Epäaito ja luonnoton ihmisten maailma

On tietysti vaihtoehto että etsii ja kaivaa ruokansa maasta ja nukkuu kuusen juurella.

Vierailija kirjoitti:

Kommuunissa tuollainen vaatimaton elämä varmasti onnistuisi, mutta vähällä työnteolla et pääsisi sielläkään. Tai pääsisit, mutta sitten sinun pitäisi riistää toimeentulotukea siltä sairaalta yhteiskunnalta, jota tunnut kammoavan. Haluat nähdä maailmaa ja kehittää itseäsi älyllisesti, mutta kuinka tuo mahtaisi toteutua, kun joutuisit käyttämään kammoamasi sairaan maailman palveluita päästäksesi näkemään maailmaa? Et sinä nimittäin Ruotsia ja Venäjää pitemmälle oikeasti jaksa ajaa polkupyörällä. Tai siis kävellä, koska polkupyöräteollisuus pyörii sairaan maailman voimin.

Et aio hankkia lapsia, koska se koituisi kalliiksi. Minkähän vuoksi lapset koituisivat kalliiksi? Eivät kai vain sen vuoksi, että haluaisit käyttää neuvolan, sairaanhoidon ja koululaitoksen palveluita? Tai asua lämpimässä, juoksevan veden ja viemärin lähistöllä? Ja käyttää maantieverkostoa ja julkista liikennettä?

Miestäkään et halua, koska perhedynamiikka on surkeaa ja mies joka tapauksessa sopimaton isäksi. On ihan hyvä kyllä päättää tällainen asia etukäteen, jottei vain joudu tekemään itse liikaa työtä hyvän perhedynamiikan toisena rakentajana. Ehkä voit kuitenkin pitää itsesi hetken lämpimänä, kun teet olkinukestasi pienen nuotion.

Kuinka vanha mahdat olla? Haluaisin tietää myös sen, millainen perhetausta, koulutus ja työ sinulla on. Kuulostat siltä, että patoutunut teiniahdistus on päässyt kaatumaan päällesi, kun ensimmäisessä työpaikassasi onkin aika tylsää, eikä vapaatakaan anneta niin paljon kuin tahtoisit. Ajatusmaailmasi on oikein tyypillinen nuoren ihmisen sopeutumisvaikeuksien ilmentymä, kun haavemaailmasta on tullut siirrytyksi liian nopeasti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjien leiriin.

On olemassa kommuuneja, joissa eläminen on halpaa. Suomessa ei kuitenkaan. Täällä ei myöskään voi elättää itseään näpertelemällä pähkinänkuorista rannerenkaita ja kaupittelemalla niitä. Tulee nälkä ja kylmä. Paitsi jos sosiaaliturva maistuu. Ja mistäs se semmoinen taas tulee?

Sinäkään et selvästi lukenut tekstiäni ajatuksen kanssa. Luit ehkä ensimmäisiä lauseita ja päätit, että tämä on tällaisen elämäntapa-intiaaniteinin kapinaa, sen jälkeen lähdit rakentamaan omaa narratiiviasi tämän mielikuvan ympärille ja vedit tuulesta temmattuja johtopäätöksiä. En pysty tämän paremmin vastaamaan sinulle, koska menit väitöstesi kanssa täysin metsään enkä koe mielekkääksi alkaa muuttamaan kaikkia niitä olkiukkoja, joita päässäsi rakensit. Ehkä sinulla on lähelläsi jokin sossupummi tai vastaava, jonka elämää halveksit ja projisoit nämä ajatukset sitten minuun? En tiedä, mutta tekstini käsitit päin honkia.

En ole nuori, olen tehnyt eri aloilla töitä, kouluttautunut olen ja olen itseasiassa tällä hetkellä naimisissa ja lähenemässä keski-ikää. Ennen kuin jatkan sen kummemmin kanssasi, kannattaa sinun lukea aloitus ja muut vastaukseni keskittyneemmin ilman projisointia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On tietysti vaihtoehto että etsii ja kaivaa ruokansa maasta ja nukkuu kuusen juurella.

Et osannut lukea edellisen sivun vastauksia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kommuunissa tuollainen vaatimaton elämä varmasti onnistuisi, mutta vähällä työnteolla et pääsisi sielläkään. Tai pääsisit, mutta sitten sinun pitäisi riistää toimeentulotukea siltä sairaalta yhteiskunnalta, jota tunnut kammoavan. Haluat nähdä maailmaa ja kehittää itseäsi älyllisesti, mutta kuinka tuo mahtaisi toteutua, kun joutuisit käyttämään kammoamasi sairaan maailman palveluita päästäksesi näkemään maailmaa? Et sinä nimittäin Ruotsia ja Venäjää pitemmälle oikeasti jaksa ajaa polkupyörällä. Tai siis kävellä, koska polkupyöräteollisuus pyörii sairaan maailman voimin.

