Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä teinin kanssa, kun vanhemmilla ei ole enää otetta?
19.06.2019 |
Olen siis kyseisen teinin sisko ja katsellut viime vuodet vierestä tätä suoranaista perseilyä. Itse en koskaan olisi kehdannut toimia yhtä epäkunnioittavasti ja törkeästi vanhempiani tai sääntöjä kohtaan. Tottakai itsekin pistin joissakin asioissa hanttiin, mutta en koskaan tuolla tasolla miten sisko tekee.
Sisko ei kunnioita mitään rajoja vaan vaatii että kaikesta pitäisi olla joustamassa. Milloin kotiintuloajoista, milloin kännykän käytöstä, milloin jo annetuista rangaistuksista. Joustaahan ei pitäisi, mutta vanhemmat lopulta taipuvat koska eivät jaksa sitä ainaista tappelua, jossa sitten heidät haukutaan pystyyn ja alistetaan täysin. Itsekään en jaksa huutoa aamusta iltaan.
Meillä on muutenkin täysin eri säännöt olleet samanikäisinä. Siskoni saa juoda alkoholia ja käydä bileissä, vaikka itseltä tuo oli ehdottomasti kielletty eikä siitä joustettu kuin vasta vähän ennen 18 ikävuotta. Silloinkin sain vain kaksi siideriä. Siskoni vetelee 20% liköörejä yms. ja kavereilta ihan viinaakin. Siskon kotiintuloajat ovat löysemmät ja hän saa kulkea missä huvittaa. En ole tästä katkera, vaan lähinnä järkyttynyt että miksi siskoa kasvatetaan tällä tavalla. Lopputuloksena on narsistiset piirteet, epäkunnioittava ja kiittämätön käytös, ei ota mistään vastuuta eikä näe itsessään mitään vikaa tai tunne syyllisyyttä vaikka olisi aihetta. Nyt kun kasvatuksen löysyys alkaa näkyä, eivät vanhempani selkeästi saa hän enää kuriin vaan menevät sieltä mistä aita on matalin. Jopa äitini joka on meillä aina ollut se ”tiukkis” ei enää ole mitään enää siitä mitä hän oli.
Hän saa täällä toiset itkemään tuolla käyttäytymisellä ja itseä vain suututtaa tuollaisen hyväksyminen ja vierestä katsominen.
Mitä voin siskona tehdä? Puhuminen ei ole auttanut, sisko korkeintaan kuuntelee pakollisen määrän ja pian on taas soveltamassa sääntöjä ja juuri puhuttuja asioita oman päänsä mukaan. Lisäksi vääristelee sanottuja ja tapahtuneita asioita sekä valehtelee.
Ikää siskolla on 16, itsellä pian 20.
Kommentit (83)
NäinMeillä kirjoitti:
Kasvatuksen idea ei ole saada jotain "kuriin" vaan saada nuori itse ymmärtämään mikä on oikein ja hyväksi. Jos tätä ymmärrystä ei ole niin mikään määrä kuria tai mikään määrä rangaistuksia ei saa aikaan mitään lopullista muutosta.
Sinä Ap olet itse ollut erilainen luonne kuin siskosi. Sinä olet ymmärtänyt helpommalla sen, miksi sääntöjä on ja mitkä ovat niiden tarkoitukset. Siskosi taas kapinoi voimakkaasti ja pitää kaikkia rajoituksia henkilökohtaisina loukkauksina itseään kohtaan. En usko että mikään määrä kuria ja kasvatusta voisi tätä perusluonnetta muuttaa.
On ikävää että vanhempasi ovat ikäänkuin luovuttaneet. Niin ei tietystikään pitäisi tehdä. Nyt olisi kuitenkin aika vaihtaa suntaa ja keksiä jotain uutta. Pelkkä kuri ei ole auttanut joten lähestymistapaa pitää muttaa. Ainakin ensiksi olisi tärkeää saada aikaan jonkinlainen terve keskusteluyhteys vanhempien ja nuoren välille. Vasta sitten voidaan asioista alkaa keskustelemaan rauhallisesti. Silloin kun tunteet vellovat, ei kannata asioita puida liikaa koska siitä seuraa vain huutamista.
