Miniän lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kannattaa sanoa suoraan. Tiedetään sitten tehdä yhdessä omat suunnitelmat joihin ei anoppi kuulu. Myös tulevina juhlapyhinä, kuten jouluna, äitienpäivänä jne. 

t. miniä

Ne omat suunnitelmat te teette joka tapauksessa.

Nyt vaan kelpaa mennä anopin mökille kun ei ole muuta parempaa vaihtoehtoa tarjolla.

Vaikka veisit koko sukusi mökille ja anoppi palvelisi teitä selkä vääränä ja hiki hatussa, menisit sakkinesi sinne missä olisi tarjolla kivoin joulu tai paras äitienpäivälounas .

Eikä sinne anopillasi olisi mitään asiaa.

En koskaan mene mihinkään palveltavaksi, vaikka sinä näytät niin tekevän, kun kerta asiasta noin paljon tiedät. Sen sijaan en halua lähisukuuni ihmistä, joka ei hyväksy lapsiani. Se on ehdoton EI. 

T. miniä

Juuri näin. Maailma on täynnä mielenkiintoisia paikkoja ja kivaa tekemistä ilman kälyisiä mökkejä kärttyisine anoppeineen. Se on joskus harmi, kun puoliso kokee velvollisuutta näytellä, että sinne mökille halutaan, ettei anopille tule paha mieli.

Kyllä suvulle esitellään äidin pojan tyttöystäväkin. Ei siinä tarvi vuosikausia seukata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut hämmentyneenä noita joitakin kommentteja. Veisittekö oikesti yh:t puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsianne jonnekkin ei sukulaisten juhliin esim. Häihin?

Mä en olis vielä edes tutustuttanut lapsia isä/äitipuoleen ton ajan jälkeen saatika appivanhempiin. Mikä helkutin kiire teillä on?

Lapset tykkää varmaan ku äiti ja isäpuolet vaihtuu tämän tästä. Seurustellaan aikusten kesken ekana pari vuotta sitten otetaan lapset vasta mukaan touhuun.

Olen samaa mieltä. Millainen äiti edes vie lapsensa seurustelukumppaninsa sukujuhliin?

Minulle ei tulisi mieleenkään, jo lasten takia.

Ollaan seurusteltu miehen kanssa kolme vuotta ja parin vuoden jälkeen esitelimme toistemme lapset. Ja nyt viimeisen vuoden jälkeen olen tavannut miehen lapsia ehkä viisi kertaa, samoin hän minun ja kerran lapset ovat tavanneet toisensa. Meidän vanhempia ollaan tavattu molemmat pari kertaa ja miehen siskoon hiukan enemmän, mutta ei muuhun sukuun. Lapset ovat tavanneet vain meidät, ei muuta sukua ja ollaan oltu 3v yhdess

Mihin teillä naisilla on hirveä kiire, erityisesti sotkea lapset kuvioihin mukaan.

Säälittää lapset, ei riitä, että perhe on hajonnut ja vanhemmat eronneet, vaan lasten tulee nähdä kaikki poika-ja tyttöystävät, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen ei kukaan tiedä, mihin suhde kehittyy.

Haukutaan vielä 25v poikaa sitoutumiskammoiseksi. Ei hyvää päivää näitä ihmisiä, mihin heillä on kiire

Riippuu millä vakavuus asteella suhde on. Jos nuokin asuvat yhdessä ja tarkoitus astua avioliiton auvoisaan satamaan niin vakavaa on.

Puoli vuotta on lyhyt aika vaikka miten päin asiaa miettisi.

Jotkut "tietävät" kyllä jo puolen vuoden jälkeen että on vakavaa ja toki muutamat ovat oikeassakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut hämmentyneenä noita joitakin kommentteja. Veisittekö oikesti yh:t puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsianne jonnekkin ei sukulaisten juhliin esim. Häihin?

Mä en olis vielä edes tutustuttanut lapsia isä/äitipuoleen ton ajan jälkeen saatika appivanhempiin. Mikä helkutin kiire teillä on?

Lapset tykkää varmaan ku äiti ja isäpuolet vaihtuu tämän tästä. Seurustellaan aikusten kesken ekana pari vuotta sitten otetaan lapset vasta mukaan touhuun.

