Olen niin pettynyt lasten isovanhempiin
Joo, ite tein ja ite hoidan, siitä ei ole kyse. En oleta mitään heiltä siis, en käytä ilmaisena hoitoapuna enkä ole siis vaatimassa mitään.
Mutta nyt tilanne on, että vanhimmalla lapsella on perussairaus, jonka vuoksi joudumme ramppaamaan jonkin verran sairaalassa. Minä olen hoitovapaalla, ja nuorempi sisarus ei voi tulla mukaan. Mies venyttää työnantajan pinnaa ottamalla palkatonta minkä pystyy, maksettuja hoitajia on käytetty (mutta näitä on vaikea saada monesti päiväsaikaan, kun on opiskelijaa yms) ja kunnalla ei ole mitään palvelua edes rahalla tilapäiseen hoitoon, kun emme ole lastensuojelun asiakkaita. Eli aina sama rumba, paniikissa etsitään hoitajaa tai mies vaan työnantajan nikottelusta huolimatta pitää palkatonta.
Yksikään isovanhemmista ei suostu auttamaan, ja tämä minua suututtaa niin paljon. Miten vaikeaa voi eläkeläisille olla muutama tunti viettää aikaa rauhallisen taaperon kanssa? Kaikki kolme elossa olevaa asuvat lähellä ja kaikki kyydit olen luvannut hoitaa. Mutta ei, kun on milloin jumppaa, milloin lupaaminen aiheuttaa stressiä jne.
Joo, velvollisuutta ei ole, mutta on vaan niin paha olo ja kurja mieli jo tuosta sairaudesta, saati siitä että ketään ei kiinnosta auttaa. Itsehän autan ja mies myös milloin tietokoneiden kanssa, milloin puunkaadossa mökillä, käydään kuskaamassa peräkärryn kanssa heidän ostoksiaan jne tarpeessa pyrimme olemaan avuksi..
Kommentit (84)
Teidän kannattaisi varmaan pistää kuopus päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää hankkimasta taaperolle päivähoitopaikkaa? Asia ratkeaisi hyvin helposti, mutta kun sitä kätevintä ratkaisua ei koskaan haluta käyttää.
Tämä on ollut mietinnässä kyllä, ja alustavasti olimme miettineet että palaisin töihin vuoden päästä syksyllä kun hän täyttää 3. Mutta on käynyt mielessä että ehkä pitäisi vaan palata töihin, ottaa päivähoitopaikka ja vuorotellen sitten venytellä työnantajan kärsivällisyyttä.
Ap
Älkää auttaako hetkeen - sanotte että on omassa elämässä nyt stressiä ja järjesteltävä, saa ne tavarat sieltä kaupasta vaikka taksillakin - ehkä tämä herättää heitä?
Ei teillä ole ketään ystäviä ketkä auttaisivat?
Missä päin Suomea asutte? Onko MLL tuttu?
Hankkikaa lapselle yksityinen hoitaja? Tai vaikka au pair. Pääset samalla myös töihin.
Todella ikävä tilanne ap. Ei teillä sattuisi olemaan ystäviä joilla lapsia (kotona hoidettavassa iässä olevia)? Jos heidän kanssaan sopisitte vastavuoroisesta hoitoavusta? Tai mitään kunnan/seurakunnan/mll-kerhoja tms?
Itse ihan täysin kieltäytyisin auttamassa isovanhempia missään puunkaadoissa tms. Itse ostakoot palvelut rahalla. Jos kysyvät syytä, niin sanoisin suoraan että hädässä olevaa lasta perheineen ei auteta, joten tulkoot he myös omillaan toimeen.
Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Älkää auttaako hetkeen - sanotte että on omassa elämässä nyt stressiä ja järjesteltävä, saa ne tavarat sieltä kaupasta vaikka taksillakin - ehkä tämä herättää heitä?
Ei teillä ole ketään ystäviä ketkä auttaisivat?
Missä päin Suomea asutte? Onko MLL tuttu?
Asumme Tampereen kupeessa. Ystäviä on, mutta työssäkäyviä. Hiekkalaatikkotutuilta en kyllä kehtaa pyytää senkään vertaa, vaikka ehkä joku rahalla voisikin.
