Olen järkyttynyt ystäväni käytöksestä! Juoruaa kertomani asiat perheelleen..
Olen pitänyt meitä hyvinä ystävinä joille voi kertoa huolia jos niitä on.
Lasten kesäloman alkaessa puhuin omasta lapsestani jolla on oppimisvaikeuksia ja kerroin että pelottaa tuleva lukuvuosi kun lapsi ei osaa kunnolla plus ja miinuslaskuja ja muissakin aineissa on ongelmia. Sanoin että lapseni on tosia arka puhumaan asiasta ja yrittää kyllä kovvin harjoitella kotona. (Menee kolmannelle luokalle)
Nyt kun he tulivat käymään niin hänen lapsensa (vuotta nuorempi) alkoi pirullisesti kysymään omalta lapseltani että mitäs on on 11+7 etkös tiiä, mäpäs tiiän jne.. Ja ystäväni alkoi kehua kuinka X voisi opettaa lastani.
Yritin sanoa että kaikki oppii ajallaan asioita mutta lapseni suuttui ja meni huoneeseensa.
Toinen kerta oli sellainen kun oltiin miehen kanssa kinasteltu ja sanoin ystävälleni että ajattelin tänään yllätyksenä miehelleni viedä hänet ulos syömään ja olen jo hoitanut lapsenvahdin. Ystäväni oli heti puhelun jälkeen soittanut omalle miehelleen ja käskenyt tätä pyytää miestäni oluelle töiden jälkeen.
Tämä selvisi minulle vasta jälkeenpäin kun sanoin miehelleni mitä olin suunnitellut niin hän sanoi että ilman muuta hän olisi tullut mutta sai sen käsityksen että minä olisin halunnut hänen menevän oluelle ystäväni miehen kanssa..
En oikein ymmärrä tällaista.. onko teidän mielestä tässä toiminnassa jotain outoa?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
No en enää pidäkkään mutta ihmettelen ettei hän näe omassa käytöksessään mitään väärää.
Sanoin hänelle asiasta niin hän vaan taivasteli että olen herkkänahkainen ja hän ei voi sille mitään jos hänen poikansa osaa laskea.Ap
No mutta mitä hän sanoi tuosta, että halusi pilata miehellesi järjestämäsi yllätyksen? Olitko senkin suhteen vain herkkänahkainen? Mikä hänen motiivinsa siihen oli?
Tuossa ensimmäisessä tunnen piston sydämessäni. Kerron todella helposti miehelleni myös ystävieni asioita. Toisinaan en tajua että ne ovat salaisuuksia jos sitä ei ole erikseen painotettu. Itse olen omista asioistani aika avoin, joten joskus on tullut täytenä yllätyksenä ettei jotain omasta mielestäni arkista asiaa olisi saanut kertoa kenellekään. Toisinaan kyse on siitä, että olen huolissani ystävästä ja minun on pakko puida asiaa jollekin, eli miehelleni. Minulla on ollut ystäviä, joilla on paljon raskaita asioita ja olen toiminut heidän "psykologinaan". Mutta psykologillakin on oltava psykologi.
Nykyään saatan sanoa avautumisen alussa ystävälleni, että älä kerro, ellen saa kertoa miehelleni.
Miehelläni ystävieni asiat ovat myös hyvässä turvassa, koska häntä ei ensinnäkään kiinnosta muuten kuin teoreettisina ongelmina ja minun hyvinvointini kannalta. Toisekseen hän ei muista niitä kovin pitkään ja kolmanneksi hän ei ole lainkaan juoruilunhaluinen tai tuomitseva eikä hänellä ole tarvetta käyttää mitään tietojaan kenestäkään ketään vastaan.
Ehkä hän ajatteli, ettei asia ole niin henkilökohtainen, ettei sitä saa kertoa muille. Mikset voisi sanoa hänelle, että olet pettynyt, kun olit tarkoittanut asian vain hänen tietoonsa ja hän olikin kertonut sen eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
No en enää pidäkkään mutta ihmettelen ettei hän näe omassa käytöksessään mitään väärää.
