Lue keskustelun säännöt.
Psykologia 2020
Aloitan tän ketjun hyvissä ajoin Psykologia 2019 -ketjun innoittamana. En kirjotellut siihen paljonkaan, mutta sain tukea ja vinkkejä siitä. Pyrin nyt ekaa kertaa ja ilmeisesti parin kymmenen koepisteen päähän jäi. Haaveena sisäänpääsy 2020. Onnittelut sisään päässeille, mutta aletaan toistemme tsemppaaminen tulevaan hyvissä ajoin!
Eli, julistan vuoden 2020 pääsykokeisiin valmistautumiseen avatuksi. Itse lähden nyt kavereiden kanssa terassille ja aloitan huomenna :)
Kommentit (8137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
Ei ole. Et selkeästi tiedä mitä psykologin työtehtävät pitävät sisällään. Läheskään kaikki psykologiaa opiskelemaan haluavat eivät edes lähtökohtaisesti halua tekemään tätä, varmaan omassa päässäsi olevaa, kapeakatseista, "psykologin työtä". Voit olla työ, organisaatiopuolella, konsulttina, testaajana, valmentajana, opettajana, kouluttajana, tutkijana yms yms. Muitakin tehtäviä on, kuin se koulu/sote-psykologi, jotka eivät esim itseä kiinnosta ollenkaan.
Joo, mutta pointti on juuri se, että miksi opiskella psykologiaa? Laajemman pätevyyden saa monista muista opinnoista. Kun työpaikkailmoituksessa lukee vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, niin ei psykan FM ole mikään ykkösajatus niillä eikä mene muiden edelle. Miksi siis hakea hakupainealalle? Jos on kiinnostusta ihmisiin mutta ei halua psykologiksi, niin parempia hakukohteita on johtamisen koulutukset, yhteiskuntatieteellisen tutkinnot, kasvatustieteet ym.ym. Paljon helpompi päästä sisään ja monipuolisemmin töitä tarjolla. Loppujen lopuksi psykan tutkinnosta iso osa on "miten silmä toimii", mielenterveyshäiriöt ym. Ei niitä pysty niin laajasti soveltamaan kuin monia muita tutkintoja. Tiedän, koska olen jo sisällä ja seurannut muiden uraputkia.
Millaisia urapolkuja tiedät, ja mitä olet itse opiskellut? Mun mielestä alan valinta on kamalan vaikeaa, koska tuntuu, että on aika vähän tietoa tarjolla mitä eri koulutusohjelmat pitävät sisällään, mihin niistä oikeasti työllistyy jne. Mikä olisi hyvä yritysmaailman työllistäjä? Mun ongelma on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta, ihan tasaisen vahva vähän kaikessa, ja kriteeri työlle on se, että pitäisi olla asiantuntijatyötä jossa olisi edes jotenkin ok-työllisyys ja palkkakehitysnäkymä. Kerro ihmeessä millaisia urapolkuja olet nähnyt eri koulutuksista. Mä ihan mielelläni lähtisin pois psykamyllystä pyörimästä jos keksisin paremman vaihtoehdon tilalle.
Yritysmaailmaan hyvä työllistäjä olisi kauppatieteiden opinnot. Sieltä voi valita psykologian kaltaisia suuntauksia. Millaisia urapolkuja tiedän? Ihan vaikka mitä, kuten tuo toinen vastaaja jo kertoi. Olen huomannut, että tunnetummat/yleisemmät tutkinnot ovat usein halutumpia kuin joku harvinainen psyka. Jos opiskelet psykaa, niin joudut "myymään" itsesi sisään aika usein. Ihmisillä on ennakko-oletuksia psykasta ja toisaalta kun muut tutkinnot ovat tutumpia, niin katsovat työpaikkoja luodessaan ja organisatiota rakentaessaan niiden vinkkelistä. Siksi olen vähän eri mieltä sen väitteen kanssa, että opiskelu valitaan kiinnostusten mukaan aivan kuten työpaikka tai kaverit. Noista kaverit osuu lähimmäksi kiinnostusten mukaan valintaa. Työssä on kyse tosi paljon myös siitä mitä sinulta odotetaan, mitä maailma tällä hetkellä haluaa. Se ei ole vain sinun omien halujesi näyttämö. Siksi on fiksua ajatella halujen lisäksi myös realistisia mahdollisuuksia. Minusta tuo psykan FM tuntuu kurjalta (siis yliopisto tehnyt kurjasti), koska siinä leivotaan ikään kuin väliinputoajia. Valmistuttuaan jotkut ovet ovat suljettu vaikka opiskelee lähes 100% saman kuin PsM. PsM voi hakea niihin töihin mihin FM, mutta ei aina toisin päin.
Miksi tuokin pitää nähdä negatiivisena asiana? Joillain mielenkiintoinen tapa vääntää erilaisista vaihtoehdoista negatiivisia tulkintoja. Erilaisia koulutuksia on satoja, jotkut ovat sopivampia tiettyihin asioihin kuin toiset.
Jos joku alkaa opiskelemaan hallintotieteitä, koska ei pääse vaikka ekalla yrityksellä oikeustieteisiin, ja myöhemmin päättää, että haluaakin juristiksi, ei se mielestäni, silloinkaan, ole yliopiston syy.
Kyllä yksiköllä pitää olla sen verran vastuuta ja maalaisjärkeä selvittää, että mihin oma tutkinto soveltuu ja mihin ei, eikä kaikkea vääntää ulkopuolisen syyn niskaan.
Päinvastoin, näen etuna, että niille, joita ei psykologian alalla nämä "perinteiset" psykologin työt kiinnosta on olemassa koulutus, josta on harjoittelut karsittu pois.
