Miten kertoa sukulaisperheelle, että haluaisimme viettää juhannuksen oman perheen kesken?

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä sillä erolla että jälleen kutsuin heidät. Heillä vain tapana vastata etteivät osaa sanoa ja pitää katsoa. Tyypillisesti ilmoittavat edellispäivänä. Päätin etten tänä vuonna jaksa siivota/huhkia ja varata ruokia varalta. Olen asennoitunut etteivät tule ja jos ovatkin tulossa, sanon etten ole varannut mitään enkä enää näin lyhyellä varoajalla aja häärätä enää mitään.

Itse ilmoitan vastaavassa tilanteessa, että Pidän tiedon siihen ja siihen mennessä, koska meillä on vaihtoehtoinen suunnitelma mietinnässä. Jos eivät vastaa määräpäivään mennessä niin sen jälkeen on homma selvä. Saatan itse soittaa tuona päivänä ja kysyä asiaa sanoen, että tosiaan mietimme mitä teemme, jos eivät tule. Pidän huolen, että päätös siis tehdään silloin, enkä joudu enää elämään epävarmuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn, onko kukaan teistä vastaajista ollut tällaisessa tilanteessa. Eivät asiat vain ole aina niin yksinkertaisia.

Ap

Mä olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Sukulaiset olivat miehen puolelta, ja mies on aina hoitanut suhteet heihin, joten pyysin, että mies ilmoittaisi yhteisen päätöksemme perhejuhannuksesta heille. No eipä se tossu sitten saanut sanotuksi asiaa täysin selvästi, joten sieltähän se revohka tuli ja jättivät kersansa meille vielä pariksi päiväksi juhannuksen jälkeen mökkeilemään. Sinänsä mä tykkään, että on paljon ihmisiäjuhlapäivinä, mut nää on sellasia tyyppejä jotka tulee valmiiksi kuurattuun mökkiin yhden makkarapaketin kanssa, syövät ja juovat ja pitävät mökkiä kuin omanaan, mutta eivät osallistu mihinkään kustannuksiin tai mökin huoltoon eli ihan lokkeja. Sen takia oisin halunnut kerrankin olla ilman heitä, mutta eihän se onnistunut. Nyt olen ihan luovuttanut edes yrittämästä.

No ap, joko ilmotit vieraille ettei onnistu??

Vaikeako se on sanoa suoraan, ettei nyt sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän että tuossa tilanteessa minulla ei olisi ainakaan sydäntä kieltää tulemasta. Ensi vuonna sitten ajoissa ennen kesää ilmoitatte että vietätte juhannuksen silloin perheen kesken. Otat nyt vain sen asenteen, että kiva juhannus tulee, vaikka onkin oman perheen lisäksi muitakin juhannuksen vietossa. Yleensä lapsetkin tykkää kun on enemmän porukkaa ja elämää.

Itse voisin noinkin ajatella, mutta kuinka saisin mieheni käännettyä? Hän halusi olla perheen kesken.

Jaa, no mies voi sitten kertoa itse. Säästyypähän sinulta se vaiva :)

Olen ollut kova hyysäämään ja sukua on parveillut juhlapyhinä meillä ja mökillä. Ikää tullut eikä enää jaksa sitä etukäteisjärjestelyä, juhlahässäkkää ja jälkijärjestelyjä pyykkeineen ja tyhjine pulloineen ja ruokarumbaa. Tänä keväänä Koin tarvitsevani rauhaa ja ilmoitin , että yhteistä juhannusta ei ole. Nyt tuntuu ihanalta kun ei ole mitään stressiä asiasta. Mies rakastaa kyllä vieraita, mutta onneksi tuki kantaani.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn, onko kukaan teistä vastaajista ollut tällaisessa tilanteessa. Eivät asiat vain ole aina niin yksinkertaisia.

Ap

Niinpä. Yli kymmenen vuotta sitten siskoni oli tulossa perheineen meille pääkaupunkilomalle, olisivat olleet yhden tai kaksi yötä. Jotenkin en silloin jaksanut, ja kun asuin kimppakämpässä, valehtelin että jollakulla on tuolloin vieraita. Asia vaivaa mua vieläkin, vaikkei sisko tähän ikinä palaa eikä edes varmaan muista koko juttua. Sen jälkeen on vierailtu ja ihan normaalit välit on.

