Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Psykologia 2020
Aloitan tän ketjun hyvissä ajoin Psykologia 2019 -ketjun innoittamana. En kirjotellut siihen paljonkaan, mutta sain tukea ja vinkkejä siitä. Pyrin nyt ekaa kertaa ja ilmeisesti parin kymmenen koepisteen päähän jäi. Haaveena sisäänpääsy 2020. Onnittelut sisään päässeille, mutta aletaan toistemme tsemppaaminen tulevaan hyvissä ajoin!
Eli, julistan vuoden 2020 pääsykokeisiin valmistautumiseen avatuksi. Itse lähden nyt kavereiden kanssa terassille ja aloitan huomenna :)
Kommentit (8137)
En pääse vieläkään yli siitä että mulla jäi 0,5 pistettä puuttuun toiseen vaiheeseen pääsystä :D pistetaulukon mukaan jollain tosin jäi vaan 0,1 (!) eli siis sai 92,30p. Tosin voi olla että hän pääsi myös todistusvalinnalla. Tähtään itsekin nyt todistusvalintaan ensi vuodeksi mutta vihaan tätä hemmetin matikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä päätöksen teki se pyörätuolissa oleva joka pääsi sosiaalityöhön?
Moi,
en oo vielä edes päättänyt mitään. Ilmottauduin kuitenkin matikan ja enkun kirjotuksiin kaiken varalta. Toisaalta sosiaalityö tarjoaisi myös väylän kriisipsykoterapeutiksi ja siinä pääsisi tarkastelemaan heikompiosaisten ihmisten (kuten vammaisten) asemaa yhteiskunnassa ja ehkä parantamaankin sitä, jos kouluttautuisin sosiaalityön tohtoriksi, mutta edelleen resilienssin tutkiminen yms. kiinnostaa paljon. Kuitenkin sellainen työ, jossa voisin pääosin kirjoittamalla auttaa muita, olisi minun unelmani ja kyllähän yhteiskuntatieteen maisterin paperit tarjoavat siihenkin mahdollisuuden. YTM-tutkinto olisi sitten tavallaan tuplatutkinto. Edelleen se työttömyyden pelko kolkuttaa taustalla ja jotenkin tuntuu, että psyka tarjoaisi varmemmat mahdollisuudet töihin, sillä puhevaikeuksien ja pyörätuolin kanssa ei ole sinänsä helppo työllistyä, vaikka olisi kuinka hyvä ja sopiva tyyppi hommaan.
Olen huono tekemään isoja päätöksiä, mutta kerron vaikka tänne sitten, kun olen päättänyt. Oon miettinyt myös blogin perustamista siitä, millaista yliopisto-opiskelu on, kun on vammainen, niin voin tännekin sen linkin laittaa, jos päädyn opiskelemaan.
-se pyörätuolissa oleva, joka pääsi sosiaalityöhön
Vierailija kirjoitti:
Minkä päätöksen teki se pyörätuolissa oleva joka pääsi sosiaalityöhön?
Moi,
kirjoitin äsken viestin tähän, mutta se ilmeisesti sensuroitiin jostain syystä, en tiedä, mikä sana siinä herjaa. (toiv. vam-mai-nen ei ole ainakaan se, sitten menis vähän jo överiksi) En siis oo vielä päättänyt, suurimpana mörkönä mulla on siis se, että pelkään, saanko sos.työntekijänä töitä, kun mulla on vaikeuksia puhua ja oon pyörätuolissa. Toisaalta YTM-paperit pätevöittää moneen muuhunkin ja olisi kiva, jos omalla työllä pystyisi parantamaan jotenkin hei-kom-pi-osaisten asemaa ja oon miettinyt tohtorintutkintoa. Resilienssin yms. tutkiminen kiinnostaa yhä ja psykoterapeutiksi on helpompi päästä psykologian kautta, haaveilen siis trauma- ja kriisipsykoterapeutin opinnoista. Lisäksi resilienssin yms. tutkiminen kiinnostaa yhä. Unelmien työni olisi sellaisen, jossa pystyisin auttamaan muita kirjoittamisen avulla, kun puhuminen on vaikeaa.
Varmuuden vuoksi ilmottauduin nyt syksyksi enkun ja matikan kirjotuksiin.
Tulen vaikka päivittämään sitten, kun tiedän, miten päätän. Oon miettinytkin, että jos nyt meen opiskelemaan, teen blogin, jossa kerron yliopisto-opiskelusta vam-mai-sen näkökulmasta. Voin pistää linkin sitten tänne.