Olen samaa mieltä. Millainen äiti edes vie lapsensa seurustelukumppaninsa sukujuhliin?

Minulle ei tulisi mieleenkään, jo lasten takia.

Ollaan seurusteltu miehen kanssa kolme vuotta ja parin vuoden jälkeen esitelimme toistemme lapset. Ja nyt viimeisen vuoden jälkeen olen tavannut miehen lapsia ehkä viisi kertaa, samoin hän minun ja kerran lapset ovat tavanneet toisensa. Meidän vanhempia ollaan tavattu molemmat pari kertaa ja miehen siskoon hiukan enemmän, mutta ei muuhun sukuun. Lapset ovat tavanneet vain meidät, ei muuta sukua ja ollaan oltu 3v yhdess

Mihin teillä naisilla on hirveä kiire, erityisesti sotkea lapset kuvioihin mukaan.

Säälittää lapset, ei riitä, että perhe on hajonnut ja vanhemmat eronneet, vaan lasten tulee nähdä kaikki poika-ja tyttöystävät, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen ei kukaan tiedä, mihin suhde kehittyy.

Haukutaan vielä 25v poikaa sitoutumiskammoiseksi. Ei hyvää päivää näitä ihmisiä, mihin heillä on kiire

Iin

Riippuu millä vakavuus asteella suhde on. Jos nuokin asuvat yhdessä ja tarkoitus astua avioliiton auvoisaan satamaan niin vakavaa on.

Se avioliitto ei tee kenenkään suhteesta sitä oikeaa. Vanheneva instituutio ja erot yleisiä.

Sitä lähinnä mietin, että ne ekat puolisot taidetaan ottaa liian nopeasti ja kevyin perustein, koska eroja niin paljon.

Tilastojen mukaan seuraavat liitot hajoavat vielä useammin, sivusta huomautan. Mutta sikälikin tuo kommentti on vailla todellisuuspohjaa, että aikaisemmin kun eroaminen oli vaikeaa ja yhteiskunnallinen häpeäleima, ihmiset pariutuvat paljon nopeammin ja nuorempina kuin nykyisin. Naimisiin mentiin alle parikymppisinä ja eka lapsi mahassa. Siinä suhteessa sitten oltiin hampaat irvessä kunnes kuolema erotti. Huh, onneksi eletään nykyaikaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kannattaa sanoa suoraan. Tiedetään sitten tehdä yhdessä omat suunnitelmat joihin ei anoppi kuulu. Myös tulevina juhlapyhinä, kuten jouluna, äitienpäivänä jne. 

t. miniä

Ne omat suunnitelmat te teette joka tapauksessa.

Nyt vaan kelpaa mennä anopin mökille kun ei ole muuta parempaa vaihtoehtoa tarjolla.

Vaikka veisit koko sukusi mökille ja anoppi palvelisi teitä selkä vääränä ja hiki hatussa, menisit sakkinesi sinne missä olisi tarjolla kivoin joulu tai paras äitienpäivälounas .

Eikä sinne anopillasi olisi mitään asiaa.

En koskaan mene mihinkään palveltavaksi, vaikka sinä näytät niin tekevän, kun kerta asiasta noin paljon tiedät. Sen sijaan en halua lähisukuuni ihmistä, joka ei hyväksy lapsiani. Se on ehdoton EI. 

T. miniä

Juuri näin. Maailma on täynnä mielenkiintoisia paikkoja ja kivaa tekemistä ilman kälyisiä mökkejä kärttyisine anoppeineen. Se on joskus harmi, kun puoliso kokee velvollisuutta näytellä, että sinne mökille halutaan, ettei anopille tule paha mieli.

Minulla ei ole koskaan edes ollut sellaista anoppia, joka passaisi muuta sukua. Sukujuhlat on yleensä vietetty rennosti. On olemassa palveluntuottajia tekemään ruuat ja kaatelemaan kahvit. Ei tarvitse kenenkään hiki hatussa passata. Kahdesti olen ollut naimisissa ja molemmilla kerroilla ollut aivan ihanat ja lämpimät anopit.

