Lue keskustelun säännöt.
Lotta Näkyvä eronnut
Kommentit (696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin aika skeptinen Lotan kasitonnisten suhteen, mutta mitä hittoa mammat...
Onko naisen ainoa oikea paikka kotona neljän seinän sisällä kaulimen ja imurin välissä maha pystyssä ja kymmenen muuta mukulaa helmoissa? Sekö on se ainut oikea naisen kunnollinen paikka ja kunnon naisen merkki? En voi uskoa että luen tällaista p*skaa vielä vuonna 2019, naisten kirjoittamana! Joo, Lotta meni naimisiin jääkiekkoilijan kanssa ja samalla tämä jääkiekkoilija on tiennyt tasan tarkkaan, että Lotasta ei tule perinteistä lätkövaimoa. Ainakin haastattelujen perusteella molemmat ovat varsin hyvin tienneet missä mennään: Lotta ei uhraa elämäänsä lätkävaimona ja mies aikoo tehdä uraa lätkän parissa. Vaikea yhtälö, mutta kannattaa kokeilla.
Ja toinen juttu: minkälainen on se ainut, oikea hyväksyttävä elämä, jota kolmekymppinen saa elää? Onko kaikilla pakko olla velkainen omakotitalo, kolme lasta, ”ura” ja elämä näiden parissa? Entä jos ei halua olla naimisissa pankin kanssa loppuelämänsä? Entä jos ei halua lapsia? Jos ei halua vakiduunia ja sitä ”uraa”, koska samalla nämö kaikki sitovat ihmisen paikalleen vuosikymmeniksi. Onko todella niin vaikea ymmärtää, että joillekin tuollainen elämä olisi ihan kamalaa? Tappavaa, tylsää, samaa arkea päivästä toiseen. Joillekin tuo on onni ja elämä eikä siinä ole mitään väärää, mutta onko niin vaikeaa käsittää, että onnellinen voi olla muillakin tyyleillä elää? Vai onko kaikkien PAKKO haluta täsmälleen samoja asioita, muuten on huono ihminen? Haloo, 60-luku kutsuu taas luutuneita ajatuksiaan takaisin!
Ja mistä te kenenkin tienestit ja muut tiedätte? Etänä voi nykyään tehdä monenlaisia hommia. Omassa työpaikassani yksi työntekijä teki etänä töitä Espanjassa, itse työskentelen eri kaupungissa kodissani, kuin missä konttorimme sijaitsee. Voisin pakata kimpsuni ja kampsuni ja mennä sinne ulkomaille työskentelemään ja harrastamaan samanaikaisesti.
Kun katsoo nykyaikaista perhe-elämää, missä naisen vastuulla on ihan kaikki. Miehet eivät hoida kotiaskareita, lapset hoitaa nainen, nainen käy töissä, pitää itsestään huolta samalla kun mies vapaamatkustelee kotona, niin kenelle teistä tulee yllätyksenä se, että tuollaiset näkymät eivät nykyajan kolmekymppisiä houkuttele? Minullakin on ihan kiltti ja mukava mies, mutta se ei jaksa mitään. Sisarusten lasten kanssa sillä menee hermot päivässä. Olen jo jonkin aikaa tajunnut, että jos lisäännyn tuon ihmisen kanssa, joudun hoitamaan kaiken kirjaimellisesti yksin. Ja käymään töissä samalla. Minä olen meistä se, jonka on aina ollut pakko jaksaa, kun mieheltä loppuu voimat. Hänestä ei ole isäksi ja minä en halua olla yksinhuoltaja. Ero on meillekin hyvin suurella todennäköisyydellä tulossa.
Miksi pitäisi elää väkipakolla elämää, jota ei halua elää? Jossa tietää tasan tarkkaan tulevansa onnettomaksi? Meillä on vain yksi elämä, niin miksi kurjuus pitäisi maksimoida, kun elämän voi käyttää niihin asioihin, jotka tuottaa iloa ja nautintoa? Mikä teitä ihmiset vaivaa? Miksi tuntemattoman ihmisen henkilökohtaiset valinnat voikin kaihertaa noin paljon? Mitä se kaikki on teiltä pois? Joku ei elä niin kuin te elätte - so what? Jokainen määrittää oman elämänsä ja onnellisuutensa itse, vaikka miten haluaisitte kontrolloida muita naisia ja laittaa heidät ruotuun - eli kiltin kotiäidin paikalle - niin valitettavasti se ei enää käy. Tulevaisuudessa yhä useampi tajuaa, että sellainen elämä ei ole minua varten.
Mä täytän kohta 60 vuotta, ja olen aina ajatellut kuin sinä. En halunnut isoa perhettä, yksi lapsi on vain. Miehen potkaisin pihalle, kun rupesi alko maistumaan ja nyrkkikin jo heilumaan. Ei vuosien helvettiä avuttomana ja riippuvaisena jonkun taunon kanssa, ei ei. Oma elämä, kunnianhimoa, päämääriä ja harrasteet pitää olla.
Omalla työllä on lapsi elätetty ja elämässä eteenpäin menty. Nyt on toinen kumppani, jo todella pitkältä ajalta. Sanoin heti aluksi hänellekin, että vaikka pullaa ja leipää leivon, en mihinkään hellan ääreen nauliudu. Lapsia en tee ainuttakaan enää. Ja kotityöt ja talousasiat menevät fifty/fifty. Valinta vapaa. Se oli ok. Homma selvä.
Mutta en silti voi ymmärtää noin hurmoksellista ja ylikunnianhimoista haavetta, kuin tuo Lotankin on. Joku kirjoitti, että maailmassa on tasan yksi nainen, joka on temppuun pystynyt, On aivan ihanaa, että rakastaa itseään noin paljon, että ottaa rohkeasti itsestään kaiken irti, nauttien ja vapaana lennellen. Mutta onkohan tämä kuitenkin jo alun perin tuhoon tuomittu suunnitelma?
En ole kateellinen, kyyninen tai mitään muutakaan, vaan pelkästään realistinen, ja aivan sama mitä kukin tekee. Mietityttää vaan, onko tuo kaikki loppujen lopuksi hukkaan heitettyä elämää, jos haaveet eivät toteudukaan, ja jäljelle jäävät vain valtava katumus ja katkeruus menetystä avioliitosta ja perheestä? Vaikka uusi kumppani tulisi vastaan, onko hän valmis olemaan hommassa mukana? Samanhenkinen? Jää nähtäväksi.
Tuli mieleen eräs kiipeilijäpariskunta, nimiä en muista, joista mies putosi ja menehtyi. Olivatkohan norjalaisia. Kuin kaksi olisi yksi, jotenkin hienoa.
Cecilie Skog ja Rolf Bae? Jotenkin hienoa?
Cecilie Skog katui katkerasti vuorelle menoa miehensä kuoleman jälkeen. On harrastanut vähän toisenlaisia retkiä sen jälkeen ja perustanut perheen uuden miehen kanssa.
Heitä tarkoitan. Ja siis heidän suhteensa oli ihana. Vetivät yhtä köyttä. Se oli hienoa. Ei kenenkään kuolema tietenkään. Ihmettelin miksi uhmaavat kohtaloaan, mutta joillekin tuo on näköjään ns. pakko. Jotenkin miellyttävän oloisia ihmisiä. Jäivät vahvasti mieleen ja surettaa vieläkin, vaikka en tunne lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin aika skeptinen Lotan kasitonnisten suhteen, mutta mitä hittoa mammat...
Onko naisen ainoa oikea paikka kotona neljän seinän sisällä kaulimen ja imurin välissä maha pystyssä ja kymmenen muuta mukulaa helmoissa? Sekö on se ainut oikea naisen kunnollinen paikka ja kunnon naisen merkki? En voi uskoa että luen tällaista p*skaa vielä vuonna 2019, naisten kirjoittamana! Joo, Lotta meni naimisiin jääkiekkoilijan kanssa ja samalla tämä jääkiekkoilija on tiennyt tasan tarkkaan, että Lotasta ei tule perinteistä lätkövaimoa. Ainakin haastattelujen perusteella molemmat ovat varsin hyvin tienneet missä mennään: Lotta ei uhraa elämäänsä lätkävaimona ja mies aikoo tehdä uraa lätkän parissa. Vaikea yhtälö, mutta kannattaa kokeilla.
