Olenko itsekäs jos en lähde miehen suvun mökille juhannuksena?

Vierailija kirjoitti:

Traumaattinen lapsius estää sen vastaansanomisen ja puolistautumisen. Mun mies on muuten napakka ja rohkea mutta hän on lapsuudessaan ja hakattu. Kun ollaan appisten kanssa ja anoppi haukkuu päin näköä aivan törkeitä loukkauksia, mies on pelokas nelivuotias joka pissaa housuihin. Lapsuuden takauma, ja tuolloon en todellakaan ole rohkeutta sanoa vastaan mitään. On aivan kauhuissaan. Tunnistan tän koska muakin pahoinpideltiin ja yhä säikähdän ja pelkään isääni ( vaikka on 70v käppänä). Ei voi vaatia miestä olemaan aikuinen kun se ei pysty.

Miksi mies on väkivaltaisten vanhmpiensa kanssa tekemisissä? Hän alistuu jatkuvasti saaden myrkkyä vanhemmiltaan, eikä siten vahvistu.

Vierailija kirjoitti:

Traumaattinen lapsius estää sen vastaansanomisen ja puolistautumisen. Mun mies on muuten napakka ja rohkea mutta hän on lapsuudessaan ja hakattu. Kun ollaan appisten kanssa ja anoppi haukkuu päin näköä aivan törkeitä loukkauksia, mies on pelokas nelivuotias joka pissaa housuihin. Lapsuuden takauma, ja tuolloon en todellakaan ole rohkeutta sanoa vastaan mitään. On aivan kauhuissaan. Tunnistan tän koska muakin pahoinpideltiin ja yhä säikähdän ja pelkään isääni ( vaikka on 70v käppänä). Ei voi vaatia miestä olemaan aikuinen kun se ei pysty.

Miten sinä suhtaudut tilanteeseen, kun anoppi haukkuu törkeästi? Oletko hiljaa, jolloin tuet toimintaa vai sanotko anopille että siivoaa suunsa ja lähdette pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaattinen lapsius estää sen vastaansanomisen ja puolistautumisen. Mun mies on muuten napakka ja rohkea mutta hän on lapsuudessaan ja hakattu. Kun ollaan appisten kanssa ja anoppi haukkuu päin näköä aivan törkeitä loukkauksia, mies on pelokas nelivuotias joka pissaa housuihin. Lapsuuden takauma, ja tuolloon en todellakaan ole rohkeutta sanoa vastaan mitään. On aivan kauhuissaan. Tunnistan tän koska muakin pahoinpideltiin ja yhä säikähdän ja pelkään isääni ( vaikka on 70v käppänä). Ei voi vaatia miestä olemaan aikuinen kun se ei pysty.

Miksi mies on väkivaltaisten vanhmpiensa kanssa tekemisissä? Hän alistuu jatkuvasti saaden myrkkyä vanhemmiltaan, eikä siten vahvistu.

Niinpä, normaali ihminen ei olisi mutta mobesti kaltoinkohdeltu on ja on syyllistetty pitämään yhteyttä.

Itse sain vasta 36v ikäisenä repäistyä itseni irti kaltoinkohtelevista vanhemmistani. En vaan aiemmin uskaltanut. Mun isä on pahoinpidellyt mua AIKUISENAKIN. Siis antanut luunappia ja tukkapöllyä ja ravistellut/retuuttanut aikuista tytärtään. En uskaltanut nostaa issukkaa vaan pelosta alistuin.

Ei tätä voi edes selittää normaaleille lapsille. Itsetunto on viety ja opetettu että olet arvoton ja sua voi hakata jakiusata ja haukkua. Ei silloin osaa vaatia parempaa kun olo on arvoton. Kun ei ole minkään arvoinen on varmaan ookoo tulla hakatuksi. Näin se ajatus menee.

Nyt oon 40 ja välit ollut poikki yli 4 v ja vasta NYT näen kaiken sairaan dynamiikan lapsuusperheessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun et kerran ole mökki-ihminen, niin vietä ihmeessä  kaikki juhlasi kaupungin pauhussa,

jolloin ei tiedä onko joulu, Vappu vai Juhannus.

 Valinta on aivan sinun.

Minne se ajantaju katoaa jos ei ole viettämässä päivä tolkulla aikaa sukumökillä ilman hetkenkään rauhaa ja omaa aikaa?

Korkeintaan niin että sen ärsyyntymisen jälkeen huokasee että onneksi juhannus on ohi.

Kaikki eivät pidä siitä että ympärillä on 20 ihmistä lemmikkeineen ja omine pinttyneineen tapoineen ja aikatauluineen.