Vierailija kirjoitti:

Siis ovat ostaneet juomat ja kaikki kysymättä edes sopiiko tulla teidän mökille? Mitä ihmettä! 😃 Kyllä oot aika lapanen jos et osaa sanoa, että "sori mutta me aateltiin viettää tää juhannus rauhassa omalla porukalla"

  Tota mäkin jäin ihmettelemään, et onks se heille vaan joku ilmoitusluontoinen asia?

Me ollaan vain oman perheen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotte, että haluatte olla oman perheen kesken. Missä ongelma?

Viestittelivät niin iloisina, mitä kaikkea haluavat kanssamme juhannuksena mökillämme tehdä. Olivat käyneet jussijuomatkin Tallinnasta. Ei tämä ole aina niin helppoa kuin luulisi. Tuokin perhe on sellainen ehkä hieman yksinkertainen. En haluaisi loukata.

Viettäkää siinä tapauksessa vielä tämä juhannus heidän kanssaan, jotta vältytään turhilta pettymyksiltä. Sitten heti juhannuksen jälkeen alatte puhua, että ensi vuonna varmaan lähdettekin juhannukseksi ulkomaille/tuttavien mökille toiselle puolelle Suomea/laivalle tai mitä nyt vaan keksitte. Toistelkaa tätä pitkin vuotta, jotta ensi juhannuksena on kaikille selvää, ettei teidän mökkinne ole käytettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole puhunut. Itse viestittelivät. En ole vielä vastannut.

Ap

Vastaa heille ”Voi ei! Miten harmillista! Meillä on jo ihan muuta suunnitelmia juhannuksen varalle! Voidaan ehkä katsoa joku muu viikonloppu vaikka heinäkuussa että tulette käymään! Toivottavasti keksitte vielä muuta kivaa tekemistä juhannukseksi !! T. Sami ja Sanna

Tässä on jo yritystä!

Oikein on paneuduttu asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kova hyysäämään ja sukua on parveillut juhlapyhinä meillä ja mökillä. Ikää tullut eikä enää jaksa sitä etukäteisjärjestelyä, juhlahässäkkää ja jälkijärjestelyjä pyykkeineen ja tyhjine pulloineen ja ruokarumbaa. Tänä keväänä Koin tarvitsevani rauhaa ja ilmoitin , että yhteistä juhannusta ei ole. Nyt tuntuu ihanalta kun ei ole mitään stressiä asiasta. Mies rakastaa kyllä vieraita, mutta onneksi tuki kantaani.

Mies rakastaa vieraita.

Nyt on amerikkaa.

Mahtaako tällä valopäisellä perheellä olla netti? Jos on, he ovat saattaneet ap:n kirjoituksen täältä hoksatakin. Elleivät ole, voi ap lähettää tämän ketjun linkin tälle pariskunnalle. :D Luulen, että eivät sen jälkeen enää tuppaudu. 

Tosiasiassa, ehkä ap voisi vedota lapsiinsakin. Tosin en tiedä, minkä ikäisiä ovat, mutta esim. 

"Haluamme viettää juhannuksen lasten kanssa keskenään, kun he ovat sitä toivoneet tai ... kun he nyt vielä suostuvat meidän vanhusten kanssa jussia viettämään tms. 

Mitään matkustusveruketta ei kannata käyttää. Voi tosiaan olla, että tuo perhe innostuu jopa lainaamaan mökkiänne, niin olette lirissä. 

Minä vastaisin, että meillä on tänä juhannuksena toiset suunnitelmat eikä olla kutsuttu mökkivieraita ollenkaan. Hyvää juhannusta teillekin!