Ja toinen juttu: minkälainen on se ainut, oikea hyväksyttävä elämä, jota kolmekymppinen saa elää? Onko kaikilla pakko olla velkainen omakotitalo, kolme lasta, ”ura” ja elämä näiden parissa? Entä jos ei halua olla naimisissa pankin kanssa loppuelämänsä? Entä jos ei halua lapsia? Jos ei halua vakiduunia ja sitä ”uraa”, koska samalla nämö kaikki sitovat ihmisen paikalleen vuosikymmeniksi. Onko todella niin vaikea ymmärtää, että joillekin tuollainen elämä olisi ihan kamalaa? Tappavaa, tylsää, samaa arkea päivästä toiseen. Joillekin tuo on onni ja elämä eikä siinä ole mitään väärää, mutta onko niin vaikeaa käsittää, että onnellinen voi olla muillakin tyyleillä elää? Vai onko kaikkien PAKKO haluta täsmälleen samoja asioita, muuten on huono ihminen? Haloo, 60-luku kutsuu taas luutuneita ajatuksiaan takaisin!
Ja mistä te kenenkin tienestit ja muut tiedätte? Etänä voi nykyään tehdä monenlaisia hommia. Omassa työpaikassani yksi työntekijä teki etänä töitä Espanjassa, itse työskentelen eri kaupungissa kodissani, kuin missä konttorimme sijaitsee. Voisin pakata kimpsuni ja kampsuni ja mennä sinne ulkomaille työskentelemään ja harrastamaan samanaikaisesti.
Kun katsoo nykyaikaista perhe-elämää, missä naisen vastuulla on ihan kaikki. Miehet eivät hoida kotiaskareita, lapset hoitaa nainen, nainen käy töissä, pitää itsestään huolta samalla kun mies vapaamatkustelee kotona, niin kenelle teistä tulee yllätyksenä se, että tuollaiset näkymät eivät nykyajan kolmekymppisiä houkuttele? Minullakin on ihan kiltti ja mukava mies, mutta se ei jaksa mitään. Sisarusten lasten kanssa sillä menee hermot päivässä. Olen jo jonkin aikaa tajunnut, että jos lisäännyn tuon ihmisen kanssa, joudun hoitamaan kaiken kirjaimellisesti yksin. Ja käymään töissä samalla. Minä olen meistä se, jonka on aina ollut pakko jaksaa, kun mieheltä loppuu voimat. Hänestä ei ole isäksi ja minä en halua olla yksinhuoltaja. Ero on meillekin hyvin suurella todennäköisyydellä tulossa.
Miksi pitäisi elää väkipakolla elämää, jota ei halua elää? Jossa tietää tasan tarkkaan tulevansa onnettomaksi? Meillä on vain yksi elämä, niin miksi kurjuus pitäisi maksimoida, kun elämän voi käyttää niihin asioihin, jotka tuottaa iloa ja nautintoa? Mikä teitä ihmiset vaivaa? Miksi tuntemattoman ihmisen henkilökohtaiset valinnat voikin kaihertaa noin paljon? Mitä se kaikki on teiltä pois? Joku ei elä niin kuin te elätte - so what? Jokainen määrittää oman elämänsä ja onnellisuutensa itse, vaikka miten haluaisitte kontrolloida muita naisia ja laittaa heidät ruotuun - eli kiltin kotiäidin paikalle - niin valitettavasti se ei enää käy. Tulevaisuudessa yhä useampi tajuaa, että sellainen elämä ei ole minua varten.
Mä täytän kohta 60 vuotta, ja olen aina ajatellut kuin sinä. En halunnut isoa perhettä, yksi lapsi on vain. Miehen potkaisin pihalle, kun rupesi alko maistumaan ja nyrkkikin jo heilumaan. Ei vuosien helvettiä avuttomana ja riippuvaisena jonkun taunon kanssa, ei ei. Oma elämä, kunnianhimoa, päämääriä ja harrasteet pitää olla.
Omalla työllä on lapsi elätetty ja elämässä eteenpäin menty. Nyt on toinen kumppani, jo todella pitkältä ajalta. Sanoin heti aluksi hänellekin, että vaikka pullaa ja leipää leivon, en mihinkään hellan ääreen nauliudu. Lapsia en tee ainuttakaan enää. Ja kotityöt ja talousasiat menevät fifty/fifty. Valinta vapaa. Se oli ok. Homma selvä.
Mutta en silti voi ymmärtää noin hurmoksellista ja ylikunnianhimoista haavetta, kuin tuo Lotankin on. Joku kirjoitti, että maailmassa on tasan yksi nainen, joka on temppuun pystynyt, On aivan ihanaa, että rakastaa itseään noin paljon, että ottaa rohkeasti itsestään kaiken irti, nauttien ja vapaana lennellen. Mutta onkohan tämä kuitenkin jo alun perin tuhoon tuomittu suunnitelma?
En ole kateellinen, kyyninen tai mitään muutakaan, vaan pelkästään realistinen, ja aivan sama mitä kukin tekee. Mietityttää vaan, onko tuo kaikki loppujen lopuksi hukkaan heitettyä elämää, jos haaveet eivät toteudukaan, ja jäljelle jäävät vain valtava katumus ja katkeruus menetystä avioliitosta ja perheestä? Vaikka uusi kumppani tulisi vastaan, onko hän valmis olemaan hommassa mukana? Samanhenkinen? Jää nähtäväksi.
Tuli mieleen eräs kiipeilijäpariskunta, nimiä en muista, joista mies putosi ja menehtyi. Olivatkohan norjalaisia. Kuin kaksi olisi yksi, jotenkin hienoa.
Meistä kumpikaan ei voi tietää, millainen ihminen Lotta pohjimmiltaan on. Haastatteluiden ja muiden perusteella löydän hänestä paljon itseäni. Tiettyä seikkailuhenkisyyttä, menevyyttä. Jos Lotta on nuissa asioissa samanlainen mitä minä, niin perhe-elämä kotona ja lasten hoidoista loputon riitely (tai vielä pahempi, yh-elämä) versus oman näköinen elämä, haasteiden ja unelmien toteutus...niin voin sanoa, että se perhe-elämään jumahtaminen olisi se mikä katkeroittaisi. Ei se, ettei lapsia saakkaan. Ei kaikki naiset halua palavasti lapsia. Etenkään siinä tapauksessa, jos näyttää hyvin vahvasti siltä, että tulee olemaan yksin vastuussa lapsista, kodista ja perheestä. Olen sivusta seurannut monen naisen elämää, jossa he hukkaavat itsensä täysin lapsiin ja perhe-elämään. Vapaa-aikaa ei ole, ainainen väsymys, mies luistaa ihan kaikesta eikä välitä vaimon taikka lasten jaksamisesta saati hyvinvoinnista. Ei kiitos. En ole itseasiassa nähnyt läheltä vielä yhtäkään toimivaa perhekuviota, jossa nainen ei joutuisi uhraamaan itseään ja elämäänsä täysin. Tunnen itseni ja tiedän, että vihaisin tuollaista elämää.
Olen aikoinaan itse repäissyt ja lähtenyt toteuttamaan erästä unelmaa. Siitä ei toistaiseksi poikinutkaan mitään menestystarinaa terveydellisten seikkojen takia, mutta sain uusia taitoja, joita voin hyödyntää työelämässä, löysin kontakteja, uusia tapoja toteuttaa itseäni. En todellakaan kadu sitä, että yritin ja ehkä jonkun mittapuulla epäonnistuin, koska en saanut menestystä sillä saralla. Minä näen asian toisin. Ja olen todella onnellinen siitä, että uskalsin mennä haaveita kohti ja uskalsin laittaa itseni likoon.
