Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Deittailu uuvuttaa
Friiiida
26.06.2019 |
Olen juuri kolmekymmentä täyttänyt nainen enkä ymmärrä mitä teen kerta toisensa jälkeen väärin miesten tapailussa. Tai sellaisten miesten, jotka itse koen potentiaalisiksi kumppaniehdokkaiksi. Olen yliopiston käynyt, urheilullinen, sirokasvoinen, pitkä ja hoikka nainen. Ulospäinsuuntautunut ja seurassa nauravainen ja sosiaalinen. En pelkää puhua enkä kertoa mielipidettäni. Kuvailisin itseäni kiltiksi, reiluksi ja herttaiseksikin. Pidän itsestäni huolta, meikkaan, hoidan kehoani ja mieltäni.
Minusta kiinnostuu lähinnä vähän heikon itsetunnon omaavat, nörtähtävät miehet. He ottavat aktiivisesti yhteyttä ja osoittavat kiinnostuksensa liiankin innokkaasti. Jos seksiä harrastetaan jossain vaiheessa, kiinnostus ei heiltä lopu vaan tapailu jatkuu samaan malliin. He alkavat miellyttää ja yhtäkkiä ovat kaikesta samaa mieltä kuin minä.
Miehet, joista itse kiinnostun ovat humoristisia, miehekkäällä tavalla raamikkaita ja itsenäisiä, mutta luonteeltaan lämpimiä ja vähän introvertimpiä kuin mitä itse olen.
Tarvitsen rinnalleni jonkun, joka uskaltaa ottaa tilan haltuun ja jolla on oma tahto ja elämä. Jonkun, joka haastaa minut, mutta suo suhteelle turvallisuuden tunteen.
Kuitenkin jälkimmäinen miestyyppi kiinnostuu minusta usein vain seksuaalisesti. Tätä on tapahtunut nyt viimeisen neljän sinkkuvuoteni aikana useammin kuin kerran. Miehiä olen tavannut eri yhteyksissä: Tinderissä, ystävän juhlissa, baarissa, rinnakkaisella työpaikalla... Itseäni kiinnostavan miestyypin kanssa mennään treffeille, mennään toisille, kolmansille ja jossain vaiheessa sänkyyn. Välillä on menty sänkyyn viidensien välillä kymmenensien treffien jälkeen, joskus menty jopa ensimmäisten, myönnän. Riippumatta siitä milloin seksi astuu kuvioihin, tiedän itse lähes aina jos henkilö olisi potentiaalinen kumppani. Tuntuu kuitenkin, että ilmeisesti mies on minusta halunnut vain ja ainoastaan sitä seksiä, sillä seksin jälkeen tapahtuu jotain. Nähdään vielä ehkä kerran tai pari ja sen jälkeen auttamatta alan huomata miehen kiinnostuksen laskevan: hän ei enää viestittele, ehdota treffejä, vastailee pidemmällä viiveellä. Vaihtoehtoisesti kiinnostus hiipuu ja mies ottaa yhteyttä vain satunnaisesti (ilmeisestikin vain silloin kun haluaa seksiä.) Tämä pätee siis vain tähän itsevarmempaan ja vahvempaan miestyyppiin.
Onko todella niin, että miehet ihan oikeasti jaksavat esittää vaikka kuinka hurmaavaa niin kauan kuin vain saavat sen palkintonsa (= seksin) ja sitten jatkavat matkaansa? Onko niin, että minun pitää ottaa itselleni riippakivi kumppaniksi, sillä luonteeltaan vahvempien miesten mielestä olen vain seksuaalisesti viehättävä? Onko todella niin, että vuonna 2019 naisen täytyy edelleen odottaa, pihdata, pelailla ja testata, josko mies jaksaa odotella ja on oikein perustein tapailemassa minua?
Eikö vahva mies halua rinnalleen vahvaa naista? Joka kerta tulen varovaisemmaksi ja olenkin pitänyt pidempiä taukoja deittailusta, koska se tuntuu ihan oikeasti uuvuttavalta.
