Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tavoitteita sabotoivat perheenjäsenet
25.06.2019 |
Onko teillä kokemusta siitä, että läheiset aktiivisesti sabotoivat esim. harrastuksianne tai henkilökohtaisia tai ammatillisia tavoitteitanne? Sabotointi voi olla tietoista tai tiedostamatonta, se voi olla vähättelyä ja lannistamista, se voi olla jatkuvaa keskeyttämistä ja häiritsemistä, se voi olla syyllistämistä ajankäytöstä, tai ilmetä jollain muulla tavoin. Se voi olla läheinen, joka syöttää sinulle pullaa kun yrität laihtua, tai ärsyyntyy kun alat saada parempaa palkkaa (vaikka hyötyy siitä itse). Tai läheinen, jonka mielestä kaikki aikasi kuuluu hänelle.
Tämä on ilmeisesti hyvin yleistä - näin olen ymmärtänyt - mutta kiinnostaisi kuulla esimerkkejä elävästä elämästä, ja miten niistä on selvitty. Ja mistä tällaiset tilanteet pohjimmiltaan johtuvat. Luulisi, että läheiset kannustaisivat, mutta ei.
Kommentit (22)
Mun exä oli sellainen, että kun esim aloitin huonokuntoisena juoksuohjelman niin oli kova arvostelemaan: "huono tulos, miten et jaksanu pidempään, mä kyllä olisin parempi".
Sain uuden polkupyörän ja kävin ajamassa lenkin: "miten sulla voi mennä noin kauan tollaseen lenkkiin". Jne. Jne.
Itsehän herra ei persettä sohvalta nostanut, mutta voi juma.lauta kun se oli kaikessa parempi ja oli varaa arvostella.
Oli kyllä muutenkin melkonen pers.läpi, mikälie vaivasi kun olin sen kanssa vieläpä aika pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostan tämän, en tiedä oliko aloitus huonosti muotoiltu...
Itse olen siis vähän sellaisessa tilanteessa, että mietin pitäisikö muuttaa yksin asumaan, jotta pystyy etenemään elämässä.
Suosittelen. Itse koen, että sekä oma elämäni että parisuhde osana sitä toimii paremmin, kun en asu yhdessä kenenkään kanssa. Yksikseen muuttamisen ei tarvitse tarkoittaa eroa. Joillekin vain toimii tämä paremmin.
On! Kun itse ei päästä mihinkään, ei kukaan muukaan saisi päästä.
No ei ole kyllä terveessä parisuhteessa yhtään yleistä tuollainen. Päinvastoin, jokainen puolisoaan rakastava tukee häntä tavoitteissaan.
Jossain tapauksissa joku "sarjaepäonnistuja" saattaa mieltää ihan rakentavat neuvot "sabotoinniksi". Eli ei kannata laittaa tavoitteita liian korkealle, jos ei aiemminkaan ole rahkeet riittäneet.
Myöskään nuo ajankäytöstä aiheutuvat ristiriidat eivät ole välttämättä merkki "sabotoinnista", vaan ainoastaan priorisointikysymyksiä.
Lapsuudenpwrheessä todella tyypillisyä. Jopa äiti voi tehdä tätä lapselleen. Ja appivanhemmat myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenpwrheessä todella tyypillisyä. Jopa äiti voi tehdä tätä lapselleen. Ja appivanhemmat myöhemmin.
Hep! Kun ei elä toisen elämää, jatkeena tai miellyttäjänä, saa osakseen kateutta ja sabotointia.
Oletko sellainen, joka innoissaan aloittaa kaiken uuden mutta lopettaa/tylsistyy parin kerran jälkeen? Näitä ihmisiä on nähty, silloin nuo kommentit ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaahan sitä luovuttaa helpommin, jos aina saa vaan pskaa ja vettuilua niskaan kun jotain yrittää. Kaikki asiat ei oo ihan helppoja ja tarvii olla motivaatiota niin ei se auta, että lytätään.
Itsellä myös liikunnan parista tuollaista kokemusta. Kaverin mukaan lähdin salille, en ollut ennen käynyt. Hankin ohjelman tutustumistarjouksesta, jota noudatin ja yritin tosissani. Oli vissii liian helppo ohjelma kaverin mielestä (joka siis käynyt pitkään vs minä aloittelija) kun kerran porukassa naureskeli "kun ei se siellä mitään tee". Siis mitä vttua!! Parhaani tein, mutta kukapa ois heti pro. Aloin käydä yksin...
