Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä teinin kanssa, kun vanhemmilla ei ole enää otetta?
19.06.2019 |
Olen siis kyseisen teinin sisko ja katsellut viime vuodet vierestä tätä suoranaista perseilyä. Itse en koskaan olisi kehdannut toimia yhtä epäkunnioittavasti ja törkeästi vanhempiani tai sääntöjä kohtaan. Tottakai itsekin pistin joissakin asioissa hanttiin, mutta en koskaan tuolla tasolla miten sisko tekee.
Sisko ei kunnioita mitään rajoja vaan vaatii että kaikesta pitäisi olla joustamassa. Milloin kotiintuloajoista, milloin kännykän käytöstä, milloin jo annetuista rangaistuksista. Joustaahan ei pitäisi, mutta vanhemmat lopulta taipuvat koska eivät jaksa sitä ainaista tappelua, jossa sitten heidät haukutaan pystyyn ja alistetaan täysin. Itsekään en jaksa huutoa aamusta iltaan.
Meillä on muutenkin täysin eri säännöt olleet samanikäisinä. Siskoni saa juoda alkoholia ja käydä bileissä, vaikka itseltä tuo oli ehdottomasti kielletty eikä siitä joustettu kuin vasta vähän ennen 18 ikävuotta. Silloinkin sain vain kaksi siideriä. Siskoni vetelee 20% liköörejä yms. ja kavereilta ihan viinaakin. Siskon kotiintuloajat ovat löysemmät ja hän saa kulkea missä huvittaa. En ole tästä katkera, vaan lähinnä järkyttynyt että miksi siskoa kasvatetaan tällä tavalla. Lopputuloksena on narsistiset piirteet, epäkunnioittava ja kiittämätön käytös, ei ota mistään vastuuta eikä näe itsessään mitään vikaa tai tunne syyllisyyttä vaikka olisi aihetta. Nyt kun kasvatuksen löysyys alkaa näkyä, eivät vanhempani selkeästi saa hän enää kuriin vaan menevät sieltä mistä aita on matalin. Jopa äitini joka on meillä aina ollut se ”tiukkis” ei enää ole mitään enää siitä mitä hän oli.
Hän saa täällä toiset itkemään tuolla käyttäytymisellä ja itseä vain suututtaa tuollaisen hyväksyminen ja vierestä katsominen.
Mitä voin siskona tehdä? Puhuminen ei ole auttanut, sisko korkeintaan kuuntelee pakollisen määrän ja pian on taas soveltamassa sääntöjä ja juuri puhuttuja asioita oman päänsä mukaan. Lisäksi vääristelee sanottuja ja tapahtuneita asioita sekä valehtelee.
Ikää siskolla on 16, itsellä pian 20.
Kommentit (83)
Jos ei mikään järkipuhe auta, anna hölmöillä. Siperia opettaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun siskoni oli myös aikoinaan kovasti ”huolissaan” minusta. Kummasti vaan ole pärjännyt paljon paremmin kuin hän...
Jos sisko valehtelee, käyttää alkoholia, haukkuu pystyyn ihmisiä ja käyttäytyy muutenkin törkeästi riippumatta siitä missä ollaan, varastaa ja saa omatkin kaverisuhteensa sekaisin niin ei se minusta hyvältä näytä ja mene tavallisen teineilyn piikkiin ja tuollaisesta käytöksestä on jo syytä olla huolissaan.
Minä tulkitsun ettei sisko ole tehnyt mitään
Sinä maalaat oikein törkyä
Mustä tämä johtuu? Maailmankuvista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aidosti huolissasi, ja erityisesti alaikäisen alkoholinkäytön ollessa kuvioissa, voit ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Se ei vielä tarkoita sitä, että siskosi otettaisiin huostaan vaan aloittaisi perheenne avuntarpeen selvittelyn. Murrosikään kuuluu raivokastakin irtautumista, mutta päihteet ovat jo aitoa ongelmakäytöstä.
Myös vanhemmillasi on mahdollisuus tehdä siskostasi lasu, jos omat keinot loppuvat. Aina 18-vuoden ikään asti tämä on mahdollista. Sen jälkeen siskosi on yhteiskunnan silmissä omillaan eli apua saa paljon hankalammin. Kannattaa siis toimia ennen täysi-ikäisyyttä, jos kokee ulkopuolisen korjausliikkeen tarpeelliseksi.
