Lue keskustelun säännöt.
Ero käy mielessä liian usein, vaikka asiat ovat sinänsä hyvin
15.06.2019 |
Olen seurustellut melkein koko aikuisikäni ja kaikkien poikaystävien kanssa on aina sama juttu: alan viimeistään vuoden yhdessäolon jälkeen miettimään pienemmistäkin riidoista tai vastoinkäymisistä eroa. Tai joskus jopa muuten vaan. En kaipaa sinkkuuden vapautta tai mitään, mutta tuntuu että menetän uskon yhteiseen tulevaisuuteen pienemmistäkin jutuista.
Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet kohta 4 vuotta yhdessä, joista suurin osa avoliitossa. Olemme 27 ja 29 -vuotiaita, jos sillä on väliä. Kuviossa ei ole lapsia - luojan kiitos. Olemme puhuneet joskus naimisiinmenosta, mutta aihe ei ole vielä ajankohtainen. Naimisiin voisin mennäkin miehen kanssa, mutta lapset tuntuvat jotenkin liian yhteen sitovalta asialta, kun takaraivossa kolkuttelee viikoittain ja joskus jopa päivittäin nämä asiat.
Olen miettinyt asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, että joko olen hankala ihminen tai sitte taustalla voi olla masennusta (tai hylkäämisen pelkoa).
Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa tai ollut koskaan? Olenko hullu vai aina vain väärien ihmisten kanssa? Yksi mahdollisuus on varmasti myös, että olen pohjimmiltani sitoutumiskammoinen.
Mielipiteitä ja kokemuksia?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Olet avoliitossa, mutta silti koet seurustelevasi. Eikö tämä herätä sinun päässä mitään ajatuksia? Et ilmeisesti pysty sitoutumaan parisuhteeseen.
En ymmärrä tätä kommenttia. Mitä romanttisen kumppanin kanssa pitäisi tehdä ellei seurustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko luetella ne asiat, joita tarvitset parisuhteessa ollaksesi tyytyväinen siihen? Nämä asiat eivät välttämättä ole niitä, joita sinun vanhempiesi mielestä pitäisi tarvita.
Ihminen voi menestyä parisuhteissa vain selvittämättä omat parisuhdetarpeet ja hyväksymällä sellaisen parisuhteen, jossa noihin tarpeisiin vastataan.
Hyvä kysymys! Tarvitsen kaikista eniten tasavertaista kumppanuutta. Ehkä hiljaa mielessäni koen olevani alakynnessä ja kaikesta vastuussa samaan aikaan, josta nämä ajatukset pulpahtelevat esiin. Joskus olen miettinyt olevani samaan aikaan äiti ja piika. Läheisyyttä meillä ei oikein ole, en muista edes koska viimeksi oltaisiin edes pussailtu. Todennäköisesti suhteen alkuaikoina. Se ei sinänsä minua haittaa, mutta on varmaan osaksi syy tähän ongelmaan. T. AP
Jos tasaveroinen kumppanuus on sinulle tärkeää, mutta koet olevasi äiti ja piika, suhde on kannaltasi aivan surkea. On ihan normaalia, että kaipaat tuollaisesta pois. Normaalia ei sen sijaan ole, että sinusta asiat ovat "sinänsä hyvin", kun ne selvästikään eivät ole.
Ja mikä juttu tämä on, että sinua ei muka haittaa, ettei teillä ole ollenkaan läheisyyttä? Joko olet aseksuaali tai hyvin matalalibidoinen tai sitten valehtelet itsellesi? En ole ikinä kuullut suhteesta, jossa seksin ja läheisyyden puute ei johtaisi vakaviin ongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
No mutta hyvänen aika. Ei sinun kannata olla päivääkään tuollaisen miehen kanssa, joka ei suostu koskaan ruokakaupassa käymään! Tai hoida kotia. Vaan sinä joudut yksin hoitamaan kaupassakäynnit ja kotityöt. Ei sellaiseen kannata kenenkään suostua! Mistä edes löysit tuollaisen kakaramiehen?
Näitä löytyy valitettavasti todella paljon omasta ikäluokastani. :D Tämä sentään osaa korjata tavaroita ja vaihtaa lampun, olen seurustellut sellaistenkin kanssa, jotka eivät osaa edes sitäkään. Kai rimani on matalalla, keskimäärin keittiölampun korkeudella. :D T. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet avoliitossa, mutta silti koet seurustelevasi. Eikö tämä herätä sinun päässä mitään ajatuksia? Et ilmeisesti pysty sitoutumaan parisuhteeseen.
