Keiden perheissä ei tule kysymykseen miehen omat lomailut poikien kanssa (etelään)?

Meillä ainakin tehdään myös samoja asioita, kuin ennen perhettä ja lapsia. 

Ei vanhemmuus tee ihmistä mitään yli-ihmistä. 

Meillä käydään matkoilla työn puolesta ja kavereiden kanssa. Jos haluaa pettää, niin sitä voi pettää ihan missä vaan.  Ja joskus, kun on ollut monta vuotta jonkun kanssa, saattaa ihan vaan tarvita huomiota joltain muulta. Ilman, että se syö kenenkään parisuhdetta. Muutaman tunnin "sinkkuus" auttaa taas jaksamaan parisuhdetta ja arkea jne. Ei se tarkoita, että pitäisi harrastaa seksiä, mutta vaikka suutelua ja flittailua. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä mitään ihmeellistä olisi, muuta kuin mitkä ovat miehen ykkösasiat elämässä?

Meillä miehelle tuskin tulisi edes mieleen lähteä lomalle äijäporukan kanssa, kun haluaa lomailla ja viettää vapaa-aikaansa perheen parissa ja se on elämässä ykkössijalle ja vasta sen jålkeen tulee ystävät ja kaverit.

Joskus miehellä on saunailtoja kavereiden kanssa, mutta nykyisin nekin ovat vaihtuneet lapsi-isä illoiksi, kun kaikilla on lapsia ja haluavat tutustuttaa toisiinsa. Ja tämä ihan miesten omasta tahdosta. Lienevötkö sitten enemmän perhekeskeisiä ja kun mietin, kukaan miehistä ei ole aikaisemmin eronnut, vaan elävät ydinperheessä.

Kun viettää normaalin arkiaikansa töissä ja töiden jälkeen tietty perheen kanssa SEKÄ lomat ja vapaa-aikansa perheen kanssa niin mihin väliin jää aikaa niille "vasta sen jälkeen ystäville"?  Ei kyllä voi kuin ihmetellä miten joillakin menee joko tai tämä kuvio, kun hankkii perheen niin koko ihmisen persoona näyttää muuttuvan. Ennen ystävät olivat elämän tärkeä osa, sitten heidät jätetään kuin lokin paska kalliolle. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Ja joskus, kun on ollut monta vuotta jonkun kanssa, saattaa ihan vaan tarvita huomiota joltain muulta. Ilman, että se syö kenenkään parisuhdetta. Muutaman tunnin "sinkkuus" auttaa taas jaksamaan parisuhdetta ja arkea jne. Ei se tarkoita, että pitäisi harrastaa seksiä, mutta vaikka suutelua ja flittailua. 

Mitä v**ua? :D tätä ei ole voinut kirjoittaa kuin heikkoitsetuntoinen nainen.

Meillä on myös ihan omat rahat ja niillä voi kumpikin myös vaikka matkustaa. Se ei ole yhteisestä budjetista pois. Meidän matkat eivät myöskään ole mitään rellestysmatkoja. Itse käyn kaverin kanssa kaupunkilomilla tai tapaamassa ulkomailla asuvia kavereita ja mies pääasiassa laskettelureissuilla. Meillä on suhteessa luottamus, joten kummallekaan ei tule mieleen pettäminen. Sitä paitsi, jos toinen haluaa pettää, sen voi tehdä ihan Suomessakin. Matkustamme kuitenkin eniten yhdessä, vuoden sisällä ollaan käyty yhdessä Japanissa, Tanskassa, USA:ssa ja Kroatiassa. Lapsen sytymän jälkeen mies on lähdössä laskettelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja joskus, kun on ollut monta vuotta jonkun kanssa, saattaa ihan vaan tarvita huomiota joltain muulta. Ilman, että se syö kenenkään parisuhdetta. Muutaman tunnin "sinkkuus" auttaa taas jaksamaan parisuhdetta ja arkea jne. Ei se tarkoita, että pitäisi harrastaa seksiä, mutta vaikka suutelua ja flittailua. 

