Lue keskustelun säännöt.
Tajusin tänään ettei minulla riitä henkinen eikä fyysinen kapasiteetti mihinkään omaan tavoitteelliseen tekemiseen niin kauan kuin olen perheenäiti
28.06.2019 |
.. joka tekee myös kokopäivätyötä. Ainoastaan painon pitäminen tietyissä lukemissa voi olla sellainen tavoitteellinen oma asia.
Mikäli sitten tämän johdosta alan olla vähiten miehellekin niin tylsä nainen ettei seksi kanssani enää kiinnosta niin mitä ehdottaisitte ratkaisuksi?
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlaista, mutta lapset on vasta ihan pieniä, joten musta tää on ihan normaali vaihe. Elin niin pitkään vaan itselleni ja nyt elänkin lähes 24/7 vaan toisia varten, joten onhan tässä rehellisesti sanottuna hemmetisti sopeutumista ollut.
Mutta elämä on vaiheita täynnä, nyt on tämä vaihe.Haaveilen, että kun saan tämän tulossa olevan synnytettyä, laihdutan taas entisiin mittoihin. Mutta voi olla ettei energiaa riitä ihan heti siihenkään ja sekin on ihan ok. Ulkonäkö on aina ollut itselleni tärkeää mutta siihenkin panostamisen aika tulee vielä. Onneksi mulla on sellaisiakin omia juttuja, mitä voi tehdä ihan kotona silloin, kun lapset esim. nukkuu, etten ihan totaalisesti hävitä itseäni.
Ja kun en lapsia saanut helposti, niin näen niissä kuitenkin vuosien yrittämisen ja työn jäljen. Ne on ikään kuin luovuuteni suurin tuotos, jos näin voi sanoa.
Olet siis HIEMAN pyöreä ja elät lapsiasi varten?
Syöt lasten jättämät ruuantähteet ja oman ruokasi?HUUTONAURUA
Sitä ”lapsia varten elämistä” kutsutaan myös terveeksi kiintymyssuhteeksi. Ap:lle sellaista ei ole ilmeisesti muodostunut lastensa kanssa ja olen pahoillani.
Ei se, että on terve kiintymyssuhde lapsiin korvaa oman ajan tarvetta, vai mitä ihmettä oikein horiset. Ap ei ole sanonut, että lastenhoito on vastenmielistä tai mitään sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin olen niin onnellinen siitä, että tajusin, kuka aiheuttaa mulle pahoinvointia, se on eräs toinen läheiseni, ei äiti, eikä mies. Äitini mielestä minun pitää olla sellaisten kanssa, joilla "on vaikeaa". Se p*llutelinen vähät välitti siitä, että mulle tuli sellaisten seurassa paha olo. Tietenkään se ei tajunnut, olihan hän The Queen Of The Pahan Olon Aiheuttaminen itse, eli ei todellakaan tajua, että hänen kaltaisensa "muita tarvitsevat ihmiset" ovat pahoinvointia toisille terveille aiheuttavia verenimijöitä.
Ja on ihan ok, jos joku nyt vartavasten haluaa olla jonkun toisia (muka) tarvitsevan tai aidosti tarvitsevan ihmisen ystävä. Minusta ei vain ole siihen. Mua ei kiinnosta, miksi joku on yksin. Ehkä hän on hiukan sellainen a bit of a k*sipää.
Vierailija kirjoitti:
Ja on ihan ok, jos joku nyt vartavasten haluaa olla jonkun toisia (muka) tarvitsevan tai aidosti tarvitsevan ihmisen ystävä. Minusta ei vain ole siihen. Mua ei kiinnosta, miksi joku on yksin. Ehkä hän on hiukan sellainen a bit of a k*sipää.
