Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin pettynyt lasten isovanhempiin
11.06.2019 |
Joo, ite tein ja ite hoidan, siitä ei ole kyse. En oleta mitään heiltä siis, en käytä ilmaisena hoitoapuna enkä ole siis vaatimassa mitään.
Mutta nyt tilanne on, että vanhimmalla lapsella on perussairaus, jonka vuoksi joudumme ramppaamaan jonkin verran sairaalassa. Minä olen hoitovapaalla, ja nuorempi sisarus ei voi tulla mukaan. Mies venyttää työnantajan pinnaa ottamalla palkatonta minkä pystyy, maksettuja hoitajia on käytetty (mutta näitä on vaikea saada monesti päiväsaikaan, kun on opiskelijaa yms) ja kunnalla ei ole mitään palvelua edes rahalla tilapäiseen hoitoon, kun emme ole lastensuojelun asiakkaita. Eli aina sama rumba, paniikissa etsitään hoitajaa tai mies vaan työnantajan nikottelusta huolimatta pitää palkatonta.
Yksikään isovanhemmista ei suostu auttamaan, ja tämä minua suututtaa niin paljon. Miten vaikeaa voi eläkeläisille olla muutama tunti viettää aikaa rauhallisen taaperon kanssa? Kaikki kolme elossa olevaa asuvat lähellä ja kaikki kyydit olen luvannut hoitaa. Mutta ei, kun on milloin jumppaa, milloin lupaaminen aiheuttaa stressiä jne.
Joo, velvollisuutta ei ole, mutta on vaan niin paha olo ja kurja mieli jo tuosta sairaudesta, saati siitä että ketään ei kiinnosta auttaa. Itsehän autan ja mies myös milloin tietokoneiden kanssa, milloin puunkaadossa mökillä, käydään kuskaamassa peräkärryn kanssa heidän ostoksiaan jne tarpeessa pyrimme olemaan avuksi..
Kommentit (84)
Kuulostaa niin tutulta: kolme isovanhempaa elossa, eikä yhtäkään kiinnosta lapset (lapset ihan tavallisia, ei erityislapsia). Nuorimmainen ihmettelee, kun kaverit käyvät mummuloissaan, että mitä siellä sitten tehdään, kun omakohtaista kokemusta ei lapsella mummulakyläilystä ole. Sukujuhlissa pikaseen tervehditään ja sitten kerrotaan OMIA matkakertomuksia, OMIA juttuja, lapsia ei jakseta kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huometa Ap, ketjussa oli useampikin avulias mamma Tampereen seudulta. Kai tällä palstalla saa julkaista @-osoitteen ? Jossei niin digi-ihmiset, millä nämä tamperelaiset saavat toisiinsa yhteyden. Jollei sitten ap:n tarkoitus ollut vain ruikuttaa, ja apu ei kiinnosta.
Tilanteesi kuulostaa surullisen tutulta. Meillä on onneksi molemmat lapset terveitä, joten ollaan selvitty ihan hyvin vaikkei yhtäkään mummilakyläilyä tai muuta vierailua ole lapsille koko elämänsä aikana siunaantunut. Oma äitini on kuollut ja isälleni ja hänen uudelle puolisolle on tärkeää, että he ovat paljon menossa (isän puolison) omien ystäviensä kanssa eivätkä ehdi viettää meidän kanssa aikaa. Viimeksi pari vuotta sitten ehtivät kuopuksen synttäreille, tänä vuonna ilmoittautuivat aluksi mukaan, mutta peruivat osallistumisensa mennäkseen tuttavaparin uudelle mökille vierailulle..... Meitä nähdään lähinnä silloin kun tarvitaan apua läppärin tai jonkun muun teknisen laitteen ongelmien kanssa. Ulospäin antavat kuitenkin mielellään sen vaikutelman, että olisivat jotenkin aktiivisestikin mukana arjessamme. Tädiltäni esim. kuulin, että olivat esitelleet lasteni valokuvia puhelimestaan kun kävivät siellä viimeksi ja täti oli saanut sen kuvan, että isäni on ottanut kuvat nähdessään lapsiamme. Todellisuudessa nuo kuvat olen itse isälleni lähettänyt.
Miehen vanhemmat varmasti olisivat enemmän mukana lasten elämässä jos asuisimme heitä lähempänä. Nyt välimatka valitettavasti vaikuttaa siihen ihmissuhteeseen kun asumme 7 tunnin matkan päässä.
Paljon siis tsemppiä ap:lle ja ota ihmeessä tässä ketjussa tarjottu apu vastaan.
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmää isovanhemmilta!
Ihan normaalia suurten ikäluokkien ”isovanhemmuutta”...