Itselläni alkaa olla jo kovasti kaipuu johonkin pysyvämpään, lasten hankintakin jossain hamassa tulevaisuudessa alkaa kiinnostaa. En vain löydä itselleni miestä, joka vastaisi omaa viehätystyyppiäni.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Jos halu olla feminiinisempi perustuu ainoastaan tarpeeseen miellyttää alfamaisempia miehiä, kuinkahan mahtaa toimia?
Minä veikkaan että mies pysyy kuvioissa hieman kauemmin, mutta jossain vaiheessa perusluonne astuu esiin, ja seuraavakin alfa ottaa hatkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vaan trollailen täällä mutta vastaan nyt ihan asiallisesti.
Olen sellainen mies joka saa naisia. Itse en todellakaan jaksaisi kymmentä treffiä jos olisin kiinnostunut vain seksistä kanssasi. Miksi? No koska seksiä saan yleensä ekoillakin treffeillä jos haluan. Jos tapaan uudestaan olen oikeasti kiinnostunut.
Olen tosi helppo menettämään kiinnostuksen. En syytä tietenkään ikinä kerro kenellekään mutta selluliittinen löysä peppu, pepun karvaisuus (vaikka muuten posliini), roikkuvat synnyttäjän rinnat, iso karvainen luomi jne ovat tulleet esille vasta ekan kerran sängyssä ja kiinnostus meni.
Kun on helppo saada naisia sitä etsii helposti sitä täydellistä ja menettää kiinnostuksensa hyvin pienen jutun takia. Ei ole merkitystä tuleeko nuo esille ekoilla vai viidensillä treffeillä. Seksiä voin harrastaa ekoilla treffeillä ja alkaa suhteeseen, monta kerta näin käynytkin. Omalla kohdallani seksin pihtaaminen ei auta asiaa mutta olen kuullut että monen miehen kanssa se auttaisi.
Onko sinulla jotain tuollaista mikä tulee esille vasta sängyssä?
Ei tietääkseni ja pyrin myös aina olemaan viehättävä - myös alasti. Pidän kropastani todella hyvää huolta, olen joogannut monta vuotta ja käyn salilla. Ja koen, että olen kyllä ihan etevä sängyssä.
Naiseni ei tarvitse olla "etevä sängyssä". Aito heittäytyminen tärkeää. Nro 10
Etevä sängyssä ei tarkoita sitä, että taion kaneja hatusta, mutta se, että olen myös aloitteellinen, itsevarma, leikittelevä, osoitan kiinnostukseni enkä makaa lahnana patjaa vasten.
Eli oletkin monen miehen mielestä liian kokenut ja estoton sänkyhommissa. Miehet kyllä marisee pihtaavista vaimoista ja haluaa puheissaan kiihkeän ja halukkaan naisen, mutta sitten kun nainen onkin aloitteellinen, aktiivinen ja taitavakin sängyssä ja nauttii seksistä niin ehei, nainen onkin miehen silmissä jokin seksihullu nymfomaani joka varmasti panee kaikki kaverit ja naapuritkin eli ei vakavasti otettava eikä taatusti sitä kuuluisaa "vaimomatskua".
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia naiset antavat nykyään ennen kuin seurustelusta on sovittu?
Koska nykyään naiset usein myös saavat, ihan siellä sinkkutohinoissakin. :)
Vierailija kirjoitti:
Ap rehellisesti, onko tämä nyt miesasiamiesten trolli? Koko homma on epäilyttävästi suoraan palstamiesten pelikirjasta...
On, on, tulin siihen tulokseen jo kauan sitten. Täällä ne kesäpäivänä yrittävät taas opettaa naisille millaisia meidän pitäisi olla ja millaisia miehiä meidän pitäisi haluta :-DDD
hepsus kirjoitti:
Liioittelet ensin kuvaamasi nörtähtävän miestyypin huonoja puolia? Liian kliseisestä kuvausta, epäuskottavaa. Ehkä sulta puuttuu ihmistuntemusta. Sulla on ilmeisesti käsitys, että jos mies ei ota tilaa haltuun ja haasta, hänellä on huono itsetunto. Se ei pidä paikkaansa. Tätä tyyppiä ei vain kiinnosta sellainen, hän nimenomaan hakee harmoniaa. Hän elää juuri sellaista elämää kuin haluaa. Sinä sen sijaan olet levoton, etkä taida oikein tietää mitä haluat, kauheasti pitäisi suorittaa, ja päättömästi poukkoilla sinne tänne.