En ymmärrä tätä kommenttia. Mitä romanttisen kumppanin kanssa pitäisi tehdä ellei seurustella?
Olla parisuhteessa, varsainkin jos avoliitossa asuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta hyvänen aika. Ei sinun kannata olla päivääkään tuollaisen miehen kanssa, joka ei suostu koskaan ruokakaupassa käymään! Tai hoida kotia. Vaan sinä joudut yksin hoitamaan kaupassakäynnit ja kotityöt. Ei sellaiseen kannata kenenkään suostua! Mistä edes löysit tuollaisen kakaramiehen?
Näitä löytyy valitettavasti todella paljon omasta ikäluokastani. :D Tämä sentään osaa korjata tavaroita ja vaihtaa lampun, olen seurustellut sellaistenkin kanssa, jotka eivät osaa edes sitäkään. Kai rimani on matalalla, keskimäärin keittiölampun korkeudella. :D T. AP
Mutta miten nämä miehet ovat ennen sinua sinkkuaikoinaan saaneet ruokaa ja aamiaista jne? Ja puhtaita astioita, puhtaita vaatteita ja roskat roskiin? Käykö heillä äiti pesemässä pyykit, täyttämässä jääkaapin ja siivoamassa asunnon? Vai lopettavatko he kotityöt kun sinä ilmestyt kuvioihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet avoliitossa, mutta silti koet seurustelevasi. Eikö tämä herätä sinun päässä mitään ajatuksia? Et ilmeisesti pysty sitoutumaan parisuhteeseen.
En ymmärrä tätä kommenttia. Mitä romanttisen kumppanin kanssa pitäisi tehdä ellei seurustella?
Olla parisuhteessa, varsainkin jos avoliitossa asuu.
Onko näillä mielestäsi jokin ero? Mikä se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta hyvänen aika. Ei sinun kannata olla päivääkään tuollaisen miehen kanssa, joka ei suostu koskaan ruokakaupassa käymään! Tai hoida kotia. Vaan sinä joudut yksin hoitamaan kaupassakäynnit ja kotityöt. Ei sellaiseen kannata kenenkään suostua! Mistä edes löysit tuollaisen kakaramiehen?
Näitä löytyy valitettavasti todella paljon omasta ikäluokastani. :D Tämä sentään osaa korjata tavaroita ja vaihtaa lampun, olen seurustellut sellaistenkin kanssa, jotka eivät osaa edes sitäkään. Kai rimani on matalalla, keskimäärin keittiölampun korkeudella. :D T. AP
Keskityt vääriin asioihin parinvalinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä nyt aika vahvasti kyseenalaistaisin tuon otsikon, että asiat on suhteessa sinänsä hyvin, jos suhde kerran on sellainen, että mies on siinä täysi vapaamatkustaja ja nainen joutuu yksin hoitamaan kaikki kotityöt ja ruokaostokset ja ruoanlaitot ym. Sellaisessa suhteessa ei ollenkaan ole asiat hyvin! Ei sinänsä eikä vähemmän sinänsä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tasaveroinen kumppanuus on sinulle tärkeää, mutta koet olevasi äiti ja piika, suhde on kannaltasi aivan surkea. On ihan normaalia, että kaipaat tuollaisesta pois. Normaalia ei sen sijaan ole, että sinusta asiat ovat "sinänsä hyvin", kun ne selvästikään eivät ole.
Ja mikä juttu tämä on, että sinua ei muka haittaa, ettei teillä ole ollenkaan läheisyyttä? Joko olet aseksuaali tai hyvin matalalibidoinen tai sitten valehtelet itsellesi? En ole ikinä kuullut suhteesta, jossa seksin ja läheisyyden puute ei johtaisi vakaviin ongelmiin.
Kiitos silmien avaamisesta! Mieheni on hyvin aseksuaali tai sitten hän ei yksinkertaisesti halua minua. Alkuaikoina kysyin asiasta häneltä (en siis "miksi meillä ei ole seksiä?!! vaan enemmänkin kysyin kunnioittavasti asiasta) ja hän koki kyselyn hyvin epämiellyttävänä, suorastaan loukkaantui. Ajan saatossa itse sopeuduin asiaan. Nykyisin voi mennä kuukausi jos toinenkin ilman kosketusta. Eikä sitä oikeastaan enää edes kaipaakaan, enkä toisaalta ole koskaan ollut edes kiinnostunut seksistä paljoankaan. T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet avoliitossa, mutta silti koet seurustelevasi. Eikö tämä herätä sinun päässä mitään ajatuksia? Et ilmeisesti pysty sitoutumaan parisuhteeseen.
