Lue keskustelun säännöt.
Kokeneemmat äidit, neuvoja kaivataan
23.06.2019 |
Minulla on ongelma, josta tosin en tiedä että onko se edes ongelma vai normaalia käytöstä lapselta. Elikäs olen 1v. lapsen äiti ja tuntuu, että en saa mitään tehtyä lapsen hereillä olo aikana. Kaikki tekeminen menee yleensä siihen, että lapsi huutaa ja kitisee jaloissani niin kauan että nostan hänet syliin. Yritän sitten tehdä ruokaa, käydä vessassa, pestä pyykkiä, siivota, ihan mitä vaan. Tuntuu, että lapsi ei oikeastaan ollenkaan leiki itsenäisesti. Joka päivä tulee kyllä joku hetki että hän touhuaa omiaan (yleensä jotain kiellettyä tai pitää koko ajan juosta vastaamassa ettei satu mitään tms) ja silloin yritänkin kiireesti saada tehtyä rästissä olevia hommia, ettei kaikki tekeminen jäisi päiväunien ajalle (lapsi kukkuu kahdet 1h kestävät unet). Olen vaan alkanut miettimään, että onko tuo ihan tavanomaista käytöstä lapselle, että koko ajan pitäisi olla sylissä tai ohjata sitä leikkiä. Kaikkiin leikkeihinkin heti kyllästyy ja alkaa kitinä, ei tykkää oikeastaan leluista ja sitten kitisee, kaikki tuntuu yleensäkin olevan -melkein koko ajan - vähän huonosti hänen mielestään. Lapsi on ollut tyytymätön aina, liikkumaan oppiminen vähän helpotti, mutta edelleen vaan sylissä pitäisi olla ja alan väsyä kaiken tekemiseen yhdellä kädellä. Olen yrittänyt, etten heti ottaisi lasta syliin, vaan tekisin askareitani ja juttelen samalla hänelle tai yritän kehittää mielenkiintoista tekemistä siksi aikaa. Ei toimi. Kitinä yltyy kovin lohduttomaksi itkuksi ja otan sitten lapsen syliin. Teenkö väärin ja pitäisikö lasta ns. "karaista" viihtymään yksin enemmän, vai onko lapseni vaan tarvitsevampaa sorttia ja tällainen karaiseminen voisi olla haitallista? Lapsella oli myös rankka syntymä ja jouduimme olemaan ensimmäiset päivät erossa lapsen tehohoidon ja oman huonon kuntoni takia näin häntä näinä päivinä vain hyvin vähän. Olen miettinyt että voisiko lapsella olla myös turvattomuuden tunnetta vielä tästä syntymästä vai onko tämä ajatus nyt enemmän omia traumojani asian suhteen.. Mutta tosiaan lapsi ollut koko ikänsä todella syliä kaipaava.
Kommentit (25)
Minä kolmen lapsen äitinä voin sanoa, että olen kokenut taaperovuodet rankemmiksi kuin vauvavuodet.
Nyt kuopus 1v7kk, ja pikkuhiljaa alkavat kokkailut onnistua, kun on kaksi isoa sisarusta apuna. Mutta sotku on hervoton joka ilta.
Ulkoilkaa paljon, muuta en osaa neuvoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua! Minulla 1v3kk ja varsin vilkas tapaus. Lelut eivät kiinnosta mutta kaikki laatikot ja kaapit ja ns. kielletty. Ulkona takapihalla pitää olla koko ajan lähellä, voi yhtäkkiä pinkaista (kontata) autotielle. Leikkipuistossa pitää vahtia ettei tulla pää edellä jostain alas. Hyvä että vessassa pystyy käymään edes rauhassa, ei tule paniikki-itkua kun on hetken näkymättömissä.
Temperamenttikysymys varmaan. Meillä tehtiin tytön kanssa sillai, et annettiin free access huushollin kirjahyllyyn, kattilakaappiin, omiin vaatelaatikoihin ja muutamaan keittiölaatikkoon. Sotku oli tod sen mukainen. Mut puuhaa riitti. Eli purkamista. Eipä tarvinnut koko ajan viihdyttää. Terävät veitset sun muut (oikeasti) vaaralliset ängettiin sellaisiin laatikoihin, joita tyyppi ei saanut auki. Toimi!
Tunnen tuskasi. Meillä on nyt 1,5v lapsi, ja etenkin siinä vuoden ikäisenä hän ei viihtynyt hetkeäkään yksin. Voin nyt sanoa, että puolessa vuodessa tilanne on helpottanut paljon. Olen nyt raskaana, enkä kipeän selän takia pysty nostelemaan tai kanniskelemaan lasta kovin paljon. Tässä muutama omaa arkea helpottanut asia.
- Tehkää kotityöt kun mies on kotona, toinen tekee hommat ja toinen viihdyttää lasta. Siisteydestä voi vähän joustaa ja ruokaa laittaa puolivalmisteista.
- Kauppareissuille pakkaa mukaan jotain leluja, joita lapsi ei muutoin näe. Mulla on sellaisia pieniä eläinhahmoja ja yksi pieni kirja. Lapsi jaksaa ihmetellä niitä ainakin hetken, varsinkin jos samaa lelua ei näy vähään aikaan. Samoin kaikki nenäliinapaketit, varavaipat, käsirasvatuubit, turhat jäsenkortit sun muut kiinnostavat lasta kovasti.
- Olkaa mahdollisimman paljon ulkona, omani ainakin viihtyy ulkona puuhaten paremmin kuin sisällä.
- Alapeukkuja varmaan sataa, mutta laita vaikka pari Fröbelin palikoiden musiikkivideota pyörimään, jos on pakko saada vaikka ruoka valmisteltua. 15 minuuttia ei nyt lapsen kehitystä vaaranna.
- Muista, että koko ajan helpottaa. Meidän entinen takiainen ymmärtää nyt jo vähän puhetta. Kerron hänelle, että nyt pilkotaan kasvikset ruokaan ja sitten leikitään. Yleensä tämä toimii.
Tsemppiä, vuoden ikäisen kanssa on välillä raskasta.
Ei ole kyse siitä että minä tällaista vaatisin, vaan siitä, että kysyin mielipiteitä onko tämä tavanomaista käytöstä lapselta. Lähipiirissäni on tällä hetkellä pieniä, jotka viihtyvät myös itsekseen/muualla kuin sylissä ja kun meidän tilanne tuntuu olevan niin erilainen ja siksi kysyin onko muilla tällaista.