Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uhkailtiinko teitä lapsena selkäsaunalla?
30.06.2019 |
Minusta se oli jotenkin halpamaista, että tuollaisessa arkisessa kielenkäytössä ja vielä isonakin lapsena jos oli jotain erimielisyyttä tai ei halunnut tehdä jotain, niin tuli aina se "remmikortti", eli nyt tottelet tai nyt teet näin ja näin vai heataanko vyö. Ja siihen sitten oli alistuminen vaikka kuinka kiukutti. Eihän sitä toteutettu kuin harvoin, mutta kuitenkin joskus niin, että tiesin kyllä, mitä olisi seurannut.
Oliko muilla tällaista? Olen itse nyt reilu kolmekymppinen nainen.
Kommentit (120)
Meillä oli ”odota kun isä tulee kotiin”. Ja isä käytti vyötä, en kyllä muista että kovin usein.
Vm. 1968
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää tätä menneistä kurituksista itkemistä. Ettekö te osaa ottaa omaa elämäänne haltuun ja lakata nyyhkimästä menneitä? Itse sain selkään ja tukkapöllyjä, luunappeja. Lisäksi suljettiin komeroon. En tietenkään pitänyt niistä, mutta silloin kun vanhemmat seisoivat tekojensa takana, hyväksyin ne. Ne kerrat muistan epämiellyttävimpinä kun vanhemmat katuivatkin kuritustaa. Silloin todella tunsin tulleeni kaltoin kohdelluksi.
Kannatan vieläkin sitä, että pienet lapset alistetaan tiukasti vanhempiensa tahtoon. Ja alistamiseen on tietenkin pakko käyttää rangaistuksia. En sinänsä vastusta kohtuullista ruumiillistakaan kuritusta, mutta nykyajan trendi kieltää kaikki pakkokeinot on kyllä syvältä.
Tässähän kysyttiin kai kokemuksia. Ei liene "nyyhkimistä", jos vastaa kysymyksiin. Alistaminen on sairasta ja sinun mielesi on vioittinut, vaikket sitä itse näe. Kasvatus ilman fyysisiä rangaistuksia on normaali tapa kasvattaa lapsia.
Mihin ihmeessä laittaisit rajan kurituksen suhteen? Miten sitä voisi seurata, ettei fyysinen kuritus menisi ööveriksi? Ja mikä teko olisi sellainen, että fyysiseen kuritukseen olisi oikeus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää tätä menneistä kurituksista itkemistä. Ettekö te osaa ottaa omaa elämäänne haltuun ja lakata nyyhkimästä menneitä? Itse sain selkään ja tukkapöllyjä, luunappeja. Lisäksi suljettiin komeroon. En tietenkään pitänyt niistä, mutta silloin kun vanhemmat seisoivat tekojensa takana, hyväksyin ne. Ne kerrat muistan epämiellyttävimpinä kun vanhemmat katuivatkin kuritustaa. Silloin todella tunsin tulleeni kaltoin kohdelluksi.
Kannatan vieläkin sitä, että pienet lapset alistetaan tiukasti vanhempiensa tahtoon. Ja alistamiseen on tietenkin pakko käyttää rangaistuksia. En sinänsä vastusta kohtuullista ruumiillistakaan kuritusta, mutta nykyajan trendi kieltää kaikki pakkokeinot on kyllä syvältä.Mihin ikään asti tiukasti vanhempien tahtoon alistaminen on mielestäsi ok? Olen saanut remmistä ainakin vielä 12-vuotiaana sellaisesta, että en ole totellut vanhempia. Mielestäni ei kovin reilua, kun tuossa iässä sitä omaa tahtoa kuitenkin kaikille rupea tulemaan enemmän ja enemmän.