Sanoin hänelle asiasta niin hän vaan taivasteli että olen herkkänahkainen ja hän ei voi sille mitään jos hänen poikansa osaa laskea.Ap
Sunkin pitäisi laskea yhteen 1 + 1
Ystäväsi on kateellinen, ilkeä juoruilija. Pistä välit poikki.
Selvää on, ettei ap:n "ystävä" kerro hänelle uskottuja asioita ainoastaan perheelleen vaan kaikille vastaantulijoille, jotka jaksavat kuunnella.
Voi vain kuvitella, missä muodossa oluelle pyytämistarina on lähtenyt eteenpäin (tyyliin ap on nipo muija, joka ei miestään edes olusille päästäisi hänen miehensä kanssa).
Voihan tuollaista yksisanaisesti moikata, mutta ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ajatteli, ettei asia ole niin henkilökohtainen, ettei sitä saa kertoa muille. Mikset voisi sanoa hänelle, että olet pettynyt, kun olit tarkoittanut asian vain hänen tietoonsa ja hän olikin kertonut sen eteenpäin.
Ei tule tajuamaan. Jo se, että häneltä tapansa oppinut samanlainen penskansa alkaa kiusata heti, kun pääsee ovesta sisälle, todistaa miten turhaa vajakille on mitään selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ajatteli, ettei asia ole niin henkilökohtainen, ettei sitä saa kertoa muille. Mikset voisi sanoa hänelle, että olet pettynyt, kun olit tarkoittanut asian vain hänen tietoonsa ja hän olikin kertonut sen eteenpäin.
Ei tule tajuamaan. Jo se, että häneltä tapansa oppinut samanlainen penskansa alkaa kiusata heti, kun pääsee ovesta sisälle, todistaa miten turhaa vajakille on mitään selittää.
Jos taustalta löytyy vielä tämän äidin kehoitus kiusaamiseen, niin sitten ei ole muuta mahdollisuutta kuin pistää välit poikki.
Ei se, että on joskus oltu samalla luokalla tai leikitty samalla hiekkalaatikolla, velvoita pitämään ”ystävyyttä” yllä loppuikäänsä.
Kaverini avautuu minulle omista ongelmistaan ja minäkin olen kertonut hänelle joitakin salaisuuksiani. Kerran, kun kerroin hänelle lapseni ongelmasta, hän oli kertonut siitä exälleen, jonka kanssa on tosi huonoissa väleissä. Sen nyt vielä ymmärtäisin, jos kertoisi miehelleen tai hyvälle ystävälleen, eikä tuo lapseni ongelma olisi siinä tapauksessa ollut oikeastaan salaisuus, mutta se että kertoo exälleen, jonka kanssa ei ole väleissä, oli kyllä omituista, varsinkin kun se exä suhtautui tosi hankalasti kaikkeen, mistä kaverini puhui tai teki. Sitten tajusin myös, että kaverini ei ole oikein luotettava, koska hän puhuu todella henkilökohtaisia asioita muista kavereistaan. En silti aikaisemmin tajunnut epäillä luotettavuuttaan, koska nämä kaverit on minulle tuntemattomia, mutta on meillä kuitenkin yhteisiäkin tuttuja, niin olen joskus huomannut, että saattaa puhua vähän kiusallisia asioita yhteisten tuttaviemme läsnä ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini avautuu minulle omista ongelmistaan ja minäkin olen kertonut hänelle joitakin salaisuuksiani. Kerran, kun kerroin hänelle lapseni ongelmasta, hän oli kertonut siitä exälleen, jonka kanssa on tosi huonoissa väleissä. Sen nyt vielä ymmärtäisin, jos kertoisi miehelleen tai hyvälle ystävälleen, eikä tuo lapseni ongelma olisi siinä tapauksessa ollut oikeastaan salaisuus, mutta se että kertoo exälleen, jonka kanssa ei ole väleissä, oli kyllä omituista, varsinkin kun se exä suhtautui tosi hankalasti kaikkeen, mistä kaverini puhui tai teki. Sitten tajusin myös, että kaverini ei ole oikein luotettava, koska hän puhuu todella henkilökohtaisia asioita muista kavereistaan. En silti aikaisemmin tajunnut epäillä luotettavuuttaan, koska nämä kaverit on minulle tuntemattomia, mutta on meillä kuitenkin yhteisiäkin tuttuja, niin olen joskus huomannut, että saattaa puhua vähän kiusallisia asioita yhteisten tuttaviemme läsnä ollessa.