Itse opiskelen ihan perinteistä väylää, mutta olisin hyvin voinut valita harkattoman, koska tiesin ennen opintoja, ja edelleen, vahvasti mihin työllistyn, ja se ei varsinaisesti vaadi sitä harkkaosuutta.
Erilaiset koulutusväylät ovat rikkaus, ei mikään yliopistojen "höynäytys".
Saako kysyä mihin aiot työllistyä? Perustelen höynäytys-näkemykseni sillä, että moni nuori ei vielä oikeasti tiedä mitä haluaa. Ei moni vanhempikaan ihminen. Siksi olisi reilua pitää mahdollisuudet avoimina. Esimerkiksi jos FM väylästä olisi mahdollisuus hakea erillishaussa PsM, niin minusta se olisi jo paljon reilumpaa.
Tuota avoimen väylää pitkin hakeneiden ikä oli pitkälti +30v, mistä voi jo päätellä että monet hakevat tuota väylää kautta esim täydentääkseen aiempaa koulutustaan. Ja totta, ettei moni nuori eikä vanhakaan välttämättä tiedä mitä haluaa tehdä, mutta ainakin tuon väylän kautta saa tehtyä psykan kandin minkä jälkeen voi hakea esim Helsingin maisteriin tai vaikka joka vuosi tuohon kandi+maisteriin ja sitten vaan hyväksilukea jo tehdyt opinnot ja kandin. Näen siis itse tuon väylän ainoastaan hyvänä vaihtoehtona niille joilla avoimen opinnot tehtynä ja joka keväinen haku alkaa tympiä ja haluaisi edistyä opinnoissaan.
T. Eri
No tuo on kyllä ihan totta. Kiitos ystävällisestä vastauksesta. Tosi usein tuntuu, että oma viesti lähtee jotenkin väärin, kun se tulkitaan vihamieliseksi. Vaikka tarkoitus oli ihmetellä asiaa ääneen ja myös antaa ajatuksen aihetta niille jotka eivät vielä ole minnekään päässeet. Olen jonkinverran itse kärsinyt siitä, että lähdin tavoittelemaan ammattia kiinnostavien opintojen perässä ajattelematta/tietämättä sen enempää työelämän realiteeteista. Nykyään annan hyvin erilaisia neuvoja nuorille kysyjille. Ennen olisin sanonut, että opiskele ehdottomasti vain ja ainoastaan sitä mihin tunnet suurinta sydämen paloa. Nyt voin jopa niin "kyyniseksi" heittäytymistä, että saatan ehdottaa suoraan lääkistä, dippa-inssiä ym. ammatteja joissa työolot näyttävät olevan kohdillaan. Ja inhoan siis kaikenlaisia pussinpohjia mistä ihmiset eivät joustavasti pääse vaihtamaan toisiin töihin.
Tässä huomaa juuri sen,miten helposti netissä toisten sanat tulkitaan väärin - ja ehkä hieman negatiivisesti tulkitsin itsekin ekan kommenttisi/ihmettelyn. Pahoittelut siitä! Mutta on myös hienoa että täällä saa herätelty keskustelua ja ajatuksia näistä opinto- ja urapoluista kun monella on niistä hyvin yksipuolinen näkemys ja joskus mennään jopa liiankin määrätietoisesti juuri sitä yhtä vaihtoehtoa kohti eikä osata tai uskalleta edes harkita muita vaihtoehtoja. Ja hienoa että täällä on myös sellaisia jakamassa kokemuksiaan, joilla on jo uraa ja kokemuksia takana! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko täällä kliinisen puolen psykologeja, jotka voisivat kertoa työstään? Miten jaksatte kuormittavaa työtä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minne te olette päässeet avoimen väylän kautta???? Ei psykologiaan ole avointa väylää. Vai tarkotatteko sitä Helsingin maisteria. Se ei ole avoin väylä...
Jyväskylään psykologian kandi- ja filosofian maisteriohjelmaan. Sinne on avoimen väylä. Tuosta ei tule psykologin pätevyyttä mutta muuten sama asiantuntemus ja opinnot pääasiassa ihan samoja, kliinisiä opintojaksoja ja pitkää harkkaa lukuunottamatta.
En tarkoita pahalla, mutta eikö tuo ole isomman luokan höynäytys? Tutkinnon saatuasi et kuitenkaan voi hakea psykologin töitä. Kuinka paljon silloin risoo, kun on vieläpä opiskellut lähestulkoon samat kurssit kuin muutkin. Ihan oikeesti, kantsii miettiä miksi opiskellaan. Vain siksi että se on kiinnostavaa vai myös siksi että sillä työllistyy? Ja se joka ekana sanoo, että en haluakaan psykologiksi kun haluan vain ja ainoastaan tutkijaksi...juupa juu. Et voi sitä vielä tietää etkä voi myöskään tietää oletko tarpeeksi kovatasoinen noustaksesi tutkijan ammattiin.
Ei ole. Et selkeästi tiedä mitä psykologin työtehtävät pitävät sisällään. Läheskään kaikki psykologiaa opiskelemaan haluavat eivät edes lähtökohtaisesti halua tekemään tätä, varmaan omassa päässäsi olevaa, kapeakatseista, "psykologin työtä". Voit olla työ, organisaatiopuolella, konsulttina, testaajana, valmentajana, opettajana, kouluttajana, tutkijana yms yms. Muitakin tehtäviä on, kuin se koulu/sote-psykologi, jotka eivät esim itseä kiinnosta ollenkaan.