Meillä on itsellämme kotona kaksi teiniä joista toinen on aina ollut paljon rauhallisempi ja helpompi, toinen tulisempi luonne jonka kanssa on ollut monenmoista konfliktia. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan myös hyvin ajattelevainen ja ymmärtäväinen nuori mutta kun tunteet ottavat vallan niin kaikki on pelkkää p*skaa ja kukaan ei ymmärrä mitään. Olenkin vähitellen oppinut että silloin kun tilanne on "päällä", en tee muuta kuin sanon lyhyesti oman kantani asiaan ja sitten annetaan tilanteen vähän jäähtyä ilman sen suurempaa riitelyä tai jankkausta. Asiaan palataan sitten vaikka seuraavana päivänä ja silloin edessä onkin yleensä paljon nöyrempi nuori joka on asiaa mietittyään tullut siihen lopputulokseen että ehkä hän saattoikin olla ainakin vähän väärässä ja sitten asioista päästään keskustelemaan paljon rakentavammin.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Toki on selvää, että murrosikäisellä tunteet kuohuu enkä nyt sano ettei olisi normaalia kokeilla rajoja ja olla välillä tuittupää. Lähinnä se, että missä se raja menee mikä on vielä hyväsyttävää teiniltä ja mikä ei.
En sano että tottelemattomuudesta pitäisi olla joku kuukauden kännykkäkielto, se ei auta ketään. Siskon kanssa on monta kertaa yritetty keskustella asiallisesti, mutta tilanne johtaa aina siihen huutoon siskon osalta jos vähääkään tulee jotain epämiellyttävää. Ei suostu ymmärtämään sitä että esimerkiksi tässä taloudessa asuu muitakin kuin hän itse. Meillä on kotiintuloajat siitäkin syystä että meidän isä on hyvin herkkäuninen ja herää helposti jo ovi alkaa käymään keskellä yötä. Nukkuu muutenkin todella huonosti ja kun täällä muut käy töissä niin minusta se nukkumisrauha on arkena kaikille suotava, vaikka olisi itse kuinka kesälomalla. Raja on ollut klo 00.00 kotiin.
Vanhemmat ovat yrittäneet puhua myös käyttäytymisestä ja haukkumisesta sekä varastamisesta rauhallisesti että se tuntuu pahalta eikä se ole oikein. Sisko ei edes myönnä kaikkea mitä on tullut sanottua tai tehtyä, vaan kiistää ja keksii vaikka mitä selityksiä että pääsisi kuin koita veräjästä. On jopa kavereitaan syyttänyt varastamisesta vaikka olisi sen tehnyt itse.
Hirveää katsella tuollaista vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä muutettiin omilleen jo 16-18-vuotiaina, minä ja siskoni siis. Tai no, toinen siskoistani asui pari vuotta mummomme kanssa, kunhan toinen aste oli käyty.
Harmi jos vanhempasi joustavat lopulta kaikessa, siskosi tottuu siihen että kaiken saa kun vinkuu ja huutaa tarpeeksi. Ei kannata olla kade tai katkera, tuo kostautuu hänelle kyllä esim. parisuhteissa ja työelämässä. Tosin itsekin olin pahimmassa tunnekuohussa ihan hirveä teini, mutta ihan hyvä musta tuli kun siitä rauhoituin ja saatiin asiat puhuttua vanhempien kanssa, niin ei ole kenelläkään mitään hampaankolossa tuolta ajalta.
