Miniän lapset
Poika sitten meni pariutuun naisen kanssa jolla kaksi lasta edellisestä liitostaan.
Nyt sitten kuulemma tulossa juhannukseksi meidän mökille. Nyt hyviä syitä miksi ei voi tulla lasten kanssa sinne. En vaan halua niitä omasta takaa on jo tarpeeksi kyllä.
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas täytyi tulla taas katsomaan mikä meno täällä on.
Edelleenkin en ole kutsunut ketään vaan kaikki on tulossa kun aina on tullut.
Noin kuukausi sitten poikani sanoi että saako ”Marjakin” tulla johon vastasin että kyllä. Lapsien piti mennä isälle. Isä oli ilmoittanut alkuviikosta ettei otakkaan lapsia joten silloin poikani kysyi että saako nekin tulla johon en heti vastannut mitään. Sitten ilmoitin hänelle että tulimme siihen tulokseen että vielä ei ole sopiva hetki siihen jonka jälkeen miniehdokas suostutteli isänsä ottamaan lapset. Minulle olisi käynyt ihan hyvin jos hän olisi päättänyt jäädä pois juhlista ja poikani on ihan vapaa tekemään omat päätökset. Poikani haluaa itse meille tulla. Eivät siis asu yhdessä vielä enemmänkin kyse on seurustelusta.
Moni luulee kun viestejä lukee että vingun lapsiani mökille. Ihanaa kun tulevat mutta päätöksen tekevät ihan itse.
En tämän perusteella keksi mitään muuta tapaa toimia, kuin millä kaikki ovat toimineet. Alunperin tehty suunnitelma ei onnistunutkaan, asiallisesti kysytty että voivatko lapsetkin tulla, ilmoitettu että ei voi, ja heille on järjestetty muu hoitopaikka.
Mikä ongelma tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas täytyi tulla taas katsomaan mikä meno täällä on.
Edelleenkin en ole kutsunut ketään vaan kaikki on tulossa kun aina on tullut.
Noin kuukausi sitten poikani sanoi että saako ”Marjakin” tulla johon vastasin että kyllä. Lapsien piti mennä isälle. Isä oli ilmoittanut alkuviikosta ettei otakkaan lapsia joten silloin poikani kysyi että saako nekin tulla johon en heti vastannut mitään. Sitten ilmoitin hänelle että tulimme siihen tulokseen että vielä ei ole sopiva hetki siihen jonka jälkeen miniehdokas suostutteli isänsä ottamaan lapset. Minulle olisi käynyt ihan hyvin jos hän olisi päättänyt jäädä pois juhlista ja poikani on ihan vapaa tekemään omat päätökset. Poikani haluaa itse meille tulla. Eivät siis asu yhdessä vielä enemmänkin kyse on seurustelusta.
Moni luulee kun viestejä lukee että vingun lapsiani mökille. Ihanaa kun tulevat mutta päätöksen tekevät ihan itse.
Isän piti ottaa lapset muttei otakaan, äidin piti ottaa lapset muttei otakkaan. Hyvä lapsuus hei!
Voi lapsiraukat ei voi muuta sanoa!
Juu isän piti ottaa mut ei otakkaan, äitin piti ottaa mut ei otakkaan.
Koittakaas muistaa hei yks juttu, lapset on täysin
syyttömiä tähän tilanteeseen.
Ei oo joka mutsin toiveminiä nyt anopilla. Sellanen nainen minkälainen poika.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa sanoa suoraan. Tiedetään sitten tehdä yhdessä omat suunnitelmat joihin ei anoppi kuulu. Myös tulevina juhlapyhinä, kuten jouluna, äitienpäivänä jne.
t. miniä
Ne omat suunnitelmat te teette joka tapauksessa.
Nyt vaan kelpaa mennä anopin mökille kun ei ole muuta parempaa vaihtoehtoa tarjolla.
Vaikka veisit koko sukusi mökille ja anoppi palvelisi teitä selkä vääränä ja hiki hatussa, menisit sakkinesi sinne missä olisi tarjolla kivoin joulu tai paras äitienpäivälounas .
Eikä sinne anopillasi olisi mitään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas täytyi tulla taas katsomaan mikä meno täällä on.
Edelleenkin en ole kutsunut ketään vaan kaikki on tulossa kun aina on tullut.
