Koira menee edelleni joka asiassa.
Nyt mulle riitti, en aio enää koskettaakkaan tai lähestyä kumppania missään muodossa.
Hoidetaan lapset yhdessä ja asutaan samassa osoitteessa, tehdään kotitöistä lista.
En ole saanut häneltä minkäänlaista huomiota läheisyyttä.
Sen sijaan koiraansa hän jaksaa hellitellä, varmaan antaskin hänelle jos vaan olis uros koira.
Viimenen niitti tuli hänen päivityksään siitä kuinka hän on parhaassa seurassa kun on koiran kanssa touhuumassa.
Koira on täys paska, haukkuu ja herättää lapsia, varastaa pöydältä...
Kommentit (65)
Aika kesken on jäänyt kasvu jos on kateellinen koiralle.
Vierailija kirjoitti:
Aika kesken on jäänyt kasvu jos on kateellinen koiralle.
Aika kesken on jäänyt kasvu jos on koira perhettä tärkeämpi.
Miksi koiralle pitää puhua kuin vauvalle tai älykääpiölle? Eikö koira tottele paremmin kun sanoo napakasti?
Miten koira oppii lukemaan onnentoivotuksia lehdistä? Kun kuvan kanssa mami onnittelee rakasta Jörkkaa? Hääkuviinkin on otettu koiria mukaan, morsiuslasten tilalle vai miksi?
Vierailija kirjoitti:
Tee siitä koirasta päivällinen perheelle, kaikki ovat tyytyväisiä maha täynnä.
Koirra piffet maistui Juhannusvieraille mainiosti. Kyseltiin reseptiä ja mausteita "nautapiffeille" kovasti.
Silloinhan muija on oikeasti valinnut sen mukavemman.
Vierailija kirjoitti:
Oletko mustasukkainen koiralle? :o
Onhan naisetkin mustiksia pleikkareille joita miehet ennemmin painelee menemään.
Koira menee tosiaan edelle joka asiassa. Vähänkö noloa kun koira kirjoitti paremmat arvosanat kevään yo-kirjoituksissa ja pääsi lääkikseen kun minä jäin ulkopuolelle, prkl.
Koira on niin paljon ihmistä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Koira menee tosiaan edelle joka asiassa. Vähänkö noloa kun koira kirjoitti paremmat arvosanat kevään yo-kirjoituksissa ja pääsi lääkikseen kun minä jäin ulkopuolelle, prkl.
Kumpiko siitä tulee, eläilääkäri vai terveyskeskuslääkäri? Vai naistentautien erikoisosaaja?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rasittavalta. Olen yksin asuva naisihminen ja mulla on koiria, mutta silti huomaan minäkin tuon joidenkin hurahtuneisuuden, osalle ihmisistä koirat ei ole enää koiria vaan niitä kohdellaan kuin ihmisiä, lenkilläkin tulee jatkuvasti vastaan näitä, joita koira määrää, jos koira haluaa seisoa paikoillaan keskellä tietä tuijottamassa toisen koiria, niin sitten siinä seisotaan, vaikka toinen koirineen pysähtyisi hyvän matkan päähän odottamaan, että tie olisi "auki" niin siinä vaan törötetään, koska koira haluaa.
n.
Eli niiden ihmisten pitäisi repiä koiransa sivuun, koska SINÄ haluat niin? Nämä koirajutut on vielä aika uusia minulle, itse koen että meidän nuori koira joutuu elämään pääasiassa meidän ihmisten tarpeisiin sopeutuva elämää. Ulkoillessa toteutetaan koiran tarpeita ja toiveita. Siis sen oman koirani.
Jos kohdataan, niin sano ihan ääneen sinun toiveesi, älä jätä minua arvailemaan.
Mä aloitin seurustelemaan naisen kanssa (ollaan siis noin 45v ikäisiä) jolla oli koira, ihan kiva koira mutta se lässyttäminen ja hyysääminen meni aivan överiksi. Laitoin suhteen jäähylle, ja sanoin naiselle että joko parisuhteessa olen minä tai koira, saa valita. Valitsi minut, no ainakin hetkeksi ja sama lällyimelähyysääminen koiran kanssa jatkui. Laitoin suhteen poikki, ja nyt nainen kyselee perään että eikö voitaisi vielä kokeilla...heh ei voida. Se oli jopa opettanut koiran kerjäämään keittiöstä ruokaa kun juustorasian kansi aukeaa kaapista. Huh. Enää ikinä naista jolla on koira.
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin seurustelemaan naisen kanssa (ollaan siis noin 45v ikäisiä) jolla oli koira, ihan kiva koira mutta se lässyttäminen ja hyysääminen meni aivan överiksi. Laitoin suhteen jäähylle, ja sanoin naiselle että joko parisuhteessa olen minä tai koira, saa valita. Valitsi minut, no ainakin hetkeksi ja sama lällyimelähyysääminen koiran kanssa jatkui. Laitoin suhteen poikki, ja nyt nainen kyselee perään että eikö voitaisi vielä kokeilla...heh ei voida. Se oli jopa opettanut koiran kerjäämään keittiöstä ruokaa kun juustorasian kansi aukeaa kaapista. Huh. Enää ikinä naista jolla on koira.
