Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä teinin kanssa, kun vanhemmilla ei ole enää otetta?
19.06.2019 |
Olen siis kyseisen teinin sisko ja katsellut viime vuodet vierestä tätä suoranaista perseilyä. Itse en koskaan olisi kehdannut toimia yhtä epäkunnioittavasti ja törkeästi vanhempiani tai sääntöjä kohtaan. Tottakai itsekin pistin joissakin asioissa hanttiin, mutta en koskaan tuolla tasolla miten sisko tekee.
Sisko ei kunnioita mitään rajoja vaan vaatii että kaikesta pitäisi olla joustamassa. Milloin kotiintuloajoista, milloin kännykän käytöstä, milloin jo annetuista rangaistuksista. Joustaahan ei pitäisi, mutta vanhemmat lopulta taipuvat koska eivät jaksa sitä ainaista tappelua, jossa sitten heidät haukutaan pystyyn ja alistetaan täysin. Itsekään en jaksa huutoa aamusta iltaan.
Meillä on muutenkin täysin eri säännöt olleet samanikäisinä. Siskoni saa juoda alkoholia ja käydä bileissä, vaikka itseltä tuo oli ehdottomasti kielletty eikä siitä joustettu kuin vasta vähän ennen 18 ikävuotta. Silloinkin sain vain kaksi siideriä. Siskoni vetelee 20% liköörejä yms. ja kavereilta ihan viinaakin. Siskon kotiintuloajat ovat löysemmät ja hän saa kulkea missä huvittaa. En ole tästä katkera, vaan lähinnä järkyttynyt että miksi siskoa kasvatetaan tällä tavalla. Lopputuloksena on narsistiset piirteet, epäkunnioittava ja kiittämätön käytös, ei ota mistään vastuuta eikä näe itsessään mitään vikaa tai tunne syyllisyyttä vaikka olisi aihetta. Nyt kun kasvatuksen löysyys alkaa näkyä, eivät vanhempani selkeästi saa hän enää kuriin vaan menevät sieltä mistä aita on matalin. Jopa äitini joka on meillä aina ollut se ”tiukkis” ei enää ole mitään enää siitä mitä hän oli.
Hän saa täällä toiset itkemään tuolla käyttäytymisellä ja itseä vain suututtaa tuollaisen hyväksyminen ja vierestä katsominen.
Mitä voin siskona tehdä? Puhuminen ei ole auttanut, sisko korkeintaan kuuntelee pakollisen määrän ja pian on taas soveltamassa sääntöjä ja juuri puhuttuja asioita oman päänsä mukaan. Lisäksi vääristelee sanottuja ja tapahtuneita asioita sekä valehtelee.
Ikää siskolla on 16, itsellä pian 20.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko nyt jollain oikeasti jotain neuvoja mitä asialle voisin siskona tehdä? Valtaa nyt mihinkään kasvatukseen ei ole, kun vastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, mutta tilanne alkaa olemaan omaan silmään jo huolestuttavalla tasolla.
Ap
Otat yhteyttä lastensuojeluun, jos ongelma on todellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko nyt jollain oikeasti jotain neuvoja mitä asialle voisin siskona tehdä? Valtaa nyt mihinkään kasvatukseen ei ole, kun vastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, mutta tilanne alkaa olemaan omaan silmään jo huolestuttavalla tasolla.
Ap
Ei kiinnosta alkaa vastata tekaistuihin juttuihin. Kehitä joku toinen tyyli nostaa asioita esille.
No ei ole tekaistu juttu. Tällä palstalla on muitakin kuin provoja ja olisi kiva jos saisi täältä apua. Se on vaikeaa jos ensimmäisenä huudetaan provoksi ja trollit tulevat päätään aukomaan ohi aiheen.
Ap
Olen ap:n pikkusisko. Kurkin olan yli ja MINUA MOITITAAN! Minulla on oikeus puolustaa itseäni valheilta. Oikeasti isosiskolleni joka on ap on tehty minun ikäisenäni abortti ja on ollut anoreksiaa ja holtitonta YLIKOROSTUNUTTA SEKSUAALISUUTTA!!
Vierailija kirjoitti:
Olisiko nyt jollain oikeasti jotain neuvoja mitä asialle voisin siskona tehdä? Valtaa nyt mihinkään kasvatukseen ei ole, kun vastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, mutta tilanne alkaa olemaan omaan silmään jo huolestuttavalla tasolla.
Ap
Mieti omia asioitasi. Päivitä ajatuksia lastenkasvatuksesta. Ei se kuri ja rangaistukset ole pääasia. Tai liiat rajoitukset
Sillä siskollasi on murrosikä. Eikä edes mitenkään kamala.
