Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epäaito ja luonnoton ihmisten maailma
28.06.2019 |
Kuinka moni muu ajattelee samalla tavalla ja kriiseilee samojen asioiden parissa? Pidän nykyistä yhteiskuntaa ja ihmisten elämää todella sairaana. Ihmisten maailma on sairas. Suomessa olemme näennäisesti vapaita, mutta mielestäni moni on salakavalasti orjuutettu. Ihmiset on aivopesty siihen, että onnellinen elämä tarkoittaa omaisuutta ja omistusasuntoa. Ihmiset tekevät töitä lähes koko elämänsä, että saavat maksettua velkansa pois pankille ja kustannettua keskiluokkaisen elämän. Samanaikaisesti työelämästä on tullut sietämätöntä, sillä liberaali markkinatalous tähtää jatkuvaan kasvuun. Tämä kasvu saadaan repimällä ihmisistä kaikki mahdollinen irti, luonnosta kaikki mahdollinen irti. Tuhoamme tätä maapalloa yhä kiihtyvällä vauhdilla rahan takia, joka on illuusio. Sanotaan ettei raha kasva puussa, mutta pankeilla on valta päättää siitä, miten rahaa painetaan missäkin tilanteessa. Maailmassa on enemmän velkaa, mitä konkreettista rahaa, sillä velalla tehdään rahaa. Koko systeemistä hyötyy vain pieni prosentti ihmisistä, 1% maailman väestöstä omistaa yli puolet koko maapallon rahoista.
Ihmiset ovat todella väsyneitä ja onnettomia. Perhe-elämä ja työelämä uuvuttavat lähes kaikki. Ja asioita ei voi omassa elämässä muuttaa, koska ollaan hommattu se omakotitalo ja ollaan elämä velkaa pankille. En itse halua tuollaista elämää. En halua omaisuutta. Haluan olla mahdollisimman vapaa. En halua tehdä enää yhtään tuntia töitä paikassa, jossa minusta yritetään nyhtää kaikki mahdollinen ilman, että minulla ihmisenä on mitään arvoa. En halua työskennellä suurinta osaa elämästäni tuottaen hyötyä pienelle prosentille ihmisistä. En halua perhettä, koska sekin maksaa liikaa nykyään ja perhedynamiikka ei näytä toimivan. Naiset on sidottu lapsilla koteihin, miehet voivat edelleen tehdä mitä huvittaa. Jos perhe-elämä ei miestä kiinnosta, voi paeta töihin ja harrastuksiin, tai lähteä vain lätkimään hyläten kaiken.
En ole työtön sossupummi, olen tehnyt pienestä pitäen töitä. En haaveile sellaisesta elämästä, että räkisin kattoon aamusta iltaan. Mutta haluaisin tehdä töitä mahdollisimman vähän ja elää mahdollisimman vaatimattomasti. Haluan ennemmin tehdä asioita, joista nautin ja kehittää itseäni älyllisesti, oppia uusia taitoja. En halua asua yhdessä ja samassa paikassa, vaan haluan nähdä maailmaa, uusia ympyröitä, ihmisiä, yhteisöjä. En halua uhrata elämääni rahalle ja omaisuudelle. Enkä tosiaan halua niitä lapsiakaan, koska en usko siihen, että löytäisin miestä josta olisi isäksi.
Kriiseilen sen suhteen, mikä on paikkani maailmassa ja yhteiskunnassa, koska en tavoittele samoja asioita, mitä ihmiset yleensä tavoittelevat. Haaveilen myös, että löytäisin ympärilleni enemmän ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla. Joitakin minulla jo on, luojan kiitos. Muutoin tuntisin oloni todella yksinäiseksi. Mutta onko täällä muita? Miten monta? Missä?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki noudattaa syyn ja seurauksen lakia.
Se mitä on tapahtunut on seurausta jollekin syylle, mitä tapahtui menneisyydessä tai edellisessä ruumiillistumassa.Omilla teoilla ja asenteellaan luo itselleen sellaisen tulevaisuuden myös seuraavassakin ruumiillistumassa, kuin ansaitsee.
Kaikki on omalla vastuulla ja omasta itsestä kiinni. :)
Kaikki on omalla vastuulla ja omasta itsestä kiinni? Millä tavalla esimerkiksi onnettomuudet ovat omalla vastuulla ja omasta itsestä kiinni? Tai se jos ihminen sairastuu syöpään? Tulee hakatuksi keskellä kirkasta päivää ja menettää sen seurauksena kävelykykynsä? Tai jos joku ajaa kännissä päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot, ettei ennaltaehkäisevää palvelua ole. Väitän, että olet väärässä. Jokainen hymy auttaa paremmin jaksamaan, jokaisesta äidistä ja isästä huolehtiminen auttaa hänen lapsiaan ja jokaisen lapsen auttaminen näyttää lapselle mallia ja esikuvaa vastuullisesta aikuisesta. Jokaisen vanhuksen lempeä kohtaaminen auttaa häntä suhtautumaan arvokkaasti kuolemaan ja hänen lähipiiriään näkemään elämän arvon vanhuksen silmistä.
Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa ja oppilaitoksissa tehdään hyvää työtä empatian opettamisessa eikä ahneus ole niin vallitseva asia kuin markkinatalouden äänitorvet toitottavat.
On köyhyyttä ja pahoinvointia mutta myös hyvinvointia. On pahoinvoivaa rikkautta ja mainetta jota ei ole haluttu - irrallisuuden tunnetta muista. Pahinta mutta myös parasta on ajatus: minä olen erilainen.
Olet erilainen, mutta et niin suuresti kuin luulet. Olet ainutlaatuinen, niin on kaikki muutkin ja täydennämme toisiamme ja olemme tärkeitä. Se mitä voimme itsestämme antaa palautuu meille, kyynel hymystä ja itkunauru onnesta. Eri aikaan tapahtuvia elämänkriisejä ja aina löytyy joku tuki kun on avoin avulle ja itse valmis myös vuorovaikutukseen ja aitoon myötäelämiseen.Tiettyjä asioita pystyn allekirjoittamaan, mutta tiettyjä en. Hymyt ei aina palaudu eikä ihminen aina todellakaan saa sitä mitä ansaitsisi. Pätee hyvään ja pahaan. Eikä kaikissa tilanteissa pelkkä hymy riitä. Silloin kun ihminen on todella tuskainen ja elämä ihan solmussa, niin hymytkään eivät enää lämmitä. Olen kokenut tämän konkreettisesti työkentällä. Ihailen kyllä optimismiasi ja mielummin itsekin tuudittautuisin siihen ja unohtaisin kaiken muun.
