Lue keskustelun säännöt.
Psykologia 2020
26.06.2019 |
Aloitan tän ketjun hyvissä ajoin Psykologia 2019 -ketjun innoittamana. En kirjotellut siihen paljonkaan, mutta sain tukea ja vinkkejä siitä. Pyrin nyt ekaa kertaa ja ilmeisesti parin kymmenen koepisteen päähän jäi. Haaveena sisäänpääsy 2020. Onnittelut sisään päässeille, mutta aletaan toistemme tsemppaaminen tulevaan hyvissä ajoin!
Eli, julistan vuoden 2020 pääsykokeisiin valmistautumiseen avatuksi. Itse lähden nyt kavereiden kanssa terassille ja aloitan huomenna :)
Kommentit (8137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :(
Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä.
Millä tavalla sinua pakotetaan?
SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin näen miten ne yliopistolla naureskelee meille vanhemmille hakijoille. Ihan selvästi halusivat vaikeuttaa entisestään sisään pääsemistä. En olisi uskonut miten halveksuttavaaa vanheneminen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :(
Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä.
Millä tavalla sinua pakotetaan?
SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.
Eihän kukaan sua pakota. Ota nyt ihan iisisti. Jos tänä vuonna ei onnistu ja yhä välttämättä haluat päästä psykologiksi, niin voit aina aloittaa noiden opiskelun nyt rauhassa ja kokeilla ensivuonna uudelleen.
Mutta jos nyt on jo noin vaikeaa kyetä opiskelemaan perheellisenä, niin onko psykologia tässä vaiheessa se järkevä ratkaisu? Kuitenkin opiskellessa on järkyttävä määrä luettavaa ja opinnoista voi todella nopeasti pudota. Kannattaako tuollaiseen, monien vuosien stressiin lähteä, jos se aiheutta jo nyt paljon pahaa mieltä? Olisiko mahdollista, että voisit hakeutua johonkin toiselle alalle, minne pääseminen ei ehkä olisi näin stressaavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :(
Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä.
Millä tavalla sinua pakotetaan?
SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.
Tässä on kommunikaatiovirhe. Sinä et ole osannut vaatia puolisoltasi riittävästi tukea tähän aikaan. Hän ei ymmärrä täysin, kuinka tärkeä ja suunnattoman suuri työ on opetella uusi osa-alue kuukaudessa, ja että tarvitsisit enemmän aikaa siihen. Hän voi luulla, että tilanne on sinusta ok, koska et vaadi riittävästi.
Tässä on nyt reilu viikko vielä. Voisiko puolisosi sen aikaa hoitaa kotia ja perhettä kaiken liikenevän ajan? Se on vain viikko elämästä, mutta sinä tarvitset sen juuri nyt.
Vierailija kirjoitti:
Myös ne c paperit riitti m8neen paikkaan.
mihin riitti c:n paperit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :(
Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä.
Millä tavalla sinua pakotetaan?
SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.
Tässä on kommunikaatiovirhe. Sinä et ole osannut vaatia puolisoltasi riittävästi tukea tähän aikaan. Hän ei ymmärrä täysin, kuinka tärkeä ja suunnattoman suuri työ on opetella uusi osa-alue kuukaudessa, ja että tarvitsisit enemmän aikaa siihen. Hän voi luulla, että tilanne on sinusta ok, koska et vaadi riittävästi.
Tässä on nyt reilu viikko vielä. Voisiko puolisosi sen aikaa hoitaa kotia ja perhettä kaiken liikenevän ajan? Se on vain viikko elämästä, mutta sinä tarvitset sen juuri nyt.
ei voi. Asiat ei ole noin yksinkertaisia... Ja mitä tuohon opiskeluun tulee, niin pärjään kyllä opinnoissa. Olen aina pärjännyt. Pääsykokeissa yleensä aina mokaan. Sen vuoksi olisi tärkeä, että saisin rauhassa valmistautua. Mutta ei onnistu tässä perhetilanteessa. Ellei sitten vain otan a lähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :(
Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä.
Millä tavalla sinua pakotetaan?
SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.
Eihän kukaan sua pakota. Ota nyt ihan iisisti. Jos tänä vuonna ei onnistu ja yhä välttämättä haluat päästä psykologiksi, niin voit aina aloittaa noiden opiskelun nyt rauhassa ja kokeilla ensivuonna uudelleen.