Ei epäonnistuminen jossain ole maailman loppu. Tai se jos ei tullutkaan maailman parasta. Liian monet ihmiset pelkäävät epäonnistumista niin paljon, että eivät oikeasti elä koko elämänsä aikana. Minä väitän, että ei eläminen, itsensä haastaminen ja unelmia kohti meneminen ketään harmita, vaan se, jos jättää elämänsä elämättä pelkojen takia. Ja miksi pitäisi pelätä? Sitä että muut nauraa? Arvostelee? Koska epäonnistuu muiden mittapuulla? Mitä sitten? Suurimmalla osalla ihmisistä menee suurin osa ajasta oman elämän ongelmien ratkomiseen. Eivät he mieti muiden niin sanottuja floppeja maanisesti kellon ympäri. Paitsi ehkä pahimmat vauvapalstan psykot.
Sinällään olen kyllä samaa mieltä, että kasitonnisten huiputtaminen ilman lisähappea on enemmän kuin kunnianhimoinen haaste. Voisi sanoa jopa hulluksi haasteeksi. Mutta jos Lotta tuota asiaa haluaa tavoitella, niin mitä se meiltä on pois? Jos hän siitä tulee onnelliseksi ja pääsee vuorilla toteuttamaan itseään, niin senkus vaan. Ei ole minulta pois.
Tavoitteita pitää olla, mutta vaikka miten päin tätä miettisi, en ikinä usko, että onnistuu tässä. Kun olisikin ainoa nainen koko Suomessa aikeissaan, mutta kun taitaa olla parin kolmen joukossa koko maailmassa, jolla on vastaavanlaisia aikeita suunnitteilla.
Ikä tuo mukanaan ihmeellisiä asioita. Niin se mieli vaan muuttuu. Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan.
Mutta se ei ole meidän elämämme. Eikä meidän päätöksemme. En minäkään usko, että tavoitteessaan onnistuu, mutta mitä sitten? Ei Lotta minun hyväksyntääni tarvitse eikä kaipaa. Minä elän omaa elämääni ja teen omat valintani, hän elää omaansa. Me ei voida vaikuttaa muiden elämään, ainoastaan omaamme.
Ja tulen aina sanomaan ei_koskaan perhe-elämälle, missä minä jumahdan katkerana kotiin samalla kun mies pakenee töihin ja harrastuksiin. Onneksi tässä alkaa tulla jo ikäkin vastaan sen suhteen, että nuita asioita olisi edes vahingossa mahdollista toteuttaa, jos saisi jonkin hetkellisen aivovaurion :D.
Yks vaan991 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanoo viikko sitten että eivät jaa krisun kanssa nyt yksityiselämäänsä ja menee ihan hyvin sitten tämä uusi eroilmoitus heti missä pitää oikein erikseen mainita ettei ole kolmansia osapuolia kun on koko tän vuorihypetyksen ajan postauksissaan yms. kiertänyt donia kuin kissa kuumaa puuroa.
Joo katsotaan kuin kauan menee ennen kuin julistaa että rakkaus löytyi vuorilta.
Joo. Kun tuota Lotan instaa vähän selaa, on aika selvää, että jonkunlainen suhde vähintäänkin tämän Donin kanssa on olemassa. Siellä on hänen ottamia alusvaatekuvia Lotasta ym. Eiköhän ole vain ajan kysymys, milloin tämä suhde tulee julki.
Missä Donilla on muka alusvaatekuvia Lotasta?
Vierailija kirjoitti:
Mistä 100 000 e kiipeilyyn..perintö
FORMULA 1 -sarjan nelinkertaisesta maailmanmestarista Sebastian Vettelistä tulee kesäjoutsalainen. 27-vuotias saksalainen on ostanut loma-asunnon Päijänteen rannalta Rutalahden kylästä.
Myyjänä toimi urheilulääkäri, formula-piireistä tuttu Aki Hintsa. Paikallislehti Joutsan Seudun mukaan myyntihinta oli 1,3 miljoonaa euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeskö kaikkien lätkäheppujen yli 18cm mailojen "yli", niin siippa pakkas oman keppinsä pussiin ja lähti....
En ymmärrä miten ihmiset kehtaa kirjoitella tällaisia törkeitä kommentteja ilman mitään perusteita. Nuoret naiset on täysin vapaata riistaa ja syytä etsitään vain ja ainoastaan Lotasta.
Kristianista on vaikea löytää syytä, kun on tukenut vaimoaan kaikin tavoin ja katsellut tämän haihatteluja näinkin pitkään. Ei se ole Kristianin vika ettei Himalajalla voi pelata ammatikseen jääkiekkoa. Sen sijaan on täysin Lotan vika, että vuorikiipeily kiinnostaa enemmän kuin oma aviomies.
Miksi ei ole Kristianin vika että jääkiekko kiinnostaa enemmän kuin oma aviovaimo?
Lotta meni naimisiin nimenomaan kiekkoilijan kanssa, joita saatetaan ostaakin minne tahansa. Lotta tiesi mitä on ottamassa.
Mitäs Krisun olisi pitänyt tehdä? Jättää oma ura, johon vuosia panostanut (onko edes mitään koulutustakaan?) ja lähteä vuorille kantaja/matkaoppaaksi?
Alun perinkin oli tuhoon tuomittu avioliitto, jos ei toinen jousta, ja molemmat haluavat luoda uraa eri puolilla maapalloa. Rakkaus kun ei aina yksinään ole riittäävää korjaamaan kaikkea. Tuntuu siltä, että Lotta jotenkin sekosi isänsä poismenon jälkeen. eri
Tietenkin pitäisi. Tällä palstalla miehen tulee jättää kaikki jotta nainen saa tehdä mitä haluaa.
Miehen pitää jättää myös työnsä (vaikka se olisi se juttu miksi nainen kyseisen miehen kanssa naimisiin meni) ja sitten samat naiset täällä valittavat, kun mies ei tienaa työssään tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä 100 000 e kiipeilyyn..perintö
FORMULA 1 -sarjan nelinkertaisesta maailmanmestarista Sebastian Vettelistä tulee kesäjoutsalainen. 27-vuotias saksalainen on ostanut loma-asunnon Päijänteen rannalta Rutalahden kylästä.
Myyjänä toimi urheilulääkäri, formula-piireistä tuttu Aki Hintsa. Paikallislehti Joutsan Seudun mukaan myyntihinta oli 1,3 miljoonaa euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiipeskö kaikkien lätkäheppujen yli 18cm mailojen "yli", niin siippa pakkas oman keppinsä pussiin ja lähti....
En ymmärrä miten ihmiset kehtaa kirjoitella tällaisia törkeitä kommentteja ilman mitään perusteita. Nuoret naiset on täysin vapaata riistaa ja syytä etsitään vain ja ainoastaan Lotasta.
Kristianista on vaikea löytää syytä, kun on tukenut vaimoaan kaikin tavoin ja katsellut tämän haihatteluja näinkin pitkään. Ei se ole Kristianin vika ettei Himalajalla voi pelata ammatikseen jääkiekkoa. Sen sijaan on täysin Lotan vika, että vuorikiipeily kiinnostaa enemmän kuin oma aviomies.
Miksi ei ole Kristianin vika että jääkiekko kiinnostaa enemmän kuin oma aviovaimo?
Lotta meni naimisiin nimenomaan kiekkoilijan kanssa, joita saatetaan ostaakin minne tahansa. Lotta tiesi mitä on ottamassa.
Mitäs Krisun olisi pitänyt tehdä? Jättää oma ura, johon vuosia panostanut (onko edes mitään koulutustakaan?) ja lähteä vuorille kantaja/matkaoppaaksi?
Alun perinkin oli tuhoon tuomittu avioliitto, jos ei toinen jousta, ja molemmat haluavat luoda uraa eri puolilla maapalloa. Rakkaus kun ei aina yksinään ole riittäävää korjaamaan kaikkea. Tuntuu siltä, että Lotta jotenkin sekosi isänsä poismenon jälkeen. eri
Tietenkin pitäisi. Tällä palstalla miehen tulee jättää kaikki jotta nainen saa tehdä mitä haluaa.