Mä haluan olla sellaisten ihmistn ystävä, joiden kanssa on kivaa, ja kotka ovat hauskaa ja hyvää seuraa. En kenenkään armopala tai säälijä. Äitini ilmeisesti ei muunlaiseen ystävyyteen kykenekään. On varmaan vain säälistä kakikkien kanssa. Hehän näkevät kilometrien päähän, ettei hän heistä aidosti välitä. Tai osa ei itse aiassa nähnyt. Ei edes siinä vaiheessa, kun äitini ei jostain syystä enää pitänyt heihin yhteyttä. Haha, kyllästyi varmaan kuuntelemaan toisten huolia :D Ja jäikin sitten itse syrjään. Luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Jos lunastan talon, niin mitä väärää siinä on, kun minä sen olen maksanutkin? Mies on velkaa mulle puolet lyhennyksistä, jos sun tiellesi lähdetään. Moni juristikin on sanonut mulle näin, omani ja verottajan. Avoliitossa ei omaisuus luojan kiitos ole rakkauden takia yhteistä, vaan realiteettien valossa jakautuu.
Ja siis meillä ei olisi juurikaan tämän enempää rahaa, jos asuisimme samassa taloudessa pahoinvoiden, mies saa sen verran isoa asumistukea. Katson lasten hyvän mielen olevan mammonaa arvokkaampaa.Siis puolet lyhennyksistä, jotka maksoin itse. Alkuun hänkin maksoi lainaa. Laina on maksettu käytännössä mun perintörahoillani, sen takia mies sai käyttää työmarkkinatukensa muuhunkin kuin perheen kuluihin puoliksi laittamiseen.
Ensin talo oli yhteinen ja vain oikein että elatusmaksujen sijaan maksat sitä. Nyt se onkin vain sinun eikä miehelle jää siitä mitään. Asumistuen vuoksi ei ole rarvetta elatusmaksuihin..
Juu. Semität mustaa valkouseksi. Tiedät, että teet väärin. Tiedät että sinun kuuluisi osallistua lastesi elatukseen. Mutta ei. Annat heidän elää alle köyhyysrajan. Asumistuki on 80% asumismenoista, enintään. Toimeentumotukeakaan ei tipu, koska oletus olisi että äiti maksaa elatusmaksut. Mies siis elättää lapset alle köyhyysrajan, alle minimitoimeentulon. Ja sinä vaan mietit miten saisit lisää hyötyä. Miten saat kynittyä viimeisetkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on ihan ok, jos joku nyt vartavasten haluaa olla jonkun toisia (muka) tarvitsevan tai aidosti tarvitsevan ihmisen ystävä. Minusta ei vain ole siihen. Mua ei kiinnosta, miksi joku on yksin. Ehkä hän on hiukan sellainen a bit of a k*sipää.
Mä haluan olla sellaisten ihmistn ystävä, joiden kanssa on kivaa, ja kotka ovat hauskaa ja hyvää seuraa. En kenenkään armopala tai säälijä. Äitini ilmeisesti ei muunlaiseen ystävyyteen kykenekään. On varmaan vain säälistä kakikkien kanssa. Hehän näkevät kilometrien päähän, ettei hän heistä aidosti välitä. Tai osa ei itse aiassa nähnyt. Ei edes siinä vaiheessa, kun äitini ei jostain syystä enää pitänyt heihin yhteyttä. Haha, kyllästyi varmaan kuuntelemaan toisten huolia :D Ja jäikin sitten itse syrjään. Luuseri.
Niinpä sinulla ei ole yhtään ystävää. Ei ketään, jonka kanssa tulet toimeen. Olet riidoissa koko isäsi suvun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Jos lunastan talon, niin mitä väärää siinä on, kun minä sen olen maksanutkin? Mies on velkaa mulle puolet lyhennyksistä, jos sun tiellesi lähdetään. Moni juristikin on sanonut mulle näin, omani ja verottajan. Avoliitossa ei omaisuus luojan kiitos ole rakkauden takia yhteistä, vaan realiteettien valossa jakautuu.