Mitä v**ua? :D tätä ei ole voinut kirjoittaa kuin heikkoitsetuntoinen nainen.

En ehkä sanoisi noinkaan. Kenties joku, joka on jo pitkään ollut yhdessä toisen kanssa... 

Ehkäpä aika kypsä ihminen, joka ei näe asioita täysin mustavalkoisesti. Mahdollisesti joku, joka ymmärtää inhimillisyyttä. Joku, jolla on yhteisesti määritelty, luottamuksellinen suhde puolisoonsa. Vaihtoehtojakin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä mitään ihmeellistä olisi, muuta kuin mitkä ovat miehen ykkösasiat elämässä?

Meillä miehelle tuskin tulisi edes mieleen lähteä lomalle äijäporukan kanssa, kun haluaa lomailla ja viettää vapaa-aikaansa perheen parissa ja se on elämässä ykkössijalle ja vasta sen jålkeen tulee ystävät ja kaverit.

Joskus miehellä on saunailtoja kavereiden kanssa, mutta nykyisin nekin ovat vaihtuneet lapsi-isä illoiksi, kun kaikilla on lapsia ja haluavat tutustuttaa toisiinsa. Ja tämä ihan miesten omasta tahdosta. Lienevötkö sitten enemmän perhekeskeisiä ja kun mietin, kukaan miehistä ei ole aikaisemmin eronnut, vaan elävät ydinperheessä.

Kun viettää normaalin arkiaikansa töissä ja töiden jälkeen tietty perheen kanssa SEKÄ lomat ja vapaa-aikansa perheen kanssa niin mihin väliin jää aikaa niille "vasta sen jälkeen ystäville"?  Ei kyllä voi kuin ihmetellä miten joillakin menee joko tai tämä kuvio, kun hankkii perheen niin koko ihmisen persoona näyttää muuttuvan. Ennen ystävät olivat elämän tärkeä osa, sitten heidät jätetään kuin lokin paska kalliolle. Sairasta.

Ei ystävät ole koskaan olleet minulle elämän tärkeä osa. Tietysti niistä ei voi kokonaan välttyä jos jotain opiskelee tai harrastaa. Ei minua kiinnostanut viettää niiden kanssa aikaa ennen parisuhdettakaan. Kun on se kumppani ja perhe ,niin kiinnostaa ulkopuoliset vielä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä mitään ihmeellistä olisi, muuta kuin mitkä ovat miehen ykkösasiat elämässä?

Meillä miehelle tuskin tulisi edes mieleen lähteä lomalle äijäporukan kanssa, kun haluaa lomailla ja viettää vapaa-aikaansa perheen parissa ja se on elämässä ykkössijalle ja vasta sen jålkeen tulee ystävät ja kaverit.

Joskus miehellä on saunailtoja kavereiden kanssa, mutta nykyisin nekin ovat vaihtuneet lapsi-isä illoiksi, kun kaikilla on lapsia ja haluavat tutustuttaa toisiinsa. Ja tämä ihan miesten omasta tahdosta. Lienevötkö sitten enemmän perhekeskeisiä ja kun mietin, kukaan miehistä ei ole aikaisemmin eronnut, vaan elävät ydinperheessä.

Kun viettää normaalin arkiaikansa töissä ja töiden jälkeen tietty perheen kanssa SEKÄ lomat ja vapaa-aikansa perheen kanssa niin mihin väliin jää aikaa niille "vasta sen jälkeen ystäville"?  Ei kyllä voi kuin ihmetellä miten joillakin menee joko tai tämä kuvio, kun hankkii perheen niin koko ihmisen persoona näyttää muuttuvan. Ennen ystävät olivat elämän tärkeä osa, sitten heidät jätetään kuin lokin paska kalliolle. Sairasta.