Paitsi no, katkeroitunut isosisko. :D
Itse en ole katkera, enkä haluaisi että tilanne kostautuu hänelle tulevaisuudessa ihmissuhteissa. Itsellä nyt muutto ei ole millään tasolla ollut ajankohtainen vielä lukioaikana. Lukion jälkeen olin välivuodella ja sain töitä huhtikuun lopulla. Mitään järkeä ei ole sen jälkeen ollut muuttaa, koska odotan tuloksia eri kaupunkeihin. Jos ei opiskelupaikka irtoa, niin sitten muutan lähimpään isompaan kaupunkiin.
Ap
"Tilanne kostautuu hänelle tulevaisuudessa", mikä ihmeen kristallipallo sulla siellä on? Etkö tiennyt, että elämää voi elää niin monella tavalla?
Vastasin edelliseen viestiin jossa näin todettiin ja kyllähän se kostautuu ihmisisuhteissa jos olettaa että voi käyttäytyä miten lystää välittämättä siitä mitä toinen tuntee. Nyt jo ollut ongelmia kavereiden kanssa nimenomaan tämän käytöksen takia.
Ap
Jos olet aidosti huolissasi, ja erityisesti alaikäisen alkoholinkäytön ollessa kuvioissa, voit ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Se ei vielä tarkoita sitä, että siskosi otettaisiin huostaan vaan aloittaisi perheenne avuntarpeen selvittelyn. Murrosikään kuuluu raivokastakin irtautumista, mutta päihteet ovat jo aitoa ongelmakäytöstä.
Myös vanhemmillasi on mahdollisuus tehdä siskostasi lasu, jos omat keinot loppuvat. Aina 18-vuoden ikään asti tämä on mahdollista. Sen jälkeen siskosi on yhteiskunnan silmissä omillaan eli apua saa paljon hankalammin. Kannattaa siis toimia ennen täysi-ikäisyyttä, jos kokee ulkopuolisen korjausliikkeen tarpeelliseksi.
Täällä vastailee nyt joku angstinen raivoteini, jolla on traumat isosiskoaan kohtaan, kun tykittää noita negaviestejä. Tsemppiä teinarille, kyllä ne hormonit siitä tasaantuu jahka vähän kasvat! :'DD
Mun siskoni oli myös aikoinaan kovasti ”huolissaan” minusta. Kummasti vaan ole pärjännyt paljon paremmin kuin hän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi vuotta vanhempi isosisko, joka on oikeasti suorastaan pilannut elämäni. Hän kyttää ja vertaa, eikä tajua että on sisko, ei vanhempani, enkä minä ole hänelle mitenkään tilivelvollinen.
Asettuu siis tuomitsevana yläpuolelle vaikka ollaan jo keski-ikäisiä. Parikymppisenä hän oli hirveä, kaikkitietävä päsmäri. Unohti myös sujuvasti millainen itse oli teininä.
Ok. Mutta miten tämä nyt auttoi ap:tä? Hän ei ole sinun isosiskosi.
NäinMeillä kirjoitti:
Kasvatuksen idea ei ole saada jotain "kuriin" vaan saada nuori itse ymmärtämään mikä on oikein ja hyväksi. Jos tätä ymmärrystä ei ole niin mikään määrä kuria tai mikään määrä rangaistuksia ei saa aikaan mitään lopullista muutosta.
Sinä Ap olet itse ollut erilainen luonne kuin siskosi. Sinä olet ymmärtänyt helpommalla sen, miksi sääntöjä on ja mitkä ovat niiden tarkoitukset. Siskosi taas kapinoi voimakkaasti ja pitää kaikkia rajoituksia henkilökohtaisina loukkauksina itseään kohtaan. En usko että mikään määrä kuria ja kasvatusta voisi tätä perusluonnetta muuttaa.