Ja siis meillä ei olisi juurikaan tämän enempää rahaa, jos asuisimme samassa taloudessa pahoinvoiden, mies saa sen verran isoa asumistukea. Katson lasten hyvän mielen olevan mammonaa arvokkaampaa.Siis puolet lyhennyksistä, jotka maksoin itse. Alkuun hänkin maksoi lainaa. Laina on maksettu käytännössä mun perintörahoillani, sen takia mies sai käyttää työmarkkinatukensa muuhunkin kuin perheen kuluihin puoliksi laittamiseen.
Ensin talo oli yhteinen ja vain oikein että elatusmaksujen sijaan maksat sitä. Nyt se onkin vain sinun eikä miehelle jää siitä mitään. Asumistuen vuoksi ei ole rarvetta elatusmaksuihin..
Juu. Semität mustaa valkouseksi. Tiedät, että teet väärin. Tiedät että sinun kuuluisi osallistua lastesi elatukseen. Mutta ei. Annat heidän elää alle köyhyysrajan. Asumistuki on 80% asumismenoista, enintään. Toimeentumotukeakaan ei tipu, koska oletus olisi että äiti maksaa elatusmaksut. Mies siis elättää lapset alle köyhyysrajan, alle minimitoimeentulon. Ja sinä vaan mietit miten saisit lisää hyötyä. Miten saat kynittyä viimeisetkin
Talo on edelleen yhteinen, miksi mies ei maksa osaansa lainasta? Osallistun lasten elatukseen, olen koko ajan osallistunut. Toimeentulotukea on haettu, sitä ei myönnetty. Syynä ei ole elatusmaksujen vaje. Moni perhe elää lainojen, auton tai harrastusten takia alle minimitoimeentulon saamatta toimeentulotukea. Mikä tässä on sulle ongelma? Mitä ihmeen hyötyä mä miehestä voisin kyniä? Tai kynin? Laitapa tähän kuule. Harhaisuuttasi on mukava nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on ihan ok, jos joku nyt vartavasten haluaa olla jonkun toisia (muka) tarvitsevan tai aidosti tarvitsevan ihmisen ystävä. Minusta ei vain ole siihen. Mua ei kiinnosta, miksi joku on yksin. Ehkä hän on hiukan sellainen a bit of a k*sipää.
Mä haluan olla sellaisten ihmistn ystävä, joiden kanssa on kivaa, ja kotka ovat hauskaa ja hyvää seuraa. En kenenkään armopala tai säälijä. Äitini ilmeisesti ei muunlaiseen ystävyyteen kykenekään. On varmaan vain säälistä kakikkien kanssa. Hehän näkevät kilometrien päähän, ettei hän heistä aidosti välitä. Tai osa ei itse aiassa nähnyt. Ei edes siinä vaiheessa, kun äitini ei jostain syystä enää pitänyt heihin yhteyttä. Haha, kyllästyi varmaan kuuntelemaan toisten huolia :D Ja jäikin sitten itse syrjään. Luuseri.
Niinpä sinulla ei ole yhtään ystävää. Ei ketään, jonka kanssa tulet toimeen. Olet riidoissa koko isäsi suvun kanssa.
En ole. Heistä jos tulee itselleni paha olo, niin tulee vain hyvälle mielelle, kun ei tarvitse olla heidän ystävänsä, vaikka he eivät itse tajua sitä minusta. Eivät tajua vikojaan, jotka ällöttävät tai loukkaavat toisia. Ja ei mun tarvitse yksin olla, mä en ole ihminen, joka aiheuttaa muille pahaa oloa. Mietin sitä nimenomaan, että en aiheuta. Se on mulle tärkwää ystävyyssuhteissa. Aiemmin en vain tajunnut, että sen pitää olla tärkeää myös niille, jotka tahtovat olla minun ystäviäni :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Jos lunastan talon, niin mitä väärää siinä on, kun minä sen olen maksanutkin? Mies on velkaa mulle puolet lyhennyksistä, jos sun tiellesi lähdetään. Moni juristikin on sanonut mulle näin, omani ja verottajan. Avoliitossa ei omaisuus luojan kiitos ole rakkauden takia yhteistä, vaan realiteettien valossa jakautuu.