Ap
Ei sun olisi mahdollista ryhtyä vanhemman lapsen omaishoitajaksi? Jos niitä sairaalapäiviä on paljon niin kannattaa kysyä kunnan sosiaaliohjaajalta/työntekijältä tuollaista mahdollisuutta.
Olipa pa*skka ehdotus,vie päiväkotiin!
Sais olla ja nauttia lapset äidistään vielä vähänaikaa. Äidin palkasta suurin osa menis pk-maksuun ja matkoihin ja isomman sairastamiseen. Yhtä tyhjän kanssa,ei jäis edes käymisen iloa.
Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin tutustutaan ja voit sen jälkeen tuoda noissa tilanteissa taaperon mulle (kunhan ei ole eläimille allerginen, koska mulla on kissa ja koira) tai voin vaikka sopimuksen mukaan tulla teille. Olen mummoikäinen (58 v) , mutta vielä ilman omia lapsenlapsia. Nykypäivän lastenhoitokokemusta on siskoni lapsenlapsista (taaperoista lähtien) ja nautin pienten ihmisten seurasta. Mulla on myös aiempi sairaanhoitajan tutkinto, joten en ole ihan tyhmä asioissa, jotka liittyvät allergioihin, sairasteluihin tms. Teen etätöitä kotona ja pystyn sumplimaan työpäiväni siten, että voin tarvittaessa tehdä töitä virka-ajan ulkopuolellakin.
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa lapselle yksityinen hoitaja? Tai vaikka au pair. Pääset samalla myös töihin.
Niin, rahalla olemme tosiaan paikallisia teinejä ja opiskelijoita bonganneet esim Facebookin kautta, mutta tosi vaikeaa on päivisin ketään saada.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää auttaako hetkeen - sanotte että on omassa elämässä nyt stressiä ja järjesteltävä, saa ne tavarat sieltä kaupasta vaikka taksillakin - ehkä tämä herättää heitä?
Ei teillä ole ketään ystäviä ketkä auttaisivat?
Missä päin Suomea asutte? Onko MLL tuttu?Asumme Tampereen kupeessa. Ystäviä on, mutta työssäkäyviä. Hiekkalaatikkotutuilta en kyllä kehtaa pyytää senkään vertaa, vaikka ehkä joku rahalla voisikin.
Ap
Harmi, että matka on näin pitkä. Olisin mielelläni tullut avuksi :)
- Nro 10 -
Vierailija kirjoitti:
Ei sun olisi mahdollista ryhtyä vanhemman lapsen omaishoitajaksi? Jos niitä sairaalapäiviä on paljon niin kannattaa kysyä kunnan sosiaaliohjaajalta/työntekijältä tuollaista mahdollisuutta.
Jatkan vielä että teet päiväkodin kanssa sopimuksen että viet kuopuksen sinne silloin kun on sairaalapäiviä. Omaishoidon tuki korvaa kotihoidontuen.
Vierailija kirjoitti:
Todella ikävä tilanne ap. Ei teillä sattuisi olemaan ystäviä joilla lapsia (kotona hoidettavassa iässä olevia)? Jos heidän kanssaan sopisitte vastavuoroisesta hoitoavusta? Tai mitään kunnan/seurakunnan/mll-kerhoja tms?
Itse ihan täysin kieltäytyisin auttamassa isovanhempia missään puunkaadoissa tms. Itse ostakoot palvelut rahalla. Jos kysyvät syytä, niin sanoisin suoraan että hädässä olevaa lasta perheineen ei auteta, joten tulkoot he myös omillaan toimeen.
Tsemppiä ap!
Kiitos tsempistä. Olet oikeassa, pitäisi vaan itsekin kieltäytyä auttamasta, jotenkin vaan omassa luonteessa istuu tiukasti, että läheisiä autetaan.
Kerhojen ongelma on, että ne ovat tiettyinä aikoina, ei joustavasti silloin kun on tarve. MLL on käytetty, mutta osittain huonoja kokemuksia, se on vähän viime hädän ratkaisu (on ollut oharia useamman kerran).
