Lue keskustelun säännöt.
Näin siinä kävi kun minä aloitin työt ja mies kotona lapsen kanssa.
29.06.2019 |
Mies kesälomalla 2v lapsen kanssa ja minä menin töihin. Hoidin kotona ollessa lapsen ja kodin lähes täysin yksin. Mies ihmetteli väsymystäni. Koti oli kuitenkin aina siisti, lapsi hoidettu, ulkoilutettu ja pyykit pesty.
Nyt mies siis kotona lapsen kanssa ja joutuu nukkumaan päiväunet, joskus nukahtaa uudestaan kun tulen töistä. Kotitöitä ei jaksa tehdä, ei vie edes lasta joka päivä ulos. Olettaa että minä teen kotityöt entiseen malliin. Kun hän oli töissä, niin kotityöt ei tullut kuuloonkaan.
Kyllä on elämä perseestä, voiko laiskempaa ukkoa olla. Mitä tuolle voi sanoa? Teen kyllä kotitöitä, mutta mielestäni mies voisi päivällä tehdä edes jotain muuta kuin maata sohvalla.
Kommentit (174)
Tämä. Elämäni helpointa aikaa oli kun olin lasten kanssa kotona yhteensä noin neljä vuotta. Siivosin, laitoin ruoan, kerhoiltiin, ulkoiltiin. Mies oli kotona kahteen otteeseen yhteensä noin vuoden, ainoa helpotus oli silloin aamulla vain lähteä töihin kun nukkuivat mutta se paluu... Kaikki siivoushommat tekemättä. Ruoka oli joskus tehty.
Nyt molemmat ollaan töissä ja lapset hoidossa/koulussa. Teen lyhennettyä työviikkoa ja sen vuoksi kotityöt ja lasten kuskaus edelleen vain minulla. Mutta luultavasti ne olisivat myös minulla jos tehtäisiin täyttä päivää molemmat.
Keskusteltu on x2000. Miehen työ vaan nyt on vaativampi kuin mulla ja osittaista ei voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasiko kukaan muu että aloittajan mies on LOMALLA ENSIMMÄISTÄ VIIKKOA. Saisko siis mahdollisesti palautua töistään ja lomailla ennen arjen pyörityksen yhteistä uudenlaista käynnistämistä kerran aloittaja töihin palannut? Ei kukaan siihen kuole että pari viikkoa vuodessa lomaillaan niistä kotitöistäkin. Vttu viikon lepäilly niin vilautellaan erokorttia.. huhhuh.. Ei sen kodin tarvii olla steriili sisustuslehden aukeama ja nauttii se kakara vihdoinkin kotona olevasta isästäään sisätiloissakin.
Loma tarkoittaa lomaa työstä, ei kodista ja perheestä. Miten se lapsi nauttii isästään, jos isä vain torkkuu sohvalla? Kukaan ei nauti mistään, jos kompastelee paskaisiin vaatteisiin pitkin lattioita eikä keittiössä mahdu tekemään ruokaa, kun on tiskiä kaikki paikat täynnä.
On tosiaan paljon askareita, joista ei kannata tai VOI pitää lomaa. Joko hommat kasautuvat tekemättömyyttään ja edessä on "loman" jälkeen uuvuttava jättiurakka, tai sitten elämän mukavuus laskee huomattavasti kotityöstä luistamalla. Varsinkin lapsiperheessä ei voi lomailla pyykki-ja ruokahuollosta...
No sehän on ihan omasta asenteesta kiinni kuinka paljon voi lomailla kotitöistä.
Ei meillä ainakaan mitään kaaosta tule jos vaikka 2 viikkoa on pyykit pesemättä. Pyykkivuori toki kasvaa, mutta sen voi selvittää sitten kun on pitänyt lomansa pistänyt. Ruokaakin voi ostaa ihan valmiina. Jotkut perus-puurot eivät paljon rasita ja kesällä on hyvä syödä paljon tuoretta.
Itse olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että kotonakin voi ottaa rennosti eikä tarvitse suorittaa.
Puolisolta sain avioliiton alkuvuosina ihanan kommentin. Hän sanoi, ettei ennen ole tiennyt että mattojen peseminen voi olla kivaa rentoa.