Joo, mutta pointti on juuri se, että miksi opiskella psykologiaa? Laajemman pätevyyden saa monista muista opinnoista. Kun työpaikkailmoituksessa lukee vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto, niin ei psykan FM ole mikään ykkösajatus niillä eikä mene muiden edelle. Miksi siis hakea hakupainealalle? Jos on kiinnostusta ihmisiin mutta ei halua psykologiksi, niin parempia hakukohteita on johtamisen koulutukset, yhteiskuntatieteellisen tutkinnot, kasvatustieteet ym.ym. Paljon helpompi päästä sisään ja monipuolisemmin töitä tarjolla. Loppujen lopuksi psykan tutkinnosta iso osa on "miten silmä toimii", mielenterveyshäiriöt ym. Ei niitä pysty niin laajasti soveltamaan kuin monia muita tutkintoja. Tiedän, koska olen jo sisällä ja seurannut muiden uraputkia.
Millaisia urapolkuja tiedät, ja mitä olet itse opiskellut? Mun mielestä alan valinta on kamalan vaikeaa, koska tuntuu, että on aika vähän tietoa tarjolla mitä eri koulutusohjelmat pitävät sisällään, mihin niistä oikeasti työllistyy jne. Mikä olisi hyvä yritysmaailman työllistäjä? Mun ongelma on, että olen kiinnostunut vähän kaikesta, ihan tasaisen vahva vähän kaikessa, ja kriteeri työlle on se, että pitäisi olla asiantuntijatyötä jossa olisi edes jotenkin ok-työllisyys ja palkkakehitysnäkymä. Kerro ihmeessä millaisia urapolkuja olet nähnyt eri koulutuksista. Mä ihan mielelläni lähtisin pois psykamyllystä pyörimästä jos keksisin paremman vaihtoehdon tilalle.
Yritysmaailmaan hyvä työllistäjä olisi kauppatieteiden opinnot. Sieltä voi valita psykologian kaltaisia suuntauksia. Millaisia urapolkuja tiedän? Ihan vaikka mitä, kuten tuo toinen vastaaja jo kertoi. Olen huomannut, että tunnetummat/yleisemmät tutkinnot ovat usein halutumpia kuin joku harvinainen psyka. Jos opiskelet psykaa, niin joudut "myymään" itsesi sisään aika usein. Ihmisillä on ennakko-oletuksia psykasta ja toisaalta kun muut tutkinnot ovat tutumpia, niin katsovat työpaikkoja luodessaan ja organisatiota rakentaessaan niiden vinkkelistä. Siksi olen vähän eri mieltä sen väitteen kanssa, että opiskelu valitaan kiinnostusten mukaan aivan kuten työpaikka tai kaverit. Noista kaverit osuu lähimmäksi kiinnostusten mukaan valintaa. Työssä on kyse tosi paljon myös siitä mitä sinulta odotetaan, mitä maailma tällä hetkellä haluaa. Se ei ole vain sinun omien halujesi näyttämö. Siksi on fiksua ajatella halujen lisäksi myös realistisia mahdollisuuksia. Minusta tuo psykan FM tuntuu kurjalta (siis yliopisto tehnyt kurjasti), koska siinä leivotaan ikään kuin väliinputoajia. Valmistuttuaan jotkut ovet ovat suljettu vaikka opiskelee lähes 100% saman kuin PsM. PsM voi hakea niihin töihin mihin FM, mutta ei aina toisin päin.
Kiitos hyvästä vastauksesta, ja samoin kiitos muille työllistymisasioita kertoneille. Olen käynyt ties missä yliopiston urasuunnittelussa, ammatinvalintapsykologilla jne. ja silti vain olen ihan hukassa ja solmussa, koska mistään ei saa ihan oikeaa tietoa siitä, millaisia ne toimenkuvat sitten voisi olla. Ja mitä tarvitaan! Tai ehkä mä en vain ole löytänyt tätä tietoa? No, sitä toitotetaan, että koodareita tarvitaan, mutta mitä muuta? Argh! Pitää jostain kaivaa joku työllisyystilasto ja valita varmaan sitten sen perusteella. Toi kauppis voisi olla yksi vaihtoehto... Ja sinne pääsisin paperillakin, niillä olisi mun mielestä ollut tokarivalinta tokakertalaisille myös ilman koronaa.
Mulla on vielä auki plan B eli valtsikka, mutta en usko, että sinne tulen pääsemään. Tosin jo pääsykoematskut oli osittain sellaista huttua, että jos se sieltä saatava osaaminen on vastaavaa, niin vaikea nähdä miten VTM-generalisti saisi myytyä itseään yritysmaailman. Enemmän sieltä taidetaan työllistyä esim. järjestömaailmaan. Hitto, ehkä mä vaan pakotan itteni koodaamaan. Vaikea nähdä, miten se ala pettäisi niin kauan kun ei tule jotain totaaliromahdusta :P (Heh, tässä viestissä on varmaan aika negatiivinen yleissävy mutta nää koulutusasiat on mulle aika tuskaa aiheuttavia.)
Mukavaa keskustelua :) Olen ymmärtänyt, että niitä koodaajiakin on työttömänä, pitäisi kai olla erityisen hyvä ja monipuolinen osaaminen ja kokemus. Olen myös lukenut keskusteluista, että generalistienkin on vaikea työllistyä, koska kisaavat usein samoista paikoista ammattikorkean käyneiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa keskustelua :) Olen ymmärtänyt, että niitä koodaajiakin on työttömänä, pitäisi kai olla erityisen hyvä ja monipuolinen osaaminen ja kokemus. Olen myös lukenut keskusteluista, että generalistienkin on vaikea työllistyä, koska kisaavat usein samoista paikoista ammattikorkean käyneiden kanssa.
Ei se generalistialan työllistyminen nyt niin vaikeaa ole, että pitäisi vain sen vuoksi hankkia professioalan koulutus.