ApTiedät, että välillä unohdatkin kaiken muun. Silloin elämä hymyilee ja muistat ne hyvät asiat. Niin se asiakkaasikin muistaa hymysi, vaikkei ollut voimia vastata siihen juuri sillä hetkellä.
Asiat tapahtuvat välillä eri tahtiin kuin toivoisimme. Silti taaksepäin kun katsoo, niin kaikki asettuu merkityksiinsä. Esimerkkejä löytyy joka puolelta, mutta helpoin on löytää ne ihmissuhteista: jos sitä kurjaa asiaa ei olisi sattunut/jos en olisi koskaan mennyt sinne, niin en olisi koskaan tavannut x:aa.
Sinä ilmeisesti näet asiakkaasi silloin, kun heillä on vaikeaa. Et näe niitä hyviä hetkiä eikä hän siinä tilanteessa aina muistakaan niitä. Et näe myöskään kokonaisuutta, joka hänelle rakentaa merkityksiä. Toisessa kontekstissa hän on välillä onnellinen, välillä vielä onnettomampi. Meidän velvollisuus on auttajina tehdä parhaamme. Ja pitää huoli omasta kontekstista, että emme ryve omissa odotuksissamme siitä miten asioiden pitäisi mennä.
Aina ei suju, byrokratia on kankeaa, mutta kuka sen muistaa jos emme me, että ihminen on tärkein eikä järjestelmä? Olla ihminen ihmiselle. Jos juutumme syyttämään järjestelmää samaistamme itsemme osakoneistoksi.
En sen kummemmin avaa työtäni, mutta näen kyllä asiakkaitteni koko arjen. En vain sitä hetkeä, mitä tyypillisesti jossain toimistossa nähdään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti moni nykyajan ihminen ajattelee näitä asioita. Olen kuitenkin kanssasi hieman eri mieltä orjuudesta. Jokaisella on vapaus elää juuri kuten haluaa. Ihmisen ei ole pakko ottaa lainaa, tehdä perhettä, juosta rahan perässä, haalia nurkkiinsa materiaa tai niellä pureksimatta meille tarjoiltuja malleja elää. Joku voi kokea omaksi tuollaisen keskiluokkaisen pulskean elämän, jossa pyöritetään perhettä ja laitetaan omakotitaloa. Hän ei periaatteessa ole yhtään vähemmän orja kuin se, joka pyrkii askeesiin ja itsenäisyyteen. Jokainen itse päättää kuinka paljon antaa "orjuuttaa" itseään. Myös työ ei välttämättä hyödytä vain pomon ja sijoittajan persettä. On tärkeitä ammatteja jotka mahdollistavat muille ihmisille hyvän elämän, tärkeimpänä esimerkkinä terveydenhuolto. Tarkoituksellisen työn tekeminen tuo onnea. Älä hyvä ihminen alistu ajattelemaan itseäsi orjana, vaan sopeudu, käytä hyväksesi niitä vapauksia joita meidän yhteiskunta suo kansalaisilleen paljon enemmän kuin moni muu valtio, ja tee mikä tuntuu aidolta ja omalta.
Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla, koska halusin auttaa ihmisiä ja tehdä jotain, millä on merkitystä. Kentälle on tullut paljon yksityisiä toimijoita, joiden toimintaa ajaa voiton tavoittelu korulauseista ja hienoista ajatuksista huolimatta. Kunnallisella puolella yhä harvempaa ihmistä pystytään auttamaan ja ennalta ehkäiseviä palveluita ei juuri ole. Ongelmat kasaantuvat ja lopulta ihmiset ovat ihan solmussa. Vaikka työskentelen ihmisten parissa, en silti useinkaan koe, että pystyisimme oikeasti auttamaan. Tahot joiden kanssa teemme yhteistyötä, kilpailevat samoista rahoista mitä muutkin. Palveluita supistetaan, jonot pitenevät, autettavia on liikaa ja resursseja liian vähän.
Ap
Tämä nyt on osittain seurausta menneiden hallitusten suhmuroinnista. Toivon että asiaan tulee muutosta, kun nämä epäkohdat ovat tarpeeksi esillä. Kuitenkin teet tärkeää työtä vaikka et pysty koko maailmaa pelastamaan. Sen lisäksi henkisen pääoman haaliminen on tärkein reitti orjuudesta pois, jos nyt koet olevasi sellaisen systeemin alistamana. Kouluttautumalla erilaisiin tehtäviin voit saada potentiaalisi parempaan käyttöön. Et ole voimaton eikä maailma ole niin feikki miltä se saattaa tuntua. Kyse on näköalattomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki noudattaa syyn ja seurauksen lakia.
Se mitä on tapahtunut on seurausta jollekin syylle, mitä tapahtui menneisyydessä tai edellisessä ruumiillistumassa.Omilla teoilla ja asenteellaan luo itselleen sellaisen tulevaisuuden myös seuraavassakin ruumiillistumassa, kuin ansaitsee.
Kaikki on omalla vastuulla ja omasta itsestä kiinni. :)Kaikki on omalla vastuulla ja omasta itsestä kiinni? Millä tavalla esimerkiksi onnettomuudet ovat omalla vastuulla ja omasta itsestä kiinni? Tai se jos ihminen sairastuu syöpään? Tulee hakatuksi keskellä kirkasta päivää ja menettää sen seurauksena kävelykykynsä? Tai jos joku ajaa kännissä päälle?
