Uhkailtiinko teitä lapsena selkäsaunalla?

Vierailija kirjoitti:

Meillä uhkailtiin ja isä harjoittikin kuritusväkivaltaa. Äiti ei asiaan puuttunut, vaikka olisi vieressä seissyt. Katkeruus on jäänyt. Eikä tuo itsetuntokaan ole koskaan paras mahdollinen ollut. Minusta tuli alistuva ihminen joka ei osaa asettaa rajoja siihen miten minua kohdellaan.

Vanhemmat eronneet jo vuosia sitten. Isäni kanssa en halua olla tekemisissä. Siinäpähän viettää yksinäistä elämää.

Äitini on kais ns. vahva nainen sillä meillä äiti oli se joka antoi remmistä:D

Eniten ihan vain uhkailuja. Tilannetta vielä pahensi se että isovelini olil vähän psyko, ja jos häntä uhattiin selkäsaunalla, niin alkoivat lautaset lentää ja tulla uhkailuja ranteiden viiltämisestä. 

Koska vanhemmat olivat hampaattomia tätä vastaan, mielummin uhattiin minua. 

En ymmärrä. Ei omia lapsiani ole koskaan tarvinnut edes uhata, eikä mielestäni se parempaan suuntaan muuta ihmisiä. Niin paljon outoja väkivaltafantasioita on mielestäni niillä, joita on lapsena kuritettu, vaikka ulkoisesti ovatkin mallikansalaisia. Muistan eräänkin episodin kun vanhempieni mielestä karateharrastus on hirveän väärini, koska siinä lyödään ihmistä.

Sitten seuraavassa lauseessa muistellaan sitä että kerran joku tyyppi kävi käsiksi niin kyllä hän itsekin vakaasti päätti että nyt ostan pyssyn ja ammun tuon pas-kiaisen, että ymmärtää hyvin kostonhimon, mutta väkivalta ei ole ratkaisu. 

Jotenkin käsityskyky loppuu kesken kun tarkkailee sellaista sielunmaailmaa, joka pystyy tuottamaan tuollaista ajatusmaailmaa, jumppaaminen ja pistareiden lyöminen samaistetaan pyssyn ostamiseen ihmisen ampumista varten. 

Mm. ääriuskovaiset ovat täynnä tällaista onnellista porukkaa, joka ei vain hyväksy sitä, mitä itselle tapahtui lapsena, vaan ovat valmiita raamatullisessa tulkinnassa siirtämään saman omiin lapsiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi ei saa olla lapselle kaveri. Lapselle ei saa antaa kaikkea periksi ja kaikista asioista ei neuvotella. Tavoite ei ole kasvattaa alistettu ihminen vaan ihminen joka osaa asettaa itselleen luontaisesti rajat. Olen itse kolmekymppinen ja liian usein törmää parikymppisiin joilla ei ole mitään itsesäätelyä mielihalujensa toteuttamisessa eikä kykyä tehdä mitään kurinalaisesti itsenäisesti. Mitään annettavaa näillä nuorilla ei ole kuin ylimielinen tyhjää täynnä oleva itsetunto.

Ja sain kyllä itse mukulana joskus remmistä mutta useinmiten se jäi vain sillä uhkaamiseen. Eikä jäänyt traumoja.

Entä noita tuntemiasi parikymppisiä on hakattu liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tukkapöllyä, läimäisyjä, remmistä, vitsaa, hengarista. Pahin oli, kun juoksin juopunutta äitiä pakoon, äidillä oli leipäveitsi kädessä. Monta tuntia olin silloin lukkojen takana vessassa.

Kuritusta tuli kaikesta. Jos vähän myöhästyin, jos jotain meni rikki, jos sanoin jotain väärää. Väärin sanottua oli kaikki mielipiteet, jotka eivät myötäilleet äitiäni.

Ja on tullut traumoja. Edelleen 50-vuotiaana yritän ennakoida tilanteet, mitä voisi tulla tapahtumaan, pelkään kaikkea suhteettomasti, itsetuntoni eteen teen edelleen töitä, enkä halua että lapsiini sattuu henkisesti enkä fyysisesti, kun jotain tapahtuu syytän itseäni kaikesta.

HUH! Kun näitä lukee, tuntuu, että itsellä olikin ihan hyvin asiat, vaikka kuritettiinkin. Ei se tuollaista ollut, vaan remmiä tuli vain silloin kun oli selvästi tehnyt väärin tai ei totellut. Eli ei tuolla tavalla mielivaltaisesti milloin tahansa.

