Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Deittailu uuvuttaa
Friiiida
26.06.2019 |
Olen juuri kolmekymmentä täyttänyt nainen enkä ymmärrä mitä teen kerta toisensa jälkeen väärin miesten tapailussa. Tai sellaisten miesten, jotka itse koen potentiaalisiksi kumppaniehdokkaiksi. Olen yliopiston käynyt, urheilullinen, sirokasvoinen, pitkä ja hoikka nainen. Ulospäinsuuntautunut ja seurassa nauravainen ja sosiaalinen. En pelkää puhua enkä kertoa mielipidettäni. Kuvailisin itseäni kiltiksi, reiluksi ja herttaiseksikin. Pidän itsestäni huolta, meikkaan, hoidan kehoani ja mieltäni.
Minusta kiinnostuu lähinnä vähän heikon itsetunnon omaavat, nörtähtävät miehet. He ottavat aktiivisesti yhteyttä ja osoittavat kiinnostuksensa liiankin innokkaasti. Jos seksiä harrastetaan jossain vaiheessa, kiinnostus ei heiltä lopu vaan tapailu jatkuu samaan malliin. He alkavat miellyttää ja yhtäkkiä ovat kaikesta samaa mieltä kuin minä.
Miehet, joista itse kiinnostun ovat humoristisia, miehekkäällä tavalla raamikkaita ja itsenäisiä, mutta luonteeltaan lämpimiä ja vähän introvertimpiä kuin mitä itse olen.
Tarvitsen rinnalleni jonkun, joka uskaltaa ottaa tilan haltuun ja jolla on oma tahto ja elämä. Jonkun, joka haastaa minut, mutta suo suhteelle turvallisuuden tunteen.
Kuitenkin jälkimmäinen miestyyppi kiinnostuu minusta usein vain seksuaalisesti. Tätä on tapahtunut nyt viimeisen neljän sinkkuvuoteni aikana useammin kuin kerran. Miehiä olen tavannut eri yhteyksissä: Tinderissä, ystävän juhlissa, baarissa, rinnakkaisella työpaikalla... Itseäni kiinnostavan miestyypin kanssa mennään treffeille, mennään toisille, kolmansille ja jossain vaiheessa sänkyyn. Välillä on menty sänkyyn viidensien välillä kymmenensien treffien jälkeen, joskus menty jopa ensimmäisten, myönnän. Riippumatta siitä milloin seksi astuu kuvioihin, tiedän itse lähes aina jos henkilö olisi potentiaalinen kumppani. Tuntuu kuitenkin, että ilmeisesti mies on minusta halunnut vain ja ainoastaan sitä seksiä, sillä seksin jälkeen tapahtuu jotain. Nähdään vielä ehkä kerran tai pari ja sen jälkeen auttamatta alan huomata miehen kiinnostuksen laskevan: hän ei enää viestittele, ehdota treffejä, vastailee pidemmällä viiveellä. Vaihtoehtoisesti kiinnostus hiipuu ja mies ottaa yhteyttä vain satunnaisesti (ilmeisestikin vain silloin kun haluaa seksiä.) Tämä pätee siis vain tähän itsevarmempaan ja vahvempaan miestyyppiin.
Onko todella niin, että miehet ihan oikeasti jaksavat esittää vaikka kuinka hurmaavaa niin kauan kuin vain saavat sen palkintonsa (= seksin) ja sitten jatkavat matkaansa? Onko niin, että minun pitää ottaa itselleni riippakivi kumppaniksi, sillä luonteeltaan vahvempien miesten mielestä olen vain seksuaalisesti viehättävä? Onko todella niin, että vuonna 2019 naisen täytyy edelleen odottaa, pihdata, pelailla ja testata, josko mies jaksaa odotella ja on oikein perustein tapailemassa minua?
Eikö vahva mies halua rinnalleen vahvaa naista? Joka kerta tulen varovaisemmaksi ja olenkin pitänyt pidempiä taukoja deittailusta, koska se tuntuu ihan oikeasti uuvuttavalta.
Itselläni alkaa olla jo kovasti kaipuu johonkin pysyvämpään, lasten hankintakin jossain hamassa tulevaisuudessa alkaa kiinnostaa. En vain löydä itselleni miestä, joka vastaisi omaa viehätystyyppiäni.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ja kun asiaa kysytään niiltä traditionaalisen feminiinisiltä ja miestä hiljasemmilta naisilta, he ovat kanssasi eri mieltä. Heidän mielestään feminiininen ja maskuliininen energia ovat totta ja vastakohdat täydentävät toisiaan.
Alas, paras match näille naisille on se sama maskuliininen mies joka on vahvojen naisten mielestä paras match heille, koska samanlaisuus ja tasavertaisuus.
Tosiasia on ja pysyy: kaikille ei näitä miehiä riitä, ja jos kaikki naiset haluavat samaa, ne halutuimmat miehet päättävät kehen sitoutuvat ja kuka jää pelkäksi hoidoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa nämä litaniat XDDD. Kuule ap sillä ei ole vttuakaan väliä mitä yltiöpositiivisia asioita tarinoit itsestäsi tänne. Ne ovat omia mielipiteitäsi.
Itselläni on vaikeuksia saada pysyviä miekkosia, koska en koskaan näytä ulospäin kiinnostusta ja olen muutenkin tasokas, vaikka on lapsellista sanoa niin XD. Niin kauan kun minua ei uskalleta lähestyä, olen otettu.
Ja mikä vtun TILAN OTTAMINEN ja HAASTAMINEN XDDDD Voi jeesus.
Mainitsemani samanlaisuus-erilaisuusperiaate muuten pätee lähes kaikkeen.
Ap haluaa pitkän miehen koska on itse pitkä. Mutta tutkimusten mukaan lyhyemmät naiset toivovat suurempaa pituuseroa kuin pitkät, alas lyhyet naisetkin haluavat pitkiä miehiä.
Tässäkin miesten maku on monipuolisempi, eikä miehillä ole ehdotonta kumppaniin verrattuna-periaatetta. Suurimmalle osalle lyhyistä miehistä käy pitkä nainen, suurimmalle osalle pitkistä naisista ei käy lyhyt mies.
Eli jälleen kerran kaikki naiset haluavat samaa. Se millainen nainen on itse, vaikuttaa ainoastaan siihen kuinka identtinen miesmaku perustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Jos halu olla feminiinisempi perustuu ainoastaan tarpeeseen miellyttää alfamaisempia miehiä, kuinkahan mahtaa toimia?
Minä veikkaan että mies pysyy kuvioissa hieman kauemmin, mutta jossain vaiheessa perusluonne astuu esiin, ja seuraavakin alfa ottaa hatkat.
Ei sen pitäisikään perustua pelkästään "alfan miellyttämiseen". Kyllähän paremmin omaksuttu feminiinisyys vaikuttaa elämään ihan kokonaisvaltaisesti.