Tämä on kesän ongelma meilläkin. Ei niinkään juhannus, sen olemme aina viettäneet oman perheen kesken. Onneksi! Kyse on siitä, että lukuisat tuttavaperheet, ystävät ja sukulaiset tulevat mieluusti meille kesällä, kun asumme maatilalla. Luonnonrauhaa ja kesästä nauttimista, lapsille kiva, kun ei nyt ole muutakaan ei-betonista paikkaa. Toki olemme sitten kutsuneet ja aikaa monesti täällä viettäneet yhdessä. Nämä perheet eivät vain tajua, että kaikista kutsuista ei voi muodostua perinnettä. Tai jos on viitenä vuotena oltu tiiviisti kyläillen, niin siihen kohtaan vois vaihtaa välillä perheen, jota näkee tosi harvoin ja jotka ei tunge itseään mihinkään. On tympeä juttu, kun kesä on ikään kuin määritelty etukäteen ilman mahdollisuutta spontaaniin toimintaan. Kalenteri vapaiden osalta täynnä. Ollaan varmaan joo oltu liian kilttejä, mutta mites teet sen muutoksen? Aina joku loukkaantuu ja ajattelee, että miksi ei, kun niillä on niin paljon tilaakin ja aikaa loputtomiin...jne. Juu, että tarpeeksi alettu saada ap täälläkin.

Suomen kielen vaikein sana taitaa olla sana; ei.....

Sanon jälleen kerran, että niin ihmistä kohdellaan, kuten hän ANTAA itseään kohdeltavana. On turha napista, jos ei pysty sanomaan vastaan ihmisille. Sanamuodot voi kukin kehittää miten haluaa, mutta putoaako taivas, jos joskus sanoo EI ihmisille, jotka käyttävät vain hyväkseen.  

Esim. "ei pystytä tänä vuonna"  "emme jaksa/voi/ehdi ottaa vastaan vieraita"  "perheessä on sairasteltu/on ollut murheita.."    keksikää itse lisää. Ja se on niiden häpeä, jotka loukkaantuvat. Se poistaa lisäksi sen ongelman tulevaisuudessa.

Niin, toisille ei:n sanominen on helpompaa kuin toisille. Taustalla on luonne-erot ja esim. kokemukset elämästä. Minun on vaikeaa sanoa ei. Koen ne nega-ajatukset toisen henkilön taholta lähes fyysisenä kipuna. Olen mieluummin miellyttävä ja myönteinen, vaikka kärsisin tästä lepsuudestani. Tätä on vaikea muuttaa.

Tolloja sukulaisia. Vieraat kutsutaan, he eivät itse kutsu itseään. Sanotte suoraan, että valitettavasti tänä juhannuksena meillä on muita suunnitelmia, tavataan toisen kerran.

Se on vaan opittava sanomaa ei jossain vaiheessa. Voit aloittaa tänään. Sanot että anteeksi mutta tämän juhannuksen vietätte perheen kesken.

Ymmärrän että on vaikeaa sanoa ei. Olin ennen sellane tossu, kaikkien kynnysmatto joka ei uskaltanut sanoa ei koska luulin että kiusataan ja hylätään. Tuosta sairaasta kuvitelmasta kehittynyt vaikeita kaveruus suhteita kun olen aikoinaan ollut liikaa mieliksi ja ollut 24/7 tavoitettavissa. Nyt kun olen uskaltanut muuttua ihmisenä että ei kaikkeen tarvitse suostua niin nämä kaverit jotka tottui siihen mielinkielin-minuun ovat raivoissaan, joihinkin mennyt välitkin mutta kyllä kannatti muuttua. Tuntuu kuin hartioilta ois tippunu painot!

Eli ap rohkeasti vain sanot että "kiva kun olette viihtyneet mutta tänä vuonna haluamme olla oman perheen kesken, voimme kokoontua porukalla juhannuksen jälkeen. Hyvää juhannusta teille!".

Jos suuttuvat tai katkovat välejä tuon takia niin älä murehdi

Tätä en ymmärrä, miksi kenenkään pitää selittää yhtään mitään. Yksinkertaisesti vain, että valitettavasti ei käy. Eikä selitellä (..tänä vuonna.....koska....).

Ihan sama, kun on kutsuttu jonnekin (häihin, mökille, kylään), jos ei huvita, ehdi, kiinnosta, vastataan yksinkertaisesti, että en valitettavasti pääse. Minua ei kiinnosta, miksi joku ei pääse.