Kuis harvinaista tämä oli, että remmiä käytettiin vaikka vanhemmat ei muuten olleet sekopäitä? Itse väittäisin, että mulla oli muuten kyllä hyvä lapsuus enkä kokenut turvattomuutta tai pelkoa ja oli siis ihan ehjä perhe ja koin rakkautta jne jne jne, mutta sitten tietyistä jutuista kuitenkin oli käytäntönä että kuritettiin ruumiillisesti eli vyöllä takapuolelle. Aika ristiriitaiseltahan tuo tietysti kuulostaa. Ei se mitään verille ruoskimista ollut, mutta kuitenkin tuntuihin se ikävältä. Ja nololta myös varsinkin silloin kun oli jo isompi tyttö.

90-luvulla oli ihan normaalia, että uhattiin selkäsaunalla ja annettiin tukkapöllyä tai luunappeja. Ihan terveiksi aikuisiksi suurin osa meistä silti kasvoi. En itsekään hyväksy mitään remmipiiskaamista tai muuta vastaavaa, mutta pikku näpäytys ei ole pahasta jos muuten ei sana mene perille. Sellainen näpäytys, joka tuntuu, mutta ei vahingoita lasta. 

Vaikka kuinka monta kertaa. Koskaan ei kyllä lyöty. Uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat oikein hyviä kasvatuskeinoja. Toimivat paljon paremmin kuin nykyinen neuvottelukulttuuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka monta kertaa. Koskaan ei kyllä lyöty. Uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat oikein hyviä kasvatuskeinoja. Toimivat paljon paremmin kuin nykyinen neuvottelukulttuuri. 

Miten lapsi osaa pelätä selkäsaunaa, jos ei koskaan ole sitä kokenut! :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullekin on kotona tapahtunut hirveitä asioita ja nyt asun yksin. Mutta en osaa relata, joku trauma siitä jäi. Olen yksin ja rauhassa mutta silti menneet jotenkin "kummittelee". Hienoa jos sinä nyt osaat olla rauhassa.

Joo no jonkinasteiset traumat taisi jäädä itsellekin kun nyt ei sitten parisuhteista tahdo tulla mitään, jään liian etäiseksi ainakin kuulemma ex-tyttöystävien mukaan. Taisi kurja lapsuus tehdä minusta elinikäisen erakon kun ainoastaan yksin tuntuu turvalliselta. Ulkona ja töissä kavereita riittää mutta omassa kotona heti rupeaa ahdistamaan jos asiat menee toisen ihmisen kanssa liian intiimiksi. Terapiaan menoa harkinnut.

Ei kaikkien tarvikaan seurustella. Mulla taas vikana kun oon hento ja nättikin nainen, niin seurustelukumppanit tuli vaikka oven läpi, yks ikkunastakin. Vielä kun osasin laittaa hyvää ruokaa ne oli kuin elukoita. Pohja tohon tietysti tuli lapsena, koti oli kauhea ja siitä jäi aivoihin joku neuroseptio tai joku ihme aivo juttu dissosiaatio. Että olen tavallaan fiksu mutta sitten kun joku tulee liian lähelle, sen sijaan että poistuisi tilanteesta, lamaantuu vaan ja paha toistuu. No yritän kyllä toipua, vaikeinta on antaa itselleen anteeksi ettei osannut puolustautua. Kokeile terapiaa, kannattaa olla itsensä puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka monta kertaa. Koskaan ei kyllä lyöty. Uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat oikein hyviä kasvatuskeinoja. Toimivat paljon paremmin kuin nykyinen neuvottelukulttuuri. 

Miten lapsi osaa pelätä selkäsaunaa, jos ei koskaan ole sitä kokenut! :O

Samaan tapaan kuin lapsi pelkää vaikkapa mörköjä. Ei hän niitäkään ole koskaan kokenut tai nähnyt, mutta kummasti silti moni lapsi niitä pelkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka monta kertaa. Koskaan ei kyllä lyöty. Uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat oikein hyviä kasvatuskeinoja. Toimivat paljon paremmin kuin nykyinen neuvottelukulttuuri. 

Miten lapsi osaa pelätä selkäsaunaa, jos ei koskaan ole sitä kokenut! :O

Samaan tapaan kuin lapsi pelkää vaikkapa mörköjä. Ei hän niitäkään ole koskaan kokenut tai nähnyt, mutta kummasti silti moni lapsi niitä pelkää. 

