Olenko itsekäs jos en lähde miehen suvun mökille juhannuksena?

Mieshän se on itsekäs, jos juhannus pitää aina viettää hänen tavallaan. Parisuhteessa voi vuorotella tai sopia, että molemmat viettävät juhlapyhät tahollaan. Toki jälkimmäisessä on aina se kysymys, kumman kanssa lapsi on. Jos oman mieheni sukulaiset kohtelisivat minua noin, mies ei suostuisi todellakaan viettämään juhannusta heidän kanssaan.

Minä en ole ikinä viettänyt jouluja tai juhannuksia oman suvun, kun kotoa muutin pois tai miehen suvun kanssa samassa läjässä, niin että ihme lauma sieluja ihmiset kun siitä tulee kamala ongelma jos ei mene siihen laumaan mukaan vaikka itkua vääntäen. Miten voi noin veikeeta elämä olla teillä. IHMETTELEN!

Viihdyn yksinkin kotona jos mies haluaisi mennä sukuloimaan mutta ei hänkään ole välittänyt mistään suku kokoontumisista ja enkä ole juhannusta ikinä mieltänyt miksikään sukujuhlaksi vaan ainoastaan joulun. Minä en ihanaa omaa rauhaani juhla pyhinä vaihtaisi levottomaan ja meteliseen mökki juhannukseen missä kersat huutavat tramboliinilla ja jokainen mesoo yhteen ääneen, kamalassa kolhoosissa. 

Eikö mies huomaa vanhempiensa ja sisarustensa ikävää käyttäytymistä sinua kohtaan? Meillä huomasi kyllä äitinsä jatkuvan nälvimisen, mutta piti sitä normaalina, kun äitinsä on "aina ollut hankala". Pari kertaa olen viettänyt hänen sukulaistensa kanssa juhlapyhiä, mutta en enää ikinä. En vaan jaksa olla lähinnä miehen äidin sylkykuppina, eikä se ole meidän lapsillekaan tervettä nähdä, että heidän äitinsä alistuu henkiseen väkivaltaan. Ja jos sille anopille sanoo vastaan, niin siitähän vasta teatteri syntyy, kun toinen marttyyrinä vääntelee naamaansa edes yhden kyyneleen toivossa, kun häntä nyt taas on ymmärretty väärin. Ei kiitos. Onneksi mies ei hirveästi kaipaile sukulaisiaan....

ei todellakaan kuulosta iloiselta juhannusjuhlalta.

Itse en menisi minnekään, missä en tunne oloani tervetulleeksi. Jos kyseessä on lauma aikuisia kiusaajia, säästäisin itseni kaikelta negatiivisilta fiiliksiltä sekä stessiltä. 

Oma mielenrauha on 100x tärkeämpi kuin "perinteet" tai muiden miellyttäminen. 

Jos miehesi ei tajua jättää tätä perheen juhannusjuhlaa väliin, hän on sokea ja hänenkin olisi aika muuttaa ajatusmaailmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eroa hyvä ihminen, kun siltä kerta tuntuu.

Suomessa on paljon yksinäisiä sinkkuja, jotka jopa maksaisivat siitä, että keskikesän kesän kauneimman juhlan,   Juhannuksen, voisi viettää maaseudulla, mökillä.

Kyllä eonneelle miehellesi seuraa löytyy, aivan varmasti.

Sinä sen sijaan, saattasi titse joutua viettämään kaikki juhlapyhäsi yksin ja silloin tällöin lapsesi kanssa.

Olet kurja valittaja, samanmoisesta en ole koskaan aikaisemmin kuullut.

Jokainen kiusattu tai ylipäätään perusfiksu ihminen tietää, että on parempi olla rauhassa ja yksin, kuin kiusattuna, seurassa, mutta kuitenkin yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs, jos et lähde.

