Psykologia 2020

perustelin siltä varalta että heruisi edes jotain pisteitä jos vastaus olisi väärin mutta on perustellut vähän ajatuksenjuoksua, mutta tuskin siitä mitään apua oli..

Perustelut piti olla mukana. Psykologin hypoteesi siis oli: "jos potilaan pääoire on skitsofrenia, johto-oire on kuuloharhat." Ensimmäisellä potilaalla pääoire oli skitsofrenia. Vastaus on "kyllä", koska jos johto-oire on jokin muu kuin kuuloharhat, on hypoteesi väärä. Toisella potilaalla pääoire oli depressio. Vastaus on "ei", koska johto-oireella ei ole merkitystä hypoteesin kannalta. Kolmannella potilaalla johto-oire oli kuuloharhat. Vastaus on "ei", koska olipa pääoire skitsofrenia tai joku muu, ei hypoteesia ole osoitettu vääräksi. Neljännellä potilaalla johto-oire oli alakuloisuus. Vastaus on "kyllä", koska jos potilaan pääoire on skitsofrenia, on hypoteesi osoitettu vääräksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi,

Onko täällä muita joiden mielenterveys on kärsinyt (useasta) hakukeväästä? En oo lukenut koko tätä ketjua eli en tiedä onko asiasta täällä jo käyty keskustelua, viime vuoden ketjussa jonkun verran kirjoittelin (jäin 2. varasijalle). Tänä vuonna pääsin toiseen vaiheeseen ja odottelen tuloksia kuin kuuta nousevaa. Kuitenkin nämä hakuvuodet ja etenkin tämä kevät on ollut niin raskaita, että mun mielenterveys petti ihan täysin ja kärsin nyt mm. uniongelmista, lähes jatkuvasta ahdistuksesta, paniikkikohtauksista ja masentuneisuudesta. En tiedä tuliko mulle jonkin sortin burnout vai mistä tämä yhtäkkinen romahdus tarkalleen ottaen johtui, hyvin mahdollista on että taustalla on muitakin tekijöitä kuin ”pelkkä” äärettömän stressaava hakukevät.

Ongelmat eivät siis tosiaankaan ole kadonneet mihinkään vieläkään, enkä tiedä kauanko tästä palautumisessa kestää. Suvussa on myös paljon mielenterveysongelmia, eli en tiedä oliko tämä vain piste i:n päälle mt- ongelmien puhkeamiseen.

Halusin tällä viestilläni saada mahdollista vertaistukea ja muistuttaa pitämään itsestänne huolta🙏 Ajattelin olevani tässä tilanteessa vaan tosi huojentunut että kokeet on ohi, mutta päivittäinen ahdistus on sen sijaan seuralaisenani 🤷‍♀️

Joo täällä ollaan. Kolmatta kertaa hain. Sellainen yleinen tunne koko ajan etten ole tarpeeksi hyvä ja pitäisi yrittää kovemmin. Samalla taas epätoivo, että eihän minun kannata edes yrittää, kun en kuitenkaan pääse. Mulla oli lomaa töistä kun piti tulla koemateriaalit ja sillon mulla oli ihan liikaa aikaa miettiä kaikkea. Masenti ja tuli inhottavia pakkoajatuksia ja kaikkea... Nyt oon pääsemässä toiseen kouluun ja siitä piristyin. En siis aio hakea enää psykaan.

Haluatko kertoa, minne pääsit? Kiinnostaa, millaisia varasuunnitelmia ihmisillä on.... Olen itse ihan hukassa, tuntuu, että elämäntilanne ei anna myötä uutta koepuristusta, mutta jonnekin pitäisi päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...

Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.

En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin. 

Ei ole. Et selkeästi tiedä mitä psykologin työtehtävät pitävät sisällään. Läheskään kaikki psykologiaa opiskelemaan haluavat eivät edes lähtökohtaisesti halua tekemään tätä, varmaan omassa päässäsi olevaa, kapeakatseista, "psykologin työtä". Voit olla työ, organisaatiopuolella, konsulttina, testaajana, valmentajana, opettajana, kouluttajana, tutkijana yms yms. Muitakin tehtäviä on, kuin se koulu/sote-psykologi, jotka eivät esim itseä kiinnosta ollenkaan.

