Kysy polyamoriselta mieheltä (Minulla on myös kysymys teille)

Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.

En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.

Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.

Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.

Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.

Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.

T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt elämääni ns. ”polyamorisena” eli esim. 3 miesystävää samaan aikaan. Miehillä myös muita kumppaneita mutta suhteeseeni miesten kanssa on kuulunut esim. yhteisiä lomia yms.

En kuitenkaan ole ollut syvästi rakastunut näistä miehistä yhteenkään. Eli yhdessä he ovat muodostaneet palapelin, josta olen saanut kaipaamani asiat.

Kumppaneiden kannalta tilanne on siis ollut aika kylmä. Eli jos joku esim. olisi sairastunut vakavasti tms, en todellakaan olisi jäänyt hoivaamaan/uhraamaan omaa aikaani.

Tässä mielessä minusta polyamoria eroaa parisuhteesta, jossa kaksi ihmistä on päättänyt muodostaa tiimin.

Olisi kiva, jos aloittaja kommentoisit tähän. Olen itse seurustellut elämässäni varmaan ainakin kymmenen ihmisen kanssa mutta olen rakastanut ainoastaan yhtä. Hänen kanssaan olisin jatkanut seurustelua vaikka hänen neliraajahalvaannuttua ja olisin voinut kuvitella toimivani vaikka loppuelämäni omaishoitajana. Se suhde ei jatkunut (mies ei halunnut samaa).

Nyt sitten tapailen sitä, joka kulllakin hetkellä sopii tarpeisiini. Eli olen ns. ”polyamorinen”. En harrasta irtosuhteita, minulla on romanttisia tunteita muttei varsinaista rakkautta kumppaneihini.

Onko aloittaja mahdollista, ettet ole koskaan oikeasti rakastunut?

Olen ollut rakastunut useasti ja monella tavalla. Sellainen "Tämä ihminen on kaikkeni" -tunne, päätäpahkainen hullantuminen ja hiljaisempi ilo ja tyytyväisyys ovat kaikki tuttuja, ja kykyni rakastaa tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta. En kuitenkaan (enää) halua asua kenenkään kanssa tai yhdistää kahta elämää yhdeksi. Ei halua moni monosuhteilijakaan.

M34

Jos olet ollut rakastunut useasti, sekoitatko ehkä ihastuksen rakkauteen? Rakkaus ei syty yht’äkkiä vaan se lähtee vasta ihastumisesta syvenemään.

Useammassakin tutkimuksessa on todettu ihmisen kokevan keskimäärin max. 3 rakastumista elämässään. Ihastuksiahan voi tulla vaikka joka päivä uusia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaampas pieni ajatusleikki: Sinulla on tyttöystävät A, B ja C. 

Jostain syystä A:lla on mieli maassa, otetaan nyt vaikka syyksi, että mummo on kuollut. A:n sakset eivät siis aukea ja muutoinkin A ei ole kivaa seuraa, koska suree mummoaan. Ajattelet, että B:n seurassa voisi olla kivempaa, mutta B onkin juuri soutelemassa merellä. Annat B:n ymmärtää, että sopii soudella rantaan, koska Sinä olet juuri nyt kivaa seuraa vailla. B ei ehdi soutaa rantaan. C onkin näppärästi kotosalla ja hänellä ei ole juuri mitään, mutta C ehkei siltikään ole ihan juttutuulella ja oli lähinnä ajatellut tänä iltana tehdä jotain muuta kuin viihdyttää juuri sinua. Sitten kärvistelet vaihtoehdon A:n ja C:n välillä. Yksi itkeä tuhertaa mummoaan ja C vaan tylsyysmöllöttelee. B ei lähtenyt Sinun seurastasi kilpailemaan tänään. 

Etkö jaksanut lukea? Luultavasti et. Mutta asia tiivistetymmin: jos sinulla on vaihtoehtoja paremmalle seuralle, mikä estää sinua hylkäämästä juuri sen kumppanin, kuka sinua juuri saattaisi sillä hetkellä tarvita. 

Ja hei, tämä oli kysymys. Näittenhän takia päivystät tässä ketjussa, eikö?

Kuvittele, että A, B ja C ovat kaikki läheisiä ystäviäsi, joista välität kovasti ja joille haluat olla hyvä ystävä. Mikä estää sinua lähtemästä kaljalle silloin, kun tiedät yhden ystävistäsi tarvitsevan kovasti juttuseuraa?

M34

Miksi käänsit kysymyksen minulle ja väänsit sen tuohon muotoon? Minä kysyin sinulta. 

Jos tyttis A sattuu olemaan ikävää seuraa, mikä estää hakeutumasta B:n tai C:n seuraan. Sekä, minkälainen päivystysvelvollisuus heillä kuuluisi olla sinuun nähden? Mitä jos B ja C tekee sinulle ns oharit, kelpaako sittenkin A. 

Mutta myös otetaan toisenlainen tilanne: A ja B tarvitsisivat juuri seuraasi, yhtäaikaa. Yhdessä ette voi kolmisteen olla. Miten ratkaiset tilanteen?

Kun osaat vastata, mikä estää sinua vain lähtemästä kaljalle, kun tiedät hyvän ystäväsi kaipaavan kipeästi juttuseuraa, osaat vastata myös esittämääsi kysymykseen. Todennäköisesti vastaus liittyy arvoihisi ja periaatteisiisi: minkälainen ystävä haluat olla, mikä on sinulle ystävyydessä tärkeää. Näin ainakin minun tapauksessani.

Jos taas sinusta mikään ei estä kaljalle lähtemistä, en varmasti osaa asiaa sinulle selittää romanttisten suhteiden osaltakaan. Ne kun toimivat aivan samalla logiikalla.

Myös toinen tilanne toimii aivan samoin kuin jos kaksi ystävää tarvitsee sinua samaan aikaan. Silloin useimmat ihmiset pyrkisivät varmaan selvittämään, onko toisen terve akuutimpi, voisiko omaa aikaa jakaa ja niin edelleen, mahdollisesti sitten viime kädessä toimia sen mukaan, kuka on pyytänyt ensin.

Puhut tästä logistiikasta kuin kyseessä olisi jokin ufojuttu, vaikka melkein kaikki ihmiset, joilla on ystäviä, ovat tottuneet tähän.

M34

Kaljalle lähtemisen logiikka on kyllä hieman eri, sori nyt vaan. Ja kysymys oli esitetty sinulle, ei minulle.

Mutta logiikka, jolla olet ystävän A tukena etkä pidä hauskaa ystävän B kanssa, on aivan sama kuin siinä tapauksessa, että A ja B ovat molemmat romanttisia kumppaneitasi.

M34

Kavereiden kanssa ei harrasteta seksiä. Mitä seksi vastaa tässä verrannossa? Entäs sitten, jos polykumppanisi ei haluakaan kanssasi seksiä? Tällä logiikalla ilmeisesti keräät ja ylläpidät loputtoman määrän polysuhteita seksin kuihtuessa?