On myös näitä vaihtoehtoja että "bonuslapsenlapset" ovat juhannuksena tärkeimpiä ja mahtuvat hyvin mökille. Tämä tottakai siksi, että kuuluvat tärkeimpien lasten eli tyttäreiden perheisiin.

Pojat ja miniät lapsineen ovat alempaa kastia ja kelpaavat mökille vierailemaan, yöksi ei mahdu. Eli ei se aina biologiaa ole :)

Vierailija kirjoitti:

Voi lapsiraukat ei voi muuta sanoa!

Juu isän piti ottaa mut ei otakkaan, äitin piti ottaa mut ei otakkaan.

Koittakaas muistaa hei yks juttu, lapset on täysin

syyttömiä tähän tilanteeseen.

Ja ap.n velvollisuusko se sitten on ottaa nämä lapset vastuulleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kannattaa sanoa suoraan. Tiedetään sitten tehdä yhdessä omat suunnitelmat joihin ei anoppi kuulu. Myös tulevina juhlapyhinä, kuten jouluna, äitienpäivänä jne. 

t. miniä

Ne omat suunnitelmat te teette joka tapauksessa.

Nyt vaan kelpaa mennä anopin mökille kun ei ole muuta parempaa vaihtoehtoa tarjolla.

Vaikka veisit koko sukusi mökille ja anoppi palvelisi teitä selkä vääränä ja hiki hatussa, menisit sakkinesi sinne missä olisi tarjolla kivoin joulu tai paras äitienpäivälounas .

Eikä sinne anopillasi olisi mitään asiaa.

En koskaan mene mihinkään palveltavaksi, vaikka sinä näytät niin tekevän, kun kerta asiasta noin paljon tiedät. Sen sijaan en halua lähisukuuni ihmistä, joka ei hyväksy lapsiani. Se on ehdoton EI. 

T. miniä

Juuri näin. Maailma on täynnä mielenkiintoisia paikkoja ja kivaa tekemistä ilman kälyisiä mökkejä kärttyisine anoppeineen. Se on joskus harmi, kun puoliso kokee velvollisuutta näytellä, että sinne mökille halutaan, ettei anopille tule paha mieli.

4 lasta perheineen teeskentelee joka joulu ja juhannus.

Ei kai sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kannattaa sanoa suoraan. Tiedetään sitten tehdä yhdessä omat suunnitelmat joihin ei anoppi kuulu. Myös tulevina juhlapyhinä, kuten jouluna, äitienpäivänä jne. 

t. miniä

Ne omat suunnitelmat te teette joka tapauksessa.

Nyt vaan kelpaa mennä anopin mökille kun ei ole muuta parempaa vaihtoehtoa tarjolla.

Vaikka veisit koko sukusi mökille ja anoppi palvelisi teitä selkä vääränä ja hiki hatussa, menisit sakkinesi sinne missä olisi tarjolla kivoin joulu tai paras äitienpäivälounas .

Eikä sinne anopillasi olisi mitään asiaa.

En koskaan mene mihinkään palveltavaksi, vaikka sinä näytät niin tekevän, kun kerta asiasta noin paljon tiedät. Sen sijaan en halua lähisukuuni ihmistä, joka ei hyväksy lapsiani. Se on ehdoton EI. 

T. miniä

Olet kyllä sitten harvinainen poikkeus.

Hyvä niin.

Mutta jos poikaystäväsi täytyy hylätä perheensä siksi ettei MAHDOLLINEN tuleva anoppi halua lapsiasi pienen seurustelun jälkeen mökille juhannuksena, en olisi niin varma lopputulemasta.

Kyllä nykyaikana syntyy usein naisten kanssa tunne, ettei ymmärretä sitä, että uusperheellisyys on tila, jota harvat tavoittelevat. Monestakin syystä: ei-biologiset lapset ovat jo pelkästään taloudellinen rasite. Vaikka biologiset vanhemmat maksaisivat näennäiset kustannukset, rasitetta syntyy huomattavasti jo esimerkiksi siitä, että tarvitaan enemmän huoneita tai esimerkiksi tilavampi auto. Näin uusperheen niin sanotusti ulkopuolinen vanhempi joutuu yleensä väistämättä elättämään myös muiden lasta/ lapsia. Harvalla on nykypäivänä varaa kovin moneen lapseen ja jo olemassa olevien lasten takia myös mahdollisuudet "hankkia" itse haluamansa määrä jälkikasvua voivat rajoittua - samoin kuin sen vuoksi, että voimavaroja huolehtia useista lapsista ei välttämättä ole.