On ikävää että vanhempasi ovat ikäänkuin luovuttaneet. Niin ei tietystikään pitäisi tehdä. Nyt olisi kuitenkin aika vaihtaa suntaa ja keksiä jotain uutta. Pelkkä kuri ei ole auttanut joten lähestymistapaa pitää muttaa. Ainakin ensiksi olisi tärkeää saada aikaan jonkinlainen terve keskusteluyhteys vanhempien ja nuoren välille. Vasta sitten voidaan asioista alkaa keskustelemaan rauhallisesti. Silloin kun tunteet vellovat, ei kannata asioita puida liikaa koska siitä seuraa vain huutamista.
Meillä on itsellämme kotona kaksi teiniä joista toinen on aina ollut paljon rauhallisempi ja helpompi, toinen tulisempi luonne jonka kanssa on ollut monenmoista konfliktia. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan myös hyvin ajattelevainen ja ymmärtäväinen nuori mutta kun tunteet ottavat vallan niin kaikki on pelkkää p*skaa ja kukaan ei ymmärrä mitään. Olenkin vähitellen oppinut että silloin kun tilanne on "päällä", en tee muuta kuin sanon lyhyesti oman kantani asiaan ja sitten annetaan tilanteen vähän jäähtyä ilman sen suurempaa riitelyä tai jankkausta. Asiaan palataan sitten vaikka seuraavana päivänä ja silloin edessä onkin yleensä paljon nöyrempi nuori joka on asiaa mietittyään tullut siihen lopputulokseen että ehkä hän saattoikin olla ainakin vähän väärässä ja sitten asioista päästään keskustelemaan paljon rakentavammin.
Mun äidin mielestä kasvatus ainakin oli nimenomaan sitä, että minut piti saada kuriin, vaikka mitään vaikeuksia ei ollut, paitsi juuri tuo ajattelu. Ilkeä, horveä ihminen, jonka mielestä kuriin laittamista oli mm. se, että kun kutsui minut syömään golf-klubille (olin jo noin 30), alkoi ohjeistaa, että sinne pitää sitten tulla siistinä. Excuse me, olin siihen mennessä käynyt isoäitini golf-klubilla syömässä USEITA KERTOJA eikä hän ollut IKINÄ kertonut minulle, miltä siellä pitää näyttää. Ja isoäitini golf-klubi oli Suomen maineikkain ja hienoin, äidin jokin paljon kämäsempi kakkaklubi jossain syrjäseudulla. Sitten HÄN SUUTTUI, koska sanoin hänelle vihaisesti, ettei minua tarvitse mitenkään ohjeistaa. En sitten mennyt sille köyhien kakkaklubille syömään. Että sellaista. Jotkut vanhemmat ne vain osaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkaiset vanhempiasi pitämään puolensa. Pidät siskoa silmällä kylillä, ja opastat myös muita tekemään niin. Eli kudot turvaverkon sen ympärille. V*ttuilet kännykänkäytöstä siskolle. Kutsut sitä kakaraksi ja käytöstä lapselliseksi. Kyllä se jossain vaiheessa tajuaa itsekin, tai sitten on täysipölö. Älä vaan luovuta.
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
Kasvatuksen idea ei ole saada jotain "kuriin" vaan saada nuori itse ymmärtämään mikä on oikein ja hyväksi. Jos tätä ymmärrystä ei ole niin mikään määrä kuria tai mikään määrä rangaistuksia ei saa aikaan mitään lopullista muutosta.
Sinä Ap olet itse ollut erilainen luonne kuin siskosi. Sinä olet ymmärtänyt helpommalla sen, miksi sääntöjä on ja mitkä ovat niiden tarkoitukset. Siskosi taas kapinoi voimakkaasti ja pitää kaikkia rajoituksia henkilökohtaisina loukkauksina itseään kohtaan. En usko että mikään määrä kuria ja kasvatusta voisi tätä perusluonnetta muuttaa.