-se pyörätuolissa oleva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
Ei ole. Et selkeästi tiedä mitä psykologin työtehtävät pitävät sisällään. Läheskään kaikki psykologiaa opiskelemaan haluavat eivät edes lähtökohtaisesti halua tekemään tätä, varmaan omassa päässäsi olevaa, kapeakatseista, "psykologin työtä". Voit olla työ, organisaatiopuolella, konsulttina, testaajana, valmentajana, opettajana, kouluttajana, tutkijana yms yms. Muitakin tehtäviä on, kuin se koulu/sote-psykologi, jotka eivät esim itseä kiinnosta ollenkaan.
Joo, mutta pointti on juuri se, että miksi opiskella psykologiaa? Laajemman pätevyyden saa monista muista opinnoista. Kun työpaikkailmoituksessa lukee vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, niin ei psykan FM ole mikään ykkösajatus niillä eikä mene muiden edelle. Miksi siis hakea hakupainealalle? Jos on kiinnostusta ihmisiin mutta ei halua psykologiksi, niin parempia hakukohteita on johtamisen koulutukset, yhteiskuntatieteellisen tutkinnot, kasvatustieteet ym.ym. Paljon helpompi päästä sisään ja monipuolisemmin töitä tarjolla. Loppujen lopuksi psykan tutkinnosta iso osa on "miten silmä toimii", mielenterveyshäiriöt ym. Ei niitä pysty niin laajasti soveltamaan kuin monia muita tutkintoja. Tiedän, koska olen jo sisällä ja seurannut muiden uraputkia.
Millaisia urapolkuja tiedät, ja mitä olet itse opiskellut? Mun mielestä alan valinta on kamalan vaikeaa, koska tuntuu, että on aika vähän tietoa tarjolla mitä eri koulutusohjelmat pitävät sisällään, mihin niistä oikeasti työllistyy jne. Mikä olisi hyvä yritysmaailman työllistäjä? Mun ongelma on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta, ihan tasaisen vahva vähän kaikessa, ja kriteeri työlle on se, että pitäisi olla asiantuntijatyötä jossa olisi edes jotenkin ok-työllisyys ja palkkakehitysnäkymä. Kerro ihmeessä millaisia urapolkuja olet nähnyt eri koulutuksista. Mä ihan mielelläni lähtisin pois psykamyllystä pyörimästä jos keksisin paremman vaihtoehdon tilalle.
Yritysmaailmaan hyvä työllistäjä olisi kauppatieteiden opinnot. Sieltä voi valita psykologian kaltaisia suuntauksia. Millaisia urapolkuja tiedän? Ihan vaikka mitä, kuten tuo toinen vastaaja jo kertoi. Olen huomannut, että tunnetummat/yleisemmät tutkinnot ovat usein halutumpia kuin joku harvinainen psyka. Jos opiskelet psykaa, niin joudut "myymään" itsesi sisään aika usein. Ihmisillä on ennakko-oletuksia psykasta ja toisaalta kun muut tutkinnot ovat tutumpia, niin katsovat työpaikkoja luodessaan ja organisatiota rakentaessaan niiden vinkkelistä. Siksi olen vähän eri mieltä sen väitteen kanssa, että opiskelu valitaan kiinnostusten mukaan aivan kuten työpaikka tai kaverit. Noista kaverit osuu lähimmäksi kiinnostusten mukaan valintaa. Työssä on kyse tosi paljon myös siitä mitä sinulta odotetaan, mitä maailma tällä hetkellä haluaa. Se ei ole vain sinun omien halujesi näyttämö. Siksi on fiksua ajatella halujen lisäksi myös realistisia mahdollisuuksia. Minusta tuo psykan FM tuntuu kurjalta (siis yliopisto tehnyt kurjasti), koska siinä leivotaan ikään kuin väliinputoajia. Valmistuttuaan jotkut ovet ovat suljettu vaikka opiskelee lähes 100% saman kuin PsM. PsM voi hakea niihin töihin mihin FM, mutta ei aina toisin päin.
Miksi tuokin pitää nähdä negatiivisena asiana? Joillain mielenkiintoinen tapa vääntää erilaisista vaihtoehdoista negatiivisia tulkintoja. Erilaisia koulutuksia on satoja, jotkut ovat sopivampia tiettyihin asioihin kuin toiset.
Jos joku alkaa opiskelemaan hallintotieteitä, koska ei pääse vaikka ekalla yrityksellä oikeustieteisiin, ja myöhemmin päättää, että haluaakin juristiksi, ei se mielestäni, silloinkaan, ole yliopiston syy.
Kyllä yksiköllä pitää olla sen verran vastuuta ja maalaisjärkeä selvittää, että mihin oma tutkinto soveltuu ja mihin ei, eikä kaikkea vääntää ulkopuolisen syyn niskaan.
Päinvastoin, näen etuna, että niille, joita ei psykologian alalla nämä "perinteiset" psykologin työt kiinnosta on olemassa koulutus, josta on harjoittelut karsittu pois.