Et aio hankkia lapsia, koska se koituisi kalliiksi. Minkähän vuoksi lapset koituisivat kalliiksi? Eivät kai vain sen vuoksi, että haluaisit käyttää neuvolan, sairaanhoidon ja koululaitoksen palveluita? Tai asua lämpimässä, juoksevan veden ja viemärin lähistöllä? Ja käyttää maantieverkostoa ja julkista liikennettä?

Miestäkään et halua, koska perhedynamiikka on surkeaa ja mies joka tapauksessa sopimaton isäksi. On ihan hyvä kyllä päättää tällainen asia etukäteen, jottei vain joudu tekemään itse liikaa työtä hyvän perhedynamiikan toisena rakentajana. Ehkä voit kuitenkin pitää itsesi hetken lämpimänä, kun teet olkinukestasi pienen nuotion.

Kuinka vanha mahdat olla? Haluaisin tietää myös sen, millainen perhetausta, koulutus ja työ sinulla on. Kuulostat siltä, että patoutunut teiniahdistus on päässyt kaatumaan päällesi, kun ensimmäisessä työpaikassasi onkin aika tylsää, eikä vapaatakaan anneta niin paljon kuin tahtoisit. Ajatusmaailmasi on oikein tyypillinen nuoren ihmisen sopeutumisvaikeuksien ilmentymä, kun haavemaailmasta on tullut siirrytyksi liian nopeasti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjien leiriin.

On olemassa kommuuneja, joissa eläminen on halpaa. Suomessa ei kuitenkaan. Täällä ei myöskään voi elättää itseään näpertelemällä pähkinänkuorista rannerenkaita ja kaupittelemalla niitä. Tulee nälkä ja kylmä. Paitsi jos sosiaaliturva maistuu. Ja mistäs se semmoinen taas tulee?

Itsekin hoitoalalla työskennelleenä ymmärrän ap:tä, se ala todella syö ihmistä. Siinä riistetään sekä työntekijöitä että asiakkaita. Olen itse keski-ikäinen enkä pidä ap:n ajatuksia keskenkasvuisina. Raha ja hyvinvointi kasaantuvat harvoille, suurin osa työtätekevistä orjista kuvittelee olevansa nettosaajia vaikka todellisuudessa ovat maksumiehen roolissa. Kannattaa laskea plussat ja miinukset, oman elämän saldo eikä toimia ulkoaohjautuvasti. Hienoa että ap ajattelee näitä asioita jo nuorena.

Olen samaa mieltä mutta unohdit yhden ihmisryhmän. Köyhät,he joilla ei ole koskaan ollut mitään mahdollisuuksia rikastua,haalia sitä omaisuutta. Sairaudet,sukupolvien köyhyys,työttömyys..tämä taso onkin kaiken murskaavin,olla persköyhä omistamatta mitään,asuen pienessä vuokraläävässä vailla mitään tulevaisuutta..et edes koskaan päässyt edes maistamaan mitään parempaa,ostamaan..ja yritäppä elää juurettomana persköyhänä tässä maailmassa..ei ihme että moni tekee itsarin..

Sanot, ettei ennaltaehkäisevää palvelua ole. Väitän, että olet väärässä. Jokainen hymy auttaa paremmin jaksamaan, jokaisesta äidistä ja isästä huolehtiminen auttaa hänen lapsiaan ja jokaisen lapsen auttaminen näyttää lapselle mallia ja esikuvaa vastuullisesta aikuisesta. Jokaisen vanhuksen lempeä kohtaaminen auttaa häntä suhtautumaan arvokkaasti kuolemaan ja hänen lähipiiriään näkemään elämän arvon vanhuksen silmistä.

Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa ja oppilaitoksissa tehdään hyvää työtä empatian opettamisessa eikä ahneus ole niin vallitseva asia kuin markkinatalouden äänitorvet toitottavat.

On köyhyyttä ja pahoinvointia mutta myös hyvinvointia. On pahoinvoivaa rikkautta ja mainetta jota ei ole haluttu - irrallisuuden tunnetta muista. Pahinta mutta myös parasta on ajatus: minä olen erilainen.

Olet erilainen, mutta et niin suuresti kuin luulet. Olet ainutlaatuinen, niin on kaikki muutkin ja täydennämme toisiamme ja olemme tärkeitä. Se mitä voimme itsestämme antaa palautuu meille, kyynel hymystä ja itkunauru onnesta. Eri aikaan tapahtuvia elämänkriisejä ja aina löytyy joku tuki kun on avoin avulle ja itse valmis myös vuorovaikutukseen ja aitoon myötäelämiseen.

Mutta mukava kuulla, että on muitakin. Ja mukava kuulla, että ainakin joku on onnistunut jollain tavalla ratkaisemaan oman kriisinsä. Tiedän sen, että minun pitää ainakin ehdottomasti vaihtaa työpaikkaa. Olisihan se mahtavaa löytää paikka, jossa kokisi tekevänsä jotain merkityksellistä.