Työllistyminen ylipäänsä on nykypäivänä hieman vaikeaa ja se koskee osittain myös psykologeja. Yliopistokaupungista voi olla vaikea löytää työpaikka, koska kisaa siitä kaikkien kurssikavereiden kanssa. Vaikka töitä pienemmissä kunnissa on kyllä, työn perässä ei välttämättä pysty muuttamaan.
Koulutus kannattaa lähes aina. Akateeminen työttömyys on vähäisempää kuin matalammin koulutetuilla.
Työllistymisessä eniten vaikuttaa työkokemus. Kunhan sitä alkaa saada, saa jatkossa helpommin työpaikkoja - ennen kuin ikä tulee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa keskustelua :) Olen ymmärtänyt, että niitä koodaajiakin on työttömänä, pitäisi kai olla erityisen hyvä ja monipuolinen osaaminen ja kokemus. Olen myös lukenut keskusteluista, että generalistienkin on vaikea työllistyä, koska kisaavat usein samoista paikoista ammattikorkean käyneiden kanssa.
Ei se generalistialan työllistyminen nyt niin vaikeaa ole, että pitäisi vain sen vuoksi hankkia professioalan koulutus.
Työllistyminen ylipäänsä on nykypäivänä hieman vaikeaa ja se koskee osittain myös psykologeja. Yliopistokaupungista voi olla vaikea löytää työpaikka, koska kisaa siitä kaikkien kurssikavereiden kanssa. Vaikka töitä pienemmissä kunnissa on kyllä, työn perässä ei välttämättä pysty muuttamaan.
Koulutus kannattaa lähes aina. Akateeminen työttömyys on vähäisempää kuin matalammin koulutetuilla.
Työllistymisessä eniten vaikuttaa työkokemus. Kunhan sitä alkaa saada, saa jatkossa helpommin työpaikkoja - ennen kuin ikä tulee vastaan.
”Ennen kuin ikä tulee vastaan”? Kannattaisikohan siis nelikymppisen vaihtaa alaa psykologiaan? Olen ymmärtänyt, että psykologiaan olisi iän puolesta helpompi vaihtaa, koska elämänkokemus ja työkokemus toiselta alalta olisi vaan työssä positiivinen asia. Vai ajatteletko, että kilpailu olisi silti yhtä kovaa nuorempien vastavalmistuneiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa keskustelua :) Olen ymmärtänyt, että niitä koodaajiakin on työttömänä, pitäisi kai olla erityisen hyvä ja monipuolinen osaaminen ja kokemus. Olen myös lukenut keskusteluista, että generalistienkin on vaikea työllistyä, koska kisaavat usein samoista paikoista ammattikorkean käyneiden kanssa.
Ei se generalistialan työllistyminen nyt niin vaikeaa ole, että pitäisi vain sen vuoksi hankkia professioalan koulutus.
Työllistyminen ylipäänsä on nykypäivänä hieman vaikeaa ja se koskee osittain myös psykologeja. Yliopistokaupungista voi olla vaikea löytää työpaikka, koska kisaa siitä kaikkien kurssikavereiden kanssa. Vaikka töitä pienemmissä kunnissa on kyllä, työn perässä ei välttämättä pysty muuttamaan.
Koulutus kannattaa lähes aina. Akateeminen työttömyys on vähäisempää kuin matalammin koulutetuilla.
Työllistymisessä eniten vaikuttaa työkokemus. Kunhan sitä alkaa saada, saa jatkossa helpommin työpaikkoja - ennen kuin ikä tulee vastaan.
”Ennen kuin ikä tulee vastaan”? Kannattaisikohan siis nelikymppisen vaihtaa alaa psykologiaan? Olen ymmärtänyt, että psykologiaan olisi iän puolesta helpompi vaihtaa, koska elämänkokemus ja työkokemus toiselta alalta olisi vaan työssä positiivinen asia. Vai ajatteletko, että kilpailu olisi silti yhtä kovaa nuorempien vastavalmistuneiden kanssa?
En asiasta mitään tiedä, mutta uskoisin, että psykologeillä ikä ei ole niin rajoittava kuin monissa muissa ammateissa. Mainitsemiesi asioiden lisäksi psykologi ei välttämättä etene mihinkään. Tai siis eteneminen ei ole mikään kynnyskysymys työnantajalle toisin kuin monissa muissa ammateissa. Myöskään psykologiassa nuorekkuus ei ole asiakkaita houkutteleva tai työnantajan ei tarvitse houkutella asiakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietäisikö joku muu lisää asiasta? Onko ikä este työllistymisessä psykologin ammatissa, jos vastavalmistunut on vanhempi? On kyllä vaikeaa löytää alaa, jossa alanvaihtajalla olisi hyviä mahdollisuuksia työllistyä..
Te, jotka jäitte alle pisteen - parin päähän rajasta: muistuttaisin että jaksakaa käydä 13.7-15.7 alkaen näyttöpalveluissa katsomassa oma kokeenne, laskemassa pisteenne uudestaan ja pyytämällä kokeen mallivastaukset nähtäväksi. (täällä lisätietoa: https://www.helsinki.fi/fi/opiskelijaksi/yhteishaku/tietoa-valintakokei… )
Helsingin yliopisto toteuttaa näyttöpalvelun tänä vuonna etänä, ks. https://www.helsinki.fi/fi/opiskelijaksi/valintakokeiden-etanaytto-ja-k…
Ja kannattaa muistaa, että aina välillä ihmisiä toden totta pääsee oikaisun kautta sisään opiskelemaan, kun perusteet ovat riittävät. Tässä yksi onnekas esimerkki: https://yle.fi/uutiset/3-9075612
Aion itsekin tehdä oikaisun etiikan tehtävistä, kuten onneksi moni muukin hakija. Tähän voi myös pyytää halutessaan liitteeksi asiantuntijalausunnon.
