Lue keskustelun säännöt.
Ero käy mielessä liian usein, vaikka asiat ovat sinänsä hyvin
15.06.2019 |
Olen seurustellut melkein koko aikuisikäni ja kaikkien poikaystävien kanssa on aina sama juttu: alan viimeistään vuoden yhdessäolon jälkeen miettimään pienemmistäkin riidoista tai vastoinkäymisistä eroa. Tai joskus jopa muuten vaan. En kaipaa sinkkuuden vapautta tai mitään, mutta tuntuu että menetän uskon yhteiseen tulevaisuuteen pienemmistäkin jutuista.
Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet kohta 4 vuotta yhdessä, joista suurin osa avoliitossa. Olemme 27 ja 29 -vuotiaita, jos sillä on väliä. Kuviossa ei ole lapsia - luojan kiitos. Olemme puhuneet joskus naimisiinmenosta, mutta aihe ei ole vielä ajankohtainen. Naimisiin voisin mennäkin miehen kanssa, mutta lapset tuntuvat jotenkin liian yhteen sitovalta asialta, kun takaraivossa kolkuttelee viikoittain ja joskus jopa päivittäin nämä asiat.
Olen miettinyt asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, että joko olen hankala ihminen tai sitte taustalla voi olla masennusta (tai hylkäämisen pelkoa).
Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa tai ollut koskaan? Olenko hullu vai aina vain väärien ihmisten kanssa? Yksi mahdollisuus on varmasti myös, että olen pohjimmiltani sitoutumiskammoinen.
Mielipiteitä ja kokemuksia?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten nämä miehet ovat ennen sinua sinkkuaikoinaan saaneet ruokaa ja aamiaista jne? Ja puhtaita astioita, puhtaita vaatteita ja roskat roskiin? Käykö heillä äiti pesemässä pyykit, täyttämässä jääkaapin ja siivoamassa asunnon? Vai lopettavatko he kotityöt kun sinä ilmestyt kuvioihin?
Joko valitsevat ahkeria kämppiksiä tai elävät saastan keskellä. Äiti tietysti paapoo tai sitten muutettu suoraan avoliittoon kotoa. Kun ensimmäisen kerran kävin hänen luonaan, joka paikka oli likainen. Siivosinkin heti seuraavana päivänä koko talon. T. AP
No haloo nainen. Voit kyllä syyttää nyt ihan itseäsi. Jos jo suhteen alussa teet niin, että siivoat (yksin) miehen likaisen talon niin eiköhän ole aivan selvää millainen suhde siitä muodostuu ja millainen on mies, joka antaa sinun tehdä noin.
Olisi varmaan pitänyt nähdä varoitusmerkit aiemmin. Olen samaa mieltä, oma vikani kun totutin miehen pääsemään liian helpolla kanssani. Miksi hän nyt ryhtyisi jakamaan kotityöt ja muut kun näinkin hän pääsee pitkälle? T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet avoliitossa, mutta silti koet seurustelevasi. Eikö tämä herätä sinun päässä mitään ajatuksia? Et ilmeisesti pysty sitoutumaan parisuhteeseen.
En ymmärrä tätä kommenttia. Mitä romanttisen kumppanin kanssa pitäisi tehdä ellei seurustella?
Olla parisuhteessa, varsainkin jos avoliitossa asuu.
Onko näillä mielestäsi jokin ero? Mikä se on?
Seurustelu on se vaihe kun tutustutaan toiseen paremmin ja päätetään haluatko ryhtyä parisuhteeseen.
Me olemme sitten tehneet jotakin väärin, kun olemme seurustelleet parisuhteessa jo monta vuotta. En tiedä, mitä se "parisuhde" sitten olisi vielä tähän lisäksi, mutta väliäkö tuolla, kun hauskaa on.
Oisko dementiaa, jos tutustutte vuositokulla toisiinne.
Se tutustumisvaihe on deittailua. Seurustellessa ollaan jo parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet avoliitossa, mutta silti koet seurustelevasi. Eikö tämä herätä sinun päässä mitään ajatuksia? Et ilmeisesti pysty sitoutumaan parisuhteeseen.