Ei ystävät ole koskaan olleet minulle elämän tärkeä osa. Tietysti niistä ei voi kokonaan välttyä jos jotain opiskelee tai harrastaa. Ei minua kiinnostanut viettää niiden kanssa aikaa ennen parisuhdettakaan. Kun on se kumppani ja perhe ,niin kiinnostaa ulkopuoliset vielä vähemmän.

Tapa se on tietysti tuokin. Mutta sinänsä, sinä olet täysin väärässä ketjussa kommentoimassa.

Toisille ystävät ovat kuin toisia perheenjäseniä eikä täysipainoista elämää voisi edes ajatella ilman ystäviä ja kavereita. Heidän kanssaan jaetaan elämää, iloja ja suruja.

Vierailija kirjoitti:

Lars kirjoitti:

Kyllä on outo mies, jos on parisuhteessa ja silti pitää päästä "poikien reissulle" ulkomaille rälläämään.

Vaikea on uskoa, että siellä vain ostoksilla ja museoissa käydään ja arkkitehtuuria ihaillaan... 

Mies on siis outo jos haluaa loppuelämänsä aikana viettää aikaa useamman kuin yhden aikuisen kanssa? Kuka haluaa olla suhteessa, jossa kahlitaan hirveän kiukun ja syyllistämisen uhalla kotiin? Miehillä ei siis jonkun mielestä ole muuta tapaa olla kavereiden kanssa, kuin "rälläämällä" perseet olalla ja vieraita vilkuilemalla? Minkälaisten miesten kanssa te oikein asutte? 

Lue tarkemmin, hyvä ystävä, niin ei tule väärinkäsityksiä. Olen mies, ja vietän aikaa myös kavereideni kanssa, ilman vaimoa. Kirjoitin, että "..ulkomaille rälläämään.."  Eli miehet, jotka menevät ulkomaille asialliselle matkalle vaikka millä porukalla, ovat ihan ok. Mutta ne, jotka ovat parisuhteessa ja menevät rälläämään, ovat pohjasakkaa. En asu miehen kanssa, vaan naisen, joka hyväksyy menoni ja oloni kavereiden kanssa.

Mies on käynyt muutaman päivän "etelänreissuilla" muutamaan otteeseen "poikien" kanssa. matkoja on tehty välimeren maihin + ihan kotimaassa mökkeillen. Tämä on aina tietty neljän keski-ikäisen miehen porukka, perheellisiä nykyään kaikki. Tämä on jokavuotinen perinne heillä ja liittyy siihen että ovat tavanneet ulkomailla työkomennuksella 90-luvulla.

Kovin tuntuu olevan rauhallisia reissuja, enempi autoilevat/moottoripyöräilevät nähtävyyksissä, kaljan/viinan juominen aika vähäistä. 

jos nyt mies haluaisi yht äkkiä Thaimaahan tai muualle ns. perinteiselle poikien reissulle eli ryyppäämään ja maksullisiin naisiin, epäilisin kovasti että on jotenkin sairastunut. Ei olisi milään tavalla luonteenomaista hänelle. Saattaisin kyseenalaistaa reissun, mutta mikä minä olen kieltämään reissua kun omalla rahallaan sinne menee kuitenkin. Jos olisi matkustamassa tilanteessa, jossa rahat tiukalla, silloin luonnollisesti "kieltäisin" . Kaikki tämä on tosin spekulaatiota, koska mies osaa ajatella omillakin aivoillaan, onko rahaa ja toisaalta ei koe mielekkääksi mitään ryyppyreissuja. 

Itse asiassa reissut tiettyjen vanhojen kaverien kanssa jääneet, koska ne menneet siihen pari kaveria juo itsensä ihan ordäyskuntoon jossain Tallinnassa ja sitten mies joutunut heitä babysittaamaan. Näiltä ördäkavereilta on viety milloin rahat, milloin kellot ranteesta. Jos ei muuta niin vähintään alkavat jankkaamaan jotain idioottimaista juttua kuinka selväpäisempien vaimot on pirttihirmuja kun eivät anna ryypätä tai rasistista MV:ltä luettua scheissea. Ei tollasta jaksa kukaan normaaliälyllä varustettu.