Miehen pitää jättää myös työnsä (vaikka se olisi se juttu miksi nainen kyseisen miehen kanssa naimisiin meni) ja sitten samat naiset täällä valittavat, kun mies ei tienaa työssään tarpeeksi.
Mistä tiedät, että samat naiset valittavat tienesteistä ja toisaalla siitä, etteivät miehet jätä työtään? Oletko kyennyt erottamaan jotain tiettyjä rekisteröityjä nimimerkkejä, vai miten tunnistat kaikki sadat ja tuhannet kommentoijat toinen toisistaan? Ja missä tällaisia keskusteluita on ylipäätänsä ollut? Että miehen pitää tienata paljon ja/tai miehen pitää jättää työnsä, jotta nainen saa mitä haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se kristian on oikeen asunut kun lotta ei ole halunnut hänen kanssa muuttaa yhteen
Lotta oletti, että Kristian olisi päässyt NHL:n paremman palkan ääreen mutta, kun ei näin käynyt niin ei Kristian enää kelvannutkaan.
Tätä minäkin ehdotin, mutta eikös joku tullut uuden hienon terminsä kanssa misogynistiksi nimeämään :D
Seurannut varmaan vierestä Selänteiden elämää ja kun ei itse sellaista saanut, niin anti olla. Kristian on söpö, ja kiltin ja anteeksi nyt vain, jotenkin tylsän oloinen ja uskoisin, että olisi halunnut nätin vaalean vaimon, kaksi lasta, talon jostain esikaupunkialueelta jne. Onneksi Lotta jo hyvissä ajoin tajusi, ettei tuo elämä ole häntä varten. Tuntuu oudolta, että olisi ajatellut näin jo naimisiin mennessään. Miksi olisi sitonut itsensä muualla pelaavaan mieheen, jos maailmalle hamusi.
No onhan tuo aika naista halventavaa ja alistavaa vihjata, että Lotta olisi ollut rahan perään. Tämä on juuri se tapa alistaa ja väheksyä naisia, nainen on vain synnytyskone, tai rahan perässä juokseva munahaukka. Kenestäkään miehestä ei koskaan vihjailla, että on jonkun kanssa vain rahan takia, tai jätti siitä syystä, ettei tienaa tarpeeksi. Vaikka aivan sata varmasti näitäkin miehiä on. Miehelle tuollainen käytös olisi järkevää, loogista, hyvää taktikointia. Naisesta tuollainen tekee vain lumpun. Ja nainenhan ei koskaan voi haluta eroa mistään muusta syystä kuin siksi, että mies ei tienaa tarpeeksi. Etenkin jos on kaunis nainen. Voi huokaus...ja näitä ajatuksia viljelee jopa naiset, varmaan enemmän mitä miehet.
Mä teen pätkätöitä naisvaltaisella alalla. Tarkoittaa usein sitä, että kohtaan aina uudessa kohteessa minulle kymmeniä aiemmin tuntemattomia henkilöitä.
Ihan ensimmäiseksi kysytään minun koulutustani/pätevyyttäni alalle (mikä ei heille lainkaan kuulu, eivät rekrytoi) ja seuraava vakiokysymys on "Mitä sun miehes tekee"?
Aluksi kerroin, mutta sitten aloin suoranaisesti puhumaan paskaa, sillä niin se metsä vastaa. "Dippainssi" on kova ja "lääkäri" ihan best. Ex-mies oli laivan moottori/korjausmies, mikä ei ollut hyvä, vaan heti välittömästi, kun kerroin vain "laivatyöstä" tärähti pöytään "Ei kai se merikapteeni sentään ole"? Kun ei ollut, niin joku pamautti taustalta, että "kyllä se ainakin hyvin tienaa, eikö?"
Tämä yhteiskunta nyt vaan pyörii maineen ja mammonan avulla, ja heikot ja köyhät potkitaan ja kivitetään pois alta.
Ehkä, siis ehkä, Lottakin haluaa jollekin korkeammalle oksalle? Näin voi yhdistää hurjapäisyyden (on kertonut mielialaongelmistaan ja jopa itsetuhoisista ajatuksistaan julkisesti) ja tätä tietä saada jotain haluamaansa outoa tyydytystä elämälleen. Ehkä, siis ehkä, parisuhde ei edes ole häntä varten laisinkaan. Tuntuu aika oman tiensä itsepäiseltä kulkijalta.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijakkaa kuinka Lotta herättää raivois. Jos elämäntilanteet ja - tavoitteet eivät sopineet yhteen niin eikö se ole hyvä vain jatkaa eri suuntiin? Voi vain kuvitella mikä myrsky täällä olisi, jos heillä olisi lapsi ja Lotta haluaisi vielä jotain muuta elämältään. Ja tuskinpa tällä jääkiekkoilijalla mitään hätää on, eiköhän kohta ole jo sievä perhekeskeinen pikkufrouva kainalossa.
Niin Lottahan ei naimisiin mennessä tiennyt, että tuleva mies on jääkiekkoilija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin jääkiekkoa voi pelata myös Suomessa kunnon palkoilla. Kristian laittaa rahan vaimonsa edelle, tämä on totuus. Miksi sitä ei voi myöntää vaan kaikki syy vyörytetään Lotan niskaan?
Voi toki, mutta sinulta jää nyt olennaisin asia huomioimatta. Nimittäin se, että Kristianin vaimo ei ole pahemmin viettänyt aikaa Suomessakaan. Mitä hyötyä siitä siis olisi, että jäisi Suomeen pienemälle palkalle, kun vaimo joka tapauksessa haahuilee käytännössä toisella puolella maapalloa vuorilla? Vai onko Himalaja sinusta Suomessa?
Just. Ihanko tosissaan pitää ruveta aikuiselle selittämään että Lotta on muutamia jaksoja ollut vuorilla, ei 365. Mutta hei, nyt alkaa kuulostaa siltä että sinäkin myönnät ettei ole enää mikään harrastus?
Niin on ollut muutamia aikas pitkiä jaksoja. En tarkkoja aikatauluja tiedä, mutta eiköhän siellä vuorilla ole tämänkin vuoden puolella mennyt enemmän aikaa kuin SUomessa. Sehän ei tietenkään tee kiipeilystä vielä ammattia. Rahalla sinne pääsee. Ammattikiipeilijä saa kiipeilystä niin paljon palkkaa, että voi elättää sillä itsensä. Lotta ei saa enkä usko että tulee koskaan saamaan.
Joo no et näköjään tosiaan tiedä jos väität että on ollut vuorilla pitempiä aikoja kuin Suomessa. Tai näissä tositeeveekisoissa. Huvittavaa tuokin kuinka porukka teeskentelee että Fort Boyardin kaltaiset jutut on Lotan arkea vuodesta toiseen vuoden ympäri. Kunhan nyt sattui muutama ulkomailla ajallisesti peräkanaa. Ei taas osata päättää dissataanko Lottaa elannon hannkimisesta vai siitä ettei hanki. Molempi kelpaa yhtä aikaa ja samassa kappaleessa kun kateus kalvaa sisuksia.
Kerropa sinä sitten, kuinka kauan on ollut siellä vuorilla, kun niin hyvin tunnut Lotan asiat tietävän. Voimme sitten yhdessä laskea, onko ollut enemmän Suomessa kuin muualla. Samalla voit kertoa, mistä minun pitäisi Lottaa kadehtia. Tositv ja vuorikiipeily eivät käy perusteiksi, koska kumpikaan niistä ei kuulu minun haaveisiini. Myöskään misseys ei kuulu, joten senkin voi jättää pois listasta.
Lotta oli jonkun aikaa huhtikuussa tai niillä main Annapurnalla treenaamassa. Kun hän kuitenkaan ei huiputtanut edes niin ei se nyt varmasti kuukausitolkulla ollut luultavasti muutama viikko. Sitä ennen joulukuussa Aconcagua. Ja nyt just on G2:lla.