Eikä kyse ole mistään esittämisestä, vaan siitä, että löydetään itsestä se feminiinisyys, joka on tukahdutettu, kun on opittu, että maailmassa pitää olla maskuliininen, jotta pärjää (etenkin koulussa ja töissä).
Ihminen pystyy kyllä muuttamaan ajatusmaailmaansa ja käytöstään, mutta ei se tietenkään parissa kuukaudessa tapahdu. Ja onhan ihmisillä muutenkin erilaisia rooleja, ei esim. työpaikalla käyttäydytä samalla tavalla kuin hyvien ystävien tai omien vanhempien seurassa. Ei se siltikään ole mitään feikkaamista.
Voisitko valaista mitä tämä feminiinisyys pitää sisällään kun jokaiselle se tarkoittaa eri asiaa. Jos pelkästään ulkonäöstä voidaan olla eri mieltä mikä on feminiinistä niin entäs sitten käytöksestä, olemuksesta jne. Jotenkin arvaan, että tässä pidetään nyt naisellisuutena heikkoutta, alistustumista, ja ettei pidä viedä miehiltä tilaa. Naiset eivät synny tuollaisina vaan tytöille siirretään näitä käytösmalleja joskus ihan huomaamatta. Jos muuttaa väkisin omaa käytöstään vastaamaan jotain mitä olettaa toisen toivovan, on se feikkaamista. Kyllähän se todeksi saattaa muuttua kun tarpeeksi kauan teeskentelee. Ei ole mitään naiseuden ydistä, joka on jokaisessa naisessa jos sitä vaan tarpeeksi hakee.
Sukupuolten välinen laki on universaalinen periaate, joka on aina vaikuttanut maailmassa. Maskuliininen prinsiippi on ulospäinsuuntautunut, antava ja ilmaiseva. Feminiininen prinsiippi taas on vastaanottava. Tässä ei ole kyse siitä, että toinen olisi toista parempi tai huonompi, molempia tarvitaan. Jos sinulla ei ole ymmärrystä esim. hermetiikasta, niin tätä voi olla vaikea sisäistää ja hyväksyä.
Ei feminiinisyys tarkoita alistumista tai heikkoutta, vaan siihen kuuluu myös vahvasti omien rajojen vetäminen ja oman itsensä kunnioittaminen. Silloin yleensä saa kunnioitusta myös muilta.
Kenenkään ei tarvitse muuttua väkisin miksikään, mutta jos naisella on pariutumisen kanssa ongelmia ja nainen kuitenkin haluaisi hyvän, maskuliinisen miehen ja suhteen, niin silloin kannattaa miettiä omia asenteita ja käytösmalleja.
Jos nainen on maskuliininen ja tyytyväinen tilanteeseen, niin se on ihan ok. Silloin hän todennäköisesti vetää feminiinisempiä miehiä puoleensa. Ja ihan yhtä lailla miehetkin saavat olla feminiinisiä, sitä ei ole kukaan kieltämässä. Mutta tässä on nyt kommentoitu ap:n (ja ehkä muiden samassa veneessä olevien naisten) tilannetta ja sitä, mikä voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Jos halu olla feminiinisempi perustuu ainoastaan tarpeeseen miellyttää alfamaisempia miehiä, kuinkahan mahtaa toimia?
Minä veikkaan että mies pysyy kuvioissa hieman kauemmin, mutta jossain vaiheessa perusluonne astuu esiin, ja seuraavakin alfa ottaa hatkat.
Ei sen pitäisikään perustua pelkästään "alfan miellyttämiseen". Kyllähän paremmin omaksuttu feminiinisyys vaikuttaa elämään ihan kokonaisvaltaisesti.
Eikä kyse ole mistään esittämisestä, vaan siitä, että löydetään itsestä se feminiinisyys, joka on tukahdutettu, kun on opittu, että maailmassa pitää olla maskuliininen, jotta pärjää (etenkin koulussa ja töissä).
Ihminen pystyy kyllä muuttamaan ajatusmaailmaansa ja käytöstään, mutta ei se tietenkään parissa kuukaudessa tapahdu. Ja onhan ihmisillä muutenkin erilaisia rooleja, ei esim. työpaikalla käyttäydytä samalla tavalla kuin hyvien ystävien tai omien vanhempien seurassa. Ei se siltikään ole mitään feikkaamista.
Voisitko valaista mitä tämä feminiinisyys pitää sisällään kun jokaiselle se tarkoittaa eri asiaa. Jos pelkästään ulkonäöstä voidaan olla eri mieltä mikä on feminiinistä niin entäs sitten käytöksestä, olemuksesta jne. Jotenkin arvaan, että tässä pidetään nyt naisellisuutena heikkoutta, alistustumista, ja ettei pidä viedä miehiltä tilaa. Naiset eivät synny tuollaisina vaan tytöille siirretään näitä käytösmalleja joskus ihan huomaamatta. Jos muuttaa väkisin omaa käytöstään vastaamaan jotain mitä olettaa toisen toivovan, on se feikkaamista. Kyllähän se todeksi saattaa muuttua kun tarpeeksi kauan teeskentelee. Ei ole mitään naiseuden ydistä, joka on jokaisessa naisessa jos sitä vaan tarpeeksi hakee.
Sukupuolten välinen laki on universaalinen periaate, joka on aina vaikuttanut maailmassa. Maskuliininen prinsiippi on ulospäinsuuntautunut, antava ja ilmaiseva. Feminiininen prinsiippi taas on vastaanottava. Tässä ei ole kyse siitä, että toinen olisi toista parempi tai huonompi, molempia tarvitaan. Jos sinulla ei ole ymmärrystä esim. hermetiikasta, niin tätä voi olla vaikea sisäistää ja hyväksyä.
Ei feminiinisyys tarkoita alistumista tai heikkoutta, vaan siihen kuuluu myös vahvasti omien rajojen vetäminen ja oman itsensä kunnioittaminen. Silloin yleensä saa kunnioitusta myös muilta.
Kenenkään ei tarvitse muuttua väkisin miksikään, mutta jos naisella on pariutumisen kanssa ongelmia ja nainen kuitenkin haluaisi hyvän, maskuliinisen miehen ja suhteen, niin silloin kannattaa miettiä omia asenteita ja käytösmalleja.
Jos nainen on maskuliininen ja tyytyväinen tilanteeseen, niin se on ihan ok. Silloin hän todennäköisesti vetää feminiinisempiä miehiä puoleensa. Ja ihan yhtä lailla miehetkin saavat olla feminiinisiä, sitä ei ole kukaan kieltämässä. Mutta tässä on nyt kommentoitu ap:n (ja ehkä muiden samassa veneessä olevien naisten) tilannetta ja sitä, mikä voisi auttaa.
Juuri näin.