Anna vanhempiesi olla. Anna siskosi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi tehdä mitään. Tai voit toki puhua asiasta siskollesi ja vanhemmillesi mutta en usko että muutosta on tulossa. Tai jos vanhempanne todella kantavat alkoholia alaikäiselle, voit tehdä lasun. Helpointa on muuttaa pois ja sulkea silmät. Todennäköisesti siskosi tulee olemaan perheen prinsessa, joka käyttää vanhempienne hyväntahtoisuutta hyväkseen vielä aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Numero 1 on myös ap. Ap:n sivupersoona myös muita vastauksia on ap:n kirjoittamia.
Varmin keino havaita että joku juttelee itsensä kanssa on se että jos hyökkää voimakkaasti kuten 1. tekee.
On turvallista käydä itseään päin torvet soiden:)
Usein on näin mutta ei tällä kertaa, en vastaa itselleni vaan pyydän oikeasti neuvoja. Minulla on tärkeämpääkin tekemistä kuin keksiä provoja päivät pitkät. Selkeästi en nyt täältä apua saa eikä kukaan oikeasti neuvoja antava viitsi edes kommentoida enää kun kaikki viestit ovat tähän asti vain trolleja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni ne vanhempasi ei kyllä ole sinullekaan saaneet rajoja, koska kuvittelet voivasi jotenkin ohi ja yli sekaantua asioihin, jotka eivät kuulu sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Numero 1 on myös ap. Ap:n sivupersoona myös muita vastauksia on ap:n kirjoittamia.
Varmin keino havaita että joku juttelee itsensä kanssa on se että jos hyökkää voimakkaasti kuten 1. tekee.
On turvallista käydä itseään päin torvet soiden:)
Usein on näin mutta ei tällä kertaa, en vastaa itselleni vaan pyydän oikeasti neuvoja. Minulla on tärkeämpääkin tekemistä kuin keksiä provoja päivät pitkät. Selkeästi en nyt täältä apua saa eikä kukaan oikeasti neuvoja antava viitsi edes kommentoida enää kun kaikki viestit ovat tähän asti vain trolleja.
Ap
Mitä ihmeen neuvoja? Mitä odotat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko nyt jollain oikeasti jotain neuvoja mitä asialle voisin siskona tehdä? Valtaa nyt mihinkään kasvatukseen ei ole, kun vastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, mutta tilanne alkaa olemaan omaan silmään jo huolestuttavalla tasolla.
Ap
Mieti omia asioitasi. Päivitä ajatuksia lastenkasvatuksesta. Ei se kuri ja rangaistukset ole pääasia. Tai liiat rajoitukset
No ei se vapaakasvatuskaan ole mikään ratkaisu. Nähty on nämäkin että kotona ei ole ollut mitään rajoja eikä teoista ole kannettu vastuuta. Sitten ei osata aikuisenakaan ottaa vastuuta vaan ollaan ihan kädettömiä. Jos teini varastaa ja ryyppää sekä valehtelee, ei sitä kyllä sormien läpi katsomalla hoideta.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni ne vanhempasi ei kyllä ole sinullekaan saaneet rajoja, koska kuvittelet voivasi jotenkin ohi ja yli sekaantua asioihin, jotka eivät kuulu sinulle.
Eli pitää vaan katsoa vierestä? Okei.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n pikkusisko. Kurkin olan yli ja MINUA MOITITAAN! Minulla on oikeus puolustaa itseäni valheilta. Oikeasti isosiskolleni joka on ap on tehty minun ikäisenäni abortti ja on ollut anoreksiaa ja holtitonta YLIKOROSTUNUTTA SEKSUAALISUUTTA!!
Älä jaksa
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni ne vanhempasi ei kyllä ole sinullekaan saaneet rajoja, koska kuvittelet voivasi jotenkin ohi ja yli sekaantua asioihin, jotka eivät kuulu sinulle.
Eli pitää vaan katsoa vierestä? Okei.
Ap
No ei tarvitse. Hommaa oma elämä niin ei tarvitse kytätä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä muutettiin omilleen jo 16-18-vuotiaina, minä ja siskoni siis. Tai no, toinen siskoistani asui pari vuotta mummomme kanssa, kunhan toinen aste oli käyty.
Harmi jos vanhempasi joustavat lopulta kaikessa, siskosi tottuu siihen että kaiken saa kun vinkuu ja huutaa tarpeeksi. Ei kannata olla kade tai katkera, tuo kostautuu hänelle kyllä esim. parisuhteissa ja työelämässä. Tosin itsekin olin pahimmassa tunnekuohussa ihan hirveä teini, mutta ihan hyvä musta tuli kun siitä rauhoituin ja saatiin asiat puhuttua vanhempien kanssa, niin ei ole kenelläkään mitään hampaankolossa tuolta ajalta.