Noin kuukausi sitten poikani sanoi että saako ”Marjakin” tulla johon vastasin että kyllä. Lapsien piti mennä isälle. Isä oli ilmoittanut alkuviikosta ettei otakkaan lapsia joten silloin poikani kysyi että saako nekin tulla johon en heti vastannut mitään. Sitten ilmoitin hänelle että tulimme siihen tulokseen että vielä ei ole sopiva hetki siihen jonka jälkeen miniehdokas suostutteli isänsä ottamaan lapset. Minulle olisi käynyt ihan hyvin jos hän olisi päättänyt jäädä pois juhlista ja poikani on ihan vapaa tekemään omat päätökset. Poikani haluaa itse meille tulla. Eivät siis asu yhdessä vielä enemmänkin kyse on seurustelusta.
Moni luulee kun viestejä lukee että vingun lapsiani mökille. Ihanaa kun tulevat mutta päätöksen tekevät ihan itse.Eli loppujen lopuksi mitään ongelmaa ei ollutkaan.
Paitsi inhottava päsmäröivä miniä jonka lapset pilaisivat juhannuksen 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle omat lapset ovat niin rakkaita, että kelpaavat aina omine elämänkäänteineen sekä juuri niiden ihmisten kanssa, jotka perheekseen itse kokevat. Jos lapselleni hänen lapsipuoli (tai seurustelukumppanin lapsi) on perhettä niin on se sitten minullekin.
Entä jos oma rakas lapsesi toisi narkkariystävänsä kylään? Tai jos lapsesi uuden kumppanin lapset ovatkin psykoja kauhukakaroita, jotka kiljuvat lakkaamatta ja sotkevat ja hajottavat kaikki paikat? Yhtä rakkaita kaikki, ja aina tervetulleita?
Puhun tässä ihmisistä, jotka lapseni kokee perheeseensä kuuluviksi. Jos lapsi ei saa kumppanikseen kuin narkkarin, niin jotain vikaa on jo lapsessakin, eli toinen samanlainen kyljessä. Jotainhan se kertoo omasta lapsestakin, että millaisen kumppanin he ovat halunneet &saaneet. Jos kumppanin lapset ovat niitä kauhukaiaroita ja lapsi on päättänyt heidät perheeseen ottaa, niin mikä minä olen sitä valintaa vastustamaan. Siinä ne kestän sen ohella, että voin omalle lapselleni olla vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut hämmentyneenä noita joitakin kommentteja. Veisittekö oikesti yh:t puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsianne jonnekkin ei sukulaisten juhliin esim. Häihin?
Mä en olis vielä edes tutustuttanut lapsia isä/äitipuoleen ton ajan jälkeen saatika appivanhempiin. Mikä helkutin kiire teillä on?
Lapset tykkää varmaan ku äiti ja isäpuolet vaihtuu tämän tästä. Seurustellaan aikusten kesken ekana pari vuotta sitten otetaan lapset vasta mukaan touhuun.
Olen samaa mieltä. Millainen äiti edes vie lapsensa seurustelukumppaninsa sukujuhliin?
Minulle ei tulisi mieleenkään, jo lasten takia.
Ollaan seurusteltu miehen kanssa kolme vuotta ja parin vuoden jälkeen esitelimme toistemme lapset. Ja nyt viimeisen vuoden jälkeen olen tavannut miehen lapsia ehkä viisi kertaa, samoin hän minun ja kerran lapset ovat tavanneet toisensa. Meidän vanhempia ollaan tavattu molemmat pari kertaa ja miehen siskoon hiukan enemmän, mutta ei muuhun sukuun. Lapset ovat tavanneet vain meidät, ei muuta sukua ja ollaan oltu 3v yhdess
Mihin teillä naisilla on hirveä kiire, erityisesti sotkea lapset kuvioihin mukaan.
Säälittää lapset, ei riitä, että perhe on hajonnut ja vanhemmat eronneet, vaan lasten tulee nähdä kaikki poika-ja tyttöystävät, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen ei kukaan tiedä, mihin suhde kehittyy.
Haukutaan vielä 25v poikaa sitoutumiskammoiseksi. Ei hyvää päivää näitä ihmisiä, mihin heillä on kiire
Vierailija kirjoitti:
Minulle lapseni puolison lapset edellisestä liitosta ovat lapseni perheen jäseniä. Haluan, että he tuntevat itsensä hyväksytyiksi ja tervetulleiksi.