En oikein usko, että nämä miehet ovat sellaisia kynnysmattoja kuin sanot. Kommunikaatiossa ongelmia, olet liian aggressiivinen? Sinä et anna heille tilaa? Et kykene tasa-arvoiseen kommunikaatioon, sulta puuttuu herkkyys kekustelun ilmapiirin aistimiseen?
Kommunikaatiota sun pitäisi ehkä kehittää. Ala lukemaan kaunokirjallisuutta. Monien tutkimusten mukaan se kehittää empatiaa, herkkyyttä ja ihmistuntemusta.
Myös tämä.
Kuvauksensa perusteella ap on perusluonteeltaan erittäin maskuliininen, mutta ulkonäöltään feminiininen = miellyttää alfoja seksuaalisesti, mutta ei kumppanina.
Betamiesten kanssa ap ei pärjää koska näkee suhteen jatkuvana sparriotteluna jossa hän sparraa täysillä, ja miehen tulee näyttää voimansa osoittamalla ap:lle rajat.
Miten ap luulee homman toimivan kun mies on se dominoivampi osapuoli? Niinpä, mies varmistaa ettei jyrää naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Jos halu olla feminiinisempi perustuu ainoastaan tarpeeseen miellyttää alfamaisempia miehiä, kuinkahan mahtaa toimia?
Minä veikkaan että mies pysyy kuvioissa hieman kauemmin, mutta jossain vaiheessa perusluonne astuu esiin, ja seuraavakin alfa ottaa hatkat.
Ei sen pitäisikään perustua pelkästään "alfan miellyttämiseen". Kyllähän paremmin omaksuttu feminiinisyys vaikuttaa elämään ihan kokonaisvaltaisesti.
Eikä kyse ole mistään esittämisestä, vaan siitä, että löydetään itsestä se feminiinisyys, joka on tukahdutettu, kun on opittu, että maailmassa pitää olla maskuliininen, jotta pärjää (etenkin koulussa ja töissä).
Ihminen pystyy kyllä muuttamaan ajatusmaailmaansa ja käytöstään, mutta ei se tietenkään parissa kuukaudessa tapahdu. Ja onhan ihmisillä muutenkin erilaisia rooleja, ei esim. työpaikalla käyttäydytä samalla tavalla kuin hyvien ystävien tai omien vanhempien seurassa. Ei se siltikään ole mitään feikkaamista.
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Mitä järkyttävää siinä on? Et voi saada kaikkien naisten ihannemiestä?
Sekä feminiiniset että maskuliiniset naiset haluavat niitä samoja maskuliinisia miehiä. No, kaikille ei riitä.
Jos miehet ajattelisivat kuin sinä, ne betamiehetkin haluaisivat pikku kodin hengettäriä koska "samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä".
Sinua ei haluaisi kukaan, ei edes ne pehmomiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mieti ap tätä.
On ne vahvat miehet ja pehmomiehet. On kodin hengettäret ja sun kaltaiset vahvat naiset.
Kuka menee yhteen kenenkin kanssa?
Vahvat miehet haluaa kodin hengettäriä, pehmomiehet haluaa vahvoja naisia.
Kodin hengettäret ja vahvat naiset haluaa molemmat vahvoja miehiä. Jommat kummat jää ilman.
Vierailija kirjoitti:
No mieti ap tätä.
On ne vahvat miehet ja pehmomiehet. On kodin hengettäret ja sun kaltaiset vahvat naiset.
Kuka menee yhteen kenenkin kanssa?
Vahvat miehet haluaa kodin hengettäriä, pehmomiehet haluaa vahvoja naisia.
Kodin hengettäret ja vahvat naiset haluaa molemmat vahvoja miehiä. Jommat kummat jää ilman.
Oletko 121212:n kultin jäsen kun toistat papukaijana "mestarin" postauksia? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vaan trollailen täällä mutta vastaan nyt ihan asiallisesti.
