Lue keskustelun säännöt.
Kysy polyamoriselta mieheltä (Minulla on myös kysymys teille)
13.06.2019 |
Tinderissä olen huomannut, että monet ei-polyamorisiksi itsensä mieltävät naiset suhtautuvat kuitenkin myönteisesti aiheeseen eivätkä pidä asiaa minään esteenä tapaamiselle. Luuletko, että yllättävän moni on ns. "poly-curious"?
M34
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaampas pieni ajatusleikki: Sinulla on tyttöystävät A, B ja C.
Jostain syystä A:lla on mieli maassa, otetaan nyt vaikka syyksi, että mummo on kuollut. A:n sakset eivät siis aukea ja muutoinkin A ei ole kivaa seuraa, koska suree mummoaan. Ajattelet, että B:n seurassa voisi olla kivempaa, mutta B onkin juuri soutelemassa merellä. Annat B:n ymmärtää, että sopii soudella rantaan, koska Sinä olet juuri nyt kivaa seuraa vailla. B ei ehdi soutaa rantaan. C onkin näppärästi kotosalla ja hänellä ei ole juuri mitään, mutta C ehkei siltikään ole ihan juttutuulella ja oli lähinnä ajatellut tänä iltana tehdä jotain muuta kuin viihdyttää juuri sinua. Sitten kärvistelet vaihtoehdon A:n ja C:n välillä. Yksi itkeä tuhertaa mummoaan ja C vaan tylsyysmöllöttelee. B ei lähtenyt Sinun seurastasi kilpailemaan tänään.
Etkö jaksanut lukea? Luultavasti et. Mutta asia tiivistetymmin: jos sinulla on vaihtoehtoja paremmalle seuralle, mikä estää sinua hylkäämästä juuri sen kumppanin, kuka sinua juuri saattaisi sillä hetkellä tarvita.
Ja hei, tämä oli kysymys. Näittenhän takia päivystät tässä ketjussa, eikö?
Kuvittele, että A, B ja C ovat kaikki läheisiä ystäviäsi, joista välität kovasti ja joille haluat olla hyvä ystävä. Mikä estää sinua lähtemästä kaljalle silloin, kun tiedät yhden ystävistäsi tarvitsevan kovasti juttuseuraa?
M34
Miksi käänsit kysymyksen minulle ja väänsit sen tuohon muotoon? Minä kysyin sinulta.
Jos tyttis A sattuu olemaan ikävää seuraa, mikä estää hakeutumasta B:n tai C:n seuraan. Sekä, minkälainen päivystysvelvollisuus heillä kuuluisi olla sinuun nähden? Mitä jos B ja C tekee sinulle ns oharit, kelpaako sittenkin A.
Mutta myös otetaan toisenlainen tilanne: A ja B tarvitsisivat juuri seuraasi, yhtäaikaa. Yhdessä ette voi kolmisteen olla. Miten ratkaiset tilanteen?
Kun osaat vastata, mikä estää sinua vain lähtemästä kaljalle, kun tiedät hyvän ystäväsi kaipaavan kipeästi juttuseuraa, osaat vastata myös esittämääsi kysymykseen. Todennäköisesti vastaus liittyy arvoihisi ja periaatteisiisi: minkälainen ystävä haluat olla, mikä on sinulle ystävyydessä tärkeää. Näin ainakin minun tapauksessani.
Jos taas sinusta mikään ei estä kaljalle lähtemistä, en varmasti osaa asiaa sinulle selittää romanttisten suhteiden osaltakaan. Ne kun toimivat aivan samalla logiikalla.
Myös toinen tilanne toimii aivan samoin kuin jos kaksi ystävää tarvitsee sinua samaan aikaan. Silloin useimmat ihmiset pyrkisivät varmaan selvittämään, onko toisen terve akuutimpi, voisiko omaa aikaa jakaa ja niin edelleen, mahdollisesti sitten viime kädessä toimia sen mukaan, kuka on pyytänyt ensin.
Puhut tästä logistiikasta kuin kyseessä olisi jokin ufojuttu, vaikka melkein kaikki ihmiset, joilla on ystäviä, ovat tottuneet tähän.
M34
Kaljalle lähtemisen logiikka on kyllä hieman eri, sori nyt vaan. Ja kysymys oli esitetty sinulle, ei minulle.
Mutta logiikka, jolla olet ystävän A tukena etkä pidä hauskaa ystävän B kanssa, on aivan sama kuin siinä tapauksessa, että A ja B ovat molemmat romanttisia kumppaneitasi.
M34
Kavereiden kanssa ei harrasteta seksiä. Mitä seksi vastaa tässä verrannossa? Entäs sitten, jos polykumppanisi ei haluakaan kanssasi seksiä? Tällä logiikalla ilmeisesti keräät ja ylläpidät loputtoman määrän polysuhteita seksin kuihtuessa?
Ja sulta on kysytty kysymys, miksi siihen on niin vaikea vastata?
Jotenkin tästä jää vain sellainen kuva, että haet moraalista oikeutusta suhteille, joissa todellinen panoksesi on ehdollista.
eri
Ja vastaukseni on, että aivan samoin perustein kuin jos kyseessä olisivat ystävyyssuhteet. En tiedä, miksi sinun on niin vaikea hyväksyä tätä vastausta.
M34
Minun on vaikea käsittää, miksi et vastaa kysymyksiin? Siinä tuli useampikin uusi kysymys, joihin luulisi olevan yksiselitteinen vastaus, eikä "samoin perustein" toimi tässä.
Niin, sinun tapauksessasi ei varmaan toimikaan. Näet romanttiset- ja seksisuhteet aivan erilaisina kategorioina kuin ystävyyssuhteet, ja siksi et ymmärrä, miksi samat päätöksentekoheuristiikat pätisivät molempiin. Sinun kohdallasi ne eivät päde, ja siksi et olekaan polyamorinen.
