Jotenkin ihmetyttää kun transhenkilöillä tai muunsukupuolisilla on usein kauhean ahtaat ja stereotyyppiset käsitykset sukupuolista

Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, että tuntee itsensä pään sisällä mieheksi tai naiseksi? Mitä tarkoittaa että ei tunne itseään mieheksi tai naiseksi? Miltä tuntuu olla mies, entä nainen? Kuka sen määrittelee että miltä naisena tai miehenä olon pitää tuntua? Miksi käsitteestä mies ja nainen on tehty niin iso juttu? Tämä kaikki energia, mikä käytetään translakiin ja muunsukupuolen keksimiseen voitaisiin käyttää siihen, että käsitteitä nainen ja mies laajennetaan. Miehenä tai naisena olo voi olla ihan mitä vaan. Sukupuoli on vaan biologiaa. Ei ole mitään "naisen" ja "miehen" aivoja tai sukupuoli kokemusta. Se, jos mikä on nykykulttuurin keksintö. Sukupuolikokemuksesta on tehty liian iso juttu. Ihminen on ennen kaikkea ihminen. Eli ennen kaikkea pitäisi keskittyä siihen että nainen tai mies voi olla juuri sellainen kuin haluaa, mutta on silti nainen tai mies. Ei tarvita mitään "muunsukupuolisuutta" kuin ehkä niille, joiden värkki oikeasti on syntyessään sellainen, ettei ole biologisesti kumpikaan sukupuoli. Sukupuoli on vaan sukupuoli.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että Suomessa naisesta mieheksi muuntautujia on sen takia hyvin paljon, että täällä on yhä todella vahvat stereotypiat kotona. Nainen on yhä se kotipiika ja isä se päättäjä koko huushollin suhteen, ja joka saa työpäivän päätteeksi levätä. Myös naisia usein vähätellään vieläkin, usein piilevästi. Kun nuoret tytöt kasvavat tälläisessä ympäristössä ja eivät halua olla alistuvia piikoja, niin nuorelle voi tulla ajatukseksi, että ainoa tapa hänen päästä pois tästä stereotypiasta on muuttaa sukupuoltaan.

Näin ainakin kävi itselleni.

Ei minun kodissani ollut tuollaista, tasa-arvoinen suhde vanhemmilla. Isä leikki välillä barbeilla meidän kanssa ja välillä opetti kirveen käyttöä.

Jos ihan vaikka kaupan kassalla olisi meikattuja miehiä, ja autokorjaamolla vastaan tulisi haalarissa meikkaamaton nainen jne. ihmiset oppisivat että se sukupuoli ei ole jokin ahdas muotti.

Jos ei halua pelata lätkää vaan opetella meikkaamaan, sen pitäisi olla ihan luonnollista, sukupuolen ei pitäisi rajoittaa. Nyt ehkä joku (en sano että kaikki, tai edes merkittävä osa) saattaa "vaihtaa sukupuolta" siksi että ei ymmärrä että voi tyttönä/poikana olla juuri sitä mitä haluaa.

Pitäisi ns. häivyttää ne rajat pois, mutta erilainen luokitteku luo vaan lisää rajoja ihmisten välille.

Ei ne mitään ahtaita ole, vaan ympäristö pakottaa todistelemaan omaa sukupuoltaan. Minä en ole ikinä sitä todistellut vaan ulkosesti esitin naista kunnes ei enää vaan pystynyt. Aika lutkamainen ja typerä minä olin, koska hahmoni ei ollut mikään oikea ihminen vaan jotain mitä olin opiskellut esittämään ja lisäksi naisvihan tuote. Kehoani en ole lainkaan kunniottanut, koska se ei ole minun. Barbeilla tuli kyllä lapsena leikittyä, miksei olisi ihan kuin muillakin tytöillä niillä oli rakennusfirma ja teki kuulentoja. Kun oli oikein hienot mekot niin ne pisti pystyy b*ordellin.  Muuta pääosin ne teki peruskorjaus hommia. 