Olen sellainen mies joka saa naisia. Itse en todellakaan jaksaisi kymmentä treffiä jos olisin kiinnostunut vain seksistä kanssasi. Miksi? No koska seksiä saan yleensä ekoillakin treffeillä jos haluan. Jos tapaan uudestaan olen oikeasti kiinnostunut.
Olen tosi helppo menettämään kiinnostuksen. En syytä tietenkään ikinä kerro kenellekään mutta selluliittinen löysä peppu, pepun karvaisuus (vaikka muuten posliini), roikkuvat synnyttäjän rinnat, iso karvainen luomi jne ovat tulleet esille vasta ekan kerran sängyssä ja kiinnostus meni.
Kun on helppo saada naisia sitä etsii helposti sitä täydellistä ja menettää kiinnostuksensa hyvin pienen jutun takia. Ei ole merkitystä tuleeko nuo esille ekoilla vai viidensillä treffeillä. Seksiä voin harrastaa ekoilla treffeillä ja alkaa suhteeseen, monta kerta näin käynytkin. Omalla kohdallani seksin pihtaaminen ei auta asiaa mutta olen kuullut että monen miehen kanssa se auttaisi.
Onko sinulla jotain tuollaista mikä tulee esille vasta sängyssä?
Ei tietääkseni ja pyrin myös aina olemaan viehättävä - myös alasti. Pidän kropastani todella hyvää huolta, olen joogannut monta vuotta ja käyn salilla. Ja koen, että olen kyllä ihan etevä sängyssä.
Susta tulee mieleen sellanen punttipaavo, joka käy vähä salilla ja yrittää pullistella ja sit lopulta ihmettelee ku muut ei kiinnostu.
Mites muuten se sun etevyys sängyssä niinku käytännössä ilmenee?
Arvostan nimeä Punttipaavo, vaikka nainen olenkin. Otan käyttöön.
Etevyydellä tarkoitan lähinnä sitä, että olen notkea ja ketterä, ruumiinrakenteeltani ennemminkin siro kuin Punttipaavo. Seksissä olen kokeilunhaluinen ja spontaani - jos nautin en pelkää näyttää sitä enkä häpeä vartaloani.
Liika etevyys voi antaa kuvan = hyvin kokenut ja tuollaisten kanssa ei pariuduta.
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vaan trollailen täällä mutta vastaan nyt ihan asiallisesti.
Olen sellainen mies joka saa naisia. Itse en todellakaan jaksaisi kymmentä treffiä jos olisin kiinnostunut vain seksistä kanssasi. Miksi? No koska seksiä saan yleensä ekoillakin treffeillä jos haluan. Jos tapaan uudestaan olen oikeasti kiinnostunut.
Olen tosi helppo menettämään kiinnostuksen. En syytä tietenkään ikinä kerro kenellekään mutta selluliittinen löysä peppu, pepun karvaisuus (vaikka muuten posliini), roikkuvat synnyttäjän rinnat, iso karvainen luomi jne ovat tulleet esille vasta ekan kerran sängyssä ja kiinnostus meni.
Kun on helppo saada naisia sitä etsii helposti sitä täydellistä ja menettää kiinnostuksensa hyvin pienen jutun takia. Ei ole merkitystä tuleeko nuo esille ekoilla vai viidensillä treffeillä. Seksiä voin harrastaa ekoilla treffeillä ja alkaa suhteeseen, monta kerta näin käynytkin. Omalla kohdallani seksin pihtaaminen ei auta asiaa mutta olen kuullut että monen miehen kanssa se auttaisi.
Onko sinulla jotain tuollaista mikä tulee esille vasta sängyssä?
Ei tietääkseni ja pyrin myös aina olemaan viehättävä - myös alasti. Pidän kropastani todella hyvää huolta, olen joogannut monta vuotta ja käyn salilla. Ja koen, että olen kyllä ihan etevä sängyssä.
Naiseni ei tarvitse olla "etevä sängyssä". Aito heittäytyminen tärkeää. Nro 10
Etevä sängyssä ei tarkoita sitä, että taion kaneja hatusta, mutta se, että olen myös aloitteellinen, itsevarma, leikittelevä, osoitan kiinnostukseni enkä makaa lahnana patjaa vasten.