Kotonaan oli oppinut, että kotitöitä suoritetaan eikä omassa kodissa halunnut enää esimerkiksi pestä niitä mattoja itse. Ahdistui jo pelkästä ajatuksesta.
Hänelle tuli ihan uutena asiana, että mattojen kuivumista odotellessa voi vaikka käydä rannalla tai vain katsella kuinka ruoho kasvaa. Eikä tarvitse koko ajan uurastaa ja tehdä jotain hyödyllistä.
Kuinka mies on kehdannut ottaa rennosti kesälomallaan! Ei auta muuta kuin erota, kun noin vähän ottaa naisen tunteita huomioon.
Meillä on ollut ennen lapsia epäreilu kodinhoidon jako. Minä hoidin enemmän. Kun vauva syntyi, lopetin kaikki kotityöt aivan täysin, koska en jaksanut koliikkivauva kanssa mitään. En ole imuroinut puoleentoista vuoteen. Ruuanlaitto on maksimissaan riisin keitto. Siperia opetti meillä ja nykyään mies hoitaa kaikki kotityöt ja minäkin välillä ripustelen pyykkiä tms. Enimmäkseen minulla on kyllä hoitovastuu.
Tiedostan, ettei se silti kaikilla toimi (tämä Siperialainen opetus). Mutta rajansa silti kaikella. Aloita siitä, että mies laittaa ruuan ja sinulta ei saa kysyä siihen liittyen MITÄÄN. Kiitä ruuasta, jos toinen yrittää parantaa tapansa edes pienin askelin. Pikkuhiljaa vastuuta sitten kasvattamaan. Kaikki viikonlopun ruuanlaitot miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Elämäni helpointa aikaa oli kun olin lasten kanssa kotona yhteensä noin neljä vuotta. Siivosin, laitoin ruoan, kerhoiltiin, ulkoiltiin. Mies oli kotona kahteen otteeseen yhteensä noin vuoden, ainoa helpotus oli silloin aamulla vain lähteä töihin kun nukkuivat mutta se paluu... Kaikki siivoushommat tekemättä. Ruoka oli joskus tehty.
Nyt molemmat ollaan töissä ja lapset hoidossa/koulussa. Teen lyhennettyä työviikkoa ja sen vuoksi kotityöt ja lasten kuskaus edelleen vain minulla. Mutta luultavasti ne olisivat myös minulla jos tehtäisiin täyttä päivää molemmat.
Keskusteltu on x2000. Miehen työ vaan nyt on vaativampi kuin mulla ja osittaista ei voi tehdä.
Tämä vaativa työ on kyllä niin väsynyt selitys. Vai luuletko, että naiskirurgit, -johtajat yms eivät tee kotitöitä? On se kumma kun ne miehet on sellaisia heikompia saviastioita, ettei edes normaalista aikuisen elämästä suoriutuminen meinaa sujua kun käy - ooh - lisäksi töissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja samat palstamammat kiljuu siitä toisissa ketjuissa, kuinka työssäkäyvän miehen pitää tehdä puolet kotitöistä ja järjestää äityleille vapaa-aikaa ja hemmottelua.
Tämän palstan kaksoisstandardit ovat täysin käsittämättömiä. Säälittävää.
Mistäköhän kristallipallosta sinäkin näet, että kirjoittajat ovat samoja?
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä käy kun halutaan tasa-arvoa ja ei vielä 2019 luvulla tajuta et miehet (siis ei homot) ja naiset ovat erilaisia. Miksi aloittelija ei jää kotiin lasten kanssa ja mies töihin? Vai onko tässäkin kyse fifty-fifty periaatteesta et molemmat osallistuvat lasten hoitoon tasa-arvoisesti. Tajutkaa nyt ääliöt, miehestä ette saa muokattua naista ja vice versa vaikka kovaa vahtia tää sos. dem. hallitus sitä yrittää ja väkisin.