En ymmärrä tätä kommenttia. Mitä romanttisen kumppanin kanssa pitäisi tehdä ellei seurustella?
Olla parisuhteessa, varsainkin jos avoliitossa asuu.
Onko näillä mielestäsi jokin ero? Mikä se on?
Seurustelu on se vaihe kun tutustutaan toiseen paremmin ja päätetään haluatko ryhtyä parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten nämä miehet ovat ennen sinua sinkkuaikoinaan saaneet ruokaa ja aamiaista jne? Ja puhtaita astioita, puhtaita vaatteita ja roskat roskiin? Käykö heillä äiti pesemässä pyykit, täyttämässä jääkaapin ja siivoamassa asunnon? Vai lopettavatko he kotityöt kun sinä ilmestyt kuvioihin?
Joko valitsevat ahkeria kämppiksiä tai elävät saastan keskellä. Äiti tietysti paapoo tai sitten muutettu suoraan avoliittoon kotoa. Kun ensimmäisen kerran kävin hänen luonaan, joka paikka oli likainen. Siivosinkin heti seuraavana päivänä koko talon. T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tasaveroinen kumppanuus on sinulle tärkeää, mutta koet olevasi äiti ja piika, suhde on kannaltasi aivan surkea. On ihan normaalia, että kaipaat tuollaisesta pois. Normaalia ei sen sijaan ole, että sinusta asiat ovat "sinänsä hyvin", kun ne selvästikään eivät ole.
Ja mikä juttu tämä on, että sinua ei muka haittaa, ettei teillä ole ollenkaan läheisyyttä? Joko olet aseksuaali tai hyvin matalalibidoinen tai sitten valehtelet itsellesi? En ole ikinä kuullut suhteesta, jossa seksin ja läheisyyden puute ei johtaisi vakaviin ongelmiin.
Kiitos silmien avaamisesta! Mieheni on hyvin aseksuaali tai sitten hän ei yksinkertaisesti halua minua. Alkuaikoina kysyin asiasta häneltä (en siis "miksi meillä ei ole seksiä?!! vaan enemmänkin kysyin kunnioittavasti asiasta) ja hän koki kyselyn hyvin epämiellyttävänä, suorastaan loukkaantui. Ajan saatossa itse sopeuduin asiaan. Nykyisin voi mennä kuukausi jos toinenkin ilman kosketusta. Eikä sitä oikeastaan enää edes kaipaakaan, enkä toisaalta ole koskaan ollut edes kiinnostunut seksistä paljoankaan. T. AP
Palstalla on kirjaimellisesti päivittäin ketjuja, joissa nainen on sitä mieltä, että parisuhteessa on "periaatteessa kaikki hyvin", mutta sitten parin tarkentavan kysymyksen jälkeen käy ilmi, että toinen kohtelee huonosti, seksiä ei ole, työt jakautuvat todella epätasaisesti, läheisyys puuttuu, ei ole laatuaikaa... eli toisin sanoen suhde onkin oikeasti tosi huono.
Kannattaa tosiaan rohkeasti nostaa sitä rimaa ensi kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet avoliitossa, mutta silti koet seurustelevasi. Eikö tämä herätä sinun päässä mitään ajatuksia? Et ilmeisesti pysty sitoutumaan parisuhteeseen.
En ymmärrä tätä kommenttia. Mitä romanttisen kumppanin kanssa pitäisi tehdä ellei seurustella?
Olla parisuhteessa, varsainkin jos avoliitossa asuu.
Onko näillä mielestäsi jokin ero? Mikä se on?
Seurustelu on se vaihe kun tutustutaan toiseen paremmin ja päätetään haluatko ryhtyä parisuhteeseen.
Me olemme sitten tehneet jotakin väärin, kun olemme seurustelleet parisuhteessa jo monta vuotta. En tiedä, mitä se "parisuhde" sitten olisi vielä tähän lisäksi, mutta väliäkö tuolla, kun hauskaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tasaveroinen kumppanuus on sinulle tärkeää, mutta koet olevasi äiti ja piika, suhde on kannaltasi aivan surkea. On ihan normaalia, että kaipaat tuollaisesta pois. Normaalia ei sen sijaan ole, että sinusta asiat ovat "sinänsä hyvin", kun ne selvästikään eivät ole.