Eli oletkin monen miehen mielestä liian kokenut ja estoton sänkyhommissa. Miehet kyllä marisee pihtaavista vaimoista ja haluaa puheissaan kiihkeän ja halukkaan naisen, mutta sitten kun nainen onkin aloitteellinen, aktiivinen ja taitavakin sängyssä ja nauttii seksistä niin ehei, nainen onkin miehen silmissä jokin seksihullu nymfomaani joka varmasti panee kaikki kaverit ja naapuritkin eli ei vakavasti otettava eikä taatusti sitä kuuluisaa "vaimomatskua".
Höpö höpö, kyllä se on jostain muusta ollut kiinni kuin halukkuudesta ja estottomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ota tämä kirjava deittailuisi siltä kannalta että opit jotain itsestäsi ja vuorovaikutuksesta, kommunikaatiosta ja ihmisistä ylipäätänsä. Unohda hetkeksi se deittailu sieltä takaraivosta. Korostat itsestäsi ulkoisia seikkoja ja sänkytaitojasi ja sitten ihmettelet kun miehet haluavat vain seksiä. Olet kouluttautunut ja sitä ja tätä mutta todellista kohtaamista toisen ihmisen kanssa ei tapahdu koska olet määritellyt sekä itsesi että haavemiehesi ranskalaisin viivoin.
Kaikki tuo höpinä tilan ottamisesta ja haastamisesta on kuin jostain Harlekin-romaanista. Useimmat ihmiset kaipaavat suhteessaan rauhaa. Siis: haluavat suhteen joka on kuin koti jonne on hyvä palata, eivät suhdetta josta pitää lähteä muualle rentoutumaan. Menestyneen miehen työelämä on täynnä haasteita. Kumppanin kanssa riittää se että on hyvä olla ja tuntee olevansa hyväksytty ja rakastettu.
Tekstistäsi tulee myös sellainen kuva että kuvittelet olevasi tietynlainen mutta tosiasiassa et ole. Et tunne itseäsi etkä oikein ihmistä tai miehiäkään.
Opettele kohtaamaan toinen ihminen yksilönä ja lakkaa miettimästä sopiiko hän raameihisi. Kukaan ei jaksa seksiä pidemmälle kiinnostua ihmisestä joka ei ole oikeasti hänestä kiinnostunut - ihmisenä, ei vain miehenä joka täyttää kaikki kohdat toivelistassasi.
Myös pelkkä ystävyyssuhde miesten kanssa auttaa ymmärtämään miesten maailmaa.
Ihan tavalliset, ei niin hoikat ja seksikkäät ja koulutetut naiset löytävät puolison. Ehkä heillä on ihmisenä jotain sellaista annettavanaan mitä sinulla ei ole.
Lyhyesti: vaikutat hieman pinnalliselta, aivan kuin suorittaisit jotain naistenlehden miestenmetsästystestiä.
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Jos halu olla feminiinisempi perustuu ainoastaan tarpeeseen miellyttää alfamaisempia miehiä, kuinkahan mahtaa toimia?
Minä veikkaan että mies pysyy kuvioissa hieman kauemmin, mutta jossain vaiheessa perusluonne astuu esiin, ja seuraavakin alfa ottaa hatkat.
Ei sen pitäisikään perustua pelkästään "alfan miellyttämiseen". Kyllähän paremmin omaksuttu feminiinisyys vaikuttaa elämään ihan kokonaisvaltaisesti.
Eikä kyse ole mistään esittämisestä, vaan siitä, että löydetään itsestä se feminiinisyys, joka on tukahdutettu, kun on opittu, että maailmassa pitää olla maskuliininen, jotta pärjää (etenkin koulussa ja töissä).
Ihminen pystyy kyllä muuttamaan ajatusmaailmaansa ja käytöstään, mutta ei se tietenkään parissa kuukaudessa tapahdu. Ja onhan ihmisillä muutenkin erilaisia rooleja, ei esim. työpaikalla käyttäydytä samalla tavalla kuin hyvien ystävien tai omien vanhempien seurassa. Ei se siltikään ole mitään feikkaamista.