Usein uusperheessä on rasitteena lasten toinen biologinen vanhempi. Hän ei ole useinkaan lapsilleen tila-autoa oma-aloitteisesti kustantava ja kasvatusvastuustaan huolehtiva älykkö. Sen sijaan hänen kanssaan saa usein tapella aikataululla jo entuudestaan riittämättömistä elatusmaksuista, siitä suostuuko hän huolehtimaan omista lapsistaan - esimerkiksi juhannuksena - ja siedettävä edellä mainittuihin liittyviä ohareita, epäasiallista käytöstä ja sitä, että hänellä on harvoin samanlaiset rajat, minkä johdosta lapset ovat sekaisin. Sillehän on syynsä, miksi hänestä on erottu, eikö? Yleensä vähänkin siedettävän ihmisen kanssa yritetään jatkaa ja korjata suhdetta jo lasten takia. Eli, uusperheellisyyden myötä saa tällaisen elämää rikastuttavan ihmisen, mahdollisesti vielä karmeine sukulaisineen, kaupan päälle.

Perheissä on erilaisia kulttuureja, sääntöjä ja tapoja. Ei-biologiset lapset eivät ole mitään tyhjiä tauluja, vaan mitä vanhempia he ovat, sitä tiukemmassa jo opitut, mahdollisesti ei-toivotut käytösmallit heissä istuvat. Samoin kuin traumat. Vaikka he käyttäytyisivät hyvin, tavoissa on eroja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perhejuhlissa he voivat aiheuttaa ylimääräistä työtä ihan vain sen vuoksi, että ovat tietämättömiä tavoista. Tämän ei pitäisi olla yhdellekään vanhemmalle vaikeaa ymmärtää. Logiikka on aivan sama kuin se, että tuntemattomia lasten syntymäpäivävieraita pitää koko ajan ohjata. Se ei ole rentouttavaa.

Uusperheen ulkopuolisena vanhempana sijoitat väistämättä suuria ajallisia ja taloudellisia resursseja ei-biologisiin lapsiin. Siedät ja kestät heidän toista vanhempaansa. Lapset eivät välttämättä arvosta tai kunnioita sinua. Viimeistään teini-iässä kuulet, ettet ole heidän oikea vanhempansa - vaikka ostit sen tila-auton, talon, pelikonsolin ja kustansit puolet Kanarian-lomasta. Mutta onko sinulla mitään oikeuksia? Kun ero tulee, saatko tavata lasta tai lapsia? Ja vieläkö lapset tuodaan mökille ja kuljetetaan vanhainkotiin heitä ruokkinutta ei-biologista mummoa katsomaan? Miten mahtaa olla? Toteutuuko vastavuoroisuus?

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissä näihin suvun vanhojen juhannusmökkeilyihin lähdetään lähinnä velvollisuudesta, kun ei kehdata loukata sillä, ettei oikeasti kiinnosta mennä. Jopa vanhusten takia näytellään, että oikein innostaa. Ja ne puolisot, kumppanit, partnerit tulevat mukaan, koska haluavat olla juhannuksen oman puolisonsa kanssa, ei siksi, että siellä mökillä kiinnostaisi anopin 'passattavana' olla. Eli tällainen monisuuntainen kohteliaisuuden illuusio. Ehkä ne vanhuksetkin oikeasti haluaisi olla rauhassa tai ainakin rajata, kenen kanssa oma lapsi saa olla.

Oma kokemus on se, että juhannuksena mennään mökille siksi, että sillä "maksetaan" se, että saadaan mökki maksutta käyttöön pariksi viikoksi kesällä. Näennäisesti puurretaan innolla ja naputellaan laituria kuntoon, mutta taustalla on koko ajan mahdollisuus päästä varaamaan haluamansa mökkiviikot itselle eli jo juhannusaaton aamuna alkaa vähemmän hienovarainen selittely. Kun halutaan pitää lomaa ja olla oman perheen kesken ja hukkaanhan tämä mökki menee, jos ei täällä koko ajan olla...