Tosi vaikea kyllä ymmärtää tuollaisia ihmisiä. Yhtään ei voi kannustaa, aina pitää keksiä jotain ikävää sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku katkonut sun keppihevoselta jalat?
En ole ikinä kohdannut tuollaista, mutta hurjan moni väittää, ettei voi tehdä sitä tai tätä, kun äiti/anoppi/naapuri/kaveri/puoliso vähättelee. Ihan kuin ne sanat estäisi laiduttamasta, opiskelemasta, matkustamasta, elämästä. Itse se elämätön elämä valitaan, äiti ei sitä tee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata myrkyttää elämäänsä olemalla kateellisen tai muuten vihamielisen kumppanin kanssa. Miksi ap jatkat sellaisen ihmisen kanssa?
Moni ystävistäni shoppailee harrastuksia. Aloittaa ne innolla ja lopettaa nopeasti. Itse en kuitenkaan näe tässä mitään huonoa. On hienoa että innostuu ja jos itse joskus harkitsee jonkun uuden aloittamista niin näillähän sitä tietoa on miten alkuun pääsee ja missä voi mennä metsään niin että into lopahtaa. Voisi mennä itseensä negatiiviset kommentoijat. Mitä se on keneltäkään pois jos jollain on energiaa. Täytyykö siitä toisen pitkäjänteisyyden puutteesta tehdä oma ongelma? Minulla oli ex aikoinaan kun marisi että ei tuostakaan mitään kestävää tule. Siitä on jo vuosia. Exää en pitänyt mutta harrastus jäi ja on mukana elämässäni niin kauan kun liikkeelle pääsen. Piti vaan kokeilla monta että löytyi se mille oma sydän sykkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kohdannut tuollaista, mutta hurjan moni väittää, ettei voi tehdä sitä tai tätä, kun äiti/anoppi/naapuri/kaveri/puoliso vähättelee. Ihan kuin ne sanat estäisi laiduttamasta, opiskelemasta, matkustamasta, elämästä. Itse se elämätön elämä valitaan, äiti ei sitä tee!
Se lyttääminen voi olla todella aggressiivista. Jopa niin että eristetään suvusta, kostetaan taloudellisesti, lapset pannaan kärsimään jne.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kohdannut tuollaista, mutta hurjan moni väittää, ettei voi tehdä sitä tai tätä, kun äiti/anoppi/naapuri/kaveri/puoliso vähättelee. Ihan kuin ne sanat estäisi laiduttamasta, opiskelemasta, matkustamasta, elämästä. Itse se elämätön elämä valitaan, äiti ei sitä tee!
Omia valintojahan kaikki elämässä on, mutta on vaikea ymmärtää tällaista, jos ei ole sitä kokenut.
Pohjimmiltaan suurimmalla osalla meistä on epävarmuutta ja pelkoja. Jos yritämme tehdä jotain, mikä vaatii uskallusta, päättäväisyyttä, aikaa ja energiaa (saatikka sitten rahallista panostusta), pelkäämme epäonnistuvamme, pelkäämme ettemme ole koskaan tarpeeksi hyviä, haaskaavamme aikaa, jaksamisemme loppuvan, käytetyn ajan olevan pois jostain tärkeämmästä, ja monta muuta vastaavaa pelkoa. Sisäinen ääni sanoo monille meistä "lopeta, älä edes yritä, et onnistu kuitenkaan". Ja sen läpi on vain puskettava.
Sietämätön tästä prosessista tulee silloin, kun tuo sisäinen ääni saa läheisen kasvot. Kun sisäinen ääni sanoo "et onnistu" ja ulkoinen läheisen ääni sanoo "lopeta tuo ajan haaskaaminen, olisi tärkeämpääkin tekemistä kuin harrastuksesi tai unelmasi", on todella lannistavaa yrittää.
Sama pätee päämäärien sabotointiin muillakin tavoilla. Jos esimerkiksi päämääränä on laihduttaa, mutta heikkoutena on mieliteko herkkuihin, asiaa ei mitenkään auta se, että läheinen yrittää saada sinut syömään herkkuja koska hän itsekin syö. Tai jos tarkoitus on tehdä jotain keskittymistä vaativaa, jatkuvat keskeytykset pilaavat prosessin vaikka päättäväisyyttä ja itseluottamusta riittäisi.