Ja mikä juttu tämä on, että sinua ei muka haittaa, ettei teillä ole ollenkaan läheisyyttä? Joko olet aseksuaali tai hyvin matalalibidoinen tai sitten valehtelet itsellesi? En ole ikinä kuullut suhteesta, jossa seksin ja läheisyyden puute ei johtaisi vakaviin ongelmiin.
Kiitos silmien avaamisesta! Mieheni on hyvin aseksuaali tai sitten hän ei yksinkertaisesti halua minua. Alkuaikoina kysyin asiasta häneltä (en siis "miksi meillä ei ole seksiä?!! vaan enemmänkin kysyin kunnioittavasti asiasta) ja hän koki kyselyn hyvin epämiellyttävänä, suorastaan loukkaantui. Ajan saatossa itse sopeuduin asiaan. Nykyisin voi mennä kuukausi jos toinenkin ilman kosketusta. Eikä sitä oikeastaan enää edes kaipaakaan, enkä toisaalta ole koskaan ollut edes kiinnostunut seksistä paljoankaan. T. AP
Tuota noin.. Nyt on ihan pakko kysyä, että onko tässä miehessä jotain hyvää? Kirjoitustesi perusteella hän nimittäin vaikuttaa ihan painajaiskumppanilta: ei käy koskaan ruokakaupassa, ei tee kotitöitä, orjuuttaa sinua kotitöissä ja kaupassakäymisissä, ei halua seksiä eikä halua sinua, ei suostu asialliseen keskusteluun seksistä, harrastaa loukkaantumista asioista joista ei todellakaan ole asiaa loukkaantua jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten nämä miehet ovat ennen sinua sinkkuaikoinaan saaneet ruokaa ja aamiaista jne? Ja puhtaita astioita, puhtaita vaatteita ja roskat roskiin? Käykö heillä äiti pesemässä pyykit, täyttämässä jääkaapin ja siivoamassa asunnon? Vai lopettavatko he kotityöt kun sinä ilmestyt kuvioihin?
Joko valitsevat ahkeria kämppiksiä tai elävät saastan keskellä. Äiti tietysti paapoo tai sitten muutettu suoraan avoliittoon kotoa. Kun ensimmäisen kerran kävin hänen luonaan, joka paikka oli likainen. Siivosinkin heti seuraavana päivänä koko talon. T. AP
No haloo nainen. Voit kyllä syyttää nyt ihan itseäsi. Jos jo suhteen alussa teet niin, että siivoat (yksin) miehen likaisen talon niin eiköhän ole aivan selvää millainen suhde siitä muodostuu ja millainen on mies, joka antaa sinun tehdä noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tasaveroinen kumppanuus on sinulle tärkeää, mutta koet olevasi äiti ja piika, suhde on kannaltasi aivan surkea. On ihan normaalia, että kaipaat tuollaisesta pois. Normaalia ei sen sijaan ole, että sinusta asiat ovat "sinänsä hyvin", kun ne selvästikään eivät ole.
Ja mikä juttu tämä on, että sinua ei muka haittaa, ettei teillä ole ollenkaan läheisyyttä? Joko olet aseksuaali tai hyvin matalalibidoinen tai sitten valehtelet itsellesi? En ole ikinä kuullut suhteesta, jossa seksin ja läheisyyden puute ei johtaisi vakaviin ongelmiin.
Kiitos silmien avaamisesta! Mieheni on hyvin aseksuaali tai sitten hän ei yksinkertaisesti halua minua. Alkuaikoina kysyin asiasta häneltä (en siis "miksi meillä ei ole seksiä?!! vaan enemmänkin kysyin kunnioittavasti asiasta) ja hän koki kyselyn hyvin epämiellyttävänä, suorastaan loukkaantui. Ajan saatossa itse sopeuduin asiaan. Nykyisin voi mennä kuukausi jos toinenkin ilman kosketusta. Eikä sitä oikeastaan enää edes kaipaakaan, enkä toisaalta ole koskaan ollut edes kiinnostunut seksistä paljoankaan. T. AP
Otsikossa kuitenkin väitit asioiden olevan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet avoliitossa, mutta silti koet seurustelevasi. Eikö tämä herätä sinun päässä mitään ajatuksia? Et ilmeisesti pysty sitoutumaan parisuhteeseen.