Kukaan ei ole sanonut ap:lle etteikö saisi olla vahva, rohkea, jämäkkä, ulospäinsuuntautunut, pitkä, tms. Saa olla.
Eikä miehenkään ole pakko olla perinteinen mies. Tai edes pitkä.
Mutta jos ap haluaa sen perinteisen miehen, ja vieläpä kaikkein halutuimman version eli pitkän ja raamikkaan, kuinka yllättävää on että perinteinen ideaalimies päätyykin yhteen perinteisen ideaalinaisen kanssa?
Se on semmoista. Minä olen pehmeä, empaattinen, lyhyt ja siro mutta huolellisesti laittautuva mies. Voinko nyt alkaa valittamaan kun en saa samankaltaista eli semmoista missityyppistä, siroa ja hoikkaa kodinhengetärtä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.
Kyllä ne ovat erittäin ok naisellekin, mutta parisuhteessa niiden liiallinen ilmaisu aiheuttaa yleensä kitkaa, koska maskuliinista miestä ei kiinnosta olla maskuliinisen naisen kanssa.
Naisen kannattaa ehdottomasti olla oma-aloitteinen, aktiivinen, tuoda esiin osaamistaan ja auttaa ja neuvoa muita työelämässä tai vaikka kavereiden kanssa ollessaan.
Mutta parisuhteessa tuo luo kilpailuasetelman, kireää tunnelmaa ja saa maskuliiniselle miehelle aikaan tunteen, ettei häntä arvosteta ja ettei hän osaa mitään. Maskuliininen mies haluaa kokea, että hän kelpaa ja häntä kunnioitetaan.
Hän ei halua joutua sparraamaan kumppaninsa kanssa kotona, vaan kaipaa lämpöä ja lempeyttä, joita yleensä pidetään feminiinisinä ominaisuuksina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mieskin voisi niitä tuntea tai ilmaista. Meissä kaikissa on maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Eikä feminiininen energia ole huonompaa kuin maskuliininen, se on elämän kantava voima.
Energiasta voisi antaa vaikka sellaisen yksinkertaisen esimerkin, että joku ihminen on todella huonolla tuulella jatkuvasti, valittaa koko ajan, vuodattaa ongelmiaan lähipiirilleen ja on niin sanotusti raskasta seuraa. Tällainen ihminen huokuu negatiivista energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Jos halu olla feminiinisempi perustuu ainoastaan tarpeeseen miellyttää alfamaisempia miehiä, kuinkahan mahtaa toimia?
Minä veikkaan että mies pysyy kuvioissa hieman kauemmin, mutta jossain vaiheessa perusluonne astuu esiin, ja seuraavakin alfa ottaa hatkat.
Ei sen pitäisikään perustua pelkästään "alfan miellyttämiseen". Kyllähän paremmin omaksuttu feminiinisyys vaikuttaa elämään ihan kokonaisvaltaisesti.
Eikä kyse ole mistään esittämisestä, vaan siitä, että löydetään itsestä se feminiinisyys, joka on tukahdutettu, kun on opittu, että maailmassa pitää olla maskuliininen, jotta pärjää (etenkin koulussa ja töissä).
Ihminen pystyy kyllä muuttamaan ajatusmaailmaansa ja käytöstään, mutta ei se tietenkään parissa kuukaudessa tapahdu. Ja onhan ihmisillä muutenkin erilaisia rooleja, ei esim. työpaikalla käyttäydytä samalla tavalla kuin hyvien ystävien tai omien vanhempien seurassa. Ei se siltikään ole mitään feikkaamista.
Voisitko valaista mitä tämä feminiinisyys pitää sisällään kun jokaiselle se tarkoittaa eri asiaa. Jos pelkästään ulkonäöstä voidaan olla eri mieltä mikä on feminiinistä niin entäs sitten käytöksestä, olemuksesta jne. Jotenkin arvaan, että tässä pidetään nyt naisellisuutena heikkoutta, alistustumista, ja ettei pidä viedä miehiltä tilaa. Naiset eivät synny tuollaisina vaan tytöille siirretään näitä käytösmalleja joskus ihan huomaamatta. Jos muuttaa väkisin omaa käytöstään vastaamaan jotain mitä olettaa toisen toivovan, on se feikkaamista. Kyllähän se todeksi saattaa muuttua kun tarpeeksi kauan teeskentelee. Ei ole mitään naiseuden ydistä, joka on jokaisessa naisessa jos sitä vaan tarpeeksi hakee.
Sukupuolten välinen laki on universaalinen periaate, joka on aina vaikuttanut maailmassa. Maskuliininen prinsiippi on ulospäinsuuntautunut, antava ja ilmaiseva. Feminiininen prinsiippi taas on vastaanottava. Tässä ei ole kyse siitä, että toinen olisi toista parempi tai huonompi, molempia tarvitaan. Jos sinulla ei ole ymmärrystä esim. hermetiikasta, niin tätä voi olla vaikea sisäistää ja hyväksyä.
Ei feminiinisyys tarkoita alistumista tai heikkoutta, vaan siihen kuuluu myös vahvasti omien rajojen vetäminen ja oman itsensä kunnioittaminen. Silloin yleensä saa kunnioitusta myös muilta.
Kenenkään ei tarvitse muuttua väkisin miksikään, mutta jos naisella on pariutumisen kanssa ongelmia ja nainen kuitenkin haluaisi hyvän, maskuliinisen miehen ja suhteen, niin silloin kannattaa miettiä omia asenteita ja käytösmalleja.
Jos nainen on maskuliininen ja tyytyväinen tilanteeseen, niin se on ihan ok. Silloin hän todennäköisesti vetää feminiinisempiä miehiä puoleensa. Ja ihan yhtä lailla miehetkin saavat olla feminiinisiä, sitä ei ole kukaan kieltämässä. Mutta tässä on nyt kommentoitu ap:n (ja ehkä muiden samassa veneessä olevien naisten) tilannetta ja sitä, mikä voisi auttaa.
Voitko mennä kertoilemaan tätä hermetiikka-huuhaata jonnekin muualle. Tuollaisilla ominaisuuksilla mitä tuossa laitoit naisille tulee kyllä jäämään jalkohin, mutta sitähän tässä ilmeisesti toivotaan kun miehille on laitettu kaikki etulyöntiominaisuudet. Enkä ole edes varma onko ap missään vaiheessa sanonut haluavansa "maskuliinisen miehen" vaan miehen jolla on omat mielipiteet ja on henkisesti vahva. Ei luulisi, että nuo ovat pelkästään perinteiseen miehisyyteen liitettyjä ominaisuuksia vaan ihan normaali ihmisen ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.
Kyllä ne ovat erittäin ok naisellekin, mutta parisuhteessa niiden liiallinen ilmaisu aiheuttaa yleensä kitkaa, koska maskuliinista miestä ei kiinnosta olla maskuliinisen naisen kanssa.