M34
Jotta juttusi olisivat johdonmukaisia, tulisi sinun olla panseksuali. Oletko siis avoin seksuaalisesti polyamorisiin suhteisiin myös miesten kanssa? Ja miksi päätöksentekoheurisiikat toimisivat eri lailla minun kohdallani, jos kyky rakastaa on myötäsyntyinen ja käsitteet ovat kulttuurisesti konstruoidut, kunten implikoit useammassakin viestissä...?
Biologiaa en ala edes tähän pseudotieteelliseen hömpään sotkemaan, huomautan vain että "myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan" on (seksuaalisessa mielessä) evolutiivisesti mahdotonta vähintään toiselle sukupuolelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.
En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.
Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.
Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.
Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.
Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.
T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen
Tämähän onkin se ero polyamoristen ja ei-polyamoristen monisuhtelijoiden välillä. Polyamorisella on myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan, eikä siksi ole huolis. Ei-polyamorinen voi hakeutua moniin suhteisiin juuri siksi, ettei osaa rakastaa oikein ketään.
Myös oma kiintymystyyli vaikuttaa. Ahdistuvan on varmasti vaikea nauttia useasta suhteesta. Turvallisesti kiintyneelle se on paljon helpompaa, koska suhdetta ei nähdä sijoituksena tai vakuutuksena.
M34
Miten se rakkautesi tätä satunnaisesti tapailemaasi naista kohtaan sitten näkyy? Ollaan ehkä tästäkin eri mieltä mutta minulle rakkaus on tekoja ennemmin kuin sanoja.
Siinä, miten toista katsoo, kuuntelee, koskettaa. Miten toiselle puhuu, miten käyttää yhteistä aikaa. Jos sinä näet kahvilla pariskunnan, et sinä heistä päällepäin näe, ovatko he monogaamisia vai eivät.
M34
Hmmm, siis juuri tuollainen pyrin olemaan kaikkia tapaamiani, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin kohtaan. En kuitenkaan väittäisi itseäni polyamoriseksi sen perusteella, että olen kykenevä tosiaankin tuntemaan rakkautta useita ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan. Rakkautta on paljon erilaista, ja hyvä niin. Ei sitä ainakaan liikaa ole tällä planeetalla. Ja kuitenkin, koen ettei sitoutuminen monogamisesti yhteen ihmiseen, (mikä on se mitä todella haluan) ole tästä muusta rakkaudesta mitenkään pois, sitä kyllä riittää ;)
Aivan varmasti voi tuntea paljon rakkautta eri ihmisiä ja olentoja kohtaan ja silti pitää monosuhteista enemmän. Eivät nuo sulje mitenkään toisiaan pois.
M34
Haittaako ne polyamoorit sängyssä?
Panseksuaalit panee vaikka tikapuita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaampas pieni ajatusleikki: Sinulla on tyttöystävät A, B ja C.
Jostain syystä A:lla on mieli maassa, otetaan nyt vaikka syyksi, että mummo on kuollut. A:n sakset eivät siis aukea ja muutoinkin A ei ole kivaa seuraa, koska suree mummoaan. Ajattelet, että B:n seurassa voisi olla kivempaa, mutta B onkin juuri soutelemassa merellä. Annat B:n ymmärtää, että sopii soudella rantaan, koska Sinä olet juuri nyt kivaa seuraa vailla. B ei ehdi soutaa rantaan. C onkin näppärästi kotosalla ja hänellä ei ole juuri mitään, mutta C ehkei siltikään ole ihan juttutuulella ja oli lähinnä ajatellut tänä iltana tehdä jotain muuta kuin viihdyttää juuri sinua. Sitten kärvistelet vaihtoehdon A:n ja C:n välillä. Yksi itkeä tuhertaa mummoaan ja C vaan tylsyysmöllöttelee. B ei lähtenyt Sinun seurastasi kilpailemaan tänään.
Etkö jaksanut lukea? Luultavasti et. Mutta asia tiivistetymmin: jos sinulla on vaihtoehtoja paremmalle seuralle, mikä estää sinua hylkäämästä juuri sen kumppanin, kuka sinua juuri saattaisi sillä hetkellä tarvita.
Ja hei, tämä oli kysymys. Näittenhän takia päivystät tässä ketjussa, eikö?
Kuvittele, että A, B ja C ovat kaikki läheisiä ystäviäsi, joista välität kovasti ja joille haluat olla hyvä ystävä. Mikä estää sinua lähtemästä kaljalle silloin, kun tiedät yhden ystävistäsi tarvitsevan kovasti juttuseuraa?
M34
Miksi käänsit kysymyksen minulle ja väänsit sen tuohon muotoon? Minä kysyin sinulta.
Jos tyttis A sattuu olemaan ikävää seuraa, mikä estää hakeutumasta B:n tai C:n seuraan. Sekä, minkälainen päivystysvelvollisuus heillä kuuluisi olla sinuun nähden? Mitä jos B ja C tekee sinulle ns oharit, kelpaako sittenkin A.
Mutta myös otetaan toisenlainen tilanne: A ja B tarvitsisivat juuri seuraasi, yhtäaikaa. Yhdessä ette voi kolmisteen olla. Miten ratkaiset tilanteen?
Kun osaat vastata, mikä estää sinua vain lähtemästä kaljalle, kun tiedät hyvän ystäväsi kaipaavan kipeästi juttuseuraa, osaat vastata myös esittämääsi kysymykseen. Todennäköisesti vastaus liittyy arvoihisi ja periaatteisiisi: minkälainen ystävä haluat olla, mikä on sinulle ystävyydessä tärkeää. Näin ainakin minun tapauksessani.