Transsukupuoliset on montaa eri kuntaa näissä transasioissa. Minä hoidan sen kehodysforiana, se korjataan ja jatkan elämääni miehenä. Sateenkaariliike nyt on ottanut asian omakseen ja oikeastaan se on ihan hyvä, koska minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan asia sen jälkeen kun hormonit on korjattu ja kroppa sen näköinen kuin pitää. En jää vellomaan naissukupuoleen syntymisen traumoissani. Minun sukupuoleni ei ole trans. Se on prosessin vaihetta kuvaava sana. Kun se on ohi minä sulaudun yhteiskuntaan sen tavalliseksi jäseneksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, että tuntee itsensä pään sisällä mieheksi tai naiseksi? Mitä tarkoittaa että ei tunne itseään mieheksi tai naiseksi? Miltä tuntuu olla mies, entä nainen? Kuka sen määrittelee että miltä naisena tai miehenä olon pitää tuntua? Miksi käsitteestä mies ja nainen on tehty niin iso juttu? Tämä kaikki energia, mikä käytetään translakiin ja muunsukupuolen keksimiseen voitaisiin käyttää siihen, että käsitteitä nainen ja mies laajennetaan. Miehenä tai naisena olo voi olla ihan mitä vaan. Sukupuoli on vaan biologiaa. Ei ole mitään "naisen" ja "miehen" aivoja tai sukupuoli kokemusta. Se, jos mikä on nykykulttuurin keksintö. Sukupuolikokemuksesta on tehty liian iso juttu. Ihminen on ennen kaikkea ihminen. Eli ennen kaikkea pitäisi keskittyä siihen että nainen tai mies voi olla juuri sellainen kuin haluaa, mutta on silti nainen tai mies. Ei tarvita mitään "muunsukupuolisuutta" kuin ehkä niille, joiden värkki oikeasti on syntyessään sellainen, ettei ole biologisesti kumpikaan sukupuoli. Sukupuoli on vaan sukupuoli.

Sinun ei selkeästi ole ikinä tarvinnut miettiä sukupuoltasi yhtään. Eikä sukupuolikokemusta yleensäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin! Tämä on koko transilmiön ja sukupuoliin liittyvän keskustelun suurin paradoksi! Samaan aikaan yritetään häivyttää sukupuolten väliset rajat, mutta puhutaan kuitenkin trans ja muunsukupuolisista ihmisistä. Miksi pitää keksiä joku "muunsukupuolisuus" tai "trans". Miksi sen sijaan käsitettä "sukupuoli" ei voida laajentaa niin, että mies voi vaikka meikata näyttävästi ja olla silti mies, ja nainen voi olla maskuliininen, mutta silti nainen?

Eihän siinä tuosta ole kyse? Otetaan vaikka esimerkkihenkilö H, hän on biologiselta sukupuoleltaan mies ja on sitä myös sukupuoli-identiteetiltään. Onko se ihan sama vaikka H määriteltäisiin naiseksi ja sanotaan että kyllä sinä edelleen saat rassata autoja ja ajella mopolla jos siltä tuntuu mutta olet vaan nainen? Transsukupuolinen ihminen ei ole nainen jolla on miehekkäät piirteet tai mies joka haluaa meikata. Unohtakaa ne ulkoiset seikat ja yrittäkää ymmärtää että kyse on sisäisestä kokemuksesta. Kun biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti kohtaavat niin asiaa ei tarvitse juuri miettiä, sitä vaan on. Sitä vaan on nainen vaikka haluaa tehdä miesten juttuja tai sitä vaan on mies siitäkin huolimatta että tykkää vaikka meikata. 

Mutta eihän se transnaisen "sisäinen kokemus" kerro mitään naiseudesta sinänsä eikä siitä, että hänen olisi parempi muokatussa kehossa tai "naisen roolissa". Kyse on vain hänen omasta halustaan ja dysforiastaan. Jospa dysforia onkin vain dysforiaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin! Tämä on koko transilmiön ja sukupuoliin liittyvän keskustelun suurin paradoksi! Samaan aikaan yritetään häivyttää sukupuolten väliset rajat, mutta puhutaan kuitenkin trans ja muunsukupuolisista ihmisistä. Miksi pitää keksiä joku "muunsukupuolisuus" tai "trans". Miksi sen sijaan käsitettä "sukupuoli" ei voida laajentaa niin, että mies voi vaikka meikata näyttävästi ja olla silti mies, ja nainen voi olla maskuliininen, mutta silti nainen?

Eihän siinä tuosta ole kyse? Otetaan vaikka esimerkkihenkilö H, hän on biologiselta sukupuoleltaan mies ja on sitä myös sukupuoli-identiteetiltään. Onko se ihan sama vaikka H määriteltäisiin naiseksi ja sanotaan että kyllä sinä edelleen saat rassata autoja ja ajella mopolla jos siltä tuntuu mutta olet vaan nainen? Transsukupuolinen ihminen ei ole nainen jolla on miehekkäät piirteet tai mies joka haluaa meikata. Unohtakaa ne ulkoiset seikat ja yrittäkää ymmärtää että kyse on sisäisestä kokemuksesta. Kun biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti kohtaavat niin asiaa ei tarvitse juuri miettiä, sitä vaan on. Sitä vaan on nainen vaikka haluaa tehdä miesten juttuja tai sitä vaan on mies siitäkin huolimatta että tykkää vaikka meikata. 