Mitä ihmettä höpäjät.
Mieluummin ne β-miehet saavat muuttaa itsensä maskuliinisemmiksi, niin useammille naisille riittää kunnon uroksia.
No mistä hitosta tommosen miellyttäjämiehen saa?!? Mulle kelpais kun ei kukaa muukaan kiinostu
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Jos halu olla feminiinisempi perustuu ainoastaan tarpeeseen miellyttää alfamaisempia miehiä, kuinkahan mahtaa toimia?
Minä veikkaan että mies pysyy kuvioissa hieman kauemmin, mutta jossain vaiheessa perusluonne astuu esiin, ja seuraavakin alfa ottaa hatkat.
Ei sen pitäisikään perustua pelkästään "alfan miellyttämiseen". Kyllähän paremmin omaksuttu feminiinisyys vaikuttaa elämään ihan kokonaisvaltaisesti.
Eikä kyse ole mistään esittämisestä, vaan siitä, että löydetään itsestä se feminiinisyys, joka on tukahdutettu, kun on opittu, että maailmassa pitää olla maskuliininen, jotta pärjää (etenkin koulussa ja töissä).
Ihminen pystyy kyllä muuttamaan ajatusmaailmaansa ja käytöstään, mutta ei se tietenkään parissa kuukaudessa tapahdu. Ja onhan ihmisillä muutenkin erilaisia rooleja, ei esim. työpaikalla käyttäydytä samalla tavalla kuin hyvien ystävien tai omien vanhempien seurassa. Ei se siltikään ole mitään feikkaamista.
Voisitko valaista mitä tämä feminiinisyys pitää sisällään kun jokaiselle se tarkoittaa eri asiaa. Jos pelkästään ulkonäöstä voidaan olla eri mieltä mikä on feminiinistä niin entäs sitten käytöksestä, olemuksesta jne. Jotenkin arvaan, että tässä pidetään nyt naisellisuutena heikkoutta, alistustumista, ja ettei pidä viedä miehiltä tilaa. Naiset eivät synny tuollaisina vaan tytöille siirretään näitä käytösmalleja joskus ihan huomaamatta. Jos muuttaa väkisin omaa käytöstään vastaamaan jotain mitä olettaa toisen toivovan, on se feikkaamista. Kyllähän se todeksi saattaa muuttua kun tarpeeksi kauan teeskentelee. Ei ole mitään naiseuden ydistä, joka on jokaisessa naisessa jos sitä vaan tarpeeksi hakee.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole sellaista tyyppiä joka viehättäisi miesihannettasi.
Tämä.
Kaikki naiset haluavat niitä samoja pitkiä, raamikkaita, vahvoja itsevarmoja miehiä jotka ottavat tilanteen haltuun. Tämä on stereotyyppinen miesihanne. Joko koska vastakohdat viehättävät toisiaan tai koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Jos nainen on pieni ja empaattinen, hän haluaa pitkän ja vahvan miehen koska vastakohdat.
Jos nainen on pitkä ja vahva, hän hän haluaa pitkän ja vahvan miehen koska samanlaiset.Selvästikin sinussa ei ole niitä piirteitä joita vahvat alfat hakevat. Luultavasti olet liian samanlainen kuin he. Kuten naisille on miljoona kertaa sanottu, harva vahva mies haluaa vahvaa naista joka "haastaa" ja "sparraa". Mieskaverit ja työkaverit ovat sitä varten.
Siksi toisekseen kuvaat itseäsi vahvaksi ja rohkeaksi mutta haluat silti perinteiseen naisen rooliin turvattavaksi. Tässä on selkeä ristiriita. Et yksinkertaisesti herätä näiden miesten suojeluviettiä. Rautalangasta väännettynä se mitä olet ja mitä haluat, eivät ole linjassa keskenään.
Tyypillinen ongelma. Naiset haluavat olla erilaisia, mutta kun tulee aika pariutua, halutaankin aina samaa. Se ei yksinkertaisesti toimi.