En ymmärrä tätä kommenttia. Mitä romanttisen kumppanin kanssa pitäisi tehdä ellei seurustella?
Olla parisuhteessa, varsainkin jos avoliitossa asuu.
Onko näillä mielestäsi jokin ero? Mikä se on?
Seurustelu on se vaihe kun tutustutaan toiseen paremmin ja päätetään haluatko ryhtyä parisuhteeseen.
Me olemme sitten tehneet jotakin väärin, kun olemme seurustelleet parisuhteessa jo monta vuotta. En tiedä, mitä se "parisuhde" sitten olisi vielä tähän lisäksi, mutta väliäkö tuolla, kun hauskaa on.
Seurustelette parisuhteessa?
Seurustelustahan se koostuu, eikö totta?
27-vuotias, 4-vuotta yhdessä ja kaikkien poikaystävien kanssa vuoden jälkeen alkaa miettimään eroa. Taidat olla vähän vanhempi kuitenkin.
Vuoden ajan jaksat esittää sitä, mitä kuvittelet miehen haluavan ja sitten kun et enää jaksa ja ristiriita itsesi ja esittämäsi henkilön välillä kasvaa liian suureksi. Myös miehet huomaavat siinä ajassa, että et olekaan sitä mitä olet esittänyt ja alkaa tulla riitoja. Sitten alat miettimään eroa, kun et enää jaksa esittää.
Et osaa kuitenkaan olla yksin, vaan juokset suhteesta toiseen miellyttämään seuraavaa.
Suosittelen eroa ja parin vuoden yksinoloa, että oppisit tuntemaan itsesi ennen seuraavaa suhdetta.
Olisiko niin, että AP:ta vaivaa ajatus siitä, että aina jossain on joku parempi? Silloin parisuhteeseen sitoutuminen on hankalaa, jos päässä kolkuttelee pelko että jotain jää kokematta, jos jää yhden kanssa suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että AP:ta vaivaa ajatus siitä, että aina jossain on joku parempi? Silloin parisuhteeseen sitoutuminen on hankalaa, jos päässä kolkuttelee pelko että jotain jää kokematta, jos jää yhden kanssa suhteeseen.
Lue koko ketju. AP:ta vaivaa se, että hänen suhteensa on aivan paska, ja että hän valitsee kumppaneita, jotka eivät pysty ollenkaan vastaamaan hänen tarpeisiinsa. Eihän tuollaiseen suhteen irvikuvaan kenenkään pitäisikään sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että AP:ta vaivaa ajatus siitä, että aina jossain on joku parempi? Silloin parisuhteeseen sitoutuminen on hankalaa, jos päässä kolkuttelee pelko että jotain jää kokematta, jos jää yhden kanssa suhteeseen.
Lue koko ketju. AP:ta vaivaa se, että hänen suhteensa on aivan paska, ja että hän valitsee kumppaneita, jotka eivät pysty ollenkaan vastaamaan hänen tarpeisiinsa. Eihän tuollaiseen suhteen irvikuvaan kenenkään pitäisikään sitoutua.
Ap:ta vaivaa myös itsekunnioituksen ja itsearvostuksen puute koska hän suostuu koko ajan ihan pas.kaan kohteluun ja alistuu vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko luetella ne asiat, joita tarvitset parisuhteessa ollaksesi tyytyväinen siihen? Nämä asiat eivät välttämättä ole niitä, joita sinun vanhempiesi mielestä pitäisi tarvita.
Ihminen voi menestyä parisuhteissa vain selvittämättä omat parisuhdetarpeet ja hyväksymällä sellaisen parisuhteen, jossa noihin tarpeisiin vastataan.