On ikävää että vanhempasi ovat ikäänkuin luovuttaneet. Niin ei tietystikään pitäisi tehdä. Nyt olisi kuitenkin aika vaihtaa suntaa ja keksiä jotain uutta. Pelkkä kuri ei ole auttanut joten lähestymistapaa pitää muttaa. Ainakin ensiksi olisi tärkeää saada aikaan jonkinlainen terve keskusteluyhteys vanhempien ja nuoren välille. Vasta sitten voidaan asioista alkaa keskustelemaan rauhallisesti. Silloin kun tunteet vellovat, ei kannata asioita puida liikaa koska siitä seuraa vain huutamista.
Meillä on itsellämme kotona kaksi teiniä joista toinen on aina ollut paljon rauhallisempi ja helpompi, toinen tulisempi luonne jonka kanssa on ollut monenmoista konfliktia. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan myös hyvin ajattelevainen ja ymmärtäväinen nuori mutta kun tunteet ottavat vallan niin kaikki on pelkkää p*skaa ja kukaan ei ymmärrä mitään. Olenkin vähitellen oppinut että silloin kun tilanne on "päällä", en tee muuta kuin sanon lyhyesti oman kantani asiaan ja sitten annetaan tilanteen vähän jäähtyä ilman sen suurempaa riitelyä tai jankkausta. Asiaan palataan sitten vaikka seuraavana päivänä ja silloin edessä onkin yleensä paljon nöyrempi nuori joka on asiaa mietittyään tullut siihen lopputulokseen että ehkä hän saattoikin olla ainakin vähän väärässä ja sitten asioista päästään keskustelemaan paljon rakentavammin.
Taidat olla itse rauhallinen luonne? Meillä oli ongelmana se, että äitikin on temperamenttinen, ja halusin aina ratkaista riidat heti. En kestä mennä nukkumaan keskeneräisten asioiden kanssa. Olen siis myös nopea ja malttamaton. Oli hankala yhtälö, kun lapsella oli myös kiivas temperamentti. Mitään ei tosiaankaan jäähdytelty...
Olen melko rauhallinen luonne mutta kyllä se teini sai minunkin päreeni palamaan moneen kertaan ennen kuin tajusin että minun kuuluu olla oikeasti se vakaa aikuinen joka ei mene mukaan huutamiseen tuli sitten mitä vain.
Vaikka joku vanhempi olisikin temperamenttinen itsekin, juuri aikuisuuteen kuuluu se että osaa myös ymmärtää omaa käytöstään ja katsoa milloin se temperamentti ei edistä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi vuotta vanhempi isosisko, joka on oikeasti suorastaan pilannut elämäni. Hän kyttää ja vertaa, eikä tajua että on sisko, ei vanhempani, enkä minä ole hänelle mitenkään tilivelvollinen.
Asettuu siis tuomitsevana yläpuolelle vaikka ollaan jo keski-ikäisiä. Parikymppisenä hän oli hirveä, kaikkitietävä päsmäri. Unohti myös sujuvasti millainen itse oli teininä.
Ok. Mutta miten tämä nyt auttoi ap:tä? Hän ei ole sinun isosiskosi.
Tää oli ap:lle peili.
Esimerkiksi nuo siskon kaverijutut yms on täysin asioita, jotka ei todellakaan kuulu enää siskolle. Tai siskon ja vanhempien suhteet.
Ap:lle kuuluu se ap:n oma suhde siskoon. Voisi aloittaa esim olemalla asiallinen ja tasavertainen.
Jos alaikäinen on jossain bileissä juomassa, soita poliisit perään. Säikäyttävät sen teinin oikein kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni oli myös aikoinaan kovasti ”huolissaan” minusta. Kummasti vaan ole pärjännyt paljon paremmin kuin hän...