Ja siis meillä ei olisi juurikaan tämän enempää rahaa, jos asuisimme samassa taloudessa pahoinvoiden, mies saa sen verran isoa asumistukea. Katson lasten hyvän mielen olevan mammonaa arvokkaampaa.Mies on itse myös syypää eroon siinä mielessä, ettei toteuttanut asioita joista mulle tuli paha olo toisin. Maksakoot siitä nyt sitten, jos haluaa olla niin omaperäinen ja individualisti, ettei mikään, mistä toinen sanoo, hetkauta.
Maksakoon siitä. Eli tällä perustelet, että jätät lastesi elatuksen väliin. Et elätä omia lapsiasi. Se on todellakin rahvasta. Ei edes huonoin epäisä tee näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on ihan ok, jos joku nyt vartavasten haluaa olla jonkun toisia (muka) tarvitsevan tai aidosti tarvitsevan ihmisen ystävä. Minusta ei vain ole siihen. Mua ei kiinnosta, miksi joku on yksin. Ehkä hän on hiukan sellainen a bit of a k*sipää.
Mä haluan olla sellaisten ihmistn ystävä, joiden kanssa on kivaa, ja kotka ovat hauskaa ja hyvää seuraa. En kenenkään armopala tai säälijä. Äitini ilmeisesti ei muunlaiseen ystävyyteen kykenekään. On varmaan vain säälistä kakikkien kanssa. Hehän näkevät kilometrien päähän, ettei hän heistä aidosti välitä. Tai osa ei itse aiassa nähnyt. Ei edes siinä vaiheessa, kun äitini ei jostain syystä enää pitänyt heihin yhteyttä. Haha, kyllästyi varmaan kuuntelemaan toisten huolia :D Ja jäikin sitten itse syrjään. Luuseri.
Niinpä sinulla ei ole yhtään ystävää. Ei ketään, jonka kanssa tulet toimeen. Olet riidoissa koko isäsi suvun kanssa.
En ole. Heistä jos tulee itselleni paha olo, niin tulee vain hyvälle mielelle, kun ei tarvitse olla heidän ystävänsä, vaikka he eivät itse tajua sitä minusta. Eivät tajua vikojaan, jotka ällöttävät tai loukkaavat toisia. Ja ei mun tarvitse yksin olla, mä en ole ihminen, joka aiheuttaa muille pahaa oloa. Mietin sitä nimenomaan, että en aiheuta. Se on mulle tärkwää ystävyyssuhteissa. Aiemmin en vain tajunnut, että sen pitää olla tärkeää myös niille, jotka tahtovat olla minun ystäviäni :)
Ja isäni sukulaiset haluavat olla minun ystäviäni. On eri asia, ovatko he sitten. En alistu siihen, että he omalla toiminnallaan synnyttävät minussa pahaa oloa. Sen verran raakoja ja itsekeskeisiä tyyppejä, uhh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Jos lunastan talon, niin mitä väärää siinä on, kun minä sen olen maksanutkin? Mies on velkaa mulle puolet lyhennyksistä, jos sun tiellesi lähdetään. Moni juristikin on sanonut mulle näin, omani ja verottajan. Avoliitossa ei omaisuus luojan kiitos ole rakkauden takia yhteistä, vaan realiteettien valossa jakautuu.
Ja siis meillä ei olisi juurikaan tämän enempää rahaa, jos asuisimme samassa taloudessa pahoinvoiden, mies saa sen verran isoa asumistukea. Katson lasten hyvän mielen olevan mammonaa arvokkaampaa.Mies on itse myös syypää eroon siinä mielessä, ettei toteuttanut asioita joista mulle tuli paha olo toisin. Maksakoot siitä nyt sitten, jos haluaa olla niin omaperäinen ja individualisti, ettei mikään, mistä toinen sanoo, hetkauta.