Pitäkää ihmiset huolta oikeuksistanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka jäitte alle pisteen - parin päähän rajasta: muistuttaisin että jaksakaa käydä 13.7-15.7 alkaen näyttöpalveluissa katsomassa oma kokeenne, laskemassa pisteenne uudestaan ja pyytämällä kokeen mallivastaukset nähtäväksi. (täällä lisätietoa: https://www.helsinki.fi/fi/opiskelijaksi/yhteishaku/tietoa-valintakokei… )
Helsingin yliopisto toteuttaa näyttöpalvelun tänä vuonna etänä, ks. https://www.helsinki.fi/fi/opiskelijaksi/valintakokeiden-etanaytto-ja-k…
Ja kannattaa muistaa, että aina välillä ihmisiä toden totta pääsee oikaisun kautta sisään opiskelemaan, kun perusteet ovat riittävät. Tässä yksi onnekas esimerkki: https://yle.fi/uutiset/3-9075612
Aion itsekin tehdä oikaisun etiikan tehtävistä, kuten onneksi moni muukin hakija. Tähän voi myös pyytää halutessaan liitteeksi asiantuntijalausunnon.
Pitäkää ihmiset huolta oikeuksistanne!
Pakko myöntää, että olet sinnikäs! Mutta edelleen: sinun kohdallasi en ymmärrä mikä käytännön hyöty oikaisupyynnön tekemisessä on. Vaikka saisit tarvittavat lisäpisteet, olisit päässyt vain seuraavaan vaiheeseen, _et suoraan opiskelemaan_. Ilmeisesti tarvitset vain henkistä helpotusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka jäitte alle pisteen - parin päähän rajasta: muistuttaisin että jaksakaa käydä 13.7-15.7 alkaen näyttöpalveluissa katsomassa oma kokeenne, laskemassa pisteenne uudestaan ja pyytämällä kokeen mallivastaukset nähtäväksi. (täällä lisätietoa: https://www.helsinki.fi/fi/opiskelijaksi/yhteishaku/tietoa-valintakokei… )
Helsingin yliopisto toteuttaa näyttöpalvelun tänä vuonna etänä, ks. https://www.helsinki.fi/fi/opiskelijaksi/valintakokeiden-etanaytto-ja-k…
Ja kannattaa muistaa, että aina välillä ihmisiä toden totta pääsee oikaisun kautta sisään opiskelemaan, kun perusteet ovat riittävät. Tässä yksi onnekas esimerkki: https://yle.fi/uutiset/3-9075612
Aion itsekin tehdä oikaisun etiikan tehtävistä, kuten onneksi moni muukin hakija. Tähän voi myös pyytää halutessaan liitteeksi asiantuntijalausunnon.
Pitäkää ihmiset huolta oikeuksistanne!
Pakko myöntää, että olet sinnikäs! Mutta edelleen: sinun kohdallasi en ymmärrä mikä käytännön hyöty oikaisupyynnön tekemisessä on. Vaikka saisit tarvittavat lisäpisteet, olisit päässyt vain seuraavaan vaiheeseen, _et suoraan opiskelemaan_. Ilmeisesti tarvitset vain henkistä helpotusta?
Lisäksi: tuossa ylen artikkelissa taisi olla kyse essee-vastauksista, jolloin pisteyttäminen ei ole aivan suoraviivaista ja tulkintoja voi tehdä erilaisia. Tämä tarkoittaa myös, ettei ole kahta identtistä vastausta.
Amk-kokeessa oli kuitenkin vain monivalintaa. Kerros miten sellainen tilanne hoidetaan reilusti, jossa sinä olet saanut oikaisun myötä pisteitä jostain kohdasta, mutta muut, jotka ovat vastanneet täysin samoin mutta eivät ole tehneet oikaisua, eivät? Tulisiko heidänkin pisteet muuttaa? Mitä jos tällaisia on vaikka 15 kpl? Sehän vaikuttaisi jo pisterajoihin, mitäs sitten tehdään? Kaikki kokonaan uusiksi? Joo-o, tuskinpa.
Tulee myös huomioida, että samoihin etiikka-kysymyksiin vastasi tuhannet amk-hakijat ja heillä tulisi olla täysin sama pisteytysmalli. Mutta sinä vaan tiedät paremmin..?
Toki jos ylimääräistä aikaa ja energiaa löytyy, niin siitä vain, taistele tuulimyllyjä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, mielenkiintoista, että täällä ilmeisesti muut hakijat kokevat ilmeisen häiritseväksi sen, jos joku päättää tehdä erittäin monitulkintaisesta etiikan osiosta oikaisuvaatimuksen. Onko tämä jotenkin sinulta pois? Jos, niin miten?
Mikäli oikaisuvaatimus hyväksytään, yliopistoilla on velvoite järjestää tämän jälkeiset toimenpiteet. Mahdollisesti siis toisen vaiheen uusinta hakijoille, jotka ovat vaatimuksensa läpi saaneet. Onko tämä työlästä? Tottakai. Onko se oikeudenmukaista? Ehdottomasti.
Mikäli voidaan esim. asiantuntijalausunnolla osoittaa, että näissä etiikan tehtävissä on monitulkintaisuutta (esim. 2 väittämää voidaan nähdä oikeina yhden tehtävän kohdalla) tai jopa selviä virheitä, on selvää, että siitä kannattaa valittaa. Ja mitä useampi hakija tämän tekee, sen parempi.
Hakijan ongelma ei ole se, että kokeet sattuivat olemaan tänä vuonna kaksivaiheiset.