Ja sulta on kysytty kysymys, miksi siihen on niin vaikea vastata?

Jotenkin tästä jää vain sellainen kuva, että haet moraalista oikeutusta suhteille, joissa todellinen panoksesi on ehdollista. 

eri

Ja vastaukseni on, että aivan samoin perustein kuin jos kyseessä olisivat ystävyyssuhteet. En tiedä, miksi sinun on niin vaikea hyväksyä tätä vastausta.

M34

Minun on vaikea käsittää, miksi et vastaa kysymyksiin? Siinä tuli useampikin uusi kysymys, joihin luulisi olevan yksiselitteinen vastaus, eikä "samoin perustein" toimi tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt elämääni ns. ”polyamorisena” eli esim. 3 miesystävää samaan aikaan. Miehillä myös muita kumppaneita mutta suhteeseeni miesten kanssa on kuulunut esim. yhteisiä lomia yms.

En kuitenkaan ole ollut syvästi rakastunut näistä miehistä yhteenkään. Eli yhdessä he ovat muodostaneet palapelin, josta olen saanut kaipaamani asiat.

Kumppaneiden kannalta tilanne on siis ollut aika kylmä. Eli jos joku esim. olisi sairastunut vakavasti tms, en todellakaan olisi jäänyt hoivaamaan/uhraamaan omaa aikaani.

Tässä mielessä minusta polyamoria eroaa parisuhteesta, jossa kaksi ihmistä on päättänyt muodostaa tiimin.

Olisi kiva, jos aloittaja kommentoisit tähän. Olen itse seurustellut elämässäni varmaan ainakin kymmenen ihmisen kanssa mutta olen rakastanut ainoastaan yhtä. Hänen kanssaan olisin jatkanut seurustelua vaikka hänen neliraajahalvaannuttua ja olisin voinut kuvitella toimivani vaikka loppuelämäni omaishoitajana. Se suhde ei jatkunut (mies ei halunnut samaa).

Nyt sitten tapailen sitä, joka kulllakin hetkellä sopii tarpeisiini. Eli olen ns. ”polyamorinen”. En harrasta irtosuhteita, minulla on romanttisia tunteita muttei varsinaista rakkautta kumppaneihini.

Onko aloittaja mahdollista, ettet ole koskaan oikeasti rakastunut?

Olen ollut rakastunut useasti ja monella tavalla. Sellainen "Tämä ihminen on kaikkeni" -tunne, päätäpahkainen hullantuminen ja hiljaisempi ilo ja tyytyväisyys ovat kaikki tuttuja, ja kykyni rakastaa tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta. En kuitenkaan (enää) halua asua kenenkään kanssa tai yhdistää kahta elämää yhdeksi. Ei halua moni monosuhteilijakaan.

M34

Jos olet ollut rakastunut useasti, sekoitatko ehkä ihastuksen rakkauteen? Rakkaus ei syty yht’äkkiä vaan se lähtee vasta ihastumisesta syvenemään.

Useammassakin tutkimuksessa on todettu ihmisen kokevan keskimäärin max. 3 rakastumista elämässään. Ihastuksiahan voi tulla vaikka joka päivä uusia.

En sekoita rakastumista ja iahstumista joskin huomautan, että nämä käsitteet ovat täysin kulttuurisia eivätkä suoraan vastaa mitään ihmisen kokemuksia. (Sellaisia olisivat esimerkiksi ilo, luottamus, seksuaalinen halu ja monet muut, jotka yhdustyvät erilaisissa suhteissa eri tavoin.)

M34

Miksei kundi kelpaa polyamoristille?

20-v futiskundi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaampas pieni ajatusleikki: Sinulla on tyttöystävät A, B ja C. 

Jostain syystä A:lla on mieli maassa, otetaan nyt vaikka syyksi, että mummo on kuollut. A:n sakset eivät siis aukea ja muutoinkin A ei ole kivaa seuraa, koska suree mummoaan. Ajattelet, että B:n seurassa voisi olla kivempaa, mutta B onkin juuri soutelemassa merellä. Annat B:n ymmärtää, että sopii soudella rantaan, koska Sinä olet juuri nyt kivaa seuraa vailla. B ei ehdi soutaa rantaan. C onkin näppärästi kotosalla ja hänellä ei ole juuri mitään, mutta C ehkei siltikään ole ihan juttutuulella ja oli lähinnä ajatellut tänä iltana tehdä jotain muuta kuin viihdyttää juuri sinua. Sitten kärvistelet vaihtoehdon A:n ja C:n välillä. Yksi itkeä tuhertaa mummoaan ja C vaan tylsyysmöllöttelee. B ei lähtenyt Sinun seurastasi kilpailemaan tänään. 

Etkö jaksanut lukea? Luultavasti et. Mutta asia tiivistetymmin: jos sinulla on vaihtoehtoja paremmalle seuralle, mikä estää sinua hylkäämästä juuri sen kumppanin, kuka sinua juuri saattaisi sillä hetkellä tarvita. 

Ja hei, tämä oli kysymys. Näittenhän takia päivystät tässä ketjussa, eikö?

Kuvittele, että A, B ja C ovat kaikki läheisiä ystäviäsi, joista välität kovasti ja joille haluat olla hyvä ystävä. Mikä estää sinua lähtemästä kaljalle silloin, kun tiedät yhden ystävistäsi tarvitsevan kovasti juttuseuraa?

M34

Miksi käänsit kysymyksen minulle ja väänsit sen tuohon muotoon? Minä kysyin sinulta. 

Jos tyttis A sattuu olemaan ikävää seuraa, mikä estää hakeutumasta B:n tai C:n seuraan. Sekä, minkälainen päivystysvelvollisuus heillä kuuluisi olla sinuun nähden? Mitä jos B ja C tekee sinulle ns oharit, kelpaako sittenkin A. 

Mutta myös otetaan toisenlainen tilanne: A ja B tarvitsisivat juuri seuraasi, yhtäaikaa. Yhdessä ette voi kolmisteen olla. Miten ratkaiset tilanteen?

Kun osaat vastata, mikä estää sinua vain lähtemästä kaljalle, kun tiedät hyvän ystäväsi kaipaavan kipeästi juttuseuraa, osaat vastata myös esittämääsi kysymykseen. Todennäköisesti vastaus liittyy arvoihisi ja periaatteisiisi: minkälainen ystävä haluat olla, mikä on sinulle ystävyydessä tärkeää. Näin ainakin minun tapauksessani.

Jos taas sinusta mikään ei estä kaljalle lähtemistä, en varmasti osaa asiaa sinulle selittää romanttisten suhteiden osaltakaan. Ne kun toimivat aivan samalla logiikalla.

Myös toinen tilanne toimii aivan samoin kuin jos kaksi ystävää tarvitsee sinua samaan aikaan. Silloin useimmat ihmiset pyrkisivät varmaan selvittämään, onko toisen terve akuutimpi, voisiko omaa aikaa jakaa ja niin edelleen, mahdollisesti sitten viime kädessä toimia sen mukaan, kuka on pyytänyt ensin.