Joo, mutta pointti on juuri se, että miksi opiskella psykologiaa? Laajemman pätevyyden saa monista muista opinnoista. Kun työpaikkailmoituksessa lukee vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, niin ei psykan FM ole mikään ykkösajatus niillä eikä mene muiden edelle. Miksi siis hakea hakupainealalle? Jos on kiinnostusta ihmisiin mutta ei halua psykologiksi, niin parempia hakukohteita on johtamisen koulutukset, yhteiskuntatieteellisen tutkinnot, kasvatustieteet ym.ym. Paljon helpompi päästä sisään ja monipuolisemmin töitä tarjolla. Loppujen lopuksi psykan tutkinnosta iso osa on "miten silmä toimii", mielenterveyshäiriöt ym. Ei niitä pysty niin laajasti soveltamaan kuin monia muita tutkintoja. Tiedän, koska olen jo sisällä ja seurannut muiden uraputkia.

Millaisia urapolkuja tiedät, ja mitä olet itse opiskellut? Mun mielestä alan valinta on kamalan vaikeaa, koska tuntuu, että on aika vähän tietoa tarjolla mitä eri koulutusohjelmat pitävät sisällään, mihin niistä oikeasti työllistyy jne. Mikä olisi hyvä yritysmaailman työllistäjä? Mun ongelma on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta, ihan tasaisen vahva vähän kaikessa, ja kriteeri työlle on se, että pitäisi olla asiantuntijatyötä jossa olisi edes jotenkin ok-työllisyys ja palkkakehitysnäkymä. Kerro ihmeessä millaisia urapolkuja olet nähnyt eri koulutuksista. Mä ihan mielelläni lähtisin pois psykamyllystä pyörimästä jos keksisin paremman vaihtoehdon tilalle.

eikö tuo ensimmäinenkin ole väärin kun lauseessa sanottiin jos, eikä jos ja vain jos

Onneksi toi looginen oli kokonaisuutena 1/3 kokeesta, eli vaikka se meni osittain pieleen, elättelen kuitenkin yhä toiveita opiskelupaikasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...

Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.

En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin. 

Ei ole. Et selkeästi tiedä mitä psykologin työtehtävät pitävät sisällään. Läheskään kaikki psykologiaa opiskelemaan haluavat eivät edes lähtökohtaisesti halua tekemään tätä, varmaan omassa päässäsi olevaa, kapeakatseista, "psykologin työtä". Voit olla työ, organisaatiopuolella, konsulttina, testaajana, valmentajana, opettajana, kouluttajana, tutkijana yms yms. Muitakin tehtäviä on, kuin se koulu/sote-psykologi, jotka eivät esim itseä kiinnosta ollenkaan.

Joo, mutta pointti on juuri se, että miksi opiskella psykologiaa? Laajemman pätevyyden saa monista muista opinnoista. Kun työpaikkailmoituksessa lukee vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, niin ei psykan FM ole mikään ykkösajatus niillä eikä mene muiden edelle. Miksi siis hakea hakupainealalle? Jos on kiinnostusta ihmisiin mutta ei halua psykologiksi, niin parempia hakukohteita on johtamisen koulutukset, yhteiskuntatieteellisen tutkinnot, kasvatustieteet ym.ym. Paljon helpompi päästä sisään ja monipuolisemmin töitä tarjolla. Loppujen lopuksi psykan tutkinnosta iso osa on "miten silmä toimii", mielenterveyshäiriöt ym. Ei niitä pysty niin laajasti soveltamaan kuin monia muita tutkintoja. Tiedän, koska olen jo sisällä ja seurannut muiden uraputkia.

Millaisia urapolkuja tiedät, ja mitä olet itse opiskellut? Mun mielestä alan valinta on kamalan vaikeaa, koska tuntuu, että on aika vähän tietoa tarjolla mitä eri koulutusohjelmat pitävät sisällään, mihin niistä oikeasti työllistyy jne. Mikä olisi hyvä yritysmaailman työllistäjä? Mun ongelma on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta, ihan tasaisen vahva vähän kaikessa, ja kriteeri työlle on se, että pitäisi olla asiantuntijatyötä jossa olisi edes jotenkin ok-työllisyys ja palkkakehitysnäkymä. Kerro ihmeessä millaisia urapolkuja olet nähnyt eri koulutuksista. Mä ihan mielelläni lähtisin pois psykamyllystä pyörimästä jos keksisin paremman vaihtoehdon tilalle.

Minä teen asiantuntijatyötä terveydenhuollon parissa (en kuitenkaan missään hoitolaitoksessa) ja mulla on/on ollut työkavereina matemaatikko, tilastotieteilijä, tietojenkäsittytieteilijä, sosiologi, filosofi, juristi, ekonomi, kasvatustieteilijä, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri, sosionomi, insinööri...