Jos taas sinusta mikään ei estä kaljalle lähtemistä, en varmasti osaa asiaa sinulle selittää romanttisten suhteiden osaltakaan. Ne kun toimivat aivan samalla logiikalla.
Myös toinen tilanne toimii aivan samoin kuin jos kaksi ystävää tarvitsee sinua samaan aikaan. Silloin useimmat ihmiset pyrkisivät varmaan selvittämään, onko toisen terve akuutimpi, voisiko omaa aikaa jakaa ja niin edelleen, mahdollisesti sitten viime kädessä toimia sen mukaan, kuka on pyytänyt ensin.
Puhut tästä logistiikasta kuin kyseessä olisi jokin ufojuttu, vaikka melkein kaikki ihmiset, joilla on ystäviä, ovat tottuneet tähän.
M34
Kaljalle lähtemisen logiikka on kyllä hieman eri, sori nyt vaan. Ja kysymys oli esitetty sinulle, ei minulle.
Mutta logiikka, jolla olet ystävän A tukena etkä pidä hauskaa ystävän B kanssa, on aivan sama kuin siinä tapauksessa, että A ja B ovat molemmat romanttisia kumppaneitasi.
M34
Kavereiden kanssa ei harrasteta seksiä. Mitä seksi vastaa tässä verrannossa? Entäs sitten, jos polykumppanisi ei haluakaan kanssasi seksiä? Tällä logiikalla ilmeisesti keräät ja ylläpidät loputtoman määrän polysuhteita seksin kuihtuessa?
Ja sulta on kysytty kysymys, miksi siihen on niin vaikea vastata?
Jotenkin tästä jää vain sellainen kuva, että haet moraalista oikeutusta suhteille, joissa todellinen panoksesi on ehdollista.
eri
Ja vastaukseni on, että aivan samoin perustein kuin jos kyseessä olisivat ystävyyssuhteet. En tiedä, miksi sinun on niin vaikea hyväksyä tätä vastausta.
M34
Minun on vaikea käsittää, miksi et vastaa kysymyksiin? Siinä tuli useampikin uusi kysymys, joihin luulisi olevan yksiselitteinen vastaus, eikä "samoin perustein" toimi tässä.
Niin, sinun tapauksessasi ei varmaan toimikaan. Näet romanttiset- ja seksisuhteet aivan erilaisina kategorioina kuin ystävyyssuhteet, ja siksi et ymmärrä, miksi samat päätöksentekoheuristiikat pätisivät molempiin. Sinun kohdallasi ne eivät päde, ja siksi et olekaan polyamorinen.
M34
Jotta juttusi olisivat johdonmukaisia, tulisi sinun olla panseksuali. Oletko siis avoin seksuaalisesti polyamorisiin suhteisiin myös miesten kanssa? Ja miksi päätöksentekoheurisiikat toimisivat eri lailla minun kohdallani, jos kyky rakastaa on myötäsyntyinen ja käsitteet ovat kulttuurisesti konstruoidut, kunten implikoit useammassakin viestissä...?
Biologiaa en ala edes tähän pseudotieteelliseen hömpään sotkemaan, huomautan vain että "myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan" on (seksuaalisessa mielessä) evolutiivisesti mahdotonta vähintään toiselle sukupuolelle...
Ei tarvitse olla. Siitä, että suhtaudun romanttisten suhteideni ylläpitoon samoin kuin ystävyyssuhteiden, ei voi päätellä mitään seksuaalisesta suuntautumisestani.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.
En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.
Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.
Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.
Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.
Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.
T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen
Tämähän onkin se ero polyamoristen ja ei-polyamoristen monisuhtelijoiden välillä. Polyamorisella on myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan, eikä siksi ole huolis. Ei-polyamorinen voi hakeutua moniin suhteisiin juuri siksi, ettei osaa rakastaa oikein ketään.
Myös oma kiintymystyyli vaikuttaa. Ahdistuvan on varmasti vaikea nauttia useasta suhteesta. Turvallisesti kiintyneelle se on paljon helpompaa, koska suhdetta ei nähdä sijoituksena tai vakuutuksena.
M34
Miten se rakkautesi tätä satunnaisesti tapailemaasi naista kohtaan sitten näkyy? Ollaan ehkä tästäkin eri mieltä mutta minulle rakkaus on tekoja ennemmin kuin sanoja.
Siinä, miten toista katsoo, kuuntelee, koskettaa. Miten toiselle puhuu, miten käyttää yhteistä aikaa. Jos sinä näet kahvilla pariskunnan, et sinä heistä päällepäin näe, ovatko he monogaamisia vai eivät.
M34
Hmmm, siis juuri tuollainen pyrin olemaan kaikkia tapaamiani, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin kohtaan. En kuitenkaan väittäisi itseäni polyamoriseksi sen perusteella, että olen kykenevä tosiaankin tuntemaan rakkautta useita ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan. Rakkautta on paljon erilaista, ja hyvä niin. Ei sitä ainakaan liikaa ole tällä planeetalla. Ja kuitenkin, koen ettei sitoutuminen monogamisesti yhteen ihmiseen, (mikä on se mitä todella haluan) ole tästä muusta rakkaudesta mitenkään pois, sitä kyllä riittää ;)
Aivan varmasti voi tuntea paljon rakkautta eri ihmisiä ja olentoja kohtaan ja silti pitää monosuhteista enemmän. Eivät nuo sulje mitenkään toisiaan pois.
M34
Monojen rakastaminen onkin ihan oma lukunsa!
Perämies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.
En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.
Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.
Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.
Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.
Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.
T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen
Tämähän onkin se ero polyamoristen ja ei-polyamoristen monisuhtelijoiden välillä. Polyamorisella on myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan, eikä siksi ole huolis. Ei-polyamorinen voi hakeutua moniin suhteisiin juuri siksi, ettei osaa rakastaa oikein ketään.
