Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin pettynyt lasten isovanhempiin
11.06.2019 |
Joo, ite tein ja ite hoidan, siitä ei ole kyse. En oleta mitään heiltä siis, en käytä ilmaisena hoitoapuna enkä ole siis vaatimassa mitään.
Mutta nyt tilanne on, että vanhimmalla lapsella on perussairaus, jonka vuoksi joudumme ramppaamaan jonkin verran sairaalassa. Minä olen hoitovapaalla, ja nuorempi sisarus ei voi tulla mukaan. Mies venyttää työnantajan pinnaa ottamalla palkatonta minkä pystyy, maksettuja hoitajia on käytetty (mutta näitä on vaikea saada monesti päiväsaikaan, kun on opiskelijaa yms) ja kunnalla ei ole mitään palvelua edes rahalla tilapäiseen hoitoon, kun emme ole lastensuojelun asiakkaita. Eli aina sama rumba, paniikissa etsitään hoitajaa tai mies vaan työnantajan nikottelusta huolimatta pitää palkatonta.
Yksikään isovanhemmista ei suostu auttamaan, ja tämä minua suututtaa niin paljon. Miten vaikeaa voi eläkeläisille olla muutama tunti viettää aikaa rauhallisen taaperon kanssa? Kaikki kolme elossa olevaa asuvat lähellä ja kaikki kyydit olen luvannut hoitaa. Mutta ei, kun on milloin jumppaa, milloin lupaaminen aiheuttaa stressiä jne.
Joo, velvollisuutta ei ole, mutta on vaan niin paha olo ja kurja mieli jo tuosta sairaudesta, saati siitä että ketään ei kiinnosta auttaa. Itsehän autan ja mies myös milloin tietokoneiden kanssa, milloin puunkaadossa mökillä, käydään kuskaamassa peräkärryn kanssa heidän ostoksiaan jne tarpeessa pyrimme olemaan avuksi..
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne on tosiaan tuo, että sairaalakeikkoja olisi 1-2 kuukaudessa, ja yksikään kolmesta eläkkeellä olevasta isovanhemmasta ei KOSKAAN voi auttaa (eli yhden "vuoro" olisi kerran parissa-kolmessa kuukaudessa, olettaen, ettei mies olisi enää palkattomalla), niin minä katkaisisin ainakin välit.
Helppo sanoa mutta tekisitkö tän OIKEESTI? Silloin on ilman sukua ja mitään verkostoa jos molempiin isovanhempiin välit katkeaa.
Olen se jolla kahdet paskat isovanhemmat perheessä ja jotenkin tekisi mieli ”kostaa” (me siis autamme heitä paljon, he ei ikinä meitä) mutta välien katkominen tuntuu aika rajulta.
Mitä tekee paskoilla sukulaisilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asumme Tampereella ja olen kesän kotona lasten kanssa. Tee joku meili, ap, niin laitan viestiä. Meille voi tulla hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytkö ajoissa, ei viime tingassa?
Meillä kävi niin, että mieheni tyttären perhettä autettiin monesti enemmän kuin miehen pojan perhettä. Miksi? Siksi koska tytär järjesteli asioita etukäteen, oli miettinyt kyydit - joskus jopa tehnyt ruoat valmiiksi, pohti aina miten on valmis " korvaamaan" avun. Poika taas soitti samana aamuna että nyt heti tarvittais, tänne. Harva sitä pystyy yhtäkkiä pistämään päivänsä uuteen uskoon.
Ehkä oletkin kysynyt ennalta jne. Siinä tapauksessa voin vaan todeta että ikäviä isovanhempia.
Lapsenlapsen sairaus on asia joka muuttaa kyllä suunnitelmat tervepäisellä isovanhemmalla.
T mummo
No nuo pojan kyselyt eivät välttämättä liittyneet sairauksiin millään tavalla.
Ja olihan siinä ajassa silloin haastetta muutenkin. Itse työskentelin työssä, johon menin autollani. En voinut olla poissa töistä miehen pojasta johtuvista syistä, en edes vaikka hänen lapsensa olisi ollut sairas. Miehellä ei ollut autoa.No sen lapsenhan voi hakea jo edellisenä päivänä.