Naisen kannattaa ehdottomasti olla oma-aloitteinen, aktiivinen, tuoda esiin osaamistaan ja auttaa ja neuvoa muita työelämässä tai vaikka kavereiden kanssa ollessaan.
Mutta parisuhteessa tuo luo kilpailuasetelman, kireää tunnelmaa ja saa maskuliiniselle miehelle aikaan tunteen, ettei häntä arvosteta ja ettei hän osaa mitään. Maskuliininen mies haluaa kokea, että hän kelpaa ja häntä kunnioitetaan.
Hän ei halua joutua sparraamaan kumppaninsa kanssa kotona, vaan kaipaa lämpöä ja lempeyttä, joita yleensä pidetään feminiinisinä ominaisuuksina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mieskin voisi niitä tuntea tai ilmaista. Meissä kaikissa on maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Eikä feminiininen energia ole huonompaa kuin maskuliininen, se on elämän kantava voima.
Energiasta voisi antaa vaikka sellaisen yksinkertaisen esimerkin, että joku ihminen on todella huonolla tuulella jatkuvasti, valittaa koko ajan, vuodattaa ongelmiaan lähipiirilleen ja on niin sanotusti raskasta seuraa. Tällainen ihminen huokuu negatiivista energiaa.
Kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että tällainen ajattelu pohjaa juurikin siihen naisen alistetussa asemassa olevaan rooliin ja 50-luvun kodin hengettäreen joka ei kilpaile miehen kanssa vaan paijaa, tukee, jättää omat huolensa toissijaiseksi ja ottaa vastaan miehen tahdon. Jos joku on huonolla tuulella se ei ole mitään energiaa. Muita vaan eivät siitä pidä, koska huonolla tuulella ollessaan ihminen ei ole mukavaa seuraa. Ehkä joku feminiininen nainen voisi ottaa vastaan tuon pahantuulisuuden hymyilemällä ja tukemalla ja antamalla tilaa niin kuin kunnon naisen kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.
Kyllä ne ovat erittäin ok naisellekin, mutta parisuhteessa niiden liiallinen ilmaisu aiheuttaa yleensä kitkaa, koska maskuliinista miestä ei kiinnosta olla maskuliinisen naisen kanssa.
Naisen kannattaa ehdottomasti olla oma-aloitteinen, aktiivinen, tuoda esiin osaamistaan ja auttaa ja neuvoa muita työelämässä tai vaikka kavereiden kanssa ollessaan.
Mutta parisuhteessa tuo luo kilpailuasetelman, kireää tunnelmaa ja saa maskuliiniselle miehelle aikaan tunteen, ettei häntä arvosteta ja ettei hän osaa mitään. Maskuliininen mies haluaa kokea, että hän kelpaa ja häntä kunnioitetaan.
Hän ei halua joutua sparraamaan kumppaninsa kanssa kotona, vaan kaipaa lämpöä ja lempeyttä, joita yleensä pidetään feminiinisinä ominaisuuksina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mieskin voisi niitä tuntea tai ilmaista. Meissä kaikissa on maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Eikä feminiininen energia ole huonompaa kuin maskuliininen, se on elämän kantava voima.
Energiasta voisi antaa vaikka sellaisen yksinkertaisen esimerkin, että joku ihminen on todella huonolla tuulella jatkuvasti, valittaa koko ajan, vuodattaa ongelmiaan lähipiirilleen ja on niin sanotusti raskasta seuraa. Tällainen ihminen huokuu negatiivista energiaa.
Kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että tällainen ajattelu pohjaa juurikin siihen naisen alistetussa asemassa olevaan rooliin ja 50-luvun kodin hengettäreen joka ei kilpaile miehen kanssa vaan paijaa, tukee, jättää omat huolensa toissijaiseksi ja ottaa vastaan miehen tahdon. Jos joku on huonolla tuulella se ei ole mitään energiaa. Muita vaan eivät siitä pidä, koska huonolla tuulella ollessaan ihminen ei ole mukavaa seuraa. Ehkä joku feminiininen nainen voisi ottaa vastaan tuon pahantuulisuuden hymyilemällä ja tukemalla ja antamalla tilaa niin kuin kunnon naisen kuuluu.
Olen eri mieltä, eikä aidossa, terveessä feminiinisyydessä ole kyse tuosta. Mutta en jaksa enää näpytellä pitkiä vastauksia, yksi katosikin jo bittiavaruuteen, kun palsta meni lähettämishetkellä jumiin.
Itse en ainakaan halua naisten joutuvan alakynteen, vaan toivon, että hyvän maskuliinisen miehen ja onnellisen parisuhteen haluavat naiset saavat haluamansa.
Toivon myös, että naiset ymmärtäisivät feminiinisyytensä voiman eivätkä pitäisi sitä jonain patriarkaatin keksimänä piirteenä, joka mahdollistaa alistamisen tai joka pitäisi yrittää piilottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.
Kyllä ne ovat erittäin ok naisellekin, mutta parisuhteessa niiden liiallinen ilmaisu aiheuttaa yleensä kitkaa, koska maskuliinista miestä ei kiinnosta olla maskuliinisen naisen kanssa.
Naisen kannattaa ehdottomasti olla oma-aloitteinen, aktiivinen, tuoda esiin osaamistaan ja auttaa ja neuvoa muita työelämässä tai vaikka kavereiden kanssa ollessaan.
Mutta parisuhteessa tuo luo kilpailuasetelman, kireää tunnelmaa ja saa maskuliiniselle miehelle aikaan tunteen, ettei häntä arvosteta ja ettei hän osaa mitään. Maskuliininen mies haluaa kokea, että hän kelpaa ja häntä kunnioitetaan.
Hän ei halua joutua sparraamaan kumppaninsa kanssa kotona, vaan kaipaa lämpöä ja lempeyttä, joita yleensä pidetään feminiinisinä ominaisuuksina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mieskin voisi niitä tuntea tai ilmaista. Meissä kaikissa on maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Eikä feminiininen energia ole huonompaa kuin maskuliininen, se on elämän kantava voima.
Energiasta voisi antaa vaikka sellaisen yksinkertaisen esimerkin, että joku ihminen on todella huonolla tuulella jatkuvasti, valittaa koko ajan, vuodattaa ongelmiaan lähipiirilleen ja on niin sanotusti raskasta seuraa. Tällainen ihminen huokuu negatiivista energiaa.
Kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että tällainen ajattelu pohjaa juurikin siihen naisen alistetussa asemassa olevaan rooliin ja 50-luvun kodin hengettäreen joka ei kilpaile miehen kanssa vaan paijaa, tukee, jättää omat huolensa toissijaiseksi ja ottaa vastaan miehen tahdon. Jos joku on huonolla tuulella se ei ole mitään energiaa. Muita vaan eivät siitä pidä, koska huonolla tuulella ollessaan ihminen ei ole mukavaa seuraa. Ehkä joku feminiininen nainen voisi ottaa vastaan tuon pahantuulisuuden hymyilemällä ja tukemalla ja antamalla tilaa niin kuin kunnon naisen kuuluu.
