Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uhkailtiinko teitä lapsena selkäsaunalla?
30.06.2019 |
Minusta se oli jotenkin halpamaista, että tuollaisessa arkisessa kielenkäytössä ja vielä isonakin lapsena jos oli jotain erimielisyyttä tai ei halunnut tehdä jotain, niin tuli aina se "remmikortti", eli nyt tottelet tai nyt teet näin ja näin vai heataanko vyö. Ja siihen sitten oli alistuminen vaikka kuinka kiukutti. Eihän sitä toteutettu kuin harvoin, mutta kuitenkin joskus niin, että tiesin kyllä, mitä olisi seurannut.
Oliko muilla tällaista? Olen itse nyt reilu kolmekymppinen nainen.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi ei saa olla lapselle kaveri. Lapselle ei saa antaa kaikkea periksi ja kaikista asioista ei neuvotella. Tavoite ei ole kasvattaa alistettu ihminen vaan ihminen joka osaa asettaa itselleen luontaisesti rajat.
Ja ne rajat asetetaan väkivallalla tai väkivallalla uhkaamisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhattiin selkäsaunalla ja tukkapöllyllä, en muista yhtään sainko niitä kuitenkaan. Joskus laitettiin ulos sukkasilleen. Inhottavinta oli, kun uhkailtiin ampua koira/kissa. Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa, kun vein pahoja tehneen kissan kauas metsään siksi aikaa että pöly laskeutui.
Tuo on jo sairasta. Miten hulluja vanhempia teillä oikein on? Omat alkaa tuntua oikein enkeleiltä kurittamisesta huolimatta.
Aika tavallinen muuten, mutta melko autoritäärinen, itsekeskeinen ja nopea raivostumaan. Tuli yhtäkkiä mieleen tapaus jonka olin unohtanut. Jostakin raivostuneena tähtäsi haulikolla koiraamme, roikuin sitten koiran kaulassa kiinni kunnes isä rauhottui tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tukkapöllyä, läimäisyjä, remmistä, vitsaa, hengarista. Pahin oli, kun juoksin juopunutta äitiä pakoon, äidillä oli leipäveitsi kädessä. Monta tuntia olin silloin lukkojen takana vessassa.
Kuritusta tuli kaikesta. Jos vähän myöhästyin, jos jotain meni rikki, jos sanoin jotain väärää. Väärin sanottua oli kaikki mielipiteet, jotka eivät myötäilleet äitiäni.
Ja on tullut traumoja. Edelleen 50-vuotiaana yritän ennakoida tilanteet, mitä voisi tulla tapahtumaan, pelkään kaikkea suhteettomasti, itsetuntoni eteen teen edelleen töitä, enkä halua että lapsiini sattuu henkisesti enkä fyysisesti, kun jotain tapahtuu syytän itseäni kaikesta.
HUH! Kun näitä lukee, tuntuu, että itsellä olikin ihan hyvin asiat, vaikka kuritettiinkin. Ei se tuollaista ollut, vaan remmiä tuli vain silloin kun oli selvästi tehnyt väärin tai ei totellut. Eli ei tuolla tavalla mielivaltaisesti milloin tahansa.
Mitä muka teit väärin? Olet antanut vain vanhempiesi aivopestä uskomaan niin, jotta ssaivat oikeutuksen väkivallalleen? Aina on olemassa myös lapsen syyt ja motiivit, ei ole olemassa väärin tekemistä lapselta. On vain tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä ja niistä ovat VANHEMMAT vastuussa. Eivät oikeutettuja väkivaltaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla oli ihan normaalia, että uhattiin selkäsaunalla ja annettiin tukkapöllyä tai luunappeja. Ihan terveiksi aikuisiksi suurin osa meistä silti kasvoi. En itsekään hyväksy mitään remmipiiskaamista tai muuta vastaavaa, mutta pikku näpäytys ei ole pahasta jos muuten ei sana mene perille. Sellainen näpäytys, joka tuntuu, mutta ei vahingoita lasta.
Ei todellakaan ollut :D Jo 70-luvulla puhuttiin niistä huonommista perheistä, joissa juopot tai tasapainottomat matalastikoulutetut vanhemmat hakkasi kakaroitaan.
Vierailija kirjoitti:
Pelotteita pitää aina olla, pelotellaanhan meitä vielä aikuisenakin kaikenlaisella jotta emme tekisi "väärin".
Kuten millä? Ei mua ainakaannpelotella yhtään millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei uhkailtu, vaan joskus tuli selkään ja joskus meinasi tulla puukosta.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhattiin selkäsaunalla ja tukkapöllyllä, en muista yhtään sainko niitä kuitenkaan. Joskus laitettiin ulos sukkasilleen. Inhottavinta oli, kun uhkailtiin ampua koira/kissa. Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa, kun vein pahoja tehneen kissan kauas metsään siksi aikaa että pöly laskeutui.