No sitten varmaan kannattaa sanoa, että nyt tottelet tai mörkö vie !

Meillä vitsat oli toisinaan odottamassa valmiina sitä, milloin mokataan. Kaikki virheet oli kielletty. Rikoin vahingossa maljakon, niin sain tunnin välein selkääni. Kyse ei edes ollut kurittomuudesta tai sellaisesta, vaan ihan pelkkä lapsen kömpelyys ja keskeneräisyys riitti kurittamiseen. Aina jos rikkoi vahingossa jotain, sanoi vahingossa jotain väärin väärään aikaan, epäonnistui jossain. Loppujen lopuksi teininä uhattiin tasaisin väliajoin turpaan lyömisellä, jos kysyin vääriä asioita, kieltäydyin tekemästä koulun lisäksi töitä 8-10 tuntia 5-6 päivänä viikossa (loma-aikoina) olosuhteissa, joissa huudettiin, nolattiin, uhkailtiin, pidettiin nälässä ja janossa, piti juosta koko ajan vaikka paikka oli tyhjillään ja näyttää kiireiseltä.

Lopulta pääsin turvaan laitokseen. En koskaan uhkaile muita lapsia kuritusväkivallalla. Omia lapsia tuskin tulen hankkimaan, koska oireilen liikaa lapsuuden vuoksi.

Kyllä tuota tuli kuultua, miten selkäsauna on luvassa jos ei oltu kunnolla. Ehkä kaksi tai kolme kertaa sain itse koivunniemen herrasta kintuille, kerran tukkapöllyä.

En ole jäänyt katkeraksi vaikkei se hyvälle sillä hetkellä tuntunut. Nykyisin vain vanhemmat kieltävät jyrkästi etteivät ole ikinä fyysisesti kurittaneet ja koivunniemen herra oli vain pelokkeena naulassa. En tiedä miksi kieltävät asian, mutta harvinaisen hyvin itse muistan nuo tapahtumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka monta kertaa. Koskaan ei kyllä lyöty. Uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat oikein hyviä kasvatuskeinoja. Toimivat paljon paremmin kuin nykyinen neuvottelukulttuuri. 

Miten lapsi osaa pelätä selkäsaunaa, jos ei koskaan ole sitä kokenut! :O

Samaan tapaan kuin lapsi pelkää vaikkapa mörköjä. Ei hän niitäkään ole koskaan kokenut tai nähnyt, mutta kummasti silti moni lapsi niitä pelkää. 

No sitten varmaan kannattaa sanoa, että nyt tottelet tai mörkö vie !

Miksi? Kun lapsi jo valmiiksi pelkää niitä mörköjä, miksi sitä pelkoa pitäisi erikseen lietsoa. Selkäsaunaa lapsi ei useinkaan pelkää, vaan uhkauksessa riittää aikuisen vihainen ääni siihen, että lapsi ymmärtää aikuisen olevan tosissaan. Näin lapsi ei lähde testaamaan, tuleeko sitä selkäsaunaa vai ei, vaan mieluummin tottelee, 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uhattiin. Hyvä keino, tehoaa nyt omiinkin lapsiin.

Sama. Mutta kun se oliskin jäänyt siihen uhkaukseen, vaan ei. Koivuniemen Herran ja remmin kanssa sai tehdä tuttavuutta useamminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli nyrkistä tai lensi sukkasilleen pakkaseen milloin mistäkin syystä, pahimpina päivinä siitä että hengitti liian neitimäisesti. 90-luvun alun lapsuus oli rankkaa aikaa kun vanhempien yritykset kaatui ja tartuttiin pulloon. Lapsuus oli jatkuvaa kananmunankuorien päällä kävelyä, nykyään olo tuntuu kuin paratiisilta kun saa olla yksin omassa asunnossa ilman väkivallan vaaraa.

Mullekin on kotona tapahtunut hirveitä asioita ja nyt asun yksin. Mutta en osaa relata, joku trauma siitä jäi. Olen yksin ja rauhassa mutta silti menneet jotenkin "kummittelee". Hienoa jos sinä nyt osaat olla rauhassa.

Mulla sama juttu. Hammaslääkärillä jännitän aina hulluna sillä lailla että väännän koko tunnin vartaloani täysillä sitä tuolia vasten, hikoan paljon ja saan lihakset kramppiin. Hammaslääkäri aina sanoo "rentoudu" ja mä vastaan sille rehellisesti "en koskaan rentoudu". Ei meinaa hammaslääkäri oikein ymmärtää. Ai niin, joskus kävin hieronnassa, ei siitä mitään tullut kun jännitin vartaloani ihan samalla lailla ja kiemurtelin koko ajan pakoon sen hierojan käsiä. Ei meinannut hieroja ymmärtää.

