Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen helposti
Mitä ootte mieltä siitä kun on parisuhteessa, ja huomaa että koko ajan ihastuu muihin ihmisiin? Siis ihan jatkuvasti. Aina löydän itseni haaveilemasta "toisenlaisesta elämästä" ja kuvittelen että se olisi kivempaa.
Mulla on just se "ihan hyvä" mies ja pienet lapset, aika vähän loppupeleissä yhteisiä intressejä miehen kanssa. Mutta hyvä isä ja tekisihän se mieli pitää ydinperhe kasassa. Mutta kun... koko ajan tulee jostain ihmisiä keiden kanssa tuntuu että klikkaa paremmin. Ja sitten se on menoa, haaveilen jopa kuukausitolkulla jostain paremmasta.
Onko multa vaan rakkaus loppunut vai onko jotkut ihmiset tällaisia, periaatteessa niinku johonkin polyamoriseen meininkiin luotuja, että kun on niin älyttömän vaikea tyytyä yhteen. Tai sitten se ei oo vaan se the kumppani mulle.
Ihastuuko muut helposti?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ihastunut vähintään yhteen ihmiseen kumppanini lisäksi. Minulle aivan normaalia. Luulin itse asiassa, että kaikilla on sama juttu.
Uskon, että sopisin hyvin polyamorisiin suhteisiin, koska en ole mustasukkainen, mutta sosiaalinen energia ei todennäköisesti riittäisi useampaan suhteeseen.
Minkälainen suhde sulla sitten on kumppaniisi? Oletko onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin haaveilisin paremmasta, jos minulla olisi "ihan hyvä" kumppani, jonka kanssa ei olisi yhteisiä intressejä, hekumaalista seksiä ja purun hauskaa yhdessä.
Ja miksi en haaveilisi, kun tiedän, että jonkun muun kanssa voisin saada paremman suhteen? Parisuhdetarpeeni ovat yksinkertaisia, ja oikea tyyppi pystyy niihin helposti vastaaman.
Lapsiperhe-elämä on sitten oma lukunsa. Sellaisesta minun pitäisi päästä pois mahdollisimman nopeasti. Kauhea vankila. Mutta sinä ilmeisesti tykkäät?
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ihastunut vähintään yhteen ihmiseen kumppanini lisäksi. Minulle aivan normaalia. Luulin itse asiassa, että kaikilla on sama juttu.
Ei todellakaan ole. En nuorenakaan ihastunut kuin ehkä kahteen ihmiseen tosissani, ja nyt en ole 20 vuoteen ihastunut muihin kuin omaan puolisooni. Hyvin harvoin tapaan sellaisia ihmisiä, joista edes pidän, saati että ihastuisin johonkin...
Jos oikeasti olet tuollainen kannattaa vakavasti alkaa miettiä miten saisit asian pois mielestäsi. Eli miten otat puheeksi miehellesi. Ei ole oikein toista kohtaan, että ajattelet hänestä noin ja ihastuilet muihin niin vahvasti. Polyamorinen suhde voisi olla sinun juttusi.
Itse en ihastu miehiin vaikka olen varattu, ei mitään hinkua saada muuta. Joko olet täysin vääränlaisen miehen kanssa, olet polyamorinen tai vaihtoehtoisesti keskeneräinen henkisellä tasolla. Itse nuorempana ihastuin myös kaikkiin muihin vaikka olin hyvissäkin parisuhteissa - en tuolloin ollut "valmis" vaan yritin etsiä itseäni jonkin tietynlaisen miehen kautta ja näin koin että joku uusi olisi täyttänyt sen tyhjiön sisälläni. Onneksi ajan kanssa henkinen puoli ja sitä kautta itsensä tuntemus kehittyy.
Ihastun helposti kyllä. Olen swinger-henkinen, ehkä jopa polyamoriaan taipuvainen. Mutta käytännössä kuitenkin elän ihan tyytyväisenä yhden kumppanin kanssa. :) Ihastukset eivät ole vakavia ja käytän niitä piristyksenä. Ajattelen myös että olen nyt vain sellainen. Tunnen muutenkin tosi voimakkaasti asiat, miksen siis myös ihastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ihastunut vähintään yhteen ihmiseen kumppanini lisäksi. Minulle aivan normaalia. Luulin itse asiassa, että kaikilla on sama juttu.
Uskon, että sopisin hyvin polyamorisiin suhteisiin, koska en ole mustasukkainen, mutta sosiaalinen energia ei todennäköisesti riittäisi useampaan suhteeseen.
Minkälainen suhde sulla sitten on kumppaniisi? Oletko onnellinen?