Joskus ja jopa useinkin, ihmisen täytyy toimia ja tehdå asioita, niissäkin ympyröissä, jotka ovat kaukana omista mieltymyksistä.  Sellaista elämä  vain on:

 Tokihan voi varata juhlapyhät joskus, vain ja ainoastaan omalle perheelle ja omalle parisuhteelle, eikä muut voi sitä kieltää, vaikka arvostelua tuleekin.

Suhteessa jommalla kummalla on aina läheisempi side sukuunsa, kuin toisella, sitäkin kunnioittasin ja olen kunnioittanutkin.  On myös sanottu, että jokaisessa parisuhteessa, aina toinen rakastaa toista, paljon enemmän kuin toinen.

ELämä on täynnä valintoja, jokaisen tulee itse päättää valintsa, parisuhteessa ne pitäisi tehdä yhdessä,

mutta näin ei valitettavasti aina käy.

No ei todellakaan tarvitse kenenkään alistua kiusaamiseen ja mennä v**uilua kuuntelemaan! 

Ihmetyttää kommentit, että ap on itsekäs ja muiden mieliksi pitää joskus tehdä ja unohtaa omat halut. Siis kysyn vaan, että millä perusteella noista ap:n kuvailuista tulee mieleen, että ap sinne mökille halutaan? Jatkuva nälviminen ei vaikuta lainkaan siltä, että ap:n seuraa arvostetaan. Ja mikä ihme siinä onkin, että aikuinen äijä on niin kiinni vanhemmissaan vielä, ettei yhtäkään juhannusta voisi viettää muualla. Todellakaan ei kannata lähteä mökille pilaamaan omaa juhannustaan tuollaisten urpojen takia. Jos mies on yhtään fiksu, jättää hänkin menemättä ja tukee puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kommentit, että ap on itsekäs ja muiden mieliksi pitää joskus tehdä ja unohtaa omat halut. Siis kysyn vaan, että millä perusteella noista ap:n kuvailuista tulee mieleen, että ap sinne mökille halutaan? Jatkuva nälviminen ei vaikuta lainkaan siltä, että ap:n seuraa arvostetaan. Ja mikä ihme siinä onkin, että aikuinen äijä on niin kiinni vanhemmissaan vielä, ettei yhtäkään juhannusta voisi viettää muualla. Todellakaan ei kannata lähteä mökille pilaamaan omaa juhannustaan tuollaisten urpojen takia. Jos mies on yhtään fiksu, jättää hänkin menemättä ja tukee puolisoaan.

Mun miehen vanhemmat nälvivät, vittuilevat ja haukkuvat kun olemme siellä. Käyntimme jälkeen minut haukutaan selän takana kaikille.

Sitten kuitenkin koko ajan itketään sinne. Ja taas sama homma.

Miten ap:n mieheen tuolla suvun mökillä suhtaudutaan?

Onkohan niin, että tuo ap:n rooli on ikään kuin periytynyt mieheltään? Eli jo tähän mieheen on aina lapsuudenperheensä toimesta suhtauduttu lievästi alentuvasti, vitsaillen, v**tuillen?

Lapsuudenperheissähän on eri roolit eri henkilöillä. Joku lapsista voi olla perheen pelle (se kelle naljaillaan muka hyväntahtoisesti), joku on perheen vauva (se ketä hyysätään ja palvellaan), joku omissa oloissaan viihtyvä erakko jne.

Kun tällainen lapsi aikuisena sitten pariutuu (tai vaikkapa saa lapsia), ne roolit helposti periytyvät näille uusille sukuun tulleille. Sairasta joo, mutta tyypillistä. Tuossa tilanteessa se mies & perheensä ei välttämättä tajua toiminnassa mitään väärää (kun ovat tottuneet siihen aina, siitä on tullut heille normi), mutta ulkopuolelta tullut tajuaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te otatte puolisoksi miehen, jonka suku on persiistä? 😂😏

Koska harvoin on tarjolla täydellisiä ihmisiä, saatika valittavaksi asti.

Kuka on puhunut täydellisestä ihmisestä. Sellaista ei ole olemassakaan.