Mun puolesta mies saisi lähteä poikien reissulle, mutta ei ole kovin innostunut. Juhannuksenakin sanoin, että menee vaan mökille kavereiden kanssa, mutta ei halunnut lähteä. Ei kuulemma jaksa sitä monen päivän krapulaa, mikä sitä tulee. Mä käyn välillä yksin reissuilla, yleensä käymme yhdessä. 

Lars kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lars kirjoitti:

Kyllä on outo mies, jos on parisuhteessa ja silti pitää päästä "poikien reissulle" ulkomaille rälläämään.

Vaikea on uskoa, että siellä vain ostoksilla ja museoissa käydään ja arkkitehtuuria ihaillaan... 

Mies on siis outo jos haluaa loppuelämänsä aikana viettää aikaa useamman kuin yhden aikuisen kanssa? Kuka haluaa olla suhteessa, jossa kahlitaan hirveän kiukun ja syyllistämisen uhalla kotiin? Miehillä ei siis jonkun mielestä ole muuta tapaa olla kavereiden kanssa, kuin "rälläämällä" perseet olalla ja vieraita vilkuilemalla? Minkälaisten miesten kanssa te oikein asutte? 

Lue tarkemmin, hyvä ystävä, niin ei tule väärinkäsityksiä. Olen mies, ja vietän aikaa myös kavereideni kanssa, ilman vaimoa. Kirjoitin, että "..ulkomaille rälläämään.."  Eli miehet, jotka menevät ulkomaille asialliselle matkalle vaikka millä porukalla, ovat ihan ok. Mutta ne, jotka ovat parisuhteessa ja menevät rälläämään, ovat pohjasakkaa. En asu miehen kanssa, vaan naisen, joka hyväksyy menoni ja oloni kavereiden kanssa.

Tässä ketjussa tai varsinaan aloituksessa, ei ole puhuttu mitään aivottomasta rälläämisestä. Koko kuvio on vain sinun päässäsi oleva kuvitelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä mitään ihmeellistä olisi, muuta kuin mitkä ovat miehen ykkösasiat elämässä?

Meillä miehelle tuskin tulisi edes mieleen lähteä lomalle äijäporukan kanssa, kun haluaa lomailla ja viettää vapaa-aikaansa perheen parissa ja se on elämässä ykkössijalle ja vasta sen jålkeen tulee ystävät ja kaverit.

Joskus miehellä on saunailtoja kavereiden kanssa, mutta nykyisin nekin ovat vaihtuneet lapsi-isä illoiksi, kun kaikilla on lapsia ja haluavat tutustuttaa toisiinsa. Ja tämä ihan miesten omasta tahdosta. Lienevötkö sitten enemmän perhekeskeisiä ja kun mietin, kukaan miehistä ei ole aikaisemmin eronnut, vaan elävät ydinperheessä.

Kun viettää normaalin arkiaikansa töissä ja töiden jälkeen tietty perheen kanssa SEKÄ lomat ja vapaa-aikansa perheen kanssa niin mihin väliin jää aikaa niille "vasta sen jälkeen ystäville"?  Ei kyllä voi kuin ihmetellä miten joillakin menee joko tai tämä kuvio, kun hankkii perheen niin koko ihmisen persoona näyttää muuttuvan. Ennen ystävät olivat elämän tärkeä osa, sitten heidät jätetään kuin lokin paska kalliolle. Sairasta.

Ei ystävät ole koskaan olleet minulle elämän tärkeä osa. Tietysti niistä ei voi kokonaan välttyä jos jotain opiskelee tai harrastaa. Ei minua kiinnostanut viettää niiden kanssa aikaa ennen parisuhdettakaan. Kun on se kumppani ja perhe ,niin kiinnostaa ulkopuoliset vielä vähemmän.