Kaikkien kumppanien kanssa ollut aina sama juttu. Olen ollut todella tyytyväinen parisuhteisiini. Ne ovat olleet ehdottomasti paras ja antoisin osa elämääni. Niiden päättyminen oli olosuhdekysymys, ei johtunut laadun puutteesta. 🙂 Ihastuminen ei minulla liity suhteen puutteisiin vaan siihen, että maailmassa on paljon ihania, viehättäviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti olet tuollainen kannattaa vakavasti alkaa miettiä miten saisit asian pois mielestäsi. Eli miten otat puheeksi miehellesi. Ei ole oikein toista kohtaan, että ajattelet hänestä noin ja ihastuilet muihin niin vahvasti. Polyamorinen suhde voisi olla sinun juttusi.
Itse en ihastu miehiin vaikka olen varattu, ei mitään hinkua saada muuta. Joko olet täysin vääränlaisen miehen kanssa, olet polyamorinen tai vaihtoehtoisesti keskeneräinen henkisellä tasolla. Itse nuorempana ihastuin myös kaikkiin muihin vaikka olin hyvissäkin parisuhteissa - en tuolloin ollut "valmis" vaan yritin etsiä itseäni jonkin tietynlaisen miehen kautta ja näin koin että joku uusi olisi täyttänyt sen tyhjiön sisälläni. Onneksi ajan kanssa henkinen puoli ja sitä kautta itsensä tuntemus kehittyy.
Höpsis, ihastumiset ovat aivan normaali osa elämää ja parisuhteita. Kysy keltä tahansa parisuhdeterapeutilta. Miksi olet noin epävarma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ihastunut vähintään yhteen ihmiseen kumppanini lisäksi. Minulle aivan normaalia. Luulin itse asiassa, että kaikilla on sama juttu.
Ei todellakaan ole. En nuorenakaan ihastunut kuin ehkä kahteen ihmiseen tosissani, ja nyt en ole 20 vuoteen ihastunut muihin kuin omaan puolisooni. Hyvin harvoin tapaan sellaisia ihmisiä, joista edes pidän, saati että ihastuisin johonkin...
Näin meitä on monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin haaveilisin paremmasta, jos minulla olisi "ihan hyvä" kumppani, jonka kanssa ei olisi yhteisiä intressejä, hekumaalista seksiä ja purun hauskaa yhdessä.
Ja miksi en haaveilisi, kun tiedän, että jonkun muun kanssa voisin saada paremman suhteen? Parisuhdetarpeeni ovat yksinkertaisia, ja oikea tyyppi pystyy niihin helposti vastaaman.
Lapsiperhe-elämä on sitten oma lukunsa. Sellaisesta minun pitäisi päästä pois mahdollisimman nopeasti. Kauhea vankila. Mutta sinä ilmeisesti tykkäät?
Intressit, seksi ja hauskanpitoko ne hyvän suhteen määrittävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa varmaan helpompi ihastua, kun asia ei tule etenemään (toivottavasti?), niin on helpompi elätellä sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta jonkun toisen kanssa. Mutta ei sitä näin sinkkuna tule todellakaan juuri ihastuttua, vaikka kaikki mahdollisuudet olisi. Ehkä sitä pitää korkeamman suojamuurin, ei halua olla liian haavoittuva. Kivahan se olisi ihastuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut ihastunut vähintään yhteen ihmiseen kumppanini lisäksi. Minulle aivan normaalia. Luulin itse asiassa, että kaikilla on sama juttu.
Uskon, että sopisin hyvin polyamorisiin suhteisiin, koska en ole mustasukkainen, mutta sosiaalinen energia ei todennäköisesti riittäisi useampaan suhteeseen.
Minkälainen suhde sulla sitten on kumppaniisi? Oletko onnellinen?
Ihastuminen ei minulla liity suhteen puutteisiin vaan siihen, että maailmassa on paljon ihania, viehättäviä ihmisiä.
Missä? Kunpa joskus löytäisi edes yhden...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin haaveilisin paremmasta, jos minulla olisi "ihan hyvä" kumppani, jonka kanssa ei olisi yhteisiä intressejä, hekumaalista seksiä ja purun hauskaa yhdessä.
Ja miksi en haaveilisi, kun tiedän, että jonkun muun kanssa voisin saada paremman suhteen? Parisuhdetarpeeni ovat yksinkertaisia, ja oikea tyyppi pystyy niihin helposti vastaaman.
Lapsiperhe-elämä on sitten oma lukunsa. Sellaisesta minun pitäisi päästä pois mahdollisimman nopeasti. Kauhea vankila. Mutta sinä ilmeisesti tykkäät?