Hyvä kysymys! Tarvitsen kaikista eniten tasavertaista kumppanuutta. Ehkä hiljaa mielessäni koen olevani alakynnessä ja kaikesta vastuussa samaan aikaan, josta nämä ajatukset pulpahtelevat esiin. Joskus olen miettinyt olevani samaan aikaan äiti ja piika. Läheisyyttä meillä ei oikein ole, en muista edes koska viimeksi oltaisiin edes pussailtu. Todennäköisesti suhteen alkuaikoina. Se ei sinänsä minua haittaa, mutta on varmaan osaksi syy tähän ongelmaan. T. AP
Lue kirjoittamasi tarkasti uudelleen kuvittele, että kertoja olisi ystäväsi. Mitä sanoisit hänelle. No niin, sitä minäkin.
Vika eroajatuksiin ei ole sinussa tai sitoutumiskammossa, vaan suhteenne laadussa.
Jos tuossa iässä ja tuossa vaiheessa tilanne on tämä, niin ette ole sopivat toisillenne.
Ensinnäkin läheisyys, vetovoima ja kemia puutuu. Jos se jo nyt on luokkaa tämä, niin miten kuvittelet jaksavasi tällä "kattauksella" loppuelämäsi. Tai myös mies, ei hänkään ole varmaan tyytyväinen, vaikka tähän tilanteesee jostain syystä nyt tyytyykin.
Myös tämä, että parisuhteessa ei kuulu olla toisen äiti ja piika, eikä toisen isä ja työjuhta. Ei kumminkaan päin.
Olette kuitenkin vielä nuoria, ei kannata "tyytyä" siihen, että kunhan vain joku on. Tai, että on suunnilleen " ihan hyvä"
Olen samaa mieltä, että huomaat kyllä kun se sopiva löytyy.
Ja yksinkin voi välillä olla ja tavata erilaisia miehiä, tutustua miten erilaisia saattaa olla.
Oletko sen tyyppinen, että kun alat tapailla jotain, niin se etenee nopeasti seurusteluun? Eli et ehdi kovin hyvin tutustua mieheen kun jo olettekin pari?
Muuta käytäntöä niin, että pitkität ja katsot millaisia piirteitä miehessä on.
Toisaalta on niinkin, että vasta yhdessä asuessa ne piirteet tulevat esiin. Mutta aina on oikeus muuttaa mieltään ja todeta, että emme ehkä kuitenkaan sovi yhteen.
Hyvä tilanne teillä on, että ei ole lapsia, jotka vaikuttaisivat myös enemmän eropäätökseen.
Älä moiti itseäsi, vaan toimi, muuten moitit ihan oikeasti itseäsi myöhemmin miksi olet jäänyt tähän suhteeseen.
Olis mukava kuulla mitä tämä " asiat ovat sinänsä hyvin " pitää sisällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten nämä miehet ovat ennen sinua sinkkuaikoinaan saaneet ruokaa ja aamiaista jne? Ja puhtaita astioita, puhtaita vaatteita ja roskat roskiin? Käykö heillä äiti pesemässä pyykit, täyttämässä jääkaapin ja siivoamassa asunnon? Vai lopettavatko he kotityöt kun sinä ilmestyt kuvioihin?
Joko valitsevat ahkeria kämppiksiä tai elävät saastan keskellä. Äiti tietysti paapoo tai sitten muutettu suoraan avoliittoon kotoa. Kun ensimmäisen kerran kävin hänen luonaan, joka paikka oli likainen. Siivosinkin heti seuraavana päivänä koko talon. T. AP
Suurin osa naisista juoksee tuossa vaiheessa karkuun, eikä todellakaan siivoa aikuisen, terveen ihmisen kotia saatikka jatka tapailu.
Miehen siivottomuus ja laiskuus ei tullut sulle yllätyksenä, miksi muutit hänen kanssa yhteen?
Miksi olet ilmeisesti aina/useamman kerran ollut suhteessa, jossa sinua käytetään hyväksi tai mies on laiska tms?
Sanon tämän siksi, ettet taas ensi kerralla menisi suhteeseen, jossa teet kaiken tai maksat kaiken tms. Rupea sanomaan ei, laittamaan terveet rajat ja et jatka tapailua, jos mies ei käyttäydy kuin vastuullinen aikuinen. Älä rupea kenenkään äidiksi enää.