Paitsi no, katkeroitunut isosisko. :D
Miten saitte puhuttua teini-iän asiat vanhempien kanssa? Meillä ihan hyvät välit aikuisen tyttäreni kanssa, mutta hän ei vieläkään suostu keskustelemaan teini-iän hölmöilyistään lainkaan. Menee mykäksi, poistuu paikalta, laittaa puhelimen kiinni jne, jos vähänkään yrittää jutella niistä ajoista. Ja hän hölmöili oikeasti paljon ja monessa asiassa. Eikä siinä mikään kasvatus tai huolenpito auttanut.
Minusta on hyvä, että isosiskoa huolestuttaa. Ihan aiheesta on huolestunut. Ja välittää selkeästi pikkusiskostaan.
Tosi inhottavia kommentteja olet ap saanut. :/ Paitsi tuo yksi pidempi vastaus kahden teinin äidiltä. Samaa taktiikkaa sovellan omaan teiniini - kun tunteet ottavat hänessä vallan, jäävään itseni tilanteesta ja annan hänen rauhoittua, sillä hetkellä en vaadi yhtään mitään. Mutta meillä ollaan myös aikanaan otettu yhteyttä sosiaalihuoltoon, kun tilanne meni tosi pahaksi (14-vuotiaana alkoholin käyttöä, lintsaamista ym.), se rauhoitti tilannetta, kun teini ymmärsi, että jos oikein aletaan p*rseilemään, niin asiaa on ratkomassa useita eri viranomaistahoja, jos vanhempien sana ei meinaa riittää tottelemiseen... Jotenkin tämän oivaltaminen, että ei ole hän vastaan me, vaan hän ja häntä opastamassa oikeaan suuntaan me, ja meidän lisäksemme useita apulaisia. Eli helpommalla pääsee, kun tottelee niitä yhdessä sovittuja (!) pelisääntöjä.
Tsemppiä, olet hieno ja huolehtivainen isosisko, mutta tosiasiassa omat keinosi vaikuttaa ovat erittäin minimaaliset, joten suosittelen puhumaan vakavasti vanhemmillesi.
Mulla on viisi vuotta vanhempi isosisko, joka on oikeasti suorastaan pilannut elämäni. Hän kyttää ja vertaa, eikä tajua että on sisko, ei vanhempani, enkä minä ole hänelle mitenkään tilivelvollinen.
Asettuu siis tuomitsevana yläpuolelle vaikka ollaan jo keski-ikäisiä. Parikymppisenä hän oli hirveä, kaikkitietävä päsmäri. Unohti myös sujuvasti millainen itse oli teininä.
NäinMeillä kirjoitti:
Kasvatuksen idea ei ole saada jotain "kuriin" vaan saada nuori itse ymmärtämään mikä on oikein ja hyväksi. Jos tätä ymmärrystä ei ole niin mikään määrä kuria tai mikään määrä rangaistuksia ei saa aikaan mitään lopullista muutosta.
Sinä Ap olet itse ollut erilainen luonne kuin siskosi. Sinä olet ymmärtänyt helpommalla sen, miksi sääntöjä on ja mitkä ovat niiden tarkoitukset. Siskosi taas kapinoi voimakkaasti ja pitää kaikkia rajoituksia henkilökohtaisina loukkauksina itseään kohtaan. En usko että mikään määrä kuria ja kasvatusta voisi tätä perusluonnetta muuttaa.
On ikävää että vanhempasi ovat ikäänkuin luovuttaneet. Niin ei tietystikään pitäisi tehdä. Nyt olisi kuitenkin aika vaihtaa suntaa ja keksiä jotain uutta. Pelkkä kuri ei ole auttanut joten lähestymistapaa pitää muttaa. Ainakin ensiksi olisi tärkeää saada aikaan jonkinlainen terve keskusteluyhteys vanhempien ja nuoren välille. Vasta sitten voidaan asioista alkaa keskustelemaan rauhallisesti. Silloin kun tunteet vellovat, ei kannata asioita puida liikaa koska siitä seuraa vain huutamista.
Meillä on itsellämme kotona kaksi teiniä joista toinen on aina ollut paljon rauhallisempi ja helpompi, toinen tulisempi luonne jonka kanssa on ollut monenmoista konfliktia. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan myös hyvin ajattelevainen ja ymmärtäväinen nuori mutta kun tunteet ottavat vallan niin kaikki on pelkkää p*skaa ja kukaan ei ymmärrä mitään. Olenkin vähitellen oppinut että silloin kun tilanne on "päällä", en tee muuta kuin sanon lyhyesti oman kantani asiaan ja sitten annetaan tilanteen vähän jäähtyä ilman sen suurempaa riitelyä tai jankkausta. Asiaan palataan sitten vaikka seuraavana päivänä ja silloin edessä onkin yleensä paljon nöyrempi nuori joka on asiaa mietittyään tullut siihen lopputulokseen että ehkä hän saattoikin olla ainakin vähän väärässä ja sitten asioista päästään keskustelemaan paljon rakentavammin.