Mikä sinua kiehtoo juuri psykassa? Siitä on hyvä lähteä miettimään muita vaihtoehtoja.

Ihanaa, että muistit tämän tehtävän! Olen kokeesta asti pohtinut miten se tehtävä menikään, ja mitä vastasin. Nyt helpotti. Jännityksellä odotetaan tuloksia...

Joko tänään?

Luuletteko että on mitään mahdollisuutta opiskelupaikkaan jos meni tossa loogisessa päättelyssä kolme neljästä väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...

Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.

En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin. 

Ei ole. Et selkeästi tiedä mitä psykologin työtehtävät pitävät sisällään. Läheskään kaikki psykologiaa opiskelemaan haluavat eivät edes lähtökohtaisesti halua tekemään tätä, varmaan omassa päässäsi olevaa, kapeakatseista, "psykologin työtä". Voit olla työ, organisaatiopuolella, konsulttina, testaajana, valmentajana, opettajana, kouluttajana, tutkijana yms yms. Muitakin tehtäviä on, kuin se koulu/sote-psykologi, jotka eivät esim itseä kiinnosta ollenkaan.

Joo, mutta pointti on juuri se, että miksi opiskella psykologiaa? Laajemman pätevyyden saa monista muista opinnoista. Kun työpaikkailmoituksessa lukee vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, niin ei psykan FM ole mikään ykkösajatus niillä eikä mene muiden edelle. Miksi siis hakea hakupainealalle? Jos on kiinnostusta ihmisiin mutta ei halua psykologiksi, niin parempia hakukohteita on johtamisen koulutukset, yhteiskuntatieteellisen tutkinnot, kasvatustieteet ym.ym. Paljon helpompi päästä sisään ja monipuolisemmin töitä tarjolla. Loppujen lopuksi psykan tutkinnosta iso osa on "miten silmä toimii", mielenterveyshäiriöt ym. Ei niitä pysty niin laajasti soveltamaan kuin monia muita tutkintoja. Tiedän, koska olen jo sisällä ja seurannut muiden uraputkia.

Millaisia urapolkuja tiedät, ja mitä olet itse opiskellut? Mun mielestä alan valinta on kamalan vaikeaa, koska tuntuu, että on aika vähän tietoa tarjolla mitä eri koulutusohjelmat pitävät sisällään, mihin niistä oikeasti työllistyy jne. Mikä olisi hyvä yritysmaailman työllistäjä? Mun ongelma on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta, ihan tasaisen vahva vähän kaikessa, ja kriteeri työlle on se, että pitäisi olla asiantuntijatyötä jossa olisi edes jotenkin ok-työllisyys ja palkkakehitysnäkymä. Kerro ihmeessä millaisia urapolkuja olet nähnyt eri koulutuksista. Mä ihan mielelläni lähtisin pois psykamyllystä pyörimästä jos keksisin paremman vaihtoehdon tilalle.

Yritysmaailmaan hyvä työllistäjä olisi kauppatieteiden opinnot. Sieltä voi valita psykologian kaltaisia suuntauksia. Millaisia urapolkuja tiedän? Ihan vaikka mitä, kuten tuo toinen vastaaja jo kertoi. Olen huomannut, että tunnetummat/yleisemmät tutkinnot ovat usein halutumpia kuin joku harvinainen psyka. Jos opiskelet psykaa, niin joudut "myymään" itsesi sisään aika usein. Ihmisillä on ennakko-oletuksia psykasta ja toisaalta kun muut tutkinnot ovat tutumpia, niin katsovat työpaikkoja luodessaan ja organisatiota rakentaessaan niiden vinkkelistä. Siksi olen vähän eri mieltä sen väitteen kanssa, että opiskelu valitaan kiinnostusten mukaan aivan kuten työpaikka tai kaverit. Noista kaverit osuu lähimmäksi kiinnostusten mukaan valintaa. Työssä on kyse tosi paljon myös siitä mitä sinulta odotetaan, mitä maailma tällä hetkellä haluaa. Se ei ole vain sinun omien halujesi näyttämö. Siksi on fiksua ajatella halujen lisäksi myös realistisia mahdollisuuksia. Minusta tuo psykan FM tuntuu kurjalta (siis yliopisto tehnyt kurjasti), koska siinä leivotaan ikään kuin väliinputoajia. Valmistuttuaan jotkut ovet ovat suljettu vaikka opiskelee lähes 100% saman kuin PsM. PsM voi hakea niihin töihin mihin FM, mutta ei aina toisin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko että on mitään mahdollisuutta opiskelupaikkaan jos meni tossa loogisessa päättelyssä kolme neljästä väärin?