Tapa se on tietysti tuokin. Mutta sinänsä, sinä olet täysin väärässä ketjussa kommentoimassa.

Toisille ystävät ovat kuin toisia perheenjäseniä eikä täysipainoista elämää voisi edes ajatella ilman ystäviä ja kavereita. Heidän kanssaan jaetaan elämää, iloja ja suruja.

Herää kyllä kysymys, sitä mitä henkisesti teinejä tänne kirjoittaa. Perhe ja suku on ne joiden kanssa ilot ja surut jaetaan ja jotka säilyy elämässä aina. Ystävät tulee ja menee elämäntilanteen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä mitään ihmeellistä olisi, muuta kuin mitkä ovat miehen ykkösasiat elämässä?

Meillä miehelle tuskin tulisi edes mieleen lähteä lomalle äijäporukan kanssa, kun haluaa lomailla ja viettää vapaa-aikaansa perheen parissa ja se on elämässä ykkössijalle ja vasta sen jålkeen tulee ystävät ja kaverit.

Joskus miehellä on saunailtoja kavereiden kanssa, mutta nykyisin nekin ovat vaihtuneet lapsi-isä illoiksi, kun kaikilla on lapsia ja haluavat tutustuttaa toisiinsa. Ja tämä ihan miesten omasta tahdosta. Lienevötkö sitten enemmän perhekeskeisiä ja kun mietin, kukaan miehistä ei ole aikaisemmin eronnut, vaan elävät ydinperheessä.

Kun viettää normaalin arkiaikansa töissä ja töiden jälkeen tietty perheen kanssa SEKÄ lomat ja vapaa-aikansa perheen kanssa niin mihin väliin jää aikaa niille "vasta sen jälkeen ystäville"?  Ei kyllä voi kuin ihmetellä miten joillakin menee joko tai tämä kuvio, kun hankkii perheen niin koko ihmisen persoona näyttää muuttuvan. Ennen ystävät olivat elämän tärkeä osa, sitten heidät jätetään kuin lokin paska kalliolle. Sairasta.

Ei ystävät ole koskaan olleet minulle elämän tärkeä osa. Tietysti niistä ei voi kokonaan välttyä jos jotain opiskelee tai harrastaa. Ei minua kiinnostanut viettää niiden kanssa aikaa ennen parisuhdettakaan. Kun on se kumppani ja perhe ,niin kiinnostaa ulkopuoliset vielä vähemmän.

Tapa se on tietysti tuokin. Mutta sinänsä, sinä olet täysin väärässä ketjussa kommentoimassa.

Toisille ystävät ovat kuin toisia perheenjäseniä eikä täysipainoista elämää voisi edes ajatella ilman ystäviä ja kavereita. Heidän kanssaan jaetaan elämää, iloja ja suruja.

Herää kyllä kysymys, sitä mitä henkisesti teinejä tänne kirjoittaa. Perhe ja suku on ne joiden kanssa ilot ja surut jaetaan ja jotka säilyy elämässä aina. Ystävät tulee ja menee elämäntilanteen myötä.

:D just joo.

Minulle herää kysymys, että millainen va.jaakki ajattelee noin yksipuoleisesti ja tuomitsee muut. Mitä vikaa sinussa on, että et ole pystynyt muodostamaan tiukkoja ja elämänmittaisia aitoja ystävyyssuhteita? Sinulleko äiti oli se ainoa ja oikea, hänen kanssa jaoit teini-iässä kaikki murheet ja ensirakkaudet? (huom. kaikilla ei ole sisaruksia).

En kyllä ymmärrä miten tämäKIN ketju voi saada enemmän alapeukkuja kuin yläpeukkuja. Luulisi olevan aikuisille täyspäisille ihmisille selvää, että molemmat voivat matkustella erikseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lars kirjoitti:

Kyllä on outo mies, jos on parisuhteessa ja silti pitää päästä "poikien reissulle" ulkomaille rälläämään.