Taidat olla itse rauhallinen luonne? Meillä oli ongelmana se, että äitikin on temperamenttinen, ja halusin aina ratkaista riidat heti. En kestä mennä nukkumaan keskeneräisten asioiden kanssa. Olen siis myös nopea ja malttamaton. Oli hankala yhtälö, kun lapsella oli myös kiivas temperamentti. Mitään ei tosiaankaan jäähdytelty...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sinulle. Mikään ei ole rasittavampaa kuin rajaton kateellinen isosisko.
Miten edes tiedät tuon kaiken? Missä oma elämäsi? Oma kotisi? Oma perheesi?
En ole kateellinen siitä että siskolla ei ole käytöstapoja mutta kiitos kuitenkin palstadiagnoosista, oli tämäkin kommentti osotettavissa.
Asun tosiaan kotona jos et sitä onnistunut rivien välistä lukemaan. Aika harvalla 20 vuotiaalla on oma perhe ja omistusasunto. Odotan pääsykoetuloksia ja muutan kesällä pois kotoa sen mukaan pääsenkö ja minne :)
Asia ei välttämättä minulle kuulukaan, mutta olenkin huolissani perheestäni ja siitä miten sisko tulee tuollaisella käyttäytymisellä lopulta pärjäämään elämässä. Aika välinpitämätöntä se olisi minulta jos vaan pistän pään pensaaseen ja en vain välittäisi.
Ap
Aina tämä sama jankutus, että olen huolissani, miten sisko tulee pärjäämään elämässä. Enpä usko, että olet siitä huolissasi, olet vain kateellinen, jos noillakin vapauksilla ja tavoilla pärjää elämässä ihan hyvin. Minunkin äitini aina haukkui minua, että en tule pärjäämään elämässä, koska en toiminut niin kuin hän sanoi. As if mua ois kiinnostanut pärjätä elämässä hänen kriteereillään. Ei todellakaan.
Kasvatuksen idea ei ole saada jotain "kuriin" vaan saada nuori itse ymmärtämään mikä on oikein ja hyväksi. Jos tätä ymmärrystä ei ole niin mikään määrä kuria tai mikään määrä rangaistuksia ei saa aikaan mitään lopullista muutosta.
Sinä Ap olet itse ollut erilainen luonne kuin siskosi. Sinä olet ymmärtänyt helpommalla sen, miksi sääntöjä on ja mitkä ovat niiden tarkoitukset. Siskosi taas kapinoi voimakkaasti ja pitää kaikkia rajoituksia henkilökohtaisina loukkauksina itseään kohtaan. En usko että mikään määrä kuria ja kasvatusta voisi tätä perusluonnetta muuttaa.
On ikävää että vanhempasi ovat ikäänkuin luovuttaneet. Niin ei tietystikään pitäisi tehdä. Nyt olisi kuitenkin aika vaihtaa suntaa ja keksiä jotain uutta. Pelkkä kuri ei ole auttanut joten lähestymistapaa pitää muttaa. Ainakin ensiksi olisi tärkeää saada aikaan jonkinlainen terve keskusteluyhteys vanhempien ja nuoren välille. Vasta sitten voidaan asioista alkaa keskustelemaan rauhallisesti. Silloin kun tunteet vellovat, ei kannata asioita puida liikaa koska siitä seuraa vain huutamista.
Meillä on itsellämme kotona kaksi teiniä joista toinen on aina ollut paljon rauhallisempi ja helpompi, toinen tulisempi luonne jonka kanssa on ollut monenmoista konfliktia. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan myös hyvin ajattelevainen ja ymmärtäväinen nuori mutta kun tunteet ottavat vallan niin kaikki on pelkkää p*skaa ja kukaan ei ymmärrä mitään. Olenkin vähitellen oppinut että silloin kun tilanne on "päällä", en tee muuta kuin sanon lyhyesti oman kantani asiaan ja sitten annetaan tilanteen vähän jäähtyä ilman sen suurempaa riitelyä tai jankkausta. Asiaan palataan sitten vaikka seuraavana päivänä ja silloin edessä onkin yleensä paljon nöyrempi nuori joka on asiaa mietittyään tullut siihen lopputulokseen että ehkä hän saattoikin olla ainakin vähän väärässä ja sitten asioista päästään keskustelemaan paljon rakentavammin.