Kyllä ihmisellä oma tahto on jo kaksivuotiaana. Siitä ei ole kyse, vaan johtamisesta. Murrosiän alkaessa voi höllätä vähitellen, mutta silloinkin täytyy pitää viitisen ehdotonta sääntöä. Meillä riitti kolme: päihteitä ei käytetä koskaan, kotiin tullaan aina viimeistään 22.00, kaverille ei pääse koskaan yökylään. Jos teinit olisivat halunneet festareille tai bileisiin niin sekin olisi kielletty, mutta teinit eivät koskaan edes ehdottaneet. Varmaan siksi, että tiesivät jo aikaisempien keskustelujen perusteella mikä on vanhempien asenne bilettämistä kohtaan.
Kotitöitä ja sensellaisia ei ole tarpeen vaatia teiniltä. Sitä ennen niitä on harjoiteltu jo vuosikaudet ja 18 vuotta täytettyään he alkavat tehdä niitä taas vapaaehtoisesti.Kysymykseesi vastaus on, että useimpien tyttöjen kohdalla liekaa voi alkaa löysätä 12-vuotiaana, poikien kohdalla vasta huonattavasti myöhemmin.
Ja mistä 1800-luvulta tällaiset kasvatusopit on!? Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.
Uhattiin kerran alle kouluiässä. Ei lyöty koskaan, ei tukistettu, ei jaeltu luunappeja. Olen syntynyt 70-luvun alussa koulutetuille, edistyksellisille vanhemmille, jotka oli jo opetettu siihen, ettei lapsia lyödä. Omat vanhemmat on saaneet muutaman kerran lapsena risusta, eivät koe mitään katkeruutta, aiheesta kuulemma tuli.
Uhattiin ja sain pari kertaa kunnolla karakasta, olen hyvin kiitollinen siitä äidilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niskavilloista retuutettiin ja koivunoksilla piiskattiin jos oli pahoja tekemässä.
Mitä sitte, oikeastaa kiittää pitää vanhempia että kerralla ohjasivat pojankoltiaisen sivustynelle tavoille ja ymmärtämään mikä ei ole sallittua ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää tätä menneistä kurituksista itkemistä. Ettekö te osaa ottaa omaa elämäänne haltuun ja lakata nyyhkimästä menneitä? Itse sain selkään ja tukkapöllyjä, luunappeja. Lisäksi suljettiin komeroon. En tietenkään pitänyt niistä, mutta silloin kun vanhemmat seisoivat tekojensa takana, hyväksyin ne. Ne kerrat muistan epämiellyttävimpinä kun vanhemmat katuivatkin kuritustaa. Silloin todella tunsin tulleeni kaltoin kohdelluksi.
Kannatan vieläkin sitä, että pienet lapset alistetaan tiukasti vanhempiensa tahtoon. Ja alistamiseen on tietenkin pakko käyttää rangaistuksia. En sinänsä vastusta kohtuullista ruumiillistakaan kuritusta, mutta nykyajan trendi kieltää kaikki pakkokeinot on kyllä syvältä.Mihin ikään asti tiukasti vanhempien tahtoon alistaminen on mielestäsi ok? Olen saanut remmistä ainakin vielä 12-vuotiaana sellaisesta, että en ole totellut vanhempia. Mielestäni ei kovin reilua, kun tuossa iässä sitä omaa tahtoa kuitenkin kaikille rupea tulemaan enemmän ja enemmän.
Kyllä ihmisellä oma tahto on jo kaksivuotiaana. Siitä ei ole kyse, vaan johtamisesta. Murrosiän alkaessa voi höllätä vähitellen, mutta silloinkin täytyy pitää viitisen ehdotonta sääntöä. Meillä riitti kolme: päihteitä ei käytetä koskaan, kotiin tullaan aina viimeistään 22.00, kaverille ei pääse koskaan yökylään. Jos teinit olisivat halunneet festareille tai bileisiin niin sekin olisi kielletty, mutta teinit eivät koskaan edes ehdottaneet. Varmaan siksi, että tiesivät jo aikaisempien keskustelujen perusteella mikä on vanhempien asenne bilettämistä kohtaan.
Kotitöitä ja sensellaisia ei ole tarpeen vaatia teiniltä. Sitä ennen niitä on harjoiteltu jo vuosikaudet ja 18 vuotta täytettyään he alkavat tehdä niitä taas vapaaehtoisesti.Kysymykseesi vastaus on, että useimpien tyttöjen kohdalla liekaa voi alkaa löysätä 12-vuotiaana, poikien kohdalla vasta huonattavasti myöhemmin.