Pieniä huomioita kirjoitti:

Kyllä nykyaikana syntyy usein naisten kanssa tunne, ettei ymmärretä sitä, että uusperheellisyys on tila, jota harvat tavoittelevat. Monestakin syystä: ei-biologiset lapset ovat jo pelkästään taloudellinen rasite. Vaikka biologiset vanhemmat maksaisivat näennäiset kustannukset, rasitetta syntyy huomattavasti jo esimerkiksi siitä, että tarvitaan enemmän huoneita tai esimerkiksi tilavampi auto. Näin uusperheen niin sanotusti ulkopuolinen vanhempi joutuu yleensä väistämättä elättämään myös muiden lasta/ lapsia. Harvalla on nykypäivänä varaa kovin moneen lapseen ja jo olemassa olevien lasten takia myös mahdollisuudet "hankkia" itse haluamansa määrä jälkikasvua voivat rajoittua - samoin kuin sen vuoksi, että voimavaroja huolehtia useista lapsista ei välttämättä ole.

Usein uusperheessä on rasitteena lasten toinen biologinen vanhempi. Hän ei ole useinkaan lapsilleen tila-autoa oma-aloitteisesti kustantava ja kasvatusvastuustaan huolehtiva älykkö. Sen sijaan hänen kanssaan saa usein tapella aikataululla jo entuudestaan riittämättömistä elatusmaksuista, siitä suostuuko hän huolehtimaan omista lapsistaan - esimerkiksi juhannuksena - ja siedettävä edellä mainittuihin liittyviä ohareita, epäasiallista käytöstä ja sitä, että hänellä on harvoin samanlaiset rajat, minkä johdosta lapset ovat sekaisin. Sillehän on syynsä, miksi hänestä on erottu, eikö? Yleensä vähänkin siedettävän ihmisen kanssa yritetään jatkaa ja korjata suhdetta jo lasten takia. Eli, uusperheellisyyden myötä saa tällaisen elämää rikastuttavan ihmisen, mahdollisesti vielä karmeine sukulaisineen, kaupan päälle.

Perheissä on erilaisia kulttuureja, sääntöjä ja tapoja. Ei-biologiset lapset eivät ole mitään tyhjiä tauluja, vaan mitä vanhempia he ovat, sitä tiukemmassa jo opitut, mahdollisesti ei-toivotut käytösmallit heissä istuvat. Samoin kuin traumat. Vaikka he käyttäytyisivät hyvin, tavoissa on eroja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perhejuhlissa he voivat aiheuttaa ylimääräistä työtä ihan vain sen vuoksi, että ovat tietämättömiä tavoista. Tämän ei pitäisi olla yhdellekään vanhemmalle vaikeaa ymmärtää. Logiikka on aivan sama kuin se, että tuntemattomia lasten syntymäpäivävieraita pitää koko ajan ohjata. Se ei ole rentouttavaa.

Uusperheen ulkopuolisena vanhempana sijoitat väistämättä suuria ajallisia ja taloudellisia resursseja ei-biologisiin lapsiin. Siedät ja kestät heidän toista vanhempaansa. Lapset eivät välttämättä arvosta tai kunnioita sinua. Viimeistään teini-iässä kuulet, ettet ole heidän oikea vanhempansa - vaikka ostit sen tila-auton, talon, pelikonsolin ja kustansit puolet Kanarian-lomasta. Mutta onko sinulla mitään oikeuksia? Kun ero tulee, saatko tavata lasta tai lapsia? Ja vieläkö lapset tuodaan mökille ja kuljetetaan vanhainkotiin heitä ruokkinutta ei-biologista mummoa katsomaan? Miten mahtaa olla? Toteutuuko vastavuoroisuus?

Amen, tässä oli hyvin tiivistettynä mikä on vaan täyttä faktaa.