Mutta missä he kohtaavat sitä sukupuolilokerointia niin valtavasti? Ei minun arkielämässäni mitenkään korostu se olenko mies vai nainen. Työssä määrittää lähinnä se mihin osastolle kuulun, ei sukupuoli, harrastuksissakaan ei sukupuoli tule esille mitenkään. No ehkä jos harrastaisi jotain kilpaurheilua sillä olisi merkitystä... Miksi sitä sukupuolta halutaan niin valtavasti korostaa?

Jollain transsukupuolisilla on voimakas inho omaa "vääränlaista" kehoaan kohtaan, jolloin jotenkin ymmärrän sen sp-ongelman paremmin, mutta ei kaikilla transsukupuolisilla ole sitäkään vaan haluavat pitää ne vehkeet mitkä on. Missä se ongelma silloin oikein on? Passintarkastuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, että tuntee itsensä pään sisällä mieheksi tai naiseksi? Mitä tarkoittaa että ei tunne itseään mieheksi tai naiseksi? Miltä tuntuu olla mies, entä nainen? Kuka sen määrittelee että miltä naisena tai miehenä olon pitää tuntua? Miksi käsitteestä mies ja nainen on tehty niin iso juttu? Tämä kaikki energia, mikä käytetään translakiin ja muunsukupuolen keksimiseen voitaisiin käyttää siihen, että käsitteitä nainen ja mies laajennetaan. Miehenä tai naisena olo voi olla ihan mitä vaan. Sukupuoli on vaan biologiaa. Ei ole mitään "naisen" ja "miehen" aivoja tai sukupuoli kokemusta. Se, jos mikä on nykykulttuurin keksintö. Sukupuolikokemuksesta on tehty liian iso juttu. Ihminen on ennen kaikkea ihminen. Eli ennen kaikkea pitäisi keskittyä siihen että nainen tai mies voi olla juuri sellainen kuin haluaa, mutta on silti nainen tai mies. Ei tarvita mitään "muunsukupuolisuutta" kuin ehkä niille, joiden värkki oikeasti on syntyessään sellainen, ettei ole biologisesti kumpikaan sukupuoli. Sukupuoli on vaan sukupuoli.

Sinun ei selkeästi ole ikinä tarvinnut miettiä sukupuoltasi yhtään. Eikä sukupuolikokemusta yleensäkään.

Kuules, kyllä ainakin itse "cis-naisena" olen miettinyt sukupuoltani aika helkkaristi. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on muunsukupuolinen, papereilla mies. Tykkää meikata ja halusi pitää hameita, mutta eipä kovin positiivista vastaanottoa ole saanut, usein ihan tuntemattomat laukovat inhottavia kommentteja ja kiinnikin on käyty. Että joo, kyllä se on se kaverini jolla on ahtaat käsitykset siitä millainen saa olla...

Mulla on kaverimies, joka myös kokee olevansa mies. Hänelle on kuittailtu jo siitä että tykkää juoda makeita drinkkejä, ne kun ovat kuulemma naisten ja homojen hommaa. Toinen kaverini, ihan hetero ja nainen on kuulemma vähintään lesbo ja yrittää olla mies, kun tykkää pitää millin särkeä ja pukeutumistyyli on ns. miehekäs (maiharit, löysät housut ja t-paidat, ei hempeitä tai kirkkaita värejä, mekkoja jne).

Älkää todellakaan viitsikö väittää että kaikki saavat olla ihan vapaasti sellaisia kuin haluavat. Edes maalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin! Tämä on koko transilmiön ja sukupuoliin liittyvän keskustelun suurin paradoksi! Samaan aikaan yritetään häivyttää sukupuolten väliset rajat, mutta puhutaan kuitenkin trans ja muunsukupuolisista ihmisistä. Miksi pitää keksiä joku "muunsukupuolisuus" tai "trans". Miksi sen sijaan käsitettä "sukupuoli" ei voida laajentaa niin, että mies voi vaikka meikata näyttävästi ja olla silti mies, ja nainen voi olla maskuliininen, mutta silti nainen?