Te kaivatte esiin surkeista surkeimman suvun, eivätkä hälytyskellot soi seurusteluaikana, sitä ihmettelen.

Kyllä minulle puolison valintaan vaikutti myös hänen kotiolonsa, halusin, että tulevilla yhteisillä lapsillamme on fiksut isovanhemmat.

Niitä fiksuja kyllä löytyy, osoittaa laaja ystävä- ja tuttavapiiriin, kenelläkään ei ole appivanhempinaan moukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteet olisivat paljon helpompia jos ei olisi sukulaisia. Itse vasta 20 vuoden jälkeen opin ja rohkenin viettämään monet juhlat erillään miehestä ja hänen suvustaan. Toki osan juhlista vietän heidän kanssaan ja muutenkin kyläilemme, mutta nyt voin hyvin jäädä kotiin tai mennä omien sukulaisteni luokse, olisinpa uskaltanut jo nuorempana tehdä tämän päätöksen. Ei parinkaan tarvitse aina kulkea yhtä matkaa.

Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä viisi vuotta mutta emme ole viettäneet yhdessä yhtäkään joulua. Juhannuksen kerran (ulkomaanmatkalla). Molemmilla on vanhoja lähiomaisia, joiden luona ollaan joulut tahoillamme ja juhannus taas ei ole tärkeä. Tänä vuonna olen itse silloin matkoilla, puoliso menee varmaan joko sukulaisilleen tai kaverilleen.

Elämäon aivan liian lyhyt tuhlattavaksi toisen sukulaisten luo tehtäviin pakkovierailuihin.

N50+

Nämä ovat makuasioita, pitää vaan löytää se tapa joka on kaikille osapuolille ok.

Itse taas en haluaisi parisuhdetta jossa jäisin aina kakkoseksi puolison sukulaisille. Tämä ”kakkoseksi” tietysti sen vuoksi, että itse haluan viettää pyhät mieheni kanssa, en kenenkään sukulaisten ympäröimänä vaikka välit molempiin suuntiin onkin ihan hyvät.

Minun lähiomaiseni on siinä iässä ja tilanteessa, ettei yksikään joulu enää ole itsestäänselvyys (sikäli kuin se kenellekään on, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan) ja siksi valitsen viettää jouluni hänen kanssaan. Ihan samalla tavalla ajattelee puolisoni omista sukulaisistaan enkä siis todellakaan koe jääväni kakkoseksi, vaikka hänkin valitsee viettää joulun heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten ap:n mieheen tuolla suvun mökillä suhtaudutaan?

Onkohan niin, että tuo ap:n rooli on ikään kuin periytynyt mieheltään? Eli jo tähän mieheen on aina lapsuudenperheensä toimesta suhtauduttu lievästi alentuvasti, vitsaillen, v**tuillen?

Lapsuudenperheissähän on eri roolit eri henkilöillä. Joku lapsista voi olla perheen pelle (se kelle naljaillaan muka hyväntahtoisesti), joku on perheen vauva (se ketä hyysätään ja palvellaan), joku omissa oloissaan viihtyvä erakko jne.

Kun tällainen lapsi aikuisena sitten pariutuu (tai vaikkapa saa lapsia), ne roolit helposti periytyvät näille uusille sukuun tulleille. Sairasta joo, mutta tyypillistä. Tuossa tilanteessa se mies & perheensä ei välttämättä tajua toiminnassa mitään väärää (kun ovat tottuneet siihen aina, siitä on tullut heille normi), mutta ulkopuolelta tullut tajuaa.

Minun mieheni on ainoa tuosta roskasakista ylös noussut. Hänestä halutaan hyötyä.

Minulle sitten vittuillaan kun ei kestetä että joku on fiksumpi ja parempi kuin itse on.

68

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te otatte puolisoksi miehen, jonka suku on persiistä? 😂😏

Jospa se mies on ihan täyspäinen? Mikä pakko se on puolison suvun kanssa nyhjätä jos ovat luonnevikaisia, kumpikin viettäkööt "perhejuhlaa" tahoillaan.

