Deittailu uuvuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Friiiida kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.

Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.

Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.

Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.

Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.

Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.

Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.

Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.

Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.

Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.

Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.

Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.

Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.

Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).

Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.

Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.

 

Kyllä ne ovat erittäin ok naisellekin, mutta parisuhteessa niiden liiallinen ilmaisu aiheuttaa yleensä kitkaa, koska maskuliinista miestä ei kiinnosta olla maskuliinisen naisen kanssa.

Naisen kannattaa ehdottomasti olla oma-aloitteinen, aktiivinen, tuoda esiin osaamistaan ja auttaa ja neuvoa muita työelämässä tai vaikka kavereiden kanssa ollessaan.

Mutta parisuhteessa tuo luo kilpailuasetelman, kireää tunnelmaa ja saa maskuliiniselle miehelle aikaan tunteen, ettei häntä arvosteta ja ettei hän osaa mitään. Maskuliininen mies haluaa kokea, että hän kelpaa ja häntä kunnioitetaan.

Hän ei halua joutua sparraamaan kumppaninsa kanssa kotona, vaan kaipaa lämpöä ja lempeyttä, joita yleensä pidetään feminiinisinä ominaisuuksina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mieskin voisi niitä tuntea tai ilmaista. Meissä kaikissa on maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Eikä feminiininen energia ole huonompaa kuin maskuliininen, se on elämän kantava voima.

Energiasta voisi antaa vaikka sellaisen yksinkertaisen esimerkin, että joku ihminen on todella huonolla tuulella jatkuvasti, valittaa koko ajan, vuodattaa ongelmiaan lähipiirilleen ja on niin sanotusti raskasta seuraa. Tällainen ihminen huokuu negatiivista energiaa.

Kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että tällainen ajattelu pohjaa juurikin siihen naisen alistetussa asemassa olevaan rooliin ja 50-luvun kodin hengettäreen joka ei kilpaile miehen kanssa vaan paijaa, tukee, jättää omat huolensa toissijaiseksi ja ottaa vastaan miehen tahdon. Jos joku on huonolla tuulella se ei ole mitään energiaa. Muita vaan eivät siitä pidä, koska huonolla tuulella ollessaan ihminen ei ole mukavaa seuraa. Ehkä joku feminiininen nainen voisi ottaa vastaan tuon pahantuulisuuden hymyilemällä ja tukemalla ja antamalla tilaa niin kuin kunnon naisen kuuluu.

Olen eri mieltä, eikä aidossa, terveessä feminiinisyydessä ole kyse tuosta. Mutta en jaksa enää näpytellä pitkiä vastauksia, yksi katosikin jo bittiavaruuteen, kun palsta meni lähettämishetkellä jumiin.

Itse en ainakaan halua naisten joutuvan alakynteen, vaan toivon, että hyvän maskuliinisen miehen ja onnellisen parisuhteen haluavat naiset saavat haluamansa.

Toivon myös, että naiset ymmärtäisivät feminiinisyytensä voiman eivätkä pitäisi sitä jonain patriarkaatin keksimänä piirteenä, joka mahdollistaa alistamisen tai joka pitäisi yrittää piilottaa. 

Miksi sitten terveessä parisuhteessa mies ei kestä "kilpailua". Terveellä itsetunnolla varustetun miehen/ihmisen ominaisuuksiin kuuluu, että hän osaa ottaa vastaan vaikkapa palutetta ilman, että pitää sitä jonain kilpailuna. En käsitä miksei nainen saa olla miehensä kanssa oma aktiivinen itsensä vaan sen puolen saa näyttää vain töissä (joka on ilmeisesti määritelty miehiseksi alueeksi, koskapa sielä saa olla miehinen). Jos jollain on tuollainen tyrannimies, joka vaatii alistumista mutta samalla lempeyttä ja nöyryyttä niin onneksi olkoon. Minä haluan kiintymystä ja hellyttä samalla mitalla takaisin mitä annankin eikä niin, että se on jotenkin minun tehväni naisena sitä vain antaa. Vaikka muuta haluat väittää niin kehotat naisia alistumaan parisuhteessa ja olemaan vaitonaisempia kuin mitä he oikeasti ehkä ovat tai muuten mies luulee että "kilpailee". Ongelma tässä nyt on, että EI ole olemassakaan mitään universaalia naisellisuutta. Kerro yksikin asia, joka yhdistää kaikkia naisia. Lyön vetoa, että olet tällainen "feminine not feminist"-tyyppi ja saarnaat nyt älyttömyyksiäsi täällä.

Naiseus on kyllä hyvinkin vahvasti universaalia, en ymmärrä miten joku voi edes muuta väittää. Tietyt naaraan piirteet ovat kaikilla lajin edustajilla samat, vaikka päässä heillä toki voi näköjään pyöriä mitä vaan.