Eihän siinä tuosta ole kyse? Otetaan vaikka esimerkkihenkilö H, hän on biologiselta sukupuoleltaan mies ja on sitä myös sukupuoli-identiteetiltään. Onko se ihan sama vaikka H määriteltäisiin naiseksi ja sanotaan että kyllä sinä edelleen saat rassata autoja ja ajella mopolla jos siltä tuntuu mutta olet vaan nainen? Transsukupuolinen ihminen ei ole nainen jolla on miehekkäät piirteet tai mies joka haluaa meikata. Unohtakaa ne ulkoiset seikat ja yrittäkää ymmärtää että kyse on sisäisestä kokemuksesta. Kun biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti kohtaavat niin asiaa ei tarvitse juuri miettiä, sitä vaan on. Sitä vaan on nainen vaikka haluaa tehdä miesten juttuja tai sitä vaan on mies siitäkin huolimatta että tykkää vaikka meikata. 

Mutta missä he kohtaavat sitä sukupuolilokerointia niin valtavasti? Ei minun arkielämässäni mitenkään korostu se olenko mies vai nainen. Työssä määrittää lähinnä se mihin osastolle kuulun, ei sukupuoli, harrastuksissakaan ei sukupuoli tule esille mitenkään. No ehkä jos harrastaisi jotain kilpaurheilua sillä olisi merkitystä... Miksi sitä sukupuolta halutaan niin valtavasti korostaa?

Jollain transsukupuolisilla on voimakas inho omaa "vääränlaista" kehoaan kohtaan, jolloin jotenkin ymmärrän sen sp-ongelman paremmin, mutta ei kaikilla transsukupuolisilla ole sitäkään vaan haluavat pitää ne vehkeet mitkä on. Missä se ongelma silloin oikein on? Passintarkastuksessa?

No kun ei sinun elämässä korostu, niin ei sitten tietenkään kenenkään elämässä.

Kyllä se minun elämässä on useaan kertaan korostunut, vaikka olen ihan vain cisnainen, tosin maskuliininen. Olen joutunut selittelemään etenkin nuorempana itseäni ja sukupuoltani useaan kertaan tuntemattomille ihmisille.

No jotenkin itse ajattelen, että jos joku käskisi minun olemaan mies niin se olisi ihan sama. Voisin olla mieskin, ei siinä mitään. Olisin kuitenkin - ihan vaan minä edelleen.

Minulle tämä asia on ehkä vaikea ymmärtää siksi, että koen että mm. sukupuoli, seksuaalinen suuntautuneisuus, kätisyys, pituus, ihon väri, vammaisuus on todella todella toisarvoisia asioita tuntemissani kiinnostavissa ja persoonallisissa ihmisissä. Ihan muut asiat (usein sellaiset joihin voi itse vaikuttaa) tekevät ihmisestä persoonan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, että tuntee itsensä pään sisällä mieheksi tai naiseksi? Mitä tarkoittaa että ei tunne itseään mieheksi tai naiseksi? Miltä tuntuu olla mies, entä nainen? Kuka sen määrittelee että miltä naisena tai miehenä olon pitää tuntua? Miksi käsitteestä mies ja nainen on tehty niin iso juttu? Tämä kaikki energia, mikä käytetään translakiin ja muunsukupuolen keksimiseen voitaisiin käyttää siihen, että käsitteitä nainen ja mies laajennetaan. Miehenä tai naisena olo voi olla ihan mitä vaan. Sukupuoli on vaan biologiaa. Ei ole mitään "naisen" ja "miehen" aivoja tai sukupuoli kokemusta. Se, jos mikä on nykykulttuurin keksintö. Sukupuolikokemuksesta on tehty liian iso juttu. Ihminen on ennen kaikkea ihminen. Eli ennen kaikkea pitäisi keskittyä siihen että nainen tai mies voi olla juuri sellainen kuin haluaa, mutta on silti nainen tai mies. Ei tarvita mitään "muunsukupuolisuutta" kuin ehkä niille, joiden värkki oikeasti on syntyessään sellainen, ettei ole biologisesti kumpikaan sukupuoli. Sukupuoli on vaan sukupuoli.

Sinun ei selkeästi ole ikinä tarvinnut miettiä sukupuoltasi yhtään. Eikä sukupuolikokemusta yleensäkään.