Naiset itse pitävät kiinni tästä asemasta vaatimalla että miehen tulee aina olla vähintään naisen tasolla (mutta mieluusti selvästi ylempänä jos nainen on perinteisesti feminiininen) itsevarmuuden, rohkeuden, vahvuuden, sosiaalisen aseman, pituuden, raamikkuuden, jne osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Friiiida kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole sellaista tyyppiä joka viehättäisi miesihannettasi.
Tämä.
Kaikki naiset haluavat niitä samoja pitkiä, raamikkaita, vahvoja itsevarmoja miehiä jotka ottavat tilanteen haltuun. Tämä on stereotyyppinen miesihanne. Joko koska vastakohdat viehättävät toisiaan tai koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Jos nainen on pieni ja empaattinen, hän haluaa pitkän ja vahvan miehen koska vastakohdat.
Jos nainen on pitkä ja vahva, hän hän haluaa pitkän ja vahvan miehen koska samanlaiset.Selvästikin sinussa ei ole niitä piirteitä joita vahvat alfat hakevat. Luultavasti olet liian samanlainen kuin he. Kuten naisille on miljoona kertaa sanottu, harva vahva mies haluaa vahvaa naista joka "haastaa" ja "sparraa". Mieskaverit ja työkaverit ovat sitä varten.
Siksi toisekseen kuvaat itseäsi vahvaksi ja rohkeaksi mutta haluat silti perinteiseen naisen rooliin turvattavaksi. Tässä on selkeä ristiriita. Et yksinkertaisesti herätä näiden miesten suojeluviettiä. Rautalangasta väännettynä se mitä olet ja mitä haluat, eivät ole linjassa keskenään.
Tyypillinen ongelma. Naiset haluavat olla erilaisia, mutta kun tulee aika pariutua, halutaankin aina samaa. Se ei yksinkertaisesti toimi.
En missään vaiheessa mielestäni maininnut, että haluan ketään turvakseni. Vaikka toki toivon, että mies esimerkiksi vaarallisessa tilanteessa ei juokse pakoon ja jätä minua oman onneni nojaan - se nyt ei kuitenkaan pyöri mielessä ensisijaisesti kumppanivalintoja tehdessä. Turvallisuuden tunteella tarkoitan sitä, että suhde on tasapainoinen, että siinä on jatkuvuuden tunne, että siinä uskaltaa sanoa mielipiteensä ilman että se lytätään, toista kunnioitetaan ja ilmapiiri on hyvä eikä alentava. Molemmin puolin.
Olen rohkea ja vahva toki tietyissä tilanteissa, en kaikissa, enkä näe miksi sen täytyisi sulkea pois jotain muita heikompia ominaisuuksiani. Tai vaikka sitä, jos haluaisin tietyissä tilanteissa olla ”perinteinen nainen” mitä se ikinä tarkoittaakaan. Minä toivon myös lohdutusta, syliä, rakkautta, lempeä ja lämpöä. Tarkoittaako se, jos nainen on vahva, että silloin automaattisesti ei ole koskaan tilanteita, jossa hän olisi heikko? Mielestäni ihmisen persoona on aika iso spektri eri luonteenpiirteitä.
Jos keneltä tahansa läheiseltäni kysyisi, en usko, että yksikään kuvailisi minua maskuliiniseksi tai luonteeltani jotenkin voimatyranniksi. Vahva en ole myöskään ulkoisesti vaikka pitkähkö olenkin (alle 180 kuitenkin.) Mutta olen varmasti tietyllä tapaa itsenäinen, mutta rakastuessani hyvinkin suhteelle omistautuva ja rakastava.
Miesihanteeni ei ole mikään palomies Jorma, joka uljaasti pesee paloautoaan ilman paitaa pihalla ja käy välillä pökkimässä minua, kun olen keittiössä pikkuessu päällä siivoamassa. Toivon älykästä, keskustelutaitoista miestä, joka on HENKISESTI VAHVA pitämään omat kiinnostuksenkohteensa ja mielipiteensä. Miksi tästä täytyy vääntää tällainen hel-ve-til-li-nen tahallisten väärinymmärrysten summa?
Sen verran täytyy sanoa, että mistä tiedät ettei nuo "nörtähtävät" miehet ovat sellaisia?
Kun ihastuu, yrittää tehdä vaikutuksen toiseen, myötäilemällä tai näyttämällä että me ollaan samanlaisia/kaltaisia ihmisiä, joten sovitaan hyvin yhteen. On niilläkin miehillä omia mielipiteitä, ja ne ei ole välttämättä samaa mieltä kanssasi oikeasti. Menee vaan aikaa, ennen kun alkuihastus menee ohi, ja uskaltaa olla oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.
Kyllä ne ovat erittäin ok naisellekin, mutta parisuhteessa niiden liiallinen ilmaisu aiheuttaa yleensä kitkaa, koska maskuliinista miestä ei kiinnosta olla maskuliinisen naisen kanssa.
Naisen kannattaa ehdottomasti olla oma-aloitteinen, aktiivinen, tuoda esiin osaamistaan ja auttaa ja neuvoa muita työelämässä tai vaikka kavereiden kanssa ollessaan.
Mutta parisuhteessa tuo luo kilpailuasetelman, kireää tunnelmaa ja saa maskuliiniselle miehelle aikaan tunteen, ettei häntä arvosteta ja ettei hän osaa mitään. Maskuliininen mies haluaa kokea, että hän kelpaa ja häntä kunnioitetaan.
Hän ei halua joutua sparraamaan kumppaninsa kanssa kotona, vaan kaipaa lämpöä ja lempeyttä, joita yleensä pidetään feminiinisinä ominaisuuksina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mieskin voisi niitä tuntea tai ilmaista. Meissä kaikissa on maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Eikä feminiininen energia ole huonompaa kuin maskuliininen, se on elämän kantava voima.
Energiasta voisi antaa vaikka sellaisen yksinkertaisen esimerkin, että joku ihminen on todella huonolla tuulella jatkuvasti, valittaa koko ajan, vuodattaa ongelmiaan lähipiirilleen ja on niin sanotusti raskasta seuraa. Tällainen ihminen huokuu negatiivista energiaa.
Kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että tällainen ajattelu pohjaa juurikin siihen naisen alistetussa asemassa olevaan rooliin ja 50-luvun kodin hengettäreen joka ei kilpaile miehen kanssa vaan paijaa, tukee, jättää omat huolensa toissijaiseksi ja ottaa vastaan miehen tahdon. Jos joku on huonolla tuulella se ei ole mitään energiaa. Muita vaan eivät siitä pidä, koska huonolla tuulella ollessaan ihminen ei ole mukavaa seuraa. Ehkä joku feminiininen nainen voisi ottaa vastaan tuon pahantuulisuuden hymyilemällä ja tukemalla ja antamalla tilaa niin kuin kunnon naisen kuuluu.