Tähän vielä lisäyksenä että se päästi koiran nuolemaan muniaan makkariin kun meillä oli seksiä. Voi elämän kevät. Inhosin koiraa vaikka vika ei ollut itse elukassa.
Vierailija kirjoitti:
Minä lähtisin lasten kanssa menemään tuollaisesta suhteesta.
Mies ei enää halua olla sun kanssa muutenkaan, päättää tunteensa johonkin hiton rakkiin.
Lähde kävelemään.
Olen mies.
Naisella menee koira kaiken edelle Ap
Vierailija kirjoitti:
Ai eläimen vikako se on jos sitä ei ole koulutettu?
Koiran omistajaa ei ole koulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei koskaan enää koira naista minulle! Olet ihan jäljillä ap.
Kiitos! Miksi luulet että naiset niitä koirakuvia nettiin laittavat? Jotta saataisiin heti kättelyssä karsittua ap ja sinut pois, win-win.
Ap eroaa nyt kiltisti vain inhoamastaan naisesta, vai onko liikaa vaivaa? Valittaminen juhannuspöhnissä on kivempaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rasittavalta. Olen yksin asuva naisihminen ja mulla on koiria, mutta silti huomaan minäkin tuon joidenkin hurahtuneisuuden, osalle ihmisistä koirat ei ole enää koiria vaan niitä kohdellaan kuin ihmisiä, lenkilläkin tulee jatkuvasti vastaan näitä, joita koira määrää, jos koira haluaa seisoa paikoillaan keskellä tietä tuijottamassa toisen koiria, niin sitten siinä seisotaan, vaikka toinen koirineen pysähtyisi hyvän matkan päähän odottamaan, että tie olisi "auki" niin siinä vaan törötetään, koska koira haluaa.
n.
Eli niiden ihmisten pitäisi repiä koiransa sivuun, koska SINÄ haluat niin? Nämä koirajutut on vielä aika uusia minulle, itse koen että meidän nuori koira joutuu elämään pääasiassa meidän ihmisten tarpeisiin sopeutuva elämää. Ulkoillessa toteutetaan koiran tarpeita ja toiveita. Siis sen oman koirani.
Jos kohdataan, niin sano ihan ääneen sinun toiveesi, älä jätä minua arvailemaan.
Jos ei ole koiraa osannut kouluttaa tottelemaan käskyjä, niin kyllä, sitten käytetään fyysistä pakotetta ja hyödynnetään siinä hihnaa, josta vetämällä koiran saa liikkeelle vaikka sitten perässä raahattua.
Ei tietenkään koirakaan saa vallata tietä, vaan pitää antaa muille tilaa kulkea, enkä yleensä tuollaisia ohita ihan vierestä koska mistä sen tietää jos mamin mussu haluaa minun koirien luokse ja kyllähän sen pitää saada mitä haluaa, kun taas itse en anna koirieni muita moikkailla, ollaan lenkillä eikä millään koirapuistoretkellä.
Peruskohteliaisuus ja liikennelaki on koiranomistajilla hukassa, eihän ihmisetkään huvikseen törötä keskellä tietä ja oleta, että muut vaan kiertää, miksi sitten koira omistajineen saisi vallata kaksi kolmasosaa tiestä tai toisinaan jopa koko tien (kun koira on eri puolella tietä kuin omistajansa jan hihna välissä).
Kaltaistesi vuoksi koira-ajokortti olisi hyvä olla pakollisena, kun ei se maalaisjärki kaikilla toimi.
T: Sen jonka tekstiä lainasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rasittavalta. Olen yksin asuva naisihminen ja mulla on koiria, mutta silti huomaan minäkin tuon joidenkin hurahtuneisuuden, osalle ihmisistä koirat ei ole enää koiria vaan niitä kohdellaan kuin ihmisiä, lenkilläkin tulee jatkuvasti vastaan näitä, joita koira määrää, jos koira haluaa seisoa paikoillaan keskellä tietä tuijottamassa toisen koiria, niin sitten siinä seisotaan, vaikka toinen koirineen pysähtyisi hyvän matkan päähän odottamaan, että tie olisi "auki" niin siinä vaan törötetään, koska koira haluaa.
n.
Eli niiden ihmisten pitäisi repiä koiransa sivuun, koska SINÄ haluat niin? Nämä koirajutut on vielä aika uusia minulle, itse koen että meidän nuori koira joutuu elämään pääasiassa meidän ihmisten tarpeisiin sopeutuva elämää. Ulkoillessa toteutetaan koiran tarpeita ja toiveita. Siis sen oman koirani.
Jos kohdataan, niin sano ihan ääneen sinun toiveesi, älä jätä minua arvailemaan.