En menisi moittimaan, en minäkään sitä ollut miettinyt ennen kuin transpoli alkoi kysellä kuka olen yksin ja vastasin minä. Sitten minua katsottiin pitkään ja mietin että sanoinko väärin. Ei ole mitään miestunnetta tai naistunnetta, mutta tunnen kyllä maskuliinisuutta ja kaikista sen piirteistä ylpeyttä. Varmasti naisetkin tuntee naisellisuutta kun meikkaavat ja laittavat itseään tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, että tuntee itsensä pään sisällä mieheksi tai naiseksi? Mitä tarkoittaa että ei tunne itseään mieheksi tai naiseksi? Miltä tuntuu olla mies, entä nainen? Kuka sen määrittelee että miltä naisena tai miehenä olon pitää tuntua? Miksi käsitteestä mies ja nainen on tehty niin iso juttu? Tämä kaikki energia, mikä käytetään translakiin ja muunsukupuolen keksimiseen voitaisiin käyttää siihen, että käsitteitä nainen ja mies laajennetaan. Miehenä tai naisena olo voi olla ihan mitä vaan. Sukupuoli on vaan biologiaa. Ei ole mitään "naisen" ja "miehen" aivoja tai sukupuoli kokemusta. Se, jos mikä on nykykulttuurin keksintö. Sukupuolikokemuksesta on tehty liian iso juttu. Ihminen on ennen kaikkea ihminen. Eli ennen kaikkea pitäisi keskittyä siihen että nainen tai mies voi olla juuri sellainen kuin haluaa, mutta on silti nainen tai mies. Ei tarvita mitään "muunsukupuolisuutta" kuin ehkä niille, joiden värkki oikeasti on syntyessään sellainen, ettei ole biologisesti kumpikaan sukupuoli. Sukupuoli on vaan sukupuoli.

Sinun ei selkeästi ole ikinä tarvinnut miettiä sukupuoltasi yhtään. Eikä sukupuolikokemusta yleensäkään.

Kuules, kyllä ainakin itse "cis-naisena" olen miettinyt sukupuoltani aika helkkaristi. 

Se on hyvä. Et sitten ole kuitenkaan tajunnut, että muilla ihmisillä voi olla erilainen kokemus sukupuolensa kanssa.

Kyllä mua ketutti lapsuuteni tyttö- ja poikaroolit todella vahvasti. Se korostui varmaan siinä kun isoveli oli vain vuoden vanhempi ja hänelle annettiin enemmän vapauksia ja niitä tavaroita ja harrastuksia joita itse olisin halunnut. No minäpä kapinoin ja tein sen voimalla. Niinpä sain jousipyssyt, virvelit, mopot ja muut (tuolloin mopot olivat vielä harvinaisia tytöillä). Ehkä jossain joustamattomammassa ympäristössä olisin saattanut kuvitella että minun pitää ryhtyä pojaksi jotta saan tehdä mitä haluan. Nyt ei onneksi tarvinnut.

Minusta on jotenkin ihmeellistä tuo päänsisäinen tuntemus naiseudesta tai miehuudesta. Itse olen nainen, mutta en minulla ole mitään ihmeellisiä tuntemuksia naiseudesta. Olen nainen, koska noh, olen nainen. Tyttönä ei kokenut mitään ongelmaa nättien mekkojen pitämisestä, enkä myöskään metsässä rämpimisestä rönttävaatteet päällä. Kiipeilin puissa, rakensin majoja, tappelinkin välillä, mutta samaten leikin barbeilla ja poneilla yms. Tuntuu oudolta, että omat mielenkiinnon kohteet lapsuudessa ja aikuisuudessa kertoisi mitään erityisempää sukupuolestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin! Tämä on koko transilmiön ja sukupuoliin liittyvän keskustelun suurin paradoksi! Samaan aikaan yritetään häivyttää sukupuolten väliset rajat, mutta puhutaan kuitenkin trans ja muunsukupuolisista ihmisistä. Miksi pitää keksiä joku "muunsukupuolisuus" tai "trans". Miksi sen sijaan käsitettä "sukupuoli" ei voida laajentaa niin, että mies voi vaikka meikata näyttävästi ja olla silti mies, ja nainen voi olla maskuliininen, mutta silti nainen?

Eihän siinä tuosta ole kyse? Otetaan vaikka esimerkkihenkilö H, hän on biologiselta sukupuoleltaan mies ja on sitä myös sukupuoli-identiteetiltään. Onko se ihan sama vaikka H määriteltäisiin naiseksi ja sanotaan että kyllä sinä edelleen saat rassata autoja ja ajella mopolla jos siltä tuntuu mutta olet vaan nainen? Transsukupuolinen ihminen ei ole nainen jolla on miehekkäät piirteet tai mies joka haluaa meikata. Unohtakaa ne ulkoiset seikat ja yrittäkää ymmärtää että kyse on sisäisestä kokemuksesta. Kun biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti kohtaavat niin asiaa ei tarvitse juuri miettiä, sitä vaan on. Sitä vaan on nainen vaikka haluaa tehdä miesten juttuja tai sitä vaan on mies siitäkin huolimatta että tykkää vaikka meikata. 