Ilman muuta kannattaa aina tehdä oikaisuvaatimus, jos on vähänkään perusteita. Kannattaa jättää nuo latistajat ihan omaan arvoonsa. Tiedän vuosien varrelta monia jotka ovat päässeet eri aloille sisään juuri oikaisujen kautta.
Lisäksi olisi kiva kuulla mikä oli se avoimen väylän pisteraja Jyväskylään, oliko se 60 pistettä? Siis hyvät tiedot molemmista, aine- ja perusopinnoista? Ja mitä luulette tuleeko se nousemaan seuraavina vuosina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etiikan koe oli tietysti monitulkintainen, mutta toisaalta siinä tuli kirkkaasti eniten täysiä pisteitä. Noin neljännes osallistuneita sai täydet. Tämän perusteella en usko, että voi olla kovin vahvaa keissiä kritisoida etiikan osuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta kannattaa aina tehdä oikaisuvaatimus, jos on vähänkään perusteita. Kannattaa jättää nuo latistajat ihan omaan arvoonsa. Tiedän vuosien varrelta monia jotka ovat päässeet eri aloille sisään juuri oikaisujen kautta.
Lisäksi olisi kiva kuulla mikä oli se avoimen väylän pisteraja Jyväskylään, oliko se 60 pistettä? Siis hyvät tiedot molemmista, aine- ja perusopinnoista? Ja mitä luulette tuleeko se nousemaan seuraavina vuosina?
Perus- ja aineopintojen nelosen arvosanoilla pääsi sisään eli kuusi pistettä oli raja. Täydet pisteet oli kymmenen jonka luonnollisesti sai, jos molemmat oli 5/5.
Toisin sanoen 5 = 5p, 4 = 3p
Vipusen mukaan 87 hakijaa, joista 30 ensisijaista hakijaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko täällä kliinisen puolen psykologeja, jotka voisivat kertoa työstään? Miten jaksatte kuormittavaa työtä?
Täällä yksi kliinistä työtä tekevä, n. 5 vuotta työelämässä (harkka mukaan laskettuna) ollut psykologi. Työskentelen lasten, nuorten ja heidän perheiden parissa. Pidän työstäni ja koen saavani hyvää palkkaa. Käytännössä työ on keskustelua ja ohjaamista, vastaanotolla käy lapsia ja/tai heidän vanhempiaan. Tutkimuksia teen laidasta laitaan: oppimisvaikeuksien kartoittamista, kehitystason arvioita ja tunne-elämän arvioita. Jokunen aikuinenkin käy joskus kun lääkäri tarvitsee osviitaa kognition tasosta työkyvyn arvion tueksi. Olen töissä pienessä paikassa, joten siksi tehtävänkuva on hyvin laaja. Osallistun myös oppilas- ja opiskeluhuolto -ryhmiin ja näihin aihealueisiin liittyviin töihin. Yhteistyö on todella tiivistä muiden tahojen, kuten mt-palveluiden, koulun, sosiaalihuollon ja varhaiskasvatuksen kanssa.
Jaksan työssäni hyvin, sillä ympärilläni on todella ihania työkavereita. Koskaan minkään asian kanssa ei tarvitse jäädä yksin, vaikka työskentelenkin omassa ammattiroolissa ainona ko. organisaatiossa. Jaksan työtäni hyvin myös siksi, että olen läpi nuoren työurani saanut hyvin työnohjausta ja apua siihen, että pystyn erottamaan vapaa-ajan ja työajan toisistaan. Ymmärrän sekä järki- että tunnetasolla, että en pysty kaikkia auttamaan, varsinkin jos ihminen ei itse halua tulla autetuksi. Teen minkä voin ja loppuajan keskityn pääasiaan: vapaa-aikaan. Ja tässä se kaikkein tärkein: oma työ täytyy osata rajata ja osata sanoa ei. Psykologina tulee monesti vastaan tilanteita, joissa ammattiryhmämme harteille luodaan ja me itse luomme toiveita tehdä sitä, tätä ja tuota. Yksi mihin työssä on pakko oman jaksamisen kannalta oppia, on tunnistaa tilanteet joissa itsellä ei ole annettavaa.
Työ on minulle merkityksellinen ja tärkeä, mutta omalla kohdallani moni elämänarvojen painopiste on ainakin tällä hetkellä muissa asioissa. En esim. haaveile minkäänlaisesta erikoistumisesta, ainakaan vielä.
Kerron mielelläni lisää työstäni, olen opiskellut Joensuussa 2010-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2016.
Psykologi29 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko täällä kliinisen puolen psykologeja, jotka voisivat kertoa työstään? Miten jaksatte kuormittavaa työtä?
Täällä yksi kliinistä työtä tekevä, n. 5 vuotta työelämässä (harkka mukaan laskettuna) ollut psykologi. Työskentelen lasten, nuorten ja heidän perheiden parissa. Pidän työstäni ja koen saavani hyvää palkkaa. Käytännössä työ on keskustelua ja ohjaamista, vastaanotolla käy lapsia ja/tai heidän vanhempiaan. Tutkimuksia teen laidasta laitaan: oppimisvaikeuksien kartoittamista, kehitystason arvioita ja tunne-elämän arvioita. Jokunen aikuinenkin käy joskus kun lääkäri tarvitsee osviitaa kognition tasosta työkyvyn arvion tueksi. Olen töissä pienessä paikassa, joten siksi tehtävänkuva on hyvin laaja. Osallistun myös oppilas- ja opiskeluhuolto -ryhmiin ja näihin aihealueisiin liittyviin töihin. Yhteistyö on todella tiivistä muiden tahojen, kuten mt-palveluiden, koulun, sosiaalihuollon ja varhaiskasvatuksen kanssa.