Pieniä huomioita kirjoitti:

Kyllä nykyaikana syntyy usein naisten kanssa tunne, ettei ymmärretä sitä, että uusperheellisyys on tila, jota harvat tavoittelevat. Monestakin syystä: ei-biologiset lapset ovat jo pelkästään taloudellinen rasite. Vaikka biologiset vanhemmat maksaisivat näennäiset kustannukset, rasitetta syntyy huomattavasti jo esimerkiksi siitä, että tarvitaan enemmän huoneita tai esimerkiksi tilavampi auto. Näin uusperheen niin sanotusti ulkopuolinen vanhempi joutuu yleensä väistämättä elättämään myös muiden lasta/ lapsia. Harvalla on nykypäivänä varaa kovin moneen lapseen ja jo olemassa olevien lasten takia myös mahdollisuudet "hankkia" itse haluamansa määrä jälkikasvua voivat rajoittua - samoin kuin sen vuoksi, että voimavaroja huolehtia useista lapsista ei välttämättä ole.

Usein uusperheessä on rasitteena lasten toinen biologinen vanhempi. Hän ei ole useinkaan lapsilleen tila-autoa oma-aloitteisesti kustantava ja kasvatusvastuustaan huolehtiva älykkö. Sen sijaan hänen kanssaan saa usein tapella aikataululla jo entuudestaan riittämättömistä elatusmaksuista, siitä suostuuko hän huolehtimaan omista lapsistaan - esimerkiksi juhannuksena - ja siedettävä edellä mainittuihin liittyviä ohareita, epäasiallista käytöstä ja sitä, että hänellä on harvoin samanlaiset rajat, minkä johdosta lapset ovat sekaisin. Sillehän on syynsä, miksi hänestä on erottu, eikö? Yleensä vähänkin siedettävän ihmisen kanssa yritetään jatkaa ja korjata suhdetta jo lasten takia. Eli, uusperheellisyyden myötä saa tällaisen elämää rikastuttavan ihmisen, mahdollisesti vielä karmeine sukulaisineen, kaupan päälle.

Perheissä on erilaisia kulttuureja, sääntöjä ja tapoja. Ei-biologiset lapset eivät ole mitään tyhjiä tauluja, vaan mitä vanhempia he ovat, sitä tiukemmassa jo opitut, mahdollisesti ei-toivotut käytösmallit heissä istuvat. Samoin kuin traumat. Vaikka he käyttäytyisivät hyvin, tavoissa on eroja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perhejuhlissa he voivat aiheuttaa ylimääräistä työtä ihan vain sen vuoksi, että ovat tietämättömiä tavoista. Tämän ei pitäisi olla yhdellekään vanhemmalle vaikeaa ymmärtää. Logiikka on aivan sama kuin se, että tuntemattomia lasten syntymäpäivävieraita pitää koko ajan ohjata. Se ei ole rentouttavaa.

Uusperheen ulkopuolisena vanhempana sijoitat väistämättä suuria ajallisia ja taloudellisia resursseja ei-biologisiin lapsiin. Siedät ja kestät heidän toista vanhempaansa. Lapset eivät välttämättä arvosta tai kunnioita sinua. Viimeistään teini-iässä kuulet, ettet ole heidän oikea vanhempansa - vaikka ostit sen tila-auton, talon, pelikonsolin ja kustansit puolet Kanarian-lomasta. Mutta onko sinulla mitään oikeuksia? Kun ero tulee, saatko tavata lasta tai lapsia? Ja vieläkö lapset tuodaan mökille ja kuljetetaan vanhainkotiin heitä ruokkinutta ei-biologista mummoa katsomaan? Miten mahtaa olla? Toteutuuko vastavuoroisuus?

Joissakin tapauksissa toteutuu ja toisissa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut hämmentyneenä noita joitakin kommentteja. Veisittekö oikesti yh:t puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsianne jonnekkin ei sukulaisten juhliin esim. Häihin?

Mä en olis vielä edes tutustuttanut lapsia isä/äitipuoleen ton ajan jälkeen saatika appivanhempiin. Mikä helkutin kiire teillä on?

Lapset tykkää varmaan ku äiti ja isäpuolet vaihtuu tämän tästä. Seurustellaan aikusten kesken ekana pari vuotta sitten otetaan lapset vasta mukaan touhuun.

Olen samaa mieltä. Millainen äiti edes vie lapsensa seurustelukumppaninsa sukujuhliin?