Intressit, seksi ja hauskanpitoko ne hyvän suhteen määrittävät?
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa varmaan helpompi ihastua, kun asia ei tule etenemään (toivottavasti?), niin on helpompi elätellä sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta jonkun toisen kanssa. Mutta ei sitä näin sinkkuna tule todellakaan juuri ihastuttua, vaikka kaikki mahdollisuudet olisi. Ehkä sitä pitää korkeamman suojamuurin, ei halua olla liian haavoittuva. Kivahan se olisi ihastuakin.
Ei minulla ole mitään suojamuureja. En vain tapaa ketään, keneen ihastuisin. Kaikissa on jotain epämiellyttävää, joka stoppaa alkaneenkin ihastumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti olet tuollainen kannattaa vakavasti alkaa miettiä miten saisit asian pois mielestäsi. Eli miten otat puheeksi miehellesi. Ei ole oikein toista kohtaan, että ajattelet hänestä noin ja ihastuilet muihin niin vahvasti. Polyamorinen suhde voisi olla sinun juttusi.
Itse en ihastu miehiin vaikka olen varattu, ei mitään hinkua saada muuta. Joko olet täysin vääränlaisen miehen kanssa, olet polyamorinen tai vaihtoehtoisesti keskeneräinen henkisellä tasolla. Itse nuorempana ihastuin myös kaikkiin muihin vaikka olin hyvissäkin parisuhteissa - en tuolloin ollut "valmis" vaan yritin etsiä itseäni jonkin tietynlaisen miehen kautta ja näin koin että joku uusi olisi täyttänyt sen tyhjiön sisälläni. Onneksi ajan kanssa henkinen puoli ja sitä kautta itsensä tuntemus kehittyy.
Höpsis, ihastumiset ovat aivan normaali osa elämää ja parisuhteita. Kysy keltä tahansa parisuhdeterapeutilta. Miksi olet noin epävarma?
Miten niin epävarma?
Puhuin vahvasta ihastumisesta muihin, eli siten kuin aloittaja kertoo itse ajattelevansa. Ei voi mitenkään olla hyvä juttu, että alkaa kyseenalaistaa omaa parisuhdettaan ihastuessaan niin vahvasti muihin. Ihastumisia toki tulee ja menee, mutta jos alkaa nähdä oman kumppanin ja parisuhteen puutteellisena niin se kielii jo jostain vakavammasta.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa varmaan helpompi ihastua, kun asia ei tule etenemään (toivottavasti?), niin on helpompi elätellä sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta jonkun toisen kanssa. Mutta ei sitä näin sinkkuna tule todellakaan juuri ihastuttua, vaikka kaikki mahdollisuudet olisi. Ehkä sitä pitää korkeamman suojamuurin, ei halua olla liian haavoittuva. Kivahan se olisi ihastuakin.
Tässä on varmasti perää. Itse haluan olla haavoittuva ja avoin uudelle, koska sillä lailla saa elämästä paljon enemmän irti. On totta, että tämä tekee ihastumisesta helpompaa. Pidän korkeita suojamuureja todella rajoittavina, ja deittaillessa törmäsi todella usein muiden muureihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa varmaan helpompi ihastua, kun asia ei tule etenemään (toivottavasti?), niin on helpompi elätellä sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta jonkun toisen kanssa. Mutta ei sitä näin sinkkuna tule todellakaan juuri ihastuttua, vaikka kaikki mahdollisuudet olisi. Ehkä sitä pitää korkeamman suojamuurin, ei halua olla liian haavoittuva. Kivahan se olisi ihastuakin.
Ei minulla ole mitään suojamuureja. En vain tapaa ketään, keneen ihastuisin. Kaikissa on jotain epämiellyttävää, joka stoppaa alkaneenkin ihastumisen.
Sinulla on erilainen määritelmä ihastumiselle kuin esim. minulla. Saatan ihastua ihmisiin, joissa on ihastuttavia piirteitä. Jos tunnen henkilön yhtään paremmin, niin tajuan että myös huonoja tai epämiellyttäviä puolia on. Se ei silti estä tuntemasta ihastusta hyviä piirteitä kohtaan. :) Tämä toimii minusta juuri silloin, kun ei ota ihastusta niin vakavasti. Saatan esim. huvikseni haaveilla jostain miehestä, jolla on mainio huumorintaju tai seksikkäät kasvot, vaikka tiedänkin että sama henkilö on ärsyttävä pomottaja tai polttaa kuin korsteeni. Poimin siis fantasioissani rusinat pullasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti olet tuollainen kannattaa vakavasti alkaa miettiä miten saisit asian pois mielestäsi. Eli miten otat puheeksi miehellesi. Ei ole oikein toista kohtaan, että ajattelet hänestä noin ja ihastuilet muihin niin vahvasti. Polyamorinen suhde voisi olla sinun juttusi.