Että ei ole syytä nälviä sitä joka viettää juhannuksensa tyytyväisenä kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaattinen lapsius estää sen vastaansanomisen ja puolistautumisen. Mun mies on muuten napakka ja rohkea mutta hän on lapsuudessaan ja hakattu. Kun ollaan appisten kanssa ja anoppi haukkuu päin näköä aivan törkeitä loukkauksia, mies on pelokas nelivuotias joka pissaa housuihin. Lapsuuden takauma, ja tuolloon en todellakaan ole rohkeutta sanoa vastaan mitään. On aivan kauhuissaan. Tunnistan tän koska muakin pahoinpideltiin ja yhä säikähdän ja pelkään isääni ( vaikka on 70v käppänä). Ei voi vaatia miestä olemaan aikuinen kun se ei pysty.

Miten sinä suhtaudut tilanteeseen, kun anoppi haukkuu törkeästi? Oletko hiljaa, jolloin tuet toimintaa vai sanotko anopille että siivoaa suunsa ja lähdette pois?

Alkuun sanoin vastaan mutta mies koko että saa vielä enemmän anopin kostoa. Mies on itse pyytänyt että en puutu.

Minulle kävisi hyvin että välit poikki vaan, mutta se prosessi on miehen itse tehtävä ja vielä hän ei siihen pysty. Ei ole minun tehtävä katkaista napanuoraa vaan miehen itsensä.

Elämässä ei ole pakko kuin kuolla. Itse sanoin kerran appivanhempien mökillä, että en tule tänne enää ikinä. Ja en mennyt. Itseäni ahdisti niin paljon. Nyt on tilanne hyvä, perikunta jakanut mökit ja muut ja meidän perheellä ei ole osuutta eikä arpaa kyseiseen mökkiin.

Oikeasti, ihmisistä n. 10% on pahasti persoonallisuushäiriöisiä. Olen itse psykopaatin lapsi. Psykopaatit ja sosiopaatit ja pahat narsistit ovat oikeasti aika yleisiä. Ja ei psykopaatti ole siis kiikusilmä sarjamurhaaja vaan omaa perhettään hakkaava ja rääkkäävä, mielivaltaisesti alistava ja hyppyyttävä hullu.

Jos työpaikallasi on 300 ihmistä, siihen sakkiin mahtuu vähintään parikymmentä luonnevikahulkua. Jos sulla on sukulaisia 20-30, suihenkin sakkiin mahtuu useampi.

Suomi on PULLOLLAAN luonnevikaisia ja monessa suvussa (omassanikin) on aivan sairasta vallankäyttöä, nöyryyttämistä ja kiusaamista. Tätä ei vaan pumpulissa kasvaneet näe ja siksi huutavat aina että provo, provo.

Luonnevikaisen persoonallisuushäiriöisen lapsesta kasvaa aina vähän outo. Eheytyminen onnistuu vain jos katkoo välit, itse onnisruin sen tekemään mutta erittäin moni ei onnistu, varsinkin kun näissä suvuissa on sitä vallankäyttöä (esim ostetaan joku kallis lahja ja siihen vedoten käskytetään ja hyppyytetään seuraavat 10v). Tuosta kuviosta on vaikea riuhtaista itseään kun on itsetunto viety, alistettu, poljetty, nöyryytetty. Terveitsetuntoinen ei tuollaiseen alistu mutta luonnevikaisen lapsi on jo vauvasta asti koulutettu rooliinsa.

Olen ollut itse puolisoni kanssa 7 v yhdessä, ja viimeiset 6 volemme juhannuksrn viettäneet erillään- hän mökillä ja minä kaupungissa (en ole mökki-ihminen). Tällä ei ole ollut mitään vaikutusta avioliittoomme, yksi tai 2 päivää erillään piristää parisuhdetta!

Jotenkin erikoinen kuvio, että kaikki kiusaa ja v*ttuilee - jopa veljen uusi nainen... Sitten miehesi ei puutu asiaan mitenkään ja haluaa raahata sinua mukanaan? Voin ihan omasta kokemuksesta sanoa sen, että oma isäni oli kuin kiukutteleva kakara miestäni kohtaan ja osasi olla hyvin törkeä ilman syytä. Minä tein asialle lopun, kun sanoin, että ME ei sitten tulla enää, että saat sitten etsiä jonkun muun, jolle purat pahaa oloasi... No, hän lopulta pyysi anteeksi, kun ei tosiaan sitten menty enää ja nykyisin käyttäytyy asiallisesti, joskin viileästi.

Sinun miehesi pitää oikeasti sanoa, ettei kuuntele tuollaista, että hänen rakastaan haukutaan. Sehän on aivan järjetöntä!

Toimiva ratkaisu voisi olla, että joka toinen vuosi sinä päätät missä olette juhannuksena, ja joka toinen vuosi miehesi. Ja sitä mukaa kun lapsi kasvaa, niin otetaan hänenkin mielipide huomioon. Teiniähän ei sitten saa enää mukaan millään.