Minulle ei tulisi mieleenkään, jo lasten takia.

Ollaan seurusteltu miehen kanssa kolme vuotta ja parin vuoden jälkeen esitelimme toistemme lapset. Ja nyt viimeisen vuoden jälkeen olen tavannut miehen lapsia ehkä viisi kertaa, samoin hän minun ja kerran lapset ovat tavanneet toisensa. Meidän vanhempia ollaan tavattu molemmat pari kertaa ja miehen siskoon hiukan enemmän, mutta ei muuhun sukuun. Lapset ovat tavanneet vain meidät, ei muuta sukua ja ollaan oltu 3v yhdess

Mihin teillä naisilla on hirveä kiire, erityisesti sotkea lapset kuvioihin mukaan.

Säälittää lapset, ei riitä, että perhe on hajonnut ja vanhemmat eronneet, vaan lasten tulee nähdä kaikki poika-ja tyttöystävät, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen ei kukaan tiedä, mihin suhde kehittyy.

Haukutaan vielä 25v poikaa sitoutumiskammoiseksi. Ei hyvää päivää näitä ihmisiä, mihin heillä on kiire

Iin

Riippuu millä vakavuus asteella suhde on. Jos nuokin asuvat yhdessä ja tarkoitus astua avioliiton auvoisaan satamaan niin vakavaa on.

Se avioliitto ei tee kenenkään suhteesta sitä oikeaa. Vanheneva instituutio ja erot yleisiä.

Sitä lähinnä mietin, että ne ekat puolisot taidetaan ottaa liian nopeasti ja kevyin perustein, koska eroja niin paljon.

Tilastojen mukaan seuraavat liitot hajoavat vielä useammin, sivusta huomautan. Mutta sikälikin tuo kommentti on vailla todellisuuspohjaa, että aikaisemmin kun eroaminen oli vaikeaa ja yhteiskunnallinen häpeäleima, ihmiset pariutuvat paljon nopeammin ja nuorempina kuin nykyisin. Naimisiin mentiin alle parikymppisinä ja eka lapsi mahassa. Siinä suhteessa sitten oltiin hampaat irvessä kunnes kuolema erotti. Huh, onneksi eletään nykyaikaa!

Kyllä vielä nykyäänkin niissä ekoissa liitoissa sinnitellään lasten takia. Ihan jo kun lukee tätä palstaa, niin huomaa kuinka paljon on asennetta, että lusittava on, vaikka olisi väärin valittu, kun ero on niiiiiin väärin mukamas.

Ap täällä taas, tässä leipomisen välissä tulin katsomaan mitä tänne on tullut.

Muutamassa viestissä sanotaan että mökille tulo on pakko ja velvollisuus että kukaan oikeasti ei haluaisi tulla.

Kaksi kertaa näiden 30 vuoden aikana olen sanonut hyvissä ajoin että jos ei nyt tänä vuonna järjestetäkkään mitään vaan kaikki tekee niinkun lystää, viimmeksi 3 vuotta sitten. Tuli niin kauhea protesti lapsilta ja lapsenlapsilta että ei tullut kuuloonkaan etteikö perinne jatkuisi. Hyviä valehtelijoita ovat sitten.

Tulen erinomaisesti toimeen kaikkien vävyjen ja miniöiden kanssa. Autetaan toisiamme paljon, puolin ja toisin. Olen jopa jäänyt vuorotteluvapaalle hoitaakseni pojanpoikaani vanhempien käydessä töissä. Kaikki lapsenlapset on läpi vuoden joka kuukauden eka viikonloppu pe-su mummula lomalla että vanhemmat saa omaa aikaa.

En koe itseeni hirviö anopiksi.

Mutta en koe itseäni niin lapsirakkaaksi että viettäisin vieraitten lasten kanssa mielelläni aikaa.

Olen sitä mieltä muutenkin että jokaisella lapsella on omat isovanhemmat jotka rakastavat heitä ei siihen mitään extra mummuja kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä taas, tässä leipomisen välissä tulin katsomaan mitä tänne on tullut.

Muutamassa viestissä sanotaan että mökille tulo on pakko ja velvollisuus että kukaan oikeasti ei haluaisi tulla.