Lapseni puoliso on mukava ihminen ja kunnioitan hänen aiempaa elämäänsä.
En todellakaan ymmärrä, miten on mahdollista, että yhä 2000-luvulla on olemassa tynnyrissä kasvatettuja nirppanokka-anoppeja, jotka halveksumalla omien lastensa valintoja oikein kutsuvat luokseen isoja ongelmia luulemalla olevansa muuta kuin vanhenevaa kudosta, joka piankin voi olla sen vastenmielisen miniämen hyväntahtoisuuden tarpeessa.
Ihmisen , jolla on 4 lasta ja 7 lastenlasta ja jotka TYKKÄÄVÄT viettää tämän luona joulut ja juhannukset , ei tarvi olla yhden miniän hyväntahtoisuuden varassa. Se on sitä paitsi hyvin epävarma sijoitus alkaa tehdä asioita vasten omaa tahtoa ja mielihalua miellyttääkseen miniäkokelasta.
Puoli vuotta seurusteltu , hyvin epävarmaa vielä.
Ja minusta aika ylimielistä julistaa että poika on jo tuossa vaiheessa valinnut tämän naisen lapsineen.
Eikä Suomi ainakaan vielä ole siinä jamassa että kenenkään tarvitsee olla yhden ihmisen armoilla.
Toki eihän sitä tiedä jos siihen ollaan menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut hämmentyneenä noita joitakin kommentteja. Veisittekö oikesti yh:t puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsianne jonnekkin ei sukulaisten juhliin esim. Häihin?
Mä en olis vielä edes tutustuttanut lapsia isä/äitipuoleen ton ajan jälkeen saatika appivanhempiin. Mikä helkutin kiire teillä on?
Lapset tykkää varmaan ku äiti ja isäpuolet vaihtuu tämän tästä. Seurustellaan aikusten kesken ekana pari vuotta sitten otetaan lapset vasta mukaan touhuun.Olen samaa mieltä. Millainen äiti edes vie lapsensa seurustelukumppaninsa sukujuhliin?
Minulle ei tulisi mieleenkään, jo lasten takia.
Ollaan seurusteltu miehen kanssa kolme vuotta ja parin vuoden jälkeen esitelimme toistemme lapset. Ja nyt viimeisen vuoden jälkeen olen tavannut miehen lapsia ehkä viisi kertaa, samoin hän minun ja kerran lapset ovat tavanneet toisensa. Meidän vanhempia ollaan tavattu molemmat pari kertaa ja miehen siskoon hiukan enemmän, mutta ei muuhun sukuun. Lapset ovat tavanneet vain meidät, ei muuta sukua ja ollaan oltu 3v yhdessMihin teillä naisilla on hirveä kiire, erityisesti sotkea lapset kuvioihin mukaan.
Säälittää lapset, ei riitä, että perhe on hajonnut ja vanhemmat eronneet, vaan lasten tulee nähdä kaikki poika-ja tyttöystävät, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen ei kukaan tiedä, mihin suhde kehittyy.
Haukutaan vielä 25v poikaa sitoutumiskammoiseksi. Ei hyvää päivää näitä ihmisiä, mihin heillä on kiire
Häissäkö vasta siihen uuteen puolisoon aletaan tutustumaan vai riittääkö sekään näille riivinrauta-anopeille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut hämmentyneenä noita joitakin kommentteja. Veisittekö oikesti yh:t puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsianne jonnekkin ei sukulaisten juhliin esim. Häihin?
Mä en olis vielä edes tutustuttanut lapsia isä/äitipuoleen ton ajan jälkeen saatika appivanhempiin. Mikä helkutin kiire teillä on?
Lapset tykkää varmaan ku äiti ja isäpuolet vaihtuu tämän tästä. Seurustellaan aikusten kesken ekana pari vuotta sitten otetaan lapset vasta mukaan touhuun.Olen samaa mieltä. Millainen äiti edes vie lapsensa seurustelukumppaninsa sukujuhliin?
Minulle ei tulisi mieleenkään, jo lasten takia.
Ollaan seurusteltu miehen kanssa kolme vuotta ja parin vuoden jälkeen esitelimme toistemme lapset. Ja nyt viimeisen vuoden jälkeen olen tavannut miehen lapsia ehkä viisi kertaa, samoin hän minun ja kerran lapset ovat tavanneet toisensa. Meidän vanhempia ollaan tavattu molemmat pari kertaa ja miehen siskoon hiukan enemmän, mutta ei muuhun sukuun. Lapset ovat tavanneet vain meidät, ei muuta sukua ja ollaan oltu 3v yhdessMihin teillä naisilla on hirveä kiire, erityisesti sotkea lapset kuvioihin mukaan.