Jaksan työssäni hyvin, sillä ympärilläni on todella ihania työkavereita. Koskaan minkään asian kanssa ei tarvitse jäädä yksin, vaikka työskentelenkin omassa ammattiroolissa ainona ko. organisaatiossa. Jaksan työtäni hyvin myös siksi, että olen läpi nuoren työurani saanut hyvin työnohjausta ja apua siihen, että pystyn erottamaan vapaa-ajan ja työajan toisistaan. Ymmärrän sekä järki- että tunnetasolla, että en pysty kaikkia auttamaan, varsinkin jos ihminen ei itse halua tulla autetuksi. Teen minkä voin ja loppuajan keskityn pääasiaan: vapaa-aikaan. Ja tässä se kaikkein tärkein: oma työ täytyy osata rajata ja osata sanoa ei. Psykologina tulee monesti vastaan tilanteita, joissa ammattiryhmämme harteille luodaan ja me itse luomme toiveita tehdä sitä, tätä ja tuota. Yksi mihin työssä on pakko oman jaksamisen kannalta oppia, on tunnistaa tilanteet joissa itsellä ei ole annettavaa.
Työ on minulle merkityksellinen ja tärkeä, mutta omalla kohdallani moni elämänarvojen painopiste on ainakin tällä hetkellä muissa asioissa. En esim. haaveile minkäänlaisesta erikoistumisesta, ainakaan vielä.
Kerron mielelläni lisää työstäni, olen opiskellut Joensuussa 2010-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2016.
Taalla myos toinen, tuo Englannissa tyoskenteleva. Olen tehnyt kliinista tyota noin kymmenen vuotta, harjoittelut (4v.) mukaan lukien.
Teen paljon terapiatyota kartoituskayntien ja hoitosuunnitelmien lisaksi. Olen lahinna aikuisten ja joskus myos nuorten kanssa tekemisessa nykyisessa tyopaikassani.
Tyo on usein mielenkiintoista. Hyvan hoitosuhteen luominen on mielestani avain siihen, etta potilastyo sujuu vaikeinakin aikoina. Aina tama ei tietenkaan onnistu helposti, joskus ei lainkaan. Ajan kuluessa tyohon myos rutinoituu, eika asiat valttamatta tule samalla tavalla yllatyksena. Tuon kanssa tosin kannattaa olla tarkkana: rutinoituessa voi myos olettaa ja antaa olettamusten ohjata tyota liikaa.
Hyva tyonohjaus ja ns. "terve" (psykologisesti puhuttuna siis) tiimi ovat todella tarkeita. Jos johtoporras osaa ottaa vastuuta ja johtaa hyvin, siihen itse tyohon keskittyminen paranee huomattavasti. Ikava kylla mulla on ollut useita kokemuksia, joissa tiimityoskentely ei ole sujunut eika siihen ole puututtu. Esimerkkina: tiimissa on ollut paljon sisaista kilpailua ja selkaan puukottamista. Tyopaikoissa, joissa tyoymparisto on ollut hyva, potilastyota on jaksanut ihan eri tavalla.
Psykologi29 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko täällä kliinisen puolen psykologeja, jotka voisivat kertoa työstään? Miten jaksatte kuormittavaa työtä?
Täällä yksi kliinistä työtä tekevä, n. 5 vuotta työelämässä (harkka mukaan laskettuna) ollut psykologi. Työskentelen lasten, nuorten ja heidän perheiden parissa. Pidän työstäni ja koen saavani hyvää palkkaa. Käytännössä työ on keskustelua ja ohjaamista, vastaanotolla käy lapsia ja/tai heidän vanhempiaan. Tutkimuksia teen laidasta laitaan: oppimisvaikeuksien kartoittamista, kehitystason arvioita ja tunne-elämän arvioita. Jokunen aikuinenkin käy joskus kun lääkäri tarvitsee osviitaa kognition tasosta työkyvyn arvion tueksi. Olen töissä pienessä paikassa, joten siksi tehtävänkuva on hyvin laaja. Osallistun myös oppilas- ja opiskeluhuolto -ryhmiin ja näihin aihealueisiin liittyviin töihin. Yhteistyö on todella tiivistä muiden tahojen, kuten mt-palveluiden, koulun, sosiaalihuollon ja varhaiskasvatuksen kanssa.
Jaksan työssäni hyvin, sillä ympärilläni on todella ihania työkavereita. Koskaan minkään asian kanssa ei tarvitse jäädä yksin, vaikka työskentelenkin omassa ammattiroolissa ainona ko. organisaatiossa. Jaksan työtäni hyvin myös siksi, että olen läpi nuoren työurani saanut hyvin työnohjausta ja apua siihen, että pystyn erottamaan vapaa-ajan ja työajan toisistaan. Ymmärrän sekä järki- että tunnetasolla, että en pysty kaikkia auttamaan, varsinkin jos ihminen ei itse halua tulla autetuksi. Teen minkä voin ja loppuajan keskityn pääasiaan: vapaa-aikaan. Ja tässä se kaikkein tärkein: oma työ täytyy osata rajata ja osata sanoa ei. Psykologina tulee monesti vastaan tilanteita, joissa ammattiryhmämme harteille luodaan ja me itse luomme toiveita tehdä sitä, tätä ja tuota. Yksi mihin työssä on pakko oman jaksamisen kannalta oppia, on tunnistaa tilanteet joissa itsellä ei ole annettavaa.
Työ on minulle merkityksellinen ja tärkeä, mutta omalla kohdallani moni elämänarvojen painopiste on ainakin tällä hetkellä muissa asioissa. En esim. haaveile minkäänlaisesta erikoistumisesta, ainakaan vielä.