Myös ap itse voi tehdä siskostaan lasun, vaikka nimettömänä - vaikka sisko/vanhemmat arvaisikin, kuka sen on tehnyt. Mielestäni se on pieni huoli sen rinnalla, jos 16-vuotiaana käyttäytyy kuin vähämielinen. Kahden vuoden päästä kukaan ei voi enää ennakoivasti ohjata oikeaan suuntaan, sitten tulee vain seuraamukset, ellei teini ole maagisesti kasvattanut siihen mennessä aivoja päähänsä.
Kyllä ne ikävät seuraamuksetkin 18-vuotiaana opettaa. Tietty tuntuu lähimmäisistä pahalta, jos oikeuslaitos tai poliisi puuttuu peliin, mutta joskus se on viimeinen keino.
Totta kai, mutta helpommalla pääsisi elämässä, kun ei hommaisi itselleen rikosrekisterimerkintöjä, menettäisi luottotietojaan 18-vuotiaana tms. Vaikka opettaahan nekin juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aidosti huolissasi, ja erityisesti alaikäisen alkoholinkäytön ollessa kuvioissa, voit ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Se ei vielä tarkoita sitä, että siskosi otettaisiin huostaan vaan aloittaisi perheenne avuntarpeen selvittelyn. Murrosikään kuuluu raivokastakin irtautumista, mutta päihteet ovat jo aitoa ongelmakäytöstä.
Myös vanhemmillasi on mahdollisuus tehdä siskostasi lasu, jos omat keinot loppuvat. Aina 18-vuoden ikään asti tämä on mahdollista. Sen jälkeen siskosi on yhteiskunnan silmissä omillaan eli apua saa paljon hankalammin. Kannattaa siis toimia ennen täysi-ikäisyyttä, jos kokee ulkopuolisen korjausliikkeen tarpeelliseksi.
Myös ap itse voi tehdä siskostaan lasun, vaikka nimettömänä - vaikka sisko/vanhemmat arvaisikin, kuka sen on tehnyt. Mielestäni se on pieni huoli sen rinnalla, jos 16-vuotiaana käyttäytyy kuin vähämielinen. Kahden vuoden päästä kukaan ei voi enää ennakoivasti ohjata oikeaan suuntaan, sitten tulee vain seuraamukset, ellei teini ole maagisesti kasvattanut siihen mennessä aivoja päähänsä.
Kyllä ne ikävät seuraamuksetkin 18-vuotiaana opettaa. Tietty tuntuu lähimmäisistä pahalta, jos oikeuslaitos tai poliisi puuttuu peliin, mutta joskus se on viimeinen keino.
Totta kai, mutta helpommalla pääsisi elämässä, kun ei hommaisi itselleen rikosrekisterimerkintöjä, menettäisi luottotietojaan 18-vuotiaana tms. Vaikka opettaahan nekin juu.
Kovapäinen puupää ei pääse helpolla elämässä. Pitää ainakin tarpeeksi hakata päätään seinään.
Ota selvää siskosi kavereista. Jos siellä on joku kriminaali, riko heidän välinsä. Sinä pystyt siihen, itsekin nuorena, vanhempasi eivät.
Ainakin oma teini rauhottui siinä kohtaa, kun kaverit vaihtuivat järkevämpiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa ihana sisko, kun välität toisesta! Suurinta osaa nuorista aikuisista ei voisi vähempää perheensä asiat kiinnostaa.
On todella kummallista, että vanhempasi antavat alaikäisen vedellä vahvaa alkoholia. Mistä siskosi alkoholin saa? Jos vanhemmat hakevat, on kyseessä rikos. Voisit huomauttaa tästä heille. Samoin epäkunnioittava käytös on loputtava. Ei välttämättä olisi pahitteeksi että ottaisin lastensuojeluun yhteyttä, vanhemmat tekevät karhun palveluksen lapselle kun välittävät tälle päihteitä ja ottavat lapselta räyhäämistä vastaan.
Tulee ihan oma lapsuus mieleen, kun isosiskoni sai huutaa ja räyhätä kaikille. Vähintään kerran viikossa hän rääkyi tappavansa itsensä tai sitten muuttavansa pois. Hänen harmikseen vaan, äiti ei suostunut maksamaan hänen vuokraansa "omaan kämppään". Tuskinpa hän osasi edes asuntoa hakea.
Eipä tuohon ole AP:lla juuri muuta mahdollisuutta vaikuttaa, kuin jutella siskolle, että hän tajuaisi toimintansa järjettömyyden. Ei elämässä saa kaikkea vain kiukuttelemalla ja huutamalla. Kohta iskee julma todellisuus, kun äiskä ja iskä eivät enää olekkaan maksamassa ja hoitamassa kaikkea hänelle.