Jos sisko valehtelee, käyttää alkoholia, haukkuu pystyyn ihmisiä ja käyttäytyy muutenkin törkeästi riippumatta siitä missä ollaan, varastaa ja saa omatkin kaverisuhteensa sekaisin niin ei se minusta hyvältä näytä ja mene tavallisen teineilyn piikkiin ja tuollaisesta käytöksestä on jo syytä olla huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Rohkaiset vanhempiasi pitämään puolensa. Pidät siskoa silmällä kylillä, ja opastat myös muita tekemään niin. Eli kudot turvaverkon sen ympärille. V*ttuilet kännykänkäytöstä siskolle. Kutsut sitä kakaraksi ja käytöstä lapselliseksi. Kyllä se jossain vaiheessa tajuaa itsekin, tai sitten on täysipölö. Älä vaan luovuta.
Ei ketään kasvateta käyttäytymällä itse huonosti ja haukkumalla toista. Kasvatus tehdään näyttämällä itse hyvää ja aikuismaista esimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aidosti huolissasi, ja erityisesti alaikäisen alkoholinkäytön ollessa kuvioissa, voit ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Se ei vielä tarkoita sitä, että siskosi otettaisiin huostaan vaan aloittaisi perheenne avuntarpeen selvittelyn. Murrosikään kuuluu raivokastakin irtautumista, mutta päihteet ovat jo aitoa ongelmakäytöstä.
Myös vanhemmillasi on mahdollisuus tehdä siskostasi lasu, jos omat keinot loppuvat. Aina 18-vuoden ikään asti tämä on mahdollista. Sen jälkeen siskosi on yhteiskunnan silmissä omillaan eli apua saa paljon hankalammin. Kannattaa siis toimia ennen täysi-ikäisyyttä, jos kokee ulkopuolisen korjausliikkeen tarpeelliseksi.
Myös ap itse voi tehdä siskostaan lasun, vaikka nimettömänä - vaikka sisko/vanhemmat arvaisikin, kuka sen on tehnyt. Mielestäni se on pieni huoli sen rinnalla, jos 16-vuotiaana käyttäytyy kuin vähämielinen. Kahden vuoden päästä kukaan ei voi enää ennakoivasti ohjata oikeaan suuntaan, sitten tulee vain seuraamukset, ellei teini ole maagisesti kasvattanut siihen mennessä aivoja päähänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi vuotta vanhempi isosisko, joka on oikeasti suorastaan pilannut elämäni. Hän kyttää ja vertaa, eikä tajua että on sisko, ei vanhempani, enkä minä ole hänelle mitenkään tilivelvollinen.
Asettuu siis tuomitsevana yläpuolelle vaikka ollaan jo keski-ikäisiä. Parikymppisenä hän oli hirveä, kaikkitietävä päsmäri. Unohti myös sujuvasti millainen itse oli teininä.
Ok. Mutta miten tämä nyt auttoi ap:tä? Hän ei ole sinun isosiskosi.
Tää oli ap:lle peili.
Esimerkiksi nuo siskon kaverijutut yms on täysin asioita, jotka ei todellakaan kuulu enää siskolle. Tai siskon ja vanhempien suhteet.
Ap:lle kuuluu se ap:n oma suhde siskoon. Voisi aloittaa esim olemalla asiallinen ja tasavertainen.
Millä tavalla olen ollut epäasiallinen tai kuvitellut olevani eriarvoisessa asemassa suhteessa siskooni?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
Kasvatuksen idea ei ole saada jotain "kuriin" vaan saada nuori itse ymmärtämään mikä on oikein ja hyväksi. Jos tätä ymmärrystä ei ole niin mikään määrä kuria tai mikään määrä rangaistuksia ei saa aikaan mitään lopullista muutosta.
Sinä Ap olet itse ollut erilainen luonne kuin siskosi. Sinä olet ymmärtänyt helpommalla sen, miksi sääntöjä on ja mitkä ovat niiden tarkoitukset. Siskosi taas kapinoi voimakkaasti ja pitää kaikkia rajoituksia henkilökohtaisina loukkauksina itseään kohtaan. En usko että mikään määrä kuria ja kasvatusta voisi tätä perusluonnetta muuttaa.