Valitettavasti en silti voi mennä nelikymppisenä "miehenä" naisten pukuhuoneeseen uimahallissa vaikka kokisin olevani miehen ruumiiseen syntynyt lesbonainen. 

No etpä tietenkään koska et voi vaatia, että kaikki muut olisivat sinun kanssasi141 samaa mieltä. Aika paljon ihmiset ovat toistensa kanssa eri mieltä mutta täytyy silti suvaita toisia. En esimerkiksi voi sietää, että kaverini on jehovan todistaja mutta me ollaan silti mitä parhaat kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, että tuntee itsensä pään sisällä mieheksi tai naiseksi? Mitä tarkoittaa että ei tunne itseään mieheksi tai naiseksi? Miltä tuntuu olla mies, entä nainen? Kuka sen määrittelee että miltä naisena tai miehenä olon pitää tuntua? Miksi käsitteestä mies ja nainen on tehty niin iso juttu? Tämä kaikki energia, mikä käytetään translakiin ja muunsukupuolen keksimiseen voitaisiin käyttää siihen, että käsitteitä nainen ja mies laajennetaan. Miehenä tai naisena olo voi olla ihan mitä vaan. Sukupuoli on vaan biologiaa. Ei ole mitään "naisen" ja "miehen" aivoja tai sukupuoli kokemusta. Se, jos mikä on nykykulttuurin keksintö. Sukupuolikokemuksesta on tehty liian iso juttu. Ihminen on ennen kaikkea ihminen. Eli ennen kaikkea pitäisi keskittyä siihen että nainen tai mies voi olla juuri sellainen kuin haluaa, mutta on silti nainen tai mies. Ei tarvita mitään "muunsukupuolisuutta" kuin ehkä niille, joiden värkki oikeasti on syntyessään sellainen, ettei ole biologisesti kumpikaan sukupuoli. Sukupuoli on vaan sukupuoli.

Sinun ei selkeästi ole ikinä tarvinnut miettiä sukupuoltasi yhtään. Eikä sukupuolikokemusta yleensäkään.

En menisi moittimaan, en minäkään sitä ollut miettinyt ennen kuin transpoli alkoi kysellä kuka olen yksin ja vastasin minä. Sitten minua katsottiin pitkään ja mietin että sanoinko väärin. Ei ole mitään miestunnetta tai naistunnetta, mutta tunnen kyllä maskuliinisuutta ja kaikista sen piirteistä ylpeyttä. Varmasti naisetkin tuntee naisellisuutta kun meikkaavat ja laittavat itseään tms.

Kasarilla hevaripojat meikkasivat, kajalia ja ripsaria kului enemmän kuin meillä tytöillä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin! Tämä on koko transilmiön ja sukupuoliin liittyvän keskustelun suurin paradoksi! Samaan aikaan yritetään häivyttää sukupuolten väliset rajat, mutta puhutaan kuitenkin trans ja muunsukupuolisista ihmisistä. Miksi pitää keksiä joku "muunsukupuolisuus" tai "trans". Miksi sen sijaan käsitettä "sukupuoli" ei voida laajentaa niin, että mies voi vaikka meikata näyttävästi ja olla silti mies, ja nainen voi olla maskuliininen, mutta silti nainen?

Eihän siinä tuosta ole kyse? Otetaan vaikka esimerkkihenkilö H, hän on biologiselta sukupuoleltaan mies ja on sitä myös sukupuoli-identiteetiltään. Onko se ihan sama vaikka H määriteltäisiin naiseksi ja sanotaan että kyllä sinä edelleen saat rassata autoja ja ajella mopolla jos siltä tuntuu mutta olet vaan nainen? Transsukupuolinen ihminen ei ole nainen jolla on miehekkäät piirteet tai mies joka haluaa meikata. Unohtakaa ne ulkoiset seikat ja yrittäkää ymmärtää että kyse on sisäisestä kokemuksesta. Kun biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti kohtaavat niin asiaa ei tarvitse juuri miettiä, sitä vaan on. Sitä vaan on nainen vaikka haluaa tehdä miesten juttuja tai sitä vaan on mies siitäkin huolimatta että tykkää vaikka meikata. 