Vaikea on uskoa, että siellä vain ostoksilla ja museoissa käydään ja arkkitehtuuria ihaillaan... 

Mies on siis outo jos haluaa loppuelämänsä aikana viettää aikaa useamman kuin yhden aikuisen kanssa? Kuka haluaa olla suhteessa, jossa kahlitaan hirveän kiukun ja syyllistämisen uhalla kotiin? Miehillä ei siis jonkun mielestä ole muuta tapaa olla kavereiden kanssa, kuin "rälläämällä" perseet olalla ja vieraita vilkuilemalla? Minkälaisten miesten kanssa te oikein asutte? 

Kuten moni on sanonut niin urheilua katsomaan saa mennä, ja vaikka bändin keikalle, mutta ei paikkoihin joissa perinteisesti käydään rellestämässä koska sinne ei kukaan halua mennä katsomaan toisten ryyppäämistä ja huoraamista jos itse ei tee samaa. Ja sitä tässä on lähes kaikki sanoneet, että eivät ole edes alunperin yhteen menneet miehen kanssa joka haluaisi tälläisiä rellestyslomia joista aloituksessa puhutaan.

Aloituksessa EI PUHUTA rellestyslomista, koko ajatus on vain sinun ja muiden vauhkojen mammojen omassa päässä. Voisitko käsittää tämän asian? Lue vaikka uudestaan jos et usko.

Ja vastauksissa on kerrottu, että kulttuuri-, urheilu- ja luontolomat ovat ok, mutta Ibizoja ja Thaimaita ei katsella hyvällä silmällä, koska pääosa miehistä menee noihin paikkoihin nimenomaan sikailemaan. Jos aivan todentodella Thaimaan luonto ja kulttuuri kiinnostaa, sinnehän voi toki mennä kokemaan näitä vaimon kanssa, eikö? Vaikea uskoa, että koko jätkäporukka on hulluna Thaikkulan luontoon ja kulttuuriin. Kyllä sinne ihan jokin muu noita jätkäporukoita vetää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lars kirjoitti:

Kyllä on outo mies, jos on parisuhteessa ja silti pitää päästä "poikien reissulle" ulkomaille rälläämään.

Vaikea on uskoa, että siellä vain ostoksilla ja museoissa käydään ja arkkitehtuuria ihaillaan... 

Mies on siis outo jos haluaa loppuelämänsä aikana viettää aikaa useamman kuin yhden aikuisen kanssa? Kuka haluaa olla suhteessa, jossa kahlitaan hirveän kiukun ja syyllistämisen uhalla kotiin? Miehillä ei siis jonkun mielestä ole muuta tapaa olla kavereiden kanssa, kuin "rälläämällä" perseet olalla ja vieraita vilkuilemalla? Minkälaisten miesten kanssa te oikein asutte? 

Kuten moni on sanonut niin urheilua katsomaan saa mennä, ja vaikka bändin keikalle, mutta ei paikkoihin joissa perinteisesti käydään rellestämässä koska sinne ei kukaan halua mennä katsomaan toisten ryyppäämistä ja huoraamista jos itse ei tee samaa. Ja sitä tässä on lähes kaikki sanoneet, että eivät ole edes alunperin yhteen menneet miehen kanssa joka haluaisi tälläisiä rellestyslomia joista aloituksessa puhutaan.

Aloituksessa EI PUHUTA rellestyslomista, koko ajatus on vain sinun ja muiden vauhkojen mammojen omassa päässä. Voisitko käsittää tämän asian? Lue vaikka uudestaan jos et usko.

Ja vastauksissa on kerrottu, että kulttuuri-, urheilu- ja luontolomat ovat ok, mutta Ibizoja ja Thaimaita ei katsella hyvällä silmällä, koska pääosa miehistä menee noihin paikkoihin nimenomaan sikailemaan. Jos aivan todentodella Thaimaan luonto ja kulttuuri kiinnostaa, sinnehän voi toki mennä kokemaan näitä vaimon kanssa, eikö? Vaikea uskoa, että koko jätkäporukka on hulluna Thaikkulan luontoon ja kulttuuriin. Kyllä sinne ihan jokin muu noita jätkäporukoita vetää.