Mutta jos nyt on jo noin vaikeaa kyetä opiskelemaan perheellisenä, niin onko psykologia tässä vaiheessa se järkevä ratkaisu? Kuitenkin opiskellessa on järkyttävä määrä luettavaa ja opinnoista voi todella nopeasti pudota. Kannattaako tuollaiseen, monien vuosien stressiin lähteä, jos se aiheutta jo nyt paljon pahaa mieltä? Olisiko mahdollista, että voisit hakeutua johonkin toiselle alalle, minne pääseminen ei ehkä olisi näin stressaavaa?
Ja ymmärrätkö sinä, että aikuisen ihmisenä ei ole enää aikaa odottaa ja yrittää vuosi toisen perään. Toki jos olisi 18v. niin mikä ettei. Mutta elämä on niin lyhyt oikeasti. Te ette tajua sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ymmärrätkö sinä, että aikuisen ihmisenä ei ole enää aikaa odottaa ja yrittää vuosi toisen perään. Toki jos olisi 18v. niin mikä ettei. Mutta elämä on niin lyhyt oikeasti. Te ette tajua sitä
no pääsitkö psykalle? susta tulee varmasti mainio psykologi. mä oon vuosia hukannut masennuksen ja ahdistuksen vuoksi, nyt olen vanha ja syrjäytynyt ja tiedän että tämäkin kevät on mennyt hukkaan.
Onko täällä ketään itse mielenterveysongelmista kärsivää tai kärsinyttä, joka on päässyt psykalle opiskelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :(
Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä.
Millä tavalla sinua pakotetaan?
SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.
Eihän kukaan sua pakota. Ota nyt ihan iisisti. Jos tänä vuonna ei onnistu ja yhä välttämättä haluat päästä psykologiksi, niin voit aina aloittaa noiden opiskelun nyt rauhassa ja kokeilla ensivuonna uudelleen.
Mutta jos nyt on jo noin vaikeaa kyetä opiskelemaan perheellisenä, niin onko psykologia tässä vaiheessa se järkevä ratkaisu? Kuitenkin opiskellessa on järkyttävä määrä luettavaa ja opinnoista voi todella nopeasti pudota. Kannattaako tuollaiseen, monien vuosien stressiin lähteä, jos se aiheutta jo nyt paljon pahaa mieltä? Olisiko mahdollista, että voisit hakeutua johonkin toiselle alalle, minne pääseminen ei ehkä olisi näin stressaavaa?
Ja ymmärrätkö sinä, että aikuisen ihmisenä ei ole enää aikaa odottaa ja yrittää vuosi toisen perään. Toki jos olisi 18v. niin mikä ettei. Mutta elämä on niin lyhyt oikeasti. Te ette tajua sitä
Jos tää ei ole provo, niin vaikuttaa siltä, ettet ole henkisesti tarpeeksi tasapainoisessa kunnossa suorittaaksesi pääsykoetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :(
Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä.
Millä tavalla sinua pakotetaan?
SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.
Eihän kukaan sua pakota. Ota nyt ihan iisisti. Jos tänä vuonna ei onnistu ja yhä välttämättä haluat päästä psykologiksi, niin voit aina aloittaa noiden opiskelun nyt rauhassa ja kokeilla ensivuonna uudelleen.
Mutta jos nyt on jo noin vaikeaa kyetä opiskelemaan perheellisenä, niin onko psykologia tässä vaiheessa se järkevä ratkaisu? Kuitenkin opiskellessa on järkyttävä määrä luettavaa ja opinnoista voi todella nopeasti pudota. Kannattaako tuollaiseen, monien vuosien stressiin lähteä, jos se aiheutta jo nyt paljon pahaa mieltä? Olisiko mahdollista, että voisit hakeutua johonkin toiselle alalle, minne pääseminen ei ehkä olisi näin stressaavaa?
Ja ymmärrätkö sinä, että aikuisen ihmisenä ei ole enää aikaa odottaa ja yrittää vuosi toisen perään. Toki jos olisi 18v. niin mikä ettei. Mutta elämä on niin lyhyt oikeasti. Te ette tajua sitä
Jos tää ei ole provo, niin vaikuttaa siltä, ettet ole henkisesti tarpeeksi tasapainoisessa kunnossa suorittaaksesi pääsykoetta.