Muutama sukulainen oli nuoruudessaan hyvin paljon AP:n siskon tyyppisiä, ja ei heistä yhdestäkään ole tullut kunnollista yhteiskunnan jäsentä. Jos töissä käydään, niin ainakaan mitään kunnollista parisuhdetta ei ole saatu aikaiseksi. Rikkinäisiä ihmisiä, näin sivusta katsottuna...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi vuotta vanhempi isosisko, joka on oikeasti suorastaan pilannut elämäni. Hän kyttää ja vertaa, eikä tajua että on sisko, ei vanhempani, enkä minä ole hänelle mitenkään tilivelvollinen.
Asettuu siis tuomitsevana yläpuolelle vaikka ollaan jo keski-ikäisiä. Parikymppisenä hän oli hirveä, kaikkitietävä päsmäri. Unohti myös sujuvasti millainen itse oli teininä.
Ok. Mutta miten tämä nyt auttoi ap:tä? Hän ei ole sinun isosiskosi.
Tää oli ap:lle peili.
Esimerkiksi nuo siskon kaverijutut yms on täysin asioita, jotka ei todellakaan kuulu enää siskolle. Tai siskon ja vanhempien suhteet.
Ap:lle kuuluu se ap:n oma suhde siskoon. Voisi aloittaa esim olemalla asiallinen ja tasavertainen.
Millä tavalla olen ollut epäasiallinen tai kuvitellut olevani eriarvoisessa asemassa suhteessa siskooni?
Ap
Sekaantumalla. Ja haukkumalla.
Siskosi ja hänen vanhempiensa suhde ei kuulu sinulle. Eikä sinulle kuulu myöskään siskosi kaverit. Millään tavalla.
Tykkäisitkö itse että se siskosi rääppisi pahantahtoisesti kylillä sitä, miten et ole päässyt vieläkään opiskelemaan tai että asuit vuoden työttömänä vanhempiesi nurkissa tms? Että kyllä sun nyt tarttee olla tosi luuseri, joka ei varmasti ikinä tule elämässään pärjäämään tolla menolla.
Mikä sinua vaivaa? Ihan aikuisten oikeasti? Voisit ihan hyvin olla siskoni viestistä päätellen, mutta epäilen vahvasti, että olet vain katkera ihminen, joka ei hyväksy sitä että toisilla menee hyvin ja purat kiukkuasi täällä huonoilla argumenteilla. Jokainen tietää, ettei kaikkien ole mahdollista päästä jatko-opiskelemaan eivätkä kaikki haluakaan lukion jälkeen.
Tiedoksi, että tein osa-aikaisia töitä ja pyöritin aika isoa hommaa koko tämän välivuoden yksinäni tässä kaupungissa. Kannattaa olla hiljaa mikäli ei tiedä todellisuudesta mitään. ”Vieläkään päässyt” kun kerran vuodessa on yhteishaku ja ensimmäisellä en tarkoituksella edes hakenut tosissani. Hoidin kyllä muuten asiani mitä pystyin sillä palkalla ja nyt tilanne on rahallisesti hieman parempi kun teen kolmea työtä tällä hetkellä.
Se, että olen huolissani siskostani on täysin aiheellista. Kaikilla ei ole elämässään ihmisiä, jotka olisivat huolissaan ja välittäisivät. Se on surullista, mutta inhottavaa on siitä syntyvää katkeruutta purkaa muihin.
Voisit sinäkin vähän miettiä mitä päästät tänne muiden luettavaksi. Hyvin mustavalkoista ajattelua, jolla et pyri kuin loukkaamaan ja purkamaan omaa pahaa oloa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
Kasvatuksen idea ei ole saada jotain "kuriin" vaan saada nuori itse ymmärtämään mikä on oikein ja hyväksi. Jos tätä ymmärrystä ei ole niin mikään määrä kuria tai mikään määrä rangaistuksia ei saa aikaan mitään lopullista muutosta.
Sinä Ap olet itse ollut erilainen luonne kuin siskosi. Sinä olet ymmärtänyt helpommalla sen, miksi sääntöjä on ja mitkä ovat niiden tarkoitukset. Siskosi taas kapinoi voimakkaasti ja pitää kaikkia rajoituksia henkilökohtaisina loukkauksina itseään kohtaan. En usko että mikään määrä kuria ja kasvatusta voisi tätä perusluonnetta muuttaa.
On ikävää että vanhempasi ovat ikäänkuin luovuttaneet. Niin ei tietystikään pitäisi tehdä. Nyt olisi kuitenkin aika vaihtaa suntaa ja keksiä jotain uutta. Pelkkä kuri ei ole auttanut joten lähestymistapaa pitää muttaa. Ainakin ensiksi olisi tärkeää saada aikaan jonkinlainen terve keskusteluyhteys vanhempien ja nuoren välille. Vasta sitten voidaan asioista alkaa keskustelemaan rauhallisesti. Silloin kun tunteet vellovat, ei kannata asioita puida liikaa koska siitä seuraa vain huutamista.