 

Kerro nyt hyvä ihminen mitä se universaali naiseus pitää sisällään!? Mikä ominaisuus on yhteinen kaikille naaraille? Ja vastaus ei voi olla astetta "no naiset on pehmeempiä ja vastaanottavia". Kirjoitat edelleen näitä hermetiikka-juttujasi tänne vaikka sinun pitä lopettaa. Olen oikeasti järkyttynyt, että vielä tähän maailmanaikaan Suomessa kirjoitetaan tällaista tekstiä. Ei vain sinun tekstisi vaan muutama muukin vastaus, jossa pidetään naisien rohkaistumista pitämään omia puoliaan mädätyksenä. Ihmettelen syvästi miten nainen ei saa olla vahva, mutta miehelle se on ok. Vahvana oleminen ei tarkoita, että ihminen on tyranni ja hakee koko aika konfliktia (ilmeisesti se täällä joillekin tarkoittaa tuota) vaan että on oma itsenäinen yksilö partnerista riippumatta, tekee omat päätökset, on aloitteellinen. Mutta ilmeiseti miehet sitten eivät näitä asioita naisilta toivo, koska ajattelevat oman vallan kärsivän (kun mitään valta-asetelmaa ei alun perinkään pitäisi suhteessa olla). Olen huono kirjoittaja ja en vaan pysty napakasti ilmaisemaan sitä ydintä, joka sanomassasi on niin väärin. Nykyaikaa se ei ainakaan ole. Jos olet nainen niin minkähänlainen mahdollinen suhteesi on.

Minä en tosiaan ollut se hermetiikkatyyppi, mutta vastasin sinulle.

Universaali naiseus. No, jos jätetään pois ilmiselvät fyysiset naiseuden tunnusmerkit, niin esimerkiksi hormonitoiminta on estrogeenin vuoksi kaikilla naisilla hyvin samankaltainen. Hormonithan vaikuttavat meissä hyvin vahvasti melkein jokaisella osa-alueella, mitä kehoissamme tapahtuu. Tähän kuuluu myös aivotoiminta, hormonit säätelevät esimerkiksi mielialoja ja tunnetiloja ja niiden pohjalta taas tulee vaikutusta käyttäytymiseen ja asioiden käsittelyyn. Tässäkin on toki yksilöllistä vaihtelua ja sen takia naisissakin on selkeästi erittäin feminiinisiä tapauksia ja sitten vähemmän sellaisia, mutta joka tapauksessa estrogeeni jyllää enemmän tai vähemmän ja miehillä taas vastaavasti testosteroni. Tässä on tietenkin ollut biologialla jokin tarkoitus, että miehiä ja naisia ohjaa hieman erilaiset hormonit. Kaikki tähtää loppujen lopuksi lisääntymisen ja jälkikasvusta huolehtimiseen. En tarkoita, että sen tarvitsisi olla kenenkään elämän sisältö tai että sitäkään tarvitsisi enää tehdä samalla tavalla kuin luolamiesaikoina. Älyllisinä olentoina olemme vapaita tekemään mitä haluamme, mutta silti meissä vaikuttaa näitä väistämättömiä asioita, jotka selkeästi toteuttavat miehissä ja naisissa erilaisia alkuperäisrooleja. Siksi myös keskinäinen vetovoimamme lienee vahvasti kytköksissä näihin sukupuolten kesken erilaisiin, mutta molemmilla hyvin universaaleihin ominaisuuksiin.

Olen omassakin elämässäni huomannut, että mitä stereotyyppisempää ja perinteisempää mieskuvaa joku mies huokuu, sitä voimakkaammin hänen naisestaankin huokuu perinteinen naisellisuus. Nämä asiat vetävät toisiaan puoleensa. Toki kaikki meistä eivät ole ääripäissä omassa sukupuolessamme, joten siinä välissä on sitten paljon ihmisiä siltä väliltä, jotka pariutuvat keskenään. Siellä ihan keskellä sitten ehkä jotkut ultra-akateemiset parit, joilla kaikki on kovin älyllistettyä, käsitteellistä ja neutraalia. Sopivat kuitenkin toisilleen hyvin.

Samaa mieltä.

Ongelma on siinä kun lopun akateeminen pari ei olekaan spektrin "keskellä", vaan nainen on lisäksi kunnianhimoinen, määrätietoinen, kilpailuhenkinen ja assertiivinen jopa miehiin verrattuna.

Tämä nainen vetoaa miehiin jotka ovat niin pehmeitä että perinteiset sukupuoliroolit kääntyisivät väärin päin. Tätä nainen ei kuitenkaan halua, vaan haaveilee itseensä verrattuna maskuliinisesta miehestä joka puolestaan katselee feminiinisempiä naisia.

(maskuliinisuus ja feminiinisyys käsitetty tässä ns. perinteisellä tavalla)

Et halua pysyä omalla tasollasi, joten on hyvä, että pärjäät yksin, koska se on luultavasti kohtalosi.