On ikävää että vanhempasi ovat ikäänkuin luovuttaneet. Niin ei tietystikään pitäisi tehdä. Nyt olisi kuitenkin aika vaihtaa suntaa ja keksiä jotain uutta. Pelkkä kuri ei ole auttanut joten lähestymistapaa pitää muttaa. Ainakin ensiksi olisi tärkeää saada aikaan jonkinlainen terve keskusteluyhteys vanhempien ja nuoren välille. Vasta sitten voidaan asioista alkaa keskustelemaan rauhallisesti. Silloin kun tunteet vellovat, ei kannata asioita puida liikaa koska siitä seuraa vain huutamista.
Meillä on itsellämme kotona kaksi teiniä joista toinen on aina ollut paljon rauhallisempi ja helpompi, toinen tulisempi luonne jonka kanssa on ollut monenmoista konfliktia. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan myös hyvin ajattelevainen ja ymmärtäväinen nuori mutta kun tunteet ottavat vallan niin kaikki on pelkkää p*skaa ja kukaan ei ymmärrä mitään. Olenkin vähitellen oppinut että silloin kun tilanne on "päällä", en tee muuta kuin sanon lyhyesti oman kantani asiaan ja sitten annetaan tilanteen vähän jäähtyä ilman sen suurempaa riitelyä tai jankkausta. Asiaan palataan sitten vaikka seuraavana päivänä ja silloin edessä onkin yleensä paljon nöyrempi nuori joka on asiaa mietittyään tullut siihen lopputulokseen että ehkä hän saattoikin olla ainakin vähän väärässä ja sitten asioista päästään keskustelemaan paljon rakentavammin.
Taidat olla itse rauhallinen luonne? Meillä oli ongelmana se, että äitikin on temperamenttinen, ja halusin aina ratkaista riidat heti. En kestä mennä nukkumaan keskeneräisten asioiden kanssa. Olen siis myös nopea ja malttamaton. Oli hankala yhtälö, kun lapsella oli myös kiivas temperamentti. Mitään ei tosiaankaan jäähdytelty...
Olen melko rauhallinen luonne mutta kyllä se teini sai minunkin päreeni palamaan moneen kertaan ennen kuin tajusin että minun kuuluu olla oikeasti se vakaa aikuinen joka ei mene mukaan huutamiseen tuli sitten mitä vain.
Vaikka joku vanhempi olisikin temperamenttinen itsekin, juuri aikuisuuteen kuuluu se että osaa myös ymmärtää omaa käytöstään ja katsoa milloin se temperamentti ei edistä asioita.
Todellakin tiesin nämä faktat. Mutta jos temperamentti on sellainen, ettei auta kymmeneen eikä sataan laskeminen, kun kiehuu jo sadasosasekunnissa, ei siihen mitkään taikatemput auta. Oikeasti en pystynyt muuttamaan temperamaenttiani, vaikka kovasti halusinkin. Olisi ollut kaikin puolin helpompaa, jos olisin pysynyt rauhallisena. Mutta tunnen itseni, ja pakottamalla itseni rauhalliseksi, tiedän että kohta räjähtää jossain kohtaa ja pahasti. Tätä on monen rauhallisemman ihmisen tosi vaikea käsittää.
