Mitä et voi pukea päällesi vaikka ehkä haluaisitkin?
Mä haluaisin varsinkin kesällä pukeutua viileisiin ja väljiin housuihin ja tiukkaan yläosaan. Vaikka olen ihan normaalipainoinen tai jopa hoikka, niin kahden raskauden jälkeen vatsa ei ole ihan littana. Tiukat yläosat näyttää mun päällä hirveiltä, joska epämääräinen pömppö näkyy heti. Löysä yläosa ei taas sovi väljiin housuihin, koska olen aika lyhyt ja yhdistelmä näyttää perunasäkiltä.
Pohdin tässä myös, että voinko käyttää shortseja julkisella paikalla, koska jalat on aina enemmän tai vähemmän mustelmaiset.
Tiedän siis, että välttämättä kukaan ulkopuolinen ei tällaseen huomiota kiinnitä tai paheksu, mutta en vaan pysty.
Miten teillä muilla?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pukeutua reisipituisiin saappaisiin ja lyhyeen hippimekkoon. Halusin jo nuorena 80-luvulla, mutta luulin, että reiteni olivat paksut ja hirveän näköiset. En tiennyt, että pitkänhuiskea urheilijanvartaloni oli opiskelukavereideni suuren kateuden kohde ja että todellisuudessa olisin näyttänyt upealta. Nyt viisikymppisenä on turha haikailla noiden aikojen perään. Onneksi sentään muuten pukeuduin valtavirrasta hyvin poikkeavalla tavalla ja tykkäsin vaatteistani itse.
Mitä muuta ei tällainen pitkä, roteva ja liian uhkea täti voi pitää, vaikka haluaisikin? Käsivarret paljastavaa yläosaa. Mitään tyköistuvaa. Voin edelleen käyttää yhtä lempiyhdistelmääni, valkoista kauluspaitaa, farkkuja ja näyttävää nahkavyötä, mutta enää paidanhelmat tungettuina farkkuihin. Kovin monta nappia ei saa olla auki. Liehuva maksimekko olisi tosi kiva, mutta tämänkokoisen olisi ehkä vaarallista jäädä seisoksimaan esimerkiksi liikennevaloihin tai kaupan pihalle, koska joku partiojoukkue voisi erehdyksessä leiriytyä helmojen alle. Ja frakkiin olisi kiva sonnustautua näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen, mutta se ei säväyttäisi juhlaväkeä ainakaan oikealla tavalla. No, melkein kaikki vaatteet voisin lukea pois käyttökelpoisten listalta. Harmi. :(
Voi täti, miten hauskasti kirjoitat! Vaikka pukeutuisin mihin, herätät kyllä postiivista huomiota nokkeluudellasi ja säkenöivällä verbaliikallasi. Onnentäti!
Täti kiittää. :)
Kotelomekkoihin, koska mistään ei löydy mun vartalotyypille (pieni yläosa-leveä alaosa) sopivaa. Kaikki kotelomekot on tehty tasapaksuille ja kapelanteisille. Ottaa aivoon sekin, että plus-kokojen mekot on tehty järjestään isotissisille, vaikka kaikilla leveälanteisilla ei välttämättä ole isoja rintoja.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyeen nahkatakkiin. En voi, koska iso perse.
Eikun sä voit, mutta mä en voi. Mulla on liian pieni ja kapea prse. Kutistuu entisestään kun lyhyt nahkatakki korostaa hartioita ja olen hiukan rintavakin. Eli tekee yläosasta entistä isomman ja alaosasta entistä pienemmän näköisen.
Samasta syystä en voi käyttää myöskään istuvia farkkuja.
Parasta on mulle mekot ja sukkikset, polvimittaoset trenssitakit ja saappaat, tunikat ja leggarit. Hiukan "pussittavat" hameet ja puserot, helma hameen sisään.
Shortsita ja polven yläpuolelle ulottuva hameet, rumat sääret. Kynnessä joku vaurio, joka näyttää sieneltä, muta ei ole sieni tutkimuksen mukaan, ei parane millään hoidoillakaan, mutta tämä estää pitämästä mitään, mistä varpaat näkyisivät.
Haluaisin pitää balettitanssijan tutua, mutta ihmiset pitäisivät hulluna.
Minulla on hyvä kroppa ja pidän jaloistani muuten, mutta en voi käyttää mitään lyhyitä housuja tai hameita kesällä koska sääreni ovat täynnä tummia rumia arpia. Minulla on joskus tulehtunut karvatupet pahasti ja olen repinyt niitä, siitä jäi arvet.
Talvella tummien sukkahousujen kanssa voin käyttää lyhyitä hameita ja kauniit sääreni pääsevät oikeuksiinsa edes vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jalat on mustelmaiset? Hakkaako mies?
Ei kukaan hakkaa, ilmeisesti mulle vaan tulee mustelmia tavallista herkemmin. Usein en edes tiedosta törmänneeni mihinkään ja silti on iso mustelma jalassa.
Sulla mahdollisesti raudanpuute ja/tai anemia? Mulla oli sama ongelma, kun ferritiini oli 15. Pitkän raudansyönnin jälkeen ei ole mustelmia enää nyttemmin ilmennyt.