Eivät varmaan hirveän hyvät, mutta toisaalta ensimmäiset kysymykset ovat tärkeämpiä, koska ne ratkaisevat tasatilanteen. Jos vastasit niihin hyvin, voit päästä sisään.

Luulen (toivon), että on mahdollista päästä sisään, vaikka ne viimeiset tehtävät eivät olisi mennyt aivan putkeen. Eikö se tällä hetkellä ole kuitenkin niin, että luultavimmin yli puolet pääsee sisään toisesta vaiheesta?

Kukaan ei taida tietää tarkasti montako pääsee sisään toisesta vaiheesta. Tympeää tällainen epätietoisuus kaiken suhteen.

Eikö periaatteessa (tuskin näin käytännössä on) ole mahdollista että toisessa osassa olleista kukaan ei olisi hakenut esimerkiksi joensuuhun? Tai että jokin yliopisto ei olisi kenelläkään ensimmäisenä hakutoiveena? Mitenköhän tuossa valinnassa silloin menetellään..

Tästäkään ei käsittääkseni ole mitään varmaa tietoa. Itse olen hakenut kaikkiin viiteen yliopistoon.

Olen miettinyt samaa. Voiko johonkin kaupunkiin tulla 100% todistusvalinta, jos esimerkiksi kukaan toiseen vaiheeseen päässeistä ei ole hakenut johonkin tiettyyn kaupunkiin. Mitä jos parhaiten menestyneiden joukossa kukaan ei ole hakenut juuri esimerkiksi Joensuuhun, niin voiko silloin joku huonommin menestynyt (Joensuuhun hakenut) saada paremmin menestyneen paikan, vai täytetäänkö tämä silloin vain yksinkertaisesti todistuksella?

Luulisin, että todistuksella täytettäis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...

Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.

En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin. 

Ei ole. Et selkeästi tiedä mitä psykologin työtehtävät pitävät sisällään. Läheskään kaikki psykologiaa opiskelemaan haluavat eivät edes lähtökohtaisesti halua tekemään tätä, varmaan omassa päässäsi olevaa, kapeakatseista, "psykologin työtä". Voit olla työ, organisaatiopuolella, konsulttina, testaajana, valmentajana, opettajana, kouluttajana, tutkijana yms yms. Muitakin tehtäviä on, kuin se koulu/sote-psykologi, jotka eivät esim itseä kiinnosta ollenkaan.

Joo, mutta pointti on juuri se, että miksi opiskella psykologiaa? Laajemman pätevyyden saa monista muista opinnoista. Kun työpaikkailmoituksessa lukee vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, niin ei psykan FM ole mikään ykkösajatus niillä eikä mene muiden edelle. Miksi siis hakea hakupainealalle? Jos on kiinnostusta ihmisiin mutta ei halua psykologiksi, niin parempia hakukohteita on johtamisen koulutukset, yhteiskuntatieteellisen tutkinnot, kasvatustieteet ym.ym. Paljon helpompi päästä sisään ja monipuolisemmin töitä tarjolla. Loppujen lopuksi psykan tutkinnosta iso osa on "miten silmä toimii", mielenterveyshäiriöt ym. Ei niitä pysty niin laajasti soveltamaan kuin monia muita tutkintoja. Tiedän, koska olen jo sisällä ja seurannut muiden uraputkia.

Millaisia urapolkuja tiedät, ja mitä olet itse opiskellut? Mun mielestä alan valinta on kamalan vaikeaa, koska tuntuu, että on aika vähän tietoa tarjolla mitä eri koulutusohjelmat pitävät sisällään, mihin niistä oikeasti työllistyy jne. Mikä olisi hyvä yritysmaailman työllistäjä? Mun ongelma on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta, ihan tasaisen vahva vähän kaikessa, ja kriteeri työlle on se, että pitäisi olla asiantuntijatyötä jossa olisi edes jotenkin ok-työllisyys ja palkkakehitysnäkymä. Kerro ihmeessä millaisia urapolkuja olet nähnyt eri koulutuksista. Mä ihan mielelläni lähtisin pois psykamyllystä pyörimästä jos keksisin paremman vaihtoehdon tilalle.