En yhtään ihmettele miksi nyky-yhteiskunta suorastaan pursuaa itsekeskeisiä, vittumaisia ja täysin kädettömiä nuoria ja nuoria aikuisia, kun lukee näitä "keskity omaan elämää, anna siskon elää!!!" - kommentteja. Koetaan, että ollaan niin nokkelia, näppäriä ja itsenäisiä oman elämänsä herroja, kun saadaan rääpiä päätä vauvapalstalla aloittajalle (joka on mun mielestä tilkan verran köyhää elämää), te ilmeisesti sikiätte näitä kiukuttelevia ikiuhmaikäisiä? Ymmärrän aloittajaa oikein hyvin, itsellä oli aikalailla sama tilanne, sisarus sai olla epäkunnioittava ja epäkohtelias, mitään ei vaadittu ikinä. En ollut kateellinen, vaan huolissani, kuinka kiukutteleva naamaansa aukova ikiteini voi koskaan pärjätä missään, kun toisia kohtaan puuttuu kunnioitus täysin. Kuitenkin aikuistumisen ajat koitti, ja sisaruksestani on kasvamassa ihan yhteiskuntakelpoinen ihminen, vaikka suoraan sanottuna odotin hänestä narsistista massamurhaajaa. Joten aloittaja, voi olla, että kasvukipuinen siskosi pian alkaa tasoittua. Toki tuo alkoholi on ikävä kaveri kehittyvän nuoren aivoille ja keholle, siihen toki kannattaa puuttua.
Sairaita vastauksia on tullut. Tuolla yhdellä ei ole selvästi kaikki kotona. Työtä aikuinen tai teini itsekin, tiedä vaikka olisi ap sisko 🙄
Ap, täällä kaikki ymmärtää mitä tarkoitat, tosin tuo yksi ei ymmärrä, ja vaikutat fiksulta ja järkevältä ajatustesi kanssa. Huoleen on syytä, mutta et juuri voi mitää tilanteelle. Olet yrittänyt jutella siskollekin eikä se ole auttanut. Voit vain toivoa, että tilanne paranee ajallaan ja ahdollisesti muuttaa pois, ettei sinun tarvitse kärsiä vanhempiesi seurauksista. Vanhempasi on soppansa keittänyt ja kirjaa nyt satoa. Kieroon istutettu kasvaa kieroon ja muuta teennäistä löpinää, mutta ymmärtnet mitä tarkoitan.
Onnea ja menestystä sinulle. Ainakin vanhempasi jossakin onnistuivat - sinun kohdallasi. Ehkä vanhempasi eivät sittenkään niiiiiin huonoja kasvattajia olleet, siskossakin pitää olla hieman vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi vuotta vanhempi isosisko, joka on oikeasti suorastaan pilannut elämäni. Hän kyttää ja vertaa, eikä tajua että on sisko, ei vanhempani, enkä minä ole hänelle mitenkään tilivelvollinen.
Asettuu siis tuomitsevana yläpuolelle vaikka ollaan jo keski-ikäisiä. Parikymppisenä hän oli hirveä, kaikkitietävä päsmäri. Unohti myös sujuvasti millainen itse oli teininä.
Ok. Mutta miten tämä nyt auttoi ap:tä? Hän ei ole sinun isosiskosi.
Tää oli ap:lle peili.
Esimerkiksi nuo siskon kaverijutut yms on täysin asioita, jotka ei todellakaan kuulu enää siskolle. Tai siskon ja vanhempien suhteet.
Ap:lle kuuluu se ap:n oma suhde siskoon. Voisi aloittaa esim olemalla asiallinen ja tasavertainen.
Millä tavalla olen ollut epäasiallinen tai kuvitellut olevani eriarvoisessa asemassa suhteessa siskooni?
Ap
Sekaantumalla. Ja haukkumalla.
Siskosi ja hänen vanhempiensa suhde ei kuulu sinulle. Eikä sinulle kuulu myöskään siskosi kaverit. Millään tavalla.
Tykkäisitkö itse että se siskosi rääppisi pahantahtoisesti kylillä sitä, miten et ole päässyt vieläkään opiskelemaan tai että asuit vuoden työttömänä vanhempiesi nurkissa tms? Että kyllä sun nyt tarttee olla tosi luuseri, joka ei varmasti ikinä tule elämässään pärjäämään tolla menolla.
"Tilanne kostautuu hänelle tulevaisuudessa", mikä ihmeen kristallipallo sulla siellä on? Etkö tiennyt, että elämää voi elää niin monella tavalla?