Ihastuminen helposti

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hauskuutta, hengenheimolaisuutta ja rakkautta, eihän se ole liikaa pyydetty. Niitä ei nykyisestä suhteesta oikein löydy. Tai no rakkaus, siinä ja siinä. Kumppanuutta ja sujuvaa kanssavanhemmuutta, mutta esimerkiksi himoa tai seksiä ei lainkaan.

Parisuhteesi on toisin sanoen aivan surkea. Ei ihme, että haaveilet paremmasta kumppanista. Miehesi ainut tehtävä kumppanina on saada sinut tuntemaan rakastetuksi ja halutuksi, eikä hän tee sitä. Minä en katselisi tuollaista suhdetta viikkoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti olet tuollainen kannattaa vakavasti alkaa miettiä miten saisit asian pois mielestäsi. Eli miten otat puheeksi miehellesi. Ei ole oikein toista kohtaan, että ajattelet hänestä noin ja ihastuilet muihin niin vahvasti. Polyamorinen suhde voisi olla sinun juttusi.

Itse en ihastu miehiin vaikka olen varattu, ei mitään hinkua saada muuta. Joko olet täysin vääränlaisen miehen kanssa, olet polyamorinen tai vaihtoehtoisesti keskeneräinen henkisellä tasolla. Itse nuorempana ihastuin myös kaikkiin muihin vaikka olin hyvissäkin parisuhteissa - en tuolloin ollut "valmis" vaan yritin etsiä itseäni jonkin tietynlaisen miehen kautta ja näin koin että joku uusi olisi täyttänyt sen tyhjiön sisälläni. Onneksi ajan kanssa henkinen puoli ja sitä kautta itsensä tuntemus kehittyy.

Höpsis, ihastumiset ovat aivan normaali osa elämää ja parisuhteita. Kysy keltä tahansa parisuhdeterapeutilta. Miksi olet noin epävarma?

Miten niin epävarma?

Puhuin vahvasta ihastumisesta muihin, eli siten kuin aloittaja kertoo itse ajattelevansa. Ei voi mitenkään olla hyvä juttu, että alkaa kyseenalaistaa omaa parisuhdettaan ihastuessaan niin vahvasti muihin. Ihastumisia toki tulee ja menee, mutta jos alkaa nähdä oman kumppanin ja parisuhteen puutteellisena niin se kielii jo jostain vakavammasta.

Totta, hyvä täsmennys. Minun on helppo ihastua muihin mutta myös pysyä ihastuneena kumppaniini. Minulla ihastumiset eivät johda mihinkään kyseenalaistamisiin, koska tiedän suhteen olevan minulle hyvä.

Ehkä aloittajan kannattaisi erottaa toisistaan ihastuminen ja oman suhteen laadun epäily. Epäillä kun voi ilman ihastumistakin, ja jotakin tuosta suhteesta nyt selvästi puuttuu. Kenties emotionaalista yhteyttä, kenties laatuaikaa? AP?

Emotionaalinen yhteys varmastikin. Laatuaikaa ollaan kyllä järjestetty ja hotelliöitä sun muita, mutta niissäkin on joku teennäinen ja väkinäinen klangi mun puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin haaveilisin paremmasta, jos minulla olisi "ihan hyvä" kumppani, jonka kanssa ei olisi yhteisiä intressejä, hekumaalista seksiä ja purun hauskaa yhdessä.

Ja miksi en haaveilisi, kun tiedän, että jonkun muun kanssa voisin saada paremman suhteen? Parisuhdetarpeeni ovat yksinkertaisia, ja oikea tyyppi pystyy niihin helposti vastaaman.

Lapsiperhe-elämä on sitten oma lukunsa. Sellaisesta minun pitäisi päästä pois mahdollisimman nopeasti. Kauhea vankila. Mutta sinä ilmeisesti tykkäät?

Intressit, seksi ja hauskanpitoko ne hyvän suhteen määrittävät?

Kyllä.

Ja toimiva yhteinen arki, tuen saaminen ja turvallinen koti lapsille eivät paina sinun vaakakupissasi yhtään?

Olet ymmärtänyt aivan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hauskuutta, hengenheimolaisuutta ja rakkautta, eihän se ole liikaa pyydetty. Niitä ei nykyisestä suhteesta oikein löydy. Tai no rakkaus, siinä ja siinä. Kumppanuutta ja sujuvaa kanssavanhemmuutta, mutta esimerkiksi himoa tai seksiä ei lainkaan.