No ei ole. En itse tunne ainuttakaan isovanhempaa joka kieltäytyisi totaalisesti hoitamasta lapsenlapsiaan. Lähinnä netistä olen joskus juttuja lukenut mutta aika harvinaisia tapauksia ovat.
Olet kyllä väärässä. Tiedän erittäin pljon täysin tukoverkottomia joilla isovanhemmat ei viitsi osallistua mitenkään, siis ei edes soittele, kyläile, halua pitää yhteyttä.
Miehen vanhemmat eivät ole pätkääkään kiinnostuneita lapsistamme. Lähtivät viimeksi marjaan kun yritimme käydä kylässä.
Meidän kyllä oletetaan muistan snopin serkun tyttären ripillepääsy jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää auttaako hetkeen - sanotte että on omassa elämässä nyt stressiä ja järjesteltävä, saa ne tavarat sieltä kaupasta vaikka taksillakin - ehkä tämä herättää heitä?
Ei teillä ole ketään ystäviä ketkä auttaisivat?
Missä päin Suomea asutte? Onko MLL tuttu?Asumme Tampereen kupeessa. Ystäviä on, mutta työssäkäyviä. Hiekkalaatikkotutuilta en kyllä kehtaa pyytää senkään vertaa, vaikka ehkä joku rahalla voisikin.
Ap
Pirkanmaalta löytyy taatusti MLL:stä hoitaja päiväsaikaan. Ihan taatusti, tiedän kolmekin tyttöä jotka ovat listoilla eivätkä päivätöissä/koulussa. Nyt vaan lompakko auki siellä ja lopetatte ilmaisten hoitajien ahdistelun ja pakkovärväämisen.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne, että isovanhemmat eivät halua auttaa. Sen olen itse huomannut, että noiden vanhusten elämä muuttuu erilaiseksi, kun jäävät eläkkeelle. Ennen pienistä asioista tulee suurta, ja piiri pienenee.
Esimerkiksi launtain saunavuoro on heille niin tärkeä ja odotettu tapahtuma, että sen vuoksi ei voi samana päivänä lähteä minnekkään. Tai jos on tiistaina lääkärissä käynti aamulla, niin siihen päivään ei voi mahduttaa mitään muuta.
Tämä on niiiiiin totta! Kun samalla viikolla on lääkäri ja kampaaja on ihan hirveä kiire ja stressaannutaan jo tuostakin. Sitä ihmettelee että miten noi ihmiset pärjänneet työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä onkin jo mainittu lapsiperheiden kotipalvelu. Ei vaadi todellakaan lastensuojelun asiakkuutta.
Toinen vaihtoehto on ostaa tilapäishoitopäiviä julkisesta päivähoidosta. Kotihoidossa olevat lapset voivat käyttää niitä max 5 pv/kk, eikä vaikuta kotihoidontukeen mitenkään.
Saiko ap apua paikallisilta mammoilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysytkö ajoissa, ei viime tingassa?
Meillä kävi niin, että mieheni tyttären perhettä autettiin monesti enemmän kuin miehen pojan perhettä. Miksi? Siksi koska tytär järjesteli asioita etukäteen, oli miettinyt kyydit - joskus jopa tehnyt ruoat valmiiksi, pohti aina miten on valmis " korvaamaan" avun. Poika taas soitti samana aamuna että nyt heti tarvittais, tänne. Harva sitä pystyy yhtäkkiä pistämään päivänsä uuteen uskoon.
Ehkä oletkin kysynyt ennalta jne. Siinä tapauksessa voin vaan todeta että ikäviä isovanhempia.
Sen kerran kun minä isovanhempia apuun tarvitsin oli kyseessä vesirokko. Ei juuri ilmoitellut itsestään etukäteen, aamulla todettiin rakkulta ja lapsen isän kanssa, että molemmilla paha päivä töissä eikä voi jäädä kotiin, soitettiin appiukko paikalle. Ja hän tuli, vaikka oli varmasti muutakin sille päivälle suunnitellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytkö ajoissa, ei viime tingassa?
Meillä kävi niin, että mieheni tyttären perhettä autettiin monesti enemmän kuin miehen pojan perhettä. Miksi? Siksi koska tytär järjesteli asioita etukäteen, oli miettinyt kyydit - joskus jopa tehnyt ruoat valmiiksi, pohti aina miten on valmis " korvaamaan" avun. Poika taas soitti samana aamuna että nyt heti tarvittais, tänne. Harva sitä pystyy yhtäkkiä pistämään päivänsä uuteen uskoon.
Ehkä oletkin kysynyt ennalta jne. Siinä tapauksessa voin vaan todeta että ikäviä isovanhempia.
Sen kerran kun minä isovanhempia apuun tarvitsin oli kyseessä vesirokko. Ei juuri ilmoitellut itsestään etukäteen, aamulla todettiin rakkulta ja lapsen isän kanssa, että molemmilla paha päivä töissä eikä voi jäädä kotiin, soitettiin appiukko paikalle. Ja hän tuli, vaikka oli varmasti muutakin sille päivälle suunnitellut.