Lotta Näkyvä viittasi etäsuhteen ongelmiin myös kuukausi sitten, kun hän oli Radio Rockin DJ-vieraana. Haastattelussa otettiin esiin, ettei pariskunnalla ole ollut paljon aikaa toisilleen.
– No ei oo että..., Näkyvä aloitti.
Haastattelija kysyi, onko se toisaalta hyvä juttu, ettei ainakaan kerkiä kyllästymään toiseen. Näkyvä vastasi, että pariskunta on nähnyt yhdeksän kuukauden aikana neljä viikkoa.
Hiukkasen tainnut olla pidemmät reissut kuin muutaman viikon.
Missä kohtaa tuossa sanotaan että se ettei ole nähty johtuu reissuista? Ja jos johtuu niin kiipeily vuorilla ei totisesti ole kahdeksaa kuukautta vienyt. Kuten tuskin Selviytyjät ja Fort Boyardkaan. Jotka nyt muutenkin tuskin niin pian toistuu että sen takia kannattaa eroamaan ruveta.
Lehtijutussa itse syyttää juuri noita.
Oletko ihan hölmö? Tietysti täällä tiedetään Lotan asiat ja elämä paremmin, kuin mitä hän itse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin aika skeptinen Lotan kasitonnisten suhteen, mutta mitä hittoa mammat...
Onko naisen ainoa oikea paikka kotona neljän seinän sisällä kaulimen ja imurin välissä maha pystyssä ja kymmenen muuta mukulaa helmoissa? Sekö on se ainut oikea naisen kunnollinen paikka ja kunnon naisen merkki? En voi uskoa että luen tällaista p*skaa vielä vuonna 2019, naisten kirjoittamana! Joo, Lotta meni naimisiin jääkiekkoilijan kanssa ja samalla tämä jääkiekkoilija on tiennyt tasan tarkkaan, että Lotasta ei tule perinteistä lätkövaimoa. Ainakin haastattelujen perusteella molemmat ovat varsin hyvin tienneet missä mennään: Lotta ei uhraa elämäänsä lätkävaimona ja mies aikoo tehdä uraa lätkän parissa. Vaikea yhtälö, mutta kannattaa kokeilla.
Ja toinen juttu: minkälainen on se ainut, oikea hyväksyttävä elämä, jota kolmekymppinen saa elää? Onko kaikilla pakko olla velkainen omakotitalo, kolme lasta, ”ura” ja elämä näiden parissa? Entä jos ei halua olla naimisissa pankin kanssa loppuelämänsä? Entä jos ei halua lapsia? Jos ei halua vakiduunia ja sitä ”uraa”, koska samalla nämö kaikki sitovat ihmisen paikalleen vuosikymmeniksi. Onko todella niin vaikea ymmärtää, että joillekin tuollainen elämä olisi ihan kamalaa? Tappavaa, tylsää, samaa arkea päivästä toiseen. Joillekin tuo on onni ja elämä eikä siinä ole mitään väärää, mutta onko niin vaikeaa käsittää, että onnellinen voi olla muillakin tyyleillä elää? Vai onko kaikkien PAKKO haluta täsmälleen samoja asioita, muuten on huono ihminen? Haloo, 60-luku kutsuu taas luutuneita ajatuksiaan takaisin!
Ja mistä te kenenkin tienestit ja muut tiedätte? Etänä voi nykyään tehdä monenlaisia hommia. Omassa työpaikassani yksi työntekijä teki etänä töitä Espanjassa, itse työskentelen eri kaupungissa kodissani, kuin missä konttorimme sijaitsee. Voisin pakata kimpsuni ja kampsuni ja mennä sinne ulkomaille työskentelemään ja harrastamaan samanaikaisesti.
Kun katsoo nykyaikaista perhe-elämää, missä naisen vastuulla on ihan kaikki. Miehet eivät hoida kotiaskareita, lapset hoitaa nainen, nainen käy töissä, pitää itsestään huolta samalla kun mies vapaamatkustelee kotona, niin kenelle teistä tulee yllätyksenä se, että tuollaiset näkymät eivät nykyajan kolmekymppisiä houkuttele? Minullakin on ihan kiltti ja mukava mies, mutta se ei jaksa mitään. Sisarusten lasten kanssa sillä menee hermot päivässä. Olen jo jonkin aikaa tajunnut, että jos lisäännyn tuon ihmisen kanssa, joudun hoitamaan kaiken kirjaimellisesti yksin. Ja käymään töissä samalla. Minä olen meistä se, jonka on aina ollut pakko jaksaa, kun mieheltä loppuu voimat. Hänestä ei ole isäksi ja minä en halua olla yksinhuoltaja. Ero on meillekin hyvin suurella todennäköisyydellä tulossa.
Miksi pitäisi elää väkipakolla elämää, jota ei halua elää? Jossa tietää tasan tarkkaan tulevansa onnettomaksi? Meillä on vain yksi elämä, niin miksi kurjuus pitäisi maksimoida, kun elämän voi käyttää niihin asioihin, jotka tuottaa iloa ja nautintoa? Mikä teitä ihmiset vaivaa? Miksi tuntemattoman ihmisen henkilökohtaiset valinnat voikin kaihertaa noin paljon? Mitä se kaikki on teiltä pois? Joku ei elä niin kuin te elätte - so what? Jokainen määrittää oman elämänsä ja onnellisuutensa itse, vaikka miten haluaisitte kontrolloida muita naisia ja laittaa heidät ruotuun - eli kiltin kotiäidin paikalle - niin valitettavasti se ei enää käy. Tulevaisuudessa yhä useampi tajuaa, että sellainen elämä ei ole minua varten.
Mä täytän kohta 60 vuotta, ja olen aina ajatellut kuin sinä. En halunnut isoa perhettä, yksi lapsi on vain. Miehen potkaisin pihalle, kun rupesi alko maistumaan ja nyrkkikin jo heilumaan. Ei vuosien helvettiä avuttomana ja riippuvaisena jonkun taunon kanssa, ei ei. Oma elämä, kunnianhimoa, päämääriä ja harrasteet pitää olla.
Omalla työllä on lapsi elätetty ja elämässä eteenpäin menty. Nyt on toinen kumppani, jo todella pitkältä ajalta. Sanoin heti aluksi hänellekin, että vaikka pullaa ja leipää leivon, en mihinkään hellan ääreen nauliudu. Lapsia en tee ainuttakaan enää. Ja kotityöt ja talousasiat menevät fifty/fifty. Valinta vapaa. Se oli ok. Homma selvä.
Mutta en silti voi ymmärtää noin hurmoksellista ja ylikunnianhimoista haavetta, kuin tuo Lotankin on. Joku kirjoitti, että maailmassa on tasan yksi nainen, joka on temppuun pystynyt, On aivan ihanaa, että rakastaa itseään noin paljon, että ottaa rohkeasti itsestään kaiken irti, nauttien ja vapaana lennellen. Mutta onkohan tämä kuitenkin jo alun perin tuhoon tuomittu suunnitelma?
En ole kateellinen, kyyninen tai mitään muutakaan, vaan pelkästään realistinen, ja aivan sama mitä kukin tekee. Mietityttää vaan, onko tuo kaikki loppujen lopuksi hukkaan heitettyä elämää, jos haaveet eivät toteudukaan, ja jäljelle jäävät vain valtava katumus ja katkeruus menetystä avioliitosta ja perheestä? Vaikka uusi kumppani tulisi vastaan, onko hän valmis olemaan hommassa mukana? Samanhenkinen? Jää nähtäväksi.
Tuli mieleen eräs kiipeilijäpariskunta, nimiä en muista, joista mies putosi ja menehtyi. Olivatkohan norjalaisia. Kuin kaksi olisi yksi, jotenkin hienoa.