Jos opiskelet psykologiksi ni tiedät kai, että ainoastaan lääkäri voi asettaa diagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :(
Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä.
Millä tavalla sinua pakotetaan?
SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.
Eihän kukaan sua pakota. Ota nyt ihan iisisti. Jos tänä vuonna ei onnistu ja yhä välttämättä haluat päästä psykologiksi, niin voit aina aloittaa noiden opiskelun nyt rauhassa ja kokeilla ensivuonna uudelleen.
Mutta jos nyt on jo noin vaikeaa kyetä opiskelemaan perheellisenä, niin onko psykologia tässä vaiheessa se järkevä ratkaisu? Kuitenkin opiskellessa on järkyttävä määrä luettavaa ja opinnoista voi todella nopeasti pudota. Kannattaako tuollaiseen, monien vuosien stressiin lähteä, jos se aiheutta jo nyt paljon pahaa mieltä? Olisiko mahdollista, että voisit hakeutua johonkin toiselle alalle, minne pääseminen ei ehkä olisi näin stressaavaa?
Ja ymmärrätkö sinä, että aikuisen ihmisenä ei ole enää aikaa odottaa ja yrittää vuosi toisen perään. Toki jos olisi 18v. niin mikä ettei. Mutta elämä on niin lyhyt oikeasti. Te ette tajua sitä
Jos tää ei ole provo, niin vaikuttaa siltä, ettet ole henkisesti tarpeeksi tasapainoisessa kunnossa suorittaaksesi pääsykoetta.
Pääsykokeen voi suorittaa kuka vain. Eri asia, meneekö se läpi. Mutta vaikka vankilassa voi tehdä kokeen. Ja mikäs sinä olet kenenkään mielenterveyttä arvioimaan? Luuletko, että vauvapalstan viesti on jotenkin validi metodi arvioimaan mielenterveyttä?
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään itse mielenterveysongelmista kärsivää tai kärsinyttä, joka on päässyt psykalle opiskelee?
Voi kuule on meitä. Opiskelen psykalla toista vuotta ja meillä on esim. yksi tyttö joka on käynyt läpi anoreksian. Itse omaan ahdistuneisuushäiriön, johon syön lääkkeitä. Ihan normaaleita henkilöitä hakee psykalle eikä psykologin pätevyys ole maaginen taikasuoja mielenterveydenongelmia vastaan. Toki mitään vakavia häiriöitä ei voi olla SORA-lainsäädännön takia, kuten skitsofreniaa tai vakavaa persoonallisuushäiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että mut halutaan vaan pakottaa eroamaan miehestäni ja jättämään lapset hänelle. Ei tästä muuten mitään tule :(
Olen pitkään joustanut ja huolehtinut, että perheen ei tarvitsisi kärsiä minun opiskelusta, mutta nyt näyttää siltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kaikkein helpointa olisi, jos voisin vain asua yksin. Huolehtisin vain itsestäni ja oppimisestani. Ei Suomessa kannata perustaa perhettä.
Millä tavalla sinua pakotetaan?
SIllä tavalla, että en pysty sataprosenttisesti panostamaan hakemiseen, kun mua koko ajan vedetään perheasioista huolehtimaan, tekemään ruokaa, pesemään pyykkejä, huolehtimaan kaikesta. Itkettää. Mun pitäisi lähteä tästä vain pois ja sanoa heipat kaikille. Nyt olisi pitänyt kuukaudessa opetella fysiikka ja kaikki, mutta ei se onnistu näin, kun ei saa rauhassa keskittyä.
Eihän kukaan sua pakota. Ota nyt ihan iisisti. Jos tänä vuonna ei onnistu ja yhä välttämättä haluat päästä psykologiksi, niin voit aina aloittaa noiden opiskelun nyt rauhassa ja kokeilla ensivuonna uudelleen.
Mutta jos nyt on jo noin vaikeaa kyetä opiskelemaan perheellisenä, niin onko psykologia tässä vaiheessa se järkevä ratkaisu? Kuitenkin opiskellessa on järkyttävä määrä luettavaa ja opinnoista voi todella nopeasti pudota. Kannattaako tuollaiseen, monien vuosien stressiin lähteä, jos se aiheutta jo nyt paljon pahaa mieltä? Olisiko mahdollista, että voisit hakeutua johonkin toiselle alalle, minne pääseminen ei ehkä olisi näin stressaavaa?