Mutta missä he kohtaavat sitä sukupuolilokerointia niin valtavasti? Ei minun arkielämässäni mitenkään korostu se olenko mies vai nainen. Työssä määrittää lähinnä se mihin osastolle kuulun, ei sukupuoli, harrastuksissakaan ei sukupuoli tule esille mitenkään. No ehkä jos harrastaisi jotain kilpaurheilua sillä olisi merkitystä... Miksi sitä sukupuolta halutaan niin valtavasti korostaa?

Jollain transsukupuolisilla on voimakas inho omaa "vääränlaista" kehoaan kohtaan, jolloin jotenkin ymmärrän sen sp-ongelman paremmin, mutta ei kaikilla transsukupuolisilla ole sitäkään vaan haluavat pitää ne vehkeet mitkä on. Missä se ongelma silloin oikein on? Passintarkastuksessa?

No kun ei sinun elämässä korostu, niin ei sitten tietenkään kenenkään elämässä.

Kyllä se minun elämässä on useaan kertaan korostunut, vaikka olen ihan vain cisnainen, tosin maskuliininen. Olen joutunut selittelemään etenkin nuorempana itseäni ja sukupuoltani useaan kertaan tuntemattomille ihmisille.

Niin, mutta eikö kyse ole silloin ympäristön ongelmasta? Jossain toisessa ympäristössä maskuliiniset naiset on ihan tavallisia ja hyväksyttyjä. Esim. usein juuri maalla.

Jos nyt ihan rehellisesti sanon transmiehenä joka on prosessissa ja haluaa vain tosiaan olla miehen näköinen, on todettu jo psyykkisesti terveeksi ja on täysin tyhjän panttina odottamassa kuukausi tolkulla joka vaiheen välillä että päivänselvän asian saa hoidettua niin pliiiis älkää sekoittako oikeaa transsukupuolisuutta joka on hoitamattomana hengenvaarallinen tila näihin teidän identiteetteihin ja muihin hörhöilyihin. Tämä ei ole mikään identiteetti vaan sairaus. Ei mielen sairaus vaan aivojen neurologinen poikkeama, lisäksi monella on kromosomi poikkeavuus jotka tämän diagnoosin saa ja keho ei kestä väärän hormonin toimintaa kehossa joka aiheuttaa tuskaa. Viekää ne identiteetti lässytyksenne jonnekin muualle että oikeasti saadaan hoidettua ne oikeasti apua tarvitsevat ihmiset. Me halutaan olla ihan tavallisia miehiä ja naisia. Hitto kun ihan hävettää kadulla kävellä kun kaikki katsoo nykyisin että tuo on varmaan trans kaiken tämän kohun takia.  Vuosi sitten oli paljon neutraalimpaa olla. Olen jo alkanut vältellä julkisia paikkoja ja ihmissuhteita. En käy enää ulkona kun vaan odotan kotona sitä lupaa saada hormonit ja edes yläkropan kirurgiaa että voi liikkua pihalla ilman tuijotusta. Minä en voi käyttää meikkiä enkä naisten vaatteita koska ne lisää ahdistuta ja aiheuttaa masennusta. Aiheuttaa suorastaan dissosiaatiivisen tilan kun minua kohdellaan naisena.  Ihan kiva tietysti nämä sateenkaari ihmisten ponnistelut, mutta ehkä amnestyn olisi ollut parempi puolustaa transihmisiä. Ei kukaan tuolla marssi verenpainetaudinkaan eikä diabeteksen takia lippua heilutellen. Tämä on mennyt ihan hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin! Tämä on koko transilmiön ja sukupuoliin liittyvän keskustelun suurin paradoksi! Samaan aikaan yritetään häivyttää sukupuolten väliset rajat, mutta puhutaan kuitenkin trans ja muunsukupuolisista ihmisistä. Miksi pitää keksiä joku "muunsukupuolisuus" tai "trans". Miksi sen sijaan käsitettä "sukupuoli" ei voida laajentaa niin, että mies voi vaikka meikata näyttävästi ja olla silti mies, ja nainen voi olla maskuliininen, mutta silti nainen?

Eihän siinä tuosta ole kyse? Otetaan vaikka esimerkkihenkilö H, hän on biologiselta sukupuoleltaan mies ja on sitä myös sukupuoli-identiteetiltään. Onko se ihan sama vaikka H määriteltäisiin naiseksi ja sanotaan että kyllä sinä edelleen saat rassata autoja ja ajella mopolla jos siltä tuntuu mutta olet vaan nainen? Transsukupuolinen ihminen ei ole nainen jolla on miehekkäät piirteet tai mies joka haluaa meikata. Unohtakaa ne ulkoiset seikat ja yrittäkää ymmärtää että kyse on sisäisestä kokemuksesta. Kun biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti kohtaavat niin asiaa ei tarvitse juuri miettiä, sitä vaan on. Sitä vaan on nainen vaikka haluaa tehdä miesten juttuja tai sitä vaan on mies siitäkin huolimatta että tykkää vaikka meikata. 