Ei kai tässä tarvitse miehestä naista tehdäkään, vaan vastuullinen aikuinen ja vanhempi. Ei pyykinpesu, tiskaus tai oman lapsen kanssa ulkoilu ole mitään mystisiä naisellisia erityistaitoja vaan ihan alkeellisia elämän perusasioita jotka jokainen normaali aikuinen hallitsee. Oma isoisoisänikin kasvatti leskimiehenä viisi lasta aikuiseksi pippelin siinä mitenkään estämättä. Oli itseasiassa aika paljon tavallisempaa aikana, jolloin äitiysterveydenhuolto oli vielä lapsenkengissä ja naiset synnytti (ja kuoli) navetassa. Jostain kumman syystä nykymiehiltä ei meinaa sujua edes oman puolikkaansa hoitaminen. Oli miehet ennen rautaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä jaksanut tehdä kotitöitä kun olin lasten kanssa kotona. Ehkä jotain pientä, mutta suurin osa jäi tehtäväksi sitten kun mies tuli töistä kotiin. Yhdessä sitten tehtiin.
Mies ei koskaan kotiin tullessaan sanonut pahaa sanaa, ei kertaakaan valittanut kun en ollut siivonnut tai tehnyt jotain. Jos valitin, etten saa mitään aikaiseksi niin hän vain sanoi, että ei se mitään haittaa! Anna olla! Teet sen minkä jaksat!
Ehkä se siisti koti ei ole useimmille miehille kovinkaan tärkeä asia.
Vierailija kirjoitti:
En mä jaksanut tehdä kotitöitä kun olin lasten kanssa kotona. Ehkä jotain pientä, mutta suurin osa jäi tehtäväksi sitten kun mies tuli töistä kotiin. Yhdessä sitten tehtiin.
Mies ei koskaan kotiin tullessaan sanonut pahaa sanaa, ei kertaakaan valittanut kun en ollut siivonnut tai tehnyt jotain. Jos valitin, etten saa mitään aikaiseksi niin hän vain sanoi, että ei se mitään haittaa! Anna olla! Teet sen minkä jaksat!
Ehkä se siisti koti ei ole useimmille miehille kovinkaan tärkeä asia.
Aivan sama kokemus täällä. Hieman jopa ahdistaa tämä ketju, kun tajuaa miten monen mielestä se minulle luontevin tapa hoitaa asiat onkin jotain hirveää puolison kaltoinkohtelua ja kiusaamista ja avioeron paikka. Onneksi osui puolison valinta nappiin, niin on molemmat samoilla linjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun naisserkulla oli aiemmin tilanne, että hän teki päivätyötä ma-pe ja mies teki kolmevuorotyötä. Tällöin mies sanoi, ettei hänen itsensä tarvitse tehdä kotitöitä, koska hän tekee kolmevuorotyötä ja se on kuulemma niin raskasta, ettei hänen tarvitse vapaa-ajalla tehdä kotitöitä.
Sitten naisserkkuni siirtyi itsekin tekemään kolmevuorotyötä, mutta hän ei saanutkaan vapautusta kotitöistä vaan joutui jatkamaan kotitöiden tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapset jo isoja, kun mies jäi työttömäksi 90 v laman aikana. Minulla oli vaativa työ.
Sanoin heti miehelle, että toivoisin hänen osallistuvan kotihommiin, kun on aikaa.
Hän teki lähes kaiken kotona paitsi jos oli jotain silitettävää😃
Totesi sitten yhtenä päivänä, ettei ole ikinä tajunnut, että kotona on niin paljon työtä, kun äitinsä oli tehnyt kaiken ja minä melkein kaiken.
Sen jälkeen hänen palattua työelämään olemme tehneet aika tasapuolisesti kotihommat.
Hän vain totesi, että Siperia opettaa.
Puhu ap miehellesi ja sano, että orjuus ei ole Suomen lakien mukaista. Se tekee, jolla on enemmin aikaa.
Tsemppiä.
Kuulostaa tutulta. Mun avopuoliso on nyt tyottomana (ja mina kokopaivatoissa), han tekee kaiken kotiin liittyvan - mina siis "vain" kayn toissa viikolla.
Kun viela asuimme erillaan, han saattoi joskus ihmetella etta miten olen viikolla niin vasynyt, sanoin etta (ison) talon siivoamiseen ym. menee paljon aikaa. Nyt kun on itse se, joka siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruuat, on myontanyt etta tajuaa vasta nyt, miten pitkia paivia tein yksin asuessani (seka tyo etta koti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miten se nyt noin, miehethän aina sanoo että kotityöt tekee vaikka vasemmalla kädellä vartissa kun ovat niin helppoja ja keveitä. Menee oppi perille kantapään kautta. Älä tee mitään mutta sano samalla tavalla miehellesi jos ei oma-aloitteisesti tee mitään.