Myös oma kiintymystyyli vaikuttaa. Ahdistuvan on varmasti vaikea nauttia useasta suhteesta. Turvallisesti kiintyneelle se on paljon helpompaa, koska suhdetta ei nähdä sijoituksena tai vakuutuksena.
M34
Jankkaa vielä tästä rakastumisen tunteen ja rakkauden erosta. Mulla on tällä hetkellä seurustelukumppani, jota rakastan. Alkuun olin ihastunut. En kuitenkaan koskaan rakastunut häneen ja siksi suhde on osaltani laimea ja olen ajatellut päättää suhteen siksi, että mies on minuun rakastunut. En myöskään saa suhteesta sitä intohimoa, jota kaipaan sitoutuakseni. Samaan aikaan minulla on ollut fwb-järjestely henkilön kanssa, johon taas olen itse edelleen vuosienkin jälkeen rakastunut. Seksi on loistavaa ja minulla on hänen kanssaan kuin pilvien päällä leijaileva olo.
Onko sinulla aloittajalla polyamorisena siis kummankin naisen kanssa samanlainen ”voisin vaikka kävellä vetten päällä” -olo? Eli onni ja autuus on olotilasi ollessasi heidän kummankin seurassa?
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää polyamorisissa ihmisissä lähinnä se, mistä nämä löytävät näitä kumppaneina kiinnostavia ihmisiä peräti useita kappaleita.
Itse en nimittäin yleensä ole yhdestäkään lähipiirini ihmisestä ainakaan seksuaalisessa mielessä kiinnostunut.
Mulle hengenheimolaiselta tuntuvan ihmisen löytäminen vastaa lähinnä lottovoittoa ja siksi rakastun harvoin.
Se taitaa ollakin juuri niin päin, että herkästi, usein ja voimakkaasti kiinnostuvat ihmiset todennäköisemmin kiinnostuvat polyamoriasta. Jos kiinnostuu hyvin harvoin, ajatus useasta samanaikaisesta suhteesta on lähinnä teoreettinen eikä tunnu ollenkaan relevantilta.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaampas pieni ajatusleikki: Sinulla on tyttöystävät A, B ja C.
Jostain syystä A:lla on mieli maassa, otetaan nyt vaikka syyksi, että mummo on kuollut. A:n sakset eivät siis aukea ja muutoinkin A ei ole kivaa seuraa, koska suree mummoaan. Ajattelet, että B:n seurassa voisi olla kivempaa, mutta B onkin juuri soutelemassa merellä. Annat B:n ymmärtää, että sopii soudella rantaan, koska Sinä olet juuri nyt kivaa seuraa vailla. B ei ehdi soutaa rantaan. C onkin näppärästi kotosalla ja hänellä ei ole juuri mitään, mutta C ehkei siltikään ole ihan juttutuulella ja oli lähinnä ajatellut tänä iltana tehdä jotain muuta kuin viihdyttää juuri sinua. Sitten kärvistelet vaihtoehdon A:n ja C:n välillä. Yksi itkeä tuhertaa mummoaan ja C vaan tylsyysmöllöttelee. B ei lähtenyt Sinun seurastasi kilpailemaan tänään.
Etkö jaksanut lukea? Luultavasti et. Mutta asia tiivistetymmin: jos sinulla on vaihtoehtoja paremmalle seuralle, mikä estää sinua hylkäämästä juuri sen kumppanin, kuka sinua juuri saattaisi sillä hetkellä tarvita.
Ja hei, tämä oli kysymys. Näittenhän takia päivystät tässä ketjussa, eikö?
Kuvittele, että A, B ja C ovat kaikki läheisiä ystäviäsi, joista välität kovasti ja joille haluat olla hyvä ystävä. Mikä estää sinua lähtemästä kaljalle silloin, kun tiedät yhden ystävistäsi tarvitsevan kovasti juttuseuraa?
M34
Miksi käänsit kysymyksen minulle ja väänsit sen tuohon muotoon? Minä kysyin sinulta.
Jos tyttis A sattuu olemaan ikävää seuraa, mikä estää hakeutumasta B:n tai C:n seuraan. Sekä, minkälainen päivystysvelvollisuus heillä kuuluisi olla sinuun nähden? Mitä jos B ja C tekee sinulle ns oharit, kelpaako sittenkin A.
Mutta myös otetaan toisenlainen tilanne: A ja B tarvitsisivat juuri seuraasi, yhtäaikaa. Yhdessä ette voi kolmisteen olla. Miten ratkaiset tilanteen?
Kun osaat vastata, mikä estää sinua vain lähtemästä kaljalle, kun tiedät hyvän ystäväsi kaipaavan kipeästi juttuseuraa, osaat vastata myös esittämääsi kysymykseen. Todennäköisesti vastaus liittyy arvoihisi ja periaatteisiisi: minkälainen ystävä haluat olla, mikä on sinulle ystävyydessä tärkeää. Näin ainakin minun tapauksessani.
Jos taas sinusta mikään ei estä kaljalle lähtemistä, en varmasti osaa asiaa sinulle selittää romanttisten suhteiden osaltakaan. Ne kun toimivat aivan samalla logiikalla.
Myös toinen tilanne toimii aivan samoin kuin jos kaksi ystävää tarvitsee sinua samaan aikaan. Silloin useimmat ihmiset pyrkisivät varmaan selvittämään, onko toisen terve akuutimpi, voisiko omaa aikaa jakaa ja niin edelleen, mahdollisesti sitten viime kädessä toimia sen mukaan, kuka on pyytänyt ensin.
