Psykologia 2020

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ketään itse mielenterveysongelmista kärsivää tai kärsinyttä, joka on päässyt psykalle opiskelee?

Joo, masennusta ja päihdeongelmaakin oli lukioikäisenä, ei ollut oikein mitään merkityksellisyyden kokemusta, perheongelmia ja jouduin pärjäämään lähinnä yksin kaiken kanssa. Olin ollut peruskoulussa tosi lahjakas ja tykkäsin oppimisesta, mutta lukiossa jotenkin kadotin yhteyden itseeni ja kaikkeen muuhunkin enkä jaksanut keskittyä opiskeluun. Lukion jälkeen sitten kypsynyt ihan huomattavasti ja käsitellyt asioita tosi paljon, en ole enää ollut aikoihin masentunut ja oon löytänyt todella paljon merkityksellisyyden kokemusta elämääni, kivoja harrastuksia ja opiskelu tuntuu nykyään todella antoisalta. Osittain näiden kokemusten ansiosta kiinnostuinkin psykasta, on kiehtonut mielen toiminnan moniulotteisuus ja sen implikaatiot koko elämän kannalta, ja esim. just toi merkityksellisyyden kokemus varsinkin. Pääsin psykalle toisella yrittämällä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :( 

Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa. 

Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä. 

Millä tavalla sinua pakotetaan?

SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.

Tässä on kommunikaatiovirhe. Sinä et ole osannut vaatia puolisoltasi riittävästi tukea tähän aikaan. Hän ei ymmärrä täysin, kuinka tärkeä ja suunnattoman suuri työ on opetella uusi osa-alue kuukaudessa, ja että tarvitsisit enemmän aikaa siihen. Hän voi luulla, että tilanne on sinusta ok, koska et vaadi riittävästi.

Tässä on nyt reilu viikko vielä. Voisiko puolisosi sen aikaa hoitaa kotia ja perhettä kaiken liikenevän ajan? Se on vain viikko elämästä, mutta sinä tarvitset sen juuri nyt.

ei voi. Asiat ei ole noin yksinkertaisia... Ja mitä tuohon opiskeluun tulee, niin pärjään kyllä opinnoissa. Olen aina pärjännyt. Pääsykokeissa yleensä aina mokaan. Sen vuoksi olisi tärkeä, että saisin rauhassa valmistautua. Mutta ei onnistu tässä perhetilanteessa. Ellei sitten vain otan a lähden.

En tiedä tajuatko itse tätä mutta viestiesi perusteella kuulostat siltä, että oikeasti haluaisitkin ehkä lähteä siitä suhteesta? Kuulostaa että on jotain syvempääkin tyytymättömyyttä taustalla. Kannattaa ihan tosissaan pureutua siihen asiaan, tylsää heittää omaa elämää hukkaan sen takia että kokee ettei viitsi lähteä epätoimivasta suhteesta lasten takia.

Vinkkejä tulevien vuosien hakijoille. Mikä oli juuri sinun hakuprosessissa ratkaisevaa, että pääsit tänä vuonna sisälle? Minulla se oli se, että olin rajannut yo:ssa korotettavat aineet sopiviksi eli en haalinut liikaa ja toisaalta tarpeeksi jotta voi päästä sisälle. Tein niiden eteen töitä. Ilman jompaa kumpaa korotettua ainetta en olisi päässyt sisälle. Ja se että ytl korotti alustavista pisteistä sen verta, että yhdellä arvosanalla nousi yksi aine tarkoitti, että pääsin ykkös hakutoiveeseen. Pienestä voi olla kiinni. 

Joensuuhun päässyt, paljon onnea, nauti paikasta, kovatasoista porukkaa on joka laitoksessa. Ihana kaupunki ja töitä saat yhtälailla aivan varmasti. Kuten joku sanoi, niin Hki ja TRE antaa tiettyihin asioihin huonoimmat valmiudet, ja niitä täytyy työelämässä sitten opiskella lisää mutta Joensuu on hyvä❤️❤️ Itse olen aikoinaan valmistunut Tampereelta ja ainakin silloin aika huonot valmiudet antoi työelämään, silloin siellä opiskeltiin mm. Nlp:tä...

Vierailija kirjoitti:

Vinkkejä tulevien vuosien hakijoille. Mikä oli juuri sinun hakuprosessissa ratkaisevaa, että pääsit tänä vuonna sisälle? Minulla se oli se, että olin rajannut yo:ssa korotettavat aineet sopiviksi eli en haalinut liikaa ja toisaalta tarpeeksi jotta voi päästä sisälle. Tein niiden eteen töitä. Ilman jompaa kumpaa korotettua ainetta en olisi päässyt sisälle. Ja se että ytl korotti alustavista pisteistä sen verta, että yhdellä arvosanalla nousi yksi aine tarkoitti, että pääsin ykkös hakutoiveeseen. Pienestä voi olla kiinni. 