Olet tasaveroisen parisuhteen arvoinen, mutta sun pitää itse sallia se itsellesi ja tapailla/seurustella/muuttaa yhteen sellaisen kanssa ainoastaan, joka tekee oman osansa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että AP:ta vaivaa ajatus siitä, että aina jossain on joku parempi? Silloin parisuhteeseen sitoutuminen on hankalaa, jos päässä kolkuttelee pelko että jotain jää kokematta, jos jää yhden kanssa suhteeseen.
Lue nyt tarkasti mitä aloittaja kirjoittaa suhteestaan. Jäisitkö itse tuohon tilanteeseen? Jos kyllä, niin miksi? Haluaisitse siis olla suhteessa jossa olet piika ja ilman läheisyyttä?
Älä syyllistä, koska kysymys ei nyt ole kirjoittamastasi asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko luetella ne asiat, joita tarvitset parisuhteessa ollaksesi tyytyväinen siihen? Nämä asiat eivät välttämättä ole niitä, joita sinun vanhempiesi mielestä pitäisi tarvita.
Ihminen voi menestyä parisuhteissa vain selvittämättä omat parisuhdetarpeet ja hyväksymällä sellaisen parisuhteen, jossa noihin tarpeisiin vastataan.
Hyvä kysymys! Tarvitsen kaikista eniten tasavertaista kumppanuutta. Ehkä hiljaa mielessäni koen olevani alakynnessä ja kaikesta vastuussa samaan aikaan, josta nämä ajatukset pulpahtelevat esiin. Joskus olen miettinyt olevani samaan aikaan äiti ja piika. Läheisyyttä meillä ei oikein ole, en muista edes koska viimeksi oltaisiin edes pussailtu. Todennäköisesti suhteen alkuaikoina. Se ei sinänsä minua haittaa, mutta on varmaan osaksi syy tähän ongelmaan. T. AP
Lue kirjoittamasi tarkasti uudelleen kuvittele, että kertoja olisi ystäväsi. Mitä sanoisit hänelle. No niin, sitä minäkin.
Vika eroajatuksiin ei ole sinussa tai sitoutumiskammossa, vaan suhteenne laadussa.
Jos tuossa iässä ja tuossa vaiheessa tilanne on tämä, niin ette ole sopivat toisillenne.
Ensinnäkin läheisyys, vetovoima ja kemia puutuu. Jos se jo nyt on luokkaa tämä, niin miten kuvittelet jaksavasi tällä "kattauksella" loppuelämäsi. Tai myös mies, ei hänkään ole varmaan tyytyväinen, vaikka tähän tilanteesee jostain syystä nyt tyytyykin.
Myös tämä, että parisuhteessa ei kuulu olla toisen äiti ja piika, eikä toisen isä ja työjuhta. Ei kumminkaan päin.Olette kuitenkin vielä nuoria, ei kannata "tyytyä" siihen, että kunhan vain joku on. Tai, että on suunnilleen " ihan hyvä"
Olen samaa mieltä, että huomaat kyllä kun se sopiva löytyy.
Ja yksinkin voi välillä olla ja tavata erilaisia miehiä, tutustua miten erilaisia saattaa olla.Oletko sen tyyppinen, että kun alat tapailla jotain, niin se etenee nopeasti seurusteluun? Eli et ehdi kovin hyvin tutustua mieheen kun jo olettekin pari?
Muuta käytäntöä niin, että pitkität ja katsot millaisia piirteitä miehessä on.
Toisaalta on niinkin, että vasta yhdessä asuessa ne piirteet tulevat esiin. Mutta aina on oikeus muuttaa mieltään ja todeta, että emme ehkä kuitenkaan sovi yhteen.
Hyvä tilanne teillä on, että ei ole lapsia, jotka vaikuttaisivat myös enemmän eropäätökseen.Älä moiti itseäsi, vaan toimi, muuten moitit ihan oikeasti itseäsi myöhemmin miksi olet jäänyt tähän suhteeseen.
Kiitos tosi paljon neuvoista! Arvostan, sillä joskus on vaikea nähdä metsää puilta. Etenkin kun kyse on omasta elämästä.