Puhut tästä logistiikasta kuin kyseessä olisi jokin ufojuttu, vaikka melkein kaikki ihmiset, joilla on ystäviä, ovat tottuneet tähän.
M34
Kaljalle lähtemisen logiikka on kyllä hieman eri, sori nyt vaan. Ja kysymys oli esitetty sinulle, ei minulle.
Mutta logiikka, jolla olet ystävän A tukena etkä pidä hauskaa ystävän B kanssa, on aivan sama kuin siinä tapauksessa, että A ja B ovat molemmat romanttisia kumppaneitasi.
M34
Sori, mä en edelleenkään osta tätä. B:tä tuskin pidemmän päälle lämmittää, jos A kriiseilee ja jos A:n kriisi pitkittyy, niin sinä käyt vähän tuulettelemassa B:n kanssa. Ja sitten olisi vielä se C.
Ota huomioon, että A, B ja C eivät ole toisiaan valinnut, vaan yhdistävä tekijä on ainoastaan sinä. Kun A on kriisissä, teet ohareita B:lle ja C:lle. Mitä jos näistä B tai C olisi valmistautunut kivaan leffailtaan kotonansa sinun kanssasi, laittanut ruokaa ja pukeutunut nätisti juuri sinua varten? Sitten itkuiita-A soittaakin ja sinä menet viivana, koska täytyy. Kuka on sinulle tärkeä, kuka ei? Ok, huomioit sitten varmasti itkuiita-A:n jälkeen tätä yksin leffailtaa viettänyttä, mutta sitten on vielä tuo kolmas.
Ja, miltä sinusta tuntuisi, että joskun sittenkin kääntyisit B:n tykö, niin vastaus olisi että "sori, poikkis Z tulikin sun tilalle. Ei tarviikkaan enää tulla, moi moi hani kulta pusi pusi, nähdään sit joskus taas kun sopii. Sitku sopii". Ja A kriiseilee taas, takaisin olkapäätä tarjoamaan. Matkalla huomaat, että et ole kuullut C:stä pitkään aikaan mitään, mitäköhän mahtaa olla ....?
Niin. Kun mennään parisuhdepuolelle, niin tarpeet ovat jo paljon erilaisempia kuin kaljakavereiden. Yleensä kaljakaverit ovat samaa porukkaakin, jotka tuntevat toisensa ja eivät leiki piiritanssia yhden taivaanlahjan ympäri.
Niin, kerrohan se, että mites mä ostaisin tämän ajatuksen, että se kuulostaisi mitenkään järkevältä tai toimivalta. Ja tämä oli kysymys sinulle, ei minulle.
No tuollainen kuvailemasi kaltainen kuvio ei tietenkään ole järkevä eikä toimiva. Mutta eipä sillä minun tietämieni polyamoristen suhteiden kanssa olekaan tekemistä. Minä olen kokenut polysuhteet kaikkiaan hyvin luonteviksi ja yksinkertaisiksi.
Mutta ei sinun tietysti tarvitsekaan asiaa ymmärtää, jos et halua. En yritä käännyttää ketään.
M34
Minä nimenomaisesti haluan ymmärtää, siksi olen näitä sinulta kysynytkin.
Kerrohan sitten ihan omin sanoin ja konkreettisten esimerkkien kautta, että miten nämä suhteesi ovat olleet luontevia ja yksinkertaisia. Kuinka pitkiä nämä suhteet ovat olleet? Miten arvioisit suhteiden kestävyyttä? Miten ratkaiset ristiriitatilanteita? Oletko riidellyt koskaan ja jos olet, niin miten olette ratkaisseet riidat? Mitä jos joku naikkosista tuleekin paksuksi?
Esimerkkejä esimerkkejä esimerkkejä. Ja tämä on kysymys sinulle, ei minulle.
Kun mennään suhteissa, missä on tunteita, on ihmisen tarpeet jo toisenlaisia kuin kaljakavereilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.
En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.
Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.
Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.
Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.
Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.
T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen
Tämähän onkin se ero polyamoristen ja ei-polyamoristen monisuhtelijoiden välillä. Polyamorisella on myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan, eikä siksi ole huolis. Ei-polyamorinen voi hakeutua moniin suhteisiin juuri siksi, ettei osaa rakastaa oikein ketään.
Myös oma kiintymystyyli vaikuttaa. Ahdistuvan on varmasti vaikea nauttia useasta suhteesta. Turvallisesti kiintyneelle se on paljon helpompaa, koska suhdetta ei nähdä sijoituksena tai vakuutuksena.
M34
Jankkaa vielä tästä rakastumisen tunteen ja rakkauden erosta. Mulla on tällä hetkellä seurustelukumppani, jota rakastan. Alkuun olin ihastunut. En kuitenkaan koskaan rakastunut häneen ja siksi suhde on osaltani laimea ja olen ajatellut päättää suhteen siksi, että mies on minuun rakastunut. En myöskään saa suhteesta sitä intohimoa, jota kaipaan sitoutuakseni. Samaan aikaan minulla on ollut fwb-järjestely henkilön kanssa, johon taas olen itse edelleen vuosienkin jälkeen rakastunut. Seksi on loistavaa ja minulla on hänen kanssaan kuin pilvien päällä leijaileva olo.
Onko sinulla aloittajalla polyamorisena siis kummankin naisen kanssa samanlainen ”voisin vaikka kävellä vetten päällä” -olo? Eli onni ja autuus on olotilasi ollessasi heidän kummankin seurassa?
Voi jeesus mitä oloja. Tavallinen rynkyttäjä ei ymmärrä! Eikö tavallinen seksin kiima riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse suosin sarja-amoriaa. Joka viikonloppu uusi nainen tai niin monta kuin kämppään mahtuu. Jos olisi enemmän rahaa ryhtyisin sugardaddyksi, jolla olisi oma haaremi ja mansion. Siinä sitä polyamoriaa riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.