Oliko kokonainen työpäivä vaativaa asiantuntijatyötä odottamassa? Silloin kyllä oma lapsi jää toiseksi, ymmärrämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sun olisi mahdollista ryhtyä vanhemman lapsen omaishoitajaksi? Jos niitä sairaalapäiviä on paljon niin kannattaa kysyä kunnan sosiaaliohjaajalta/työntekijältä tuollaista mahdollisuutta.
Yhtä hyvin ap:n mies vois ryhtyä omaishoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytkö ajoissa, ei viime tingassa?
Meillä kävi niin, että mieheni tyttären perhettä autettiin monesti enemmän kuin miehen pojan perhettä. Miksi? Siksi koska tytär järjesteli asioita etukäteen, oli miettinyt kyydit - joskus jopa tehnyt ruoat valmiiksi, pohti aina miten on valmis " korvaamaan" avun. Poika taas soitti samana aamuna että nyt heti tarvittais, tänne. Harva sitä pystyy yhtäkkiä pistämään päivänsä uuteen uskoon.
Ehkä oletkin kysynyt ennalta jne. Siinä tapauksessa voin vaan todeta että ikäviä isovanhempia.
Sen kerran kun minä isovanhempia apuun tarvitsin oli kyseessä vesirokko. Ei juuri ilmoitellut itsestään etukäteen, aamulla todettiin rakkulta ja lapsen isän kanssa, että molemmilla paha päivä töissä eikä voi jäädä kotiin, soitettiin appiukko paikalle. Ja hän tuli, vaikka oli varmasti muutakin sille päivälle suunnitellut.
Oliko kokonainen työpäivä vaativaa asiantuntijatyötä odottamassa? Silloin kyllä oma lapsi jää toiseksi, ymmärrämme.[/
Olemme mieheni kanssa korvaamattomia työnantajillemme joten tietenkin ensisijaisesti pyrimme hoitamaan työmme, lapsi kyllä pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poro kirjoitti:
Olipa pa*skka ehdotus,vie päiväkotiin!
Sais olla ja nauttia lapset äidistään vielä vähänaikaa. Äidin palkasta suurin osa menis pk-maksuun ja matkoihin ja isomman sairastamiseen. Yhtä tyhjän kanssa,ei jäis edes käymisen iloa.
Äiti kuulostaa niin ahdistuneelta ja stressaantuneelta, että varmasti päiväkoti olisi paras paikka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tsemppiä, täällä ihan sama tilanne, terveet eläkeläisispvanhemmat, molemmat asuu lähellä, on autot ja muut. KERTAAKAAN eivät 10v aikana mitä meillä lapsia ollut, ole auttaneet mitenkään eikä edes hädässä. Eivät edes synnytyksen sjaksi tulleet vaikka tarjosin 200e.
Syyt on ne että haljtaan elää otselle, emme voi sitoutua, olemme omat jo hoitaneet, ei kiinnosta enää, emme koe olevamme isovanhempia jne jne. Synnytin 2 nuorinta sitten yksin ilman miehen tukea kun palkattua hoitajaa ei saatu.Mua ainakin vituttaa koska me ollaan kanssa autettu isovanhempia,muitot ja mökkitalkoot, kirjanpito ja yritysasiat, juhlien järkkääminen ym.
Nyt viimeisimmässä hätätilanteessa tuli taas luuri korvaan kun pyysettiin hädässä apua. Nyt päätin että meiltä päin apu loppui siihen. Nyt sitten MEITÄ haukutaan itsekkääksi ja välinpitämättömäksi!!!
Paskat isovanhemmat. Eivät viitsi tavata lapsia eikä niitä näy ristiäisissä, synttäreinä, jouluna.
Meillä käyvät kyllä juhlissa ja sinänsä pitävät kyllä lapsia tärkeinä, mutta vastuuta eivät halua ottaa, edes hätätilanteessa. Tutuille on toki kiva esitellä kuvia jne ja hehkuttaa isovanhemmuutta. Kyllä minä heille suon rusinat pullasta, mutta nyt vaan oma yksinäisyys kurjassa elämäntilanteessa keittää yli.
Ap
Ap on luultavasti itse ihan liian häveliäs, ja vanhempien itsekeskeisyys tuskin on vasta nyt alkanut. Vaan hänet on kasvatettu häpeämään omia tarpeitaan. Helposti puolisolla on samanlainen maailmankuva, ja kaksi eksynyttä yrittää siinä tukea toisiaan. Tai siis anteeksi, eksytettyä.