Puhut tästä logistiikasta kuin kyseessä olisi jokin ufojuttu, vaikka melkein kaikki ihmiset, joilla on ystäviä, ovat tottuneet tähän.

M34

Kaljalle lähtemisen logiikka on kyllä hieman eri, sori nyt vaan. Ja kysymys oli esitetty sinulle, ei minulle.

Mutta logiikka, jolla olet ystävän A tukena etkä pidä hauskaa ystävän B kanssa, on aivan sama kuin siinä tapauksessa, että A ja B ovat molemmat romanttisia kumppaneitasi.

M34

Kavereiden kanssa ei harrasteta seksiä. Mitä seksi vastaa tässä verrannossa? Entäs sitten, jos polykumppanisi ei haluakaan kanssasi seksiä? Tällä logiikalla ilmeisesti keräät ja ylläpidät loputtoman määrän polysuhteita seksin kuihtuessa?

Ja sulta on kysytty kysymys, miksi siihen on niin vaikea vastata?

Jotenkin tästä jää vain sellainen kuva, että haet moraalista oikeutusta suhteille, joissa todellinen panoksesi on ehdollista. 

eri

Ja vastaukseni on, että aivan samoin perustein kuin jos kyseessä olisivat ystävyyssuhteet. En tiedä, miksi sinun on niin vaikea hyväksyä tätä vastausta.

M34

Minun on vaikea käsittää, miksi et vastaa kysymyksiin? Siinä tuli useampikin uusi kysymys, joihin luulisi olevan yksiselitteinen vastaus, eikä "samoin perustein" toimi tässä.

Niin, sinun tapauksessasi ei varmaan toimikaan. Näet romanttiset- ja seksisuhteet aivan erilaisina kategorioina kuin ystävyyssuhteet, ja siksi et ymmärrä, miksi samat päätöksentekoheuristiikat pätisivät molempiin. Sinun kohdallasi ne eivät päde, ja siksi et olekaan polyamorinen.

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt elämääni ns. ”polyamorisena” eli esim. 3 miesystävää samaan aikaan. Miehillä myös muita kumppaneita mutta suhteeseeni miesten kanssa on kuulunut esim. yhteisiä lomia yms.

En kuitenkaan ole ollut syvästi rakastunut näistä miehistä yhteenkään. Eli yhdessä he ovat muodostaneet palapelin, josta olen saanut kaipaamani asiat.

Kumppaneiden kannalta tilanne on siis ollut aika kylmä. Eli jos joku esim. olisi sairastunut vakavasti tms, en todellakaan olisi jäänyt hoivaamaan/uhraamaan omaa aikaani.

Tässä mielessä minusta polyamoria eroaa parisuhteesta, jossa kaksi ihmistä on päättänyt muodostaa tiimin.

Olisi kiva, jos aloittaja kommentoisit tähän. Olen itse seurustellut elämässäni varmaan ainakin kymmenen ihmisen kanssa mutta olen rakastanut ainoastaan yhtä. Hänen kanssaan olisin jatkanut seurustelua vaikka hänen neliraajahalvaannuttua ja olisin voinut kuvitella toimivani vaikka loppuelämäni omaishoitajana. Se suhde ei jatkunut (mies ei halunnut samaa).

Nyt sitten tapailen sitä, joka kulllakin hetkellä sopii tarpeisiini. Eli olen ns. ”polyamorinen”. En harrasta irtosuhteita, minulla on romanttisia tunteita muttei varsinaista rakkautta kumppaneihini.

Onko aloittaja mahdollista, ettet ole koskaan oikeasti rakastunut?

Olen ollut rakastunut useasti ja monella tavalla. Sellainen "Tämä ihminen on kaikkeni" -tunne, päätäpahkainen hullantuminen ja hiljaisempi ilo ja tyytyväisyys ovat kaikki tuttuja, ja kykyni rakastaa tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta. En kuitenkaan (enää) halua asua kenenkään kanssa tai yhdistää kahta elämää yhdeksi. Ei halua moni monosuhteilijakaan.

M34

Jos olet ollut rakastunut useasti, sekoitatko ehkä ihastuksen rakkauteen? Rakkaus ei syty yht’äkkiä vaan se lähtee vasta ihastumisesta syvenemään.

Useammassakin tutkimuksessa on todettu ihmisen kokevan keskimäärin max. 3 rakastumista elämässään. Ihastuksiahan voi tulla vaikka joka päivä uusia.

En sekoita rakastumista ja iahstumista joskin huomautan, että nämä käsitteet ovat täysin kulttuurisia eivätkä suoraan vastaa mitään ihmisen kokemuksia. (Sellaisia olisivat esimerkiksi ilo, luottamus, seksuaalinen halu ja monet muut, jotka yhdustyvät erilaisissa suhteissa eri tavoin.)

M34

Miten sitten tämä satunnaisesti näkemäsi nainen eroaa fwb-järjestelystä? Muutama viesti viikossa ei kerro siitä, että hän varsinaisesti ajatuksissasi olisi.

Eikä olisi rehellisintä puhua ystävyydestä seksillä eikä polyamorisesta suhteesta?

Sori, mulle vain tää polyamorisuus käsitteenä tursuaa jo korvistakin ulos. Miksi ihmissuhteita pitää ylipäätään määritellä? Miksi pitää huutaa vauvapalstalla ääneen olevansa ”polyamorinen” kun käy polkaisemaan naapurikaupungissa asuvaa naista muutamia kertoja vuodessa? Tuleeko siitä jotenkin miehekkäämpi olo, että on useampi nainen, jolta saa hellyyttä ja seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.

En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.

Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.

Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.

Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.

Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.

T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen

Tämähän onkin se ero polyamoristen ja ei-polyamoristen monisuhtelijoiden välillä. Polyamorisella on myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan, eikä siksi ole huolis. Ei-polyamorinen voi hakeutua moniin suhteisiin juuri siksi, ettei osaa rakastaa oikein ketään.

Myös oma kiintymystyyli vaikuttaa. Ahdistuvan on varmasti vaikea nauttia useasta suhteesta. Turvallisesti kiintyneelle se on paljon helpompaa, koska suhdetta ei nähdä sijoituksena tai vakuutuksena.

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt elämääni ns. ”polyamorisena” eli esim. 3 miesystävää samaan aikaan. Miehillä myös muita kumppaneita mutta suhteeseeni miesten kanssa on kuulunut esim. yhteisiä lomia yms.

En kuitenkaan ole ollut syvästi rakastunut näistä miehistä yhteenkään. Eli yhdessä he ovat muodostaneet palapelin, josta olen saanut kaipaamani asiat.

Kumppaneiden kannalta tilanne on siis ollut aika kylmä. Eli jos joku esim. olisi sairastunut vakavasti tms, en todellakaan olisi jäänyt hoivaamaan/uhraamaan omaa aikaani.

Tässä mielessä minusta polyamoria eroaa parisuhteesta, jossa kaksi ihmistä on päättänyt muodostaa tiimin.