Yleensä jarruttelen seurustelun kanssa paljon, mutta tämän miehen kanssa se oli "kaikki tai ei mitään" -tilanne. Tapasimme, asuimme melkein 900 kilometrin päässä toisistamme, kävimme toistemme luona, sain opiskelupaikan Helsingistä. Oli pakko muuttaa hänen luokseen lyhyellä varoitusajalla, kun olimme tunteneet 4 kuukautta. Uskon, että tämä on yksi tekijä, joka vaikeuttaa. Muutimme sitten 8 kuukauden seurustelun jälkeen ulkomaille, missä asumme vieläkin. Lähteminen on täällä vaikeampaa (Suomessa asuessani olisin varmasti jo pakannut kaikki tavarani jo aikoja sitten), sillä vaikka minulla onkin hyvä työ, tässä maassa kaikki pyörii miesten ehdoilla. Ja kaikesta tulee huomattavasti vaikeampaa.
Mutta alan miettimään asiaa nyt uudelta kantilta. Kyllä minä pärjään yksin vieraassa maassa, jos en hyvin niin sitten huonosti. Mutta pärjään. T. AP
Seksitön suhde, jossa sinä siivoat miehen sotkut? Kuinka huono itsetunto voi olla, että tuollaiseen suostuu? Ja tyyliin ekoilla treffeillä pesee jo miehen kämppää? Aivan sairasta menoa.
Ei seksiä = ei parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hittoa ap. Miehesi ei ole toiset huomioonottava eikä paras ystäväsi, jos hän kohtelee sinua noin. Lähde ja muuta takaisin Suomeen, jos siellä pärjääminen jännittää?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa ap. Miehesi ei ole toiset huomioonottava eikä paras ystäväsi, jos hän kohtelee sinua noin. Lähde ja muuta takaisin Suomeen, jos siellä pärjääminen jännittää?
Suomessa minua ei odottaisi kuin työttömyys. Ei houkuttele kauheasti. T. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tasaveroinen kumppanuus on sinulle tärkeää, mutta koet olevasi äiti ja piika, suhde on kannaltasi aivan surkea. On ihan normaalia, että kaipaat tuollaisesta pois. Normaalia ei sen sijaan ole, että sinusta asiat ovat "sinänsä hyvin", kun ne selvästikään eivät ole.
Ja mikä juttu tämä on, että sinua ei muka haittaa, ettei teillä ole ollenkaan läheisyyttä? Joko olet aseksuaali tai hyvin matalalibidoinen tai sitten valehtelet itsellesi? En ole ikinä kuullut suhteesta, jossa seksin ja läheisyyden puute ei johtaisi vakaviin ongelmiin.
Kiitos silmien avaamisesta! Mieheni on hyvin aseksuaali tai sitten hän ei yksinkertaisesti halua minua. Alkuaikoina kysyin asiasta häneltä (en siis "miksi meillä ei ole seksiä?!! vaan enemmänkin kysyin kunnioittavasti asiasta) ja hän koki kyselyn hyvin epämiellyttävänä, suorastaan loukkaantui. Ajan saatossa itse sopeuduin asiaan. Nykyisin voi mennä kuukausi jos toinenkin ilman kosketusta. Eikä sitä oikeastaan enää edes kaipaakaan, enkä toisaalta ole koskaan ollut edes kiinnostunut seksistä paljoankaan. T. AP
Tuota noin.. Nyt on ihan pakko kysyä, että onko tässä miehessä jotain hyvää? Kirjoitustesi perusteella hän nimittäin vaikuttaa ihan painajaiskumppanilta: ei käy koskaan ruokakaupassa, ei tee kotitöitä, orjuuttaa sinua kotitöissä ja kaupassakäymisissä, ei halua seksiä eikä halua sinua, ei suostu asialliseen keskusteluun seksistä, harrastaa loukkaantumista asioista joista ei todellakaan ole asiaa loukkaantua jne.