Tuolla tavoin toimimalla olette molemmat tasavertaisia päätöksen tekijöitä. Meillä tämä on toiminut hyvin. Kompromisseihin pitää kaikkien kyetä.

Ole ihan rauhassa itsekäs ja jää kotiin. Sinulla on siihen oikeus. Kiusaamista ei tarvitse mennä kestämään. Tai sitten menet ja sanot suorat sanat jos yksikin kiusaaminen tulee.

Tykkääkö lapsi mökistä?Jos ei niin keksikää jotain yhdessä...muuten anna mennä mökille.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin erikoinen kuvio, että kaikki kiusaa ja v*ttuilee - jopa veljen uusi nainen... Sitten miehesi ei puutu asiaan mitenkään ja haluaa raahata sinua mukanaan? Voin ihan omasta kokemuksesta sanoa sen, että oma isäni oli kuin kiukutteleva kakara miestäni kohtaan ja osasi olla hyvin törkeä ilman syytä. Minä tein asialle lopun, kun sanoin, että ME ei sitten tulla enää, että saat sitten etsiä jonkun muun, jolle purat pahaa oloasi... No, hän lopulta pyysi anteeksi, kun ei tosiaan sitten menty enää ja nykyisin käyttäytyy asiallisesti, joskin viileästi.

Sinun miehesi pitää oikeasti sanoa, ettei kuuntele tuollaista, että hänen rakastaan haukutaan. Sehän on aivan järjetöntä!

Mun appi on narsisti ja hänessä ei ole ikinä vikaa. Anteeksi pyytäminen on absurdi ajatuskin! Ja silloin juuri syntyy tuo hovi joka seuraa narsistia.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin erikoinen kuvio, että kaikki kiusaa ja v*ttuilee - jopa veljen uusi nainen... Sitten miehesi ei puutu asiaan mitenkään ja haluaa raahata sinua mukanaan? Voin ihan omasta kokemuksesta sanoa sen, että oma isäni oli kuin kiukutteleva kakara miestäni kohtaan ja osasi olla hyvin törkeä ilman syytä. Minä tein asialle lopun, kun sanoin, että ME ei sitten tulla enää, että saat sitten etsiä jonkun muun, jolle purat pahaa oloasi... No, hän lopulta pyysi anteeksi, kun ei tosiaan sitten menty enää ja nykyisin käyttäytyy asiallisesti, joskin viileästi.

Sinun miehesi pitää oikeasti sanoa, ettei kuuntele tuollaista, että hänen rakastaan haukutaan. Sehän on aivan järjetöntä!

Tuo veljen vaimon käyröa ei ole ollenkaan outoa. Hän nostaa omia osakkeitaan liittymällä kiusaajien klaaniin ja on ”voittajien” leirissä kiusatessaan ap:ta. Anoppilan väki tykkää kun tuli peesaava heitä miellyttävä uusi miniä. Nyt tän uuden veljen tyttöystävän tulon jälkeen ap tippui vieläkin enemmän pahnanpohjimmaiseksi arvojärjestyksessä.

Tällainen laumakiusaaminen on yleistä eikä ollenkan outoa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, ihmisistä n. 10% on pahasti persoonallisuushäiriöisiä. Olen itse psykopaatin lapsi. Psykopaatit ja sosiopaatit ja pahat narsistit ovat oikeasti aika yleisiä. Ja ei psykopaatti ole siis kiikusilmä sarjamurhaaja vaan omaa perhettään hakkaava ja rääkkäävä, mielivaltaisesti alistava ja hyppyyttävä hullu.

Jos työpaikallasi on 300 ihmistä, siihen sakkiin mahtuu vähintään parikymmentä luonnevikahulkua. Jos sulla on sukulaisia 20-30, suihenkin sakkiin mahtuu useampi.

Suomi on PULLOLLAAN luonnevikaisia ja monessa suvussa (omassanikin) on aivan sairasta vallankäyttöä, nöyryyttämistä ja kiusaamista. Tätä ei vaan pumpulissa kasvaneet näe ja siksi huutavat aina että provo, provo.

Luonnevikaisen persoonallisuushäiriöisen lapsesta kasvaa aina vähän outo. Eheytyminen onnistuu vain jos katkoo välit, itse onnisruin sen tekemään mutta erittäin moni ei onnistu, varsinkin kun näissä suvuissa on sitä vallankäyttöä (esim ostetaan joku kallis lahja ja siihen vedoten käskytetään ja hyppyytetään seuraavat 10v). Tuosta kuviosta on vaikea riuhtaista itseään kun on itsetunto viety, alistettu, poljetty, nöyryytetty. Terveitsetuntoinen ei tuollaiseen alistu mutta luonnevikaisen lapsi on jo vauvasta asti koulutettu rooliinsa.