Tuo on jo sairasta. Miten hulluja vanhempia teillä oikein on? Omat alkaa tuntua oikein enkeleiltä kurittamisesta huolimatta.
Aika tavallinen muuten, mutta melko autoritäärinen, itsekeskeinen ja nopea raivostumaan. Tuli yhtäkkiä mieleen tapaus jonka olin unohtanut. Jostakin raivostuneena tähtäsi haulikolla koiraamme, roikuin sitten koiran kaulassa kiinni kunnes isä rauhottui tarpeeksi.
Aha. Tähtäilee koiraa haulikolla ja tämä on aika tavallista! Ei minua muistaakseni kuritettu raivostuneena. Luulen, että vanhemmat oikeasti ajatteli, että kuritus on kasvattamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uhattiin. Hyvä keino, tehoaa nyt omiinkin lapsiin.
Surkea keino! Kyllä ainakin minä olen saanut lapseni ruotuun ihan puhumalla. Toki tulisemman luonteen omaavaa olen joutunut yksinkertaisesti ottamaan syliin ja viemään pois tilanteesta jos ei ole halunnut käyttäytyä ihmisiksi.
Minulla ei ole tullut ikinä mieleenkään käyttää lapsia kohtaan väkivaltaa. Minä olen joutunut kokemaan äärimmäistä väkivaltaa kaikissa muodoissa lapsena ja nuorena. Pohdin jo ennen kouluikää itsemurhaa.
On selvää, etteivät vanhempani saa olla missään tekemisissä lasteni kanssa. Minäkään en ole ollut heidän kanssaan sen jälkeen kun pääsin muuttamaan pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhattiin selkäsaunalla ja tukkapöllyllä, en muista yhtään sainko niitä kuitenkaan. Joskus laitettiin ulos sukkasilleen. Inhottavinta oli, kun uhkailtiin ampua koira/kissa. Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa, kun vein pahoja tehneen kissan kauas metsään siksi aikaa että pöly laskeutui.
Tuo on jo sairasta. Miten hulluja vanhempia teillä oikein on? Omat alkaa tuntua oikein enkeleiltä kurittamisesta huolimatta.
Aika tavallinen muuten, mutta melko autoritäärinen, itsekeskeinen ja nopea raivostumaan. Tuli yhtäkkiä mieleen tapaus jonka olin unohtanut. Jostakin raivostuneena tähtäsi haulikolla koiraamme, roikuin sitten koiran kaulassa kiinni kunnes isä rauhottui tarpeeksi.
Aha. Tähtäilee koiraa haulikolla ja tämä on aika tavallista! Ei minua muistaakseni kuritettu raivostuneena. Luulen, että vanhemmat oikeasti ajatteli, että kuritus on kasvattamista.
"Aika tavallinen MUUTEN". Ei kukaan ulkopuolinen olisi arvannut, että teki tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tukkapöllyä, läimäisyjä, remmistä, vitsaa, hengarista. Pahin oli, kun juoksin juopunutta äitiä pakoon, äidillä oli leipäveitsi kädessä. Monta tuntia olin silloin lukkojen takana vessassa.
Kuritusta tuli kaikesta. Jos vähän myöhästyin, jos jotain meni rikki, jos sanoin jotain väärää. Väärin sanottua oli kaikki mielipiteet, jotka eivät myötäilleet äitiäni.
Ja on tullut traumoja. Edelleen 50-vuotiaana yritän ennakoida tilanteet, mitä voisi tulla tapahtumaan, pelkään kaikkea suhteettomasti, itsetuntoni eteen teen edelleen töitä, enkä halua että lapsiini sattuu henkisesti enkä fyysisesti, kun jotain tapahtuu syytän itseäni kaikesta.
HUH! Kun näitä lukee, tuntuu, että itsellä olikin ihan hyvin asiat, vaikka kuritettiinkin. Ei se tuollaista ollut, vaan remmiä tuli vain silloin kun oli selvästi tehnyt väärin tai ei totellut. Eli ei tuolla tavalla mielivaltaisesti milloin tahansa.
Mitä muka teit väärin? Olet antanut vain vanhempiesi aivopestä uskomaan niin, jotta ssaivat oikeutuksen väkivallalleen? Aina on olemassa myös lapsen syyt ja motiivit, ei ole olemassa väärin tekemistä lapselta. On vain tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä ja niistä ovat VANHEMMAT vastuussa. Eivät oikeutettuja väkivaltaisuuteen.