Maksakoon siitä. Eli tällä perustelet, että jätät lastesi elatuksen väliin. Et elätä omia lapsiasi. Se on todellakin rahvasta. Ei edes huonoin epäisä tee näin.
Ei se, että mies saa lapset ole perustelu sille, että en maksa elatuksesta. Mitn se sen perustelisi, selitätkö? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Jos lunastan talon, niin mitä väärää siinä on, kun minä sen olen maksanutkin? Mies on velkaa mulle puolet lyhennyksistä, jos sun tiellesi lähdetään. Moni juristikin on sanonut mulle näin, omani ja verottajan. Avoliitossa ei omaisuus luojan kiitos ole rakkauden takia yhteistä, vaan realiteettien valossa jakautuu.
Ja siis meillä ei olisi juurikaan tämän enempää rahaa, jos asuisimme samassa taloudessa pahoinvoiden, mies saa sen verran isoa asumistukea. Katson lasten hyvän mielen olevan mammonaa arvokkaampaa.Mies on itse myös syypää eroon siinä mielessä, ettei toteuttanut asioita joista mulle tuli paha olo toisin. Maksakoot siitä nyt sitten, jos haluaa olla niin omaperäinen ja individualisti, ettei mikään, mistä toinen sanoo, hetkauta.
Maksakoon siitä. Eli tällä perustelet, että jätät lastesi elatuksen väliin. Et elätä omia lapsiasi. Se on todellakin rahvasta. Ei edes huonoin epäisä tee näin.
Sinä olet säälittävä ihme einukki, nynny, joka ei ole ikinä saanut naista eikä perhettä, säälin sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Jos lunastan talon, niin mitä väärää siinä on, kun minä sen olen maksanutkin? Mies on velkaa mulle puolet lyhennyksistä, jos sun tiellesi lähdetään. Moni juristikin on sanonut mulle näin, omani ja verottajan. Avoliitossa ei omaisuus luojan kiitos ole rakkauden takia yhteistä, vaan realiteettien valossa jakautuu.
Ja siis meillä ei olisi juurikaan tämän enempää rahaa, jos asuisimme samassa taloudessa pahoinvoiden, mies saa sen verran isoa asumistukea. Katson lasten hyvän mielen olevan mammonaa arvokkaampaa.Siis puolet lyhennyksistä, jotka maksoin itse. Alkuun hänkin maksoi lainaa. Laina on maksettu käytännössä mun perintörahoillani, sen takia mies sai käyttää työmarkkinatukensa muuhunkin kuin perheen kuluihin puoliksi laittamiseen.
Ensin talo oli yhteinen ja vain oikein että elatusmaksujen sijaan maksat sitä. Nyt se onkin vain sinun eikä miehelle jää siitä mitään. Asumistuen vuoksi ei ole rarvetta elatusmaksuihin..
Juu. Semität mustaa valkouseksi. Tiedät, että teet väärin. Tiedät että sinun kuuluisi osallistua lastesi elatukseen. Mutta ei. Annat heidän elää alle köyhyysrajan. Asumistuki on 80% asumismenoista, enintään. Toimeentumotukeakaan ei tipu, koska oletus olisi että äiti maksaa elatusmaksut. Mies siis elättää lapset alle köyhyysrajan, alle minimitoimeentulon. Ja sinä vaan mietit miten saisit lisää hyötyä. Miten saat kynittyä viimeisetkin
Talo on edelleen yhteinen, miksi mies ei maksa osaansa lainasta? Osallistun lasten elatukseen, olen koko ajan osallistunut. Toimeentulotukea on haettu, sitä ei myönnetty. Syynä ei ole elatusmaksujen vaje. Moni perhe elää lainojen, auton tai harrastusten takia alle minimitoimeentulon saamatta toimeentulotukea. Mikä tässä on sulle ongelma? Mitä ihmeen hyötyä mä miehestä voisin kyniä? Tai kynin? Laitapa tähän kuule. Harhaisuuttasi on mukava nauraa.
