Lue keskustelun säännöt.
Epäaito ja luonnoton ihmisten maailma
28.06.2019 |
Kuinka moni muu ajattelee samalla tavalla ja kriiseilee samojen asioiden parissa? Pidän nykyistä yhteiskuntaa ja ihmisten elämää todella sairaana. Ihmisten maailma on sairas. Suomessa olemme näennäisesti vapaita, mutta mielestäni moni on salakavalasti orjuutettu. Ihmiset on aivopesty siihen, että onnellinen elämä tarkoittaa omaisuutta ja omistusasuntoa. Ihmiset tekevät töitä lähes koko elämänsä, että saavat maksettua velkansa pois pankille ja kustannettua keskiluokkaisen elämän. Samanaikaisesti työelämästä on tullut sietämätöntä, sillä liberaali markkinatalous tähtää jatkuvaan kasvuun. Tämä kasvu saadaan repimällä ihmisistä kaikki mahdollinen irti, luonnosta kaikki mahdollinen irti. Tuhoamme tätä maapalloa yhä kiihtyvällä vauhdilla rahan takia, joka on illuusio. Sanotaan ettei raha kasva puussa, mutta pankeilla on valta päättää siitä, miten rahaa painetaan missäkin tilanteessa. Maailmassa on enemmän velkaa, mitä konkreettista rahaa, sillä velalla tehdään rahaa. Koko systeemistä hyötyy vain pieni prosentti ihmisistä, 1% maailman väestöstä omistaa yli puolet koko maapallon rahoista.
Ihmiset ovat todella väsyneitä ja onnettomia. Perhe-elämä ja työelämä uuvuttavat lähes kaikki. Ja asioita ei voi omassa elämässä muuttaa, koska ollaan hommattu se omakotitalo ja ollaan elämä velkaa pankille. En itse halua tuollaista elämää. En halua omaisuutta. Haluan olla mahdollisimman vapaa. En halua tehdä enää yhtään tuntia töitä paikassa, jossa minusta yritetään nyhtää kaikki mahdollinen ilman, että minulla ihmisenä on mitään arvoa. En halua työskennellä suurinta osaa elämästäni tuottaen hyötyä pienelle prosentille ihmisistä. En halua perhettä, koska sekin maksaa liikaa nykyään ja perhedynamiikka ei näytä toimivan. Naiset on sidottu lapsilla koteihin, miehet voivat edelleen tehdä mitä huvittaa. Jos perhe-elämä ei miestä kiinnosta, voi paeta töihin ja harrastuksiin, tai lähteä vain lätkimään hyläten kaiken.
En ole työtön sossupummi, olen tehnyt pienestä pitäen töitä. En haaveile sellaisesta elämästä, että räkisin kattoon aamusta iltaan. Mutta haluaisin tehdä töitä mahdollisimman vähän ja elää mahdollisimman vaatimattomasti. Haluan ennemmin tehdä asioita, joista nautin ja kehittää itseäni älyllisesti, oppia uusia taitoja. En halua asua yhdessä ja samassa paikassa, vaan haluan nähdä maailmaa, uusia ympyröitä, ihmisiä, yhteisöjä. En halua uhrata elämääni rahalle ja omaisuudelle. Enkä tosiaan halua niitä lapsiakaan, koska en usko siihen, että löytäisin miestä josta olisi isäksi.
Kriiseilen sen suhteen, mikä on paikkani maailmassa ja yhteiskunnassa, koska en tavoittele samoja asioita, mitä ihmiset yleensä tavoittelevat. Haaveilen myös, että löytäisin ympärilleni enemmän ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla. Joitakin minulla jo on, luojan kiitos. Muutoin tuntisin oloni todella yksinäiseksi. Mutta onko täällä muita? Miten monta? Missä?
Kommentit (122)
Huh tää vois olla minun kirjoittama teksti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua työskennellä muille, voit perustaa oman yrityksen ja tehdä töitä niin paljon kuin itse haluat. Työtuntisikin voit itse vaatia.