Ja ymmärrätkö sinä, että aikuisen ihmisenä ei ole enää aikaa odottaa ja yrittää vuosi toisen perään. Toki jos olisi 18v. niin mikä ettei. Mutta elämä on niin lyhyt oikeasti. Te ette tajua sitä
Jos tää ei ole provo, niin vaikuttaa siltä, ettet ole henkisesti tarpeeksi tasapainoisessa kunnossa suorittaaksesi pääsykoetta.
Pääsykokeen voi suorittaa kuka vain. Eri asia, meneekö se läpi. Mutta vaikka vankilassa voi tehdä kokeen. Ja mikäs sinä olet kenenkään mielenterveyttä arvioimaan? Luuletko, että vauvapalstan viesti on jotenkin validi metodi arvioimaan mielenterveyttä?
Kun puhutaan perheen jättämisestä, niin ehkä.
Joensuun puolustaja täällä hei! Tosin vähän jäävi olen, kun valmistuin sieltä itse muutama vuosi sitten. Minulta ainakaan ei kukaan ole kysellyt, mistä olen valmistunut. Päinvastoin sitten asia on tullut puheeksi, kun on tullut ilmi, että Jns esim. annetaan valmiudet tunnepuolen arviointiin. Yllätyin ihan valtavasti kuullessani, että vaikka Treella ja Hgissä opiskelleet kollegat eivät tienneet näistä tunnepuolen arviointimenetelmistä käytännössä mitään. Kuulemma niitä ei heidän aikanaan ollut sivuttu ollenkaan, ja kuitenkin olivat valmistuneet 2009 ja 2011.
Lämpimät muistot Joensuusta. Sille naureskellaan ihan vaan sijainnin takia, neuropuoltakin on lisätty sittemmin. Jos puolisolle olisi ollut siellä töitä, olisin hyvin voinut vaikka jäädä pysyvästikin. Ne talvet, ne talvet...:)
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään itse mielenterveysongelmista kärsivää tai kärsinyttä, joka on päässyt psykalle opiskelee?
Kolmasosalla korkeakouluopiskelijoista on mielenterveysongelmia, että ainakaan ei sisäänpäästyään ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään itse mielenterveysongelmista kärsivää tai kärsinyttä, joka on päässyt psykalle opiskelee?
Voi kuule on meitä. Opiskelen psykalla toista vuotta ja meillä on esim. yksi tyttö joka on käynyt läpi anoreksian. Itse omaan ahdistuneisuushäiriön, johon syön lääkkeitä. Ihan normaaleita henkilöitä hakee psykalle eikä psykologin pätevyys ole maaginen taikasuoja mielenterveydenongelmia vastaan. Toki mitään vakavia häiriöitä ei voi olla SORA-lainsäädännön takia, kuten skitsofreniaa tai vakavaa persoonallisuushäiriötä.
Mistä olet lukenut, ettei voi olla skitsofreniaa. Skitsofrenia ainakin voi olla hallinnassa esim. Lääkkeillä, eikä välttämättä huomaa edes päällepäin mitään vaan arki voi sujua hyvin.
Hankkikaa ensin se unelmien koulutus eli etsikää itsenne ensin ennen perheen perustamista. Kun elämä on mallillaan on energiaa ja jaksamista huolehtia muista ja olla kiva myös läheisille. Päätin, että mulla ei ole aikaa juuri nyt esim pitkäaikaiseen suhteeseen, koska tiedän olevani hirveä kumppani kun kortisolitasot on melkein koko ajan koholla :D
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa ensin se unelmien koulutus eli etsikää itsenne ensin ennen perheen perustamista. Kun elämä on mallillaan on energiaa ja jaksamista huolehtia muista ja olla kiva myös läheisille. Päätin, että mulla ei ole aikaa juuri nyt esim pitkäaikaiseen suhteeseen, koska tiedän olevani hirveä kumppani kun kortisolitasot on melkein koko ajan koholla :D
Minkäs teet, kun se oikea löytyi jo 16-vuotiaana.
Ketju on lukittu.
Mitkä pisterajat nyt sitten lopulta olivat? Olen lueskellut tätä keskustelua mielenkiinnolla. Ehkä jo mainittu moneen kertaan, mutten jaksa etsiä aiemmista. Jos joku jaksaisi laittaa, kiitos.