Meillä on itsellämme kotona kaksi teiniä joista toinen on aina ollut paljon rauhallisempi ja helpompi, toinen tulisempi luonne jonka kanssa on ollut monenmoista konfliktia. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan myös hyvin ajattelevainen ja ymmärtäväinen nuori mutta kun tunteet ottavat vallan niin kaikki on pelkkää p*skaa ja kukaan ei ymmärrä mitään. Olenkin vähitellen oppinut että silloin kun tilanne on "päällä", en tee muuta kuin sanon lyhyesti oman kantani asiaan ja sitten annetaan tilanteen vähän jäähtyä ilman sen suurempaa riitelyä tai jankkausta. Asiaan palataan sitten vaikka seuraavana päivänä ja silloin edessä onkin yleensä paljon nöyrempi nuori joka on asiaa mietittyään tullut siihen lopputulokseen että ehkä hän saattoikin olla ainakin vähän väärässä ja sitten asioista päästään keskustelemaan paljon rakentavammin.
Taidat olla itse rauhallinen luonne? Meillä oli ongelmana se, että äitikin on temperamenttinen, ja halusin aina ratkaista riidat heti. En kestä mennä nukkumaan keskeneräisten asioiden kanssa. Olen siis myös nopea ja malttamaton. Oli hankala yhtälö, kun lapsella oli myös kiivas temperamentti. Mitään ei tosiaankaan jäähdytelty...
Olen melko rauhallinen luonne mutta kyllä se teini sai minunkin päreeni palamaan moneen kertaan ennen kuin tajusin että minun kuuluu olla oikeasti se vakaa aikuinen joka ei mene mukaan huutamiseen tuli sitten mitä vain.
Vaikka joku vanhempi olisikin temperamenttinen itsekin, juuri aikuisuuteen kuuluu se että osaa myös ymmärtää omaa käytöstään ja katsoa milloin se temperamentti ei edistä asioita.
Todellakin tiesin nämä faktat. Mutta jos temperamentti on sellainen, ettei auta kymmeneen eikä sataan laskeminen, kun kiehuu jo sadasosasekunnissa, ei siihen mitkään taikatemput auta. Oikeasti en pystynyt muuttamaan temperamaenttiani, vaikka kovasti halusinkin. Olisi ollut kaikin puolin helpompaa, jos olisin pysynyt rauhallisena. Mutta tunnen itseni, ja pakottamalla itseni rauhalliseksi, tiedän että kohta räjähtää jossain kohtaa ja pahasti. Tätä on monen rauhallisemman ihmisen tosi vaikea käsittää.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä löytämään ne keinot joilla sen oman temperamentin kielteiset vaikutukset pystyy minimoimaan. Jos ei muu auta niin sitten pitää ihan fyysisesti kävellä pois siitä tilanteesta ja räjähtää vaikka yksi metsän puille huutaen.
Jos itseään ei pysty millään hillitsemään vaan räjähtää aina muille vaikka ei haluaisi niin jonkinlainen terapia voisi olla tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi vuotta vanhempi isosisko, joka on oikeasti suorastaan pilannut elämäni. Hän kyttää ja vertaa, eikä tajua että on sisko, ei vanhempani, enkä minä ole hänelle mitenkään tilivelvollinen.
Asettuu siis tuomitsevana yläpuolelle vaikka ollaan jo keski-ikäisiä. Parikymppisenä hän oli hirveä, kaikkitietävä päsmäri. Unohti myös sujuvasti millainen itse oli teininä.
Ok. Mutta miten tämä nyt auttoi ap:tä? Hän ei ole sinun isosiskosi.
Tää oli ap:lle peili.
Esimerkiksi nuo siskon kaverijutut yms on täysin asioita, jotka ei todellakaan kuulu enää siskolle. Tai siskon ja vanhempien suhteet.
Ap:lle kuuluu se ap:n oma suhde siskoon. Voisi aloittaa esim olemalla asiallinen ja tasavertainen.
Millä tavalla olen ollut epäasiallinen tai kuvitellut olevani eriarvoisessa asemassa suhteessa siskooni?
Ap
Sekaantumalla. Ja haukkumalla.
Siskosi ja hänen vanhempiensa suhde ei kuulu sinulle. Eikä sinulle kuulu myöskään siskosi kaverit. Millään tavalla.