Et ole tosissasi? Ei pääse yökylään edes? Koskaan? Aivan kamalaa, lapsena ja nuorena yökylät oli ihania. Toki niitä voi käyttää "väärin" teini-iässä, mutta sitähän voi aina vahtia. Esimerkiksi itse olen nykyään 15-vuotiaan, toisin kuin pienempänä, kohdalla sinne yökyläperheen äitiin/isään yhteydessä asiasta. Kysäisen tekstarilla yms. Ihan vaan torppaan lapselta jo valmiiksi sen kiusauksen valehdella noista jutuista, kun tietää, että ei onnistu vedättämään. Kavereiden vanhemmat on aikuisia, eivät mitään honkkeleita kaverivanhempia.
Miksi pitää 18-vuotiaaksi olla kotona klo 22, jos kaveritkin saa olla kauemmin? Missä ihmeen pussissa te kasvatatte lapsianne ja kiellätte kaiken hauskan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mua kuritettu, tukistettu lähinnä mutta yleensä sitä joutui vain "nurkkaan". Isä oli äkkipikainen, mutta ei oikeastaan juuri käyttänyt fyysistä väkivaltaa. Lähinnä sitä pelkäsi isän suuttumisreaktiota. Ei ole jäänyt traumoja ja toivoisin nykylapsillekin vähän tiukempia rajoja, tuntuu olevan melko vapaata hommaa. En siis toivo fyysistä kurittamista, mutta jotain sanktiota sopimattomasta käytöksestä. Eli jos vaikka ruoka ei maistu, niin ei sitten tipu karkkiakaan tai muuta "herkkua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhattiin muistaakseni kerran tai pari. Tomerana pikku tyttönä sanoin että ”antaa tulla!” , mutta ei tullut eikä uhkailtukaan enää sen jälkeen 😂
Osaaks joku selittää tän loogisen ristiriidan. Meillä oli oikein rauhallinen, väkivallaton ja kaikkea tappelemista ja riehumista ja ja jopa veljen pyssyleikkejä paheksuva perhe. Mutta sitten kuitenkin "kasvatuksessa" käytettiin vyötä. En tajua, miten vanhemmat ei kokeneet sitä väkivaltana, että rangaistuksena jostain asiasta lyötiin vyöllä takapuolelle? Eikä se ollut sellaista, että äiti tai siä olisi ollut humalassa tai raivoissaan tai vastaavaa. Selittäkää? En nyt varmaan ole traumatisoitunut, mutta ihmetyttää noin yleisesti vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin 60-luvulla ja uhkailu oli jokapäiväistä. Välillä hakattiin persus verille, eikä koskaan sanottu miksi. Isäni kunnostautui tässä erinomaisesti.
Omia lapsiani en ole lyönyt, enkä hyväksy minkäänlaista väkivaltaa.
Minusta kasvoi nainen, joka ei vieläkään osaa pistää rajoja ihmisille, jotka laukkaavat tai häpäisevät minua.
Tukkapöllyjä ja luunappeja sain melko usein, piiskaa harvemmin. Vyöllä uhattiin mutta sitä en saanut koskaan, eikä koskaan haettu sitä risuja, kärpäslätkää muistan äidin käyttäneen. Silloin olin unohtanut repun ovenpieleen, joskus sain selkään kun kävelin kengät jalassa sisältä hakemaan jotain. Kun olin teini-ikäinen isä tukisti viimeisen kerran, silloin sanoin että jos kerran kosket niin soitan poliisin. Sen jälkeen ei kumpikaan enää koskaan koskenut eivätkä ole kurittaneet lapsiani fyysisesti, koska kielsin sen selvin sanoin. Tiesin jo joskus 10-vuotiaana että fyysinen kurittaminen on laitonta, mutta uskalsin sanoa siitä vasta pari vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä uhattiin ja selkään myös saatiin. Äiti ei koskaan kurittanut kuin tukkapöllyllä ja luunapilla, mutta uhkaili, että "odotas kun isäs tulee" Ja isä sitten käytti vyötänsä. Sain selkäsaunoja isoksi tytöksi asti murkkuiässä, kun ulkoiset naiseuden merkit oli jo näkyvissä.
