Koira menee edelleni joka asiassa.

Ai eläimen vikako se on jos sitä ei ole koulutettu?

Olen pahoillani ap mutta pahasti koiriin hurahtaneesta ei enää saa normaaliin parisuhteeseen kykenevää puolisoa. Sitten kun tästä koirasta jättää aika niin tilalle hankitaan vielä rasittavampi ja huonommin koulutettu eläin. Mielipidettäsi kysytään näön vuoksi että voidaan aina muistuttaa että koira oli yhteinen päätös mutta osannet arvata onko kyseessä monivalintakysymys.

T. kohtalotoveri

Oletko mustasukkainen koiralle?  :o

Tiedän pariskunnan, jossa vaimo on miuttanut pois sängystä, koska miehelle on ollut niin tärkeää nukkua terrierin kanssa. Tämä toki jo aika äärilaitaa, ja asiassa myös (miehellä) tunne-elämän problematiikkaa ja vetoa eläimiin - muutenkin kuin ”lemmikkinä”. ”Kaveria” kuvataan ja laitetaan esille ties minne.

Näethän ap jo näistä vastauksista millaiseen logiikkaan koiraihmiset kykenevät. Yksi tuo esiin koiran viattomuuden kaikkeen, toinen syyttää sinua mustasukkaisuudesta vaikka kyseessä on persijeelleen menevä parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Oletko mustasukkainen koiralle?  :o

Ei yllätä yhtään. Naiset ovat niin pikkumaisia ja huomion kipeitä. Omani oli mustasukkainen lenkkeilylle. Otin kuulma liikaa aikaa itselleni. Lapset oli tuolloin jo teini-ikäisiä, joten siitä ei ollut kyse että perheen työt olisivat kaatuneet vaimon niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mustasukkainen koiralle?  :o

Ei yllätä yhtään. Naiset ovat niin pikkumaisia ja huomion kipeitä. Omani oli mustasukkainen lenkkeilylle. Otin kuulma liikaa aikaa itselleni. Lapset oli tuolloin jo teini-ikäisiä, joten siitä ei ollut kyse että perheen työt olisivat kaatuneet vaimon niskaan.

Joo, se oli varmaan kotitöistä kiinni pallihiki. Voi auta armias mikä pösilö olet. Toivottavasti juokset itsesi loppuun - Forest Gump.

Ei tullut mieleesi miettiä mistä syystä koiraa pidetään parempana kuin sinua, siitä huolimatta että haukkuu, varastaa jne? Ja jos koiran seura on toisesta tosiaan parempaa kuin sinun, niin ajatteletko uhkauksillasi olevan jotain muuta vaikutusta kuin helpotuksen tunne?

Ja sitä en edelleenkään ymmärrä näissä, ettei yhteensopimattomuudesta johtuva ero tule yhtään mieleen, vaan aletaan mieluummin valittaa netissä ja leikkiä jotain mykkäkoululeikkejä, kun kumpikin olis onnellisempi erillään. Vai leikitäänkö tässä jotain marttyyriä lasten silmissä? Voin kertoa ettei kannata, annatte vain lapsille täysin vinksahtaneen kuvan parisuhteesta.

Kannattaa etsiä syyllistä peilistä, jos koira on parempaa seuraa kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Näethän ap jo näistä vastauksista millaiseen logiikkaan koiraihmiset kykenevät. Yksi tuo esiin koiran viattomuuden kaikkeen, toinen syyttää sinua mustasukkaisuudesta vaikka kyseessä on persijeelleen menevä parisuhde.

Seuraava vaihe on ap:n syyllistäminen joka laajenee nopeasti yleiseksi miesvihaksi.

En ole koiraa syyttänytkään. Ja voin sanoa että koiraa on koulutettu enemmän kuin keskiverto turreja, kumppani kouluttaa töikseen koiria. Mutta meillä asiat on niin sairaita ettei koiralle saa sanoa Ei, joka asia pitää lähteä positiivisen vahvistamisen kautta. Ap

Mitä sä kuvittelet että täällä netissä maukuminen auttaa?? Lapsiparat kun tommonen vanhempi.

Kuulostaa rasittavalta. Olen yksin asuva naisihminen ja mulla on koiria, mutta silti huomaan minäkin tuon joidenkin hurahtuneisuuden, osalle ihmisistä koirat ei ole enää koiria vaan niitä kohdellaan kuin ihmisiä, lenkilläkin tulee jatkuvasti vastaan näitä, joita koira määrää, jos koira haluaa seisoa paikoillaan keskellä tietä tuijottamassa toisen koiria, niin sitten siinä seisotaan, vaikka toinen koirineen pysähtyisi hyvän matkan päähän odottamaan, että tie olisi "auki" niin siinä vaan törötetään, koska koira haluaa.

