Vanheneminen potuttaa! Onko muita 40+ ikäisiä, joilla sama tunne?

Fyysisen kunnon rapistumista en ole vielä huomannut, aloitin säännöllisen treenin (lihaskuntoa ja aerobista, mm. juoksemisen) kuutisen vuotta sitten. Olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin kaksikymppisenä.

Varmaan liippaa aiheen vierestä mutta juuri oli keskustelua iästä ja vanhemisesta. Lapsesta asti oon ajatellut että alle 30 vuotiaat ovat vielä nuoria, 40-50 vuotias on aikuinen ja siitä eteenpäin onkin vähän harmaata aluetta, kun toiset kuusikymppiset ovat todella aktiivisia ja nuorekkaita, kun taas toiset vaikuttaa paljon vanhemmilta. Eletty elämä tietenkin vaikuttaa tähän. Itse oon 27 mutta oon todistanut monet ikäkriisit sekä omanikäisteni että vanhempieni toimesta, enkä ikinä oo ymmärtänyt että miksi siitä pitää murehtia.. Ehkä ei pidä verrata omia huonoja puolia nuorempien ihmisten hyviin puoliin. 

Pyörissäkin on varmasti yhtä paljon eroa kuin pyöräilijöissä! Jos haluat kroppaa ylläpitää niin suosittelen lämpimästi säännöllistä venyttelyä. Mun silmissä kropan vanheneminen näkyy ekana vetreydessä (tai toisinsanoen kankeudessa) kun ei saa enää kenkiä mukavasti jalkaan ja ryhti alkaa roikkumaan ym. 

Oikeesti ei voi mitenkään tulla yllätyksenä että kuntoaan pitää hoitaa!

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti ei voi mitenkään tulla yllätyksenä että kuntoaan pitää hoitaa!

Tämä! Eikä se liity ikään mitenkään, itse olen paremmassa kunnossa nyt 44v kuin parikymppisenä. Kiitos treenin (cross trainimh, nyrkkeily, sali). Ja lapsiakin on kolme.

Olen paljon nuoremman näköinen kuin useimmat 40+. Pidä itsestäso huolta, liiku, syö hyvin ja pukeudu kivasti. :)

Olen erittäin tyytyväinen ja onnellinen 45 vuotias. Elämä soljuu hyvin mukavana päivästä toiseen, on ihana mies, kolme upeaa teiniä, ikioma koti, tosi mukava työ, ystäviä, terveys mitä mainioin ja kaikki on kunnossa. Ulkonäön kanssa olen ihan sinut ja en sitä ajattele juurikaan. Minä olen minä, olen tämän näköinen ja mikäs tässä on ollessa.

Sama täällä, kohta 42 v. Tuntuu, että elämä oli tässä. Kunto on huono, ikä näkyy jo hiukan naamasta, jotenkin tuntuu että kaikki on huonosti ja tulevaisuus pelottaa. Pelkään, että alavireys menee jo masennuksen puolelle. Kun alan järjellä ajattelemaan niin elämäni on aika hyvällä mallilla, mutta silti näen tulevaisuuden synkkänä. Näköpiirissä vaan töitä. Toivottavasti olisi ohimenevää tämä synkkyyden kausi.

Ellet ole ollut nuorempana urheilija, tuossa iässä on mahdollista päästä reippaasti parempaan kuntoon kuin parikymppisenä, erityisesti kestävyyskunnon ja voiman osalta.

Höh, minusta on ihanaa olla viisikymppinen. En ollenkaan haikaile nuoruuteen takaisin, aikansa kutakin. Muu ei pelota kuin se, että sairastuu vaikka alzheimeriin ja joutuu vuosikausia kitumaan. Olenkin ajatellut, että en ota vastaan mitään lääketieteellistä hoitoa, joka pidentää ikää, siis sitten kun olen vanha. Oma äitini on 90-v ja kamalan huonossa kunnossa ja syö pääruuakseen lääkkeitä, osa lääkkeistä on lääkkeiden aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. Minusta tuo on aivan hullua hommaa, voitaisiin ihan hyvin tehdä päätös, että vaikka yli 80-vuotiaiden elinikää ei enää yritetä jatkaa. 

Teen kaikkeni, että pysyn hyvässä kunnossa; liikun, vaivaan harmaita aivosolujani mm. opiskelemalla, pyrin pysymään virkeänä ulkoilemalla, tapaamalla ystäviä, käymällä erilaisissa tapahtumissa, harrastamalla käsitöitä ja kaikenlaiseta luovaa, syön terveellisesti, käyn luontaishoidoissa, vältän stressiä ja nautiskelen kaikesta mistä voin, muistan kiitollisuuden ja nauran paljon.

Höh, 40-v on vielä nuori! Fyysisesti pääset parempaan kuntoon kuin parikymppisenä.