Parisuhteesi on toisin sanoen aivan surkea. Ei ihme, että haaveilet paremmasta kumppanista. Miehesi ainut tehtävä kumppanina on saada sinut tuntemaan rakastetuksi ja halutuksi, eikä hän tee sitä. Minä en katselisi tuollaista suhdetta viikkoakaan.

Hitto! Niinhän se taitaa olla. Mieheni kyllä yrittää saada minut itseni kokemaan halutuksi, ja haluaakin, mutta kun minä en halua häntä. En kiinnostu hänen jutuistaan. Ja siitähän se halu kumpuaisi, mulla ainakin, että kokis toisen mielenkiintoiseksi ja tykkäisi ajatusmaailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hauskuutta, hengenheimolaisuutta ja rakkautta, eihän se ole liikaa pyydetty. Niitä ei nykyisestä suhteesta oikein löydy. Tai no rakkaus, siinä ja siinä. Kumppanuutta ja sujuvaa kanssavanhemmuutta, mutta esimerkiksi himoa tai seksiä ei lainkaan.

Parisuhteesi on toisin sanoen aivan surkea. Ei ihme, että haaveilet paremmasta kumppanista. Miehesi ainut tehtävä kumppanina on saada sinut tuntemaan rakastetuksi ja halutuksi, eikä hän tee sitä. Minä en katselisi tuollaista suhdetta viikkoakaan.

Hitto! Niinhän se taitaa olla. Mieheni kyllä yrittää saada minut itseni kokemaan halutuksi, ja haluaakin, mutta kun minä en halua häntä. En kiinnostu hänen jutuistaan. Ja siitähän se halu kumpuaisi, mulla ainakin, että kokis toisen mielenkiintoiseksi ja tykkäisi ajatusmaailmasta.

Jos et pidä miestäsi mielenkiintoisena, et nauti hänen seurastaan, et halua häntä seksuaalisesti, emotionaalinen yhteys puuttuu ja seksi välillänne ei ole hyvää, eihän tuolla sitten ole mitään tulevaisuutta. Halua ja kiinnostusta kun ei voi luoda perheneuvotteluissa, vaan ne ovat suhteen perusedellytyksiä.

Ps, kiitos (jo nyt) teille keskusteluun osallistuneille. Vähän on fiilis, kuin ois saanut märästä rätistä naamalle mutta yllättävän tasokasta pohdintaa näin av:n keskipäivässä. Oon aivan äimistynyt, hands down.

Huomiosin myös sen että kannattaa ottaa varovasti kun lähdet tapaamaan uusia, usein ihmisolento on taipuvainen siihen että vaikka ruoho on vihreää se vaikuttaa olevan vihreämpää aidan toisellapuolen. Joten toisin sanoen ehkä vain olet koukussa ajatukseen ihastumisesta jne, tosiasiassa ihastumisen tunne on hyvin katoavaista vaikka mielestäänsä olisikin tavannut elämänsä rakkauden.

Sinuna ehkä harkitsisin tuota ehdottamista miehellesi tai sitten sinkkuna olemista. Eka kannattaa liisata pari autoa ja sitten vasta ostaa" ;)

pölinää kirjoitti:

Huomiosin myös sen että kannattaa ottaa varovasti kun lähdet tapaamaan uusia, usein ihmisolento on taipuvainen siihen että vaikka ruoho on vihreää se vaikuttaa olevan vihreämpää aidan toisellapuolen. Joten toisin sanoen ehkä vain olet koukussa ajatukseen ihastumisesta jne, tosiasiassa ihastumisen tunne on hyvin katoavaista vaikka mielestäänsä olisikin tavannut elämänsä rakkauden.

Sinuna ehkä harkitsisin tuota ehdottamista miehellesi tai sitten sinkkuna olemista. Eka kannattaa liisata pari autoa ja sitten vasta ostaa" ;)

Kyllä, olen hyvin tietoinen tuosta että vaikka eroaisikin niin ei se rakkauselämästä välttämättä sen auvoisampaa tekisi. Periaatteessa erotessa pitäisi jossain määrin olla valmis siihen että kumppania ei välttämättä tule enää löytymään. Eihän ne kolmikymppiset yksinhuoltajat ole kuuminta hottia tuolla deittimarkkinoilla.

Mutta tämä nykyinen tilanne kieltämättä tuntuu vähän ajan haaskaamiselta. Ja hyvän miehen. Sille kyllä olisi ottajia. Ja haluaisinkin enemmän kuin mitään että hän löytäisi itselleen sopivamman puolison.