Sinulla on varmaan faktaa todisteeksi tuon jätkävihasi tueksi? Tajuatko miten iso maa joku Thaimaa on ja miten erityinen se on talvimatkailun, luonnon, lämmön ja ruoan suhteen? Sitä paitsi, miksi sinä tai kukaan muukaan nainen saisi päättää mikä loma on miehelle OK ja mikä ei ole sallittu? Sinustako olisi kiva jos miehesi päättäisi, että Forssaaan saat mennä tyttöjen kanssa kesäteatteriin, mutta et risteilylle Tallinnaan?

Meillä pojat on vielä niin pieniä, 3v ja 5v, että mielestäni olisi hyvä että molemmat vanhemmat ovat vahtimassa. Ei siinä muuten mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä mitään ihmeellistä olisi, muuta kuin mitkä ovat miehen ykkösasiat elämässä?

Meillä miehelle tuskin tulisi edes mieleen lähteä lomalle äijäporukan kanssa, kun haluaa lomailla ja viettää vapaa-aikaansa perheen parissa ja se on elämässä ykkössijalle ja vasta sen jålkeen tulee ystävät ja kaverit.

Joskus miehellä on saunailtoja kavereiden kanssa, mutta nykyisin nekin ovat vaihtuneet lapsi-isä illoiksi, kun kaikilla on lapsia ja haluavat tutustuttaa toisiinsa. Ja tämä ihan miesten omasta tahdosta. Lienevötkö sitten enemmän perhekeskeisiä ja kun mietin, kukaan miehistä ei ole aikaisemmin eronnut, vaan elävät ydinperheessä.

Kun viettää normaalin arkiaikansa töissä ja töiden jälkeen tietty perheen kanssa SEKÄ lomat ja vapaa-aikansa perheen kanssa niin mihin väliin jää aikaa niille "vasta sen jälkeen ystäville"?  Ei kyllä voi kuin ihmetellä miten joillakin menee joko tai tämä kuvio, kun hankkii perheen niin koko ihmisen persoona näyttää muuttuvan. Ennen ystävät olivat elämän tärkeä osa, sitten heidät jätetään kuin lokin paska kalliolle. Sairasta.

Ei ystävät ole koskaan olleet minulle elämän tärkeä osa. Tietysti niistä ei voi kokonaan välttyä jos jotain opiskelee tai harrastaa. Ei minua kiinnostanut viettää niiden kanssa aikaa ennen parisuhdettakaan. Kun on se kumppani ja perhe ,niin kiinnostaa ulkopuoliset vielä vähemmän.

Tapa se on tietysti tuokin. Mutta sinänsä, sinä olet täysin väärässä ketjussa kommentoimassa.

Toisille ystävät ovat kuin toisia perheenjäseniä eikä täysipainoista elämää voisi edes ajatella ilman ystäviä ja kavereita. Heidän kanssaan jaetaan elämää, iloja ja suruja.

Herää kyllä kysymys, sitä mitä henkisesti teinejä tänne kirjoittaa. Perhe ja suku on ne joiden kanssa ilot ja surut jaetaan ja jotka säilyy elämässä aina. Ystävät tulee ja menee elämäntilanteen myötä.

Voi hyvänen aika. Olen jakanut ystäväni kanssa ilot ja surut jo yli 40 vuotta. Läheiset ystävät eivät todellakaan tule ja mene elämäntilanteen myötä vaikka välimatka olisi joskus tuhansia kilometrejä. Lähin ystäväni asuu nyt 3000 km:n päässä, mutta ei se todellakaan ole vaikuttanut mitenkään meidän ystävyyteen. Ollaan viikottain yhteydessä ja nähdään kun voidaan.