Itse opiskelen ihan perinteistä väylää, mutta olisin hyvin voinut valita harkattoman, koska tiesin ennen opintoja, ja edelleen, vahvasti mihin työllistyn, ja se ei varsinaisesti vaadi sitä harkkaosuutta.
Erilaiset koulutusväylät ovat rikkaus, ei mikään yliopistojen "höynäytys".
Saako kysyä mihin aiot työllistyä? Perustelen höynäytys-näkemykseni sillä, että moni nuori ei vielä oikeasti tiedä mitä haluaa. Ei moni vanhempikaan ihminen. Siksi olisi reilua pitää mahdollisuudet avoimina. Esimerkiksi jos FM väylästä olisi mahdollisuus hakea erillishaussa PsM, niin minusta se olisi jo paljon reilumpaa.
Tuota avoimen väylää pitkin hakeneiden ikä oli pitkälti +30v, mistä voi jo päätellä että monet hakevat tuota väylää kautta esim täydentääkseen aiempaa koulutustaan. Ja totta, ettei moni nuori eikä vanhakaan välttämättä tiedä mitä haluaa tehdä, mutta ainakin tuon väylän kautta saa tehtyä psykan kandin minkä jälkeen voi hakea esim Helsingin maisteriin tai vaikka joka vuosi tuohon kandi+maisteriin ja sitten vaan hyväksilukea jo tehdyt opinnot ja kandin. Näen siis itse tuon väylän ainoastaan hyvänä vaihtoehtona niille joilla avoimen opinnot tehtynä ja joka keväinen haku alkaa tympiä ja haluaisi edistyä opinnoissaan.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä päätöksen teki se pyörätuolissa oleva joka pääsi sosiaalityöhön?
Moi,
kirjoitin äsken viestin tähän, mutta se ilmeisesti sensuroitiin jostain syystä, en tiedä, mikä sana siinä herjaa. (toiv. vam-mai-nen ei ole ainakaan se, sitten menis vähän jo överiksi) En siis oo vielä päättänyt, suurimpana mörkönä mulla on siis se, että pelkään, saanko sos.työntekijänä töitä, kun mulla on vaikeuksia puhua ja oon pyörätuolissa. Toisaalta YTM-paperit pätevöittää moneen muuhunkin ja olisi kiva, jos omalla työllä pystyisi parantamaan jotenkin hei-kom-pi-osaisten asemaa ja oon miettinyt tohtorintutkintoa. Resilienssin yms. tutkiminen kiinnostaa yhä ja psykoterapeutiksi on helpompi päästä psykologian kautta, haaveilen siis trauma- ja kriisipsykoterapeutin opinnoista. Lisäksi resilienssin yms. tutkiminen kiinnostaa yhä. Unelmien työni olisi sellaisen, jossa pystyisin auttamaan muita kirjoittamisen avulla, kun puhuminen on vaikeaa.
Varmuuden vuoksi ilmottauduin nyt syksyksi enkun ja matikan kirjotuksiin.
Tulen vaikka päivittämään sitten, kun tiedän, miten päätän. Oon miettinytkin, että jos nyt meen opiskelemaan, teen blogin, jossa kerron yliopisto-opiskelusta vam-mai-sen näkökulmasta. Voin pistää linkin sitten tänne.
-se pyörätuolissa oleva.
jaaha, no menin laittamaan tän sitten kahesti, anteeksi, oon vähän puusilmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
Ei ole. Et selkeästi tiedä mitä psykologin työtehtävät pitävät sisällään. Läheskään kaikki psykologiaa opiskelemaan haluavat eivät edes lähtökohtaisesti halua tekemään tätä, varmaan omassa päässäsi olevaa, kapeakatseista, "psykologin työtä". Voit olla työ, organisaatiopuolella, konsulttina, testaajana, valmentajana, opettajana, kouluttajana, tutkijana yms yms. Muitakin tehtäviä on, kuin se koulu/sote-psykologi, jotka eivät esim itseä kiinnosta ollenkaan.
Joo, mutta pointti on juuri se, että miksi opiskella psykologiaa? Laajemman pätevyyden saa monista muista opinnoista. Kun työpaikkailmoituksessa lukee vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, niin ei psykan FM ole mikään ykkösajatus niillä eikä mene muiden edelle. Miksi siis hakea hakupainealalle? Jos on kiinnostusta ihmisiin mutta ei halua psykologiksi, niin parempia hakukohteita on johtamisen koulutukset, yhteiskuntatieteellisen tutkinnot, kasvatustieteet ym.ym. Paljon helpompi päästä sisään ja monipuolisemmin töitä tarjolla. Loppujen lopuksi psykan tutkinnosta iso osa on "miten silmä toimii", mielenterveyshäiriöt ym. Ei niitä pysty niin laajasti soveltamaan kuin monia muita tutkintoja. Tiedän, koska olen jo sisällä ja seurannut muiden uraputkia.