Kerron mielelläni lisää työstäni, olen opiskellut Joensuussa 2010-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2016.
Kuulostaa mielenkiintoiselta! Osaisitkohan ottaa kantaa seuraavaan:
Odotan vielä tämän haun lopullisia tuloksia ja tässä odotellessa olen selannut eri yliopistojen opinto-oppaita. Näyttäisi siltä, että painotuksissa on aika isojakin eroja eri yliopistojen välillä ja todennäköisesti en pääse juuri sinne missä olisi mielestäni mielenkiintoisin valikoima.
Miten iso painoarvo kursseilla on kun siirrytään työelämään? Voiko tehdä "kaikkea" kunhan on vain laillistettu psykologi vai sulkeutuuko jotain ovia, jos ei ole käynyt esimerkiksi tiettyä määrää vaikka neuropsykologian kursseja?
Kiitos avusta!
Vierailija kirjoitti:
Psykologi29 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko täällä kliinisen puolen psykologeja, jotka voisivat kertoa työstään? Miten jaksatte kuormittavaa työtä?
Täällä yksi kliinistä työtä tekevä, n. 5 vuotta työelämässä (harkka mukaan laskettuna) ollut psykologi. Työskentelen lasten, nuorten ja heidän perheiden parissa. Pidän työstäni ja koen saavani hyvää palkkaa. Käytännössä työ on keskustelua ja ohjaamista, vastaanotolla käy lapsia ja/tai heidän vanhempiaan. Tutkimuksia teen laidasta laitaan: oppimisvaikeuksien kartoittamista, kehitystason arvioita ja tunne-elämän arvioita. Jokunen aikuinenkin käy joskus kun lääkäri tarvitsee osviitaa kognition tasosta työkyvyn arvion tueksi. Olen töissä pienessä paikassa, joten siksi tehtävänkuva on hyvin laaja. Osallistun myös oppilas- ja opiskeluhuolto -ryhmiin ja näihin aihealueisiin liittyviin töihin. Yhteistyö on todella tiivistä muiden tahojen, kuten mt-palveluiden, koulun, sosiaalihuollon ja varhaiskasvatuksen kanssa.
Jaksan työssäni hyvin, sillä ympärilläni on todella ihania työkavereita. Koskaan minkään asian kanssa ei tarvitse jäädä yksin, vaikka työskentelenkin omassa ammattiroolissa ainona ko. organisaatiossa. Jaksan työtäni hyvin myös siksi, että olen läpi nuoren työurani saanut hyvin työnohjausta ja apua siihen, että pystyn erottamaan vapaa-ajan ja työajan toisistaan. Ymmärrän sekä järki- että tunnetasolla, että en pysty kaikkia auttamaan, varsinkin jos ihminen ei itse halua tulla autetuksi. Teen minkä voin ja loppuajan keskityn pääasiaan: vapaa-aikaan. Ja tässä se kaikkein tärkein: oma työ täytyy osata rajata ja osata sanoa ei. Psykologina tulee monesti vastaan tilanteita, joissa ammattiryhmämme harteille luodaan ja me itse luomme toiveita tehdä sitä, tätä ja tuota. Yksi mihin työssä on pakko oman jaksamisen kannalta oppia, on tunnistaa tilanteet joissa itsellä ei ole annettavaa.
Työ on minulle merkityksellinen ja tärkeä, mutta omalla kohdallani moni elämänarvojen painopiste on ainakin tällä hetkellä muissa asioissa. En esim. haaveile minkäänlaisesta erikoistumisesta, ainakaan vielä.
Kerron mielelläni lisää työstäni, olen opiskellut Joensuussa 2010-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2016.
Kuulostaa mielenkiintoiselta! Osaisitkohan ottaa kantaa seuraavaan:
Odotan vielä tämän haun lopullisia tuloksia ja tässä odotellessa olen selannut eri yliopistojen opinto-oppaita. Näyttäisi siltä, että painotuksissa on aika isojakin eroja eri yliopistojen välillä ja todennäköisesti en pääse juuri sinne missä olisi mielestäni mielenkiintoisin valikoima.
Miten iso painoarvo kursseilla on kun siirrytään työelämään? Voiko tehdä "kaikkea" kunhan on vain laillistettu psykologi vai sulkeutuuko jotain ovia, jos ei ole käynyt esimerkiksi tiettyä määrää vaikka neuropsykologian kursseja?Kiitos avusta!
Ei minun käsityksen mukaan sulje pois tai sen enempää ole hyötyä tietyssä yliopistossa tehdystä psykologin maisterin tutkinnosta tai tietyistä kursseista. Ainakin mikäli hakee töihin, joissa etsitään nimenomaan laillistettua psykologia. En ole ainakaan kenenkään kuullut jääneen ilman jotakin kyseistä työtä siksi, että olisi valmistunut tietystä yliopistosta. Joensuu tai tarkemmin Itä-Suomen yliopisto on jostain syystä ollut joiltain osin väheksytty paikka/koulutusohjelma, mutta minusta siellä sai hyvät valmiudet psykologina toimimiseen ja mikä tärkeintä: psykologin laillisuuteen oikeuttavan tutkinnon. Itse valitsisin opiskelupaikan sen perusteella mikä kaupunki asuinpaikkana eniten kiinnostaa mikäli valinnanvaraa on. Joensuusta vielä sen verran, että sieltä valmistuneita tiedän olevan ihan laidasta laitaan työmarkkinoilla sekä yksityisellä että julkisella sektorilla aina yritysmaailmasta perheneuvola/koulupsykologin töihin.
Toki monet asiat näistä selviävät vasta työkokemuksen myötä..