Olen aina saanut kaikissa työpaikoissa palautetta hyvästä asiakastyöstä. Kohtaan muut ihmiset lämmöllä ja rakkaudella. Alallani on liikaa tylyjä ja kyykyttäviä työntekijöitä, jotka ylenkatsovat ihmisiä, joilla on ongelmia joita he eivät ymmärrä. Minä pyrin siihen, että olen edes se yksi, joka on ystävällinen ja inhimillinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommuunissa tuollainen vaatimaton elämä varmasti onnistuisi, mutta vähällä työnteolla et pääsisi sielläkään. Tai pääsisit, mutta sitten sinun pitäisi riistää toimeentulotukea siltä sairaalta yhteiskunnalta, jota tunnut kammoavan. Haluat nähdä maailmaa ja kehittää itseäsi älyllisesti, mutta kuinka tuo mahtaisi toteutua, kun joutuisit käyttämään kammoamasi sairaan maailman palveluita päästäksesi näkemään maailmaa? Et sinä nimittäin Ruotsia ja Venäjää pitemmälle oikeasti jaksa ajaa polkupyörällä. Tai siis kävellä, koska polkupyöräteollisuus pyörii sairaan maailman voimin.

Et aio hankkia lapsia, koska se koituisi kalliiksi. Minkähän vuoksi lapset koituisivat kalliiksi? Eivät kai vain sen vuoksi, että haluaisit käyttää neuvolan, sairaanhoidon ja koululaitoksen palveluita? Tai asua lämpimässä, juoksevan veden ja viemärin lähistöllä? Ja käyttää maantieverkostoa ja julkista liikennettä?

Miestäkään et halua, koska perhedynamiikka on surkeaa ja mies joka tapauksessa sopimaton isäksi. On ihan hyvä kyllä päättää tällainen asia etukäteen, jottei vain joudu tekemään itse liikaa työtä hyvän perhedynamiikan toisena rakentajana. Ehkä voit kuitenkin pitää itsesi hetken lämpimänä, kun teet olkinukestasi pienen nuotion.

Kuinka vanha mahdat olla? Haluaisin tietää myös sen, millainen perhetausta, koulutus ja työ sinulla on. Kuulostat siltä, että patoutunut teiniahdistus on päässyt kaatumaan päällesi, kun ensimmäisessä työpaikassasi onkin aika tylsää, eikä vapaatakaan anneta niin paljon kuin tahtoisit. Ajatusmaailmasi on oikein tyypillinen nuoren ihmisen sopeutumisvaikeuksien ilmentymä, kun haavemaailmasta on tullut siirrytyksi liian nopeasti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjien leiriin.

On olemassa kommuuneja, joissa eläminen on halpaa. Suomessa ei kuitenkaan. Täällä ei myöskään voi elättää itseään näpertelemällä pähkinänkuorista rannerenkaita ja kaupittelemalla niitä. Tulee nälkä ja kylmä. Paitsi jos sosiaaliturva maistuu. Ja mistäs se semmoinen taas tulee?

Itsekin hoitoalalla työskennelleenä ymmärrän ap:tä, se ala todella syö ihmistä. Siinä riistetään sekä työntekijöitä että asiakkaita. Olen itse keski-ikäinen enkä pidä ap:n ajatuksia keskenkasvuisina. Raha ja hyvinvointi kasaantuvat harvoille, suurin osa työtätekevistä orjista kuvittelee olevansa nettosaajia vaikka todellisuudessa ovat maksumiehen roolissa. Kannattaa laskea plussat ja miinukset, oman elämän saldo eikä toimia ulkoaohjautuvasti. Hienoa että ap ajattelee näitä asioita jo nuorena.

Olen kyllä nuorempi mitä sinä, mutta en enää mikään nuorukainen :). Ap

Rahaltahan tosiaan katosi todellinen arvo sen jälkeen, kun sitä alettiin tehdä paperista ja romumetallista. Töiden tekemisestä mahdollisimman vähän en ole samaa mieltä. Työ tuo paljon merkitystä elämään, jos on valinnut alansa itselleen sopivaksi. Raha on vain sivutuote. Mene yliopistoon, kun kerran kaipaat älyllistä haastetta ja haluat oppia uutta.

Tekstisi on sellaista aikaansaamattoman taiteilijan tekstiä. Et kirjoittaisi noista haaveistasi, jos jo tekisit niitä ja ahkerahan niitä tekee töiden jälkeen. Uusien taitojen oppiminen on hankalaa ja tylsää ja siksi useille liian korkean seinän takana.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä mutta unohdit yhden ihmisryhmän. Köyhät,he joilla ei ole koskaan ollut mitään mahdollisuuksia rikastua,haalia sitä omaisuutta. Sairaudet,sukupolvien köyhyys,työttömyys..tämä taso onkin kaiken murskaavin,olla persköyhä omistamatta mitään,asuen pienessä vuokraläävässä vailla mitään tulevaisuutta..et edes koskaan päässyt edes maistamaan mitään parempaa,ostamaan..ja yritäppä elää juurettomana persköyhänä tässä maailmassa..ei ihme että moni tekee itsarin..