Asun yksin, en käy töissä, en käy missään, en tapaa ketään.

Ei ne pelot vähene. Googlaa tarinoita ihmisistä joita on kiduuutettu. Siis google haku "tortuuure survivors" jne. Vaikkapa ihmisiä joita on kiduuutettu Afrikassa ja nyt ovat turvassa Euroopassa. Koko loppuelämänsä ne pelkää että ne afrikkalaiset kiduuuttajat tulee ja alkaa kiduuuttaa taas. Pelko ei koskaan vähene, hoidot ei auta, mikään ei auta.

Monet kaltoinkohdellut suomalaiset lapset on aikuisinakin kuin afrikkalaiset kiduuutetut. Monet suomalaiset vanhemmat olivat siis kiduuuttajia. Afrikkalaiset kiduuuttajat on ehkä pidätetty tai ovat kuolleet sotilaiden luoteihin tms. Suomalaiset kiduuuttajat jäävät parhaillaan eläkkeelle ja hoitavat puutarhaa ja matkailevat ja nauttivat helposta elämästä ja ihmettelevät kun heidän lapsillaan menee huonosti ja ihmettelevät kun heidän lapsensa eivät käy tapaamassa heitä. Toivottavasti he saavat erittäin pitkän ja yksinäisen lopun vanhainkodissa, toivottavasti kukaan ei käy heitä koskaan tapaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka monta kertaa. Koskaan ei kyllä lyöty. Uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat oikein hyviä kasvatuskeinoja. Toimivat paljon paremmin kuin nykyinen neuvottelukulttuuri. 

Miten lapsi osaa pelätä selkäsaunaa, jos ei koskaan ole sitä kokenut! :O

Samaan tapaan kuin lapsi pelkää vaikkapa mörköjä. Ei hän niitäkään ole koskaan kokenut tai nähnyt, mutta kummasti silti moni lapsi niitä pelkää. 

No sitten varmaan kannattaa sanoa, että nyt tottelet tai mörkö vie !

Juu ei kannata. Minulle sanottiin pienenä, että jos menen yksin laiturille näkki tulee ja vie veteen. Vielä nytkin tulee vähän epämukava olo, kun menen laiturille, vaikka tiedän ettei sieltä toki mitään näkkejä hyökkää. Selkäsaunalla uhkailusta ei jäänyt mitään pelkotiloja, kun selkäsauna ei ole konkreettinen hahmo, jonka voisi kuvitella oikeaksi. 

Ei uhkailtu.

Vanhempani ja isovanhempani ovat kertoneet, ettei heitäkään uhkailtu eikä kotona ollut väkivaltaa edes lapsia kohtaan, vaikka se olikin siihen aikaan sosiaalisesti hyväksytympää.

Aivan tosi kamalia nuo tarinat mitä jotkut kertoo lapsuudestaan, että on joutunut hakatuksi oman vanhempansa taholta eikä koti ole ollut turvallinen.

Suru tulee heidän puolestaan, yksikään lapsi ei ansaitse sellaista.

Ja viha tulee niitä vanhempia kohtaan, jotka ovat noin toimineet (tai yhä toimivat, onhan väkivaltaisia vanhempia nykyäänkin).

Muistetaan jokainen, että jos nähdään, kuullaan tai edes epäillään perheväkivaltaa jossain, puututaan siihen ja tehdään voitavamme.

Sitä selkäsaunaa annettiin ja sen lisäksi oli muitakin rankaisuja joita pidennettiin mielivaltaisesti ja jos siitä nosti metelin niin seurauksena sitten taas jotain. Sen lisäksi kaadettiin lattialle ja kädet pakotettiin selän taakse vaikka huutaisi että sattuu. Jäin siihen uskoon että se oli annettu ohjeeksi jostain neuvolasta...

Uhattiin selkäsaunalla ja tukkapöllyllä, en muista yhtään sainko niitä kuitenkaan. Joskus laitettiin ulos sukkasilleen. Inhottavinta oli, kun uhkailtiin ampua koira/kissa. Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa, kun vein pahoja tehneen kissan kauas metsään siksi aikaa että pöly laskeutui.

Ei uhkailtu eikä ollut väkivaltaa.

49v.