Meistä kumpikaan ei voi tietää, millainen ihminen Lotta pohjimmiltaan on. Haastatteluiden ja muiden perusteella löydän hänestä paljon itseäni. Tiettyä seikkailuhenkisyyttä, menevyyttä. Jos Lotta on nuissa asioissa samanlainen mitä minä, niin perhe-elämä kotona ja lasten hoidoista loputon riitely (tai vielä pahempi, yh-elämä) versus oman näköinen elämä, haasteiden ja unelmien toteutus...niin voin sanoa, että se perhe-elämään jumahtaminen olisi se mikä katkeroittaisi. Ei se, ettei lapsia saakkaan. Ei kaikki naiset halua palavasti lapsia. Etenkään siinä tapauksessa, jos näyttää hyvin vahvasti siltä, että tulee olemaan yksin vastuussa lapsista, kodista ja perheestä. Olen sivusta seurannut monen naisen elämää, jossa he hukkaavat itsensä täysin lapsiin ja perhe-elämään. Vapaa-aikaa ei ole, ainainen väsymys, mies luistaa ihan kaikesta eikä välitä vaimon taikka lasten jaksamisesta saati hyvinvoinnista. Ei kiitos. En ole itseasiassa nähnyt läheltä vielä yhtäkään toimivaa perhekuviota, jossa nainen ei joutuisi uhraamaan itseään ja elämäänsä täysin. Tunnen itseni ja tiedän, että vihaisin tuollaista elämää.
Olen aikoinaan itse repäissyt ja lähtenyt toteuttamaan erästä unelmaa. Siitä ei toistaiseksi poikinutkaan mitään menestystarinaa terveydellisten seikkojen takia, mutta sain uusia taitoja, joita voin hyödyntää työelämässä, löysin kontakteja, uusia tapoja toteuttaa itseäni. En todellakaan kadu sitä, että yritin ja ehkä jonkun mittapuulla epäonnistuin, koska en saanut menestystä sillä saralla. Minä näen asian toisin. Ja olen todella onnellinen siitä, että uskalsin mennä haaveita kohti ja uskalsin laittaa itseni likoon.
Ei epäonnistuminen jossain ole maailman loppu. Tai se jos ei tullutkaan maailman parasta. Liian monet ihmiset pelkäävät epäonnistumista niin paljon, että eivät oikeasti elä koko elämänsä aikana. Minä väitän, että ei eläminen, itsensä haastaminen ja unelmia kohti meneminen ketään harmita, vaan se, jos jättää elämänsä elämättä pelkojen takia. Ja miksi pitäisi pelätä? Sitä että muut nauraa? Arvostelee? Koska epäonnistuu muiden mittapuulla? Mitä sitten? Suurimmalla osalla ihmisistä menee suurin osa ajasta oman elämän ongelmien ratkomiseen. Eivät he mieti muiden niin sanottuja floppeja maanisesti kellon ympäri. Paitsi ehkä pahimmat vauvapalstan psykot.
Sinällään olen kyllä samaa mieltä, että kasitonnisten huiputtaminen ilman lisähappea on enemmän kuin kunnianhimoinen haaste. Voisi sanoa jopa hulluksi haasteeksi. Mutta jos Lotta tuota asiaa haluaa tavoitella, niin mitä se meiltä on pois? Jos hän siitä tulee onnelliseksi ja pääsee vuorilla toteuttamaan itseään, niin senkus vaan. Ei ole minulta pois.
Tavoitteita pitää olla, mutta vaikka miten päin tätä miettisi, en ikinä usko, että onnistuu tässä. Kun olisikin ainoa nainen koko Suomessa aikeissaan, mutta kun taitaa olla parin kolmen joukossa koko maailmassa, jolla on vastaavanlaisia aikeita suunnitteilla.
Ikä tuo mukanaan ihmeellisiä asioita. Niin se mieli vaan muuttuu. Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan.
Mutta se ei ole meidän elämämme. Eikä meidän päätöksemme. En minäkään usko, että tavoitteessaan onnistuu, mutta mitä sitten? Ei Lotta minun hyväksyntääni tarvitse eikä kaipaa. Minä elän omaa elämääni ja teen omat valintani, hän elää omaansa. Me ei voida vaikuttaa muiden elämään, ainoastaan omaamme.
Ja tulen aina sanomaan ei_koskaan perhe-elämälle, missä minä jumahdan katkerana kotiin samalla kun mies pakenee töihin ja harrastuksiin. Onneksi tässä alkaa tulla jo ikäkin vastaan sen suhteen, että nuita asioita olisi edes vahingossa mahdollista toteuttaa, jos saisi jonkin hetkellisen aivovaurion :D.
Niin, täällä nyt keskustellaan muiden elämästä, koska he itse antavat itsensä julkisuuden ruodittaviksi.
En minäkään oleta, että elän Lotan elämää. Kunhan muiden mukana tässä spekuloin. Ei tämä mitään pahan puhumista ole.
Ajattelet terveesti, ei kukaan ole kenenkään palvelija tai uhrautuja. On tästä ikääntymisestä edes jotain hyötyä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon lukenut jonkun verran Lottaa koskevia keskusteluja ja on jäänyt se käsitys että pahimmat lumputtelijat on miehiä. Ja jos siellä joukossa on naisia niin saisitte oikeasti hävetä niin helvetisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan tässä ketjussa kirjoitteleva ei selvästi tiedä hevonkukun vertaa Lotan ja miehensä parisuhteesta, taloudellisesta tilanteesta tai tulevaisuuden suunnitelmista 😀. Keskustelun käyttövoimana on puhdas kateus.
Kappas, kateushullukin tuli paikalle. Tervetuloa! Haluatko perustella, mitä kadehdittavaa avioerossa on? Itselleni ei oikein aukea.
Lotta on kaunis ja uskaltaa haaveilla suuria ja tehdä kanssa eikä istu nurkassa häpeämässä itseään kuten kunnon suomalaisen kuuluu tai kuuraamassa vessaa kuten kunnon lätkävaimon kuuluu. Ergo raivoisa tarve painaa alas sinne missä kaikki muutkin rämpii. Perisuomalainen reaktio. Kiipeilyskenesssä on hyvin toisenlainen tunnelma. Sinne on seuloutuneet ihmiset jotka tekee eikä silloin ole tarvetta lytätä muita.
Ai hei Lotta, säkin oot täällä. :)
Ei ole Lotta. Rupea itse seuraamaan kiipeilyskeneä niin huomaat mitä tarkoitan.
Siellä porukoilla on aivan liian kiire toteuttaa unelmiaan ettei aikaa jää muiden ihmisten unelmien tallomiseen. Tuskin Lotallakaan on aikaa tällaisilla palstoilla roikkua.
Ei voisi "kiipeilyskene" vähempää kiinnostaa. Järjetöntä tapattaa itsensä jonnekin vuorelle. Tällaisia "unelmia" on niillä, jotka ovat itsetuhoisia ja elämästä puuttuu mielekäs sisältö, kuten perhe ja merkityksellinen työ.
Käypä vaikka katsomassa Nelly Attar joka on aivan hurmaava tyyppi, kiipesi juuri Everestille ja valloitti reissulla kaikki. Omistaa perustajana tanssistudion jossain lähi-idässä ja on yksi elämäniloisimpia ja energisimpiä ihmisiä joihin olen ikinä missään törmännyt.
Tunnetko tämän Nellyn hyvinkin, kun voit noin vahvasti sanoa, että on iloinen ja energinen? Jos tuntemisesi rajoittuu instaseuraamiseen, et tiedä oikeata Nellystä yhtään mitään. Somessa on hyvin helppo kenen tahansa esittää ihan mitä tahansa.
Seuraa Nellyä ja katso story ja niin viidessä minuutissa selviää mimmin persoona. Ihan mahtava tyyppi.
Ai täältä vielä löytyy ihmisiä jotka kuvittelevat somen olevan todellisuus ihmisten elämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuijakkaa kuinka Lotta herättää raivois. Jos elämäntilanteet ja - tavoitteet eivät sopineet yhteen niin eikö se ole hyvä vain jatkaa eri suuntiin? Voi vain kuvitella mikä myrsky täällä olisi, jos heillä olisi lapsi ja Lotta haluaisi vielä jotain muuta elämältään. Ja tuskinpa tällä jääkiekkoilijalla mitään hätää on, eiköhän kohta ole jo sievä perhekeskeinen pikkufrouva kainalossa.