Nyt sitten heistä on tullut vuorollaan vanhempia ja heidän pitäisi voida ottaa aikuisen rooli myös suhteessa isovanhempiin, ja näiden pitäisi ymmärtää oma osansa ja auttaa edes ajoittain. No eihän se onnistu, koska isovanhemmille luopuminen maailmannavan roolista ei sovi, lapset ovat aina olleet heitä varten eikä toisinpäin.
Laittakaa nyrkki pöytään ja ilmoittakaa, että teillä on kaksi viikkoa aikaa miettiä asenteenne uusiksi, muuten loppuu apu. Ja jos se ei riitä kääntämään kelkkaa, niin kerro että sitten ilmoitat kaikille heidän kavereilleen, mikä tilanne todellisuudessa on, miten vähän heistä on iloa ja miten paljon vahinkoa.
Ja sitten toimitte. On viime kädessä isovanhempienkin etu joutua pusketuksi seinää vasten jos eivät muuten ymmärrä osaansa. Samoin on hyvä, jos heidän ystäväpiirissään ymmärretään mitä he touhuavat. Etteivät sitten tue näitä narsistisessa projektissaan ja ruoki heidän itsekeskeisyyttään. Jolloin loppuvuosista on luvassa todella vaikeat. Nyt on yhdestoista hetki saada heidän rotkoon syöksyvä junansa pysähtymään. Eikä teillä ole mitään menetettävää, jos oikein ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytkö ajoissa, ei viime tingassa?
Meillä kävi niin, että mieheni tyttären perhettä autettiin monesti enemmän kuin miehen pojan perhettä. Miksi? Siksi koska tytär järjesteli asioita etukäteen, oli miettinyt kyydit - joskus jopa tehnyt ruoat valmiiksi, pohti aina miten on valmis " korvaamaan" avun. Poika taas soitti samana aamuna että nyt heti tarvittais, tänne. Harva sitä pystyy yhtäkkiä pistämään päivänsä uuteen uskoon.
Ehkä oletkin kysynyt ennalta jne. Siinä tapauksessa voin vaan todeta että ikäviä isovanhempia.
Lapsenlapsen sairaus on asia joka muuttaa kyllä suunnitelmat tervepäisellä isovanhemmalla.
T mummo
Avainsana tervepäisillä. Mun paskoilla vanhemmilla ja appiksilla ei edes elämän ja kuoleman hätätila tee mitään halua auttaa. Ilmoittivat hädän hetkellä vaan, että johan me sanottiin ettei auteta yhtä ainoa kertaa kun sit pian pitäis auttaa toistekin. Lähimmäisenrakkautta!
Olikohan se tekosyy vai ovatko he oikeasti niin heikkopäisiä tai yksinkertaisia? Voihan sitä auttaa kerran ja kieltäytyä seuraavasta, jos kerran alun perinkin ihan hyvin kehtaa kieltäytyä ja vielä sanoa tuollaisen syyn?
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne, että isovanhemmat eivät halua auttaa. Sen olen itse huomannut, että noiden vanhusten elämä muuttuu erilaiseksi, kun jäävät eläkkeelle. Ennen pienistä asioista tulee suurta, ja piiri pienenee.
Esimerkiksi launtain saunavuoro on heille niin tärkeä ja odotettu tapahtuma, että sen vuoksi ei voi samana päivänä lähteä minnekkään. Tai jos on tiistaina lääkärissä käynti aamulla, niin siihen päivään ei voi mahduttaa mitään muuta.
Tämä on niin totta. Jopa niin, että ei voi keskiviikkona kun torstaina on sitä ja tätä, tai toisinpäin. Eli tapahtumat pitää ripotella tasaisemmin viikkoon. Tämä oli oikein kiva ja skarppi mummo ja minä kiireinen opiskelija, jonka piti opintojen takia mennä häntä haastattelemaan. Huvitti, mutta kyllä ahdistaisi jos olisi ollut oma vanhempi.
Haastateltavani oli kyllä jo tosi iäkäs, mutta voin kuvitella että luonnevikaiset vanhemmat alkavat oireilla tuohon suuntaan jo nuorempina. Vaikka ei kyllä siinä vaiheessa vielä, jossa ei ehditä hoitaa lapsenlasta kun kalenteri on oikeasti tupaten täynnä kaikkea niin tärrrrkeää.
Hei ap! Minä asun Tampereella ja olen vapaalla maanantaisin. Jos saadaan vaihdettua yhteystiedot niin voin ainakin toisinaan auttaa lapsen kanssa kun olet sairaalalla.
Alue: Aihe vapaa
No ei ole. En itse tunne ainuttakaan isovanhempaa joka kieltäytyisi totaalisesti hoitamasta lapsenlapsiaan. Lähinnä netistä olen joskus juttuja lukenut mutta aika harvinaisia tapauksia ovat.