Sinä asut talossa, olet miehelle velkaa vuokran talosta. Maksupuolella edelleen
Toimeentulotukea ei myönnetty, kun laskennallisesti oli se elatus. Mitä ei ole ollut. Elatusta ei ome se, että ostat jäätelön.
Se vaan on käsittämätöntä kuinka itsekäs olet. Omat lapset nälässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vierailija kirjoitti:
köyhyysrajan. Asumistuki on 80% asumismenoista, enintään. Toimeentumotukeakaan ei tipu, koska oletus olisi että äiti maksaa elatusmaksut. Mies siis elättää lapset alle köyhyysrajan, alle minimitoimeentulon. Ja sinä vaan mietit miten saisit lisää hyötyä. Miten saat kynittyä viimeisetkin
Einukki :D Selitä vielä vähän lissää, jookosta, einukki? ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Jos lunastan talon, niin mitä väärää siinä on, kun minä sen olen maksanutkin? Mies on velkaa mulle puolet lyhennyksistä, jos sun tiellesi lähdetään. Moni juristikin on sanonut mulle näin, omani ja verottajan. Avoliitossa ei omaisuus luojan kiitos ole rakkauden takia yhteistä, vaan realiteettien valossa jakautuu.
Ja siis meillä ei olisi juurikaan tämän enempää rahaa, jos asuisimme samassa taloudessa pahoinvoiden, mies saa sen verran isoa asumistukea. Katson lasten hyvän mielen olevan mammonaa arvokkaampaa.Mies on itse myös syypää eroon siinä mielessä, ettei toteuttanut asioita joista mulle tuli paha olo toisin. Maksakoot siitä nyt sitten, jos haluaa olla niin omaperäinen ja individualisti, ettei mikään, mistä toinen sanoo, hetkauta.
Maksakoon siitä. Eli tällä perustelet, että jätät lastesi elatuksen väliin. Et elätä omia lapsiasi. Se on todellakin rahvasta. Ei edes huonoin epäisä tee näin.
Ei se, että mies saa lapset ole perustelu sille, että en maksa elatuksesta. Mitn se sen perustelisi, selitätkö? :)
Perustelusi on tuolla ylhäällä. "Maksakoon siitä nyt...". Eli jätät elatusmaksut väliin, laitat lapsesi kärsimään.
On sana kuvaamaan erittäin säälittäviä miehiä ilman munia, mutta myös ilman aivoja, ja se on einukki :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Jos lunastan talon, niin mitä väärää siinä on, kun minä sen olen maksanutkin? Mies on velkaa mulle puolet lyhennyksistä, jos sun tiellesi lähdetään. Moni juristikin on sanonut mulle näin, omani ja verottajan. Avoliitossa ei omaisuus luojan kiitos ole rakkauden takia yhteistä, vaan realiteettien valossa jakautuu.
Ja siis meillä ei olisi juurikaan tämän enempää rahaa, jos asuisimme samassa taloudessa pahoinvoiden, mies saa sen verran isoa asumistukea. Katson lasten hyvän mielen olevan mammonaa arvokkaampaa.Mies on itse myös syypää eroon siinä mielessä, ettei toteuttanut asioita joista mulle tuli paha olo toisin. Maksakoot siitä nyt sitten, jos haluaa olla niin omaperäinen ja individualisti, ettei mikään, mistä toinen sanoo, hetkauta.
Maksakoon siitä. Eli tällä perustelet, että jätät lastesi elatuksen väliin. Et elätä omia lapsiasi. Se on todellakin rahvasta. Ei edes huonoin epäisä tee näin.