Olisi kiva, jos aloittaja kommentoisit tähän. Olen itse seurustellut elämässäni varmaan ainakin kymmenen ihmisen kanssa mutta olen rakastanut ainoastaan yhtä. Hänen kanssaan olisin jatkanut seurustelua vaikka hänen neliraajahalvaannuttua ja olisin voinut kuvitella toimivani vaikka loppuelämäni omaishoitajana. Se suhde ei jatkunut (mies ei halunnut samaa).

Nyt sitten tapailen sitä, joka kulllakin hetkellä sopii tarpeisiini. Eli olen ns. ”polyamorinen”. En harrasta irtosuhteita, minulla on romanttisia tunteita muttei varsinaista rakkautta kumppaneihini.

Onko aloittaja mahdollista, ettet ole koskaan oikeasti rakastunut?

Olen ollut rakastunut useasti ja monella tavalla. Sellainen "Tämä ihminen on kaikkeni" -tunne, päätäpahkainen hullantuminen ja hiljaisempi ilo ja tyytyväisyys ovat kaikki tuttuja, ja kykyni rakastaa tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta. En kuitenkaan (enää) halua asua kenenkään kanssa tai yhdistää kahta elämää yhdeksi. Ei halua moni monosuhteilijakaan.

M34

Jos olet ollut rakastunut useasti, sekoitatko ehkä ihastuksen rakkauteen? Rakkaus ei syty yht’äkkiä vaan se lähtee vasta ihastumisesta syvenemään.

Useammassakin tutkimuksessa on todettu ihmisen kokevan keskimäärin max. 3 rakastumista elämässään. Ihastuksiahan voi tulla vaikka joka päivä uusia.

En sekoita rakastumista ja iahstumista joskin huomautan, että nämä käsitteet ovat täysin kulttuurisia eivätkä suoraan vastaa mitään ihmisen kokemuksia. (Sellaisia olisivat esimerkiksi ilo, luottamus, seksuaalinen halu ja monet muut, jotka yhdustyvät erilaisissa suhteissa eri tavoin.)

M34

Miten sitten tämä satunnaisesti näkemäsi nainen eroaa fwb-järjestelystä? Muutama viesti viikossa ei kerro siitä, että hän varsinaisesti ajatuksissasi olisi.

Eikä olisi rehellisintä puhua ystävyydestä seksillä eikä polyamorisesta suhteesta?

Sori, mulle vain tää polyamorisuus käsitteenä tursuaa jo korvistakin ulos. Miksi ihmissuhteita pitää ylipäätään määritellä? Miksi pitää huutaa vauvapalstalla ääneen olevansa ”polyamorinen” kun käy polkaisemaan naapurikaupungissa asuvaa naista muutamia kertoja vuodessa? Tuleeko siitä jotenkin miehekkäämpi olo, että on useampi nainen, jolta saa hellyyttä ja seksiä?

Hauskaa, että otit määrittelykysymykset esille. Minä olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että ihmissuhteita ei tarvitsisi ollenkaan määritellä (ks. ihmissuhdeanarkismi). Käytännössä vain olen huomannut, että näitä kategorisointeja tarvitaan nimenomaan, kun puguu perinteisissä suhteissa oleville (ja niiden käytäntöjen sokaisemille) ihmisille siitä, miten itse elää.

M34

Vierailija kirjoitti:

Miksei kundi kelpaa polyamoristille?

20-v futiskundi

Tämä puhdas provo sitten pyörii ihan joka ketjussa. Koulujen kesälomat on alkaneet, ja sen huomaa.

En usko että te monisuhteilijat rakastatte yhtään ketään, mutta haluatte nyt olla jotenkin erikoisia monien panosuhteidenne kanssa ja koristella tunnevammaisen elämänkatsomuksenne jollain trendikkäällä sanalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.

En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.

Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.

Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.

Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.

Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.

T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen

Tämähän onkin se ero polyamoristen ja ei-polyamoristen monisuhtelijoiden välillä. Polyamorisella on myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan, eikä siksi ole huolis. Ei-polyamorinen voi hakeutua moniin suhteisiin juuri siksi, ettei osaa rakastaa oikein ketään.

Myös oma kiintymystyyli vaikuttaa. Ahdistuvan on varmasti vaikea nauttia useasta suhteesta. Turvallisesti kiintyneelle se on paljon helpompaa, koska suhdetta ei nähdä sijoituksena tai vakuutuksena.

M34

Miten se rakkautesi tätä satunnaisesti tapailemaasi naista kohtaan sitten näkyy? Ollaan ehkä tästäkin eri mieltä mutta minulle rakkaus on tekoja ennemmin kuin sanoja.

Vierailija kirjoitti:

En usko että te monisuhteilijat rakastatte yhtään ketään, mutta haluatte nyt olla jotenkin erikoisia monien panosuhteidenne kanssa ja koristella tunnevammaisen elämänkatsomuksenne jollain trendikkäällä sanalla.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus tölväistä herkkää monogaamista identieettiäsi.

*puhaltaa*

Noin, nyt on parempi taas.

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.

En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.

Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.

Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.

Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.

Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.

T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen

Tämähän onkin se ero polyamoristen ja ei-polyamoristen monisuhtelijoiden välillä. Polyamorisella on myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan, eikä siksi ole huolis. Ei-polyamorinen voi hakeutua moniin suhteisiin juuri siksi, ettei osaa rakastaa oikein ketään.

Myös oma kiintymystyyli vaikuttaa. Ahdistuvan on varmasti vaikea nauttia useasta suhteesta. Turvallisesti kiintyneelle se on paljon helpompaa, koska suhdetta ei nähdä sijoituksena tai vakuutuksena.

M34

Miten se rakkautesi tätä satunnaisesti tapailemaasi naista kohtaan sitten näkyy? Ollaan ehkä tästäkin eri mieltä mutta minulle rakkaus on tekoja ennemmin kuin sanoja.

Siinä, miten toista katsoo, kuuntelee, koskettaa. Miten toiselle puhuu, miten käyttää yhteistä aikaa. Jos sinä näet kahvilla pariskunnan, et sinä heistä päällepäin näe, ovatko he monogaamisia vai eivät.

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaampas pieni ajatusleikki: Sinulla on tyttöystävät A, B ja C. 

Jostain syystä A:lla on mieli maassa, otetaan nyt vaikka syyksi, että mummo on kuollut. A:n sakset eivät siis aukea ja muutoinkin A ei ole kivaa seuraa, koska suree mummoaan. Ajattelet, että B:n seurassa voisi olla kivempaa, mutta B onkin juuri soutelemassa merellä. Annat B:n ymmärtää, että sopii soudella rantaan, koska Sinä olet juuri nyt kivaa seuraa vailla. B ei ehdi soutaa rantaan. C onkin näppärästi kotosalla ja hänellä ei ole juuri mitään, mutta C ehkei siltikään ole ihan juttutuulella ja oli lähinnä ajatellut tänä iltana tehdä jotain muuta kuin viihdyttää juuri sinua. Sitten kärvistelet vaihtoehdon A:n ja C:n välillä. Yksi itkeä tuhertaa mummoaan ja C vaan tylsyysmöllöttelee. B ei lähtenyt Sinun seurastasi kilpailemaan tänään. 