Säälittää lapset, ei riitä, että perhe on hajonnut ja vanhemmat eronneet, vaan lasten tulee nähdä kaikki poika-ja tyttöystävät, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen ei kukaan tiedä, mihin suhde kehittyy.
Haukutaan vielä 25v poikaa sitoutumiskammoiseksi. Ei hyvää päivää näitä ihmisiä, mihin heillä on kiire
Riippuu millä vakavuus asteella suhde on. Jos nuokin asuvat yhdessä ja tarkoitus astua avioliiton auvoisaan satamaan niin vakavaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut hämmentyneenä noita joitakin kommentteja. Veisittekö oikesti yh:t puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsianne jonnekkin ei sukulaisten juhliin esim. Häihin?
Mä en olis vielä edes tutustuttanut lapsia isä/äitipuoleen ton ajan jälkeen saatika appivanhempiin. Mikä helkutin kiire teillä on?
Lapset tykkää varmaan ku äiti ja isäpuolet vaihtuu tämän tästä. Seurustellaan aikusten kesken ekana pari vuotta sitten otetaan lapset vasta mukaan touhuun.Olen samaa mieltä. Millainen äiti edes vie lapsensa seurustelukumppaninsa sukujuhliin?
Minulle ei tulisi mieleenkään, jo lasten takia.
Ollaan seurusteltu miehen kanssa kolme vuotta ja parin vuoden jälkeen esitelimme toistemme lapset. Ja nyt viimeisen vuoden jälkeen olen tavannut miehen lapsia ehkä viisi kertaa, samoin hän minun ja kerran lapset ovat tavanneet toisensa. Meidän vanhempia ollaan tavattu molemmat pari kertaa ja miehen siskoon hiukan enemmän, mutta ei muuhun sukuun. Lapset ovat tavanneet vain meidät, ei muuta sukua ja ollaan oltu 3v yhdessMihin teillä naisilla on hirveä kiire, erityisesti sotkea lapset kuvioihin mukaan.
Säälittää lapset, ei riitä, että perhe on hajonnut ja vanhemmat eronneet, vaan lasten tulee nähdä kaikki poika-ja tyttöystävät, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen ei kukaan tiedä, mihin suhde kehittyy.
Haukutaan vielä 25v poikaa sitoutumiskammoiseksi. Ei hyvää päivää näitä ihmisiä, mihin heillä on kiire
Ääripäät harvoin on hyvä asia, sinä alat jo edustaa toista ääripäätä tässä asiassa.
On totta, että lapsia ei kannata heti kaikkiin tutustuttaa, mutta tuo alkaa jo olla ennemminkin kaksoiselämää. Toki siinäkään mitään vikaa ole jos se on kaikille hyvä juttu. Kuitenkaan ei pitäisi tuomita ihmisiä jotka eivät tapaile vuosia tuomatta lapsia kuvioihin.
Itselleni esimerkiksi kevyt suhde / deittailu vuosien ajan ei toimisi todellakaan vaan suhteen pitää syvetä arkiselle tasolle. Saman katon alle ei tarvitse muuttaa, mutta kyllä siellä pitää aikaa viettää ja arkea elää.
Minulla kyllä lapsetkin kyseli ja odotti milloin otan miesystävän, alkoivat olla huolissaan, että olen yksin loppuikäni. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut hämmentyneenä noita joitakin kommentteja. Veisittekö oikesti yh:t puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsianne jonnekkin ei sukulaisten juhliin esim. Häihin?
Mä en olis vielä edes tutustuttanut lapsia isä/äitipuoleen ton ajan jälkeen saatika appivanhempiin. Mikä helkutin kiire teillä on?
Lapset tykkää varmaan ku äiti ja isäpuolet vaihtuu tämän tästä. Seurustellaan aikusten kesken ekana pari vuotta sitten otetaan lapset vasta mukaan touhuun.Olen samaa mieltä. Millainen äiti edes vie lapsensa seurustelukumppaninsa sukujuhliin?
Minulle ei tulisi mieleenkään, jo lasten takia.