Lue teksti mihin kommentoit.
Tosiaan, miehen tytär teki auttamisen helpoksi. Lapsi voitiin hakea jo edellisenä iltana, tai minä pystyin viemään miehen sinne.
Mutta kun miehen poika soitti samana päivänä ja minä olin jo menossa töihin autollani, niin eipä heipä se vaan onnistunut kuin strömsössä se auttelu.
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmää isovanhemmilta!
Ihan normaalia suurten ikäluokkien ”isovanhemmuutta”...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytkö ajoissa, ei viime tingassa?
Meillä kävi niin, että mieheni tyttären perhettä autettiin monesti enemmän kuin miehen pojan perhettä. Miksi? Siksi koska tytär järjesteli asioita etukäteen, oli miettinyt kyydit - joskus jopa tehnyt ruoat valmiiksi, pohti aina miten on valmis " korvaamaan" avun. Poika taas soitti samana aamuna että nyt heti tarvittais, tänne. Harva sitä pystyy yhtäkkiä pistämään päivänsä uuteen uskoon.
Ehkä oletkin kysynyt ennalta jne. Siinä tapauksessa voin vaan todeta että ikäviä isovanhempia.
Lapsenlapsen sairaus on asia joka muuttaa kyllä suunnitelmat tervepäisellä isovanhemmalla.
T mummo
Avainsana tervepäisillä. Mun paskoilla vanhemmilla ja appiksilla ei edes elämän ja kuoleman hätätila tee mitään halua auttaa. Ilmoittivat hädän hetkellä vaan, että johan me sanottiin ettei auteta yhtä ainoa kertaa kun sit pian pitäis auttaa toistekin. Lähimmäisenrakkautta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytkö ajoissa, ei viime tingassa?
Meillä kävi niin, että mieheni tyttären perhettä autettiin monesti enemmän kuin miehen pojan perhettä. Miksi? Siksi koska tytär järjesteli asioita etukäteen, oli miettinyt kyydit - joskus jopa tehnyt ruoat valmiiksi, pohti aina miten on valmis " korvaamaan" avun. Poika taas soitti samana aamuna että nyt heti tarvittais, tänne. Harva sitä pystyy yhtäkkiä pistämään päivänsä uuteen uskoon.
Ehkä oletkin kysynyt ennalta jne. Siinä tapauksessa voin vaan todeta että ikäviä isovanhempia.
Lapsenlapsen sairaus on asia joka muuttaa kyllä suunnitelmat tervepäisellä isovanhemmalla.
T mummo
Avainsana tervepäisillä. Mun paskoilla vanhemmilla ja appiksilla ei edes elämän ja kuoleman hätätila tee mitään halua auttaa. Ilmoittivat hädän hetkellä vaan, että johan me sanottiin ettei auteta yhtä ainoa kertaa kun sit pian pitäis auttaa toistekin. Lähimmäisenrakkautta!
Olen pahoillani. Tuo on kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne, että isovanhemmat eivät halua auttaa. Sen olen itse huomannut, että noiden vanhusten elämä muuttuu erilaiseksi, kun jäävät eläkkeelle. Ennen pienistä asioista tulee suurta, ja piiri pienenee.
Esimerkiksi launtain saunavuoro on heille niin tärkeä ja odotettu tapahtuma, että sen vuoksi ei voi samana päivänä lähteä minnekkään. Tai jos on tiistaina lääkärissä käynti aamulla, niin siihen päivään ei voi mahduttaa mitään muuta.
Oletko kysynyt lapsiperheiden kotipalvelua, kun kerran Tampereella asutte? Luulisi että saatte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä eräs joka asuu Tampereen kupeessa, 30km Tampereelta. Olisin valmis mielelläni auttamaan, mutta minulla on päivätyö. Syksyllä olen jäämässä kuitenkin äitiyslomalle, jolloin autan enemmän kuin mielellään. Minulla on itsellä alle kouluikäinen lapsi.
Tuo olisi mullekin tosi ilo, siis auttaa, mutta valitettavasti asumme väärällä puolella Suomea. Itse nyt olen hoitovapaalla 1v ja 3v lasten kans, ja mielelläni auttaisin kun kuitenkin kotona olen koko ajan lasten kans. Tsemppiä AP<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on itsellä myös lapsia ja asun 2km Tampereen rajalta. Olen päivisin kotona ja auttaisin ilman muuta jos sattuisi teille sopimaan.