Tarkoitin, että ei meillä tarvinnut arjessa pelätä, että nyt yhtäkkiä ilman syytä joku lyö tai vastaavaa, kuten tuo edellinen kirjoitti, että jopa leipäveitsellä uhattiin tai että jos sanoi jotain väärin, niin hakattiin. Ei meillä tuollaista ollut. Kuritettiin joskus vyöllä joo kyllä, mutta kyllä siihen joku selkeä syy silloin oli. Tarkoitan sanoa, että vaikka kuritettiin, ei se tarkoita, että elämä olisi tuntunut turvattomalta tai ennakoimattomalta.
Ei uhkailtu, vaan hakattiin varmaan joka viikko ties minkä syyn takia. Esimerkiksi kerran sain turpaa noin 5 vuotiaana, kun olin kuumeessa ja lääkäri määräsi antibiootin ensimmäistä kertaa pillerimuodossa ja en saanut nieltyä sitä. Siinä sitten isä paiskoi tavaroita, löi ja retuutti.
Siihen päälle jatkuvaa haukkumista ja vähättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla oli ihan normaalia, että uhattiin selkäsaunalla ja annettiin tukkapöllyä tai luunappeja. Ihan terveiksi aikuisiksi suurin osa meistä silti kasvoi. En itsekään hyväksy mitään remmipiiskaamista tai muuta vastaavaa, mutta pikku näpäytys ei ole pahasta jos muuten ei sana mene perille. Sellainen näpäytys, joka tuntuu, mutta ei vahingoita lasta.
Ei todellakaan ollut :D Jo 70-luvulla puhuttiin niistä huonommista perheistä, joissa juopot tai tasapainottomat matalastikoulutetut vanhemmat hakkasi kakaroitaan.
Ai hei. Taas sinä.
Perheväkivalta ei linkity sosiaaliluokkaan. On todella haitallista, leimallista ja ongelmaa väheksyvää heitellä tuollaisia 50 vuoden takaisia "vain huonommat ihmiset" mutuiluja. Toki oman junttiutesihan siinä paljastat.
Kyllä. Minua kohdeltiin lapsena väkivaltaisesti eli tulitettiin ja lyötiin remmillä. Fyysisen väkivallan lisäksi koin myös henkistä väkivaltaa, kun minua uhkailtiin väkivallalla ja jostain syystä isää ärsytti, että jouduin käyttämään silmälaseja. Asiat etenivät aina todella nopeasti väkivaltaisiin tilanteisiin, vaikka itse väkivallan syy olisi ollut mitätön, esim. normaalia lapsen uhmaa. Koin aina olevani vaivalloinen lapsi. Opin kävelemään munankuorilla ja "haistelemaan" kodin ilmapiiriä. Olin hyvin usein itkuinen, mikä tietysti ärsytti ja erittäin pelokas.
Näin aikuisena sairastan ahdistusta ja unettomuutta. Olen työelämässä, mutta en jaksa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minua kohdeltiin lapsena väkivaltaisesti eli tulitettiin ja lyötiin remmillä. Fyysisen väkivallan lisäksi koin myös henkistä väkivaltaa, kun minua uhkailtiin väkivallalla ja jostain syystä isää ärsytti, että jouduin käyttämään silmälaseja. Asiat etenivät aina todella nopeasti väkivaltaisiin tilanteisiin, vaikka itse väkivallan syy olisi ollut mitätön, esim. normaalia lapsen uhmaa. Koin aina olevani vaivalloinen lapsi. Opin kävelemään munankuorilla ja "haistelemaan" kodin ilmapiiriä. Olin hyvin usein itkuinen, mikä tietysti ärsytti ja erittäin pelokas.
Näin aikuisena sairastan ahdistusta ja unettomuutta. Olen työelämässä, mutta en jaksa enää.[/quote
Mä olin lapsena herkkä poika ja itkin paljon ja kiusattiin
Vaikea ymmärtää tätä menneistä kurituksista itkemistä. Ettekö te osaa ottaa omaa elämäänne haltuun ja lakata nyyhkimästä menneitä? Itse sain selkään ja tukkapöllyjä, luunappeja. Lisäksi suljettiin komeroon. En tietenkään pitänyt niistä, mutta silloin kun vanhemmat seisoivat tekojensa takana, hyväksyin ne. Ne kerrat muistan epämiellyttävimpinä kun vanhemmat katuivatkin kuritustaa. Silloin todella tunsin tulleeni kaltoin kohdelluksi.
Kannatan vieläkin sitä, että pienet lapset alistetaan tiukasti vanhempiensa tahtoon. Ja alistamiseen on tietenkin pakko käyttää rangaistuksia. En sinänsä vastusta kohtuullista ruumiillistakaan kuritusta, mutta nykyajan trendi kieltää kaikki pakkokeinot on kyllä syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää tätä menneistä kurituksista itkemistä. Ettekö te osaa ottaa omaa elämäänne haltuun ja lakata nyyhkimästä menneitä? Itse sain selkään ja tukkapöllyjä, luunappeja. Lisäksi suljettiin komeroon. En tietenkään pitänyt niistä, mutta silloin kun vanhemmat seisoivat tekojensa takana, hyväksyin ne. Ne kerrat muistan epämiellyttävimpinä kun vanhemmat katuivatkin kuritustaa. Silloin todella tunsin tulleeni kaltoin kohdelluksi.