Jos todella haluat olla vapaa, niin suosittelen muuttamaan sellaisiin maihin/kaupunkeihin,jossa tuo on mahdollista. Tosin usein ihmiset eivät muuta sellaisiin paikkoihin, koska ne ovat vaarallisia ja jos jotain tapahtuu, valtio ei yllättäen autakkaan enää.
Todellisuus on, että nuo ajatuksesi ovat vain usein hyvinvointivaltioissa asuvien haavekuvia, joilla ei usein ole minkäänlaista käsitystä siitä millaista olisi elää "vapaassa" maassa, jossa ihmiset saavat elättää itse itsensä ja valtio ei heitä auta.
Parista asiasta olen eri mieltä, mutta pääosin näin se menee ja on mennyt jo jonkin aikaa.
Toisaalta tavalliset velkaorjat mahdollistavat kohtuullisen helpon irtioton.
Kauankohan kestäisit aitoa ja luonnollista elämää?
Kyllähän eksistentiaalinen ahdistus on itsellänikin läsnä turhan usein. Luulen että moni ajattelee noin, mutta koska nykyään on trendikästä haalia omaisuutta ja rahaa vaikka mitään niistä ei hautaansa saakaan mukaan, niin moni ei viitsi tulla siksi julki sen mielipiteen kanssa että elämää ei tarvitsisi elää sen totutun vanhan kaavan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua työskennellä muille, voit perustaa oman yrityksen ja tehdä töitä niin paljon kuin itse haluat. Työtuntisikin voit itse vaatia.
Jos todella haluat olla vapaa, niin suosittelen muuttamaan sellaisiin maihin/kaupunkeihin,jossa tuo on mahdollista. Tosin usein ihmiset eivät muuta sellaisiin paikkoihin, koska ne ovat vaarallisia ja jos jotain tapahtuu, valtio ei yllättäen autakkaan enää.
Todellisuus on, että nuo ajatuksesi ovat vain usein hyvinvointivaltioissa asuvien haavekuvia, joilla ei usein ole minkäänlaista käsitystä siitä millaista olisi elää "vapaassa" maassa, jossa ihmiset saavat elättää itse itsensä ja valtio ei heitä auta.
Ei yrityksen perustaminen tee vapaaksi, vaan sitoo kahta kauheammin. Siinä vaiheessa vastaat veroista ja muista valtiolle, jotka on maksettava. Teet sitten voittoa tai et. On aika utopistista ajatella, että yrittäjänä voisi tehdä töitä maksimissaan kuusi tuntia päivässä ja siitä saisi elannon itsellensä. Yritys tarvitsee myös pääomaa perustamiseen ja homman starttaamiseen, mikä yleensä tarkoittaa starttirahaa ja lainoja. Yrittäjänä tekisin töitä kellon ympäri.
Et tainnut lukea tekstiäni ajatuksen kanssa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Kauankohan kestäisit aitoa ja luonnollista elämää?
En tiedä. En käsittääkseni sanonut, että haluaisin asua metsän keskellä, vaan kriiseilen sen suhteen, miten elän yhteiskunnassa muiden kanssa niin, että olisin mahdollisimman vapaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parista asiasta olen eri mieltä, mutta pääosin näin se menee ja on mennyt jo jonkin aikaa.
Toisaalta tavalliset velkaorjat mahdollistavat kohtuullisen helpon irtioton.
Totta, tiedostan sen, että irtiotto on suht helppoa niin kauan, kun muut tekevät erilaisia valintoja. Tosin olisi kaikkien kannalta parempi, että koko systeemi muutettaisiin. Liberaali markkinatalous on tullut tiensä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä nyt ilmeisesti parikin ihmistä on vetänyt sen johtopäätöksen, että haluan elää jossain viidakon keskellä, tai laavussa metsän keskellä ympäri vuoden omavaraisesti. En käsittääkseni kirjoittanut mistään sellaisesta, eikä sellainen ole haaveena, vaikkakin pidän retkeilystä ja vaeltamisesta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parista asiasta olen eri mieltä, mutta pääosin näin se menee ja on mennyt jo jonkin aikaa.
Toisaalta tavalliset velkaorjat mahdollistavat kohtuullisen helpon irtioton.