Tiedostan tämän ryhmän kanssa, koska osittain heidän kanssaan työskentelen. On surullista nähdä miten moni huono-osainen, köyhä ja pahasti mieleltään järkkynyt ihminen vain jätetään oman onnensa nojaan. Tällaisten mt-häiriöisten ja niin sanotusti moniongelmaisten ihmisten auttaminen on ihan retuperällä. Etenkin mt-häiriöiden osalta. Jos joku yrittää itsaria ja epäonnistuu siinä, niin saa osakseen veetuilua ja huonoa kohtelua.

Voi olla että näen liikaa niitä asioita, joilta osin maailmamme on sairas.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommuunissa tuollainen vaatimaton elämä varmasti onnistuisi, mutta vähällä työnteolla et pääsisi sielläkään. Tai pääsisit, mutta sitten sinun pitäisi riistää toimeentulotukea siltä sairaalta yhteiskunnalta, jota tunnut kammoavan. Haluat nähdä maailmaa ja kehittää itseäsi älyllisesti, mutta kuinka tuo mahtaisi toteutua, kun joutuisit käyttämään kammoamasi sairaan maailman palveluita päästäksesi näkemään maailmaa? Et sinä nimittäin Ruotsia ja Venäjää pitemmälle oikeasti jaksa ajaa polkupyörällä. Tai siis kävellä, koska polkupyöräteollisuus pyörii sairaan maailman voimin.

Et aio hankkia lapsia, koska se koituisi kalliiksi. Minkähän vuoksi lapset koituisivat kalliiksi? Eivät kai vain sen vuoksi, että haluaisit käyttää neuvolan, sairaanhoidon ja koululaitoksen palveluita? Tai asua lämpimässä, juoksevan veden ja viemärin lähistöllä? Ja käyttää maantieverkostoa ja julkista liikennettä?

Miestäkään et halua, koska perhedynamiikka on surkeaa ja mies joka tapauksessa sopimaton isäksi. On ihan hyvä kyllä päättää tällainen asia etukäteen, jottei vain joudu tekemään itse liikaa työtä hyvän perhedynamiikan toisena rakentajana. Ehkä voit kuitenkin pitää itsesi hetken lämpimänä, kun teet olkinukestasi pienen nuotion.

Kuinka vanha mahdat olla? Haluaisin tietää myös sen, millainen perhetausta, koulutus ja työ sinulla on. Kuulostat siltä, että patoutunut teiniahdistus on päässyt kaatumaan päällesi, kun ensimmäisessä työpaikassasi onkin aika tylsää, eikä vapaatakaan anneta niin paljon kuin tahtoisit. Ajatusmaailmasi on oikein tyypillinen nuoren ihmisen sopeutumisvaikeuksien ilmentymä, kun haavemaailmasta on tullut siirrytyksi liian nopeasti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjien leiriin.

On olemassa kommuuneja, joissa eläminen on halpaa. Suomessa ei kuitenkaan. Täällä ei myöskään voi elättää itseään näpertelemällä pähkinänkuorista rannerenkaita ja kaupittelemalla niitä. Tulee nälkä ja kylmä. Paitsi jos sosiaaliturva maistuu. Ja mistäs se semmoinen taas tulee?

Sinäkään et selvästi lukenut tekstiäni ajatuksen kanssa. Luit ehkä ensimmäisiä lauseita ja päätit, että tämä on tällaisen elämäntapa-intiaaniteinin kapinaa, sen jälkeen lähdit rakentamaan omaa narratiiviasi tämän mielikuvan ympärille ja vedit tuulesta temmattuja johtopäätöksiä. En pysty tämän paremmin vastaamaan sinulle, koska menit väitöstesi kanssa täysin metsään enkä koe mielekkääksi alkaa muuttamaan kaikkia niitä olkiukkoja, joita päässäsi rakensit. Ehkä sinulla on lähelläsi jokin sossupummi tai vastaava, jonka elämää halveksit ja projisoit nämä ajatukset sitten minuun? En tiedä, mutta tekstini käsitit päin honkia.

En ole nuori, olen tehnyt eri aloilla töitä, kouluttautunut olen ja olen itseasiassa tällä hetkellä naimisissa ja lähenemässä keski-ikää. Ennen kuin jatkan sen kummemmin kanssasi, kannattaa sinun lukea aloitus ja muut vastaukseni keskittyneemmin ilman projisointia.

Ap

Keski-ikää lähestyvä naimisissa oleva nainen kirjoittelee auki juuri tyypillisintä elämäntapaintiaaniteinin kapinamieltä? Kyllä luin kirjoituksesi kahdesti ja palasin väitteisiisi monta kertaa, ja yksi asia käy tekstistäsi yli kaiken muun: olet väsynyt ja kyllästynyt, mutta yhteiskunta ei salli sinun elää ihanne-elämääsi ilman omaa työpanostasi.