Millaisia urapolkuja tiedät, ja mitä olet itse opiskellut? Mun mielestä alan valinta on kamalan vaikeaa, koska tuntuu, että on aika vähän tietoa tarjolla mitä eri koulutusohjelmat pitävät sisällään, mihin niistä oikeasti työllistyy jne. Mikä olisi hyvä yritysmaailman työllistäjä? Mun ongelma on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta, ihan tasaisen vahva vähän kaikessa, ja kriteeri työlle on se, että pitäisi olla asiantuntijatyötä jossa olisi edes jotenkin ok-työllisyys ja palkkakehitysnäkymä. Kerro ihmeessä millaisia urapolkuja olet nähnyt eri koulutuksista. Mä ihan mielelläni lähtisin pois psykamyllystä pyörimästä jos keksisin paremman vaihtoehdon tilalle.
Yritysmaailmaan hyvä työllistäjä olisi kauppatieteiden opinnot. Sieltä voi valita psykologian kaltaisia suuntauksia. Millaisia urapolkuja tiedän? Ihan vaikka mitä, kuten tuo toinen vastaaja jo kertoi. Olen huomannut, että tunnetummat/yleisemmät tutkinnot ovat usein halutumpia kuin joku harvinainen psyka. Jos opiskelet psykaa, niin joudut "myymään" itsesi sisään aika usein. Ihmisillä on ennakko-oletuksia psykasta ja toisaalta kun muut tutkinnot ovat tutumpia, niin katsovat työpaikkoja luodessaan ja organisatiota rakentaessaan niiden vinkkelistä. Siksi olen vähän eri mieltä sen väitteen kanssa, että opiskelu valitaan kiinnostusten mukaan aivan kuten työpaikka tai kaverit. Noista kaverit osuu lähimmäksi kiinnostusten mukaan valintaa. Työssä on kyse tosi paljon myös siitä mitä sinulta odotetaan, mitä maailma tällä hetkellä haluaa. Se ei ole vain sinun omien halujesi näyttämö. Siksi on fiksua ajatella halujen lisäksi myös realistisia mahdollisuuksia. Minusta tuo psykan FM tuntuu kurjalta (siis yliopisto tehnyt kurjasti), koska siinä leivotaan ikään kuin väliinputoajia. Valmistuttuaan jotkut ovet ovat suljettu vaikka opiskelee lähes 100% saman kuin PsM. PsM voi hakea niihin töihin mihin FM, mutta ei aina toisin päin.
Miksi tuokin pitää nähdä negatiivisena asiana? Joillain mielenkiintoinen tapa vääntää erilaisista vaihtoehdoista negatiivisia tulkintoja. Erilaisia koulutuksia on satoja, jotkut ovat sopivampia tiettyihin asioihin kuin toiset.
Jos joku alkaa opiskelemaan hallintotieteitä, koska ei pääse vaikka ekalla yrityksellä oikeustieteisiin, ja myöhemmin päättää, että haluaakin juristiksi, ei se mielestäni, silloinkaan, ole yliopiston syy.
Kyllä yksiköllä pitää olla sen verran vastuuta ja maalaisjärkeä selvittää, että mihin oma tutkinto soveltuu ja mihin ei, eikä kaikkea vääntää ulkopuolisen syyn niskaan.
Päinvastoin, näen etuna, että niille, joita ei psykologian alalla nämä "perinteiset" psykologin työt kiinnosta on olemassa koulutus, josta on harjoittelut karsittu pois.
Itse opiskelen ihan perinteistä väylää, mutta olisin hyvin voinut valita harkattoman, koska tiesin ennen opintoja, ja edelleen, vahvasti mihin työllistyn, ja se ei varsinaisesti vaadi sitä harkkaosuutta.
Erilaiset koulutusväylät ovat rikkaus, ei mikään yliopistojen "höynäytys".
Saako kysyä mihin aiot työllistyä? Perustelen höynäytys-näkemykseni sillä, että moni nuori ei vielä oikeasti tiedä mitä haluaa. Ei moni vanhempikaan ihminen. Siksi olisi reilua pitää mahdollisuudet avoimina. Esimerkiksi jos FM väylästä olisi mahdollisuus hakea erillishaussa PsM, niin minusta se olisi jo paljon reilumpaa.