Elintavat ovat suurin syövän aiheuttaja ja kuten laulussa sanotaan "jos ei haluu saada turpaan paras pysyy kotona".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti moni nykyajan ihminen ajattelee näitä asioita. Olen kuitenkin kanssasi hieman eri mieltä orjuudesta. Jokaisella on vapaus elää juuri kuten haluaa. Ihmisen ei ole pakko ottaa lainaa, tehdä perhettä, juosta rahan perässä, haalia nurkkiinsa materiaa tai niellä pureksimatta meille tarjoiltuja malleja elää. Joku voi kokea omaksi tuollaisen keskiluokkaisen pulskean elämän, jossa pyöritetään perhettä ja laitetaan omakotitaloa. Hän ei periaatteessa ole yhtään vähemmän orja kuin se, joka pyrkii askeesiin ja itsenäisyyteen. Jokainen itse päättää kuinka paljon antaa "orjuuttaa" itseään. Myös työ ei välttämättä hyödytä vain pomon ja sijoittajan persettä. On tärkeitä ammatteja jotka mahdollistavat muille ihmisille hyvän elämän, tärkeimpänä esimerkkinä terveydenhuolto. Tarkoituksellisen työn tekeminen tuo onnea. Älä hyvä ihminen alistu ajattelemaan itseäsi orjana, vaan sopeudu, käytä hyväksesi niitä vapauksia joita meidän yhteiskunta suo kansalaisilleen paljon enemmän kuin moni muu valtio, ja tee mikä tuntuu aidolta ja omalta.
Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla, koska halusin auttaa ihmisiä ja tehdä jotain, millä on merkitystä. Kentälle on tullut paljon yksityisiä toimijoita, joiden toimintaa ajaa voiton tavoittelu korulauseista ja hienoista ajatuksista huolimatta. Kunnallisella puolella yhä harvempaa ihmistä pystytään auttamaan ja ennalta ehkäiseviä palveluita ei juuri ole. Ongelmat kasaantuvat ja lopulta ihmiset ovat ihan solmussa. Vaikka työskentelen ihmisten parissa, en silti useinkaan koe, että pystyisimme oikeasti auttamaan. Tahot joiden kanssa teemme yhteistyötä, kilpailevat samoista rahoista mitä muutkin. Palveluita supistetaan, jonot pitenevät, autettavia on liikaa ja resursseja liian vähän.
ApTämä nyt on osittain seurausta menneiden hallitusten suhmuroinnista. Toivon että asiaan tulee muutosta, kun nämä epäkohdat ovat tarpeeksi esillä. Kuitenkin teet tärkeää työtä vaikka et pysty koko maailmaa pelastamaan. Sen lisäksi henkisen pääoman haaliminen on tärkein reitti orjuudesta pois, jos nyt koet olevasi sellaisen systeemin alistamana. Kouluttautumalla erilaisiin tehtäviin voit saada potentiaalisi parempaan käyttöön. Et ole voimaton eikä maailma ole niin feikki miltä se saattaa tuntua. Kyse on näköalattomuudesta.
Olen kyllä kouluttautunut, vaihtanut alaa ja tehnyt muutoksia. Kouluttautunut lisää, hankkinut uusia taitoja ja aion tehdä niin vastaisuudessakin. Olen tähän mennessä pyrkinyt aina ratkaisemaan tyytymättömyyteni tavalla tai toisella, nyt olen alkanut miettiä, että entä jos ratkaisua ei ole?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommuunissa tuollainen vaatimaton elämä varmasti onnistuisi, mutta vähällä työnteolla et pääsisi sielläkään. Tai pääsisit, mutta sitten sinun pitäisi riistää toimeentulotukea siltä sairaalta yhteiskunnalta, jota tunnut kammoavan. Haluat nähdä maailmaa ja kehittää itseäsi älyllisesti, mutta kuinka tuo mahtaisi toteutua, kun joutuisit käyttämään kammoamasi sairaan maailman palveluita päästäksesi näkemään maailmaa? Et sinä nimittäin Ruotsia ja Venäjää pitemmälle oikeasti jaksa ajaa polkupyörällä. Tai siis kävellä, koska polkupyöräteollisuus pyörii sairaan maailman voimin.
Et aio hankkia lapsia, koska se koituisi kalliiksi. Minkähän vuoksi lapset koituisivat kalliiksi? Eivät kai vain sen vuoksi, että haluaisit käyttää neuvolan, sairaanhoidon ja koululaitoksen palveluita? Tai asua lämpimässä, juoksevan veden ja viemärin lähistöllä? Ja käyttää maantieverkostoa ja julkista liikennettä?
Miestäkään et halua, koska perhedynamiikka on surkeaa ja mies joka tapauksessa sopimaton isäksi. On ihan hyvä kyllä päättää tällainen asia etukäteen, jottei vain joudu tekemään itse liikaa työtä hyvän perhedynamiikan toisena rakentajana. Ehkä voit kuitenkin pitää itsesi hetken lämpimänä, kun teet olkinukestasi pienen nuotion.
Kuinka vanha mahdat olla? Haluaisin tietää myös sen, millainen perhetausta, koulutus ja työ sinulla on. Kuulostat siltä, että patoutunut teiniahdistus on päässyt kaatumaan päällesi, kun ensimmäisessä työpaikassasi onkin aika tylsää, eikä vapaatakaan anneta niin paljon kuin tahtoisit. Ajatusmaailmasi on oikein tyypillinen nuoren ihmisen sopeutumisvaikeuksien ilmentymä, kun haavemaailmasta on tullut siirrytyksi liian nopeasti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjien leiriin.
On olemassa kommuuneja, joissa eläminen on halpaa. Suomessa ei kuitenkaan. Täällä ei myöskään voi elättää itseään näpertelemällä pähkinänkuorista rannerenkaita ja kaupittelemalla niitä. Tulee nälkä ja kylmä. Paitsi jos sosiaaliturva maistuu. Ja mistäs se semmoinen taas tulee?