Yhdessä asiassa olet oikeassa: sinun tosiaan kannattaa kehittää itseäsi älyllisesti. Jos ahdistuksesi pahenee, mutta kykysi hahmottaa syitä ja seurauksia ei kasva, sinulta poksahtaa pää.

Kun maat, meret ja ilmasto on pilattu, eläimet tapettu ja luonnonvarat käytetty, huomaa ihminen että rahaa ei voi syödä.

Jotenkinhan tämä koko olemassaolo tuntuu perustuvan talouteen. Jonkun muun tahto tämä järjestelmä tälläisenään on, kuin tavallisten ihmisten. Ihmiset on jonkin palvelijoita - talouden. Pörssikurssien on tuotettava, siksi ihmisten on käytävä töissä 8h päivässä lähes koko elämänsä. Koska yhteiskunnissa on hierarkia varallisuudessa ja yhteiskunnallisessa asemassa, on alemmalla olevien tehtävä töitä ylemmällä olevien aseman turvaamiseksi. Alemmalla oleviin kuuluvat kaikki työtä tekevät riippumatta ammatista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen, että se merkityksellisyys täytyy löytää ihmisten auttamisesta. Mihin tahansa työhön voi asennoitua niin, että se on auttamista. Hoitoala ei ole ainoa, myös kokit ja kondiittorit, siistijät ja kassahenkilöt mahdollistavat muille asioita.

Jos näkee työn vain rahanhankintana, eikä osaa kuvitella sitä Toista Inhimillistä Ihmistä jonka elämää helpottaa omalla panoksellaan, se uuvuttaa takuulla. Jos ajattelee vain koneistoa, se saa toimimaan koneen tavoin: yritystä kunnes virta loppuu.

Jokaisella meistä on vapaa tahto. Jos itse haluaa uhriutua ja ajatella että työnantaja riistää (eikä niin että itse antaa työpanoksensa, koska se tekeminen tuottaa merkitystä itselle) niin kasvu on vielä kovin kesken. Työssäni tuen sitä kasvua mielelläni, mutta vapaa-ajan vietän vapaiden ihmisten kanssa jotka ajattelevat maailmankaikkeutta laajemmin kuin rahantekokoneistona ja hyödykkeinä.

Sinä et ole työpanos, sinulla on työpanos jonka voit antaa. Sinä et ole orjuutettu, sinä olet ihminen joka valitsee polkunsa. Sinä et ole huhkiva ruumis arvohierarkiassa, vaan rajaton sielu kosmoksessa.

Ei saa juuttua näennäisiin kiinnikekohtiin, vaan uskaltaa nähdä kaiken laajuus.

Tutkimustenkin mukaan johtamisella ja sillä, miten työntekijöihin suhtaudutaan on suuri merkitys sille, miten merkitykselliseksi j arvokkaaksi työntekijä itsensä kokee. On hieno ajatus olla täysin omavaltainen ja erillään kaikista niin, että oma arvokkuus tulisi pelkästään oman päänsä sisältä ja työn tekemisen mielekkyys pelkästään omasta asenteesta, mutta valitettavasti se ei mene niin. Tiettyyn pisteeseen saakka pystymme valitsemaan, miten suhtaudumme - yleensä silloin asiat ovat vielä suht hyvin - mutta kun epäkohtia on riittävästi, oma päätös ei enää riitä. Ylipäätänsä vapaa tahto on hyvin kiistanalainen väite, sillä uusimpien tutkimusten mukaan aivoissa näkyy tietty päätös jo ennen, kuin ihminen tätä päätöstä tekee. En siis tarkoita sitä, että olemme täysin tahdottomia emmekä voi vaikuttaa mihinkään, mutta sellaista ajattelua pidän aika naiivina, että huolimatta kaikesta omaa elämäänsä ja onnellisuuttaan voisi täydellisesti hallita. Tai että se olisi jokin valintakysymys. Tiettyyn pisteeseen saakka kyllä ja jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen rajansa sille, mihin asti ns. tietoisia päätöksiä ja valintoja voi tehdä.

Ap

Olet vain väärässä. Sinut on saatu uskomaan, että olet jonkun vallassa. Jos olet huonon esimiehen alaisuudessa, etsi muutosta ja ehdota parempaa tai lähde siitä.

Vapaa tahto perustuu toki moraalipohjaan. Ehkä itse et ole vielä työstänyt omia arvojasi ja etsit mihin ne ankkuroisit. Kuulostaa, että ihmisiin et niitä uskalla perustaa ja se asettaa sinut vastarintaan välitilaan: suuremman ihmisyyden puolesta puhumiseen mutta samalla pettymykseen järjestelmää kohtaan jonka sisällä koet olevasi. Haluaisit oikeudenmukaisempia arvoja, mutta samalla halveksut niitä joille sellaisia haluaisit julistaa, koet että muut eivät ymmärrä.