Etkö jaksanut lukea? Luultavasti et. Mutta asia tiivistetymmin: jos sinulla on vaihtoehtoja paremmalle seuralle, mikä estää sinua hylkäämästä juuri sen kumppanin, kuka sinua juuri saattaisi sillä hetkellä tarvita. 

Ja hei, tämä oli kysymys. Näittenhän takia päivystät tässä ketjussa, eikö?

Kuvittele, että A, B ja C ovat kaikki läheisiä ystäviäsi, joista välität kovasti ja joille haluat olla hyvä ystävä. Mikä estää sinua lähtemästä kaljalle silloin, kun tiedät yhden ystävistäsi tarvitsevan kovasti juttuseuraa?

M34

Miksi käänsit kysymyksen minulle ja väänsit sen tuohon muotoon? Minä kysyin sinulta. 

Jos tyttis A sattuu olemaan ikävää seuraa, mikä estää hakeutumasta B:n tai C:n seuraan. Sekä, minkälainen päivystysvelvollisuus heillä kuuluisi olla sinuun nähden? Mitä jos B ja C tekee sinulle ns oharit, kelpaako sittenkin A. 

Mutta myös otetaan toisenlainen tilanne: A ja B tarvitsisivat juuri seuraasi, yhtäaikaa. Yhdessä ette voi kolmisteen olla. Miten ratkaiset tilanteen?

Kun osaat vastata, mikä estää sinua vain lähtemästä kaljalle, kun tiedät hyvän ystäväsi kaipaavan kipeästi juttuseuraa, osaat vastata myös esittämääsi kysymykseen. Todennäköisesti vastaus liittyy arvoihisi ja periaatteisiisi: minkälainen ystävä haluat olla, mikä on sinulle ystävyydessä tärkeää. Näin ainakin minun tapauksessani.

Jos taas sinusta mikään ei estä kaljalle lähtemistä, en varmasti osaa asiaa sinulle selittää romanttisten suhteiden osaltakaan. Ne kun toimivat aivan samalla logiikalla.

Myös toinen tilanne toimii aivan samoin kuin jos kaksi ystävää tarvitsee sinua samaan aikaan. Silloin useimmat ihmiset pyrkisivät varmaan selvittämään, onko toisen terve akuutimpi, voisiko omaa aikaa jakaa ja niin edelleen, mahdollisesti sitten viime kädessä toimia sen mukaan, kuka on pyytänyt ensin.

Puhut tästä logistiikasta kuin kyseessä olisi jokin ufojuttu, vaikka melkein kaikki ihmiset, joilla on ystäviä, ovat tottuneet tähän.

M34

Kaljalle lähtemisen logiikka on kyllä hieman eri, sori nyt vaan. Ja kysymys oli esitetty sinulle, ei minulle.

Mutta logiikka, jolla olet ystävän A tukena etkä pidä hauskaa ystävän B kanssa, on aivan sama kuin siinä tapauksessa, että A ja B ovat molemmat romanttisia kumppaneitasi.

M34

Sori, mä en edelleenkään osta tätä. B:tä tuskin pidemmän päälle lämmittää, jos A kriiseilee ja jos A:n kriisi pitkittyy, niin sinä käyt vähän tuulettelemassa B:n kanssa. Ja sitten olisi vielä se C. 

Ota huomioon, että A, B ja C eivät ole toisiaan valinnut, vaan yhdistävä tekijä on ainoastaan sinä. Kun A on kriisissä, teet ohareita B:lle ja C:lle. Mitä jos näistä B tai C olisi valmistautunut kivaan leffailtaan kotonansa sinun kanssasi, laittanut ruokaa ja pukeutunut nätisti juuri sinua varten? Sitten itkuiita-A soittaakin ja sinä menet viivana, koska täytyy. Kuka on sinulle tärkeä, kuka ei? Ok, huomioit sitten varmasti itkuiita-A:n jälkeen tätä yksin leffailtaa viettänyttä, mutta sitten on vielä tuo kolmas. 

Ja, miltä sinusta tuntuisi, että joskun sittenkin kääntyisit B:n tykö, niin vastaus olisi että "sori, poikkis Z tulikin sun tilalle. Ei tarviikkaan enää tulla, moi moi hani kulta pusi pusi, nähdään sit joskus taas kun sopii. Sitku sopii". Ja A kriiseilee taas, takaisin olkapäätä tarjoamaan. Matkalla huomaat, että et ole kuullut C:stä pitkään aikaan mitään, mitäköhän mahtaa olla ....?

Niin. Kun mennään parisuhdepuolelle, niin tarpeet ovat jo paljon erilaisempia kuin kaljakavereiden. Yleensä kaljakaverit ovat samaa porukkaakin, jotka tuntevat toisensa ja eivät leiki piiritanssia yhden taivaanlahjan ympäri. 

Niin, kerrohan se, että mites mä ostaisin tämän ajatuksen, että se kuulostaisi mitenkään järkevältä tai toimivalta. Ja tämä oli kysymys sinulle, ei minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaampas pieni ajatusleikki: Sinulla on tyttöystävät A, B ja C. 

Jostain syystä A:lla on mieli maassa, otetaan nyt vaikka syyksi, että mummo on kuollut. A:n sakset eivät siis aukea ja muutoinkin A ei ole kivaa seuraa, koska suree mummoaan. Ajattelet, että B:n seurassa voisi olla kivempaa, mutta B onkin juuri soutelemassa merellä. Annat B:n ymmärtää, että sopii soudella rantaan, koska Sinä olet juuri nyt kivaa seuraa vailla. B ei ehdi soutaa rantaan. C onkin näppärästi kotosalla ja hänellä ei ole juuri mitään, mutta C ehkei siltikään ole ihan juttutuulella ja oli lähinnä ajatellut tänä iltana tehdä jotain muuta kuin viihdyttää juuri sinua. Sitten kärvistelet vaihtoehdon A:n ja C:n välillä. Yksi itkeä tuhertaa mummoaan ja C vaan tylsyysmöllöttelee. B ei lähtenyt Sinun seurastasi kilpailemaan tänään. 

Etkö jaksanut lukea? Luultavasti et. Mutta asia tiivistetymmin: jos sinulla on vaihtoehtoja paremmalle seuralle, mikä estää sinua hylkäämästä juuri sen kumppanin, kuka sinua juuri saattaisi sillä hetkellä tarvita. 

Ja hei, tämä oli kysymys. Näittenhän takia päivystät tässä ketjussa, eikö?

Kuvittele, että A, B ja C ovat kaikki läheisiä ystäviäsi, joista välität kovasti ja joille haluat olla hyvä ystävä. Mikä estää sinua lähtemästä kaljalle silloin, kun tiedät yhden ystävistäsi tarvitsevan kovasti juttuseuraa?