Tuota avoimen väylää pitkin hakeneiden ikä oli pitkälti +30v, mistä voi jo päätellä että monet hakevat tuota väylää kautta esim täydentääkseen aiempaa koulutustaan. Ja totta, ettei moni nuori eikä vanhakaan välttämättä tiedä mitä haluaa tehdä, mutta ainakin tuon väylän kautta saa tehtyä psykan kandin minkä jälkeen voi hakea esim Helsingin maisteriin tai vaikka joka vuosi tuohon kandi+maisteriin ja sitten vaan hyväksilukea jo tehdyt opinnot ja kandin. Näen siis itse tuon väylän ainoastaan hyvänä vaihtoehtona niille joilla avoimen opinnot tehtynä ja joka keväinen haku alkaa tympiä ja haluaisi edistyä opinnoissaan.
T. Eri
No tuo on kyllä ihan totta. Kiitos ystävällisestä vastauksesta. Tosi usein tuntuu, että oma viesti lähtee jotenkin väärin, kun se tulkitaan vihamieliseksi. Vaikka tarkoitus oli ihmetellä asiaa ääneen ja myös antaa ajatuksen aihetta niille jotka eivät vielä ole minnekään päässeet. Olen jonkinverran itse kärsinyt siitä, että lähdin tavoittelemaan ammattia kiinnostavien opintojen perässä ajattelematta/tietämättä sen enempää työelämän realiteeteista. Nykyään annan hyvin erilaisia neuvoja nuorille kysyjille. Ennen olisin sanonut, että opiskele ehdottomasti vain ja ainoastaan sitä mihin tunnet suurinta sydämen paloa. Nyt voin jopa niin "kyyniseksi" heittäytymistä, että saatan ehdottaa suoraan lääkistä, dippa-inssiä ym. ammatteja joissa työolot näyttävät olevan kohdillaan. Ja inhoan siis kaikenlaisia pussinpohjia mistä ihmiset eivät joustavasti pääse vaihtamaan toisiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
Ei ole. Et selkeästi tiedä mitä psykologin työtehtävät pitävät sisällään. Läheskään kaikki psykologiaa opiskelemaan haluavat eivät edes lähtökohtaisesti halua tekemään tätä, varmaan omassa päässäsi olevaa, kapeakatseista, "psykologin työtä". Voit olla työ, organisaatiopuolella, konsulttina, testaajana, valmentajana, opettajana, kouluttajana, tutkijana yms yms. Muitakin tehtäviä on, kuin se koulu/sote-psykologi, jotka eivät esim itseä kiinnosta ollenkaan.
Joo, mutta pointti on juuri se, että miksi opiskella psykologiaa? Laajemman pätevyyden saa monista muista opinnoista. Kun työpaikkailmoituksessa lukee vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, niin ei psykan FM ole mikään ykkösajatus niillä eikä mene muiden edelle. Miksi siis hakea hakupainealalle? Jos on kiinnostusta ihmisiin mutta ei halua psykologiksi, niin parempia hakukohteita on johtamisen koulutukset, yhteiskuntatieteellisen tutkinnot, kasvatustieteet ym.ym. Paljon helpompi päästä sisään ja monipuolisemmin töitä tarjolla. Loppujen lopuksi psykan tutkinnosta iso osa on "miten silmä toimii", mielenterveyshäiriöt ym. Ei niitä pysty niin laajasti soveltamaan kuin monia muita tutkintoja. Tiedän, koska olen jo sisällä ja seurannut muiden uraputkia.
Millaisia urapolkuja tiedät, ja mitä olet itse opiskellut? Mun mielestä alan valinta on kamalan vaikeaa, koska tuntuu, että on aika vähän tietoa tarjolla mitä eri koulutusohjelmat pitävät sisällään, mihin niistä oikeasti työllistyy jne. Mikä olisi hyvä yritysmaailman työllistäjä? Mun ongelma on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta, ihan tasaisen vahva vähän kaikessa, ja kriteeri työlle on se, että pitäisi olla asiantuntijatyötä jossa olisi edes jotenkin ok-työllisyys ja palkkakehitysnäkymä. Kerro ihmeessä millaisia urapolkuja olet nähnyt eri koulutuksista. Mä ihan mielelläni lähtisin pois psykamyllystä pyörimästä jos keksisin paremman vaihtoehdon tilalle.