En ymmärrä tätä kommenttia. Mitä romanttisen kumppanin kanssa pitäisi tehdä ellei seurustella?
Olla parisuhteessa, varsainkin jos avoliitossa asuu.
Onko näillä mielestäsi jokin ero? Mikä se on?
Seurustelu on se vaihe kun tutustutaan toiseen paremmin ja päätetään haluatko ryhtyä parisuhteeseen.
Kaikkien kielenkäytössä asia ei todellakaan ole näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet avoliitossa, mutta silti koet seurustelevasi. Eikö tämä herätä sinun päässä mitään ajatuksia? Et ilmeisesti pysty sitoutumaan parisuhteeseen.
En ymmärrä tätä kommenttia. Mitä romanttisen kumppanin kanssa pitäisi tehdä ellei seurustella?
Olla parisuhteessa, varsainkin jos avoliitossa asuu.
Onko näillä mielestäsi jokin ero? Mikä se on?
Seurustelu on se vaihe kun tutustutaan toiseen paremmin ja päätetään haluatko ryhtyä parisuhteeseen.
Me olemme sitten tehneet jotakin väärin, kun olemme seurustelleet parisuhteessa jo monta vuotta. En tiedä, mitä se "parisuhde" sitten olisi vielä tähän lisäksi, mutta väliäkö tuolla, kun hauskaa on.
Oisko dementiaa, jos tutustutte vuositokulla toisiinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tasaveroinen kumppanuus on sinulle tärkeää, mutta koet olevasi äiti ja piika, suhde on kannaltasi aivan surkea. On ihan normaalia, että kaipaat tuollaisesta pois. Normaalia ei sen sijaan ole, että sinusta asiat ovat "sinänsä hyvin", kun ne selvästikään eivät ole.
Ja mikä juttu tämä on, että sinua ei muka haittaa, ettei teillä ole ollenkaan läheisyyttä? Joko olet aseksuaali tai hyvin matalalibidoinen tai sitten valehtelet itsellesi? En ole ikinä kuullut suhteesta, jossa seksin ja läheisyyden puute ei johtaisi vakaviin ongelmiin.
Kiitos silmien avaamisesta! Mieheni on hyvin aseksuaali tai sitten hän ei yksinkertaisesti halua minua. Alkuaikoina kysyin asiasta häneltä (en siis "miksi meillä ei ole seksiä?!! vaan enemmänkin kysyin kunnioittavasti asiasta) ja hän koki kyselyn hyvin epämiellyttävänä, suorastaan loukkaantui. Ajan saatossa itse sopeuduin asiaan. Nykyisin voi mennä kuukausi jos toinenkin ilman kosketusta. Eikä sitä oikeastaan enää edes kaipaakaan, enkä toisaalta ole koskaan ollut edes kiinnostunut seksistä paljoankaan. T. AP
Tuota noin.. Nyt on ihan pakko kysyä, että onko tässä miehessä jotain hyvää? Kirjoitustesi perusteella hän nimittäin vaikuttaa ihan painajaiskumppanilta: ei käy koskaan ruokakaupassa, ei tee kotitöitä, orjuuttaa sinua kotitöissä ja kaupassakäymisissä, ei halua seksiä eikä halua sinua, ei suostu asialliseen keskusteluun seksistä, harrastaa loukkaantumista asioista joista ei todellakaan ole asiaa loukkaantua jne.
On, paljonkin. Muuten olisin lähtenyt kävelemään suhteesta jo aikoja sitten. Hän on fiksu, (yleensä) ottaa muut huomioon, rauhallinen, päättäväinen, eläinrakas, seikkailunhaluinen ja paras ystäväni. Voi tietenkin olla, että parisuhteessa meillä ei ehkä klikkaa, mutta ystävinä sitäkin enemmän. t. AP
Hyvä kysymys! Tarvitsen kaikista eniten tasavertaista kumppanuutta. Ehkä hiljaa mielessäni koen olevani alakynnessä ja kaikesta vastuussa samaan aikaan, josta nämä ajatukset pulpahtelevat esiin. Joskus olen miettinyt olevani samaan aikaan äiti ja piika. Läheisyyttä meillä ei oikein ole, en muista edes koska viimeksi oltaisiin edes pussailtu. Todennäköisesti suhteen alkuaikoina. Se ei sinänsä minua haittaa, mutta on varmaan osaksi syy tähän ongelmaan. T. AP