Niin Lottahan ei naimisiin mennessä tiennyt, että tuleva mies on jääkiekkoilija?
Ja tuleva mies ei tiennyt, että Lotta ei aio jäädä kotimammaksi, vaikka Lotta oli tämän asian ukolleen terottanut ennen naimisiin menoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan tässä ketjussa kirjoitteleva ei selvästi tiedä hevonkukun vertaa Lotan ja miehensä parisuhteesta, taloudellisesta tilanteesta tai tulevaisuuden suunnitelmista 😀. Keskustelun käyttövoimana on puhdas kateus.
Kappas, kateushullukin tuli paikalle. Tervetuloa! Haluatko perustella, mitä kadehdittavaa avioerossa on? Itselleni ei oikein aukea.
Lotta on kaunis ja uskaltaa haaveilla suuria ja tehdä kanssa eikä istu nurkassa häpeämässä itseään kuten kunnon suomalaisen kuuluu tai kuuraamassa vessaa kuten kunnon lätkävaimon kuuluu. Ergo raivoisa tarve painaa alas sinne missä kaikki muutkin rämpii. Perisuomalainen reaktio. Kiipeilyskenesssä on hyvin toisenlainen tunnelma. Sinne on seuloutuneet ihmiset jotka tekee eikä silloin ole tarvetta lytätä muita.
Ai hei Lotta, säkin oot täällä. :)
Ei ole Lotta. Rupea itse seuraamaan kiipeilyskeneä niin huomaat mitä tarkoitan.
Siellä porukoilla on aivan liian kiire toteuttaa unelmiaan ettei aikaa jää muiden ihmisten unelmien tallomiseen. Tuskin Lotallakaan on aikaa tällaisilla palstoilla roikkua.
Ei voisi "kiipeilyskene" vähempää kiinnostaa. Järjetöntä tapattaa itsensä jonnekin vuorelle. Tällaisia "unelmia" on niillä, jotka ovat itsetuhoisia ja elämästä puuttuu mielekäs sisältö, kuten perhe ja merkityksellinen työ.
Käypä vaikka katsomassa Nelly Attar joka on aivan hurmaava tyyppi, kiipesi juuri Everestille ja valloitti reissulla kaikki. Omistaa perustajana tanssistudion jossain lähi-idässä ja on yksi elämäniloisimpia ja energisimpiä ihmisiä joihin olen ikinä missään törmännyt.
Tunnetko tämän Nellyn hyvinkin, kun voit noin vahvasti sanoa, että on iloinen ja energinen? Jos tuntemisesi rajoittuu instaseuraamiseen, et tiedä oikeata Nellystä yhtään mitään. Somessa on hyvin helppo kenen tahansa esittää ihan mitä tahansa.
Seuraa Nellyä ja katso story ja niin viidessä minuutissa selviää mimmin persoona. Ihan mahtava tyyppi.
Ai täältä vielä löytyy ihmisiä jotka kuvittelevat somen olevan todellisuus ihmisten elämästä?
Näin kritisoijat aina itselleen selittää. Onnellisten ja aikaansaavien ihmisten elämä on oikeasti yhtä surkeeta kuin omani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin jääkiekkoa voi pelata myös Suomessa kunnon palkoilla. Kristian laittaa rahan vaimonsa edelle, tämä on totuus. Miksi sitä ei voi myöntää vaan kaikki syy vyörytetään Lotan niskaan?
Voi toki, mutta sinulta jää nyt olennaisin asia huomioimatta. Nimittäin se, että Kristianin vaimo ei ole pahemmin viettänyt aikaa Suomessakaan. Mitä hyötyä siitä siis olisi, että jäisi Suomeen pienemälle palkalle, kun vaimo joka tapauksessa haahuilee käytännössä toisella puolella maapalloa vuorilla? Vai onko Himalaja sinusta Suomessa?
Just. Ihanko tosissaan pitää ruveta aikuiselle selittämään että Lotta on muutamia jaksoja ollut vuorilla, ei 365. Mutta hei, nyt alkaa kuulostaa siltä että sinäkin myönnät ettei ole enää mikään harrastus?
Niin on ollut muutamia aikas pitkiä jaksoja. En tarkkoja aikatauluja tiedä, mutta eiköhän siellä vuorilla ole tämänkin vuoden puolella mennyt enemmän aikaa kuin SUomessa. Sehän ei tietenkään tee kiipeilystä vielä ammattia. Rahalla sinne pääsee. Ammattikiipeilijä saa kiipeilystä niin paljon palkkaa, että voi elättää sillä itsensä. Lotta ei saa enkä usko että tulee koskaan saamaan.
Joo no et näköjään tosiaan tiedä jos väität että on ollut vuorilla pitempiä aikoja kuin Suomessa. Tai näissä tositeeveekisoissa. Huvittavaa tuokin kuinka porukka teeskentelee että Fort Boyardin kaltaiset jutut on Lotan arkea vuodesta toiseen vuoden ympäri. Kunhan nyt sattui muutama ulkomailla ajallisesti peräkanaa. Ei taas osata päättää dissataanko Lottaa elannon hannkimisesta vai siitä ettei hanki. Molempi kelpaa yhtä aikaa ja samassa kappaleessa kun kateus kalvaa sisuksia.
Kerropa sinä sitten, kuinka kauan on ollut siellä vuorilla, kun niin hyvin tunnut Lotan asiat tietävän. Voimme sitten yhdessä laskea, onko ollut enemmän Suomessa kuin muualla. Samalla voit kertoa, mistä minun pitäisi Lottaa kadehtia. Tositv ja vuorikiipeily eivät käy perusteiksi, koska kumpikaan niistä ei kuulu minun haaveisiini. Myöskään misseys ei kuulu, joten senkin voi jättää pois listasta.
Lotta oli jonkun aikaa huhtikuussa tai niillä main Annapurnalla treenaamassa. Kun hän kuitenkaan ei huiputtanut edes niin ei se nyt varmasti kuukausitolkulla ollut luultavasti muutama viikko. Sitä ennen joulukuussa Aconcagua. Ja nyt just on G2:lla.
Lotta Näkyvä viittasi etäsuhteen ongelmiin myös kuukausi sitten, kun hän oli Radio Rockin DJ-vieraana. Haastattelussa otettiin esiin, ettei pariskunnalla ole ollut paljon aikaa toisilleen.
– No ei oo että..., Näkyvä aloitti.
Haastattelija kysyi, onko se toisaalta hyvä juttu, ettei ainakaan kerkiä kyllästymään toiseen. Näkyvä vastasi, että pariskunta on nähnyt yhdeksän kuukauden aikana neljä viikkoa.
Hiukkasen tainnut olla pidemmät reissut kuin muutaman viikon.
Missä kohtaa tuossa sanotaan että se ettei ole nähty johtuu reissuista? Ja jos johtuu niin kiipeily vuorilla ei totisesti ole kahdeksaa kuukautta vienyt. Kuten tuskin Selviytyjät ja Fort Boyardkaan. Jotka nyt muutenkin tuskin niin pian toistuu että sen takia kannattaa eroamaan ruveta.
Lehtijutussa itse syyttää juuri noita.
Oletko ihan hölmö? Tietysti täällä tiedetään Lotan asiat ja elämä paremmin, kuin mitä hän itse!
Jep! Jos Lotta olisi fiksu, hän toimisi ohjeidemme mukaan. Niskuroi ihan turhaan. Omapahan on menetyksensä.
Vierailija kirjoitti:
Erohan on ihan heidän oma asiansa eikä kuulu meille muille laisinkaan.
Kerro se heille niin eivät julkaise sitä kaikille somessa :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin jääkiekkoa voi pelata myös Suomessa kunnon palkoilla. Kristian laittaa rahan vaimonsa edelle, tämä on totuus. Miksi sitä ei voi myöntää vaan kaikki syy vyörytetään Lotan niskaan?