Yritysmaailmaan hyvä työllistäjä olisi kauppatieteiden opinnot. Sieltä voi valita psykologian kaltaisia suuntauksia. Millaisia urapolkuja tiedän? Ihan vaikka mitä, kuten tuo toinen vastaaja jo kertoi. Olen huomannut, että tunnetummat/yleisemmät tutkinnot ovat usein halutumpia kuin joku harvinainen psyka. Jos opiskelet psykaa, niin joudut "myymään" itsesi sisään aika usein. Ihmisillä on ennakko-oletuksia psykasta ja toisaalta kun muut tutkinnot ovat tutumpia, niin katsovat työpaikkoja luodessaan ja organisatiota rakentaessaan niiden vinkkelistä. Siksi olen vähän eri mieltä sen väitteen kanssa, että opiskelu valitaan kiinnostusten mukaan aivan kuten työpaikka tai kaverit. Noista kaverit osuu lähimmäksi kiinnostusten mukaan valintaa. Työssä on kyse tosi paljon myös siitä mitä sinulta odotetaan, mitä maailma tällä hetkellä haluaa. Se ei ole vain sinun omien halujesi näyttämö. Siksi on fiksua ajatella halujen lisäksi myös realistisia mahdollisuuksia. Minusta tuo psykan FM tuntuu kurjalta (siis yliopisto tehnyt kurjasti), koska siinä leivotaan ikään kuin väliinputoajia. Valmistuttuaan jotkut ovet ovat suljettu vaikka opiskelee lähes 100% saman kuin PsM. PsM voi hakea niihin töihin mihin FM, mutta ei aina toisin päin.
Miksi tuokin pitää nähdä negatiivisena asiana? Joillain mielenkiintoinen tapa vääntää erilaisista vaihtoehdoista negatiivisia tulkintoja. Erilaisia koulutuksia on satoja, jotkut ovat sopivampia tiettyihin asioihin kuin toiset.
Jos joku alkaa opiskelemaan hallintotieteitä, koska ei pääse vaikka ekalla yrityksellä oikeustieteisiin, ja myöhemmin päättää, että haluaakin juristiksi, ei se mielestäni, silloinkaan, ole yliopiston syy.
Kyllä yksiköllä pitää olla sen verran vastuuta ja maalaisjärkeä selvittää, että mihin oma tutkinto soveltuu ja mihin ei, eikä kaikkea vääntää ulkopuolisen syyn niskaan.
Päinvastoin, näen etuna, että niille, joita ei psykologian alalla nämä "perinteiset" psykologin työt kiinnosta on olemassa koulutus, josta on harjoittelut karsittu pois.
Itse opiskelen ihan perinteistä väylää, mutta olisin hyvin voinut valita harkattoman, koska tiesin ennen opintoja, ja edelleen, vahvasti mihin työllistyn, ja se ei varsinaisesti vaadi sitä harkkaosuutta.
Erilaiset koulutusväylät ovat rikkaus, ei mikään yliopistojen "höynäytys".
Saako kysyä mihin aiot työllistyä? Perustelen höynäytys-näkemykseni sillä, että moni nuori ei vielä oikeasti tiedä mitä haluaa. Ei moni vanhempikaan ihminen. Siksi olisi reilua pitää mahdollisuudet avoimina. Esimerkiksi jos FM väylästä olisi mahdollisuus hakea erillishaussa PsM, niin minusta se olisi jo paljon reilumpaa.
Tuota avoimen väylää pitkin hakeneiden ikä oli pitkälti +30v, mistä voi jo päätellä että monet hakevat tuota väylää kautta esim täydentääkseen aiempaa koulutustaan. Ja totta, ettei moni nuori eikä vanhakaan välttämättä tiedä mitä haluaa tehdä, mutta ainakin tuon väylän kautta saa tehtyä psykan kandin minkä jälkeen voi hakea esim Helsingin maisteriin tai vaikka joka vuosi tuohon kandi+maisteriin ja sitten vaan hyväksilukea jo tehdyt opinnot ja kandin. Näen siis itse tuon väylän ainoastaan hyvänä vaihtoehtona niille joilla avoimen opinnot tehtynä ja joka keväinen haku alkaa tympiä ja haluaisi edistyä opinnoissaan.
T. Eri
Mistä näkee iän (Vipusesta? mistä?)? Näkeekö myös muihin psyka tutkintoihin vai vasta opiskelijavalintojen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
Ei ole. Et selkeästi tiedä mitä psykologin työtehtävät pitävät sisällään. Läheskään kaikki psykologiaa opiskelemaan haluavat eivät edes lähtökohtaisesti halua tekemään tätä, varmaan omassa päässäsi olevaa, kapeakatseista, "psykologin työtä". Voit olla työ, organisaatiopuolella, konsulttina, testaajana, valmentajana, opettajana, kouluttajana, tutkijana yms yms. Muitakin tehtäviä on, kuin se koulu/sote-psykologi, jotka eivät esim itseä kiinnosta ollenkaan.
Joo, mutta pointti on juuri se, että miksi opiskella psykologiaa? Laajemman pätevyyden saa monista muista opinnoista. Kun työpaikkailmoituksessa lukee vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, niin ei psykan FM ole mikään ykkösajatus niillä eikä mene muiden edelle. Miksi siis hakea hakupainealalle? Jos on kiinnostusta ihmisiin mutta ei halua psykologiksi, niin parempia hakukohteita on johtamisen koulutukset, yhteiskuntatieteellisen tutkinnot, kasvatustieteet ym.ym. Paljon helpompi päästä sisään ja monipuolisemmin töitä tarjolla. Loppujen lopuksi psykan tutkinnosta iso osa on "miten silmä toimii", mielenterveyshäiriöt ym. Ei niitä pysty niin laajasti soveltamaan kuin monia muita tutkintoja. Tiedän, koska olen jo sisällä ja seurannut muiden uraputkia.