Ei noissa kotitöissä todellakaan mitään ihmeellisiä aikoja mene. Ehkä apn mies ei osaa tuota hommaa. Kannattaakin valita ne kumppanit huolella. Ap muista että sinä olet luonut elämääsi nykyisen tilanteen, sinä, ei muut. Sinä voit myös tehdä sille jotakin, valittaminen ei auta. Nalkuttaminenkin on henkisen väkivallan tunnusmerkit täyttävä keino. Minulla menee kotitöihin alle tunti päivässä ja on kaksi lasta. Koti on riittävän siisti ja ruoka tehdään itse.
Vierailija kirjoitti:
Luoja mitä vätyksiä teillä miehinä ja aika lapasia olette te naisetkin. Joku mm. kertoi käyttäneensä kaikki säästönsä jotta voi maksaa puolet kuluista kun oli kotiäitinä. En IKINÄ suostuisi tuohon.
Sori mutta en voi tuntea sääliä tai empatiaa teitä kohtaan. En kestä noin alistuvaisia ihmisiä.
Minulla oli säästöjä parikymmentä tuhatta, kun aloimme saattaa lasta alulle. Äitiysloman ja vanhempainvapaan jälkeen minun piti päättää, laitanko lapsen päiväkotiin ja palaan töihin vai jäänkö vuodeksi hoitovapaalle. Päätin ottaa säästöni käyttöön ja jäädä hoitovapaalle. Mies tienaa paljon huonommin kuin minä, joten pelkästään hänen palkallaan ei makseta tonnin asuntolainaa ja elämistä siihen päälle. Niinpä minä ostin uudemman auton ja käytin loput säästöni siihen, että elintasomme ei laskenut vuoden lötköilyni aikana.
Varmaan nyt joku tulee heti nälvimään, miksei huonompipalkkainen mies jäänyt hoitovapaalle. Miksi olisi pitänyt? Mies ei jäänyt hoitovapaalle, koska hän ei halunnut. Hoitovapaa on täysin vapaaehtoinen asia. Minä en halunnut laittaa yksivuotiasta hoitoon vaan vasta kaksivuotiaan. Se oli minun päätökseni ja käytin siihen omia säästöjäni. Oli mukava vuosi, mutta oli myös äärettömän ihanaa sen jälkeen palata työelämään ja olla taas osa työyhteisöäni. Ymmärrän hyvin, että kaikkien pää ei kestä liiallista kotona olemista, jos vaihtoehtokin on olemassa, siis se mielekäs työympäristö.
Kotona ollessani hoidin kotityöt ja lapsen. Töihin palattuani mies on hoitanut oman osansa. Lisäksi hän on aina pitänyt huolen siitä, että saan myös omaa aikaa ja pääsen menemään ulos ovesta myös ilman lasta, joka on todella takertuva vielä nyt kuusivuotiaanakin ja huutaa ja parkuu kuin tapettava sika, jos tajuaa minun lähtevän johonkin ilman häntä. Lapsi viettää mielellään aikaa myös isänsä kanssa, ja isä ottaa häntä aina mukaan, kun lähtee käymään jossain, kaupassa tai huoltiksella tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä jaksanut tehdä kotitöitä kun olin lasten kanssa kotona. Ehkä jotain pientä, mutta suurin osa jäi tehtäväksi sitten kun mies tuli töistä kotiin. Yhdessä sitten tehtiin.
Mies ei koskaan kotiin tullessaan sanonut pahaa sanaa, ei kertaakaan valittanut kun en ollut siivonnut tai tehnyt jotain. Jos valitin, etten saa mitään aikaiseksi niin hän vain sanoi, että ei se mitään haittaa! Anna olla! Teet sen minkä jaksat!
Ehkä se siisti koti ei ole useimmille miehille kovinkaan tärkeä asia.
Aivan sama kokemus täällä. Hieman jopa ahdistaa tämä ketju, kun tajuaa miten monen mielestä se minulle luontevin tapa hoitaa asiat onkin jotain hirveää puolison kaltoinkohtelua ja kiusaamista ja avioeron paikka. Onneksi osui puolison valinta nappiin, niin on molemmat samoilla linjoilla.