Totta, tiedostan sen, että irtiotto on suht helppoa niin kauan, kun muut tekevät erilaisia valintoja. Tosin olisi kaikkien kannalta parempi, että koko systeemi muutettaisiin. Liberaali markkinatalous on tullut tiensä päähän.
Ja mikähän systeemi tilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti moni nykyajan ihminen ajattelee näitä asioita. Olen kuitenkin kanssasi hieman eri mieltä orjuudesta. Jokaisella on vapaus elää juuri kuten haluaa. Ihmisen ei ole pakko ottaa lainaa, tehdä perhettä, juosta rahan perässä, haalia nurkkiinsa materiaa tai niellä pureksimatta meille tarjoiltuja malleja elää. Joku voi kokea omaksi tuollaisen keskiluokkaisen pulskean elämän, jossa pyöritetään perhettä ja laitetaan omakotitaloa. Hän ei periaatteessa ole yhtään vähemmän orja kuin se, joka pyrkii askeesiin ja itsenäisyyteen. Jokainen itse päättää kuinka paljon antaa "orjuuttaa" itseään. Myös työ ei välttämättä hyödytä vain pomon ja sijoittajan persettä. On tärkeitä ammatteja jotka mahdollistavat muille ihmisille hyvän elämän, tärkeimpänä esimerkkinä terveydenhuolto. Tarkoituksellisen työn tekeminen tuo onnea. Älä hyvä ihminen alistu ajattelemaan itseäsi orjana, vaan sopeudu, käytä hyväksesi niitä vapauksia joita meidän yhteiskunta suo kansalaisilleen paljon enemmän kuin moni muu valtio, ja tee mikä tuntuu aidolta ja omalta.
Olen ratkaissut oman eksistentiaalisen tuskani keskittymällä rakkaiden kanssa yhdessäoloon ja muiden auttamiseen eri tavoin - käyn toki työssä ja maksan veroni. Yritän välttää liiallista materialismia. En myöskään enää jaksa haluta kaikkea vaan arvostan mitä minulla on: työ, perhe, terveys. Siinäpä se, elämän merkityksellisyys lähtee omista ajatuksista ja arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parista asiasta olen eri mieltä, mutta pääosin näin se menee ja on mennyt jo jonkin aikaa.
Toisaalta tavalliset velkaorjat mahdollistavat kohtuullisen helpon irtioton.
Totta, tiedostan sen, että irtiotto on suht helppoa niin kauan, kun muut tekevät erilaisia valintoja. Tosin olisi kaikkien kannalta parempi, että koko systeemi muutettaisiin. Liberaali markkinatalous on tullut tiensä päähän.
Ja mikähän systeemi tilalle?
En tiedä, en valitettavasti ole niin älykäs, saati kouluttautunut sillä saralla, että kykenisin vastaamaan. En yritä ratkaista globaalia ongelmaa, vaan oman elämäni.
Ap
Minä ajattelen, että se merkityksellisyys täytyy löytää ihmisten auttamisesta. Mihin tahansa työhön voi asennoitua niin, että se on auttamista. Hoitoala ei ole ainoa, myös kokit ja kondiittorit, siistijät ja kassahenkilöt mahdollistavat muille asioita.
Jos näkee työn vain rahanhankintana, eikä osaa kuvitella sitä Toista Inhimillistä Ihmistä jonka elämää helpottaa omalla panoksellaan, se uuvuttaa takuulla. Jos ajattelee vain koneistoa, se saa toimimaan koneen tavoin: yritystä kunnes virta loppuu.
Jokaisella meistä on vapaa tahto. Jos itse haluaa uhriutua ja ajatella että työnantaja riistää (eikä niin että itse antaa työpanoksensa, koska se tekeminen tuottaa merkitystä itselle) niin kasvu on vielä kovin kesken. Työssäni tuen sitä kasvua mielelläni, mutta vapaa-ajan vietän vapaiden ihmisten kanssa jotka ajattelevat maailmankaikkeutta laajemmin kuin rahantekokoneistona ja hyödykkeinä.
