Jos parisuhteessa miehellä on ongelmia esimerkiksi haluttomuuden, ujouden tai huonon itsetunnon kanssa, onko naisen velvollisuus ottaa selvää näiden ongelmien syistä ja ratkaista ne?
On vain pistänyt silmään, kun aika monessa ketjussa (ja jutuissa kavereiden kanssa) nainen valittaa, että mies ei tavalla tai toisella kykene tekemään osaansa parisuhteessa, siihen aika usein tarjotaan vastaukseksi, että mitä jos miehellä on se taikka tämä vaiva, koeta nyt kysellä, ehdota terapiaa, hivele itsetuntoa. Ikään kuin nainen olisi tämän miehen äiti!
Minä ajattelen, että kyllä aikuisen täytyy itse tunnistaa ja pyrkiä ratkaisemaan omat ongelmansa eikä odottaa, että toinen selvittää ja ratkaisee ne hänen puolestaan. Apua tietenkin saa ja pitää pyytää, mutta parisuhteessakin ihmisellä on vastuu omasta elämästään, eikä tätä vastuuta voi ulkoistaa. Mutta aika innokkaasti naiset vain ovat ottamassa tätä korjaajan roolia.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa sitä ehdotetaan miehille. Siis mitä kaikkea miehen pitää tehdä, jos vaimon halukkuus on hävinnyt.
Nämä neuvot ehkä liittyvät siihen, että yleensä se haluttomampi osapuoli ei näe mitään ongelmaa asiassa, joten ei edes yritä etsiä mitään ratkaisua.
Jos haluton osapuoli ei näe ongelmaa eikä etsi ratkaisua, suhde on tuhoontuomittu. Kukaan ei voi yksin parantaa tilannetta, vaan molempien täytyy olla täysillä hakemassa muutosta. Mutta aika moni on liian itsepäinen ja puskee päätä mäntyyn kuukausia ja vuosia, vaikka homma oli selvä alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa sitä ehdotetaan miehille. Siis mitä kaikkea miehen pitää tehdä, jos vaimon halukkuus on hävinnyt.
Nämä neuvot ehkä liittyvät siihen, että yleensä se haluttomampi osapuoli ei näe mitään ongelmaa asiassa, joten ei edes yritä etsiä mitään ratkaisua.
Jos haluton osapuoli ei näe ongelmaa eikä etsi ratkaisua, suhde on tuhoontuomittu. Kukaan ei voi yksin parantaa tilannetta, vaan molempien täytyy olla täysillä hakemassa muutosta. Mutta aika moni on liian itsepäinen ja puskee päätä mäntyyn kuukausia ja vuosia, vaikka homma oli selvä alusta asti.
Tässä se dilemma onkin. Haluton ei yleensä näe sitä ongelmaa, ellei se halukkaampi ota asiaa esille. Ja jos asian ilmaisee huonosti, niin se tulkitaan painostukseksi ja uhkailuksi, mikä ei ainakaan edesauta tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
se tulkitaan painostukseksi ja uhkailuksi
Näin huonoilla ihmistaidoilla varustettu tyyppi ei minusta ole parisuhdemateriaalia. Jos ei kykene asioista keskustelemaan menemättä puolustuskannalle, ei ole mitään toivoa seurustella onnistuneesti.
No ei tietenkään ole. Se, jolla on ongelmia, on velvollisuus hoitaa ne, ei muiden.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa sitä ehdotetaan miehille. Siis mitä kaikkea miehen pitää tehdä, jos vaimon halukkuus on hävinnyt.
Nämä neuvot ehkä liittyvät siihen, että yleensä se haluttomampi osapuoli ei näe mitään ongelmaa asiassa, joten ei edes yritä etsiä mitään ratkaisua.
Olet käsittänyt väärin.
