Epäaito ja luonnoton ihmisten maailma

Kuinka moni muu ajattelee samalla tavalla ja kriiseilee samojen asioiden parissa? Pidän nykyistä yhteiskuntaa ja ihmisten elämää todella sairaana. Ihmisten maailma on sairas. Suomessa olemme näennäisesti vapaita, mutta mielestäni moni on salakavalasti orjuutettu. Ihmiset on aivopesty siihen, että onnellinen elämä tarkoittaa omaisuutta ja omistusasuntoa. Ihmiset tekevät töitä lähes koko elämänsä, että saavat maksettua velkansa pois pankille ja kustannettua keskiluokkaisen elämän. Samanaikaisesti työelämästä on tullut sietämätöntä, sillä liberaali markkinatalous tähtää jatkuvaan kasvuun. Tämä kasvu saadaan repimällä ihmisistä kaikki mahdollinen irti, luonnosta kaikki mahdollinen irti. Tuhoamme tätä maapalloa yhä kiihtyvällä vauhdilla rahan takia, joka on illuusio. Sanotaan ettei raha kasva puussa, mutta pankeilla on valta päättää siitä, miten rahaa painetaan missäkin tilanteessa. Maailmassa on enemmän velkaa, mitä konkreettista rahaa, sillä velalla tehdään rahaa. Koko systeemistä hyötyy vain pieni prosentti ihmisistä, 1% maailman väestöstä omistaa yli puolet koko maapallon rahoista.

Ihmiset ovat todella väsyneitä ja onnettomia. Perhe-elämä ja työelämä uuvuttavat lähes kaikki. Ja asioita ei voi omassa elämässä muuttaa, koska ollaan hommattu se omakotitalo ja ollaan elämä velkaa pankille. En itse halua tuollaista elämää. En halua omaisuutta. Haluan olla mahdollisimman vapaa. En halua tehdä enää yhtään tuntia töitä paikassa, jossa minusta yritetään nyhtää kaikki mahdollinen ilman, että minulla ihmisenä on mitään arvoa. En halua työskennellä suurinta osaa elämästäni tuottaen hyötyä pienelle prosentille ihmisistä. En halua perhettä, koska sekin maksaa liikaa nykyään ja perhedynamiikka ei näytä toimivan. Naiset on sidottu lapsilla koteihin, miehet voivat edelleen tehdä mitä huvittaa. Jos perhe-elämä ei miestä kiinnosta, voi paeta töihin ja harrastuksiin, tai lähteä vain lätkimään hyläten kaiken.

En ole työtön sossupummi, olen tehnyt pienestä pitäen töitä. En haaveile sellaisesta elämästä, että räkisin kattoon aamusta iltaan. Mutta haluaisin tehdä töitä mahdollisimman vähän ja elää mahdollisimman vaatimattomasti. Haluan ennemmin tehdä asioita, joista nautin ja kehittää itseäni älyllisesti, oppia uusia taitoja. En halua asua yhdessä ja samassa paikassa, vaan haluan nähdä maailmaa, uusia ympyröitä, ihmisiä, yhteisöjä. En halua uhrata elämääni rahalle ja omaisuudelle. Enkä tosiaan halua niitä lapsiakaan, koska en usko siihen, että löytäisin miestä josta olisi isäksi.

Kriiseilen sen suhteen, mikä on paikkani maailmassa ja yhteiskunnassa, koska en tavoittele samoja asioita, mitä ihmiset yleensä tavoittelevat. Haaveilen myös, että löytäisin ympärilleni enemmän ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla. Joitakin minulla jo on, luojan kiitos. Muutoin tuntisin oloni todella yksinäiseksi. Mutta onko täällä muita? Miten monta? Missä?