Olen eri mieltä, eikä aidossa, terveessä feminiinisyydessä ole kyse tuosta. Mutta en jaksa enää näpytellä pitkiä vastauksia, yksi katosikin jo bittiavaruuteen, kun palsta meni lähettämishetkellä jumiin.
Itse en ainakaan halua naisten joutuvan alakynteen, vaan toivon, että hyvän maskuliinisen miehen ja onnellisen parisuhteen haluavat naiset saavat haluamansa.
Toivon myös, että naiset ymmärtäisivät feminiinisyytensä voiman eivätkä pitäisi sitä jonain patriarkaatin keksimänä piirteenä, joka mahdollistaa alistamisen tai joka pitäisi yrittää piilottaa.
Miksi sitten terveessä parisuhteessa mies ei kestä "kilpailua". Terveellä itsetunnolla varustetun miehen/ihmisen ominaisuuksiin kuuluu, että hän osaa ottaa vastaan vaikkapa palutetta ilman, että pitää sitä jonain kilpailuna. En käsitä miksei nainen saa olla miehensä kanssa oma aktiivinen itsensä vaan sen puolen saa näyttää vain töissä (joka on ilmeisesti määritelty miehiseksi alueeksi, koskapa sielä saa olla miehinen). Jos jollain on tuollainen tyrannimies, joka vaatii alistumista mutta samalla lempeyttä ja nöyryyttä niin onneksi olkoon. Minä haluan kiintymystä ja hellyttä samalla mitalla takaisin mitä annankin eikä niin, että se on jotenkin minun tehväni naisena sitä vain antaa. Vaikka muuta haluat väittää niin kehotat naisia alistumaan parisuhteessa ja olemaan vaitonaisempia kuin mitä he oikeasti ehkä ovat tai muuten mies luulee että "kilpailee". Ongelma tässä nyt on, että EI ole olemassakaan mitään universaalia naisellisuutta. Kerro yksikin asia, joka yhdistää kaikkia naisia. Lyön vetoa, että olet tällainen "feminine not feminist"-tyyppi ja saarnaat nyt älyttömyyksiäsi täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Se on kyllä melko järkyttävää, jos näin on, koska jos vaihtoehto on se, että joudun esittämään jotain muuta niin sitten elelen vaikka mieluummin yksin.
Olen feminiininen ulkonäöltäni, mutta myös kiinnostunut urasta ja matkustelusta enkä pelkää tehdä kumpaakaan yksin. (Tämä ei ollut nyt mikään itsekehuilu niin kuin joku tuolla ylempänä väitti). Minussa on totta kai huonot puoleni myös: olen esimerkiksi melko herkkä, jään miettimään ikäviä asioita pitkään, jonkun mielestä varmasti olen liian spontaani, en ole todellakaan aina täsmällinen. En kuitenkaan revittele mielipiteilläni, räyhää tai paasaa, mutta en myöskään pienennä itseäni sen takia, jos olen miesseurassa. Enkä sitä kyllä aio jatkossakaan tehdä vaikka se olisi sitten edellytys sitten parisuhteelle.
Ei siinä ole mitään järkyttävää. Polariteetit vetävät toisiaan puoleensa, niin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Uusi ajatusmalli vaatii vähän sulattelua ja feminiinisyys opettelua. Ei se ole esittämistä, kun siitä tulee lopulta luonnollinen osa sinua (tai pikemminkin kun saat sen esiin itsestäsi). Mutta ymmärrän kyllä, että tätä voi olla vaikea hyväksyä aluksi.
Feminiinisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi pienentää itsensä tai heittäytyä tyhmäksi tai kynnysmatoksi. Päinvastoin, feminiinisyydessä piilee valtava voima.
Eikä feminiinisyys liity pelkästään ulkonäköön, vaan tosiaan siihen sisäiseen olemukseen, ns. energiaan.
Nykymenolla et todennäköisesti tule saamaan sellaista miestä kuin haluaisit. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos kerran haluat muutosta.
Tämä on jotain järkyttävää. Ja myös se, että tällä palstalla jossa tuntuu olevan paljon naisen aseman puolesta kamppailevia naisia tätä mielipidettä peukutetaan. Siis mitä ihmettä, miksi miehet haluavat naisen, joka on hiljaa seurassa tai jos ei ihan hiljaa niin ainakaan ei yhtä "agressiivinen" kuin miehet. Enkä ymmärrä myöskään tuota vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Minusta on päin vastoin, että samanlaiset ihmiset tulevat toimeen keskenään ja ymmärtävät toisiaan. Älä AP todellakaan ala muuttamaan itseäsi jonkun mystisen oletetun "energian" takia. Sellaisia ei ole olemassa.
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.
Ensimmäisessä viestissä listasit asioita joita feminiinisyyteen ei tulisi kuulua ja ne olivat mm. liiallinen reippaus, tilan ottaminen, hyvä ammatti. Nämä kaikki kuuluvat mielestäsi miehisyyteen. Miehille listasit mm. jämäkkyys ja hyvä itsetunto. Miten voit sanoa, että naisellisuus ei ole kynnysmattoilua jos mielestäsi esim. kaikki nuo edellä mainitut ovat ok miehelle, mutta eivät kuulu naiselle. Enkä tosiaankaan tiedä mitä tarkoitat energialla jos et puhu siitä miten ihminen muuttaa syömänsä ruuan lämpöenergiaksi ja että aivoissamme kulkee sähköä. Varmaankin jotain uskontojen sielun tapaista shaibaa haet takaa.
Kyllä ne ovat erittäin ok naisellekin, mutta parisuhteessa niiden liiallinen ilmaisu aiheuttaa yleensä kitkaa, koska maskuliinista miestä ei kiinnosta olla maskuliinisen naisen kanssa.
Naisen kannattaa ehdottomasti olla oma-aloitteinen, aktiivinen, tuoda esiin osaamistaan ja auttaa ja neuvoa muita työelämässä tai vaikka kavereiden kanssa ollessaan.
Mutta parisuhteessa tuo luo kilpailuasetelman, kireää tunnelmaa ja saa maskuliiniselle miehelle aikaan tunteen, ettei häntä arvosteta ja ettei hän osaa mitään. Maskuliininen mies haluaa kokea, että hän kelpaa ja häntä kunnioitetaan.
Hän ei halua joutua sparraamaan kumppaninsa kanssa kotona, vaan kaipaa lämpöä ja lempeyttä, joita yleensä pidetään feminiinisinä ominaisuuksina. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö mieskin voisi niitä tuntea tai ilmaista. Meissä kaikissa on maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Eikä feminiininen energia ole huonompaa kuin maskuliininen, se on elämän kantava voima.