Mutta missä he kohtaavat sitä sukupuolilokerointia niin valtavasti? Ei minun arkielämässäni mitenkään korostu se olenko mies vai nainen. Työssä määrittää lähinnä se mihin osastolle kuulun, ei sukupuoli, harrastuksissakaan ei sukupuoli tule esille mitenkään. No ehkä jos harrastaisi jotain kilpaurheilua sillä olisi merkitystä... Miksi sitä sukupuolta halutaan niin valtavasti korostaa?

Jollain transsukupuolisilla on voimakas inho omaa "vääränlaista" kehoaan kohtaan, jolloin jotenkin ymmärrän sen sp-ongelman paremmin, mutta ei kaikilla transsukupuolisilla ole sitäkään vaan haluavat pitää ne vehkeet mitkä on. Missä se ongelma silloin oikein on? Passintarkastuksessa?

No kun ei sinun elämässä korostu, niin ei sitten tietenkään kenenkään elämässä.

Kyllä se minun elämässä on useaan kertaan korostunut, vaikka olen ihan vain cisnainen, tosin maskuliininen. Olen joutunut selittelemään etenkin nuorempana itseäni ja sukupuoltani useaan kertaan tuntemattomille ihmisille.

Niin, mutta eikö kyse ole silloin ympäristön ongelmasta? Jossain toisessa ympäristössä maskuliiniset naiset on ihan tavallisia ja hyväksyttyjä. Esim. usein juuri maalla.

Kyllä, ympäristön ongelma on se että ihmistä ei hyväksytä oma itsenään. En kyllä tiedä missä ihmeessä maalla sitä ollaan kasvettu, se että nainen tekee joskus ns. miesten töitä ei todellakaan tarkoita että sukupuolirooleja ei ole. Naisen pitää pitää huolta lehmistä, ruokkia ja kasvattaa lapset, pitää huolta appivanhemmista, jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ihan rehellisesti sanon transmiehenä joka on prosessissa ja haluaa vain tosiaan olla miehen näköinen, on todettu jo psyykkisesti terveeksi ja on täysin tyhjän panttina odottamassa kuukausi tolkulla joka vaiheen välillä että päivänselvän asian saa hoidettua niin pliiiis älkää sekoittako oikeaa transsukupuolisuutta joka on hoitamattomana hengenvaarallinen tila näihin teidän identiteetteihin ja muihin hörhöilyihin. Tämä ei ole mikään identiteetti vaan sairaus. Ei mielen sairaus vaan aivojen neurologinen poikkeama, lisäksi monella on kromosomipoikkeavuus jotka tämän diagnoosin saa ja keho ei kestä väärän hormonin toimintaa kehossa joka aiheuttaa tuskaa. Viekää ne identiteetti lässytyksenne jonnekin muualle että oikeasti saadaan hoidettua ne oikeasti apua tarvitsevat ihmiset. Me halutaan olla ihan tavallisia miehiä ja naisia. Hitto kun ihan hävettää kadulla kävellä kun kaikki katsoo nykyisin että tuo on varmaan trans kaiken tämän kohun takia.  Vuosi sitten oli paljon neutraalimpaa olla. Olen jo alkanut vältellä julkisia paikkoja ja ihmissuhteita. En käy enää ulkona kun vaan odotan kotona sitä lupaa saada hormonit ja edes yläkropan kirurgiaa että voi liikkua pihalla ilman tuijotusta. Minä en voi käyttää meikkiä enkä naisten vaatteita koska ne lisää ahdistuta ja aiheuttaa masennusta. Aiheuttaa suorastaan dissosiaatiivisen tilan kun minua kohdellaan naisena.  Ihan kiva tietysti nämä sateenkaari ihmisten ponnistelut, mutta ehkä amnestyn olisi ollut parempi puolustaa transihmisiä. Ei kukaan tuolla marssi verenpainetaudinkaan eikä diabeteksen takia lippua heilutellen. Tämä on mennyt ihan hulluksi.

Muuten ihan hyvä kannanotto, mutta useilla transsukupuolisilla ei kyllä ole kromosomipoikkeavuutta. Ihan turhaan yritätte omia intersukupuolisten kokemusta, koska kyse on eri asiasta.