Sinäkään et selvästi lukenut tekstiäni ajatuksen kanssa. Luit ehkä ensimmäisiä lauseita ja päätit, että tämä on tällaisen elämäntapa-intiaaniteinin kapinaa, sen jälkeen lähdit rakentamaan omaa narratiiviasi tämän mielikuvan ympärille ja vedit tuulesta temmattuja johtopäätöksiä. En pysty tämän paremmin vastaamaan sinulle, koska menit väitöstesi kanssa täysin metsään enkä koe mielekkääksi alkaa muuttamaan kaikkia niitä olkiukkoja, joita päässäsi rakensit. Ehkä sinulla on lähelläsi jokin sossupummi tai vastaava, jonka elämää halveksit ja projisoit nämä ajatukset sitten minuun? En tiedä, mutta tekstini käsitit päin honkia.
En ole nuori, olen tehnyt eri aloilla töitä, kouluttautunut olen ja olen itseasiassa tällä hetkellä naimisissa ja lähenemässä keski-ikää. Ennen kuin jatkan sen kummemmin kanssasi, kannattaa sinun lukea aloitus ja muut vastaukseni keskittyneemmin ilman projisointia.
ApKeski-ikää lähestyvä naimisissa oleva nainen kirjoittelee auki juuri tyypillisintä elämäntapaintiaaniteinin kapinamieltä? Kyllä luin kirjoituksesi kahdesti ja palasin väitteisiisi monta kertaa, ja yksi asia käy tekstistäsi yli kaiken muun: olet väsynyt ja kyllästynyt, mutta yhteiskunta ei salli sinun elää ihanne-elämääsi ilman omaa työpanostasi.
Yhdessä asiassa olet oikeassa: sinun tosiaan kannattaa kehittää itseäsi älyllisesti. Jos ahdistuksesi pahenee, mutta kykysi hahmottaa syitä ja seurauksia ei kasva, sinulta poksahtaa pää.
Vaikka luit kahteen kertaan, et silti kyennyt päästämään irti ennakkokäsityksestäsi ja rakentamistasi olkiukoista. Ei, kyse ei ole siitä että olisin työnvieroksuja. En karta työtä ja halua maata laakereillani lopun elämääni. Muuta minun ei ole sinulle järkeä vastata, koska et ymmärrä lukemaasi. Tässä keskustelussa ei ole pointtia, jos vastapuoli ei osaa lukea.
Ap
Jokainen lukee toisten kirjoituksia sen oman maailmankatsomuksensa kautta. Älä välitä, vaikka kaikki eivät ymmärtäisikään. Itsellekin on käynyt ihan vastaavaa. Meitä täällä kuitenkin on, jotka ymmärtävät sua :).
Mielestäni olet aika älykäs (myös tunne-) ja osaat argumentoida hyvin, vaikka eräässä viestissä hieman vähättelitkin, ettet ihan niin älykäs olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki noudattaa syyn ja seurauksen lakia.
Se mitä on tapahtunut on seurausta jollekin syylle, mitä tapahtui menneisyydessä tai edellisessä ruumiillistumassa.Omilla teoilla ja asenteellaan luo itselleen sellaisen tulevaisuuden myös seuraavassakin ruumiillistumassa, kuin ansaitsee.
Kaikki on omalla vastuulla ja omasta itsestä kiinni. :)Kaikki on omalla vastuulla ja omasta itsestä kiinni? Millä tavalla esimerkiksi onnettomuudet ovat omalla vastuulla ja omasta itsestä kiinni? Tai se jos ihminen sairastuu syöpään? Tulee hakatuksi keskellä kirkasta päivää ja menettää sen seurauksena kävelykykynsä? Tai jos joku ajaa kännissä päälle?
Elintavat ovat suurin syövän aiheuttaja ja kuten laulussa sanotaan "jos ei haluu saada turpaan paras pysyy kotona".
Millä sinä sitä ei_syöpää_aiheuttavaa_ruokaa kotiisi saat, jos ratkaisuna on se, ettei poistu kotoaan koskaan ettei saa turpaansa? Jollain aikaa ja todellisuutta taivuttavalla portaalilla vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen kyllä kouluttautunut, vaihtanut alaa ja tehnyt muutoksia. Kouluttautunut lisää, hankkinut uusia taitoja ja aion tehdä niin vastaisuudessakin. Olen tähän mennessä pyrkinyt aina ratkaisemaan tyytymättömyyteni tavalla tai toisella, nyt olen alkanut miettiä, että entä jos ratkaisua ei ole?
Ap"
Mitä jos vaihtaisit paikkakuntaa? Sote-alalla töitä kyllä löytyy ja sanoit että sinulla on täydennyskoulutustakin käytynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommuunissa tuollainen vaatimaton elämä varmasti onnistuisi, mutta vähällä työnteolla et pääsisi sielläkään. Tai pääsisit, mutta sitten sinun pitäisi riistää toimeentulotukea siltä sairaalta yhteiskunnalta, jota tunnut kammoavan. Haluat nähdä maailmaa ja kehittää itseäsi älyllisesti, mutta kuinka tuo mahtaisi toteutua, kun joutuisit käyttämään kammoamasi sairaan maailman palveluita päästäksesi näkemään maailmaa? Et sinä nimittäin Ruotsia ja Venäjää pitemmälle oikeasti jaksa ajaa polkupyörällä. Tai siis kävellä, koska polkupyöräteollisuus pyörii sairaan maailman voimin.
Et aio hankkia lapsia, koska se koituisi kalliiksi. Minkähän vuoksi lapset koituisivat kalliiksi? Eivät kai vain sen vuoksi, että haluaisit käyttää neuvolan, sairaanhoidon ja koululaitoksen palveluita? Tai asua lämpimässä, juoksevan veden ja viemärin lähistöllä? Ja käyttää maantieverkostoa ja julkista liikennettä?
Miestäkään et halua, koska perhedynamiikka on surkeaa ja mies joka tapauksessa sopimaton isäksi. On ihan hyvä kyllä päättää tällainen asia etukäteen, jottei vain joudu tekemään itse liikaa työtä hyvän perhedynamiikan toisena rakentajana. Ehkä voit kuitenkin pitää itsesi hetken lämpimänä, kun teet olkinukestasi pienen nuotion.