Energiasta voisi antaa vaikka sellaisen yksinkertaisen esimerkin, että joku ihminen on todella huonolla tuulella jatkuvasti, valittaa koko ajan, vuodattaa ongelmiaan lähipiirilleen ja on niin sanotusti raskasta seuraa. Tällainen ihminen huokuu negatiivista energiaa.
Kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että tällainen ajattelu pohjaa juurikin siihen naisen alistetussa asemassa olevaan rooliin ja 50-luvun kodin hengettäreen joka ei kilpaile miehen kanssa vaan paijaa, tukee, jättää omat huolensa toissijaiseksi ja ottaa vastaan miehen tahdon. Jos joku on huonolla tuulella se ei ole mitään energiaa. Muita vaan eivät siitä pidä, koska huonolla tuulella ollessaan ihminen ei ole mukavaa seuraa. Ehkä joku feminiininen nainen voisi ottaa vastaan tuon pahantuulisuuden hymyilemällä ja tukemalla ja antamalla tilaa niin kuin kunnon naisen kuuluu.
Olen eri mieltä, eikä aidossa, terveessä feminiinisyydessä ole kyse tuosta. Mutta en jaksa enää näpytellä pitkiä vastauksia, yksi katosikin jo bittiavaruuteen, kun palsta meni lähettämishetkellä jumiin.
Itse en ainakaan halua naisten joutuvan alakynteen, vaan toivon, että hyvän maskuliinisen miehen ja onnellisen parisuhteen haluavat naiset saavat haluamansa.
Toivon myös, että naiset ymmärtäisivät feminiinisyytensä voiman eivätkä pitäisi sitä jonain patriarkaatin keksimänä piirteenä, joka mahdollistaa alistamisen tai joka pitäisi yrittää piilottaa.
Miksi sitten terveessä parisuhteessa mies ei kestä "kilpailua". Terveellä itsetunnolla varustetun miehen/ihmisen ominaisuuksiin kuuluu, että hän osaa ottaa vastaan vaikkapa palutetta ilman, että pitää sitä jonain kilpailuna. En käsitä miksei nainen saa olla miehensä kanssa oma aktiivinen itsensä vaan sen puolen saa näyttää vain töissä (joka on ilmeisesti määritelty miehiseksi alueeksi, koskapa sielä saa olla miehinen). Jos jollain on tuollainen tyrannimies, joka vaatii alistumista mutta samalla lempeyttä ja nöyryyttä niin onneksi olkoon. Minä haluan kiintymystä ja hellyttä samalla mitalla takaisin mitä annankin eikä niin, että se on jotenkin minun tehväni naisena sitä vain antaa. Vaikka muuta haluat väittää niin kehotat naisia alistumaan parisuhteessa ja olemaan vaitonaisempia kuin mitä he oikeasti ehkä ovat tai muuten mies luulee että "kilpailee". Ongelma tässä nyt on, että EI ole olemassakaan mitään universaalia naisellisuutta. Kerro yksikin asia, joka yhdistää kaikkia naisia. Lyön vetoa, että olet tällainen "feminine not feminist"-tyyppi ja saarnaat nyt älyttömyyksiäsi täällä.
"Ongelma tässä nyt on, että EI ole olemassakaan mitään universaalia naisellisuutta."
Ei olekaan, eikä se ole tässä ongelma.
Ongelma on se että keskenään erilaiset naiset haluavat miehiltä sitä samaa universaalia miehekkyyttä. Ap:llekaan ei käy mies joka on lyhyempi, hoikempi, pehmeämpi, vähemmän assertiivinen, jne.
Vierailija kirjoitti:
Friiiida kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole sellaista tyyppiä joka viehättäisi miesihannettasi.
Tämä.
Kaikki naiset haluavat niitä samoja pitkiä, raamikkaita, vahvoja itsevarmoja miehiä jotka ottavat tilanteen haltuun. Tämä on stereotyyppinen miesihanne. Joko koska vastakohdat viehättävät toisiaan tai koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Jos nainen on pieni ja empaattinen, hän haluaa pitkän ja vahvan miehen koska vastakohdat.
Jos nainen on pitkä ja vahva, hän hän haluaa pitkän ja vahvan miehen koska samanlaiset.Selvästikin sinussa ei ole niitä piirteitä joita vahvat alfat hakevat. Luultavasti olet liian samanlainen kuin he. Kuten naisille on miljoona kertaa sanottu, harva vahva mies haluaa vahvaa naista joka "haastaa" ja "sparraa". Mieskaverit ja työkaverit ovat sitä varten.
Siksi toisekseen kuvaat itseäsi vahvaksi ja rohkeaksi mutta haluat silti perinteiseen naisen rooliin turvattavaksi. Tässä on selkeä ristiriita. Et yksinkertaisesti herätä näiden miesten suojeluviettiä. Rautalangasta väännettynä se mitä olet ja mitä haluat, eivät ole linjassa keskenään.
Tyypillinen ongelma. Naiset haluavat olla erilaisia, mutta kun tulee aika pariutua, halutaankin aina samaa. Se ei yksinkertaisesti toimi.
En missään vaiheessa mielestäni maininnut, että haluan ketään turvakseni. Vaikka toki toivon, että mies esimerkiksi vaarallisessa tilanteessa ei juokse pakoon ja jätä minua oman onneni nojaan - se nyt ei kuitenkaan pyöri mielessä ensisijaisesti kumppanivalintoja tehdessä. Turvallisuuden tunteella tarkoitan sitä, että suhde on tasapainoinen, että siinä on jatkuvuuden tunne, että siinä uskaltaa sanoa mielipiteensä ilman että se lytätään, toista kunnioitetaan ja ilmapiiri on hyvä eikä alentava. Molemmin puolin.
Olen rohkea ja vahva toki tietyissä tilanteissa, en kaikissa, enkä näe miksi sen täytyisi sulkea pois jotain muita heikompia ominaisuuksiani. Tai vaikka sitä, jos haluaisin tietyissä tilanteissa olla ”perinteinen nainen” mitä se ikinä tarkoittaakaan. Minä toivon myös lohdutusta, syliä, rakkautta, lempeä ja lämpöä. Tarkoittaako se, jos nainen on vahva, että silloin automaattisesti ei ole koskaan tilanteita, jossa hän olisi heikko? Mielestäni ihmisen persoona on aika iso spektri eri luonteenpiirteitä.
Jos keneltä tahansa läheiseltäni kysyisi, en usko, että yksikään kuvailisi minua maskuliiniseksi tai luonteeltani jotenkin voimatyranniksi. Vahva en ole myöskään ulkoisesti vaikka pitkähkö olenkin (alle 180 kuitenkin.) Mutta olen varmasti tietyllä tapaa itsenäinen, mutta rakastuessani hyvinkin suhteelle omistautuva ja rakastava.
