Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä teinin kanssa, kun vanhemmilla ei ole enää otetta?
19.06.2019 |
Olen siis kyseisen teinin sisko ja katsellut viime vuodet vierestä tätä suoranaista perseilyä. Itse en koskaan olisi kehdannut toimia yhtä epäkunnioittavasti ja törkeästi vanhempiani tai sääntöjä kohtaan. Tottakai itsekin pistin joissakin asioissa hanttiin, mutta en koskaan tuolla tasolla miten sisko tekee.
Sisko ei kunnioita mitään rajoja vaan vaatii että kaikesta pitäisi olla joustamassa. Milloin kotiintuloajoista, milloin kännykän käytöstä, milloin jo annetuista rangaistuksista. Joustaahan ei pitäisi, mutta vanhemmat lopulta taipuvat koska eivät jaksa sitä ainaista tappelua, jossa sitten heidät haukutaan pystyyn ja alistetaan täysin. Itsekään en jaksa huutoa aamusta iltaan.
Meillä on muutenkin täysin eri säännöt olleet samanikäisinä. Siskoni saa juoda alkoholia ja käydä bileissä, vaikka itseltä tuo oli ehdottomasti kielletty eikä siitä joustettu kuin vasta vähän ennen 18 ikävuotta. Silloinkin sain vain kaksi siideriä. Siskoni vetelee 20% liköörejä yms. ja kavereilta ihan viinaakin. Siskon kotiintuloajat ovat löysemmät ja hän saa kulkea missä huvittaa. En ole tästä katkera, vaan lähinnä järkyttynyt että miksi siskoa kasvatetaan tällä tavalla. Lopputuloksena on narsistiset piirteet, epäkunnioittava ja kiittämätön käytös, ei ota mistään vastuuta eikä näe itsessään mitään vikaa tai tunne syyllisyyttä vaikka olisi aihetta. Nyt kun kasvatuksen löysyys alkaa näkyä, eivät vanhempani selkeästi saa hän enää kuriin vaan menevät sieltä mistä aita on matalin. Jopa äitini joka on meillä aina ollut se ”tiukkis” ei enää ole mitään enää siitä mitä hän oli.
Hän saa täällä toiset itkemään tuolla käyttäytymisellä ja itseä vain suututtaa tuollaisen hyväksyminen ja vierestä katsominen.
Mitä voin siskona tehdä? Puhuminen ei ole auttanut, sisko korkeintaan kuuntelee pakollisen määrän ja pian on taas soveltamassa sääntöjä ja juuri puhuttuja asioita oman päänsä mukaan. Lisäksi vääristelee sanottuja ja tapahtuneita asioita sekä valehtelee.
Ikää siskolla on 16, itsellä pian 20.
Kommentit (83)
Ei tuolle voi tehdä yhtään mitään. Vanhempanne eivät kykene selvästi tilannetta hoitamaan, ehkä heille voisi puhua perheneuvolaan menemisestä tms. Muuten tuo tosiaan kuulostaa aika rajattomalta meiningiltä, teini hakee ja kaipaa rajoja, mutta vanhemmat eivät kykene niitä asettamaan koska pelkäävät teiniä. Teini on saanut yliotteen, kun tietää ettei hänen raivoamistaan jakseta kuunnella, raivoamalla saa siis ennenpitkää periksi.
Tilanne olisi alunpitäenkin pitänyt hoitaa niin, että raivoamalla saa vielä vähemmän periksi, neuvottelemalla rauhallisesti voisi JOSKUS ehkä saada periksikkin (mutta vain joskus, ei aina!), mutta raivoaminen on väärä tapan ja sillä voi saada korkeintaan lisää hankaluuksia aikaan.
Luulen että tilanne on kuitenkin jo siinä pisteessä, että ilman ammattiapua tuosta ei enää nousta, todennäköisesti siskosi on kuitenkin jo pilalla ja kehittynyt sellaiseksi ihmiseksi kuin on, pitkällisen kasvatustyön tuloksena. Aikuisuus saattaa tasata luonnetta hieman ja tuoda vastuuta, vähän tuuristakin kiinni mihinpäin siskosi meno kallistuu, alkaa käyttämään esim. huumeita, ajautuuko huonoon seuraan, jättääkö opiskelut kesken jne.
Sinällään ilkeys ja narsistisuus on työelämässä vain etuja, varsinkin jos bisnesmaailmaan aikoo, niin sielläm pääse viheliäisimmät ihmiset kaikista pisimmälle, koska kykenevät tekemään moraalittomiakin päätöksiä ja asettamaan uran ja oman menestyksen KAIKEN muun edelle ja polkemaan muut jalkoihinsa mennessään. Eli jos vaakakuppi kallistuu tähän suuntaan saattaa siskosta tulla työelämässä menestynyt ihminen ja sen vuoksi myös sosiaalisissa piirreissäkin suositun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
Kasvatuksen idea ei ole saada jotain "kuriin" vaan saada nuori itse ymmärtämään mikä on oikein ja hyväksi. Jos tätä ymmärrystä ei ole niin mikään määrä kuria tai mikään määrä rangaistuksia ei saa aikaan mitään lopullista muutosta.