Pitää muistaa, että osa ihmisistä on autistisia, eivätkä ymmärrä, että jos joku jää koirineen 5 metrin päähän seisomaan ja tuijottamaan, niin he ehkä haluaisi mennä ohitse, eivätkä muutenvain siinä seisoskele ja pidä jotain tuijotuskilpailu. Autistisille ei kyllä pitäisi mitään koiria antaa, kun eivät osaa edes ihmistä lukea, niin miten sitten koiraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa rasittavalta. Olen yksin asuva naisihminen ja mulla on koiria, mutta silti huomaan minäkin tuon joidenkin hurahtuneisuuden, osalle ihmisistä koirat ei ole enää koiria vaan niitä kohdellaan kuin ihmisiä, lenkilläkin tulee jatkuvasti vastaan näitä, joita koira määrää, jos koira haluaa seisoa paikoillaan keskellä tietä tuijottamassa toisen koiria, niin sitten siinä seisotaan, vaikka toinen koirineen pysähtyisi hyvän matkan päähän odottamaan, että tie olisi "auki" niin siinä vaan törötetään, koska koira haluaa.
n.
Eli niiden ihmisten pitäisi repiä koiransa sivuun, koska SINÄ haluat niin? Nämä koirajutut on vielä aika uusia minulle, itse koen että meidän nuori koira joutuu elämään pääasiassa meidän ihmisten tarpeisiin sopeutuva elämää. Ulkoillessa toteutetaan koiran tarpeita ja toiveita. Siis sen oman koirani.
Jos kohdataan, niin sano ihan ääneen sinun toiveesi, älä jätä minua arvailemaan.
Pitää muistaa, että osa ihmisistä on autistisia, eivätkä ymmärrä, että jos joku jää koirineen 5 metrin päähän seisomaan ja tuijottamaan, niin he ehkä haluaisi mennä ohitse, eivätkä muutenvain siinä seisoskele ja pidä jotain tuijotuskilpailu. Autistisille ei kyllä pitäisi mitään koiria antaa, kun eivät osaa edes ihmistä lukea, niin miten sitten koiraa?
Ja sitten kun niille ärähtää ilmiselvän asian, eli: Voisitko väistää! Niin sitten loukkaantuvat ikihyviksi ja pitävät ikävänä ihmisenä. Huokaus.
Pahamaineinen koirahörhö kirjoitti:
Koittakaa keskustella asiasta rakentavasti, kuten aikuiset ihmiset. Parisuhdeterapia voi myös auttaa.
Tälleen parisuhteessa olevana ihmisenä, jolle koira on yhtä tärkeä kuin kaksijalkaisetkin perheenjäsenet, tuossa kauhistuttaa eniten se, ettei koiran huonoon käytökseen muka saisi puuttua. Kyllä meillä tulee palautetta niin koiralle, kissalle kuin ihmisellekin, jos perseilee talon yhteisten sääntöjen vastaisesti. Ei siitä ole toistaiseksi kukaan rikki mennyt, koira on tervepäinen ja kiltti.
Kuulun silti näihin pahamaineisiin hörhöihin, joilla seurustelukumppani lähtisi kävelemään vauhdilla, jos alkaisivat vetää jotain "minä vai koira" -showta. (Minulle sama kuin aikuinen mies kysyisi multa "minä vai lapsi".)
Sen sijaan olen kyllä valmis joustamaan ja keskustelemaan, jos joku asia esim. koiran käytöksessä tai minun ja koiran yhteiselossa tuntuu puolisosta ikävältä. Esim. 3 vuotta sitten joustin siinä, ettei lemmikeitä enää päästetä makuuhuoneeseemme edes lattialle niin se pysyy siistimpänä. Tuntui se minusta toki ikävältä joutua nukkumaan erillään pikku mussukoistani (sängyssä eivät yleensä olleet, vaan lattialla), mutta tuo siisteyspointti oli minustakin ihan järkevä.
Tsemppiä, toivottavasti saatte tilannetta korjattua paremmaksi.
Mikä on lemmike? Kysyn vaan
Huvittavinta näissä koirien paapojisa on se, että "positiivisella vahvistuksella" he usein vahvistavat juuri sitä huonoa käytöstä. Esim. tuttavani adoptoi melko itsepäisen bulldogsekoituksen. Se tykkää ottaa kiellettyjä tavaroita eikä anna pois, joten kaveri antaa sille namin. Koira siis oppi että tavaroita varastamalla saa namia!
Koira oli mun luona hoidossa ja etukäteen kaveri jo pahoitteli. Paitsi että se käyttäytyi hienosti kun tein kerrasta selväksi mikä on kiellettyä. Tietenkin kehun oikeasta käytöksestä, ja myös paijaan ja huomioin, mutta kieletystä toiminnasta ei meillä hyssytellä ja harhautella nameilla, vaan kyllä se on ehdoton kielto ja sillä selvä. Koira hyväksyi tämän heti.
T. Koiranainen jonka koirat ei ole ihmisiä, lapsia, tasavertaisia, tule sänkyyn nukkumaan tai varasta ihmisten ruokaa. Perheenjäseniä ne on - eli niiltä vaaditaan tasan samaa hyvää käytöstä kuin muiltakin.