M34

Miksi käänsit kysymyksen minulle ja väänsit sen tuohon muotoon? Minä kysyin sinulta. 

Jos tyttis A sattuu olemaan ikävää seuraa, mikä estää hakeutumasta B:n tai C:n seuraan. Sekä, minkälainen päivystysvelvollisuus heillä kuuluisi olla sinuun nähden? Mitä jos B ja C tekee sinulle ns oharit, kelpaako sittenkin A. 

Mutta myös otetaan toisenlainen tilanne: A ja B tarvitsisivat juuri seuraasi, yhtäaikaa. Yhdessä ette voi kolmisteen olla. Miten ratkaiset tilanteen?

Kun osaat vastata, mikä estää sinua vain lähtemästä kaljalle, kun tiedät hyvän ystäväsi kaipaavan kipeästi juttuseuraa, osaat vastata myös esittämääsi kysymykseen. Todennäköisesti vastaus liittyy arvoihisi ja periaatteisiisi: minkälainen ystävä haluat olla, mikä on sinulle ystävyydessä tärkeää. Näin ainakin minun tapauksessani.

Jos taas sinusta mikään ei estä kaljalle lähtemistä, en varmasti osaa asiaa sinulle selittää romanttisten suhteiden osaltakaan. Ne kun toimivat aivan samalla logiikalla.

Myös toinen tilanne toimii aivan samoin kuin jos kaksi ystävää tarvitsee sinua samaan aikaan. Silloin useimmat ihmiset pyrkisivät varmaan selvittämään, onko toisen terve akuutimpi, voisiko omaa aikaa jakaa ja niin edelleen, mahdollisesti sitten viime kädessä toimia sen mukaan, kuka on pyytänyt ensin.

Puhut tästä logistiikasta kuin kyseessä olisi jokin ufojuttu, vaikka melkein kaikki ihmiset, joilla on ystäviä, ovat tottuneet tähän.

M34

Kaljalle lähtemisen logiikka on kyllä hieman eri, sori nyt vaan. Ja kysymys oli esitetty sinulle, ei minulle.

Mutta logiikka, jolla olet ystävän A tukena etkä pidä hauskaa ystävän B kanssa, on aivan sama kuin siinä tapauksessa, että A ja B ovat molemmat romanttisia kumppaneitasi.

M34

Sori, mä en edelleenkään osta tätä. B:tä tuskin pidemmän päälle lämmittää, jos A kriiseilee ja jos A:n kriisi pitkittyy, niin sinä käyt vähän tuulettelemassa B:n kanssa. Ja sitten olisi vielä se C. 

Ota huomioon, että A, B ja C eivät ole toisiaan valinnut, vaan yhdistävä tekijä on ainoastaan sinä. Kun A on kriisissä, teet ohareita B:lle ja C:lle. Mitä jos näistä B tai C olisi valmistautunut kivaan leffailtaan kotonansa sinun kanssasi, laittanut ruokaa ja pukeutunut nätisti juuri sinua varten? Sitten itkuiita-A soittaakin ja sinä menet viivana, koska täytyy. Kuka on sinulle tärkeä, kuka ei? Ok, huomioit sitten varmasti itkuiita-A:n jälkeen tätä yksin leffailtaa viettänyttä, mutta sitten on vielä tuo kolmas. 

Ja, miltä sinusta tuntuisi, että joskun sittenkin kääntyisit B:n tykö, niin vastaus olisi että "sori, poikkis Z tulikin sun tilalle. Ei tarviikkaan enää tulla, moi moi hani kulta pusi pusi, nähdään sit joskus taas kun sopii. Sitku sopii". Ja A kriiseilee taas, takaisin olkapäätä tarjoamaan. Matkalla huomaat, että et ole kuullut C:stä pitkään aikaan mitään, mitäköhän mahtaa olla ....?

Niin. Kun mennään parisuhdepuolelle, niin tarpeet ovat jo paljon erilaisempia kuin kaljakavereiden. Yleensä kaljakaverit ovat samaa porukkaakin, jotka tuntevat toisensa ja eivät leiki piiritanssia yhden taivaanlahjan ympäri. 

Niin, kerrohan se, että mites mä ostaisin tämän ajatuksen, että se kuulostaisi mitenkään järkevältä tai toimivalta. Ja tämä oli kysymys sinulle, ei minulle. 

En ole aloittaja mutta osalle ihmisiä kai sitten riittää kaljakaveritasoinen parisuhde. Eli nähdään kerran-pari viikossa.

En ymmärrä koska mulle tekee tiukkaa nähdä yhtäkuin ihmistä muutaman kerran viikossa, hoitaa työt yms. velvoitteet, harrastukset ja nähdä omia ystäviänikin.

Yleensä ollessani hyvässä suhteessa se ystävien tapaamistiheys laskee huomattavasti. Jos taas haluan nähdä ystäviäni ennemmin, kuin kumppaniani, tiedän suhteen olevan loppumetreillään.

Mut ehkä tosiaan polyamoriaan taipuvaiset ovat sitten jotenkin erilaisia ajatustavaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaampas pieni ajatusleikki: Sinulla on tyttöystävät A, B ja C. 

Jostain syystä A:lla on mieli maassa, otetaan nyt vaikka syyksi, että mummo on kuollut. A:n sakset eivät siis aukea ja muutoinkin A ei ole kivaa seuraa, koska suree mummoaan. Ajattelet, että B:n seurassa voisi olla kivempaa, mutta B onkin juuri soutelemassa merellä. Annat B:n ymmärtää, että sopii soudella rantaan, koska Sinä olet juuri nyt kivaa seuraa vailla. B ei ehdi soutaa rantaan. C onkin näppärästi kotosalla ja hänellä ei ole juuri mitään, mutta C ehkei siltikään ole ihan juttutuulella ja oli lähinnä ajatellut tänä iltana tehdä jotain muuta kuin viihdyttää juuri sinua. Sitten kärvistelet vaihtoehdon A:n ja C:n välillä. Yksi itkeä tuhertaa mummoaan ja C vaan tylsyysmöllöttelee. B ei lähtenyt Sinun seurastasi kilpailemaan tänään. 

Etkö jaksanut lukea? Luultavasti et. Mutta asia tiivistetymmin: jos sinulla on vaihtoehtoja paremmalle seuralle, mikä estää sinua hylkäämästä juuri sen kumppanin, kuka sinua juuri saattaisi sillä hetkellä tarvita. 

Ja hei, tämä oli kysymys. Näittenhän takia päivystät tässä ketjussa, eikö?

Kuvittele, että A, B ja C ovat kaikki läheisiä ystäviäsi, joista välität kovasti ja joille haluat olla hyvä ystävä. Mikä estää sinua lähtemästä kaljalle silloin, kun tiedät yhden ystävistäsi tarvitsevan kovasti juttuseuraa?

M34

Miksi käänsit kysymyksen minulle ja väänsit sen tuohon muotoon? Minä kysyin sinulta. 