Tämä. Vaan mistä potkupallo saa näkemystä ja oivaltaa todellisuuden? Puolisolla on iso rooli, tukeeko hän henkistä väkivaltaa vai alkaako psykiatriksi, sotamarsalkaksi, suojelijaksi tms..

Et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin erikoinen kuvio, että kaikki kiusaa ja v*ttuilee - jopa veljen uusi nainen... Sitten miehesi ei puutu asiaan mitenkään ja haluaa raahata sinua mukanaan? Voin ihan omasta kokemuksesta sanoa sen, että oma isäni oli kuin kiukutteleva kakara miestäni kohtaan ja osasi olla hyvin törkeä ilman syytä. Minä tein asialle lopun, kun sanoin, että ME ei sitten tulla enää, että saat sitten etsiä jonkun muun, jolle purat pahaa oloasi... No, hän lopulta pyysi anteeksi, kun ei tosiaan sitten menty enää ja nykyisin käyttäytyy asiallisesti, joskin viileästi.

Sinun miehesi pitää oikeasti sanoa, ettei kuuntele tuollaista, että hänen rakastaan haukutaan. Sehän on aivan järjetöntä!

Mun appi on narsisti ja hänessä ei ole ikinä vikaa. Anteeksi pyytäminen on absurdi ajatuskin! Ja silloin juuri syntyy tuo hovi joka seuraa narsistia.

Sama, narsistin lapsi tässä myös ja narsisti ei IKINÄ myöntäisi virhettä saati pyytöis anteeksi. Jos olis hypoteettisesti niin että isä kiusaisi miestäni ja minä puolustaisin, niin narskupaska kostaisi sen mulle verisesti ja ottaisi minut ykkösvihollisekseeb. Ns, normaalien vanhempien toimintaohjeet EIVÄT TOIMI luonnevikaisten kanssa. Ne eivät pysty mihinkään itseanalyysiin saati vastuunottoon omista teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin erikoinen kuvio, että kaikki kiusaa ja v*ttuilee - jopa veljen uusi nainen... Sitten miehesi ei puutu asiaan mitenkään ja haluaa raahata sinua mukanaan? Voin ihan omasta kokemuksesta sanoa sen, että oma isäni oli kuin kiukutteleva kakara miestäni kohtaan ja osasi olla hyvin törkeä ilman syytä. Minä tein asialle lopun, kun sanoin, että ME ei sitten tulla enää, että saat sitten etsiä jonkun muun, jolle purat pahaa oloasi... No, hän lopulta pyysi anteeksi, kun ei tosiaan sitten menty enää ja nykyisin käyttäytyy asiallisesti, joskin viileästi.

Sinun miehesi pitää oikeasti sanoa, ettei kuuntele tuollaista, että hänen rakastaan haukutaan. Sehän on aivan järjetöntä!

Tuo veljen vaimon käyröa ei ole ollenkaan outoa. Hän nostaa omia osakkeitaan liittymällä kiusaajien klaaniin ja on ”voittajien” leirissä kiusatessaan ap:ta. Anoppilan väki tykkää kun tuli peesaava heitä miellyttävä uusi miniä. Nyt tän uuden veljen tyttöystävän tulon jälkeen ap tippui vieläkin enemmän pahnanpohjimmaiseksi arvojärjestyksessä.

Tällainen laumakiusaaminen on yleistä eikä ollenkan outoa.

Narsistista, sairasta käytöstä se on! Kun kiusatuin ei enää tule kiusattavaksi, klaani siirtyy seuraavaan uhriin.

Otsikon kysymykseen sanon suoran vastauksen: Olet terveellä tavalla itsekäs, jos et lähde juhannuksena miehesi sukulaisten kiusattavaksi.

Käske vielä miehesi kertoa sukulaisilleen sellaisia terveisiä, että sinä jäit kotiin, koska et halua kuunnella heidän v*****luaan. Silloin heillä on mahdollisuus oppia, että jos haluavat sinut kemuihinsa, käyttäytyvät sinua kohtaan asiallisesti.

Apn MIES tarvitsisi terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon kysymykseen sanon suoran vastauksen: Olet terveellä tavalla itsekäs, jos et lähde juhannuksena miehesi sukulaisten kiusattavaksi.

Käske vielä miehesi kertoa sukulaisilleen sellaisia terveisiä, että sinä jäit kotiin, koska et halua kuunnella heidän v*****luaan. Silloin heillä on mahdollisuus oppia, että jos haluavat sinut kemuihinsa, käyttäytyvät sinua kohtaan asiallisesti.

Heh heh, katsos kun nämä tällaiset EIVÄT OPI vaan lisäävät vain kiusaamistaan. Jos niille sanoo asiasta niin kääntävät sen kiusatun viaksi ja kostavat sen.