Tykkäisitkö itse että se siskosi rääppisi pahantahtoisesti kylillä sitä, miten et ole päässyt vieläkään opiskelemaan tai että asuit vuoden työttömänä vanhempiesi nurkissa tms? Että kyllä sun nyt tarttee olla tosi luuseri, joka ei varmasti ikinä tule elämässään pärjäämään tolla menolla.
Mikä sinua vaivaa? Ihan aikuisten oikeasti? Voisit ihan hyvin olla siskoni viestistä päätellen, mutta epäilen vahvasti, että olet vain katkera ihminen, joka ei hyväksy sitä että toisilla menee hyvin ja purat kiukkuasi täällä huonoilla argumenteilla. Jokainen tietää, ettei kaikkien ole mahdollista päästä jatko-opiskelemaan eivätkä kaikki haluakaan lukion jälkeen.
Tiedoksi, että tein osa-aikaisia töitä ja pyöritin aika isoa hommaa koko tämän välivuoden yksinäni tässä kaupungissa. Kannattaa olla hiljaa mikäli ei tiedä todellisuudesta mitään. ”Vieläkään päässyt” kun kerran vuodessa on yhteishaku ja ensimmäisellä en tarkoituksella edes hakenut tosissani. Hoidin kyllä muuten asiani mitä pystyin sillä palkalla ja nyt tilanne on rahallisesti hieman parempi kun teen kolmea työtä tällä hetkellä.
Se, että olen huolissani siskostani on täysin aiheellista. Kaikilla ei ole elämässään ihmisiä, jotka olisivat huolissaan ja välittäisivät. Se on surullista, mutta inhottavaa on siitä syntyvää katkeruutta purkaa muihin.
Voisit sinäkin vähän miettiä mitä päästät tänne muiden luettavaksi. Hyvin mustavalkoista ajattelua, jolla et pyri kuin loukkaamaan ja purkamaan omaa pahaa oloa.
Ap
Niin. Tässä näet.
Sinä pillastut täysin kun joku kehtaa arvostella ja kyseenalaistaa sinua. Mutta sinä saat rääppiä ja riepottaa ihan vapaasti.
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. Kaikille en tässä enää jouda vastaamaan, mutta hyvin samantyyppisiä neuvoja on tullut vaikka kuraakin satoi niskaan.
Tiedostan etteivät omat keinot ole mitenkään isot, mutta täytyy yrittää vielä jutella. Muussa tapauksessa täytyy tehdä lasu.
Moni kysyi tuosta alkoholista että mistä sisko sitä saa niin kaverilta saa, vanhemmat ei sentään sitä osta mutta eivät isommin ole puuttuneet muuten juomiseen. Heistä näkyy väsymys ja toivottomuus tilanteen suhteen, joten menevät sieltä missä aita on matalin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä vastailee nyt joku angstinen raivoteini, jolla on traumat isosiskoaan kohtaan, kun tykittää noita negaviestejä. Tsemppiä teinarille, kyllä ne hormonit siitä tasaantuu jahka vähän kasvat! :'DD
Äiti*hullu on saanut kilpasiskon isosisko*hullusta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi vuotta vanhempi isosisko, joka on oikeasti suorastaan pilannut elämäni. Hän kyttää ja vertaa, eikä tajua että on sisko, ei vanhempani, enkä minä ole hänelle mitenkään tilivelvollinen.
Asettuu siis tuomitsevana yläpuolelle vaikka ollaan jo keski-ikäisiä. Parikymppisenä hän oli hirveä, kaikkitietävä päsmäri. Unohti myös sujuvasti millainen itse oli teininä.
Ok. Mutta miten tämä nyt auttoi ap:tä? Hän ei ole sinun isosiskosi.
Tää oli ap:lle peili.
Esimerkiksi nuo siskon kaverijutut yms on täysin asioita, jotka ei todellakaan kuulu enää siskolle. Tai siskon ja vanhempien suhteet.
Ap:lle kuuluu se ap:n oma suhde siskoon. Voisi aloittaa esim olemalla asiallinen ja tasavertainen.
Millä tavalla olen ollut epäasiallinen tai kuvitellut olevani eriarvoisessa asemassa suhteessa siskooni?
Ap
Sekaantumalla. Ja haukkumalla.
Siskosi ja hänen vanhempiensa suhde ei kuulu sinulle. Eikä sinulle kuulu myöskään siskosi kaverit. Millään tavalla.