Millaisia urapolkuja tiedät, ja mitä olet itse opiskellut? Mun mielestä alan valinta on kamalan vaikeaa, koska tuntuu, että on aika vähän tietoa tarjolla mitä eri koulutusohjelmat pitävät sisällään, mihin niistä oikeasti työllistyy jne. Mikä olisi hyvä yritysmaailman työllistäjä? Mun ongelma on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta, ihan tasaisen vahva vähän kaikessa, ja kriteeri työlle on se, että pitäisi olla asiantuntijatyötä jossa olisi edes jotenkin ok-työllisyys ja palkkakehitysnäkymä. Kerro ihmeessä millaisia urapolkuja olet nähnyt eri koulutuksista. Mä ihan mielelläni lähtisin pois psykamyllystä pyörimästä jos keksisin paremman vaihtoehdon tilalle.
Yritysmaailmaan hyvä työllistäjä olisi kauppatieteiden opinnot. Sieltä voi valita psykologian kaltaisia suuntauksia. Millaisia urapolkuja tiedän? Ihan vaikka mitä, kuten tuo toinen vastaaja jo kertoi. Olen huomannut, että tunnetummat/yleisemmät tutkinnot ovat usein halutumpia kuin joku harvinainen psyka. Jos opiskelet psykaa, niin joudut "myymään" itsesi sisään aika usein. Ihmisillä on ennakko-oletuksia psykasta ja toisaalta kun muut tutkinnot ovat tutumpia, niin katsovat työpaikkoja luodessaan ja organisatiota rakentaessaan niiden vinkkelistä. Siksi olen vähän eri mieltä sen väitteen kanssa, että opiskelu valitaan kiinnostusten mukaan aivan kuten työpaikka tai kaverit. Noista kaverit osuu lähimmäksi kiinnostusten mukaan valintaa. Työssä on kyse tosi paljon myös siitä mitä sinulta odotetaan, mitä maailma tällä hetkellä haluaa. Se ei ole vain sinun omien halujesi näyttämö. Siksi on fiksua ajatella halujen lisäksi myös realistisia mahdollisuuksia. Minusta tuo psykan FM tuntuu kurjalta (siis yliopisto tehnyt kurjasti), koska siinä leivotaan ikään kuin väliinputoajia. Valmistuttuaan jotkut ovet ovat suljettu vaikka opiskelee lähes 100% saman kuin PsM. PsM voi hakea niihin töihin mihin FM, mutta ei aina toisin päin.
Miksi tuokin pitää nähdä negatiivisena asiana? Joillain mielenkiintoinen tapa vääntää erilaisista vaihtoehdoista negatiivisia tulkintoja. Erilaisia koulutuksia on satoja, jotkut ovat sopivampia tiettyihin asioihin kuin toiset.
Jos joku alkaa opiskelemaan hallintotieteitä, koska ei pääse vaikka ekalla yrityksellä oikeustieteisiin, ja myöhemmin päättää, että haluaakin juristiksi, ei se mielestäni, silloinkaan, ole yliopiston syy.
Kyllä yksiköllä pitää olla sen verran vastuuta ja maalaisjärkeä selvittää, että mihin oma tutkinto soveltuu ja mihin ei, eikä kaikkea vääntää ulkopuolisen syyn niskaan.
Päinvastoin, näen etuna, että niille, joita ei psykologian alalla nämä "perinteiset" psykologin työt kiinnosta on olemassa koulutus, josta on harjoittelut karsittu pois.
Itse opiskelen ihan perinteistä väylää, mutta olisin hyvin voinut valita harkattoman, koska tiesin ennen opintoja, ja edelleen, vahvasti mihin työllistyn, ja se ei varsinaisesti vaadi sitä harkkaosuutta.
Erilaiset koulutusväylät ovat rikkaus, ei mikään yliopistojen "höynäytys".
Saako kysyä mihin aiot työllistyä? Perustelen höynäytys-näkemykseni sillä, että moni nuori ei vielä oikeasti tiedä mitä haluaa. Ei moni vanhempikaan ihminen. Siksi olisi reilua pitää mahdollisuudet avoimina. Esimerkiksi jos FM väylästä olisi mahdollisuus hakea erillishaussa PsM, niin minusta se olisi jo paljon reilumpaa.
Ei tiedä moni vanhakaan. Ei se poista sitä, että on hyvä olla erilaisille ihmisille erilaisia vaihtoehtoja. Itsekkin pääsin toiskertalaisena psykalle.