Tässä onkin itseasiassa lähipiirissä yksi pariskunta alkanut avoimeen suhteeseen, ihan tinderit laittoivat molemmille että voivat käydä treffaileen ja panemassa muita. Mutta heidän tapauksessaan se vain lisää heidän keskinäistä kiihkoaan, ja saavatpahan välillä kokea sitä uuden viehätystä. Olen välillä ehdotellutkin tämän tyyppistä meille, mutta ei sekään ehkä poistaisi tätä yhteenkuulumattomuuden tunnetta.

Ehkä todella olisi aika vakavasti miettiä, onko suhde sitä mitä haluat ja tarvitset kun kerran jatkuvasti haaveilet muusta ja muista. Ihan itsesi takia mutta myös miehen. Mietipä se toisin päin; miehesi jatkuvasti haaveilisi muista sinulta salassa. Mies luultavasti luulee, että olet onnellinen juuri hänen kanssaan. Pienet ihastukset ei maailmaa kaada, mutta kyllä mielestäni miehelläsi olisi oikeus tietää mitä pääsi sisällä liikkuu. Hän käytännössä elää nyt valheessa. Haluaisitko sitä itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä todella olisi aika vakavasti miettiä, onko suhde sitä mitä haluat ja tarvitset kun kerran jatkuvasti haaveilet muusta ja muista. Ihan itsesi takia mutta myös miehen. Mietipä se toisin päin; miehesi jatkuvasti haaveilisi muista sinulta salassa. Mies luultavasti luulee, että olet onnellinen juuri hänen kanssaan. Pienet ihastukset ei maailmaa kaada, mutta kyllä mielestäni miehelläsi olisi oikeus tietää mitä pääsi sisällä liikkuu. Hän käytännössä elää nyt valheessa. Haluaisitko sitä itsellesi?

Minulle on täysin ok, että kumppanini haaveilee muista ihmisistä, mutta se ei olisi ok, että hän on todella tyytymätön suhteeseemme ja roikkuu siinä silti. Jos hän kertoisi minulle saman mitä aloittaja tässä ketjussa, eroaisin itse. Tuollaisessa suhteessa ei ole järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, aivan. Oon itsekin sitä mieltä, että mun täytyy ottaa tämä puheeksi mieheni kanssa. Hirveän hankalaa vaan sanoittaa näitä fiiliksiä! Ja kun viimeiseksi haluan hänelle mielipahaa, mutta sitä varmasti aiheuttaa tämäkin että vähän etäisenä jurnutan kotona ja haaveilen toisenlaisesta elämästä.

Tuo on mielenkiintoinen ajatus, että onko sitä vain itse henkisesti keskenkasvuinen, ja tyhjä. Uskoisin, että keskenkasvuinen sitä tulee olemaan jossakin määrin aina, mutta luotan myös sydämeeni. Haluaisin hauskuutta, hengenheimolaisuutta ja rakkautta, eihän se ole liikaa pyydetty. Niitä ei nykyisestä suhteesta oikein löydy. Tai no rakkaus, siinä ja siinä. Kumppanuutta ja sujuvaa kanssavanhemmuutta, mutta esimerkiksi himoa tai seksiä ei lainkaan.

Siksi kysyinkin, kun mulla on aika syyllinen olo näistä haikailuista. Kunhan vain ajattelin, että josko tämä olisi yleistäkin.

Itellä ollut sama ongelma ja kumppani on ollu väärä mulle. Eli se intohimo ja seksi puuttui, kun en enää nähnyt toista haluttavana, luulen että siihen vaikutti miehen käytös, eli huomion ja läheisyyden puute, miehelle riitti läheisyydeksi seksi ja itselle se alkoi olla liian intiimiä kun muuta läheisyyttä ei ollut, ja ahdistuin miehen lähestymisyrityksistä. Lisäksi mies ei ollut yhtään romanttinen ja viljeli aika ronskia huumoria. Aloin toki vilkuilla muita miehiä ja haaveilemaan niistä. Lopulta erottiin. Yritin ja toivoin että suhde paranisi, mutta toista ei kiinnostanut huomioida mua, esim. tuoda joskus kukkia, vaikka olin pyytänyt.

Et ole ap ainut. Minäkin olen hyvässä, pitkään kestäneessä parisuhteessa (ei ole lapsia kyllä) ja ihastun vähän väliä muihin ihmisiin. Ikinä en ole pettänyt, enkä pettäisi kumppaniani, ja ihastukset pysyy täysin omana tietonani. Mutta saatan ihan hyvin ihastua vaikka kaupan kassaan, johonkin julkisuuden henkilöön jne. Tunne menee kyllä yleensä aika nopeasti ohi, mutta joskus saattaa kestää kuukausiakin. Olen tietääkseni hetero, mutta saatan silti ihastua toiseen naiseenkin. Itse asiassa nykyään ihastuksen kohteet ovat useammin naisia kuin miehiä... 