Kuinka vanha mahdat olla? Haluaisin tietää myös sen, millainen perhetausta, koulutus ja työ sinulla on. Kuulostat siltä, että patoutunut teiniahdistus on päässyt kaatumaan päällesi, kun ensimmäisessä työpaikassasi onkin aika tylsää, eikä vapaatakaan anneta niin paljon kuin tahtoisit. Ajatusmaailmasi on oikein tyypillinen nuoren ihmisen sopeutumisvaikeuksien ilmentymä, kun haavemaailmasta on tullut siirrytyksi liian nopeasti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjien leiriin.
On olemassa kommuuneja, joissa eläminen on halpaa. Suomessa ei kuitenkaan. Täällä ei myöskään voi elättää itseään näpertelemällä pähkinänkuorista rannerenkaita ja kaupittelemalla niitä. Tulee nälkä ja kylmä. Paitsi jos sosiaaliturva maistuu. Ja mistäs se semmoinen taas tulee?
Sinäkään et selvästi lukenut tekstiäni ajatuksen kanssa. Luit ehkä ensimmäisiä lauseita ja päätit, että tämä on tällaisen elämäntapa-intiaaniteinin kapinaa, sen jälkeen lähdit rakentamaan omaa narratiiviasi tämän mielikuvan ympärille ja vedit tuulesta temmattuja johtopäätöksiä. En pysty tämän paremmin vastaamaan sinulle, koska menit väitöstesi kanssa täysin metsään enkä koe mielekkääksi alkaa muuttamaan kaikkia niitä olkiukkoja, joita päässäsi rakensit. Ehkä sinulla on lähelläsi jokin sossupummi tai vastaava, jonka elämää halveksit ja projisoit nämä ajatukset sitten minuun? En tiedä, mutta tekstini käsitit päin honkia.
En ole nuori, olen tehnyt eri aloilla töitä, kouluttautunut olen ja olen itseasiassa tällä hetkellä naimisissa ja lähenemässä keski-ikää. Ennen kuin jatkan sen kummemmin kanssasi, kannattaa sinun lukea aloitus ja muut vastaukseni keskittyneemmin ilman projisointia.
ApKeski-ikää lähestyvä naimisissa oleva nainen kirjoittelee auki juuri tyypillisintä elämäntapaintiaaniteinin kapinamieltä? Kyllä luin kirjoituksesi kahdesti ja palasin väitteisiisi monta kertaa, ja yksi asia käy tekstistäsi yli kaiken muun: olet väsynyt ja kyllästynyt, mutta yhteiskunta ei salli sinun elää ihanne-elämääsi ilman omaa työpanostasi.
Yhdessä asiassa olet oikeassa: sinun tosiaan kannattaa kehittää itseäsi älyllisesti. Jos ahdistuksesi pahenee, mutta kykysi hahmottaa syitä ja seurauksia ei kasva, sinulta poksahtaa pää.
Vaikka luit kahteen kertaan, et silti kyennyt päästämään irti ennakkokäsityksestäsi ja rakentamistasi olkiukoista. Ei, kyse ei ole siitä että olisin työnvieroksuja. En karta työtä ja halua maata laakereillani lopun elämääni. Muuta minun ei ole sinulle järkeä vastata, koska et ymmärrä lukemaasi. Tässä keskustelussa ei ole pointtia, jos vastapuoli ei osaa lukea.
ApJokainen lukee toisten kirjoituksia sen oman maailmankatsomuksensa kautta. Älä välitä, vaikka kaikki eivät ymmärtäisikään. Itsellekin on käynyt ihan vastaavaa. Meitä täällä kuitenkin on, jotka ymmärtävät sua :).
Mielestäni olet aika älykäs (myös tunne-) ja osaat argumentoida hyvin, vaikka eräässä viestissä hieman vähättelitkin, ettet ihan niin älykäs olisi.
Niinhän se on enkä minä välitäkään. Jos joku ei kykene kuuntelemaan eikä edes yritä ymmärtää, mitä toinen sanoo, se kertoo kuulijan omista lukoista ja siitä, että hän prosessoi omia juttujaan vuorovaikutuksen aikana. Ei kykene olemaan aidosti läsnä siinä hetkessä ja tilanteessa eikä näkemään toista, koska ne omat prosessit sumentaa kaiken muun ja vääristää informaation kulkua. Sinällään aika inhimillistä ja tuota tapahtuu meille kaikille.
Mukava kuulla että täällä on muitakin. Onneksi lähelläni on pari muuta ihmistä, jotka kokevat samoin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen kyllä kouluttautunut, vaihtanut alaa ja tehnyt muutoksia. Kouluttautunut lisää, hankkinut uusia taitoja ja aion tehdä niin vastaisuudessakin. Olen tähän mennessä pyrkinyt aina ratkaisemaan tyytymättömyyteni tavalla tai toisella, nyt olen alkanut miettiä, että entä jos ratkaisua ei ole?
Ap"Mitä jos vaihtaisit paikkakuntaa? Sote-alalla töitä kyllä löytyy ja sanoit että sinulla on täydennyskoulutustakin käytynä.
Se on to do -listalla. Ihan just heti tällä hetkellä vaihdos ei ole mahdollinen, mutta lähitulevaisuudessa kylläkin.
Ap
Itse elän hyvää elämää. Käyn pienipalkkaisessa ja raskaassakin työssä, olen velkaa enemmänkuin liikaa pankille, mutta se mahdollistaa omassa talossa asumisen. En minä tätä vaihtaisi kerrostalovuokraan...
Mikään raha maailmassa ei minua oikeadtaan muuttaisi. Tietysti se mahdollistaisi kaikenlaista mutta ei se tosiasioita muuta. Elämme kerran, teemme mitä teemme ja kuolemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idiffioddi kirjoitti:
Itse elän hyvää elämää. Käyn pienipalkkaisessa ja raskaassakin työssä, olen velkaa enemmänkuin liikaa pankille, mutta se mahdollistaa omassa talossa asumisen. En minä tätä vaihtaisi kerrostalovuokraan...
Mikään raha maailmassa ei minua oikeadtaan muuttaisi. Tietysti se mahdollistaisi kaikenlaista mutta ei se tosiasioita muuta. Elämme kerran, teemme mitä teemme ja kuolemme.