Voi toki, mutta sinulta jää nyt olennaisin asia huomioimatta. Nimittäin se, että Kristianin vaimo ei ole pahemmin viettänyt aikaa Suomessakaan. Mitä hyötyä siitä siis olisi, että jäisi Suomeen pienemälle palkalle, kun vaimo joka tapauksessa haahuilee käytännössä toisella puolella maapalloa vuorilla? Vai onko Himalaja sinusta Suomessa?
Just. Ihanko tosissaan pitää ruveta aikuiselle selittämään että Lotta on muutamia jaksoja ollut vuorilla, ei 365. Mutta hei, nyt alkaa kuulostaa siltä että sinäkin myönnät ettei ole enää mikään harrastus?
Niin on ollut muutamia aikas pitkiä jaksoja. En tarkkoja aikatauluja tiedä, mutta eiköhän siellä vuorilla ole tämänkin vuoden puolella mennyt enemmän aikaa kuin SUomessa. Sehän ei tietenkään tee kiipeilystä vielä ammattia. Rahalla sinne pääsee. Ammattikiipeilijä saa kiipeilystä niin paljon palkkaa, että voi elättää sillä itsensä. Lotta ei saa enkä usko että tulee koskaan saamaan.
Joo no et näköjään tosiaan tiedä jos väität että on ollut vuorilla pitempiä aikoja kuin Suomessa. Tai näissä tositeeveekisoissa. Huvittavaa tuokin kuinka porukka teeskentelee että Fort Boyardin kaltaiset jutut on Lotan arkea vuodesta toiseen vuoden ympäri. Kunhan nyt sattui muutama ulkomailla ajallisesti peräkanaa. Ei taas osata päättää dissataanko Lottaa elannon hannkimisesta vai siitä ettei hanki. Molempi kelpaa yhtä aikaa ja samassa kappaleessa kun kateus kalvaa sisuksia.
Kerropa sinä sitten, kuinka kauan on ollut siellä vuorilla, kun niin hyvin tunnut Lotan asiat tietävän. Voimme sitten yhdessä laskea, onko ollut enemmän Suomessa kuin muualla. Samalla voit kertoa, mistä minun pitäisi Lottaa kadehtia. Tositv ja vuorikiipeily eivät käy perusteiksi, koska kumpikaan niistä ei kuulu minun haaveisiini. Myöskään misseys ei kuulu, joten senkin voi jättää pois listasta.
Lotta oli jonkun aikaa huhtikuussa tai niillä main Annapurnalla treenaamassa. Kun hän kuitenkaan ei huiputtanut edes niin ei se nyt varmasti kuukausitolkulla ollut luultavasti muutama viikko. Sitä ennen joulukuussa Aconcagua. Ja nyt just on G2:lla.
Lotta Näkyvä viittasi etäsuhteen ongelmiin myös kuukausi sitten, kun hän oli Radio Rockin DJ-vieraana. Haastattelussa otettiin esiin, ettei pariskunnalla ole ollut paljon aikaa toisilleen.
– No ei oo että..., Näkyvä aloitti.
Haastattelija kysyi, onko se toisaalta hyvä juttu, ettei ainakaan kerkiä kyllästymään toiseen. Näkyvä vastasi, että pariskunta on nähnyt yhdeksän kuukauden aikana neljä viikkoa.
Hiukkasen tainnut olla pidemmät reissut kuin muutaman viikon.
Missä kohtaa tuossa sanotaan että se ettei ole nähty johtuu reissuista? Ja jos johtuu niin kiipeily vuorilla ei totisesti ole kahdeksaa kuukautta vienyt. Kuten tuskin Selviytyjät ja Fort Boyardkaan. Jotka nyt muutenkin tuskin niin pian toistuu että sen takia kannattaa eroamaan ruveta.
Lehtijutussa itse syyttää juuri noita.
Oletko ihan hölmö? Tietysti täällä tiedetään Lotan asiat ja elämä paremmin, kuin mitä hän itse!
Jep! Jos Lotta olisi fiksu, hän toimisi ohjeidemme mukaan. Niskuroi ihan turhaan. Omapahan on menetyksensä.
Sivusta, tuo niskuroi-sanan käyttö on niin kuvaavaa. En osaa päättää onko surullisempaa jos sen kirjoitti mies vai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan tässä ketjussa kirjoitteleva ei selvästi tiedä hevonkukun vertaa Lotan ja miehensä parisuhteesta, taloudellisesta tilanteesta tai tulevaisuuden suunnitelmista 😀. Keskustelun käyttövoimana on puhdas kateus.
Kappas, kateushullukin tuli paikalle. Tervetuloa! Haluatko perustella, mitä kadehdittavaa avioerossa on? Itselleni ei oikein aukea.
Lotta on kaunis ja uskaltaa haaveilla suuria ja tehdä kanssa eikä istu nurkassa häpeämässä itseään kuten kunnon suomalaisen kuuluu tai kuuraamassa vessaa kuten kunnon lätkävaimon kuuluu. Ergo raivoisa tarve painaa alas sinne missä kaikki muutkin rämpii. Perisuomalainen reaktio. Kiipeilyskenesssä on hyvin toisenlainen tunnelma. Sinne on seuloutuneet ihmiset jotka tekee eikä silloin ole tarvetta lytätä muita.
Ai hei Lotta, säkin oot täällä. :)
Ei ole Lotta. Rupea itse seuraamaan kiipeilyskeneä niin huomaat mitä tarkoitan.
Siellä porukoilla on aivan liian kiire toteuttaa unelmiaan ettei aikaa jää muiden ihmisten unelmien tallomiseen. Tuskin Lotallakaan on aikaa tällaisilla palstoilla roikkua.
Ei voisi "kiipeilyskene" vähempää kiinnostaa. Järjetöntä tapattaa itsensä jonnekin vuorelle. Tällaisia "unelmia" on niillä, jotka ovat itsetuhoisia ja elämästä puuttuu mielekäs sisältö, kuten perhe ja merkityksellinen työ.
Käypä vaikka katsomassa Nelly Attar joka on aivan hurmaava tyyppi, kiipesi juuri Everestille ja valloitti reissulla kaikki. Omistaa perustajana tanssistudion jossain lähi-idässä ja on yksi elämäniloisimpia ja energisimpiä ihmisiä joihin olen ikinä missään törmännyt.
Tunnetko tämän Nellyn hyvinkin, kun voit noin vahvasti sanoa, että on iloinen ja energinen? Jos tuntemisesi rajoittuu instaseuraamiseen, et tiedä oikeata Nellystä yhtään mitään. Somessa on hyvin helppo kenen tahansa esittää ihan mitä tahansa.
Seuraa Nellyä ja katso story ja niin viidessä minuutissa selviää mimmin persoona. Ihan mahtava tyyppi.
Ai täältä vielä löytyy ihmisiä jotka kuvittelevat somen olevan todellisuus ihmisten elämästä?
Näin kritisoijat aina itselleen selittää. Onnellisten ja aikaansaavien ihmisten elämä on oikeasti yhtä surkeeta kuin omani.
Kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella onnettomia. Kaikilla ihmisillä on vajaavaisuuksia ja kaikki me ollaan tavalla tai toisella perseestä. On vain niin kiva ajatella, että en sentään ole niin perseestä mitä tuo yksi toinen. Vaikka oikeasti ollaan. Kaikki ollaan ihan samalla tavalla perseestä, rikkinäisiä ja vajaavaisia. Kaikilla on tunnelukkoja, ajatusvääristymiä, pinttymiä, kiintymyshäikkää, vajausta persoonassa ja toimintakyvyssä. Ollaan vaan niin sokeita niille omille vajaavaisuuksillemme, että virheet on huomattavasti helpompi osoittaa kaikista muista.
Näin minäkin sanoisin. Kauniina ja hoikkana naisena saa aika paljon anteeksi paniikkeja ym. Tough times ahead, I'm afraid..