En missään vaiheessa mielestäni maininnut, että haluan ketään turvakseni. Vaikka toki toivon, että mies esimerkiksi vaarallisessa tilanteessa ei juokse pakoon ja jätä minua oman onneni nojaan - se nyt ei kuitenkaan pyöri mielessä ensisijaisesti kumppanivalintoja tehdessä. Turvallisuuden tunteella tarkoitan sitä, että suhde on tasapainoinen, että siinä on jatkuvuuden tunne, että siinä uskaltaa sanoa mielipiteensä ilman että se lytätään, toista kunnioitetaan ja ilmapiiri on hyvä eikä alentava. Molemmin puolin.
Olen rohkea ja vahva toki tietyissä tilanteissa, en kaikissa, enkä näe miksi sen täytyisi sulkea pois jotain muita heikompia ominaisuuksiani. Tai vaikka sitä, jos haluaisin tietyissä tilanteissa olla ”perinteinen nainen” mitä se ikinä tarkoittaakaan. Minä toivon myös lohdutusta, syliä, rakkautta, lempeä ja lämpöä. Tarkoittaako se, jos nainen on vahva, että silloin automaattisesti ei ole koskaan tilanteita, jossa hän olisi heikko? Mielestäni ihmisen persoona on aika iso spektri eri luonteenpiirteitä.
Jos keneltä tahansa läheiseltäni kysyisi, en usko, että yksikään kuvailisi minua maskuliiniseksi tai luonteeltani jotenkin voimatyranniksi. Vahva en ole myöskään ulkoisesti vaikka pitkähkö olenkin (alle 180 kuitenkin.) Mutta olen varmasti tietyllä tapaa itsenäinen, mutta rakastuessani hyvinkin suhteelle omistautuva ja rakastava.
Miesihanteeni ei ole mikään palomies Jorma, joka uljaasti pesee paloautoaan ilman paitaa pihalla ja käy välillä pökkimässä minua, kun olen keittiössä pikkuessu päällä siivoamassa. Toivon älykästä, keskustelutaitoista miestä, joka on HENKISESTI VAHVA pitämään omat kiinnostuksenkohteensa ja mielipiteensä. Miksi tästä täytyy vääntää tällainen hel-ve-til-li-nen tahallisten väärinymmärrysten summa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Amen.
Jotenkin naurattaa nämä litaniat XDDD. Kuule ap sillä ei ole vttuakaan väliä mitä yltiöpositiivisia asioita tarinoit itsestäsi tänne. Ne ovat omia mielipiteitäsi.
Itselläni on vaikeuksia saada pysyviä miekkosia, koska en koskaan näytä ulospäin kiinnostusta ja olen muutenkin tasokas, vaikka on lapsellista sanoa niin XD. Niin kauan kun minua ei uskalleta lähestyä, olen otettu.
Alue: Aihe vapaa
Liioittelet ensin kuvaamasi nörtähtävän miestyypin huonoja puolia? Liian kliseisestä kuvausta, epäuskottavaa. Ehkä sulta puuttuu ihmistuntemusta. Sulla on ilmeisesti käsitys, että jos mies ei ota tilaa haltuun ja haasta, hänellä on huono itsetunto. Se ei pidä paikkaansa. Tätä tyyppiä ei vain kiinnosta sellainen, hän nimenomaan hakee harmoniaa. Hän elää juuri sellaista elämää kuin haluaa. Sinä sen sijaan olet levoton, etkä taida oikein tietää mitä haluat, kauheasti pitäisi suorittaa, ja päättömästi poukkoilla sinne tänne.
En oikein usko, että nämä miehet ovat sellaisia kynnysmattoja kuin sanot. Kommunikaatiossa ongelmia, olet liian aggressiivinen? Sinä et anna heille tilaa? Et kykene tasa-arvoiseen kommunikaatioon, sulta puuttuu herkkyys kekustelun ilmapiirin aistimiseen?
Kommunikaatiota sun pitäisi ehkä kehittää. Ala lukemaan kaunokirjallisuutta. Monien tutkimusten mukaan se kehittää empatiaa, herkkyyttä ja ihmistuntemusta.