Oma kokemuksesihan se on se tärkein, ei minun horinani :). En missään nimessä aio kieltää, ettetkö voisi olla onnellinen. Hienoa että olet.
Ap
Voisi olla minunkin kirjoittama tuo ap:n teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti moni nykyajan ihminen ajattelee näitä asioita. Olen kuitenkin kanssasi hieman eri mieltä orjuudesta. Jokaisella on vapaus elää juuri kuten haluaa. Ihmisen ei ole pakko ottaa lainaa, tehdä perhettä, juosta rahan perässä, haalia nurkkiinsa materiaa tai niellä pureksimatta meille tarjoiltuja malleja elää. Joku voi kokea omaksi tuollaisen keskiluokkaisen pulskean elämän, jossa pyöritetään perhettä ja laitetaan omakotitaloa. Hän ei periaatteessa ole yhtään vähemmän orja kuin se, joka pyrkii askeesiin ja itsenäisyyteen. Jokainen itse päättää kuinka paljon antaa "orjuuttaa" itseään. Myös työ ei välttämättä hyödytä vain pomon ja sijoittajan persettä. On tärkeitä ammatteja jotka mahdollistavat muille ihmisille hyvän elämän, tärkeimpänä esimerkkinä terveydenhuolto. Tarkoituksellisen työn tekeminen tuo onnea. Älä hyvä ihminen alistu ajattelemaan itseäsi orjana, vaan sopeudu, käytä hyväksesi niitä vapauksia joita meidän yhteiskunta suo kansalaisilleen paljon enemmän kuin moni muu valtio, ja tee mikä tuntuu aidolta ja omalta.
Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla, koska halusin auttaa ihmisiä ja tehdä jotain, millä on merkitystä. Kentälle on tullut paljon yksityisiä toimijoita, joiden toimintaa ajaa voiton tavoittelu korulauseista ja hienoista ajatuksista huolimatta. Kunnallisella puolella yhä harvempaa ihmistä pystytään auttamaan ja ennalta ehkäiseviä palveluita ei juuri ole. Ongelmat kasaantuvat ja lopulta ihmiset ovat ihan solmussa. Vaikka työskentelen ihmisten parissa, en silti useinkaan koe, että pystyisimme oikeasti auttamaan. Tahot joiden kanssa teemme yhteistyötä, kilpailevat samoista rahoista mitä muutkin. Palveluita supistetaan, jonot pitenevät, autettavia on liikaa ja resursseja liian vähän.
ApTämä nyt on osittain seurausta menneiden hallitusten suhmuroinnista. Toivon että asiaan tulee muutosta, kun nämä epäkohdat ovat tarpeeksi esillä. Kuitenkin teet tärkeää työtä vaikka et pysty koko maailmaa pelastamaan. Sen lisäksi henkisen pääoman haaliminen on tärkein reitti orjuudesta pois, jos nyt koet olevasi sellaisen systeemin alistamana. Kouluttautumalla erilaisiin tehtäviin voit saada potentiaalisi parempaan käyttöön. Et ole voimaton eikä maailma ole niin feikki miltä se saattaa tuntua. Kyse on näköalattomuudesta.
Olen kyllä kouluttautunut, vaihtanut alaa ja tehnyt muutoksia. Kouluttautunut lisää, hankkinut uusia taitoja ja aion tehdä niin vastaisuudessakin. Olen tähän mennessä pyrkinyt aina ratkaisemaan tyytymättömyyteni tavalla tai toisella, nyt olen alkanut miettiä, että entä jos ratkaisua ei ole?
Ap
Ei välttämättä olekaan. Monet eivät saavuta ikinä onnea. Masennus ja eksistenssikriisit ovat usein toistuvia vaivoja. Silti kannattaa yrittää tai hyväksyä asioiden laita. Asiat ovat juuri niin kuin ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti moni nykyajan ihminen ajattelee näitä asioita. Olen kuitenkin kanssasi hieman eri mieltä orjuudesta. Jokaisella on vapaus elää juuri kuten haluaa. Ihmisen ei ole pakko ottaa lainaa, tehdä perhettä, juosta rahan perässä, haalia nurkkiinsa materiaa tai niellä pureksimatta meille tarjoiltuja malleja elää. Joku voi kokea omaksi tuollaisen keskiluokkaisen pulskean elämän, jossa pyöritetään perhettä ja laitetaan omakotitaloa. Hän ei periaatteessa ole yhtään vähemmän orja kuin se, joka pyrkii askeesiin ja itsenäisyyteen. Jokainen itse päättää kuinka paljon antaa "orjuuttaa" itseään. Myös työ ei välttämättä hyödytä vain pomon ja sijoittajan persettä. On tärkeitä ammatteja jotka mahdollistavat muille ihmisille hyvän elämän, tärkeimpänä esimerkkinä terveydenhuolto. Tarkoituksellisen työn tekeminen tuo onnea. Älä hyvä ihminen alistu ajattelemaan itseäsi orjana, vaan sopeudu, käytä hyväksesi niitä vapauksia joita meidän yhteiskunta suo kansalaisilleen paljon enemmän kuin moni muu valtio, ja tee mikä tuntuu aidolta ja omalta.
Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla, koska halusin auttaa ihmisiä ja tehdä jotain, millä on merkitystä. Kentälle on tullut paljon yksityisiä toimijoita, joiden toimintaa ajaa voiton tavoittelu korulauseista ja hienoista ajatuksista huolimatta. Kunnallisella puolella yhä harvempaa ihmistä pystytään auttamaan ja ennalta ehkäiseviä palveluita ei juuri ole. Ongelmat kasaantuvat ja lopulta ihmiset ovat ihan solmussa. Vaikka työskentelen ihmisten parissa, en silti useinkaan koe, että pystyisimme oikeasti auttamaan. Tahot joiden kanssa teemme yhteistyötä, kilpailevat samoista rahoista mitä muutkin. Palveluita supistetaan, jonot pitenevät, autettavia on liikaa ja resursseja liian vähän.