Vierailija kirjoitti:
Ei sun olisi mahdollista ryhtyä vanhemman lapsen omaishoitajaksi? Jos niitä sairaalapäiviä on paljon niin kannattaa kysyä kunnan sosiaaliohjaajalta/työntekijältä tuollaista mahdollisuutta.
Sekin on ollut mielessä mutta en tiedä miten tuo menee, koska ei hän sinänsä tarvitse perushoitoa arjessaan ihmeemmin ja noita sairaalakeikkoja on 1-2 krt kuukaudessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin tutustutaan ja voit sen jälkeen tuoda noissa tilanteissa taaperon mulle (kunhan ei ole eläimille allerginen, koska mulla on kissa ja koira) tai voin vaikka sopimuksen mukaan tulla teille. Olen mummoikäinen (58 v) , mutta vielä ilman omia lapsenlapsia. Nykypäivän lastenhoitokokemusta on siskoni lapsenlapsista (taaperoista lähtien) ja nautin pienten ihmisten seurasta. Mulla on myös aiempi sairaanhoitajan tutkinto, joten en ole ihan tyhmä asioissa, jotka liittyvät allergioihin, sairasteluihin tms. Teen etätöitä kotona ja pystyn sumplimaan työpäiväni siten, että voin tarvittaessa tehdä töitä virka-ajan ulkopuolellakin.
Voi että, miten ihana tarjous. Olet hyvä ihminen, harmi ettei pk-seudulla olla. Kaikkea hyvää sinulle!
Ap
Ap tsemppiä, täällä ihan sama tilanne, terveet eläkeläisispvanhemmat, molemmat asuu lähellä, on autot ja muut. KERTAAKAAN eivät 10v aikana mitä meillä lapsia ollut, ole auttaneet mitenkään eikä edes hädässä. Eivät edes synnytyksen sjaksi tulleet vaikka tarjosin 200e.
Syyt on ne että haljtaan elää otselle, emme voi sitoutua, olemme omat jo hoitaneet, ei kiinnosta enää, emme koe olevamme isovanhempia jne jne. Synnytin 2 nuorinta sitten yksin ilman miehen tukea kun palkattua hoitajaa ei saatu.
Mua ainakin vituttaa koska me ollaan kanssa autettu isovanhempia,muitot ja mökkitalkoot, kirjanpito ja yritysasiat, juhlien järkkääminen ym.
Nyt viimeisimmässä hätätilanteessa tuli taas luuri korvaan kun pyysettiin hädässä apua. Nyt päätin että meiltä päin apu loppui siihen. Nyt sitten MEITÄ haukutaan itsekkääksi ja välinpitämättömäksi!!!
Paskat isovanhemmat. Eivät viitsi tavata lapsia eikä niitä näy ristiäisissä, synttäreinä, jouluna.
Asumme Tampereen kupeessa. Ystäviä on, mutta työssäkäyviä. Hiekkalaatikkotutuilta en kyllä kehtaa pyytää senkään vertaa, vaikka ehkä joku rahalla voisikin.
Kysy kuule vaan niiltä hiekkalaatikkotutuilta. Ei se paljon ota jos ei annakaan. Ja jos tarjoat vastavuoroista palvelua niin saattaa kiinnostaakin. Niitä on kuitenkin yllättävän paljon, joilla ei niitä apuja ole.
Sairaalaan voi pyytää tietyn ajan, jos kertoo ettei pääse muulloin. Aina voi sovitella. Meilläkin astmahoidot onnistui niin. Samoin reuman seuranta ja verikokeet. Kokeilepa!
Jos tilanne on tosiaan tuo, että sairaalakeikkoja olisi 1-2 kuukaudessa, ja yksikään kolmesta eläkkeellä olevasta isovanhemmasta ei KOSKAAN voi auttaa (eli yhden "vuoro" olisi kerran parissa-kolmessa kuukaudessa, olettaen, ettei mies olisi enää palkattomalla), niin minä katkaisisin ainakin välit.
Mikä estää hankkimasta taaperolle päivähoitopaikkaa? Asia ratkeaisi hyvin helposti, mutta kun sitä kätevintä ratkaisua ei koskaan haluta käyttää.