Miesihanteeni ei ole mikään palomies Jorma, joka uljaasti pesee paloautoaan ilman paitaa pihalla ja käy välillä pökkimässä minua, kun olen keittiössä pikkuessu päällä siivoamassa. Toivon älykästä, keskustelutaitoista miestä, joka on HENKISESTI VAHVA pitämään omat kiinnostuksenkohteensa ja mielipiteensä. Miksi tästä täytyy vääntää tällainen hel-ve-til-li-nen tahallisten väärinymmärrysten summa?
Sen verran täytyy sanoa, että mistä tiedät ettei nuo "nörtähtävät" miehet ovat sellaisia?
Kun ihastuu, yrittää tehdä vaikutuksen toiseen, myötäilemällä tai näyttämällä että me ollaan samanlaisia/kaltaisia ihmisiä, joten sovitaan hyvin yhteen. On niilläkin miehillä omia mielipiteitä, ja ne ei ole välttämättä samaa mieltä kanssasi oikeasti. Menee vaan aikaa, ennen kun alkuihastus menee ohi, ja uskaltaa olla oma itsensä.
Voisiko olla, että nykyajan nainen olisi näin hukassa ihmistuntemuksessa, että sekoittaa miehen ihastumisen huonoon itsetuntoon ja henkiseen heikkouteen. Korjaisin kommenttiasi sen verran, että kyse ei ole siitä, etteikö uskaltaisi olla oma itsensä, vaan ihan siitä, että ihastuminen aiheuttaa sellaisen kaiken kattavan hyvän olon tunteen, että motivaatio toisen "haastamiselle" laskee nollaan. Vaikka nainen luennoisi horoskoopeista tai muusta huuhaasta, kun on ihastunut, niin sekin on vain kiehtova piirre naisessa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt lähinnä pistää silmään että pidät itseäsi melkoisena saaliina. Pitkä lista asioita joiden vuoksi ihannemiehesi pitäisi sinuun ihastua/rakastua ja vakiintua kanssasi. Olen sellainen ja tällainen ja hyvä kaikessa jne. Jää fiilis, että olet kiinnostunut enemmän itsestäsi kuin tutustumaan mieheen, ihmiseen, yksilöön. Hänessä merkkaa vain lista ominaisuuksia.
Loppupeleissä kuitenkin kemia ja henkilökemia ratkaisevat, ja se, onko jonkun kanssa mukava olla. Ja jopa rakkaus.
Olet nyt 30 mutta edelleen sinkku ja sinun kanssasi samoista miehistä kilpailevat myös ne nuoremmat. Biologinen kellosi tikittää kohta mutta nuoremmilla on vielä aikaa tutustua kumppaniin rauhassa ja viettää rentoa aikuisten aikaa ilman lapsiperhearkea.
Jos ne ihannemiehet kelpuuttavat sinut vain seksiin niin päättele siitä: joko seksi ei sytytä tarpeeksi tai et ole kumppanimatskua.
Vaikka omasta mielestäsi olisit kuinka mahtava paketti niin maailma on täynnä upeita naisia niille alfoille.
Mitä se kumppanimatsku oikein on? Onko niin että nainen on aina vain joko tai, vaimomatskua tai ei vaimomatskua? Ja joku toinen se aina määrittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian maskuliininen. Maskuliiniset miehet eli ne, jotka ovat jämäköitä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja ja joita ei tarvitse vetää perässä, haluavat feminiinisen naisen. Maskuliinisiin miehiin ei tehdä vaikutusta listaamalla saavutuksia. Ei maskuliininen mies halua suhteeseen kilpakumppanin kanssa.
Liiallinen reippaus, aktiivisuus, tilan ottaminen, mielipiteiden toitottaminen kovaan ääneen, hyvä ammatti ja korkea koulutus ovat maskuliiniseen energiaan kuuluvia asioita. Ne viehättävät miehiä, jotka ovat enemmän feminiinisiä.
Opettele olemaan treffaillessa ja parisuhteessa feminiininen, maskuliinista energiaa taas voit käyttää työpaikalla ja bisnesasioissa.
Voi tuntua karulta hyväksyä tämä seikka, mutta kyllä se pitää paikkansa. Feminiinisyydellä pärjää, jos haluaa miehekkään miehen.
Tämä!
Miksi ihmeessä pitäisi muuttaa itseään saadakseen jonkun tai pysyäkseen suhteessa? Ette kai te naiset niin typeriä ole? Ei sellasella pitkälle pötki ja voi olla oikeasti onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vaan trollailen täällä mutta vastaan nyt ihan asiallisesti.
Olen sellainen mies joka saa naisia. Itse en todellakaan jaksaisi kymmentä treffiä jos olisin kiinnostunut vain seksistä kanssasi. Miksi? No koska seksiä saan yleensä ekoillakin treffeillä jos haluan. Jos tapaan uudestaan olen oikeasti kiinnostunut.
Olen tosi helppo menettämään kiinnostuksen. En syytä tietenkään ikinä kerro kenellekään mutta selluliittinen löysä peppu, pepun karvaisuus (vaikka muuten posliini), roikkuvat synnyttäjän rinnat, iso karvainen luomi jne ovat tulleet esille vasta ekan kerran sängyssä ja kiinnostus meni.
Kun on helppo saada naisia sitä etsii helposti sitä täydellistä ja menettää kiinnostuksensa hyvin pienen jutun takia. Ei ole merkitystä tuleeko nuo esille ekoilla vai viidensillä treffeillä. Seksiä voin harrastaa ekoilla treffeillä ja alkaa suhteeseen, monta kerta näin käynytkin. Omalla kohdallani seksin pihtaaminen ei auta asiaa mutta olen kuullut että monen miehen kanssa se auttaisi.
Sait hirveästi miinuksia, mutta musta on hienoa että olet rehellinen. Papukaijamerkki siitä! Mielenkiintoista tietää miten suosittu mies ajattelee. Yksi karvainen luomi tai vääränmalliset rinnat voi tosiaan olla liikaa :D
Alue: Aihe vapaa
Ei feminiinisyys tarkoita tuota, mutta ymmärrän, miksi luulet niin. Ei naisen tarvitse myöskään olla hiljaa tai kynnysmatto. Mutta tasa-arvo tai naisen hyvä asema ei myöskään tarkoita sitä, että naisten ja miesten pitää olla tismalleen samanlaisia.
Vastakohdat vetävät puoleensa, kun kyseessä on maskuliinisuus ja feminiinisyys ja parisuhde. Maskuliininen heteromies ei yleensä halua kumppania, joka on samanlainen kuin hän itse (eli miehekäs).
Energiaa on kyllä olemassa, mutta ymmärrän kyllä, miksi haluat tyrmätä tämänkin ajatuksen, jos se ei ole ennestään tuttu.