Jos tyttis A sattuu olemaan ikävää seuraa, mikä estää hakeutumasta B:n tai C:n seuraan. Sekä, minkälainen päivystysvelvollisuus heillä kuuluisi olla sinuun nähden? Mitä jos B ja C tekee sinulle ns oharit, kelpaako sittenkin A. 

Mutta myös otetaan toisenlainen tilanne: A ja B tarvitsisivat juuri seuraasi, yhtäaikaa. Yhdessä ette voi kolmisteen olla. Miten ratkaiset tilanteen?

Kun osaat vastata, mikä estää sinua vain lähtemästä kaljalle, kun tiedät hyvän ystäväsi kaipaavan kipeästi juttuseuraa, osaat vastata myös esittämääsi kysymykseen. Todennäköisesti vastaus liittyy arvoihisi ja periaatteisiisi: minkälainen ystävä haluat olla, mikä on sinulle ystävyydessä tärkeää. Näin ainakin minun tapauksessani.

Jos taas sinusta mikään ei estä kaljalle lähtemistä, en varmasti osaa asiaa sinulle selittää romanttisten suhteiden osaltakaan. Ne kun toimivat aivan samalla logiikalla.

Myös toinen tilanne toimii aivan samoin kuin jos kaksi ystävää tarvitsee sinua samaan aikaan. Silloin useimmat ihmiset pyrkisivät varmaan selvittämään, onko toisen terve akuutimpi, voisiko omaa aikaa jakaa ja niin edelleen, mahdollisesti sitten viime kädessä toimia sen mukaan, kuka on pyytänyt ensin.

Puhut tästä logistiikasta kuin kyseessä olisi jokin ufojuttu, vaikka melkein kaikki ihmiset, joilla on ystäviä, ovat tottuneet tähän.

M34

Henkilö, jolle vastasit ei pidä asiaa ufojuttuna, vaan käsittää suhteet lähinnä seksinä; jos yhden mummon on kuollut ja sakset ei aukea, niin pitää siirtyä vonkaamaan seuraavalta.

Hämmästyttävän monet miehet pitävät pari- ja seurustelusuhteita tarpeellisina keksintöinä lähinnä vain seksin takia. Tällaisille miehille on turha yrittää vääntää asiasta rautalankaa; heidän palikkansa vain eivät riitä enempään.

Vertauksesi polyamorisista suhteista ystävyyssuhteisiin on erittäin osuva. Kertoo sinusta miehenä ja ihmisenä paljon👍.

Ajatusmaailmasi ja kehittynyt tapasi kirjoittaa/ keskustella herättävät mielenkiinnon kysyä millainen koulutus sinulla on?

T. Uteliasmummo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua hämmentää tässä polyamorian hehkutuksessa se, että jokaisella ihmisellä on oikeasti tarve olla rakastettu ja tietää saavansa tarvitessaan apua. Eihän tämä valitettavasti läheskään kaikilla toteudu mutta se ei poista sitä inhimillistä (ja osin itsekästäkin) halua olla toiselle tärkeä. Tästä syystä ihmiset yleensä perinteisiin parisuhteisiin haluavat.

En pysty ymmärtämään sitä, miten samanlainen luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen polyamorisessa suhteessa. Siinä suhteeseen ei olla sitouduttu ja ”tunteet kumppaneita kohtaan voivat vaihdella” (lainaus https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/236917/Gummerus_Sosiaa…). Eli itse en ainakaan naisena saa sitä turvallista tunnetta siitä, että joku toinen haluaa olla sitoutunut tarpeen vaatiessa auttamaan juuri minua. Polyamorisessa suhteessahan joku toinen kumppani saattaa tarvita apua samalla hetkellä minua enemmän.

Minä voin panna polyamorisia miehiä mutten kutsu suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi vaan korkeintaan fwb-suhteeksi. Siinä sen miehen on pulaan joutuessaan ihan turha odottaa minun olevan sitoutunut auttamaan. Toivottavasti miehellä on kuitenkin useampi kumppani, joista joku on aina valmis rientämään hätiin.

Mutta jos polyamorisen suhteen osapuolet hyväksyvät sen, että voidaan opportunistisesti nyppiä rusinat pullasta, mikä jottei. Kakkua ei kuitenkaan voi samaan aikaan sekä syödä että säästää.

Aika monta kertaa rakkaussuhdetta verrataan suhteeseen esim. omia vanhempia kohtaan ja hoetaan, ettei kahden rakastaminen ole toiselta pois.

Miksi sitten niin moni ei halua ryhtyä sijaisäidiksi? Mm. siksi, että koskaan et voi olla varma, kuinka kauan lapsen sijoitus kestää. Rakastamasi lapsi voidaan viedä milloin tahansa pois ja palauttaa omille vanhemmilleen. Minusta vain tunne-elämältään aika lattea ihminen soveltuu polyamoriseen suhteeeseen väittäessään, ettei tunne mustasukkaisuutta. Tai sitten ei vain oikeasti rakasta.

T. 40-vuotias, fwb-suhteita (toiselta nimeltään ”polyamorisia” eli romantiikkaa, hellittelyä ja syvällisiä keskusteluja sisältäviä suhteita) harrastava mutta todellisuudessa vain äärimmäisen harvoin tiettyyn yksilöön rakastuva nainen

Tämähän onkin se ero polyamoristen ja ei-polyamoristen monisuhtelijoiden välillä. Polyamorisella on myötäsyntyinen kyky rakastaa useaa ihmistä samaan aikaan, eikä siksi ole huolis. Ei-polyamorinen voi hakeutua moniin suhteisiin juuri siksi, ettei osaa rakastaa oikein ketään.

Myös oma kiintymystyyli vaikuttaa. Ahdistuvan on varmasti vaikea nauttia useasta suhteesta. Turvallisesti kiintyneelle se on paljon helpompaa, koska suhdetta ei nähdä sijoituksena tai vakuutuksena.

M34

Miten se rakkautesi tätä satunnaisesti tapailemaasi naista kohtaan sitten näkyy? Ollaan ehkä tästäkin eri mieltä mutta minulle rakkaus on tekoja ennemmin kuin sanoja.

Siinä, miten toista katsoo, kuuntelee, koskettaa. Miten toiselle puhuu, miten käyttää yhteistä aikaa. Jos sinä näet kahvilla pariskunnan, et sinä heistä päällepäin näe, ovatko he monogaamisia vai eivät.

M34

Hmmm, siis juuri tuollainen pyrin olemaan kaikkia tapaamiani, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin kohtaan. En kuitenkaan väittäisi itseäni polyamoriseksi sen perusteella, että olen kykenevä tosiaankin tuntemaan rakkautta useita ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan. Rakkautta on paljon erilaista, ja hyvä niin. Ei sitä ainakaan liikaa ole tällä planeetalla. Ja kuitenkin, koen ettei sitoutuminen monogamisesti yhteen ihmiseen, (mikä on se mitä todella haluan) ole tästä muusta rakkaudesta mitenkään pois, sitä kyllä riittää ;)

Mua ihmetyttää polyamorisissa ihmisissä lähinnä se, mistä nämä löytävät näitä kumppaneina kiinnostavia ihmisiä peräti useita kappaleita.

