Lue keskustelun säännöt.
Tajusin tänään ettei minulla riitä henkinen eikä fyysinen kapasiteetti mihinkään omaan tavoitteelliseen tekemiseen niin kauan kuin olen perheenäiti
28.06.2019 |
.. joka tekee myös kokopäivätyötä. Ainoastaan painon pitäminen tietyissä lukemissa voi olla sellainen tavoitteellinen oma asia.
Mikäli sitten tämän johdosta alan olla vähiten miehellekin niin tylsä nainen ettei seksi kanssani enää kiinnosta niin mitä ehdottaisitte ratkaisuksi?
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elatusmaksujankkaaja on vain kateellinen kun joillain on varaa pitää taoja itseään odpttamassa tyhjillään yms. Itse joutuisi eron tullen myymään talon jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on kirjoittanut tänne ennenkin. Elämää kapeuttava ja mielesi tylsyttävä asia on todellisuudessa sun syömishäiriösi ja parisuhteen ongelmat.
Mulla on kaksi lasta ja meillä ei miehen kans lähiverkkoja, mut ehdin silti käydä kokopäivätöissä, liikkua monta kertaa viikossa ja järjestetää soolokonsertteja. Toki en nykyään treenaa sekä salilla että juosten (juoksen, tykkään siitä enemmän ja on tehokkaampaa) ja soitettavalla ohjelmistolla on rajoitteita (en ehdi treenata tekniikkaa kuten ammattimuusikko jos oon päivätyötä tekevä perheenäiti) . Mut en jää vellomaan näihin, mulla on muutakin elämässä.
Mitä mies tekee? Eikö hän voi olla lasten kans? Järjestä jo se pääsi uusiksi vaikka terapiassa jos ei muuten, ei oo normaalia ajatella et elämä ei oo omaa.
Toi suhde ei taida olla sulle kovinkaan hyväksi, kuulostaa vaan vetävän esiin sun vanhoja ongelmia.
Sä et vain tajua aloittajaa etkä hänen ongelmiaan, niin ylempää onhelppo huudella.
Joo en tajuakaan, kuulostaa asenneongelmalta. On lapsia ja työ, hirveää. Sit ahdistusta kun ei kelpaa miehelle, jonka tavoittelemiseen ei oo annettu mitään hyvää syytä. En ymmärrä.
Mitäs se isä tekee muutakin kuin käy työssä? Onko hän oikea vai feikki-isä, joka ei hoida lapsiaan, liiku heidän kanssaan (juoksuvaunujakin on olemassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä perheessä sitten on niin raskasta, ap ja muut? Tavallaan ymmärrän osan ajanpuutteesta, mutta itselleni kävi myös niin että vasta lasten myötä ymmärsin mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä, ja se on puskenut eteenpäin. Se johtaa siihen ettei sellaista omaa vapaa-aikaa oikein ole, koska silloin kun en ole töissä tai lasten kanssa niin opiskelen ja toteutan omaa harrastusta, mutta ei se tylsää ole, päinvastoin. En myöskään koe perhettä ja lapsia raskaana vaan tasapainottavana. Eli olisi kiinnostava tietää missä hiertää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlaista, mutta lapset on vasta ihan pieniä, joten musta tää on ihan normaali vaihe. Elin niin pitkään vaan itselleni ja nyt elänkin lähes 24/7 vaan toisia varten, joten onhan tässä rehellisesti sanottuna hemmetisti sopeutumista ollut.
Mutta elämä on vaiheita täynnä, nyt on tämä vaihe.Haaveilen, että kun saan tämän tulossa olevan synnytettyä, laihdutan taas entisiin mittoihin. Mutta voi olla ettei energiaa riitä ihan heti siihenkään ja sekin on ihan ok. Ulkonäkö on aina ollut itselleni tärkeää mutta siihenkin panostamisen aika tulee vielä. Onneksi mulla on sellaisiakin omia juttuja, mitä voi tehdä ihan kotona silloin, kun lapset esim. nukkuu, etten ihan totaalisesti hävitä itseäni.
Ja kun en lapsia saanut helposti, niin näen niissä kuitenkin vuosien yrittämisen ja työn jäljen. Ne on ikään kuin luovuuteni suurin tuotos, jos näin voi sanoa.
Olet siis HIEMAN pyöreä ja elät lapsiasi varten?
Syöt lasten jättämät ruuantähteet ja oman ruokasi?