Yritysmaailmaan hyvä työllistäjä olisi kauppatieteiden opinnot. Sieltä voi valita psykologian kaltaisia suuntauksia. Millaisia urapolkuja tiedän? Ihan vaikka mitä, kuten tuo toinen vastaaja jo kertoi. Olen huomannut, että tunnetummat/yleisemmät tutkinnot ovat usein halutumpia kuin joku harvinainen psyka. Jos opiskelet psykaa, niin joudut "myymään" itsesi sisään aika usein. Ihmisillä on ennakko-oletuksia psykasta ja toisaalta kun muut tutkinnot ovat tutumpia, niin katsovat työpaikkoja luodessaan ja organisatiota rakentaessaan niiden vinkkelistä. Siksi olen vähän eri mieltä sen väitteen kanssa, että opiskelu valitaan kiinnostusten mukaan aivan kuten työpaikka tai kaverit. Noista kaverit osuu lähimmäksi kiinnostusten mukaan valintaa. Työssä on kyse tosi paljon myös siitä mitä sinulta odotetaan, mitä maailma tällä hetkellä haluaa. Se ei ole vain sinun omien halujesi näyttämö. Siksi on fiksua ajatella halujen lisäksi myös realistisia mahdollisuuksia. Minusta tuo psykan FM tuntuu kurjalta (siis yliopisto tehnyt kurjasti), koska siinä leivotaan ikään kuin väliinputoajia. Valmistuttuaan jotkut ovet ovat suljettu vaikka opiskelee lähes 100% saman kuin PsM. PsM voi hakea niihin töihin mihin FM, mutta ei aina toisin päin. 

Miksi tuokin pitää nähdä negatiivisena asiana? Joillain mielenkiintoinen tapa vääntää erilaisista vaihtoehdoista negatiivisia tulkintoja. Erilaisia koulutuksia on satoja, jotkut ovat sopivampia tiettyihin asioihin kuin toiset.

Jos joku alkaa opiskelemaan hallintotieteitä, koska ei pääse vaikka ekalla yrityksellä oikeustieteisiin, ja myöhemmin päättää, että haluaakin juristiksi, ei se mielestäni, silloinkaan, ole yliopiston syy.

Kyllä yksiköllä pitää olla sen verran vastuuta ja maalaisjärkeä selvittää, että mihin oma tutkinto soveltuu ja mihin ei, eikä kaikkea vääntää ulkopuolisen syyn niskaan.

Päinvastoin, näen etuna, että niille, joita ei psykologian alalla nämä "perinteiset" psykologin työt kiinnosta on olemassa koulutus, josta on harjoittelut karsittu pois.

Itse opiskelen ihan perinteistä väylää, mutta olisin hyvin voinut valita harkattoman, koska tiesin ennen opintoja, ja edelleen, vahvasti mihin työllistyn, ja se ei varsinaisesti vaadi sitä harkkaosuutta.

Erilaiset koulutusväylät ovat rikkaus, ei mikään yliopistojen "höynäytys".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...

Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.

En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin. 

Ei ole. Et selkeästi tiedä mitä psykologin työtehtävät pitävät sisällään. Läheskään kaikki psykologiaa opiskelemaan haluavat eivät edes lähtökohtaisesti halua tekemään tätä, varmaan omassa päässäsi olevaa, kapeakatseista, "psykologin työtä". Voit olla työ, organisaatiopuolella, konsulttina, testaajana, valmentajana, opettajana, kouluttajana, tutkijana yms yms. Muitakin tehtäviä on, kuin se koulu/sote-psykologi, jotka eivät esim itseä kiinnosta ollenkaan.

Joo, mutta pointti on juuri se, että miksi opiskella psykologiaa? Laajemman pätevyyden saa monista muista opinnoista. Kun työpaikkailmoituksessa lukee vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, niin ei psykan FM ole mikään ykkösajatus niillä eikä mene muiden edelle. Miksi siis hakea hakupainealalle? Jos on kiinnostusta ihmisiin mutta ei halua psykologiksi, niin parempia hakukohteita on johtamisen koulutukset, yhteiskuntatieteellisen tutkinnot, kasvatustieteet ym.ym. Paljon helpompi päästä sisään ja monipuolisemmin töitä tarjolla. Loppujen lopuksi psykan tutkinnosta iso osa on "miten silmä toimii", mielenterveyshäiriöt ym. Ei niitä pysty niin laajasti soveltamaan kuin monia muita tutkintoja. Tiedän, koska olen jo sisällä ja seurannut muiden uraputkia.