Tykkäisitkö itse että se siskosi rääppisi pahantahtoisesti kylillä sitä, miten et ole päässyt vieläkään opiskelemaan tai että asuit vuoden työttömänä vanhempiesi nurkissa tms? Että kyllä sun nyt tarttee olla tosi luuseri, joka ei varmasti ikinä tule elämässään pärjäämään tolla menolla.
Mikä sinua vaivaa? Ihan aikuisten oikeasti? Voisit ihan hyvin olla siskoni viestistä päätellen, mutta epäilen vahvasti, että olet vain katkera ihminen, joka ei hyväksy sitä että toisilla menee hyvin ja purat kiukkuasi täällä huonoilla argumenteilla. Jokainen tietää, ettei kaikkien ole mahdollista päästä jatko-opiskelemaan eivätkä kaikki haluakaan lukion jälkeen.
Tiedoksi, että tein osa-aikaisia töitä ja pyöritin aika isoa hommaa koko tämän välivuoden yksinäni tässä kaupungissa. Kannattaa olla hiljaa mikäli ei tiedä todellisuudesta mitään. ”Vieläkään päässyt” kun kerran vuodessa on yhteishaku ja ensimmäisellä en tarkoituksella edes hakenut tosissani. Hoidin kyllä muuten asiani mitä pystyin sillä palkalla ja nyt tilanne on rahallisesti hieman parempi kun teen kolmea työtä tällä hetkellä.
Se, että olen huolissani siskostani on täysin aiheellista. Kaikilla ei ole elämässään ihmisiä, jotka olisivat huolissaan ja välittäisivät. Se on surullista, mutta inhottavaa on siitä syntyvää katkeruutta purkaa muihin.
Voisit sinäkin vähän miettiä mitä päästät tänne muiden luettavaksi. Hyvin mustavalkoista ajattelua, jolla et pyri kuin loukkaamaan ja purkamaan omaa pahaa oloa.
Ap
Niin. Tässä näet.
Sinä pillastut täysin kun joku kehtaa arvostella ja kyseenalaistaa sinua. Mutta sinä saat rääppiä ja riepottaa ihan vapaasti.
En ole pillastunut vaan todella harmittaa, että joillakin, kuten sinulla, on tarve ylipäätään arvostella ja kyseenalaistaa. Et edes tiedä tällä hetkellä kuin pintaraapaisun minun elämästäni ja teet sen mukaan johtopäätöksiä jotka ovat täysin metsässä. Mitä kuvittelet saavutavasi tällä?
En räävi ja riepottele, vaan otan vastuun elämästäni. Koita sinäkin niin ei tarvitse ole muille katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierestä katsellut ap:n siskon kaltaisen teinin menoa. Nyt kun sitten lävähti kasvoille totuus, että toisen asteen opintoihin ei todellakaan päästy haluttun lukioon, vaan rupulukion normilinjalle, on naama ihmeestä nutturalla. Koko ysi perseiltiin ympäri kyliä, leikittiin syömishäiriöistä, sekstailtiin ties kenen kanssa. Vanhemmat eivät osaa laittaa rajoja lainkaan, lapsi näyttää lähinnä prostituoidulta ja myötähäpeän määrää vaikea kuvailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi vuotta vanhempi isosisko, joka on oikeasti suorastaan pilannut elämäni. Hän kyttää ja vertaa, eikä tajua että on sisko, ei vanhempani, enkä minä ole hänelle mitenkään tilivelvollinen.
Asettuu siis tuomitsevana yläpuolelle vaikka ollaan jo keski-ikäisiä. Parikymppisenä hän oli hirveä, kaikkitietävä päsmäri. Unohti myös sujuvasti millainen itse oli teininä.
Ok. Mutta miten tämä nyt auttoi ap:tä? Hän ei ole sinun isosiskosi.
Tää oli ap:lle peili.
Esimerkiksi nuo siskon kaverijutut yms on täysin asioita, jotka ei todellakaan kuulu enää siskolle. Tai siskon ja vanhempien suhteet.
Ap:lle kuuluu se ap:n oma suhde siskoon. Voisi aloittaa esim olemalla asiallinen ja tasavertainen.
Millä tavalla olen ollut epäasiallinen tai kuvitellut olevani eriarvoisessa asemassa suhteessa siskooni?
Ap
Sekaantumalla. Ja haukkumalla.
Siskosi ja hänen vanhempiensa suhde ei kuulu sinulle. Eikä sinulle kuulu myöskään siskosi kaverit. Millään tavalla.
Tykkäisitkö itse että se siskosi rääppisi pahantahtoisesti kylillä sitä, miten et ole päässyt vieläkään opiskelemaan tai että asuit vuoden työttömänä vanhempiesi nurkissa tms? Että kyllä sun nyt tarttee olla tosi luuseri, joka ei varmasti ikinä tule elämässään pärjäämään tolla menolla.