Itse en nimittäin yleensä ole yhdestäkään lähipiirini ihmisestä ainakaan seksuaalisessa mielessä kiinnostunut.

Mulle hengenheimolaiselta tuntuvan ihmisen löytäminen vastaa lähinnä lottovoittoa ja siksi rakastun harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaampas pieni ajatusleikki: Sinulla on tyttöystävät A, B ja C. 

Jostain syystä A:lla on mieli maassa, otetaan nyt vaikka syyksi, että mummo on kuollut. A:n sakset eivät siis aukea ja muutoinkin A ei ole kivaa seuraa, koska suree mummoaan. Ajattelet, että B:n seurassa voisi olla kivempaa, mutta B onkin juuri soutelemassa merellä. Annat B:n ymmärtää, että sopii soudella rantaan, koska Sinä olet juuri nyt kivaa seuraa vailla. B ei ehdi soutaa rantaan. C onkin näppärästi kotosalla ja hänellä ei ole juuri mitään, mutta C ehkei siltikään ole ihan juttutuulella ja oli lähinnä ajatellut tänä iltana tehdä jotain muuta kuin viihdyttää juuri sinua. Sitten kärvistelet vaihtoehdon A:n ja C:n välillä. Yksi itkeä tuhertaa mummoaan ja C vaan tylsyysmöllöttelee. B ei lähtenyt Sinun seurastasi kilpailemaan tänään. 

Etkö jaksanut lukea? Luultavasti et. Mutta asia tiivistetymmin: jos sinulla on vaihtoehtoja paremmalle seuralle, mikä estää sinua hylkäämästä juuri sen kumppanin, kuka sinua juuri saattaisi sillä hetkellä tarvita. 

Ja hei, tämä oli kysymys. Näittenhän takia päivystät tässä ketjussa, eikö?

Kuvittele, että A, B ja C ovat kaikki läheisiä ystäviäsi, joista välität kovasti ja joille haluat olla hyvä ystävä. Mikä estää sinua lähtemästä kaljalle silloin, kun tiedät yhden ystävistäsi tarvitsevan kovasti juttuseuraa?

M34

Miksi käänsit kysymyksen minulle ja väänsit sen tuohon muotoon? Minä kysyin sinulta. 

Jos tyttis A sattuu olemaan ikävää seuraa, mikä estää hakeutumasta B:n tai C:n seuraan. Sekä, minkälainen päivystysvelvollisuus heillä kuuluisi olla sinuun nähden? Mitä jos B ja C tekee sinulle ns oharit, kelpaako sittenkin A. 

Mutta myös otetaan toisenlainen tilanne: A ja B tarvitsisivat juuri seuraasi, yhtäaikaa. Yhdessä ette voi kolmisteen olla. Miten ratkaiset tilanteen?

Kun osaat vastata, mikä estää sinua vain lähtemästä kaljalle, kun tiedät hyvän ystäväsi kaipaavan kipeästi juttuseuraa, osaat vastata myös esittämääsi kysymykseen. Todennäköisesti vastaus liittyy arvoihisi ja periaatteisiisi: minkälainen ystävä haluat olla, mikä on sinulle ystävyydessä tärkeää. Näin ainakin minun tapauksessani.

Jos taas sinusta mikään ei estä kaljalle lähtemistä, en varmasti osaa asiaa sinulle selittää romanttisten suhteiden osaltakaan. Ne kun toimivat aivan samalla logiikalla.

Myös toinen tilanne toimii aivan samoin kuin jos kaksi ystävää tarvitsee sinua samaan aikaan. Silloin useimmat ihmiset pyrkisivät varmaan selvittämään, onko toisen terve akuutimpi, voisiko omaa aikaa jakaa ja niin edelleen, mahdollisesti sitten viime kädessä toimia sen mukaan, kuka on pyytänyt ensin.

Puhut tästä logistiikasta kuin kyseessä olisi jokin ufojuttu, vaikka melkein kaikki ihmiset, joilla on ystäviä, ovat tottuneet tähän.

M34

Kaljalle lähtemisen logiikka on kyllä hieman eri, sori nyt vaan. Ja kysymys oli esitetty sinulle, ei minulle.

Mutta logiikka, jolla olet ystävän A tukena etkä pidä hauskaa ystävän B kanssa, on aivan sama kuin siinä tapauksessa, että A ja B ovat molemmat romanttisia kumppaneitasi.

M34

Sori, mä en edelleenkään osta tätä. B:tä tuskin pidemmän päälle lämmittää, jos A kriiseilee ja jos A:n kriisi pitkittyy, niin sinä käyt vähän tuulettelemassa B:n kanssa. Ja sitten olisi vielä se C. 

Ota huomioon, että A, B ja C eivät ole toisiaan valinnut, vaan yhdistävä tekijä on ainoastaan sinä. Kun A on kriisissä, teet ohareita B:lle ja C:lle. Mitä jos näistä B tai C olisi valmistautunut kivaan leffailtaan kotonansa sinun kanssasi, laittanut ruokaa ja pukeutunut nätisti juuri sinua varten? Sitten itkuiita-A soittaakin ja sinä menet viivana, koska täytyy. Kuka on sinulle tärkeä, kuka ei? Ok, huomioit sitten varmasti itkuiita-A:n jälkeen tätä yksin leffailtaa viettänyttä, mutta sitten on vielä tuo kolmas. 

Ja, miltä sinusta tuntuisi, että joskun sittenkin kääntyisit B:n tykö, niin vastaus olisi että "sori, poikkis Z tulikin sun tilalle. Ei tarviikkaan enää tulla, moi moi hani kulta pusi pusi, nähdään sit joskus taas kun sopii. Sitku sopii". Ja A kriiseilee taas, takaisin olkapäätä tarjoamaan. Matkalla huomaat, että et ole kuullut C:stä pitkään aikaan mitään, mitäköhän mahtaa olla ....?

Niin. Kun mennään parisuhdepuolelle, niin tarpeet ovat jo paljon erilaisempia kuin kaljakavereiden. Yleensä kaljakaverit ovat samaa porukkaakin, jotka tuntevat toisensa ja eivät leiki piiritanssia yhden taivaanlahjan ympäri. 

Niin, kerrohan se, että mites mä ostaisin tämän ajatuksen, että se kuulostaisi mitenkään järkevältä tai toimivalta. Ja tämä oli kysymys sinulle, ei minulle. 

No tuollainen kuvailemasi kaltainen kuvio ei tietenkään ole järkevä eikä toimiva. Mutta eipä sillä minun tietämieni polyamoristen suhteiden kanssa olekaan tekemistä. Minä olen kokenut polysuhteet kaikkiaan hyvin luonteviksi ja yksinkertaisiksi.

Mutta ei sinun tietysti tarvitsekaan asiaa ymmärtää, jos et halua. En yritä käännyttää ketään.

M34