Kuulostaa, että myötätunnon sijasta elät itsesääliä. En sano tätä ollakseni jotenkin parempi, olen itse käynyt tuota tietä. Etsin laajempaa perspektiiviä ja onneksi löysin sen.

Kyynistyminen kuuluu työuupumuksen oireisiin, itse kävin sen läpi. Onko sinulla mahdollista käydä puhumassa työterveydessä jaksamisestasi?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkinhan tämä koko olemassaolo tuntuu perustuvan talouteen. Jonkun muun tahto tämä järjestelmä tälläisenään on, kuin tavallisten ihmisten. Ihmiset on jonkin palvelijoita - talouden. Pörssikurssien on tuotettava, siksi ihmisten on käytävä töissä 8h päivässä lähes koko elämänsä. Koska yhteiskunnissa on hierarkia varallisuudessa ja yhteiskunnallisessa asemassa, on alemmalla olevien tehtävä töitä ylemmällä olevien aseman turvaamiseksi. Alemmalla oleviin kuuluvat kaikki työtä tekevät riippumatta ammatista.

Ennen kuunneltiin filosofeja, nykyään kuunnellaan ekonomeja.

Vierailija kirjoitti:

Sanot, ettei ennaltaehkäisevää palvelua ole. Väitän, että olet väärässä. Jokainen hymy auttaa paremmin jaksamaan, jokaisesta äidistä ja isästä huolehtiminen auttaa hänen lapsiaan ja jokaisen lapsen auttaminen näyttää lapselle mallia ja esikuvaa vastuullisesta aikuisesta. Jokaisen vanhuksen lempeä kohtaaminen auttaa häntä suhtautumaan arvokkaasti kuolemaan ja hänen lähipiiriään näkemään elämän arvon vanhuksen silmistä.

Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa ja oppilaitoksissa tehdään hyvää työtä empatian opettamisessa eikä ahneus ole niin vallitseva asia kuin markkinatalouden äänitorvet toitottavat.

On köyhyyttä ja pahoinvointia mutta myös hyvinvointia. On pahoinvoivaa rikkautta ja mainetta jota ei ole haluttu - irrallisuuden tunnetta muista. Pahinta mutta myös parasta on ajatus: minä olen erilainen.

Olet erilainen, mutta et niin suuresti kuin luulet. Olet ainutlaatuinen, niin on kaikki muutkin ja täydennämme toisiamme ja olemme tärkeitä. Se mitä voimme itsestämme antaa palautuu meille, kyynel hymystä ja itkunauru onnesta. Eri aikaan tapahtuvia elämänkriisejä ja aina löytyy joku tuki kun on avoin avulle ja itse valmis myös vuorovaikutukseen ja aitoon myötäelämiseen.

Tiettyjä asioita pystyn allekirjoittamaan, mutta tiettyjä en. Hymyt ei aina palaudu eikä ihminen aina todellakaan saa sitä mitä ansaitsisi. Pätee hyvään ja pahaan. Eikä kaikissa tilanteissa pelkkä hymy riitä. Silloin kun ihminen on todella tuskainen ja elämä ihan solmussa, niin hymytkään eivät enää lämmitä. Olen kokenut tämän konkreettisesti työkentällä. Ihailen kyllä optimismiasi ja mielummin itsekin tuudittautuisin siihen ja unohtaisin kaiken muun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen, että se merkityksellisyys täytyy löytää ihmisten auttamisesta. Mihin tahansa työhön voi asennoitua niin, että se on auttamista. Hoitoala ei ole ainoa, myös kokit ja kondiittorit, siistijät ja kassahenkilöt mahdollistavat muille asioita.

Jos näkee työn vain rahanhankintana, eikä osaa kuvitella sitä Toista Inhimillistä Ihmistä jonka elämää helpottaa omalla panoksellaan, se uuvuttaa takuulla. Jos ajattelee vain koneistoa, se saa toimimaan koneen tavoin: yritystä kunnes virta loppuu.

Jokaisella meistä on vapaa tahto. Jos itse haluaa uhriutua ja ajatella että työnantaja riistää (eikä niin että itse antaa työpanoksensa, koska se tekeminen tuottaa merkitystä itselle) niin kasvu on vielä kovin kesken. Työssäni tuen sitä kasvua mielelläni, mutta vapaa-ajan vietän vapaiden ihmisten kanssa jotka ajattelevat maailmankaikkeutta laajemmin kuin rahantekokoneistona ja hyödykkeinä.

Sinä et ole työpanos, sinulla on työpanos jonka voit antaa. Sinä et ole orjuutettu, sinä olet ihminen joka valitsee polkunsa. Sinä et ole huhkiva ruumis arvohierarkiassa, vaan rajaton sielu kosmoksessa.

Ei saa juuttua näennäisiin kiinnikekohtiin, vaan uskaltaa nähdä kaiken laajuus.