Meinaan työllistyä erääseen sisäministeriön alaisuudessa olevaan organisaatioon asiantuntijaksi.
Kiitos paljon teille, jotka haastavat pohtimaan muitakin vaihtoehtoja kuin psyk.maisterin opinnot. Itse olen luonnontieteilijä laboratoriopuolelta ja suunnittelen alan vaihtoa tässä työn ohessa. Valmistelen oikeastaan ns. plan B:tä, mikäli työt joskus loppuisivat nykyisessä firmassa (alalla ei juuri muita töitä) tai terveys ei enää kestäisi jatkuvasti liian kiireistä ja liian pienillä resursseilla tehtävää työtä. Minua kiinnostaa eniten psykologia, joten on ollut luonnollista tehdä siitä opintoja avoimessa. Erityisesti alan vaihtajan on kuitenkin pakko miettiä kiinnostuksen ohella työllistymistä, mutta psykologeilla työtä tuntuu piisaavan. Monta potentiaalista mutkaa on kuitenkin kuviossa, kuten mm. ei-ensikertalaisen vaikeampi sisäänpääsy ja mahdollisesti hyvin raskas työ. Lääkikset eivät mahdollisia pitkän opiskeluajan ja rahoituksen puutteen takia. Itse haluaisin tutkinnon, joka tähtää selkeästi tiettyyn työllistävään ammattiin, kuten psykologi. Kuten joku sanoikin, niin FM-tutkinto psykologiasta on kyllä epävarmempi, koska et pysty tekemään psykologin työtä edes väliaikaisesti, mikäli et saa jotakin muuta alan työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiskertalaiselle hyvä yleistutkinto on yleinen kasvatustiede, jos kliininen puoli ei oo just se juttu.
Vierailija kirjoitti:
Toiskertalaiselle hyvä yleistutkinto on yleinen kasvatustiede, jos kliininen puoli ei oo just se juttu.
Entä jos koulussa opettajana työskentely ei sovi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiskertalaiselle hyvä yleistutkinto on yleinen kasvatustiede, jos kliininen puoli ei oo just se juttu.
Entä jos koulussa opettajana työskentely ei sovi?
Ei sieltä opettajia tulekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiskertalaiselle hyvä yleistutkinto on yleinen kasvatustiede, jos kliininen puoli ei oo just se juttu.
Entä jos koulussa opettajana työskentely ei sovi?
Ei sieltä opettajia tulekaan.
Kertoisitko lisää? Millaisia urapolkuja ja työllistymismahdollisuuksia? Saako sillä kasvatustieteen maisterin tutkinnolla oikeasti muita kuin opettajan töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.eximia.fi/blogissa/138/yleinen-kasvatustiede-ja-aikuiskasva…
Kuullostaa siltä, että kyseessä generalistin tutkinto, josta ei suoraan työllisty tiettyyn ammattiin ja siten työllistyminenkin voi olla vaikeampaa. Markkinointiassistentin työ ei kyllä houkuttele ollenkaan. :( Itseäni kiinnostaa eniten ongelmanratkaisu ja auttaminen eli lähempänä kliinistä työtä.
Tietoa yleisestä kasvatustieteestä https://www.studentum.fi/koulutukset/helsingin-yliopisto/kasvatustietei…
Vierailija kirjoitti:
Eikö psykan FM ole generalistin tutkinto?
Onhan se, siitä ei valmistu tiettyyn ammattiin.
Kasvatustieteisiin kuuluu mm. oppiminen ja motivaatio sekä organisaatiokehittäminen. Sillä voi päästä koulutuspuolelle suunnittelutöihin tai henkilöstöhallintoon, valmentajaksi, konsultiksi jne.
Työllistää paremmin kuin joku sosiologia tms. mutta ei tietenkään yhtä hyvin kuin psykologi tai lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteisiin kuuluu mm. oppiminen ja motivaatio sekä organisaatiokehittäminen. Sillä voi päästä koulutuspuolelle suunnittelutöihin tai henkilöstöhallintoon, valmentajaksi, konsultiksi jne.
Työllistää paremmin kuin joku sosiologia tms. mutta ei tietenkään yhtä hyvin kuin psykologi tai lääkäri.
Tämä voisi mielestäni sopia ensikertalaiselle, jos todella kiinnostaa, mutta kuullostaa liian epävarmalta alanvaihtajalle. Kaikkien on hyvä miettiä kiinnostuksen ohella realistisesti niitä potentiaalisia työpaikkoja ja aloja ja etenkin työnteon tapaa ja soveltuvuutta itselle.
Alue: Aihe vapaa
Minkä päätöksen teki se pyörätuolissa oleva joka pääsi sosiaalityöhön?