En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.
Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.
Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.
Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.
Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.
T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen
Tämähän onkin se ero polyamoristen ja ei-polyamoristen monisuhtelijoiden välillä. Polyamorisella on myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan, eikä siksi ole huolis. Ei-polyamorinen voi hakeutua moniin suhteisiin juuri siksi, ettei osaa rakastaa oikein ketään.
Myös oma kiintymystyyli vaikuttaa. Ahdistuvan on varmasti vaikea nauttia useasta suhteesta. Turvallisesti kiintyneelle se on paljon helpompaa, koska suhdetta ei nähdä sijoituksena tai vakuutuksena.
M34
Jankkaa vielä tästä rakastumisen tunteen ja rakkauden erosta. Mulla on tällä hetkellä seurustelukumppani, jota rakastan. Alkuun olin ihastunut. En kuitenkaan koskaan rakastunut häneen ja siksi suhde on osaltani laimea ja olen ajatellut päättää suhteen siksi, että mies on minuun rakastunut. En myöskään saa suhteesta sitä intohimoa, jota kaipaan sitoutuakseni. Samaan aikaan minulla on ollut fwb-järjestely henkilön kanssa, johon taas olen itse edelleen vuosienkin jälkeen rakastunut. Seksi on loistavaa ja minulla on hänen kanssaan kuin pilvien päällä leijaileva olo.
Onko sinulla aloittajalla polyamorisena siis kummankin naisen kanssa samanlainen ”voisin vaikka kävellä vetten päällä” -olo? Eli onni ja autuus on olotilasi ollessasi heidän kummankin seurassa?
Kyllä, olen hyvin onnellinen kummankin seurassa. Minusta se tuntuu kuin vaikuttaisi hunajaa mukilliseen kuumaa teetä.
Ja lisäksi olen tavattoman onnellinen siitä, että minulla on elämässäni loputtomalta tuntuva määrä rakkautta. Polyssa on selviä kerrannaisvaikutuksia, se voimistaa rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen kokemuksia. Ei todellakaan niin, että tietty rajallinen määrä pitäisi jakaa usealle.
Tiedän myös, mitä tarkoitat intohimon puutteella. Olen itsekin joutunut lopettamaan suhteen siitä syystä.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaampas pieni ajatusleikki: Sinulla on tyttöystävät A, B ja C.
Jostain syystä A:lla on mieli maassa, otetaan nyt vaikka syyksi, että mummo on kuollut. A:n sakset eivät siis aukea ja muutoinkin A ei ole kivaa seuraa, koska suree mummoaan. Ajattelet, että B:n seurassa voisi olla kivempaa, mutta B onkin juuri soutelemassa merellä. Annat B:n ymmärtää, että sopii soudella rantaan, koska Sinä olet juuri nyt kivaa seuraa vailla. B ei ehdi soutaa rantaan. C onkin näppärästi kotosalla ja hänellä ei ole juuri mitään, mutta C ehkei siltikään ole ihan juttutuulella ja oli lähinnä ajatellut tänä iltana tehdä jotain muuta kuin viihdyttää juuri sinua. Sitten kärvistelet vaihtoehdon A:n ja C:n välillä. Yksi itkeä tuhertaa mummoaan ja C vaan tylsyysmöllöttelee. B ei lähtenyt Sinun seurastasi kilpailemaan tänään.
Etkö jaksanut lukea? Luultavasti et. Mutta asia tiivistetymmin: jos sinulla on vaihtoehtoja paremmalle seuralle, mikä estää sinua hylkäämästä juuri sen kumppanin, kuka sinua juuri saattaisi sillä hetkellä tarvita.
Ja hei, tämä oli kysymys. Näittenhän takia päivystät tässä ketjussa, eikö?
Kuvittele, että A, B ja C ovat kaikki läheisiä ystäviäsi, joista välität kovasti ja joille haluat olla hyvä ystävä. Mikä estää sinua lähtemästä kaljalle silloin, kun tiedät yhden ystävistäsi tarvitsevan kovasti juttuseuraa?
M34
Miksi käänsit kysymyksen minulle ja väänsit sen tuohon muotoon? Minä kysyin sinulta.
Jos tyttis A sattuu olemaan ikävää seuraa, mikä estää hakeutumasta B:n tai C:n seuraan. Sekä, minkälainen päivystysvelvollisuus heillä kuuluisi olla sinuun nähden? Mitä jos B ja C tekee sinulle ns oharit, kelpaako sittenkin A.
Mutta myös otetaan toisenlainen tilanne: A ja B tarvitsisivat juuri seuraasi, yhtäaikaa. Yhdessä ette voi kolmisteen olla. Miten ratkaiset tilanteen?
Kun osaat vastata, mikä estää sinua vain lähtemästä kaljalle, kun tiedät hyvän ystäväsi kaipaavan kipeästi juttuseuraa, osaat vastata myös esittämääsi kysymykseen. Todennäköisesti vastaus liittyy arvoihisi ja periaatteisiisi: minkälainen ystävä haluat olla, mikä on sinulle ystävyydessä tärkeää. Näin ainakin minun tapauksessani.
Jos taas sinusta mikään ei estä kaljalle lähtemistä, en varmasti osaa asiaa sinulle selittää romanttisten suhteiden osaltakaan. Ne kun toimivat aivan samalla logiikalla.
Myös toinen tilanne toimii aivan samoin kuin jos kaksi ystävää tarvitsee sinua samaan aikaan. Silloin useimmat ihmiset pyrkisivät varmaan selvittämään, onko toisen terve akuutimpi, voisiko omaa aikaa jakaa ja niin edelleen, mahdollisesti sitten viime kädessä toimia sen mukaan, kuka on pyytänyt ensin.