Mikä sinua vaivaa? Ihan aikuisten oikeasti? Voisit ihan hyvin olla siskoni viestistä päätellen, mutta epäilen vahvasti, että olet vain katkera ihminen, joka ei hyväksy sitä että toisilla menee hyvin ja purat kiukkuasi täällä huonoilla argumenteilla. Jokainen tietää, ettei kaikkien ole mahdollista päästä jatko-opiskelemaan eivätkä kaikki haluakaan lukion jälkeen.
Tiedoksi, että tein osa-aikaisia töitä ja pyöritin aika isoa hommaa koko tämän välivuoden yksinäni tässä kaupungissa. Kannattaa olla hiljaa mikäli ei tiedä todellisuudesta mitään. ”Vieläkään päässyt” kun kerran vuodessa on yhteishaku ja ensimmäisellä en tarkoituksella edes hakenut tosissani. Hoidin kyllä muuten asiani mitä pystyin sillä palkalla ja nyt tilanne on rahallisesti hieman parempi kun teen kolmea työtä tällä hetkellä.
Se, että olen huolissani siskostani on täysin aiheellista. Kaikilla ei ole elämässään ihmisiä, jotka olisivat huolissaan ja välittäisivät. Se on surullista, mutta inhottavaa on siitä syntyvää katkeruutta purkaa muihin.
Voisit sinäkin vähän miettiä mitä päästät tänne muiden luettavaksi. Hyvin mustavalkoista ajattelua, jolla et pyri kuin loukkaamaan ja purkamaan omaa pahaa oloa.
Ap
Niin. Tässä näet.
Sinä pillastut täysin kun joku kehtaa arvostella ja kyseenalaistaa sinua. Mutta sinä saat rääppiä ja riepottaa ihan vapaasti.
Nyt ollaan kuultu kaikki mitä sulla on sanottavana sisaruksistasi, perheestäsi ja siitä miten koit itseäsi kohdeltavan ja millaisen kasvatuksen sait. Voit painua h e l v e t t i i n täältä lapsellisten kirjoitustesi kanssa. Olette varmasti ihan kamala wt-perhe kun itsekin kasvoit kaiken teiniraivoamisesi jälkeen tuollaiseksi etkä mitään oppinut tai ymmärtänyt. Tee itsestäsi vaikka lasu niin ehkä se pää alkaa siitä selviämään ja katkeruus helpottaa.
Ap:lle tsemppiä ja yritä olla vanhempiesi tukena ja auta heitä jaksamaan. Jutelkaa vaikka keskenänne siskon raivareitten jälkeen jos se auttaa heitä jaksamaan. Äläkä enää vastaa tai kommentoi tuo sisko-hullun viestejä. Ei selkeästikään mikään fiksu tyyppi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on viisi vuotta vanhempi isosisko, joka on oikeasti suorastaan pilannut elämäni. Hän kyttää ja vertaa, eikä tajua että on sisko, ei vanhempani, enkä minä ole hänelle mitenkään tilivelvollinen.
Asettuu siis tuomitsevana yläpuolelle vaikka ollaan jo keski-ikäisiä. Parikymppisenä hän oli hirveä, kaikkitietävä päsmäri. Unohti myös sujuvasti millainen itse oli teininä.
Ok. Mutta miten tämä nyt auttoi ap:tä? Hän ei ole sinun isosiskosi.
Tää oli ap:lle peili.
Esimerkiksi nuo siskon kaverijutut yms on täysin asioita, jotka ei todellakaan kuulu enää siskolle. Tai siskon ja vanhempien suhteet.
Ap:lle kuuluu se ap:n oma suhde siskoon. Voisi aloittaa esim olemalla asiallinen ja tasavertainen.
Millä tavalla olen ollut epäasiallinen tai kuvitellut olevani eriarvoisessa asemassa suhteessa siskooni?
Ap
Sekaantumalla. Ja haukkumalla.
Siskosi ja hänen vanhempiensa suhde ei kuulu sinulle. Eikä sinulle kuulu myöskään siskosi kaverit. Millään tavalla.
Tykkäisitkö itse että se siskosi rääppisi pahantahtoisesti kylillä sitä, miten et ole päässyt vieläkään opiskelemaan tai että asuit vuoden työttömänä vanhempiesi nurkissa tms? Että kyllä sun nyt tarttee olla tosi luuseri, joka ei varmasti ikinä tule elämässään pärjäämään tolla menolla.