Sinä et ole työpanos, sinulla on työpanos jonka voit antaa. Sinä et ole orjuutettu, sinä olet ihminen joka valitsee polkunsa. Sinä et ole huhkiva ruumis arvohierarkiassa, vaan rajaton sielu kosmoksessa.
Ei saa juuttua näennäisiin kiinnikekohtiin, vaan uskaltaa nähdä kaiken laajuus.
Voin allekirjoittaa tämän avauksen täysin.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti moni nykyajan ihminen ajattelee näitä asioita. Olen kuitenkin kanssasi hieman eri mieltä orjuudesta. Jokaisella on vapaus elää juuri kuten haluaa. Ihmisen ei ole pakko ottaa lainaa, tehdä perhettä, juosta rahan perässä, haalia nurkkiinsa materiaa tai niellä pureksimatta meille tarjoiltuja malleja elää. Joku voi kokea omaksi tuollaisen keskiluokkaisen pulskean elämän, jossa pyöritetään perhettä ja laitetaan omakotitaloa. Hän ei periaatteessa ole yhtään vähemmän orja kuin se, joka pyrkii askeesiin ja itsenäisyyteen. Jokainen itse päättää kuinka paljon antaa "orjuuttaa" itseään. Myös työ ei välttämättä hyödytä vain pomon ja sijoittajan persettä. On tärkeitä ammatteja jotka mahdollistavat muille ihmisille hyvän elämän, tärkeimpänä esimerkkinä terveydenhuolto. Tarkoituksellisen työn tekeminen tuo onnea. Älä hyvä ihminen alistu ajattelemaan itseäsi orjana, vaan sopeudu, käytä hyväksesi niitä vapauksia joita meidän yhteiskunta suo kansalaisilleen paljon enemmän kuin moni muu valtio, ja tee mikä tuntuu aidolta ja omalta.
Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla, koska halusin auttaa ihmisiä ja tehdä jotain, millä on merkitystä. Kentälle on tullut paljon yksityisiä toimijoita, joiden toimintaa ajaa voiton tavoittelu korulauseista ja hienoista ajatuksista huolimatta. Kunnallisella puolella yhä harvempaa ihmistä pystytään auttamaan ja ennalta ehkäiseviä palveluita ei juuri ole. Ongelmat kasaantuvat ja lopulta ihmiset ovat ihan solmussa. Vaikka työskentelen ihmisten parissa, en silti useinkaan koe, että pystyisimme oikeasti auttamaan. Tahot joiden kanssa teemme yhteistyötä, kilpailevat samoista rahoista mitä muutkin. Palveluita supistetaan, jonot pitenevät, autettavia on liikaa ja resursseja liian vähän.
Ap
Kommuunissa tuollainen vaatimaton elämä varmasti onnistuisi, mutta vähällä työnteolla et pääsisi sielläkään. Tai pääsisit, mutta sitten sinun pitäisi riistää toimeentulotukea siltä sairaalta yhteiskunnalta, jota tunnut kammoavan. Haluat nähdä maailmaa ja kehittää itseäsi älyllisesti, mutta kuinka tuo mahtaisi toteutua, kun joutuisit käyttämään kammoamasi sairaan maailman palveluita päästäksesi näkemään maailmaa? Et sinä nimittäin Ruotsia ja Venäjää pitemmälle oikeasti jaksa ajaa polkupyörällä. Tai siis kävellä, koska polkupyöräteollisuus pyörii sairaan maailman voimin.
Et aio hankkia lapsia, koska se koituisi kalliiksi. Minkähän vuoksi lapset koituisivat kalliiksi? Eivät kai vain sen vuoksi, että haluaisit käyttää neuvolan, sairaanhoidon ja koululaitoksen palveluita? Tai asua lämpimässä, juoksevan veden ja viemärin lähistöllä? Ja käyttää maantieverkostoa ja julkista liikennettä?
Miestäkään et halua, koska perhedynamiikka on surkeaa ja mies joka tapauksessa sopimaton isäksi. On ihan hyvä kyllä päättää tällainen asia etukäteen, jottei vain joudu tekemään itse liikaa työtä hyvän perhedynamiikan toisena rakentajana. Ehkä voit kuitenkin pitää itsesi hetken lämpimänä, kun teet olkinukestasi pienen nuotion.
