Totaalinen uupumus isääni, mitä tehdä?

Olen ainoa lapsi, äitini kuoli 3 vuotta sitten. Samoihin aikoihin isäni sai aivoinfarktin mutta toipui siitä hyvin. Vanhempani eivät siis olleet enää yhdessä. Isä kuitenkin masentui aivoinfarktin jälkeen ja hänestä on tullut todella hankala, negatiivinen ja ilkeä. Koskaan hän ei ole ollut helppo ihminen, mutta masennus, ikääntyminen jne. ovat pahentaneet asiaa.

Olen yrittänyt ymmärtää isääni mutta nyt olen totaalisen loppu. Saan koko ajan olla hänestä huolissani ja toisaalta kuunnella hänen ilkeyksiään. Lapsilleni hän on kyllä mukava vaari, lapset pitävät hänestä. Mutta kaikille muille hän onkin negatiivinen ja töykeä, saan hävetä häntä miehellenikin. Itse en uskalla edes puhua hänelle enää, mutta pidän ahkerasti yhteyttä, koska en halua hänen olevan yksin. Haluan tietysti myös, että hän on lasteni elämässä.

Mitä pitäisi tehdä? Olen niin uupunut, että silmissä sumenee. Pelkään, mitä ongelmia hän taas seuraavaksi keksii. Välejä en silti haluaisi katkaista. Olen yrittänyt monen monta kertaa puhua hänelle, mutta puhe ei tehoa, ei hyvällä eikä pahalla. Isä on 65-vuotias ja juuri lääkärin huolellisesti tutkima, ei mitään terveysongelmia. Vain hankala persoonallisuus.