Vierailija kirjoitti:

Ihastun helposti kyllä. Olen swinger-henkinen, ehkä jopa polyamoriaan taipuvainen. Mutta käytännössä kuitenkin elän ihan tyytyväisenä yhden kumppanin kanssa. :) Ihastukset eivät ole vakavia ja käytän niitä piristyksenä. Ajattelen myös että olen nyt vain sellainen. Tunnen muutenkin tosi voimakkaasti asiat, miksen siis myös ihastusta.

Käytkö swinger bileissä? Siellä on kuulemma sellainen keinu johon nainen asettuu haarat levällään. Sitten vieraat miehet panevat naista. Oma mies katsoo vierestä ja nussii vieraita naisia. Nainen myös ottaa suihin vierailta miehiltä. Asiaan kuuluu että ilman kumia. Swinger on vain kaunisteleva ilmaus hillittömälle huoraukselle. Avioliitto ei ainakaan merkitse sinulle mitään etkä efes ymmärrä mitä on rakkaus. Sinun mielessäsi on vain saasta ja turmelus jossa ryvet kuin sika turmeltuneen mielen kehittämissä perversioissa.

Njooh.... ihastun aika helposti, mutta ne ihastukset myös haihtuvat nopeasti. Ihastuminen piristää, ja mielestäni jutun juju on siinä, että asialle ei tee mitään, vaan annan tunteen olla ja nautin siitä aikani.

voi olla myös että olet alkanut projisoida asioita ihastumisiin ja olet jäänyt siihen koukkuun. tai pakenet ihan vaan arkea niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastun helposti kyllä. Olen swinger-henkinen, ehkä jopa polyamoriaan taipuvainen. Mutta käytännössä kuitenkin elän ihan tyytyväisenä yhden kumppanin kanssa. :) Ihastukset eivät ole vakavia ja käytän niitä piristyksenä. Ajattelen myös että olen nyt vain sellainen. Tunnen muutenkin tosi voimakkaasti asiat, miksen siis myös ihastusta.

Käytkö swinger bileissä? Siellä on kuulemma sellainen keinu johon nainen asettuu haarat levällään. Sitten vieraat miehet panevat naista. Oma mies katsoo vierestä ja nussii vieraita naisia. Nainen myös ottaa suihin vierailta miehiltä. Asiaan kuuluu että ilman kumia. Swinger on vain kaunisteleva ilmaus hillittömälle huoraukselle. Avioliitto ei ainakaan merkitse sinulle mitään etkä efes ymmärrä mitä on rakkaus. Sinun mielessäsi on vain saasta ja turmelus jossa ryvet kuin sika turmeltuneen mielen kehittämissä perversioissa.

jaa-a, kenenköhän mielessä ne perversiot tässä jyllää? ;D

Kyllä se arki tulee vastaan... hauskuus karisee ja toisen hauskat läpät alkaa vaan ärsyttää.

Mä en ole koskaan ihastunut,kun olen ollu suhteessa.Vaikka pisin kesti 12v.Nyt sinkkuna kyllä.Viimisin oli varattuun työkaveriin.Ja järki sanoo,että unohda koko mies.

toiset luonnetyypit on sitoutumattominpia ja vietävissä,voi kasvaa.

Minä ihastun todella helposti, vaikka olen pitkässä suhteessa. Ihastuin sinkkunakin.

Siinä mielessä tilanteeni on kyllä eri, että olen suhteessani onnellinen ja rakastan miestäni, enkä tee ihastuksille mitään. En säiky niitä ja yleensä menevätkin itsestään ohi. Joskus huvikseni maalailen millaista elämä jonkun toisen kanssa voisi olla, mutta ne ovat vain mielikuvitusta, ja jos joku ihminen ihastuttaa pidemmän aikaa, mietin ihan rationaalisesti omaa suhdettani ja miestäni ja totean, etten vaihtaisi häntä mihinkään. Useimmiten pienet ihastukset muutenkin muuttuvat itsestään kiinnostukseen, eli koen, että ihminen on tutustumisen arvoinen, mutta romanttiset tunteet häviävät.

Välillä koen silti huonoa omatuntoa fiiliksistäni, mutta en oikein voi niille mitään.