On, paljonkin. Muuten olisin lähtenyt kävelemään suhteesta jo aikoja sitten. Hän on fiksu, (yleensä) ottaa muut huomioon, rauhallinen, päättäväinen, eläinrakas, seikkailunhaluinen ja paras ystäväni. Voi tietenkin olla, että parisuhteessa meillä ei ehkä klikkaa, mutta ystävinä sitäkin enemmän. t. AP
Tuota tuota kröhöm. Nyt en oikein ymmärrä. Miten kirjoittamasi mies, joka parisuhteessa toimii noin, onkin sitten mielestäsi "ystävänä" mitä parhain? 😮
Naisena, kylläkin vanhempana, tuo käytös sinua kohtaan on aivan yhtä huonoa oli sitten tämä kyseinen henkilö minun kumppanini tai ystäväni.
Kuinka surkeita ystäviä sinulla on jos tämä mies on/olisi "paras ystäväsi"?
Ystävät nimenomaan keskustelevat asioista, juuri niistä hankalistakin, eivätkä suutu siitä. Auttavat toisiaan, niin arki- kuin henkisen puolenkin jne.
Ja tätähän tämä mies ei nyt nimenomaan tee. Miksi hän muuttuisi tai käytöksensä tuntuu erilaiselta jos olisikin " ystävä"?
Kauhistuttaa ajatella onko nykyihmisten ihmissuhteet jotenkin muuttuneet niin radikaalisti siitä kun itse olin nuori.
Nimenomaan huonompaan suuntaan. Ja pitävät sitä ihan normaalina.
Ja kohta johon myös kiinnitin huomiota: JATKOSSA ÄLÄ KOSKAAN JA IKINÄ SIIVOA YHDENKÄÄN MIEHEN LIKAISTA HUUUSHOLLIA kun olette vasta tutustuneet.
Eri asia kun suhde on vakiintunut, mutta sekin on TÄYSIN VAPAAEHTOISTA!
Älä tahallaan itse anna viestiä, että olet toiselle joku siivooja tai piika!
Puolin ja toisin autollaan ja tehdään yhdessä, mutta se on ihan eri asia.
Arvosta itseäsi enemmän. Ole mieluummin yksin kuin huonossa ja aliarvostavassa suhteessa jossa et edes saa läheisyyttä.
Olen nyt ankara, mutta toivon, että avaat silmäsi koska elämää on sinulla paljon vielä edessä. Nimenomaan toivon, että myös hyvä ja tasavertainen parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa ap. Miehesi ei ole toiset huomioonottava eikä paras ystäväsi, jos hän kohtelee sinua noin. Lähde ja muuta takaisin Suomeen, jos siellä pärjääminen jännittää?
Suomessa minua ei odottaisi kuin työttömyys. Ei houkuttele kauheasti. T. AP
Minä olen työtön ja harrastan hekumaalista seksiä ihanan kumppanin kanssa noin kerran päivässä. Ei ole vaikea valita, ottaisinko mieluummin hyväpalkkaisen työn ja paskan suhteen vai työttömyyden ja hyvän suhteen tai sinkkuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa ap. Miehesi ei ole toiset huomioonottava eikä paras ystäväsi, jos hän kohtelee sinua noin. Lähde ja muuta takaisin Suomeen, jos siellä pärjääminen jännittää?
Suomessa minua ei odottaisi kuin työttömyys. Ei houkuttele kauheasti. T. AP
Minä olen työtön ja harrastan hekumaalista seksiä ihanan kumppanin kanssa noin kerran päivässä. Ei ole vaikea valita, ottaisinko mieluummin hyväpalkkaisen työn ja paskan suhteen vai työttömyyden ja hyvän suhteen tai sinkkuuden.
En tarkoittanut tuota, vaan ettei minulla ole Suomessa jäljellä enää kuin ystäväpariskunta, joka elää vauva-arkea. Valitettavasti en saanut töitä Suomesta, joten siksi oli helppo seurata miestä ulkomaille, kun toinen amk-tutkinto ei houkuttanut heti ensimmäisen perään. T. AP
Seurustelette parisuhteessa?