Kuinka vanha mahdat olla? Haluaisin tietää myös sen, millainen perhetausta, koulutus ja työ sinulla on. Kuulostat siltä, että patoutunut teiniahdistus on päässyt kaatumaan päällesi, kun ensimmäisessä työpaikassasi onkin aika tylsää, eikä vapaatakaan anneta niin paljon kuin tahtoisit. Ajatusmaailmasi on oikein tyypillinen nuoren ihmisen sopeutumisvaikeuksien ilmentymä, kun haavemaailmasta on tullut siirrytyksi liian nopeasti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjien leiriin.
On olemassa kommuuneja, joissa eläminen on halpaa. Suomessa ei kuitenkaan. Täällä ei myöskään voi elättää itseään näpertelemällä pähkinänkuorista rannerenkaita ja kaupittelemalla niitä. Tulee nälkä ja kylmä. Paitsi jos sosiaaliturva maistuu. Ja mistäs se semmoinen taas tulee?
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen, että se merkityksellisyys täytyy löytää ihmisten auttamisesta. Mihin tahansa työhön voi asennoitua niin, että se on auttamista. Hoitoala ei ole ainoa, myös kokit ja kondiittorit, siistijät ja kassahenkilöt mahdollistavat muille asioita.
Jos näkee työn vain rahanhankintana, eikä osaa kuvitella sitä Toista Inhimillistä Ihmistä jonka elämää helpottaa omalla panoksellaan, se uuvuttaa takuulla. Jos ajattelee vain koneistoa, se saa toimimaan koneen tavoin: yritystä kunnes virta loppuu.
Jokaisella meistä on vapaa tahto. Jos itse haluaa uhriutua ja ajatella että työnantaja riistää (eikä niin että itse antaa työpanoksensa, koska se tekeminen tuottaa merkitystä itselle) niin kasvu on vielä kovin kesken. Työssäni tuen sitä kasvua mielelläni, mutta vapaa-ajan vietän vapaiden ihmisten kanssa jotka ajattelevat maailmankaikkeutta laajemmin kuin rahantekokoneistona ja hyödykkeinä.
Sinä et ole työpanos, sinulla on työpanos jonka voit antaa. Sinä et ole orjuutettu, sinä olet ihminen joka valitsee polkunsa. Sinä et ole huhkiva ruumis arvohierarkiassa, vaan rajaton sielu kosmoksessa.
Ei saa juuttua näennäisiin kiinnikekohtiin, vaan uskaltaa nähdä kaiken laajuus.
Tutkimustenkin mukaan johtamisella ja sillä, miten työntekijöihin suhtaudutaan on suuri merkitys sille, miten merkitykselliseksi j arvokkaaksi työntekijä itsensä kokee. On hieno ajatus olla täysin omavaltainen ja erillään kaikista niin, että oma arvokkuus tulisi pelkästään oman päänsä sisältä ja työn tekemisen mielekkyys pelkästään omasta asenteesta, mutta valitettavasti se ei mene niin. Tiettyyn pisteeseen saakka pystymme valitsemaan, miten suhtaudumme - yleensä silloin asiat ovat vielä suht hyvin - mutta kun epäkohtia on riittävästi, oma päätös ei enää riitä. Ylipäätänsä vapaa tahto on hyvin kiistanalainen väite, sillä uusimpien tutkimusten mukaan aivoissa näkyy tietty päätös jo ennen, kuin ihminen tätä päätöstä tekee. En siis tarkoita sitä, että olemme täysin tahdottomia emmekä voi vaikuttaa mihinkään, mutta sellaista ajattelua pidän aika naiivina, että huolimatta kaikesta omaa elämäänsä ja onnellisuuttaan voisi täydellisesti hallita. Tai että se olisi jokin valintakysymys. Tiettyyn pisteeseen saakka kyllä ja jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen rajansa sille, mihin asti ns. tietoisia päätöksiä ja valintoja voi tehdä.
Ap
Löytyykö ketään, vai olenko yksin ajatusteni kanssa av:lla?
Ap