Kaksi kertaa näiden 30 vuoden aikana olen sanonut hyvissä ajoin että jos ei nyt tänä vuonna järjestetäkkään mitään vaan kaikki tekee niinkun lystää, viimmeksi 3 vuotta sitten. Tuli niin kauhea protesti lapsilta ja lapsenlapsilta että ei tullut kuuloonkaan etteikö perinne jatkuisi. Hyviä valehtelijoita ovat sitten.

Tulen erinomaisesti toimeen kaikkien vävyjen ja miniöiden kanssa. Autetaan toisiamme paljon, puolin ja toisin. Olen jopa jäänyt vuorotteluvapaalle hoitaakseni pojanpoikaani vanhempien käydessä töissä. Kaikki lapsenlapset on läpi vuoden joka kuukauden eka viikonloppu pe-su mummula lomalla että vanhemmat saa omaa aikaa.

En koe itseeni hirviö anopiksi.

Mutta en koe itseäni niin lapsirakkaaksi että viettäisin vieraitten lasten kanssa mielelläni aikaa.

Olen sitä mieltä muutenkin että jokaisella lapsella on omat isovanhemmat jotka rakastavat heitä ei siihen mitään extra mummuja kaivata.

Edelleen. Se, että poikasi saa viettää juhannusta sekä sukunsa, että puolisonsa ja tämän lasten kanssa ei tee sinusta extramummua.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut hämmentyneenä noita joitakin kommentteja. Veisittekö oikesti yh:t puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsianne jonnekkin ei sukulaisten juhliin esim. Häihin?

Mä en olis vielä edes tutustuttanut lapsia isä/äitipuoleen ton ajan jälkeen saatika appivanhempiin. Mikä helkutin kiire teillä on?

Lapset tykkää varmaan ku äiti ja isäpuolet vaihtuu tämän tästä. Seurustellaan aikusten kesken ekana pari vuotta sitten otetaan lapset vasta mukaan touhuun.

Kiitos ja aamen! Tämmöistä kommenttia mä olen odottanut tällä palstalla. En välttämättä tässä ketjussa, mutta...

Miten hiton aikaisin niitä uusia kumppaneita tuodaan lasten eteen? Tokilla treffeillä?

Antakaa niiden lasten olla ja elää elämäänsä. Siihen ei tarvita moneen vuoteen mitään uutta naista tai miestä leikkimään kotia. Saati sitten näiden sukulaisia.

Jaa, että nyt ei saakaan valita vieraitaan? Kaikki pitää ottaa avosylin vastaan halusitpa niitä tai et.

Tää on niin kaksoisstandardien paikka. :D

Vierailija kirjoitti:

Jaa, että nyt ei saakaan valita vieraitaan? Kaikki pitää ottaa avosylin vastaan halusitpa niitä tai et.

Tää on niin kaksoisstandardien paikka. :D

Samaa mieltä, morsiamet saa lapsettomat häät ja monta muuta juhlia mihkä ei ole lapset tervetulleita.

Av-mammat huhtoo kuinka kaameeta on ettei nico-jessicat pääse nyt mökille 😂😂

Olen kymmenkunta vuotta lueskellut sellaisella sivulla kuin kotipiha erästä päiväkirjaa. Siellä on kuvio aika tavallinen. Kirjoittaja on pannut välit poikki miehen äitiin ja haukkuu sitä jatkuvasti, kun miehen äiti ei intopinkeänä halunnut olla mummo kirjoittajan lapselle edellisestä liitosta.

Mutta miehen lapsia kirjoittaja haukkui alussa jatkuvasti. Sitten kelpasi, kun sai niistä isäviikonloppuina lapsenvahvin. Mutta kas, kirjoittajan vanhemmat eivät ole olleet missään tekemisissä miehen lapsien kanssa ja siitäpä ei ole nostettukkaan meteliä.

Eli jos miehellä on lapsia, naisen vanhempien ei tarvitse alkaa bonusisovanhemmiksi ja ostella lahjoja. Mutta jos naisella on lapsia, on miehen oltava uusi isä ja miehen vanhempien isovanhempia ja ostettava tarkalleen samanhintaisia lahjoja, kuin kuin oikeille lapsenlapsille.