Itsellä ikä näkyy lähinnä ryppyinä silmäkulmissa ja harmaina ohimoilla. Ei haittaa 😊

Nainen 53, ei haittaa vanheneminen enkä kaipaa nuoruutta ollenkaan. Vaihdevuosissa nyt ei jaksa eikä huvita kuntoilla. Ajattelin että en väkisin yritä. Joka paikka naksuu,  välillä ihan jäykkänä kivistää ja kolottaa milloin mistäkin. Harmaita karvoja eikä ryppyjä ei ole vielä mutta ihossa näkyy normaali vanheneminen, on ohuempaa ja kuivempi. Pitäisi muistaa rasvata perusvoiteella enemmän. Syömishäiriööni en enään stressaa niin että ikä on tuonut armoa ja hyväksyntää itseään kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti ei voi mitenkään tulla yllätyksenä että kuntoaan pitää hoitaa!

Tämä! Eikä se liity ikään mitenkään, itse olen paremmassa kunnossa nyt 44v kuin parikymppisenä. Kiitos treenin (cross trainimh, nyrkkeily, sali). Ja lapsiakin on kolme.

Olen paljon nuoremman näköinen kuin useimmat 40+. Pidä itsestäso huolta, liiku, syö hyvin ja pukeudu kivasti. :)

Mistä alapeukut, en ymmärrä ;)

Siitä että on hyvässä kondiksessa yli nelikymppisenä ja oon tyytyväinen itseensä??

Ylipainoisia on todella paljon tässä iässä ja se tuo fyysisiä ongelmia. Jaksan töissäkin paremmin kuin moni kolmekymppinen joka ei liiku. Lapsiakin on kolme, sekään ei ole estänyt pitämästä itestäni huolta. Nelikymppinen ei ole mikään ikäloppu ;)

Minä olen 38-vuotias ja järkytyn aina peiliin vilkaistessa, miten naama roikkuu ja tukka harmaantuu. Eikä ulkonäkö ole edes minulle tärkeää!

Siis miten teillä kunto huononee jo tuossa iässä?  Ymmärtäisin, jos olisi yli 70-vuotias, mutta jo 40-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 38-vuotias ja järkytyn aina peiliin vilkaistessa, miten naama roikkuu ja tukka harmaantuu. Eikä ulkonäkö ole edes minulle tärkeää!

Juu, minä olen perinyt kivat hamsteripussit poskiin, mitkä ei kyllä lähde millään maratonilla tai kiitollisuudella. Ongelmana, se, ettei ole miestä eikä perhettä eikä töitä ja ne pitäisi näillä hamsteriposkilla saada.

Vanheneminen on kultaa. Elämä on lahja. Kuntoon voi vaikuttaa itse ja niin kauan kuin terveenä pysyy, pystyy vaikuttamaan omaan elämänlaatuunsa varsin paljon.

Olen 52, kolme lastakin tehtynä.

Ap, sinun kannattaa ottaa vaikka personal trainer tueksi ja alkaa pikkuhiljaa vaan panostamaan siihen kuntoiluun. Salia, uintia, kävelyä, hiihtoa ym. Siitä se lähtee.

Jaa, ja kuntoko se kulkee käsi kädessä ulkonäön suhteen? Kun katsoo noita vähänkään vanhempia maratoonareita ja juoksijoita, niin ne näyttävät kaikki siltä kuin olisivat pelkkää jännettä, luuta ja ryppyä. Suurempi merkitys on sillä, että jättää auringonoton väliin, niin ihokin pysyy nuorekkaampana.

Miksi se on muuten aina juoksu, jolla sitä kuntoa pitää kohentaa? Ihan samat terveysvaikutukset saa about 0.5 - 1 tunnin kävelyllä päivittäin. Tutkimusten mukaan yli tunnin laukkaamisella ei edes saavuta enää merkittävää etua.

Liikunta on yliarvostettua, tosin jos suomalaiseen terveysvalistukseen on uskominen, liikunnalla kuolleetkin nousevat haudoistaan.

Tiedän 88-vuotiaan, joka vieläkin käy kahden tunnin kävelylenkillä päivittäin.Tietysti hitammin kuin aiemmin.  On virkeä ja hyvässä kunnossa. 

Nyt vaan sauvakävelylle, niin kyllä se kunto siitä kohenee. 

Eniten ärsyttää näön heikentyminen. Nimimerkillä Ensimmäiset moniteholasit 42-vuotiaana.

Kyllä sen vaan huomaa. Olen ikäisekseni hyvässä kunnossa, mutta fysiikka ei ole enää samanlainen kuin nuoremmilla. Kertoohan se jotain, että esim. cooperin testissä ja kuntotesteissä on ikään perustuvat tulosluokat. Että kun 40-vuotiaana juoksee cooperissa ”erinomaisen” niin 25-vuotiaalla se on keskinkertainen tulos.

Kehittyminen (urheilulajeissa) on hitaampaa kuin nuoremmilla, vaikka treenimäärä olisikin sama. Kyllähän se vähän harmittaa.

Liikuntaa harrastan ja tavoite on kehittyä, joten hitaasti mutta varmasti... ai niin, kilotkin kertyvät nykyään helpommin kuin ennen ja lähtevät hitaammin. Enää ei voi syödä miten sattuu ja ajatella, että kyllä se lähtee kun liikkuu.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten teillä kunto huononee jo tuossa iässä?  Ymmärtäisin, jos olisi yli 70-vuotias, mutta jo 40-vuotiaana?

Kyllä se kunto huononee jo 25-vuotiaana, jos ei mitään tee sen eteen.