Pian tulee keinotekoiset kohdut eikä naisten tarvitse enää kantaa lapsia sisällään 9kk, mitä veikkaat nostaako tämä syntyvyyttä kun miehetkin tekevät lapsia aivan yksin?
Keinotekoiset kohdut on jo aika pitkällä, ensin tietenkin niiden testaaminen aloitetaan eläimillä, mutta jos ne toimivat moitteetta niin sitten ihmiset alkavat käyttämään näitä.
10v sisällä nämä on jo todellisuutta. Keinotekoiset kohdut tekee kaiken puolestamme. Naisten ei tarvitse kantaa lapsia sisällään enää.
Sitten miehetkin voivat yksin hankkia lapsia keinotekoisen kohdun avulla. Naiset toki tarvitsevat jostain sen sperman siihen, mutta on ilo että miehet voivat tulevaisuudessa tehdä lapsia aivan itse. (Vai onko joku sitä vastaan?)
Mitä veikkaat, nostaako tämä syntyvyyttä kun naisten ei tarvitse kantaa lapsia sisällään? Minun uskomus on että tulee nostamaan syntyvyyttä varsinkin yksinäisten miesten toimesta huimalla kädellä, moni yksinäinen mies haluaisi lapsia mutta eivät pysty siihen koska eivät saa naisia, tulevaisuudessa he pystyvät siihen keinotekoisen kohdun avulla.
On jännä nähdä, miten maailma muuttuu kun nämä ovat todellisuutta.
Kommentit (622)
Vierailija kirjoitti:
Tapaamisoikeuden saaminen pois isältä on oman kokemukseni mukaan vaikeaa. Tunnen neljä eronnutta pariskuntaa jotka eivät ole väleissä keskenään, mutta lapset ovat silti viikko-viikko-systeemillä. Sitten on useampia sellaisia isiä, jotka eivät tapaa lapsiaan ollenkaan. Osaa ei kiinnosta, osa on niin katkera vaimolle erosta että kostaa lasten kautta jättämällä tapaamiset väliin. Oma isäni, joka oli ollut todella väkivaltainen äitiämme ja meitä kohtaan, vaatimalla vaati saada meidät viikonlopuiksi. Tällöin hän itse lähti jonnekin omia menojaan ja me lapset jäimme yksin hänen kotiinsa. Kun emme enää suostuneet lähtemään isälle, isä haki oikeuden päätöstä huoltajuudesta ja menetti sen koska olimme jo yli 12 ja saimme itse päättää asiasta. Isä oli mielestään meille hyvä huoltaja, koska kävimme kerran vuodessa Linnanmäellä hänen kanssaan. Vaikka me lapset jouduimme hoitamaan itse itsemme. Onneksi äiti uskoi meitä eikä isää, joka valehteli viikonlopuistamme.
Omalla isälläni oli mielestäni samanlainen asenne meihin lapsiin kuin monilla miehillä tässä ketjussa. Eli ei todellista käsitystä tai kiinnostusta siitä, millaista hoitoa ja huomiota lapsi tarvitsee. Ei kykyä laittaa lapsen tarpeita omiensa edelle. Lapsi on vain jonkinlainen egon jatke, "jälkeläinen" jota esitellä ylpeänä. Ei käsitystä siitä, että lapsi ei ole pieni aikuinen, tai sitä että hän on oma persoonansa eikä kopio vanhemmistaan. Eikä varsinkaan käsitystä siitä että lapsi ihan omasta halustaan voi olla haluamatta tavata isäänsä, ihan siitä syystä että isä on ollut lapselle etäinen ja ikävä hahmo oman käytöksensä perusteella. Ilman että äidin olisi tarvinnut lasta manipuloida.
Tapaamisoikeuden saaminen pois isältä on oman kokemukseni mukaan vaikeaa. Tunnen neljä eronnutta pariskuntaa jotka eivät ole väleissä keskenään, mutta lapset ovat silti viikko-viikko-systeemillä. Sitten on useampia sellaisia isiä, jotka eivät tapaa lapsiaan ollenkaan. Osaa ei kiinnosta, osa on niin katkera vaimolle erosta että kostaa lasten kautta jättämällä tapaamiset väliin. Oma isäni, joka oli ollut todella väkivaltainen äitiämme ja meitä kohtaan, vaatimalla vaati saada meidät viikonlopuiksi. Tällöin hän itse lähti jonnekin omia menojaan ja me lapset jäimme yksin hänen kotiinsa. Kun emme enää suostuneet lähtemään isälle, isä haki oikeuden päätöstä huoltajuudesta ja menetti sen koska olimme jo yli 12 ja saimme itse päättää asiasta. Isä oli mielestään meille hyvä huoltaja, koska kävimme kerran vuodessa Linnanmäellä hänen kanssaan. Vaikka me lapset jouduimme hoitamaan itse itsemme. Onneksi äiti uskoi meitä eikä isää, joka valehteli viikonlopuistamme.