HUUTONAURUA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlaista, mutta lapset on vasta ihan pieniä, joten musta tää on ihan normaali vaihe. Elin niin pitkään vaan itselleni ja nyt elänkin lähes 24/7 vaan toisia varten, joten onhan tässä rehellisesti sanottuna hemmetisti sopeutumista ollut.
Mutta elämä on vaiheita täynnä, nyt on tämä vaihe.Haaveilen, että kun saan tämän tulossa olevan synnytettyä, laihdutan taas entisiin mittoihin. Mutta voi olla ettei energiaa riitä ihan heti siihenkään ja sekin on ihan ok. Ulkonäkö on aina ollut itselleni tärkeää mutta siihenkin panostamisen aika tulee vielä. Onneksi mulla on sellaisiakin omia juttuja, mitä voi tehdä ihan kotona silloin, kun lapset esim. nukkuu, etten ihan totaalisesti hävitä itseäni.
Ja kun en lapsia saanut helposti, niin näen niissä kuitenkin vuosien yrittämisen ja työn jäljen. Ne on ikään kuin luovuuteni suurin tuotos, jos näin voi sanoa.
Olet siis HIEMAN pyöreä ja elät lapsiasi varten?
Syöt lasten jättämät ruuantähteet ja oman ruokasi?Ja kun en lapsia saanut helposti, niin näen niissä kuitenkin vuosien yrittämisen ja työn jäljen. Ne on ikään kuin luovuuteni suurin tuotos, jos näin voi sanoa.
HUUTONAURUA
Ja kun en lapsia saanut helposti, niin näen niissä kuitenkin vuosien yrittämisen ja työn jäljen. Ne on ikään kuin luovuuteni suurin tuotos, jos näin voi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kun en lapsia saanut helposti, niin näen niissä kuitenkin vuosien yrittämisen ja työn jäljen. Ne on ikään kuin luovuuteni suurin tuotos, jos näin voi sanoa.
Itis on täynnä huivipäisiä LUOVIA naisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on kirjoittanut tänne ennenkin. Elämää kapeuttava ja mielesi tylsyttävä asia on todellisuudessa sun syömishäiriösi ja parisuhteen ongelmat.
Mulla on kaksi lasta ja meillä ei miehen kans lähiverkkoja, mut ehdin silti käydä kokopäivätöissä, liikkua monta kertaa viikossa ja järjestetää soolokonsertteja. Toki en nykyään treenaa sekä salilla että juosten (juoksen, tykkään siitä enemmän ja on tehokkaampaa) ja soitettavalla ohjelmistolla on rajoitteita (en ehdi treenata tekniikkaa kuten ammattimuusikko jos oon päivätyötä tekevä perheenäiti) . Mut en jää vellomaan näihin, mulla on muutakin elämässä.
Mitä mies tekee? Eikö hän voi olla lasten kans? Järjestä jo se pääsi uusiksi vaikka terapiassa jos ei muuten, ei oo normaalia ajatella et elämä ei oo omaa.
Toi suhde ei taida olla sulle kovinkaan hyväksi, kuulostaa vaan vetävän esiin sun vanhoja ongelmia.
Sä et vain tajua aloittajaa etkä hänen ongelmiaan, niin ylempää onhelppo huudella.
Joo en tajuakaan, kuulostaa asenneongelmalta. On lapsia ja työ, hirveää. Sit ahdistusta kun ei kelpaa miehelle, jonka tavoittelemiseen ei oo annettu mitään hyvää syytä. En ymmärrä.
Eihän tässä ole sanottu, ettei kelpaa miehelle, vaan tunnetta siitä. Et todellakaan ymmärrä yhtään, miksi tämä ketju on aloitettu, sen näkee kaikesta, mitä sanot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä perheessä sitten on niin raskasta, ap ja muut? Tavallaan ymmärrän osan ajanpuutteesta, mutta itselleni kävi myös niin että vasta lasten myötä ymmärsin mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä, ja se on puskenut eteenpäin. Se johtaa siihen ettei sellaista omaa vapaa-aikaa oikein ole, koska silloin kun en ole töissä tai lasten kanssa niin opiskelen ja toteutan omaa harrastusta, mutta ei se tylsää ole, päinvastoin. En myöskään koe perhettä ja lapsia raskaana vaan tasapainottavana. Eli olisi kiinnostava tietää missä hiertää.