Varsinaiseen aiheeseen. Haluaisin käyttää mekkoja/hameita/shortseja, mutten voi kun on niin järkyttävät karvat. Tummat, paksut, tiheästi. Mikään sheivaus ei auta, kun ajeltu karva jää tummaksi pisteeksi. Ja sänki heti parin tunnin kuluttua. Epilointi /sokerointi Kasvattaa sisään karvat, se se vasta helvetti onkin. Säästän rahaa laserointiin. Josko ensi kesänä olisi vapaa tästä vaivasta.
Pullerona, kuumuudesta kärsivänä (olin tätä kyllä hoikkanakin), löllötissisenä paskasaavin tappina en viitsi pukeutua sellaiseen hääpukuun kuin ehkä haluaisin. Valitsen siis jotain muuta.
Paitapuserot, jakkupuvut, mekot... Mikään ei sovi lyhyelle, rotevalle ja rintavalle naiselle. :(
Vierailija kirjoitti:
Paitapuserot, jakkupuvut, mekot... Mikään ei sovi lyhyelle, rotevalle ja rintavalle naiselle. :(
Jaan tämän kokemuksen. 😕
Kesä on kyllä parasta aikaa pullukalle - ei tarttee hikoilla pukeutumisen kanssa ja mekot käyt. Mekot käy pullukalle - ei nyt kaikensorttiset, mutta sellaiset ilmavat ja runsashelmaiset - avot. Talvella on tosiaan ongelmissa - onneksi pitkä etätyöskentely helpotti pukeutumisen tuskaa, koska kotona kehtaa liikkua missä vaan vetimissä. Paitapuseroista, jakkuhameista, sukkahousuista en tykkäisi enkä pitäisi vaikka olisin hoikempi - > tuhkehdun jo pelkästä ajatuksesta.
En voi käsittää, mikä vaate näyttäisi hyvältä päälläni.
Olen vyötärölihava ja minulla on rumat jalat.
Shortsit ja lyhyet hameet tai trikoot, mitään mikä paljastaa säären muodot. Kellään ei ole niin rumat kuin minulla, polven kohdalta sääri kääntyy voimakkaasti ulospäin ja paksut pohkeet sekä pattipolvet.
Piilottelen lattanaa peppua ja kapeahkoa lantiota, en käytä lyhyitä yläosia tai paitaa housujen sisällä. Kengät eivät saa korostaa isoja jalkoja, joten ei raikkaita valkoisia tennareita tai kapeakärkisiä korkkareita minulle. Pituuttakin löytyy 175 cm, joten en kehtaa kovin korkeita korkoja käyttää.
Korkokengät ja kevyet sandaalit, en pysty kävelemään niissä.
Halterneckpaitoja/-mekkoja tai sellaisia joissa olkaimet ei noudata rintsikoiden olkainten paikkaa. Koska isotissisenä pakko käyttää tukevia rintsikoita kunnon olkaimilla. Ilman en voi olla.
Mekkoihin/tunikoihin joissa vyö/kuminauha vyötäröllä. Vyö/kumppari aina mun kroppaan nähden liian ylhäällä ja humpsahtaa aina vatsaröllykän yläpuolelle jolloin näytän kuin olisin viimeisilläni raskaana. Hyh.
Muuten pukeudun sellaisiin vastteisiin jossa viihdyn ja tunnen oloni hyväksi. Juu, läskiä on vsrsinkin keskivartalolla, mut en jaksa enää välittää. En nyt pukeudu mihinkään makkarankuoriin enkä telttoihin, mut jotain siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Kotelomekkoihin, koska mistään ei löydy mun vartalotyypille (pieni yläosa-leveä alaosa) sopivaa. Kaikki kotelomekot on tehty tasapaksuille ja kapelanteisille. Ottaa aivoon sekin, että plus-kokojen mekot on tehty järjestään isotissisille, vaikka kaikilla leveälanteisilla ei välttämättä ole isoja rintoja.
Sama! Kotelomekkoja on tosi paljon näteillä kankailla ja olisi mukavan yksinkertainen omaan tyyliin mutta näytän niissä aina muodottomalta punkerolta. Painoindeksini on 21 enkä edes ole paksu eikä persiini ole mielestäni erityisen iso.
Mihinkään paitaan, jossa kaula-aukko lähellä kurkkua. Kilpirauhasen vajaatoiminnan takia tulee tunne, että kuristun.
Vierailija kirjoitti:
Paitapuserot, jakkupuvut, mekot... Mikään ei sovi lyhyelle, rotevalle ja rintavalle naiselle. :(
Suurin osa paidoista on leikkaukseltaan suora eli vyötärön kohdalta ei ole yhtään otettu sisään ja mulla ainakin nämä paidat näyttää teltalta ihan kiitettävän rintavarustuksen takia. Jokunen tällainen paita löytyy kaapista käyttämättömänä ja pitäisi itse vähän ommella niitä uuden muotoisiksi, jos vaan viitsisi alkaa siihen hommaan.
En voi kulkea sääret paljaina, siis lyhemmissä kuin nilkkapituisissa hameissa, koska minulla on ollut suonikohjuja 15-vuotiaasta (eli 25 vuotta jo). Kohjuja ei vielä ole suostuttu operoimaan. Talvella toki voin käyttää lyhyitä hameita tummien sukkisten kanssa. Tykkäisin polvipituisista hameista, koska minulla olisi tosi kauniit sääret, jos vain suonikohjuja ei olisi.