Jatkan vielä, että hän ei juoruile ilkeämielisesti, vaan on vaan niin hölösuu, että ei tajua pitää suutaan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini avautuu minulle omista ongelmistaan ja minäkin olen kertonut hänelle joitakin salaisuuksiani. Kerran, kun kerroin hänelle lapseni ongelmasta, hän oli kertonut siitä exälleen, jonka kanssa on tosi huonoissa väleissä. Sen nyt vielä ymmärtäisin, jos kertoisi miehelleen tai hyvälle ystävälleen, eikä tuo lapseni ongelma olisi siinä tapauksessa ollut oikeastaan salaisuus, mutta se että kertoo exälleen, jonka kanssa ei ole väleissä, oli kyllä omituista, varsinkin kun se exä suhtautui tosi hankalasti kaikkeen, mistä kaverini puhui tai teki. Sitten tajusin myös, että kaverini ei ole oikein luotettava, koska hän puhuu todella henkilökohtaisia asioita muista kavereistaan. En silti aikaisemmin tajunnut epäillä luotettavuuttaan, koska nämä kaverit on minulle tuntemattomia, mutta on meillä kuitenkin yhteisiäkin tuttuja, niin olen joskus huomannut, että saattaa puhua vähän kiusallisia asioita yhteisten tuttaviemme läsnä ollessa.
Jatkan vielä, että hän ei juoruile ilkeämielisesti, vaan on vaan niin hölösuu, että ei tajua pitää suutaan kiinni.
Ilmeisesti teitä on kaksi hölösuuta, mutta jostain syystä se ensimmäinen olettaa, että toinen ei ole.
Joo, tuttu tunne.
Juoruaa äidilleen ja hänen äitinsä minun äitilleni..
Enpä kerro jatkossa yhtään mitään.
Tuo että käski miehensä pyytää miestäsi vaikka kuuli suunnitelmasi, on pelkkää pahantahtoisuutta.
Ilkeät ihmiset esittää usein höpsöä hössöttäjää, jotta sitä ilkeyttäkin voisi sitten pitää vaan hassuna mikä menee vähän yli, eli hämärryttää, vähättelee pahantekoaan.
Sinun on nyt vedettävä rajat. Jos sen lapsikin kiusaa sun lasta, herää! Suojelet itseäsi ja lastasi. Keskity teihin. Tuollaiset "ystävät" voi jäädä ulkokehälle. Ole lojaali lapsellesi äläkä juorua hänen asioistaan.
Jos tarvit apua johonkin, hae apua tai keskusteluapua. Mutta nuo rajaat pois.
Mikä hemmetin tarve on kertoa ylipäätään toisen asioita kellekään!? Itse parisuhteessa ollessani en todellakaan kertonut ystävieni tai kavereideni asioita miehelleni. Miksi olisin? Nyt yksin eläjäni vielä vähemmän. Eikö pälli kestä pitää toisen asioita omassa tiedoissa. Työssä ollessani järkyttyneenä kuuntelin kuinka kahvipöydässä puitiin puolisoiden ja omien lasten asioita. Millä oikeudella, kysyn minä. Onneksi minulla on muutama ihminen jolle voin kertoa arempiakin asioita pelkäämättä niiden leviämistä puolisolle tms. Itseni takaan myös, en huutele etiäpäin.
Kiusaajia kahdessa polvessa.