Kannatan vieläkin sitä, että pienet lapset alistetaan tiukasti vanhempiensa tahtoon. Ja alistamiseen on tietenkin pakko käyttää rangaistuksia. En sinänsä vastusta kohtuullista ruumiillistakaan kuritusta, mutta nykyajan trendi kieltää kaikki pakkokeinot on kyllä syvältä.
Etkö tiedä psykologian perussääntöä: kaikki ongelmat juontavat juurensa lapsuudesta!
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää tätä menneistä kurituksista itkemistä. Ettekö te osaa ottaa omaa elämäänne haltuun ja lakata nyyhkimästä menneitä? Itse sain selkään ja tukkapöllyjä, luunappeja. Lisäksi suljettiin komeroon. En tietenkään pitänyt niistä, mutta silloin kun vanhemmat seisoivat tekojensa takana, hyväksyin ne. Ne kerrat muistan epämiellyttävimpinä kun vanhemmat katuivatkin kuritustaa. Silloin todella tunsin tulleeni kaltoin kohdelluksi.
Kannatan vieläkin sitä, että pienet lapset alistetaan tiukasti vanhempiensa tahtoon. Ja alistamiseen on tietenkin pakko käyttää rangaistuksia. En sinänsä vastusta kohtuullista ruumiillistakaan kuritusta, mutta nykyajan trendi kieltää kaikki pakkokeinot on kyllä syvältä.
Mihin ikään asti tiukasti vanhempien tahtoon alistaminen on mielestäsi ok? Olen saanut remmistä ainakin vielä 12-vuotiaana sellaisesta, että en ole totellut vanhempia. Mielestäni ei kovin reilua, kun tuossa iässä sitä omaa tahtoa kuitenkin kaikille rupea tulemaan enemmän ja enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää tätä menneistä kurituksista itkemistä. Ettekö te osaa ottaa omaa elämäänne haltuun ja lakata nyyhkimästä menneitä? Itse sain selkään ja tukkapöllyjä, luunappeja. Lisäksi suljettiin komeroon. En tietenkään pitänyt niistä, mutta silloin kun vanhemmat seisoivat tekojensa takana, hyväksyin ne. Ne kerrat muistan epämiellyttävimpinä kun vanhemmat katuivatkin kuritustaa. Silloin todella tunsin tulleeni kaltoin kohdelluksi.
Kannatan vieläkin sitä, että pienet lapset alistetaan tiukasti vanhempiensa tahtoon. Ja alistamiseen on tietenkin pakko käyttää rangaistuksia. En sinänsä vastusta kohtuullista ruumiillistakaan kuritusta, mutta nykyajan trendi kieltää kaikki pakkokeinot on kyllä syvältä.Mihin ikään asti tiukasti vanhempien tahtoon alistaminen on mielestäsi ok? Olen saanut remmistä ainakin vielä 12-vuotiaana sellaisesta, että en ole totellut vanhempia. Mielestäni ei kovin reilua, kun tuossa iässä sitä omaa tahtoa kuitenkin kaikille rupea tulemaan enemmän ja enemmän.
Kyllä ihmisellä oma tahto on jo kaksivuotiaana. Siitä ei ole kyse, vaan johtamisesta. Murrosiän alkaessa voi höllätä vähitellen, mutta silloinkin täytyy pitää viitisen ehdotonta sääntöä. Meillä riitti kolme: päihteitä ei käytetä koskaan, kotiin tullaan aina viimeistään 22.00, kaverille ei pääse koskaan yökylään. Jos teinit olisivat halunneet festareille tai bileisiin niin sekin olisi kielletty, mutta teinit eivät koskaan edes ehdottaneet. Varmaan siksi, että tiesivät jo aikaisempien keskustelujen perusteella mikä on vanhempien asenne bilettämistä kohtaan.
Kotitöitä ja sensellaisia ei ole tarpeen vaatia teiniltä. Sitä ennen niitä on harjoiteltu jo vuosikaudet ja 18 vuotta täytettyään he alkavat tehdä niitä taas vapaaehtoisesti.
Kysymykseesi vastaus on, että useimpien tyttöjen kohdalla liekaa voi alkaa löysätä 12-vuotiaana, poikien kohdalla vasta huonattavasti myöhemmin.
Alue: Aihe vapaa
Tuo on jo sairasta. Miten hulluja vanhempia teillä oikein on? Omat alkaa tuntua oikein enkeleiltä kurittamisesta huolimatta.