Sitten on netissä nämä kielarikuvat koirien kanssa, siis hyi helvetti. On munkin koira joskus vahingossa onnistunut nuolaisemaan suusta, mutta en kyllä huvikseen sellaista koiran kanssa tee, ällöttävää.

Otan osaa jos koira pilaa jonkun parisuhteen, toisaalta voihan se olla, ettei se parisuhde muutenkaan silloin ole parhaimmasta päästä, mutta yhtäkaikki ymmärrän ketutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mustasukkainen koiralle?  :o

Ei yllätä yhtään. Naiset ovat niin pikkumaisia ja huomion kipeitä. Omani oli mustasukkainen lenkkeilylle. Otin kuulma liikaa aikaa itselleni. Lapset oli tuolloin jo teini-ikäisiä, joten siitä ei ollut kyse että perheen työt olisivat kaatuneet vaimon niskaan.

Mulla oli mies, joka ei päästänyt lenkille. Oli niin stanan mustasukkainen, että pelkäsi, että tapaan jonkun miehen siellä lenkillä. Eikä ne perheen kotityöt kenenkään niskaan kaadu puolen tunnin-tunnin kuntoilusta.

Hyvässä parisuhteessa hellyyttä ja läheisyyttä riittää sekä puolisolle että koiralle. Jotain muuta on suhteessanne nyt pielessä ja sen seurauksena sinä et saa enää puolisoltasi kaipaamaasi läheisyyttä. Oletko kysynyt, miksi? 

Hyvässä parisuhteessa hellyyttä ja läheisyyttä riittää sekä puolisolle että koiralle. Jotain muuta on suhteessanne nyt pielessä ja sen seurauksena sinä et saa enää puolisoltasi kaipaamaasi läheisyyttä. Oletko kysynyt, miksi? 

Koittakaa keskustella asiasta rakentavasti, kuten aikuiset ihmiset. Parisuhdeterapia voi myös auttaa.

Tälleen parisuhteessa olevana ihmisenä, jolle koira on yhtä tärkeä kuin kaksijalkaisetkin perheenjäsenet, tuossa kauhistuttaa eniten se, ettei koiran huonoon käytökseen muka saisi puuttua. Kyllä meillä tulee palautetta niin koiralle, kissalle kuin ihmisellekin, jos perseilee talon yhteisten sääntöjen vastaisesti. Ei siitä ole toistaiseksi kukaan rikki mennyt, koira on tervepäinen ja kiltti.

Kuulun silti näihin pahamaineisiin hörhöihin, joilla seurustelukumppani lähtisi kävelemään vauhdilla, jos alkaisivat vetää jotain "minä vai koira" -showta. (Minulle sama kuin aikuinen mies kysyisi multa "minä vai lapsi".)

Sen sijaan olen kyllä valmis joustamaan ja keskustelemaan, jos joku asia esim. koiran käytöksessä tai minun ja koiran yhteiselossa tuntuu puolisosta ikävältä. Esim. 3 vuotta sitten joustin siinä, ettei lemmikeitä enää päästetä makuuhuoneeseemme edes lattialle niin se pysyy siistimpänä. Tuntui se minusta toki ikävältä joutua nukkumaan erillään pikku mussukoistani (sängyssä eivät yleensä olleet, vaan lattialla), mutta tuo siisteyspointti oli minustakin ihan järkevä.

Tsemppiä, toivottavasti saatte tilannetta korjattua paremmaksi.

Naapurissa tuli just avioero kahden villakoiran vuoksi. Pari vuotta sitten vaimo hankki ensin yhden koiran, jota kantoi pihalla ja leperteli sille kuin vauvalle, sitten hankittiin toinen koira. Lapset ja mies eivät saaneet mitään huomiota, koirein kanssa kului kaikki aika. Nyt mies on lähtenyt ja pojat hänen kanssaan. Nainen kanniskelee koiriaan sylissä ulkona vieläkin, vaikka eivät ole pentuja tai sairaita.

Joo, ei koskaan enää koira naista minulle! Olet ihan jäljillä ap. 

Minä lähtisin lasten kanssa menemään tuollaisesta suhteesta.

Mies ei enää halua olla sun kanssa muutenkaan, päättää tunteensa johonkin hiton rakkiin.

Lähde kävelemään.