Puhut tästä logistiikasta kuin kyseessä olisi jokin ufojuttu, vaikka melkein kaikki ihmiset, joilla on ystäviä, ovat tottuneet tähän.
M34
Kaljalle lähtemisen logiikka on kyllä hieman eri, sori nyt vaan. Ja kysymys oli esitetty sinulle, ei minulle.
Mutta logiikka, jolla olet ystävän A tukena etkä pidä hauskaa ystävän B kanssa, on aivan sama kuin siinä tapauksessa, että A ja B ovat molemmat romanttisia kumppaneitasi.
M34
Kavereiden kanssa ei harrasteta seksiä. Mitä seksi vastaa tässä verrannossa? Entäs sitten, jos polykumppanisi ei haluakaan kanssasi seksiä? Tällä logiikalla ilmeisesti keräät ja ylläpidät loputtoman määrän polysuhteita seksin kuihtuessa?
Ja sulta on kysytty kysymys, miksi siihen on niin vaikea vastata?
Jotenkin tästä jää vain sellainen kuva, että haet moraalista oikeutusta suhteille, joissa todellinen panoksesi on ehdollista.
eri
Ja vastaukseni on, että aivan samoin perustein kuin jos kyseessä olisivat ystävyyssuhteet. En tiedä, miksi sinun on niin vaikea hyväksyä tätä vastausta.
M34
Minun on vaikea käsittää, miksi et vastaa kysymyksiin? Siinä tuli useampikin uusi kysymys, joihin luulisi olevan yksiselitteinen vastaus, eikä "samoin perustein" toimi tässä.
Niin, sinun tapauksessasi ei varmaan toimikaan. Näet romanttiset- ja seksisuhteet aivan erilaisina kategorioina kuin ystävyyssuhteet, ja siksi et ymmärrä, miksi samat päätöksentekoheuristiikat pätisivät molempiin. Sinun kohdallasi ne eivät päde, ja siksi et olekaan polyamorinen.
M34
Jotta juttusi olisivat johdonmukaisia, tulisi sinun olla panseksuali. Oletko siis avoin seksuaalisesti polyamorisiin suhteisiin myös miesten kanssa? Ja miksi päätöksentekoheurisiikat toimisivat eri lailla minun kohdallani, jos kyky rakastaa on myötäsyntyinen ja käsitteet ovat kulttuurisesti konstruoidut, kunten implikoit useammassakin viestissä...?
Biologiaa en ala edes tähän pseudotieteelliseen hömpään sotkemaan, huomautan vain että "myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan" on (seksuaalisessa mielessä) evolutiivisesti mahdotonta vähintään toiselle sukupuolelle...
Ei tarvitse olla. Siitä, että suhtaudun romanttisten suhteideni ylläpitoon samoin kuin ystävyyssuhteiden, ei voi päätellä mitään seksuaalisesta suuntautumisestani.
M34
Aivan, mutta kuten sanoin, juttujesi johdonmukaisuus edellyttää sitä...
Joku valitti jo alkupuollella, että pyysit esittämään kysymyksiä, mutta et vastaa niihin...Aika hedelmätöntä tämä keskustelu on, vastaat vain "helppoihin" kysymyksiin.
Vinkki: käytä vähemmän isoja sanoja, niin et puhu itseäsi jatkuvasti pussiin. Sekin, että kutsut itseäsi soolopolyksi (tai ylipäätään polyksi), vaikkei sinulla tunnu olevan mitään kokemusta polyamorisista suhteista (et vastannut tarkentavaan kysymykseen hi) tavallisia FWB-suhteita enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää polyamorisissa ihmisissä lähinnä se, mistä nämä löytävät näitä kumppaneina kiinnostavia ihmisiä peräti useita kappaleita.
Itse en nimittäin yleensä ole yhdestäkään lähipiirini ihmisestä ainakaan seksuaalisessa mielessä kiinnostunut.
Mulle hengenheimolaiselta tuntuvan ihmisen löytäminen vastaa lähinnä lottovoittoa ja siksi rakastun harvoin.
Se taitaa ollakin juuri niin päin, että herkästi, usein ja voimakkaasti kiinnostuvat ihmiset todennäköisemmin kiinnostuvat polyamoriasta. Jos kiinnostuu hyvin harvoin, ajatus useasta samanaikaisesta suhteesta on lähinnä teoreettinen eikä tunnu ollenkaan relevantilta.
M34
Olen aina ollut tosi kranttu naispuolistenkin ystävieni suhteen. Ihan rehellisesti sanottuna suurin osa ihmisistä tuntuu tosi yksinkertaisilta yksinkertaisuus on todellinen turn off vaikka ulkonäkö olisikin miten tahansa viehättävä. Mitä laajempi kriteerilista ihmisellä on, sitä hankalampaa on sopivaa kumppania löytää.
Törmään hämmästyksekseni elämässäni tämän tästä minuun ihastuvia miehiä (eli tilanne on sikäli tuttu) mutten voi kuin ihmetellä sitä, mitä yhteistä he kuvittelevat minulla heidän kanssaan olevan.
Jotenkin tahtomattani ajattelen polyamoriset ihmiset hyvin keskimääräiseksi ja tietyllä tavalla persoonattomiksi ja aikansa valtatrendejä seuraaviksi (mm. ”yksilöllisyys”, ekologisuus, kiva tähtitatuointi niskassa, vähän vaihtoehtoinen kaupunkikulttuuri, raakaravinto, vinyyliharrastus, absolutismi/erikoisolutharrastus).
Minua viehättää ihminen, joka ei anna ympäristön ja hyvin yksisuuntaisen median liikaa vaikuttaa ajatteluunsa. Näitä on valitettavan harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.
En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.
Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.
Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.
Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.
Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.
T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen
Tämähän onkin se ero polyamoristen ja ei-polyamoristen monisuhtelijoiden välillä. Polyamorisella on myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan, eikä siksi ole huolis. Ei-polyamorinen voi hakeutua moniin suhteisiin juuri siksi, ettei osaa rakastaa oikein ketään.
Myös oma kiintymystyyli vaikuttaa. Ahdistuvan on varmasti vaikea nauttia useasta suhteesta. Turvallisesti kiintyneelle se on paljon helpompaa, koska suhdetta ei nähdä sijoituksena tai vakuutuksena.
M34
Jankkaa vielä tästä rakastumisen tunteen ja rakkauden erosta. Mulla on tällä hetkellä seurustelukumppani, jota rakastan. Alkuun olin ihastunut. En kuitenkaan koskaan rakastunut häneen ja siksi suhde on osaltani laimea ja olen ajatellut päättää suhteen siksi, että mies on minuun rakastunut. En myöskään saa suhteesta sitä intohimoa, jota kaipaan sitoutuakseni. Samaan aikaan minulla on ollut fwb-järjestely henkilön kanssa, johon taas olen itse edelleen vuosienkin jälkeen rakastunut. Seksi on loistavaa ja minulla on hänen kanssaan kuin pilvien päällä leijaileva olo.
Onko sinulla aloittajalla polyamorisena siis kummankin naisen kanssa samanlainen ”voisin vaikka kävellä vetten päällä” -olo? Eli onni ja autuus on olotilasi ollessasi heidän kummankin seurassa?
Voi jeesus mitä oloja. Tavallinen rynkyttäjä ei ymmärrä! Eikö tavallinen seksin kiima riitä?
Kun on naisena kellistänyt joukon X miehiä, ei pelkässä seksissä jonkun randomin kanssa ole mitään kiimaa. Kokeilut on tehty ja haluan älyllisesti haastavan kumppanin, jonka kanssa seksin avulla pääsee ihan uusiin sfääreihin.
Tätä jälkimmäistä tavallinen rynkyttäjä ei ehkä sitten koskaan pääse kokemaan.
Polyamoriset on melkein järjestään jonkun hihhuliuskonlahkon jäseniä. Useinhan lahko on perustettukin juuri sitä varten, että perustaja pääsee oikein kunnolla polyamoroimaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet eivät saa yhtään naista ja tällä on useita. Tasan ei nallekarkit jne.
Katsos kun toiset osaa pudottaa rimaa. Siitä polyamoriassa on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.
En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.
Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.
Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.
Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.
Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.
T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen
Tämähän onkin se ero polyamoristen ja ei-polyamoristen monisuhtelijoiden välillä. Polyamorisella on myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan, eikä siksi ole huolis. Ei-polyamorinen voi hakeutua moniin suhteisiin juuri siksi, ettei osaa rakastaa oikein ketään.
Myös oma kiintymystyyli vaikuttaa. Ahdistuvan on varmasti vaikea nauttia useasta suhteesta. Turvallisesti kiintyneelle se on paljon helpompaa, koska suhdetta ei nähdä sijoituksena tai vakuutuksena.
M34
Jankkaa vielä tästä rakastumisen tunteen ja rakkauden erosta. Mulla on tällä hetkellä seurustelukumppani, jota rakastan. Alkuun olin ihastunut. En kuitenkaan koskaan rakastunut häneen ja siksi suhde on osaltani laimea ja olen ajatellut päättää suhteen siksi, että mies on minuun rakastunut. En myöskään saa suhteesta sitä intohimoa, jota kaipaan sitoutuakseni. Samaan aikaan minulla on ollut fwb-järjestely henkilön kanssa, johon taas olen itse edelleen vuosienkin jälkeen rakastunut. Seksi on loistavaa ja minulla on hänen kanssaan kuin pilvien päällä leijaileva olo.
Onko sinulla aloittajalla polyamorisena siis kummankin naisen kanssa samanlainen ”voisin vaikka kävellä vetten päällä” -olo? Eli onni ja autuus on olotilasi ollessasi heidän kummankin seurassa?
Voi jeesus mitä oloja. Tavallinen rynkyttäjä ei ymmärrä! Eikö tavallinen seksin kiima riitä?
Kun on naisena kellistänyt joukon X miehiä, ei pelkässä seksissä jonkun randomin kanssa ole mitään kiimaa. Kokeilut on tehty ja haluan älyllisesti haastavan kumppanin, jonka kanssa seksin avulla pääsee ihan uusiin sfääreihin.
Tätä jälkimmäistä tavallinen rynkyttäjä ei ehkä sitten koskaan pääse kokemaan.
Mitä hittoa. Äijä siis käytännössä latelee jotain viisauksia samalla kun panette vai miten se käytännössä menee. Ainakin älykkönaiset menee ihan sfääreihin juurikin kunnon rynkytyshoidon kautta. Aamulla nainen on paikat onnesta kipeänä, kun alkumies vie!
Veit sanat suustani. Välitän suuresti kaikista ystävistäni eikä kukaan minua ja ystävätärtäni kahvilassa katsova voi sanoa, olemmeko homopari vai vain ystäviä. Rakastuminen on kuitenkin eri asia kuin rakkaus enkö itse pysty olemaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan rakastunut.
Jostakin syystä hyvissä parisuhteissani se rakastumisen olotila ei ole koskaan kadonnut enkä varmaan osaisi olla seksuaalisessa suhteessa, jossa vain rakastan. Tarvitsen intohimoiseen seksiin rakastumisen tunnetta. Muuten seksi tuntuu kuin hyvän ystävän kanssa yhdessä tarpeiden tyydyttämiseltä >> ei minusta houkutteleva vaihtoehto laisinkaan.