Ohjeet esitetään miehille siksi, että on naisille luontaista kyllästyä samaan seksikumppaniin noin vuodessa. Siihen asti pärjää pelkällä aivojen hormonicocktaililla. Kun se laantuu, pitäisi miehen ymmärtää pitää nainen seksistä kiinnostuneena.
Tätä ei useinkaan tapahdu, sillä miehet ovat aika tylsämielisiä ja heille riittää seksissä aina sama peruspumppaus.
Siksi ohjeet ovatkin tyyliä huomioi nainen muussa elämässä, virittele häntä tunnelmaan, vaihtele ympäristöä ja tyyliä, anna naisen halun syttyä rauhassa ym.
Asia on aivan selvä, mutta mies mieluummin suuttuu ja menee kuoreensa: Mikä on kun minä ja minun lykkimiseni ei kelpaa!
Nainen on luonnollinen hoivaaja ja lääkitsijä, siksi se rooli varmaan luontevimmin lankeaa suhteessa hänelle.
Ei ole. Kumppani ei ole terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa sitä ehdotetaan miehille. Siis mitä kaikkea miehen pitää tehdä, jos vaimon halukkuus on hävinnyt.
Nämä neuvot ehkä liittyvät siihen, että yleensä se haluttomampi osapuoli ei näe mitään ongelmaa asiassa, joten ei edes yritä etsiä mitään ratkaisua.
Olet käsittänyt väärin.
Ohjeet esitetään miehille siksi, että on naisille luontaista kyllästyä samaan seksikumppaniin noin vuodessa. Siihen asti pärjää pelkällä aivojen hormonicocktaililla. Kun se laantuu, pitäisi miehen ymmärtää pitää nainen seksistä kiinnostuneena.
Tätä ei useinkaan tapahdu, sillä miehet ovat aika tylsämielisiä ja heille riittää seksissä aina sama peruspumppaus.
Siksi ohjeet ovatkin tyyliä huomioi nainen muussa elämässä, virittele häntä tunnelmaan, vaihtele ympäristöä ja tyyliä, anna naisen halun syttyä rauhassa ym.
Asia on aivan selvä, mutta mies mieluummin suuttuu ja menee kuoreensa: Mikä on kun minä ja minun lykkimiseni ei kelpaa!
Aivan, asia selvä; Koska miehet ovat luontaisesti tylsempiä kuin naiset, on heidän velvollisuutensa huolehtia kaikista naisten tarpeista. Tätä velvollisuutta ei silti ole naisella, koska miehen pitäisi aikuisena kyetä hoitamaan/piilottamaan omat ongelmansa itse.
Ei ole velvollisuus, mutta sinä olet itse valinnut miehesi. Olen kiltti mies jolla on keho kuin kreikkalainen veistos ja en pysty lopettamaan itseni koskettelua. Koko ajan tekee mieli.
Vierailija kirjoitti:
Nainen on luonnollinen hoivaaja ja lääkitsijä, siksi se rooli varmaan luontevimmin lankeaa suhteessa hänelle.
Näin läheisriippuvaiset selittää itselleen. Kuitenkin tulee pahaa jälkeä kun mahdollistaa alkoholistin juomisen tai lokin lokkeilun, ei se pitkällä aikavälillä ole hyväksi sille itselleenkään.
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään ole. Se, jolla on ongelmia, on velvollisuus hoitaa ne, ei muiden.
Tämä. Kuitenkin olisi oletettavaa että kumppani pystyisi jollain tavalla tukemaan tässä. Kuulostaisi erikoiselta parisuhteelta, jos asenne olisi luokkaa evvk, oli ongelma mikä tahansa.
Ihan samaa sitä ehdotetaan miehille. Siis mitä kaikkea miehen pitää tehdä, jos vaimon halukkuus on hävinnyt.
Nämä neuvot ehkä liittyvät siihen, että yleensä se haluttomampi osapuoli ei näe mitään ongelmaa asiassa, joten ei edes yritä etsiä mitään ratkaisua.