Yksi sana.

Korona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :( 

Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa. 

Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä. 

Millä tavalla sinua pakotetaan?

SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.

Eihän kukaan sua pakota. Ota nyt ihan iisisti. Jos tänä vuonna ei onnistu ja yhä välttämättä haluat päästä psykologiksi, niin voit aina aloittaa noiden opiskelun nyt rauhassa ja kokeilla ensivuonna uudelleen.

Mutta jos nyt on jo noin vaikeaa kyetä opiskelemaan perheellisenä, niin onko psykologia tässä vaiheessa se järkevä ratkaisu? Kuitenkin opiskellessa on järkyttävä määrä luettavaa ja opinnoista voi todella nopeasti pudota. Kannattaako tuollaiseen, monien vuosien stressiin lähteä, jos se aiheutta jo nyt paljon pahaa mieltä? Olisiko mahdollista, että voisit hakeutua johonkin toiselle alalle, minne pääseminen ei ehkä olisi näin stressaavaa?

Ja ymmärrätkö sinä, että aikuisen ihmisenä ei ole enää aikaa odottaa ja yrittää vuosi toisen perään. Toki jos olisi 18v. niin mikä ettei. Mutta elämä on niin lyhyt oikeasti. Te ette tajua sitä

Ei vaikuta siltä, että psykologin ammatti sopii tällä hetkellä sinulle. Vaikka jättäisitkin perheesi, et välttämättä pääsisi siltikään sisälle. Onko oikea aika miettiä vaihtoehto B:tä?

Vierailija kirjoitti:

Mä niin näen miten ne yliopistolla naureskelee meille vanhemmille hakijoille. Ihan selvästi halusivat vaikeuttaa entisestään sisään pääsemistä. En olisi uskonut miten halveksuttavaaa vanheneminen on.

Nyt ne foliot takas rullaan, ei sillä yliopistolle väliä ole että minkä ikäisiä ne hakijat on, kunhan tulevat opiskelemaan valmistuakseen. Pääsykokeiden järjestäminen tässä tilanteessa olisi ollut vain tyhmää, kun ylioppilaskokeet ovat olemassa.

T. Yliopistojen valintaprosessista jotain tietävä

Mun matka psykalle: en uskaltanut lukion jälkeen edes hakea, vaikka kirjoitin 2L 3E ja yo todistuksen ka oli 9.5. Matikkaa en nimittäin osannut. Haahuilin pari vuotta opiskellen humanistisia tieteitä (mm kirjallisuus ja filosofia) yrittäen unohtaa psykologian. Sitten lopulta hammasta purren päätin hakea. Luin ja laskin matikkaa monta kuukautta. Muut pääsykoemateriaalit taasen tuntuivat helpoilta. Lopulta tilastokin alkoi helpottaa. En kertonut kellekään, että menen pääsykokeeseen. Laskut oli vaikeita ja myöhemmin sain selville, että yhden ison laskun olin mokannut totaalisesti kun olin ymmärtänyt sen väärin. Olin varma, että siihen meni mahikset.

Mutta pääsin kuitenkin ekalla kerralla Helsinkiin ja koska oli jo pari vuotta kirjoituksista, en saanut yo-todistuksesta mitään lisäpisteitä vaan menin täysin pääsykokeella. Ai että oli voittaja fiilis. Opiskelujen ekana vuotena paljastettiin opiskelijoille pääsykokeiden pisteet. Kävi ilmi, että olin päässyt ihan rimaa hipoen kun tilastomatikka oli mennyt huonosti. Mutta muut tehtävät olivatkin olleet kaikki sitten maksimipisteillä. Nauroin vain hysteerisesti kun tajusin, miten vähällä oli että nuo ei-matikka vastaukset olisi jääneet arvioimatta. Siihen aikaan piti saada matikasta tietty pistemäärä, jotta muut vastaukset edes luettiin. No yhtä kaikki, onneksi olin sen kriittisen rajan yläpuolella. Muutoin varmaan edelleenkin haahuilisin jonain humanistina ja miettisin, olisiko sittenkin pitänyt hakea psykalle.

Siis koska ton todisvalintakiintiössä saadun opiskelupaikan pystyy vastaanottamaan? Sitten vasta kun kokeidenkin tulokset on tulleet?

Vierailija kirjoitti:

Siis koska ton todisvalintakiintiössä saadun opiskelupaikan pystyy vastaanottamaan? Sitten vasta kun kokeidenkin tulokset on tulleet?