ApTämä nyt on osittain seurausta menneiden hallitusten suhmuroinnista. Toivon että asiaan tulee muutosta, kun nämä epäkohdat ovat tarpeeksi esillä. Kuitenkin teet tärkeää työtä vaikka et pysty koko maailmaa pelastamaan. Sen lisäksi henkisen pääoman haaliminen on tärkein reitti orjuudesta pois, jos nyt koet olevasi sellaisen systeemin alistamana. Kouluttautumalla erilaisiin tehtäviin voit saada potentiaalisi parempaan käyttöön. Et ole voimaton eikä maailma ole niin feikki miltä se saattaa tuntua. Kyse on näköalattomuudesta.
Olen kyllä kouluttautunut, vaihtanut alaa ja tehnyt muutoksia. Kouluttautunut lisää, hankkinut uusia taitoja ja aion tehdä niin vastaisuudessakin. Olen tähän mennessä pyrkinyt aina ratkaisemaan tyytymättömyyteni tavalla tai toisella, nyt olen alkanut miettiä, että entä jos ratkaisua ei ole?
ApEi välttämättä olekaan. Monet eivät saavuta ikinä onnea. Masennus ja eksistenssikriisit ovat usein toistuvia vaivoja. Silti kannattaa yrittää tai hyväksyä asioiden laita. Asiat ovat juuri niin kuin ne ovat.
Niinhän ne tavallaan ovat. On asioita joihin pystymme ehkä vaikuttamaan ja asioita, joihin emme. Omassa elämässäni pyrin löytämään ne asiat, joihin pystyn vaikuttamaan, mutta koska en ole täydellinen ihminen, vaan yhtä vajaavainen mitä kaikki muutkin, niin toisinaan tuskailen asioiden parissa joille en voi mitään. En valitettavasti usko täydelliseen mielenhallintaan. En ole tavannut vielä yhtäkään ihmistä, joka hallitsisi mielensä täysin.
Ap
Täällä on yksi mies joka ajattelee jokseenkin samalla tavalla. Olen toistaiseksi onnistunut elämään varsin leppoisaa ja mukavaa elämää ja ajattelin jatkossakin. Tavaraa ei paljon ole, mutta riittävästi. En ymmärrä miten ihmiset saavat suuret palkkarahat tuhlattua johonkin. Luontoa kuormitetaan kovasti, mutta toisaalta luonto on elämistä varten - luonto aina sopeutuu tuhoisiinkin olosuhteisiin.
En ymmärrä myöskään näitä kovia tehokkuusvaatimuksia, ainaista kiirettä ja terveyssuorittamista jne. Mulla on kalenterissa melkein aina tilaa. Mihin katosi humanismi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommuunissa tuollainen vaatimaton elämä varmasti onnistuisi, mutta vähällä työnteolla et pääsisi sielläkään. Tai pääsisit, mutta sitten sinun pitäisi riistää toimeentulotukea siltä sairaalta yhteiskunnalta, jota tunnut kammoavan. Haluat nähdä maailmaa ja kehittää itseäsi älyllisesti, mutta kuinka tuo mahtaisi toteutua, kun joutuisit käyttämään kammoamasi sairaan maailman palveluita päästäksesi näkemään maailmaa? Et sinä nimittäin Ruotsia ja Venäjää pitemmälle oikeasti jaksa ajaa polkupyörällä. Tai siis kävellä, koska polkupyöräteollisuus pyörii sairaan maailman voimin.
Et aio hankkia lapsia, koska se koituisi kalliiksi. Minkähän vuoksi lapset koituisivat kalliiksi? Eivät kai vain sen vuoksi, että haluaisit käyttää neuvolan, sairaanhoidon ja koululaitoksen palveluita? Tai asua lämpimässä, juoksevan veden ja viemärin lähistöllä? Ja käyttää maantieverkostoa ja julkista liikennettä?
Miestäkään et halua, koska perhedynamiikka on surkeaa ja mies joka tapauksessa sopimaton isäksi. On ihan hyvä kyllä päättää tällainen asia etukäteen, jottei vain joudu tekemään itse liikaa työtä hyvän perhedynamiikan toisena rakentajana. Ehkä voit kuitenkin pitää itsesi hetken lämpimänä, kun teet olkinukestasi pienen nuotion.
Kuinka vanha mahdat olla? Haluaisin tietää myös sen, millainen perhetausta, koulutus ja työ sinulla on. Kuulostat siltä, että patoutunut teiniahdistus on päässyt kaatumaan päällesi, kun ensimmäisessä työpaikassasi onkin aika tylsää, eikä vapaatakaan anneta niin paljon kuin tahtoisit. Ajatusmaailmasi on oikein tyypillinen nuoren ihmisen sopeutumisvaikeuksien ilmentymä, kun haavemaailmasta on tullut siirrytyksi liian nopeasti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjien leiriin.
On olemassa kommuuneja, joissa eläminen on halpaa. Suomessa ei kuitenkaan. Täällä ei myöskään voi elättää itseään näpertelemällä pähkinänkuorista rannerenkaita ja kaupittelemalla niitä. Tulee nälkä ja kylmä. Paitsi jos sosiaaliturva maistuu. Ja mistäs se semmoinen taas tulee?
Sinäkään et selvästi lukenut tekstiäni ajatuksen kanssa. Luit ehkä ensimmäisiä lauseita ja päätit, että tämä on tällaisen elämäntapa-intiaaniteinin kapinaa, sen jälkeen lähdit rakentamaan omaa narratiiviasi tämän mielikuvan ympärille ja vedit tuulesta temmattuja johtopäätöksiä. En pysty tämän paremmin vastaamaan sinulle, koska menit väitöstesi kanssa täysin metsään enkä koe mielekkääksi alkaa muuttamaan kaikkia niitä olkiukkoja, joita päässäsi rakensit. Ehkä sinulla on lähelläsi jokin sossupummi tai vastaava, jonka elämää halveksit ja projisoit nämä ajatukset sitten minuun? En tiedä, mutta tekstini käsitit päin honkia.
En ole nuori, olen tehnyt eri aloilla töitä, kouluttautunut olen ja olen itseasiassa tällä hetkellä naimisissa ja lähenemässä keski-ikää. Ennen kuin jatkan sen kummemmin kanssasi, kannattaa sinun lukea aloitus ja muut vastaukseni keskittyneemmin ilman projisointia.