Ei se, että mies saa lapset ole perustelu sille, että en maksa elatuksesta. Mitn se sen perustelisi, selitätkö? :)
Perustelusi on tuolla ylhäällä. "Maksakoon siitä nyt...". Eli jätät elatusmaksut väliin, laitat lapsesi kärsimään.
Ei, maksu on siinä, miten rankkaa lasten hoito on yksinään.
Mutta jos aivot puuttuu, kuten einukeilla on tilanne, termi maksaa jostain ei ole tietenkään tuttu muissa yhteydessä, kuin rahayhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin tunnen olevani todella vapaa tällä hetkellä, kun oivalsin, että muut ihmiset aiheuttavat itselleni pahaa oloa koska heissä on vikoja, eikä se olekaan niin, että jos mulle tulee paha olo jostakusta niin minussa on vikaa. Ihanaa!
Ei se vapautesi oikein näy, pakkomielle sitoo sinut jankkamaan.
Miten se elatusmaksu? Maksatko miehen tilille 300 kuukaudessa? Oletko antanut viemäsi lapsilisät takaisin?
Maksoin lapsilisät siitä alkaen miehelle, kun lapset olivat vain hänellä, näin on ollut koko ajan, idiootti. Ja siis toki sillä on jälkensä, että on ollut uhrina niin kauan, kun mitä itse olin, ei se oikeita sinua vihaamaan minua, että olin uhri. Jos et osaa käsitellä uhrien tilannetta muun kuin oman katkeruutesi kautta, niin se kertoo sinusta ainoastaan sen, ettei käsittele omaa uhrikokemustasi, etkä vapaudu siitä ikinä. Keskityt vain suoltamaan p*skaa uhrien niskaan.
Veit ne lapsilisät aiemmin. Toivottavasti et enää.
Kuinka paljon maksat rahaa miehen tilille kuukaudessa?
Vein ne niin kauan kun asuin lasten kanssa. Sen jälkeen annoin ne miehelle.
Ainakin vuoden ne kuppasit ja "maksoit laskuja". Elatusmaksuja et siis maksa vieläkään.
Vuoden sähkö- ja vakuutusmaksut ovat ENEMMÄN, kuin vuoden lapsilisät, ääliö.
Omasta talostasi, jossa mies tai lapset eivät adu. Ei sillä SINUN laskujesi maksamisella kyllä lapsille leipää osteta. Olet itsekkyyden huippu. Hyväksiköyttäjä. Viet leivän lapsesi suusta. Se on pahuutta
Asuivat he siinä silloin. He asuivat kevääseen saakka, kun muutin elokuussa pois.
ApJa tyhjän talon laskujen olisi kuulunut sitten mennä puoliksi. Mies ei maksanut mitään, mikä oli ihan ok. Asia ei todellakaan kuulu sinulle arvostella.
Ja sen talon otit itsellesi, miehelle siitä ei tule koskaan mitään hyötyä. Olet vaan niin itsekäs että varastat lapsiltasi ja annat heidän olla Suomen köyhimpiä. Jopa nälkäisiä, että Sinä voit hyötyä. Se on rahvasta
En ottanut, omistamme tämän puoliksi. Ja talo oli tyhjillään, totta kai muutin siihen takaisin asumaan. Se ei enää sopinut lasten asunnoksi. Muuten he saisivat asua tässä.
Juurihan tätä täällä jauhoit ja se on miehen asia miten pitää puolensa. Hänelle jää luu käteen.
Tässä on selvä asia se, että elatusmaksuja et maksa. En ymmärrä miten voit sen asian kanssa elää. Ei ole rahvaampaa
Mitä puolia mies ei nyt saa? Mitä hänelle kuuluvaa taloon liittyen jää saamatta? Maksan lainaa yksin, vaikka talo ja laina ovat molempien nimissä. Näin on ollut jo useita vuosia, eikä miehen työmarkkinatuki kattanut muitakaan perheen menoja samassa suhteessa. Emme ole aviossa, mula ei ole ollut mitään elatusvelvollisuutta MIESTÄ kohtaan. Toki olen maksanut laskut ja taloa, hän ajeli satojen kilometrien päähän harrastuksiinsa ja maksoi oman autonsa kulut. Siinä hänen osallistumisensa.