Vasta yhteishaun valmistuttua juhannuksen tietämillä. Vain ylimmät toiveet voi ottaa vastaan heti.

Vierailija kirjoitti:

Joensuun puolustaja täällä hei! Tosin vähän jäävi olen, kun valmistuin sieltä itse muutama vuosi sitten. Minulta ainakaan ei kukaan ole kysellyt, mistä olen valmistunut. Päinvastoin sitten asia on tullut puheeksi, kun on tullut ilmi, että Jns esim. annetaan valmiudet tunnepuolen arviointiin. Yllätyin ihan valtavasti kuullessani, että vaikka Treella ja Hgissä opiskelleet kollegat eivät tienneet näistä tunnepuolen arviointimenetelmistä käytännössä mitään. Kuulemma niitä ei heidän aikanaan ollut sivuttu ollenkaan, ja kuitenkin olivat valmistuneet 2009 ja 2011.

Lämpimät muistot Joensuusta. Sille naureskellaan ihan vaan sijainnin takia, neuropuoltakin on lisätty sittemmin. Jos puolisolle olisi ollut siellä töitä, olisin hyvin voinut vaikka jäädä pysyvästikin. Ne talvet, ne talvet...:)

Juurikin näin. Turha pelätä Joensuuta minkään maineen takia. Terveisin Helsingin psykalta valmistunut, joka ei valmistumisen jälkeen eikä edelleenkään x kliinisen työvuoden jälkeen osaa tehdä ainuttakaan tunne-elämän tutkimusta. (Tosin työpaikkani ei edellytä tunne-elämän tutkimuksia, jos olisi pakko, varmasti opettelisin). Kuitenkin väitän, että vaikka kuinka Helsinki on arvostettu yliopisto muuten ja psykan laitoskin tuottaa huippututkimusta, on Helsingin anti käytännön asiakastyötä tekeville psykologeille aika heikko etenkin J-kaupunkeihin nähden. Vaikka omista opinnoistani on jo aikaa, väitän tilanteen olevan edelleen sama, sillä ohjaan säännöllisesti harjoittelijoita Helsingistä. 

JA vielä kerran: Paljon onnea kaikille valituille ja tsemppiä AMK kokeeseen lukijoille! :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koska ton todisvalintakiintiössä saadun opiskelupaikan pystyy vastaanottamaan? Sitten vasta kun kokeidenkin tulokset on tulleet?

Vasta yhteishaun valmistuttua juhannuksen tietämillä. Vain ylimmät toiveet voi ottaa vastaan heti.

Jees. Näin ajattelinkin. Mutta mulla tilanne siis se, että sain paikan Joensuusta ja oon 15. varasijalla Jyväskylään. Mut eihän varasijat liiku niin paljoa, että Jyväskylään pääsisin varasijalta ja "joutuisin" ottamaan sieltä paikan vastaan? Eli nyt voin etsiä vuokrakämppää Joensuusta rauhallisin mielin? Typeriä kysymyksiä varmaan, mutta auttakaa tietämätöntä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis koska ton todisvalintakiintiössä saadun opiskelupaikan pystyy vastaanottamaan? Sitten vasta kun kokeidenkin tulokset on tulleet?

Vasta yhteishaun valmistuttua juhannuksen tietämillä. Vain ylimmät toiveet voi ottaa vastaan heti.

Jees. Näin ajattelinkin. Mutta mulla tilanne siis se, että sain paikan Joensuusta ja oon 15. varasijalla Jyväskylään. Mut eihän varasijat liiku niin paljoa, että Jyväskylään pääsisin varasijalta ja "joutuisin" ottamaan sieltä paikan vastaan? Eli nyt voin etsiä vuokrakämppää Joensuusta rauhallisin mielin? Typeriä kysymyksiä varmaan, mutta auttakaa tietämätöntä :D

Ei kyllä millään liiku!

Jos joku osais antaa vinkkejä/apua niin olisin kiitollinen, tohon a-kohtaan siis (yksi amk kokeeseen lukija joka sanoi joskus ettei koskaan tule tarvitsemaan fysiikkaa mutta tässä sitä ollaan):

380 g:n jääkappale otettiin pakastimesta, jonka lämpötila oli -9,6 °C, ja pantiin hyvin eristetyssä astiassa olevaan jääkylmään ( 0 °C) veteen. Jääkappaleen sisällä oli pieni lämpötila-anturi. Kun jääkappaleen lämpötila oli tasoittunut 0 °C:seen, osa vedestä oli jäätynyt sen

pintaan. Jääpala otettiin vedestä ja punnittiin uudelleen, jolloin tulokseksi saatiin 403 g.

a) Kuinka paljon energiaa vapautui siitä vesimäärästä, joka jäätyi.

b) Määritä jään ominaislämpökapasiteetti.