Kolmas samanlainen. Kotityöt tehtiin enimmäkseen iltaisin niin että toinen oli lasten kanssa, päivällä kotonaolija keslittyi lapsiin ja otti pieniä lepotaukoja silloin kun pystyi. Molemmat olemme olleet hoitovapaalla.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapset jo isoja, kun mies jäi työttömäksi 90 v laman aikana. Minulla oli vaativa työ.
Sanoin heti miehelle, että toivoisin hänen osallistuvan kotihommiin, kun on aikaa.
Hän teki lähes kaiken kotona paitsi jos oli jotain silitettävää😃
Totesi sitten yhtenä päivänä, ettei ole ikinä tajunnut, että kotona on niin paljon työtä, kun äitinsä oli tehnyt kaiken ja minä melkein kaiken.
Sen jälkeen hänen palattua työelämään olemme tehneet aika tasapuolisesti kotihommat.
Hän vain totesi, että Siperia opettaa.
Puhu ap miehellesi ja sano, että orjuus ei ole Suomen lakien mukaista. Se tekee, jolla on enemmin aikaa.
Tsemppiä.Kuulostaa tutulta. Mun avopuoliso on nyt tyottomana (ja mina kokopaivatoissa), han tekee kaiken kotiin liittyvan - mina siis "vain" kayn toissa viikolla.
Kun viela asuimme erillaan, han saattoi joskus ihmetella etta miten olen viikolla niin vasynyt, sanoin etta (ison) talon siivoamiseen ym. menee paljon aikaa. Nyt kun on itse se, joka siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruuat, on myontanyt etta tajuaa vasta nyt, miten pitkia paivia tein yksin asuessani (seka tyo etta koti).
Kun elää yksin, pyykkiä tulee ehkä yksi koneellinen viikossa. Tiskikonetta täytyy täyttää ja tyhjentää noin kaksi kertaa viikossa. Kun yksin elää, ei kukaan jätä tavaroita toisen palautettavaksi paikoilleen eikä kanna hiekkaa sisätiloihin kengät jalassa lompsottaen.
Kun asuin yksin, kotitöitä oli todella helppo ja nopea tehdä. Nyt kun samassa talossa asuu myös mies ja lapsi, tukehdun näihin hommiin. Varsinkin imuroiminen on jotain vihoviimeistä, koska sitä edeltää tunnin työ kaiken maailman barbinkenkien keräämisineen lattioilta.
Meillä minä hoidan imuroinnin ja pyykit, mies tiskit. Tosin mies alkoi hoitaa tiskiasiaa vasta ilmoitettuani uudesta työnjaosta, kun palasin töihin. Se kuitenkin passaa hänelle ihan hyvin. Minä leikkaan nurmikon (ja siirtelen niitä pirun puutarhakalusteita ja lapsen leluja pitkin pihaa ruohoa leikatessani), miehelle olen jättänyt lumityöt (noin 3 x talvessa). Mies vaihtaa renkaat, minä ompelen irronneet napit ja revenneet housunpersaukset. Minä ostan lapselle vaatteet ja kengät, mies hoitaa päiväkotikuljetukset.
Emme ole sen kummemmin miettineet, mikä on "naisten työ" tai "miesten työ" vaan kumpikin on ajautunut tekemään sitä, mikä luontaisesti miellyttää ja luonnistaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
FabuSFin kirjoitti:
Kuulostaa hyvin tutulta, itsekin olen nyt päivät töissä ja mies puolitoistavuotiaan kanssa kotona. Yritän helpottaa omaa taakkaa sillä, että täytän pyykinpesukoneen valmiiksi ja käsken miestä laittamaan sen päälle ja laittaa sitten myös pyykit kuivumaan. Itselleni kuitenkin jää aina kuivien pyykkien korjaaminen pyykkitelineeltä.
Ruokaa ei tosiaan tee ja tiskit odottavat kivasti tiskialtaassa kun tulen kotiin. Imuroinut on sentään pari kertaa. Kotitöitä enemmän itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mies lykkää myös kaupassakäynnin AINA minulle. Hänellä olisi koko päivä aikaa käydä lapsen kanssa kaupassa, sillä autokin on hänen käytössään kun minä käyn pyörällä töissä.
Miehet.