Laita ap ihmeessä joku yhteydenpitokeino tänne, vaikkei se ollutkaan ketjusi tarkoitus. Moni haluaa auttaa. Itse tosiaan asun TAYSin lähellä ja olen ajatellut olla kotona vielä alkusyksyn kun lapsi menee kouluun ja nuorempi vielä pieni. Senkin jälkeen pystyn toisinaan arkisin auttelemaan koska en tee heti täyttä työviikkoa. Tiedän hyvin millaista on kun suvusta ei ole apua, valitettavasti. Yritän siksi auttaa sitten muita parhaani mukaan.
- aiemmin kommentoinut tamperelainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on välinpitämättömät vanhemmat jotka oli vanhempina paskoja ja isovanhempina vähintään yhtä paskoja. Ainoa tapa selvitä jrjissään on se että en auta niitä mitenkään - eivät nekään minua auta, ja en pidä yhteyttä jos alkavat perseilemään. (Tätä tapahtuu usein eli ovat rajattomia ja alkavat riehumaan ja uhkailemaan). Jäähy tekee poikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää hankkimasta taaperolle päivähoitopaikkaa? Asia ratkeaisi hyvin helposti, mutta kun sitä kätevintä ratkaisua ei koskaan haluta käyttää.
Tämä on ollut mietinnässä kyllä, ja alustavasti olimme miettineet että palaisin töihin vuoden päästä syksyllä kun hän täyttää 3. Mutta on käynyt mielessä että ehkä pitäisi vaan palata töihin, ottaa päivähoitopaikka ja vuorotellen sitten venytellä työnantajan kärsivällisyyttä.
Ap
Eiköhän ainakin miehen työnantaja ilahdu, kun palkattomien vapaiden tarve puolittuu.
Lisäksi sinä voit jatkaa hoitovapaalla, vaikka taaperolla olisi hoitopaikka. Et vain saisi kotihoidontukea, joten missä tässä nyt on se ongelma?
Kylmästi vaan teidänkin apu jäihin. Sanotte totuuden, eli kuormittavassa elämäntilanteessa teiltä ei liikene enää aikaa ja apua kenellekään. Ja pysytte kannassanne ihan siihen asti kun vanhukset ovat oikeasti siinä kunnossa etteivät pärjää ilman apua. Mihinkään synttäreille tuollaisia on turha kutsua, ihan suotta annatte luoda minkäänlaista sidettä lapsiinne. Todennäköisesti odottavat kieli pitkällä lasten kasvua ja olettavat saavansa heiltä vanhuuden apua aikanaan.
Alat ottamaan nuoremman mukaan sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun olisi mahdollista ryhtyä vanhemman lapsen omaishoitajaksi? Jos niitä sairaalapäiviä on paljon niin kannattaa kysyä kunnan sosiaaliohjaajalta/työntekijältä tuollaista mahdollisuutta.
Jatkan vielä että teet päiväkodin kanssa sopimuksen että viet kuopuksen sinne silloin kun on sairaalapäiviä. Omaishoidon tuki korvaa kotihoidontuen.
No ei saa omaishoidontukea jos on silloin tällöin lapsi sairaalassa...
Mä olin yh, ja käyntejä sairaalaan tuli 200 vuodessa. En saanut mitään omaishoidontukia, ja itse kävin lapsen kanssa kaikki keikat. Onneksi ei ollut kuin tuo yksi, mutta jos olisi ollut sisarus, niin mukaan se olisi pitänyt ottaa, ellei sitten olisi lapsi ollut päivähoidossa.
Alue: Aihe vapaa
Helppo sanoa mutta tekisitkö tän OIKEESTI? Silloin on ilman sukua ja mitään verkostoa jos molempiin isovanhempiin välit katkeaa.
Olen se jolla kahdet paskat isovanhemmat perheessä ja jotenkin tekisi mieli ”kostaa” (me siis autamme heitä paljon, he ei ikinä meitä) mutta välien katkominen tuntuu aika rajulta.