ApKeski-ikää lähestyvä naimisissa oleva nainen kirjoittelee auki juuri tyypillisintä elämäntapaintiaaniteinin kapinamieltä? Kyllä luin kirjoituksesi kahdesti ja palasin väitteisiisi monta kertaa, ja yksi asia käy tekstistäsi yli kaiken muun: olet väsynyt ja kyllästynyt, mutta yhteiskunta ei salli sinun elää ihanne-elämääsi ilman omaa työpanostasi.
Yhdessä asiassa olet oikeassa: sinun tosiaan kannattaa kehittää itseäsi älyllisesti. Jos ahdistuksesi pahenee, mutta kykysi hahmottaa syitä ja seurauksia ei kasva, sinulta poksahtaa pää.
Vaikka luit kahteen kertaan, et silti kyennyt päästämään irti ennakkokäsityksestäsi ja rakentamistasi olkiukoista. Ei, kyse ei ole siitä että olisin työnvieroksuja. En karta työtä ja halua maata laakereillani lopun elämääni. Muuta minun ei ole sinulle järkeä vastata, koska et ymmärrä lukemaasi. Tässä keskustelussa ei ole pointtia, jos vastapuoli ei osaa lukea.
ApJokainen lukee toisten kirjoituksia sen oman maailmankatsomuksensa kautta. Älä välitä, vaikka kaikki eivät ymmärtäisikään. Itsellekin on käynyt ihan vastaavaa. Meitä täällä kuitenkin on, jotka ymmärtävät sua :).
Mielestäni olet aika älykäs (myös tunne-) ja osaat argumentoida hyvin, vaikka eräässä viestissä hieman vähättelitkin, ettet ihan niin älykäs olisi.
Niinhän se on enkä minä välitäkään. Jos joku ei kykene kuuntelemaan eikä edes yritä ymmärtää, mitä toinen sanoo, se kertoo kuulijan omista lukoista ja siitä, että hän prosessoi omia juttujaan vuorovaikutuksen aikana. Ei kykene olemaan aidosti läsnä siinä hetkessä ja tilanteessa eikä näkemään toista, koska ne omat prosessit sumentaa kaiken muun ja vääristää informaation kulkua. Sinällään aika inhimillistä ja tuota tapahtuu meille kaikille.
Mukava kuulla että täällä on muitakin. Onneksi lähelläni on pari muuta ihmistä, jotka kokevat samoin.
Ap
Hyvä juttu, kun osaat olla välittämättä :).
En osaa sanoa, onko ihan aina kyse siitä, että toinen prosessoisi omia juttujaan/"(tunne)lukkoilee", vaan jokaisella on oma näkemyksensä asioista pohjautuen omiin kokemuksiin ja opittuihin asenteisiin ym., minkä kautta sitten suodattaa toisten kirjoituksia. Muuten samaa mieltä :).
Vierailija kirjoitti:
Täällä on yksi mies joka ajattelee jokseenkin samalla tavalla. Olen toistaiseksi onnistunut elämään varsin leppoisaa ja mukavaa elämää ja ajattelin jatkossakin. Tavaraa ei paljon ole, mutta riittävästi. En ymmärrä miten ihmiset saavat suuret palkkarahat tuhlattua johonkin. Luontoa kuormitetaan kovasti, mutta toisaalta luonto on elämistä varten - luonto aina sopeutuu tuhoisiinkin olosuhteisiin.
En ymmärrä myöskään näitä kovia tehokkuusvaatimuksia, ainaista kiirettä ja terveyssuorittamista jne. Mulla on kalenterissa melkein aina tilaa. Mihin katosi humanismi?
Humanismi ei tuota rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on yksi mies joka ajattelee jokseenkin samalla tavalla. Olen toistaiseksi onnistunut elämään varsin leppoisaa ja mukavaa elämää ja ajattelin jatkossakin. Tavaraa ei paljon ole, mutta riittävästi. En ymmärrä miten ihmiset saavat suuret palkkarahat tuhlattua johonkin. Luontoa kuormitetaan kovasti, mutta toisaalta luonto on elämistä varten - luonto aina sopeutuu tuhoisiinkin olosuhteisiin.
En ymmärrä myöskään näitä kovia tehokkuusvaatimuksia, ainaista kiirettä ja terveyssuorittamista jne. Mulla on kalenterissa melkein aina tilaa. Mihin katosi humanismi?
Humanismi ei tuota rahaa.
Vaikka ei tuotakaan, tarvitseeko sitä humanismia siltikään täysin hylätä?
Alue: Aihe vapaa
Tiedät, että välillä unohdatkin kaiken muun. Silloin elämä hymyilee ja muistat ne hyvät asiat. Niin se asiakkaasikin muistaa hymysi, vaikkei ollut voimia vastata siihen juuri sillä hetkellä.
Asiat tapahtuvat välillä eri tahtiin kuin toivoisimme. Silti taaksepäin kun katsoo, niin kaikki asettuu merkityksiinsä. Esimerkkejä löytyy joka puolelta, mutta helpoin on löytää ne ihmissuhteista: jos sitä kurjaa asiaa ei olisi sattunut/jos en olisi koskaan mennyt sinne, niin en olisi koskaan tavannut x:aa.
Sinä ilmeisesti näet asiakkaasi silloin, kun heillä on vaikeaa. Et näe niitä hyviä hetkiä eikä hän siinä tilanteessa aina muistakaan niitä. Et näe myöskään kokonaisuutta, joka hänelle rakentaa merkityksiä. Toisessa kontekstissa hän on välillä onnellinen, välillä vielä onnettomampi. Meidän velvollisuus on auttajina tehdä parhaamme. Ja pitää huoli omasta kontekstista, että emme ryve omissa odotuksissamme siitä miten asioiden pitäisi mennä.
Aina ei suju, byrokratia on kankeaa, mutta kuka sen muistaa jos emme me, että ihminen on tärkein eikä järjestelmä? Olla ihminen ihmiselle. Jos juutumme syyttämään järjestelmää samaistamme itsemme osakoneistoksi.