Suunnitelmasi on "lunastaa" talo niin että.miehelle ei jää mitään.
Mies elättää lapset täysin yksin. On elättänyt jo kauan. Ja vaikka ajatuksesi on tuo, että sinä maksout enemmän, ei sinua yhtään haittaa eytä mies sillä työmarkkinatuella elättää lapsesi. Et viitsi osallista ka annat lastesi elää alle köyhyysrajan. Se on väärim
Jos lunastan talon, niin mitä väärää siinä on, kun minä sen olen maksanutkin? Mies on velkaa mulle puolet lyhennyksistä, jos sun tiellesi lähdetään. Moni juristikin on sanonut mulle näin, omani ja verottajan. Avoliitossa ei omaisuus luojan kiitos ole rakkauden takia yhteistä, vaan realiteettien valossa jakautuu.
Ja siis meillä ei olisi juurikaan tämän enempää rahaa, jos asuisimme samassa taloudessa pahoinvoiden, mies saa sen verran isoa asumistukea. Katson lasten hyvän mielen olevan mammonaa arvokkaampaa.Siis puolet lyhennyksistä, jotka maksoin itse. Alkuun hänkin maksoi lainaa. Laina on maksettu käytännössä mun perintörahoillani, sen takia mies sai käyttää työmarkkinatukensa muuhunkin kuin perheen kuluihin puoliksi laittamiseen.
Ensin talo oli yhteinen ja vain oikein että elatusmaksujen sijaan maksat sitä. Nyt se onkin vain sinun eikä miehelle jää siitä mitään. Asumistuen vuoksi ei ole rarvetta elatusmaksuihin..
Juu. Semität mustaa valkouseksi. Tiedät, että teet väärin. Tiedät että sinun kuuluisi osallistua lastesi elatukseen. Mutta ei. Annat heidän elää alle köyhyysrajan. Asumistuki on 80% asumismenoista, enintään. Toimeentumotukeakaan ei tipu, koska oletus olisi että äiti maksaa elatusmaksut. Mies siis elättää lapset alle köyhyysrajan, alle minimitoimeentulon. Ja sinä vaan mietit miten saisit lisää hyötyä. Miten saat kynittyä viimeisetkin
Talo on edelleen yhteinen, miksi mies ei maksa osaansa lainasta? Osallistun lasten elatukseen, olen koko ajan osallistunut. Toimeentulotukea on haettu, sitä ei myönnetty. Syynä ei ole elatusmaksujen vaje. Moni perhe elää lainojen, auton tai harrastusten takia alle minimitoimeentulon saamatta toimeentulotukea. Mikä tässä on sulle ongelma? Mitä ihmeen hyötyä mä miehestä voisin kyniä? Tai kynin? Laitapa tähän kuule. Harhaisuuttasi on mukava nauraa.
Sinä asut talossa, olet miehelle velkaa vuokran talosta. Maksupuolella edelleen
Toimeentulotukea ei myönnetty, kun laskennallisesti oli se elatus. Mitä ei ole ollut. Elatusta ei ome se, että ostat jäätelön.
Se vaan on käsittämätöntä kuinka itsekäs olet. Omat lapset nälässä
Ei ollut se syynä. Miehen tilille oli tullut joitain summia taannehtivasti jostain, niin ei maksettu toimeentulotukea. Lisäksi en tiedä saako sitä, jos omistaa puolet asunnosta? Tai auton, kun ei käy töissä?
Siis puolet lyhennyksistä, jotka maksoin itse. Alkuun hänkin maksoi lainaa. Laina on maksettu käytännössä mun perintörahoillani, sen takia mies sai käyttää työmarkkinatukensa muuhunkin kuin perheen kuluihin puoliksi laittamiseen.