Tunteja on rajallinen määrä vuorokaudessa. Esimerkiksi lapset vaativat niistä osansa, ja lasten teko on ollut ihan oma valinta. Mutta moni ihminen tavalla tai toisella sabotoi meiltä aikaa ja jaksamista, vaikka heillä olisi samanlaista oikeutta vaatia meiltä osaansa kuin lapsilla.
Kyllä, ex-mies. Halusin nuorempana opiskella lisää, muttei kuulemma kannattaisi ja vakityöstä sain meille niin kivasti rahaa jo silloin. Halusin vaihtaa työpaikkaa, muttei kannata ottaa sellaista riskiä. Halusin aikuisena jälleen opiskella työn ohella, mutta minulla ei kuulemma ollut sellaiseen aikaa. Otin eron, luin korkeamman tutkinnon työn ohessa ja etenin korkeampaan asemaan. Toisten alaspäin painaminen, jotta itse pysyy "parempana" on vastenmielistä. Tai ehkä kyse on erialisesta turvallisuudenhakuisuudesta. Mollataan siitä, mitä ei itse uskaltaisi tehdä ja toiselle tulee epävarma olo itsestään? Mistä näistä tietää, mutta mene omia haaveiltasi kohti. Se ei voi mennä väärin, mutta jos et sitä tee, se harmittaa tulevaisuudessa.
Jostain syystä aika moni joka harrastaa taiteellisia juttuja musiikissa tms saa jossain vaiheessa jotain vähättelevää kommenttia osakseen. Pahimmillaan lapsi joka haluaa aloittaa taiteellisen harrastuksen saa vanhemmiltaan tai lähipiiriltä kannustuksen sijaan täydellisen lyttäämisen: Keskittyisit opiskelemaan kunnon ammatin, tuolla et tienaa leipääsi kun ei sinusta tule kuitenkaan mitään Pavarottia/Alvar Aaltoa/Al Pacinoa. Luuletko olevasi parempi kuin muut jne. Jostain syystä siltä joka harrastaa uintia, jumppaa tai lukemista ei kovin usein kysytä oletko hyvä siinä, aiotko mennä kisoihin, jos et pärjää tuossa niin lopetatko... Kova into on monesti "palauttaa ihminen maan pinnalle" ettei se vaan luule itsestään liikoja ja ylpisty.
-
Mun ex-mies. Mikään mun saavutus ei ollut mitään. Jäi muun muassa valmistujaiset pitämättä kun onnistui siinäkin saamaan minutkin ajattelemaan, ettei sillä ollut merkitystä jne. Muutenkin monesti oli ilmassa lyttäystä mun tekemisille.
Sen ihmisen kanssa lopulta opin, että pitää tehdä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Saa juhlia vaikka auringonpaistetta, jos itse haluaa. Ei kukaan muu voi määrätä sun omia tunteita ja sun teot on arvokkaita.
Joo. Äitini ei halunnut, että minä menen lukioon. En edelleenkään tiedä, miksi. Kun olin lukiossa, hän tuli aina keskeyttämään läksyjen lukemisen, ja pyysi tekemään milloin mitäkin kotitöitä. Jätin lukion kesken, ja menin myöhemmin toisella paikkakunnalla aikuislukioon. Kerran kotona käydessäni kuulin kun äitini pyysi, että isäni puhuisi minulle järkeä, että lopettaisin lukion. Sisuunnuin siitä, ja sain uutta motivaatiota opiskeluun.
Nyt olen maisteri, mutta en ole saanut töitä omalta alaltani, joten opiskelen ihan uutta alaa. Ja nyt isäni ei tykkää minun uravalinnastani. Eli tuntuu, että teen mitä hyvänsä, niin aina on jollain jotain sitä vastaan, että pyrin elämässäni eteenpäin.
Alue: Aihe vapaa
Nostan tämän, en tiedä oliko aloitus huonosti muotoiltu...
Itse olen siis vähän sellaisessa tilanteessa, että mietin pitäisikö muuttaa yksin asumaan, jotta pystyy etenemään elämässä.