Ollaan seurusteltu miehen kanssa kolme vuotta ja parin vuoden jälkeen esitelimme toistemme lapset. Ja nyt viimeisen vuoden jälkeen olen tavannut miehen lapsia ehkä viisi kertaa, samoin hän minun ja kerran lapset ovat tavanneet toisensa. Meidän vanhempia ollaan tavattu molemmat pari kertaa ja miehen siskoon hiukan enemmän, mutta ei muuhun sukuun. Lapset ovat tavanneet vain meidät, ei muuta sukua ja ollaan oltu 3v yhdessMihin teillä naisilla on hirveä kiire, erityisesti sotkea lapset kuvioihin mukaan.
Säälittää lapset, ei riitä, että perhe on hajonnut ja vanhemmat eronneet, vaan lasten tulee nähdä kaikki poika-ja tyttöystävät, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen ei kukaan tiedä, mihin suhde kehittyy.
Haukutaan vielä 25v poikaa sitoutumiskammoiseksi. Ei hyvää päivää näitä ihmisiä, mihin heillä on kiire
Toiset nyt vaan on sukuna ja perheenä niin läheisiä, että näkee toisiaan useinkin. Ja eivät halua rajata rakkaita kumppaneita pois vaan nekin halutaan osaksi kiinteää porukkaa. Kaikki ei. Kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut hämmentyneenä noita joitakin kommentteja. Veisittekö oikesti yh:t puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsianne jonnekkin ei sukulaisten juhliin esim. Häihin?
Mä en olis vielä edes tutustuttanut lapsia isä/äitipuoleen ton ajan jälkeen saatika appivanhempiin. Mikä helkutin kiire teillä on?
Lapset tykkää varmaan ku äiti ja isäpuolet vaihtuu tämän tästä. Seurustellaan aikusten kesken ekana pari vuotta sitten otetaan lapset vasta mukaan touhuun.Olen samaa mieltä. Millainen äiti edes vie lapsensa seurustelukumppaninsa sukujuhliin?
Minulle ei tulisi mieleenkään, jo lasten takia.
Ollaan seurusteltu miehen kanssa kolme vuotta ja parin vuoden jälkeen esitelimme toistemme lapset. Ja nyt viimeisen vuoden jälkeen olen tavannut miehen lapsia ehkä viisi kertaa, samoin hän minun ja kerran lapset ovat tavanneet toisensa. Meidän vanhempia ollaan tavattu molemmat pari kertaa ja miehen siskoon hiukan enemmän, mutta ei muuhun sukuun. Lapset ovat tavanneet vain meidät, ei muuta sukua ja ollaan oltu 3v yhdessMihin teillä naisilla on hirveä kiire, erityisesti sotkea lapset kuvioihin mukaan.
Säälittää lapset, ei riitä, että perhe on hajonnut ja vanhemmat eronneet, vaan lasten tulee nähdä kaikki poika-ja tyttöystävät, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen ei kukaan tiedä, mihin suhde kehittyy.
Haukutaan vielä 25v poikaa sitoutumiskammoiseksi. Ei hyvää päivää näitä ihmisiä, mihin heillä on kiireÄäripäät harvoin on hyvä asia, sinä alat jo edustaa toista ääripäätä tässä asiassa.
On totta, että lapsia ei kannata heti kaikkiin tutustuttaa, mutta tuo alkaa jo olla ennemminkin kaksoiselämää. Toki siinäkään mitään vikaa ole jos se on kaikille hyvä juttu. Kuitenkaan ei pitäisi tuomita ihmisiä jotka eivät tapaile vuosia tuomatta lapsia kuvioihin.
Itselleni esimerkiksi kevyt suhde / deittailu vuosien ajan ei toimisi todellakaan vaan suhteen pitää syvetä arkiselle tasolle. Saman katon alle ei tarvitse muuttaa, mutta kyllä siellä pitää aikaa viettää ja arkea elää.
Minulla kyllä lapsetkin kyseli ja odotti milloin otan miesystävän, alkoivat olla huolissaan, että olen yksin loppuikäni. :D
Sama täällä. Tiedän jo mitä haluan, enkä tarvitse vuosia kevyttä deittailua. Ja sama meillä, lapset lähinnä huolissaan, jos ei uutta kumppania.
Minä en yhtään halua olla mitään jouluja tai juhannuksia uusioanopin lastenlasten kanssa. Siinä on niin vahva liuta aspergereita ja ADHD -lapsia, ettei innosta. Ja taitaa olla suvussa vahvasti perinnöllistä, kun niin monella serkuista on.