Millaisia urapolkuja tiedät, ja mitä olet itse opiskellut? Mun mielestä alan valinta on kamalan vaikeaa, koska tuntuu, että on aika vähän tietoa tarjolla mitä eri koulutusohjelmat pitävät sisällään, mihin niistä oikeasti työllistyy jne. Mikä olisi hyvä yritysmaailman työllistäjä? Mun ongelma on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta, ihan tasaisen vahva vähän kaikessa, ja kriteeri työlle on se, että pitäisi olla asiantuntijatyötä jossa olisi edes jotenkin ok-työllisyys ja palkkakehitysnäkymä. Kerro ihmeessä millaisia urapolkuja olet nähnyt eri koulutuksista. Mä ihan mielelläni lähtisin pois psykamyllystä pyörimästä jos keksisin paremman vaihtoehdon tilalle.

Yritysmaailmaan hyvä työllistäjä olisi kauppatieteiden opinnot. Sieltä voi valita psykologian kaltaisia suuntauksia. Millaisia urapolkuja tiedän? Ihan vaikka mitä, kuten tuo toinen vastaaja jo kertoi. Olen huomannut, että tunnetummat/yleisemmät tutkinnot ovat usein halutumpia kuin joku harvinainen psyka. Jos opiskelet psykaa, niin joudut "myymään" itsesi sisään aika usein. Ihmisillä on ennakko-oletuksia psykasta ja toisaalta kun muut tutkinnot ovat tutumpia, niin katsovat työpaikkoja luodessaan ja organisatiota rakentaessaan niiden vinkkelistä. Siksi olen vähän eri mieltä sen väitteen kanssa, että opiskelu valitaan kiinnostusten mukaan aivan kuten työpaikka tai kaverit. Noista kaverit osuu lähimmäksi kiinnostusten mukaan valintaa. Työssä on kyse tosi paljon myös siitä mitä sinulta odotetaan, mitä maailma tällä hetkellä haluaa. Se ei ole vain sinun omien halujesi näyttämö. Siksi on fiksua ajatella halujen lisäksi myös realistisia mahdollisuuksia. Minusta tuo psykan FM tuntuu kurjalta (siis yliopisto tehnyt kurjasti), koska siinä leivotaan ikään kuin väliinputoajia. Valmistuttuaan jotkut ovet ovat suljettu vaikka opiskelee lähes 100% saman kuin PsM. PsM voi hakea niihin töihin mihin FM, mutta ei aina toisin päin. 

Miksi tuokin pitää nähdä negatiivisena asiana? Joillain mielenkiintoinen tapa vääntää erilaisista vaihtoehdoista negatiivisia tulkintoja. Erilaisia koulutuksia on satoja, jotkut ovat sopivampia tiettyihin asioihin kuin toiset.

Jos joku alkaa opiskelemaan hallintotieteitä, koska ei pääse vaikka ekalla yrityksellä oikeustieteisiin, ja myöhemmin päättää, että haluaakin juristiksi, ei se mielestäni, silloinkaan, ole yliopiston syy.

Kyllä yksiköllä pitää olla sen verran vastuuta ja maalaisjärkeä selvittää, että mihin oma tutkinto soveltuu ja mihin ei, eikä kaikkea vääntää ulkopuolisen syyn niskaan.

Päinvastoin, näen etuna, että niille, joita ei psykologian alalla nämä "perinteiset" psykologin työt kiinnosta on olemassa koulutus, josta on harjoittelut karsittu pois.

Itse opiskelen ihan perinteistä väylää, mutta olisin hyvin voinut valita harkattoman, koska tiesin ennen opintoja, ja edelleen, vahvasti mihin työllistyn, ja se ei varsinaisesti vaadi sitä harkkaosuutta.

Erilaiset koulutusväylät ovat rikkaus, ei mikään yliopistojen "höynäytys".

Saako kysyä mihin aiot työllistyä? Perustelen höynäytys-näkemykseni sillä, että moni nuori ei vielä oikeasti tiedä mitä haluaa. Ei moni vanhempikaan ihminen. Siksi olisi reilua pitää mahdollisuudet avoimina. Esimerkiksi jos FM väylästä olisi mahdollisuus hakea erillishaussa PsM, niin minusta se olisi jo paljon reilumpaa.