No mikä sitten on tärkeää? Hukata itsensä ja olla lasten palvelija? Se ei ole ainakaan mulle tärkeää. Totta kai se antaa paljon jos onnistuu äitiydessä ja onnistuu olemaan hyvä äiti, mutta miten se onnistuu, jos on omia ongelmia, jotka esim. sanovat, ettäet riitä miehellesi???????? Sä oisit varmaan tosi tyytyväinen elämääsi sittenkin. Vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Jos lunastan talon, niin mitä väärää siinä on, kun minä sen olen maksanutkin? Mies on velkaa mulle puolet lyhennyksistä, jos sun tiellesi lähdetään. Moni juristikin on sanonut mulle näin, omani ja verottajan. Avoliitossa ei omaisuus luojan kiitos ole rakkauden takia yhteistä, vaan realiteettien valossa jakautuu.
Ja siis meillä ei olisi juurikaan tämän enempää rahaa, jos asuisimme samassa taloudessa pahoinvoiden, mies saa sen verran isoa asumistukea. Katson lasten hyvän mielen olevan mammonaa arvokkaampaa.
Tämän kirjoittajan teksteistä paistaa läpi, että tämä äiti haluaisi muuttaa yksin ja jättää lapsensa isälle. Myönnä jo ja lopeta tuo jankkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Jos lunastan talon, niin mitä väärää siinä on, kun minä sen olen maksanutkin? Mies on velkaa mulle puolet lyhennyksistä, jos sun tiellesi lähdetään. Moni juristikin on sanonut mulle näin, omani ja verottajan. Avoliitossa ei omaisuus luojan kiitos ole rakkauden takia yhteistä, vaan realiteettien valossa jakautuu.
Ja siis meillä ei olisi juurikaan tämän enempää rahaa, jos asuisimme samassa taloudessa pahoinvoiden, mies saa sen verran isoa asumistukea. Katson lasten hyvän mielen olevan mammonaa arvokkaampaa.
Mies on itse myös syypää eroon siinä mielessä, ettei toteuttanut asioita joista mulle tuli paha olo toisin. Maksakoot siitä nyt sitten, jos haluaa olla niin omaperäinen ja individualisti, ettei mikään, mistä toinen sanoo, hetkauta.
Vierailija kirjoitti:
Tämän kirjoittajan teksteistä paistaa läpi, että tämä äiti haluaisi muuttaa yksin ja jättää lapsensa isälle. Myönnä jo ja lopeta tuo jankkaus.
Eihän hän haluaisi tehdä niin, vaan hän voi pahoin nykyisessä tilanteessa. Se ei tarkoita, että haluaisi jättää lapset. Todellakaan. Jos ap saisi mieheltä enemmän ihailua ja aloitteita seksiin, hänellä ei olisi paha olo. Ei hän silloin haluaisi korjata itsetuntoaan muilla keinoin. Eikä hänen tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlaista, mutta lapset on vasta ihan pieniä, joten musta tää on ihan normaali vaihe. Elin niin pitkään vaan itselleni ja nyt elänkin lähes 24/7 vaan toisia varten, joten onhan tässä rehellisesti sanottuna hemmetisti sopeutumista ollut.
Mutta elämä on vaiheita täynnä, nyt on tämä vaihe.Haaveilen, että kun saan tämän tulossa olevan synnytettyä, laihdutan taas entisiin mittoihin. Mutta voi olla ettei energiaa riitä ihan heti siihenkään ja sekin on ihan ok. Ulkonäkö on aina ollut itselleni tärkeää mutta siihenkin panostamisen aika tulee vielä. Onneksi mulla on sellaisiakin omia juttuja, mitä voi tehdä ihan kotona silloin, kun lapset esim. nukkuu, etten ihan totaalisesti hävitä itseäni.
Ja kun en lapsia saanut helposti, niin näen niissä kuitenkin vuosien yrittämisen ja työn jäljen. Ne on ikään kuin luovuuteni suurin tuotos, jos näin voi sanoa.
Olet siis HIEMAN pyöreä ja elät lapsiasi varten?
Syöt lasten jättämät ruuantähteet ja oman ruokasi?HUUTONAURUA
Sitä ”lapsia varten elämistä” kutsutaan myös terveeksi kiintymyssuhteeksi. Ap:lle sellaista ei ole ilmeisesti muodostunut lastensa kanssa ja olen pahoillani.
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.