Jään ominaissulamislämpö on 334 kJ/kg.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku osais antaa vinkkejä/apua niin olisin kiitollinen, tohon a-kohtaan siis (yksi amk kokeeseen lukija joka sanoi joskus ettei koskaan tule tarvitsemaan fysiikkaa mutta tässä sitä ollaan):

380 g:n jääkappale otettiin pakastimesta, jonka lämpötila oli -9,6 °C, ja pantiin hyvin eristetyssä astiassa olevaan jääkylmään ( 0 °C) veteen. Jääkappaleen sisällä oli pieni lämpötila-anturi. Kun jääkappaleen lämpötila oli tasoittunut 0 °C:seen, osa vedestä oli jäätynyt sen

pintaan. Jääpala otettiin vedestä ja punnittiin uudelleen, jolloin tulokseksi saatiin 403 g.

a) Kuinka paljon energiaa vapautui siitä vesimäärästä, joka jäätyi.

b) Määritä jään ominaislämpökapasiteetti.

Jään ominaissulamislämpö on 334 kJ/kg.

Q=cm(delta)t

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :( 

Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa. 

Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä. 

Millä tavalla sinua pakotetaan?

SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.

Tässä on kommunikaatiovirhe. Sinä et ole osannut vaatia puolisoltasi riittävästi tukea tähän aikaan. Hän ei ymmärrä täysin, kuinka tärkeä ja suunnattoman suuri työ on opetella uusi osa-alue kuukaudessa, ja että tarvitsisit enemmän aikaa siihen. Hän voi luulla, että tilanne on sinusta ok, koska et vaadi riittävästi.

Tässä on nyt reilu viikko vielä. Voisiko puolisosi sen aikaa hoitaa kotia ja perhettä kaiken liikenevän ajan? Se on vain viikko elämästä, mutta sinä tarvitset sen juuri nyt.

ei voi. Asiat ei ole noin yksinkertaisia... Ja mitä tuohon opiskeluun tulee, niin pärjään kyllä opinnoissa. Olen aina pärjännyt. Pääsykokeissa yleensä aina mokaan. Sen vuoksi olisi tärkeä, että saisin rauhassa valmistautua. Mutta ei onnistu tässä perhetilanteessa. Ellei sitten vain otan a lähden.

En tiedä tajuatko itse tätä mutta viestiesi perusteella kuulostat siltä, että oikeasti haluaisitkin ehkä lähteä siitä suhteesta? Kuulostaa että on jotain syvempääkin tyytymättömyyttä taustalla. Kannattaa ihan tosissaan pureutua siihen asiaan, tylsää heittää omaa elämää hukkaan sen takia että kokee ettei viitsi lähteä epätoimivasta suhteesta lasten takia.

Edelleen kaikki ei ole noin yksinkertaista.

Varasijalla 28 Helsinkiin. Eli eipä taida olla mitään saumaa. Korottelemaan siis syksyllä. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa ensin se unelmien koulutus eli etsikää itsenne ensin ennen perheen perustamista. Kun elämä on mallillaan on energiaa ja jaksamista huolehtia muista ja olla kiva myös läheisille. Päätin, että mulla ei ole aikaa juuri nyt esim pitkäaikaiseen suhteeseen, koska tiedän olevani hirveä kumppani kun kortisolitasot on melkein koko ajan koholla :D

Minkäs teet, kun se oikea löytyi jo 16-vuotiaana.

Mä taas päätin, että aion saada ekan lapseni ennen 30 ikävuotta. Olin lukenut kaikkia juttuja liian vanhoista synnyttäjistä ja siihen liittyvistä riskeistä..

Vierailija kirjoitti:

Varasijalla 28 Helsinkiin. Eli eipä taida olla mitään saumaa. Korottelemaan siis syksyllä. :/

Ei ikävä kyllä minkäänlaista todistusjonosta. :(

AMK-kokeen kautta korottamaan. Onhan sulla oikeat aineet tiedossa, jotain bilsaa ei kannata korottaa, mieluummin kirjoittaa paremman reaalin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varasijalla 28 Helsinkiin. Eli eipä taida olla mitään saumaa. Korottelemaan siis syksyllä. :/

Ei ikävä kyllä minkäänlaista todistusjonosta. :(

AMK-kokeen kautta korottamaan. Onhan sulla oikeat aineet tiedossa, jotain bilsaa ei kannata korottaa, mieluummin kirjoittaa paremman reaalin.

Varasija oli ainereaalissa siis.