Sinä Ap olet itse ollut erilainen luonne kuin siskosi. Sinä olet ymmärtänyt helpommalla sen, miksi sääntöjä on ja mitkä ovat niiden tarkoitukset. Siskosi taas kapinoi voimakkaasti ja pitää kaikkia rajoituksia henkilökohtaisina loukkauksina itseään kohtaan. En usko että mikään määrä kuria ja kasvatusta voisi tätä perusluonnetta muuttaa.
On ikävää että vanhempasi ovat ikäänkuin luovuttaneet. Niin ei tietystikään pitäisi tehdä. Nyt olisi kuitenkin aika vaihtaa suntaa ja keksiä jotain uutta. Pelkkä kuri ei ole auttanut joten lähestymistapaa pitää muttaa. Ainakin ensiksi olisi tärkeää saada aikaan jonkinlainen terve keskusteluyhteys vanhempien ja nuoren välille. Vasta sitten voidaan asioista alkaa keskustelemaan rauhallisesti. Silloin kun tunteet vellovat, ei kannata asioita puida liikaa koska siitä seuraa vain huutamista.
Meillä on itsellämme kotona kaksi teiniä joista toinen on aina ollut paljon rauhallisempi ja helpompi, toinen tulisempi luonne jonka kanssa on ollut monenmoista konfliktia. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan myös hyvin ajattelevainen ja ymmärtäväinen nuori mutta kun tunteet ottavat vallan niin kaikki on pelkkää p*skaa ja kukaan ei ymmärrä mitään. Olenkin vähitellen oppinut että silloin kun tilanne on "päällä", en tee muuta kuin sanon lyhyesti oman kantani asiaan ja sitten annetaan tilanteen vähän jäähtyä ilman sen suurempaa riitelyä tai jankkausta. Asiaan palataan sitten vaikka seuraavana päivänä ja silloin edessä onkin yleensä paljon nöyrempi nuori joka on asiaa mietittyään tullut siihen lopputulokseen että ehkä hän saattoikin olla ainakin vähän väärässä ja sitten asioista päästään keskustelemaan paljon rakentavammin.
Taidat olla itse rauhallinen luonne? Meillä oli ongelmana se, että äitikin on temperamenttinen, ja halusin aina ratkaista riidat heti. En kestä mennä nukkumaan keskeneräisten asioiden kanssa. Olen siis myös nopea ja malttamaton. Oli hankala yhtälö, kun lapsella oli myös kiivas temperamentti. Mitään ei tosiaankaan jäähdytelty...
Olen melko rauhallinen luonne mutta kyllä se teini sai minunkin päreeni palamaan moneen kertaan ennen kuin tajusin että minun kuuluu olla oikeasti se vakaa aikuinen joka ei mene mukaan huutamiseen tuli sitten mitä vain.
Vaikka joku vanhempi olisikin temperamenttinen itsekin, juuri aikuisuuteen kuuluu se että osaa myös ymmärtää omaa käytöstään ja katsoa milloin se temperamentti ei edistä asioita.
Todellakin tiesin nämä faktat. Mutta jos temperamentti on sellainen, ettei auta kymmeneen eikä sataan laskeminen, kun kiehuu jo sadasosasekunnissa, ei siihen mitkään taikatemput auta. Oikeasti en pystynyt muuttamaan temperamaenttiani, vaikka kovasti halusinkin. Olisi ollut kaikin puolin helpompaa, jos olisin pysynyt rauhallisena. Mutta tunnen itseni, ja pakottamalla itseni rauhalliseksi, tiedän että kohta räjähtää jossain kohtaa ja pahasti. Tätä on monen rauhallisemman ihmisen tosi vaikea käsittää.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä löytämään ne keinot joilla sen oman temperamentin kielteiset vaikutukset pystyy minimoimaan. Jos ei muu auta niin sitten pitää ihan fyysisesti kävellä pois siitä tilanteesta ja räjähtää vaikka yksi metsän puille huutaen.
Eli teini saa käyttäytyä miten tahansa, AIKUISEN pitää vaan olla tyynesti hiljaa? Sehän antaa vain kuvan sinne teinille, että miten vaan saa käyttäytyä ja se on ok. Kyllä minä ainakin puolustaudun, jos joku haukkuu minua tai yrittää käydä käsiksi.
Kasvatuskotiin. Nyt on paljon teinejä huostaanotettu kun ei niiden kanssa pärjätä kotona.