Mikä sinua vaivaa? Ihan aikuisten oikeasti? Voisit ihan hyvin olla siskoni viestistä päätellen, mutta epäilen vahvasti, että olet vain katkera ihminen, joka ei hyväksy sitä että toisilla menee hyvin ja purat kiukkuasi täällä huonoilla argumenteilla. Jokainen tietää, ettei kaikkien ole mahdollista päästä jatko-opiskelemaan eivätkä kaikki haluakaan lukion jälkeen.
Tiedoksi, että tein osa-aikaisia töitä ja pyöritin aika isoa hommaa koko tämän välivuoden yksinäni tässä kaupungissa. Kannattaa olla hiljaa mikäli ei tiedä todellisuudesta mitään. ”Vieläkään päässyt” kun kerran vuodessa on yhteishaku ja ensimmäisellä en tarkoituksella edes hakenut tosissani. Hoidin kyllä muuten asiani mitä pystyin sillä palkalla ja nyt tilanne on rahallisesti hieman parempi kun teen kolmea työtä tällä hetkellä.
Se, että olen huolissani siskostani on täysin aiheellista. Kaikilla ei ole elämässään ihmisiä, jotka olisivat huolissaan ja välittäisivät. Se on surullista, mutta inhottavaa on siitä syntyvää katkeruutta purkaa muihin.
Voisit sinäkin vähän miettiä mitä päästät tänne muiden luettavaksi. Hyvin mustavalkoista ajattelua, jolla et pyri kuin loukkaamaan ja purkamaan omaa pahaa oloa.
Ap
Niin. Tässä näet.
Sinä pillastut täysin kun joku kehtaa arvostella ja kyseenalaistaa sinua. Mutta sinä saat rääppiä ja riepottaa ihan vapaasti.
En ole pillastunut vaan todella harmittaa, että joillakin, kuten sinulla, on tarve ylipäätään arvostella ja kyseenalaistaa. Et edes tiedä tällä hetkellä kuin pintaraapaisun minun elämästäni ja teet sen mukaan johtopäätöksiä jotka ovat täysin metsässä. Mitä kuvittelet saavutavasi tällä?
En räävi ja riepottele, vaan otan vastuun elämästäni. Koita sinäkin niin ei tarvitse ole muille katkera.
Kun sinusta itsestäsi välittyy nimenomaan kuva kateellisena ja katkerana.
Eikä sinulla oikeasti ole asiat kamalan hanskassa. Vastahan sinä itse nippa nappa kasailet aikuisen elämän palasia, siellä lapsuudenkodissa. Mikä oikeus sinulla on arvostella muita kun itsekään et ole päässyt yhtikäs mihinkään?
Eikä sinulla edelleenkään ole mitään asiaa mennä arvostelemaan esim siskosi kaverisuhteita tai ennustaa ettei hänestä ikinä tule mitään tms.
Se on täysin asiatonta. Ja törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierestä katsellut ap:n siskon kaltaisen teinin menoa. Nyt kun sitten lävähti kasvoille totuus, että toisen asteen opintoihin ei todellakaan päästy haluttun lukioon, vaan rupulukion normilinjalle, on naama ihmeestä nutturalla. Koko ysi perseiltiin ympäri kyliä, leikittiin syömishäiriöistä, sekstailtiin ties kenen kanssa. Vanhemmat eivät osaa laittaa rajoja lainkaan, lapsi näyttää lähinnä prostituoidulta ja myötähäpeän määrää vaikea kuvailla.
Tällainen tapaus osunut myös tuttavapiiriin. Kiitellyt kädet kyynärpäitä myöten ristissä ettei omalle kohdalle - kersa on kaoottinen. Tässä tapauksessa tosin myös vanhemmuus arveluttavaa: omat menot ja tekemiset menneet aina lasten edelle (vaikka muuta esitetään ja teeskennellään).
Koska tämä alkoi ja millainen siskosi oli ennen teini-ikää?
Musta kuulostaa siltä että sun sisko on yksinäinen ja ahdistunut. Toivottavasti kyse ei ole siitä että hänelle olisi tapahtunut jotain mistä ei pysty kertomaan, vaan kyseessä on "vain" vaikea teinivaihe. Onko siskosi erilainen luonne kuin sinä ja vanhempasi? Onko teillä ollut häneen läheiset välit aiemmin?
Mikä ihme on ”pakollinen määrä” mäkätystä joka siskon kuuluu kuunnella?
Kyllä ne ikävät seuraamuksetkin 18-vuotiaana opettaa. Tietty tuntuu lähimmäisistä pahalta, jos oikeuslaitos tai poliisi puuttuu peliin, mutta joskus se on viimeinen keino.