Tutkimustenkin mukaan johtamisella ja sillä, miten työntekijöihin suhtaudutaan on suuri merkitys sille, miten merkitykselliseksi j arvokkaaksi työntekijä itsensä kokee. On hieno ajatus olla täysin omavaltainen ja erillään kaikista niin, että oma arvokkuus tulisi pelkästään oman päänsä sisältä ja työn tekemisen mielekkyys pelkästään omasta asenteesta, mutta valitettavasti se ei mene niin. Tiettyyn pisteeseen saakka pystymme valitsemaan, miten suhtaudumme - yleensä silloin asiat ovat vielä suht hyvin - mutta kun epäkohtia on riittävästi, oma päätös ei enää riitä. Ylipäätänsä vapaa tahto on hyvin kiistanalainen väite, sillä uusimpien tutkimusten mukaan aivoissa näkyy tietty päätös jo ennen, kuin ihminen tätä päätöstä tekee. En siis tarkoita sitä, että olemme täysin tahdottomia emmekä voi vaikuttaa mihinkään, mutta sellaista ajattelua pidän aika naiivina, että huolimatta kaikesta omaa elämäänsä ja onnellisuuttaan voisi täydellisesti hallita. Tai että se olisi jokin valintakysymys. Tiettyyn pisteeseen saakka kyllä ja jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen rajansa sille, mihin asti ns. tietoisia päätöksiä ja valintoja voi tehdä.

Ap

Olet vain väärässä. Sinut on saatu uskomaan, että olet jonkun vallassa. Jos olet huonon esimiehen alaisuudessa, etsi muutosta ja ehdota parempaa tai lähde siitä.

Vapaa tahto perustuu toki moraalipohjaan. Ehkä itse et ole vielä työstänyt omia arvojasi ja etsit mihin ne ankkuroisit. Kuulostaa, että ihmisiin et niitä uskalla perustaa ja se asettaa sinut vastarintaan välitilaan: suuremman ihmisyyden puolesta puhumiseen mutta samalla pettymykseen järjestelmää kohtaan jonka sisällä koet olevasi. Haluaisit oikeudenmukaisempia arvoja, mutta samalla halveksut niitä joille sellaisia haluaisit julistaa, koet että muut eivät ymmärrä.

Kuulostaa, että myötätunnon sijasta elät itsesääliä. En sano tätä ollakseni jotenkin parempi, olen itse käynyt tuota tietä. Etsin laajempaa perspektiiviä ja onneksi löysin sen.

Kyynistyminen kuuluu työuupumuksen oireisiin, itse kävin sen läpi. Onko sinulla mahdollista käydä puhumassa työterveydessä jaksamisestasi?

Taidamme tehdä erilaista työtä. Ehkä sinun alallasi työpaikkaa voi vaihtaa tuosta noin vaan, kun homma ei toimi tai pomo ei kuuntele. Omalla alallani asia ei ole ihan yhtä yksinkertainen. Ainakaan niin, että saisi vaihdettua itsensä kannalta parempaan. Työpaikoista on huutava pula ja hakijoita paljon. Tämä on yksi syy miksi haluan olla riippumaton. Haluan olla vapaa lähtemään, jos työ käy liian sietämättömäksi. Ja olenkin lähtenyt. Olet oikeassa siinä, että olen kyynistynyt. Olen nähnyt liikaa toimimattomia työyhteisöjä. Siinä olet väärässä, että halveksisin muita ihmisiä. En halveksi, paitsi niitä, joilta puuttuu moraali ja empatia täysin. Ei muiden tarvitse ajatella ja kokea niinkuin minä, en arvota ihmisiä sen mukaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkinhan tämä koko olemassaolo tuntuu perustuvan talouteen. Jonkun muun tahto tämä järjestelmä tälläisenään on, kuin tavallisten ihmisten. Ihmiset on jonkin palvelijoita - talouden. Pörssikurssien on tuotettava, siksi ihmisten on käytävä töissä 8h päivässä lähes koko elämänsä. Koska yhteiskunnissa on hierarkia varallisuudessa ja yhteiskunnallisessa asemassa, on alemmalla olevien tehtävä töitä ylemmällä olevien aseman turvaamiseksi. Alemmalla oleviin kuuluvat kaikki työtä tekevät riippumatta ammatista.

No joo, tavallaan tuntuu siltä, että olemme osa pyramidihuijausta, osa yhtä suurta verkostomarkkinointirinkiä.

Ap

Kaikki noudattaa syyn ja seurauksen lakia.

Se mitä on tapahtunut on seurausta jollekin syylle, mitä tapahtui menneisyydessä tai edellisessä ruumiillistumassa.

Omilla teoilla ja asenteellaan luo itselleen sellaisen tulevaisuuden myös seuraavassakin ruumiillistumassa, kuin ansaitsee.