No ei todellakaan ”miehet”. Ihan oikeasti, tollaset miehet on vähemmistö. Ja tuollaiset naiset jotka eivät osaa vaatia mitään! ÄLÄ KÄY SIELLÄ KAUPASSA! Älä tiskaa! Älä passaa sitä miestä! Tai jos passaat niin älä valita!
Normaalissa parisuhteessa on keskusteluyhteys ja siellä tehdään asioita yhdessä. Tuntuu että tällaiset passaajanaiset toteuttavat jotain lapsuuden mallia marttyyriäideistä. Raivostuttavaa.
Omalle puolisolle VOI sanoa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta, että ”sinä käyt tänään lapsen kanssa kaupassa, minä en ehdi/jaksa työpäivän jälkeen. Kiitos.”
Yksi tuttu valittaa jatkuvasti miehestään. Kyselin vähän lisää, niin mies ei osaa käyttää pesukonetta (36 v. kahden lapsen isä), ei maksa laskuja, ei koskaan ole ostanut yhtään vaatekappaletta lapsille (yli 10 v.), ei koske imuriin, häipyy noin kerran kuussa perjantaina poikien reissulle ja tulee sunnuntaina. Sanoin suoraan, että nyt kuulostaa siltä että ongelma ei ole mies vaan se että häntä siedetään. Hiljeni se valitus.
Näin sitten myöhemmin ukon lasten kanssa kaupoilla. Olivat ostamassa talvikenkiä. Äijä hikoili kokojen kanssa, mutta nostan hattua sekä hänelle että ETENKIN rouvalleen joka oli sitten 15 v. avioliiton jälkeen pistänyt ukonkin hommiin.
Sä olet kyllä hirvee ihminen. Toinen avautuu sulle ja sä vaan lällätät. IHan tyyppillinen palstamamma.
Osa naisista suhtautuu miehiin kuin lapsiin, mitään ei "tarvitse" osata. Samaiset miehet osaavat vetää projekteja, mutta eivät "osaa" käyttää pesukonetta 😂
Meillä käy molemmat vanhemmat töissä, molemmat myös tekevät kotihommia. Ei mitään ongelmaa, ikääkin on jo 50 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä jaksanut tehdä kotitöitä kun olin lasten kanssa kotona. Ehkä jotain pientä, mutta suurin osa jäi tehtäväksi sitten kun mies tuli töistä kotiin. Yhdessä sitten tehtiin.
Mies ei koskaan kotiin tullessaan sanonut pahaa sanaa, ei kertaakaan valittanut kun en ollut siivonnut tai tehnyt jotain. Jos valitin, etten saa mitään aikaiseksi niin hän vain sanoi, että ei se mitään haittaa! Anna olla! Teet sen minkä jaksat!
Ehkä se siisti koti ei ole useimmille miehille kovinkaan tärkeä asia.
Aivan sama kokemus täällä. Hieman jopa ahdistaa tämä ketju, kun tajuaa miten monen mielestä se minulle luontevin tapa hoitaa asiat onkin jotain hirveää puolison kaltoinkohtelua ja kiusaamista ja avioeron paikka. Onneksi osui puolison valinta nappiin, niin on molemmat samoilla linjoilla.
Kolmas samanlainen. Kotityöt tehtiin enimmäkseen iltaisin niin että toinen oli lasten kanssa, päivällä kotonaolija keslittyi lapsiin ja otti pieniä lepotaukoja silloin kun pystyi. Molemmat olemme olleet hoitovapaalla.
Meillä sama työnjako. Kumpikaan ei pitänyt hoitovapaata mutta vanhempainvapaat jaettiin.
Kylläpä sinä olet miehen valinnut. Sori, mutta jos mies ei suhteen aikana osaa tehdä oma-aloitteisesti kotitöitä ilman että itse avustat vieressä, ei se osaa niitä hommia isäksi tulonkaan myötä. Turha odottaa mieheltä muutosta, kodinhengetärtä siitä ei tule. Jos vielä joskus menet uuteen suhteeseen, kannattaa varmistaa ettei mies ole mikään totaalisen uusavuton.
Kannattaa varmaan tarkistaa miehen vointi ja veriarvot jos noin väsyttää. Eihän tuo normaalilta kuulosta.
Tulee! Saat olla onnellinen sinkuudestasi kun ei tarvitse kestää mitään tällaisia vitutuksia .