Voi se mennä näinkin päin.
No siis eihän se sitten edes ole sun miniä.
15 sivua tikusta asiaa, hyvä ap. Tapu tapu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa sanoa suoraan. Tiedetään sitten tehdä yhdessä omat suunnitelmat joihin ei anoppi kuulu. Myös tulevina juhlapyhinä, kuten jouluna, äitienpäivänä jne.
t. miniä
Ne omat suunnitelmat te teette joka tapauksessa.
Nyt vaan kelpaa mennä anopin mökille kun ei ole muuta parempaa vaihtoehtoa tarjolla.
Vaikka veisit koko sukusi mökille ja anoppi palvelisi teitä selkä vääränä ja hiki hatussa, menisit sakkinesi sinne missä olisi tarjolla kivoin joulu tai paras äitienpäivälounas .
Eikä sinne anopillasi olisi mitään asiaa.
En koskaan mene mihinkään palveltavaksi, vaikka sinä näytät niin tekevän, kun kerta asiasta noin paljon tiedät. Sen sijaan en halua lähisukuuni ihmistä, joka ei hyväksy lapsiani. Se on ehdoton EI.
T. miniä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut hämmentyneenä noita joitakin kommentteja. Veisittekö oikesti yh:t puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsianne jonnekkin ei sukulaisten juhliin esim. Häihin?
Mä en olis vielä edes tutustuttanut lapsia isä/äitipuoleen ton ajan jälkeen saatika appivanhempiin. Mikä helkutin kiire teillä on?
Lapset tykkää varmaan ku äiti ja isäpuolet vaihtuu tämän tästä. Seurustellaan aikusten kesken ekana pari vuotta sitten otetaan lapset vasta mukaan touhuun.Olen samaa mieltä. Millainen äiti edes vie lapsensa seurustelukumppaninsa sukujuhliin?
Minulle ei tulisi mieleenkään, jo lasten takia.
Ollaan seurusteltu miehen kanssa kolme vuotta ja parin vuoden jälkeen esitelimme toistemme lapset. Ja nyt viimeisen vuoden jälkeen olen tavannut miehen lapsia ehkä viisi kertaa, samoin hän minun ja kerran lapset ovat tavanneet toisensa. Meidän vanhempia ollaan tavattu molemmat pari kertaa ja miehen siskoon hiukan enemmän, mutta ei muuhun sukuun. Lapset ovat tavanneet vain meidät, ei muuta sukua ja ollaan oltu 3v yhdessMihin teillä naisilla on hirveä kiire, erityisesti sotkea lapset kuvioihin mukaan.
Säälittää lapset, ei riitä, että perhe on hajonnut ja vanhemmat eronneet, vaan lasten tulee nähdä kaikki poika-ja tyttöystävät, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen ei kukaan tiedä, mihin suhde kehittyy.
Haukutaan vielä 25v poikaa sitoutumiskammoiseksi. Ei hyvää päivää näitä ihmisiä, mihin heillä on kiireIin
Riippuu millä vakavuus asteella suhde on. Jos nuokin asuvat yhdessä ja tarkoitus astua avioliiton auvoisaan satamaan niin vakavaa on.
Se avioliitto ei tee kenenkään suhteesta sitä oikeaa. Vanheneva instituutio ja erot yleisiä.
Sitä lähinnä mietin, että ne ekat puolisot taidetaan ottaa liian nopeasti ja kevyin perustein, koska eroja niin paljon.
Omassa lähipiirissä näihin suvun vanhojen juhannusmökkeilyihin lähdetään lähinnä velvollisuudesta, kun ei kehdata loukata sillä, ettei oikeasti kiinnosta mennä. Jopa vanhusten takia näytellään, että oikein innostaa. Ja ne puolisot, kumppanit, partnerit tulevat mukaan, koska haluavat olla juhannuksen oman puolisonsa kanssa, ei siksi, että siellä mökillä kiinnostaisi anopin 'passattavana' olla. Eli tällainen monisuuntainen kohteliaisuuden illuusio. Ehkä ne vanhuksetkin oikeasti haluaisi olla rauhassa tai ainakin rajata, kenen kanssa oma lapsi saa olla.
Eli loppujen lopuksi mitään ongelmaa ei ollutkaan.