Kaikki on omalla vastuulla ja omasta itsestä kiinni. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommuunissa tuollainen vaatimaton elämä varmasti onnistuisi, mutta vähällä työnteolla et pääsisi sielläkään. Tai pääsisit, mutta sitten sinun pitäisi riistää toimeentulotukea siltä sairaalta yhteiskunnalta, jota tunnut kammoavan. Haluat nähdä maailmaa ja kehittää itseäsi älyllisesti, mutta kuinka tuo mahtaisi toteutua, kun joutuisit käyttämään kammoamasi sairaan maailman palveluita päästäksesi näkemään maailmaa? Et sinä nimittäin Ruotsia ja Venäjää pitemmälle oikeasti jaksa ajaa polkupyörällä. Tai siis kävellä, koska polkupyöräteollisuus pyörii sairaan maailman voimin.

Et aio hankkia lapsia, koska se koituisi kalliiksi. Minkähän vuoksi lapset koituisivat kalliiksi? Eivät kai vain sen vuoksi, että haluaisit käyttää neuvolan, sairaanhoidon ja koululaitoksen palveluita? Tai asua lämpimässä, juoksevan veden ja viemärin lähistöllä? Ja käyttää maantieverkostoa ja julkista liikennettä?

Miestäkään et halua, koska perhedynamiikka on surkeaa ja mies joka tapauksessa sopimaton isäksi. On ihan hyvä kyllä päättää tällainen asia etukäteen, jottei vain joudu tekemään itse liikaa työtä hyvän perhedynamiikan toisena rakentajana. Ehkä voit kuitenkin pitää itsesi hetken lämpimänä, kun teet olkinukestasi pienen nuotion.

Kuinka vanha mahdat olla? Haluaisin tietää myös sen, millainen perhetausta, koulutus ja työ sinulla on. Kuulostat siltä, että patoutunut teiniahdistus on päässyt kaatumaan päällesi, kun ensimmäisessä työpaikassasi onkin aika tylsää, eikä vapaatakaan anneta niin paljon kuin tahtoisit. Ajatusmaailmasi on oikein tyypillinen nuoren ihmisen sopeutumisvaikeuksien ilmentymä, kun haavemaailmasta on tullut siirrytyksi liian nopeasti hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäjien leiriin.

On olemassa kommuuneja, joissa eläminen on halpaa. Suomessa ei kuitenkaan. Täällä ei myöskään voi elättää itseään näpertelemällä pähkinänkuorista rannerenkaita ja kaupittelemalla niitä. Tulee nälkä ja kylmä. Paitsi jos sosiaaliturva maistuu. Ja mistäs se semmoinen taas tulee?

Sinäkään et selvästi lukenut tekstiäni ajatuksen kanssa. Luit ehkä ensimmäisiä lauseita ja päätit, että tämä on tällaisen elämäntapa-intiaaniteinin kapinaa, sen jälkeen lähdit rakentamaan omaa narratiiviasi tämän mielikuvan ympärille ja vedit tuulesta temmattuja johtopäätöksiä. En pysty tämän paremmin vastaamaan sinulle, koska menit väitöstesi kanssa täysin metsään enkä koe mielekkääksi alkaa muuttamaan kaikkia niitä olkiukkoja, joita päässäsi rakensit. Ehkä sinulla on lähelläsi jokin sossupummi tai vastaava, jonka elämää halveksit ja projisoit nämä ajatukset sitten minuun? En tiedä, mutta tekstini käsitit päin honkia.

En ole nuori, olen tehnyt eri aloilla töitä, kouluttautunut olen ja olen itseasiassa tällä hetkellä naimisissa ja lähenemässä keski-ikää. Ennen kuin jatkan sen kummemmin kanssasi, kannattaa sinun lukea aloitus ja muut vastaukseni keskittyneemmin ilman projisointia.

Ap

Keski-ikää lähestyvä naimisissa oleva nainen kirjoittelee auki juuri tyypillisintä elämäntapaintiaaniteinin kapinamieltä? Kyllä luin kirjoituksesi kahdesti ja palasin väitteisiisi monta kertaa, ja yksi asia käy tekstistäsi yli kaiken muun: olet väsynyt ja kyllästynyt, mutta yhteiskunta ei salli sinun elää ihanne-elämääsi ilman omaa työpanostasi.

Yhdessä asiassa olet oikeassa: sinun tosiaan kannattaa kehittää itseäsi älyllisesti. Jos ahdistuksesi pahenee, mutta kykysi hahmottaa syitä ja seurauksia ei kasva, sinulta poksahtaa pää.

Vaikka luit kahteen kertaan, et silti kyennyt päästämään irti ennakkokäsityksestäsi ja rakentamistasi olkiukoista. Ei, kyse ei ole siitä että olisin työnvieroksuja. En karta työtä ja halua maata laakereillani lopun elämääni. Muuta minun ei ole sinulle järkeä vastata, koska et ymmärrä lukemaasi. Tässä keskustelussa ei ole pointtia, jos vastapuoli ei osaa lukea.

Ap