Joskus äiti uhkaili selkäsaunalla vieläpä niin, että "nyt tottelet tai iskä antaa remmistä". Isäni ei ole ikinä käyttänyt väkivaltaa, kätevästi hänet otettiin kuitenkin osalliseksi kiristykseen ja uhkailuun. Ne harvat kerrat kun äitini on käyttänyt väkivaltaa tulivat kyllä täysin ilman varoitusta. Mutta oli stressiä kyllä paljon meidän lasten kanssa, että olen antanut anteeksi. Tuli nyt kuitenkin mieleen kun kysyttiin.
Itse sorrun välillä "nyt loppu/siivoat/et riko tai otetaan lelut pois" -uhkailuun, mutta se ei ole mielestäni väkivaltaa. Ihan joka asiaa ei pysty ennakoimaan lasten kanssa ja toisaalta lasten on hyvä nähdä inhimillisiä tunteita. Oppivat, että jos ärsyttää niin joskus sitten palaa käämi ja silti rauhoitutaan ja rakastetaan. Väkivallalla en uhkaile, mutta kyllä se puoli minussakin on, joten välttelen ääritilanteita viimeiseen asti. En siis ole etäinen, mutta ennakoin ja pidän stressin niin minimissä kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Joskus äiti uhkaili selkäsaunalla vieläpä niin, että "nyt tottelet tai iskä antaa remmistä".
Meillä oli tätä! Piinallissinta oli se, kun piti "muina tyttöinä" vatsa kipristelleen odottaa isän tuloa samalla toivoen, että asia unohtuisi. Saatettiin syödäkin yhdessä ihan normaalisti ja sitten vasta äiti sanoo, että käypä Maija hakemassa remmi ja kerro isälle mitä teit tänään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus äiti uhkaili selkäsaunalla vieläpä niin, että "nyt tottelet tai iskä antaa remmistä".
Meillä oli tätä! Piinallissinta oli se, kun piti "muina tyttöinä" vatsa kipristelleen odottaa isän tuloa samalla toivoen, että asia unohtuisi. Saatettiin syödäkin yhdessä ihan normaalisti ja sitten vasta äiti sanoo, että käypä Maija hakemassa remmi ja kerro isälle mitä teit tänään!
Kamalaa :( Tuplarangaistus: odottelu ja vielä se kuritus. Ja nöyryttäävää että piti hakea itse se remmi ja antaa raportti tekosistaan.
Noloa äidiltäsi että kuritus ulkoistettiin sellaiselle, joka edes tiedä mitä oli tapahtunut. Toisaalta tuolloin kurittaja ei ollut pikaistuksissa tai vihastunut, joten ei varmaan hirmuisen kovaa sitten kurittanut ?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uhattiin ja selkään myös saatiin. Äiti ei koskaan kurittanut kuin tukkapöllyllä ja luunapilla, mutta uhkaili, että "odotas kun isäs tulee" Ja isä sitten käytti vyötänsä. Sain selkäsaunoja isoksi tytöksi asti murkkuiässä, kun ulkoiset naiseuden merkit oli jo näkyvissä.
Sama mulla. Siinä vaiheessa kipua pahempi oli se nolous kun piti olla peppu paljaana. Eihän silloin käyty enää vanhempien kanssa saunassakaan samaan aikaan.
Alue: Aihe vapaa
Totta kai tiedän, mutta psykologia ei ole mitään jumalansanaa. Ensinnäkin ei voi luoda yleispäteviä malleja siitä miten ihmisten mielet toimivat. Ja toisaalta kaikki psykologitkaan eivät ole lapsuuden kohtalonomaisuudesta ollenkaan samaa mieltä. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus- slogan on myös psykologilta. Koska tänään voit valita asenteesi menneeseen.