Itse en ihastu miehiin vaikka olen varattu, ei mitään hinkua saada muuta. Joko olet täysin vääränlaisen miehen kanssa, olet polyamorinen tai vaihtoehtoisesti keskeneräinen henkisellä tasolla. Itse nuorempana ihastuin myös kaikkiin muihin vaikka olin hyvissäkin parisuhteissa - en tuolloin ollut "valmis" vaan yritin etsiä itseäni jonkin tietynlaisen miehen kautta ja näin koin että joku uusi olisi täyttänyt sen tyhjiön sisälläni. Onneksi ajan kanssa henkinen puoli ja sitä kautta itsensä tuntemus kehittyy.
Höpsis, ihastumiset ovat aivan normaali osa elämää ja parisuhteita. Kysy keltä tahansa parisuhdeterapeutilta. Miksi olet noin epävarma?
Miten niin epävarma?
Puhuin vahvasta ihastumisesta muihin, eli siten kuin aloittaja kertoo itse ajattelevansa. Ei voi mitenkään olla hyvä juttu, että alkaa kyseenalaistaa omaa parisuhdettaan ihastuessaan niin vahvasti muihin. Ihastumisia toki tulee ja menee, mutta jos alkaa nähdä oman kumppanin ja parisuhteen puutteellisena niin se kielii jo jostain vakavammasta.
Totta, hyvä täsmennys. Minun on helppo ihastua muihin mutta myös pysyä ihastuneena kumppaniini. Minulla ihastumiset eivät johda mihinkään kyseenalaistamisiin, koska tiedän suhteen olevan minulle hyvä.
Ehkä aloittajan kannattaisi erottaa toisistaan ihastuminen ja oman suhteen laadun epäily. Epäillä kun voi ilman ihastumistakin, ja jotakin tuosta suhteesta nyt selvästi puuttuu. Kenties emotionaalista yhteyttä, kenties laatuaikaa? AP?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin haaveilisin paremmasta, jos minulla olisi "ihan hyvä" kumppani, jonka kanssa ei olisi yhteisiä intressejä, hekumaalista seksiä ja purun hauskaa yhdessä.
Ja miksi en haaveilisi, kun tiedän, että jonkun muun kanssa voisin saada paremman suhteen? Parisuhdetarpeeni ovat yksinkertaisia, ja oikea tyyppi pystyy niihin helposti vastaaman.
Lapsiperhe-elämä on sitten oma lukunsa. Sellaisesta minun pitäisi päästä pois mahdollisimman nopeasti. Kauhea vankila. Mutta sinä ilmeisesti tykkäät?
Intressit, seksi ja hauskanpitoko ne hyvän suhteen määrittävät?
Kyllä.
Ja toimiva yhteinen arki, tuen saaminen ja turvallinen koti lapsille eivät paina sinun vaakakupissasi yhtään?
Niin, aivan. Oon itsekin sitä mieltä, että mun täytyy ottaa tämä puheeksi mieheni kanssa. Hirveän hankalaa vaan sanoittaa näitä fiiliksiä! Ja kun viimeiseksi haluan hänelle mielipahaa, mutta sitä varmasti aiheuttaa tämäkin että vähän etäisenä jurnutan kotona ja haaveilen toisenlaisesta elämästä.
Tuo on mielenkiintoinen ajatus, että onko sitä vain itse henkisesti keskenkasvuinen, ja tyhjä. Uskoisin, että keskenkasvuinen sitä tulee olemaan jossakin määrin aina, mutta luotan myös sydämeeni. Haluaisin hauskuutta, hengenheimolaisuutta ja rakkautta, eihän se ole liikaa pyydetty. Niitä ei nykyisestä suhteesta oikein löydy. Tai no rakkaus, siinä ja siinä. Kumppanuutta ja sujuvaa kanssavanhemmuutta, mutta esimerkiksi himoa tai seksiä ei lainkaan.
Siksi kysyinkin, kun mulla on aika syyllinen olo näistä haikailuista. Kunhan vain ajattelin, että josko tämä olisi yleistäkin.
Olen aina ollut ihastunut vähintään yhteen ihmiseen kumppanini lisäksi. Minulle aivan normaalia. Luulin itse asiassa, että kaikilla on sama juttu.
Uskon, että sopisin hyvin polyamorisiin suhteisiin, koska en ole mustasukkainen, mutta sosiaalinen energia ei todennäköisesti riittäisi useampaan suhteeseen.