No ei kyllä Apn mies vaikuta täysipäiselle, sellainen nimittäin puuttuu vanhempansa käytökseen.

Toisekseen kyllä isovanhemmat, kun osaa valita fiksut sellaiset, on iso voimavara ainakin lapsiperheelle.

Meillä ovat molemmat isovanhemmat olleet apuna lastenhoidossa, vieneet lapsia reissuun koti- ja ulkomaille, ostaneet harrastustarvikkeita, kustantaneet ajokortit, ostaneet opiskelija-ajalle asunnot, joissa nuoret ovat asuneet edullisesti.

Hyvät suhteet isovanhempiin ovat yhä edelleen tärkeitä lapsillemme,p itävät heihin tiiviisti yhteyttä.

Eli fiksusti kannattaa valita.

Itsellä myös ”vääränlaiset kukat” -anoppi. Yhden kerran ehti sanoa noin, joten jätin jatkossa kukat ostamatta. Henkilönä hän on alusta asti ollut sellainen mököttävä möläyttelijä: pitkiä aikoja sanomatta mitään - ei saa mitään kontaktia vaikka kuinka yrittää. Ajattelin ensin että hän oli minulle jostakin vihainen. Nyt uskon että hän vain on tuollainen ja nauttii siitä, kun muut joutuvat arvailemaan että mikä on.

Kun tarpeeksi monta kertaa tulee eri tavoin torjutuksi, oppii kyllä. En enää ”tyrkytä” ystävällisyyttäni kun sitä ei kerran haluta. Nyt anoppi jo yli 80 ja vissiin yksinäinen. On yksinäisyytensä kuitenkin itse valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs, jos et lähde.

Joskus ja jopa useinkin, ihmisen täytyy toimia ja tehdå asioita, niissäkin ympyröissä, jotka ovat kaukana omista mieltymyksistä.  Sellaista elämä  vain on:

 Tokihan voi varata juhlapyhät joskus, vain ja ainoastaan omalle perheelle ja omalle parisuhteelle, eikä muut voi sitä kieltää, vaikka arvostelua tuleekin.

Suhteessa jommalla kummalla on aina läheisempi side sukuunsa, kuin toisella, sitäkin kunnioittasin ja olen kunnioittanutkin.  On myös sanottu, että jokaisessa parisuhteessa, aina toinen rakastaa toista, paljon enemmän kuin toinen.

ELämä on täynnä valintoja, jokaisen tulee itse päättää valintsa, parisuhteessa ne pitäisi tehdä yhdessä,

mutta näin ei valitettavasti aina käy.

Mitä ihmettä sä selität?

Ei riitä, että on näitä jotka ei osaa irrottautua vanhemmistaan edes perheen perustamisen jälkeen, soppaan kun lisätään vielä ne vanhemmat / appivanhemmat jotka mököttää jollei heidän kanssaan vietetä joka joulua ja juhannusta.

Vierailija kirjoitti:

Miten ap:n mieheen tuolla suvun mökillä suhtaudutaan?

Onkohan niin, että tuo ap:n rooli on ikään kuin periytynyt mieheltään? Eli jo tähän mieheen on aina lapsuudenperheensä toimesta suhtauduttu lievästi alentuvasti, vitsaillen, v**tuillen?

Lapsuudenperheissähän on eri roolit eri henkilöillä. Joku lapsista voi olla perheen pelle (se kelle naljaillaan muka hyväntahtoisesti), joku on perheen vauva (se ketä hyysätään ja palvellaan), joku omissa oloissaan viihtyvä erakko jne.

Kun tällainen lapsi aikuisena sitten pariutuu (tai vaikkapa saa lapsia), ne roolit helposti periytyvät näille uusille sukuun tulleille. Sairasta joo, mutta tyypillistä. Tuossa tilanteessa se mies & perheensä ei välttämättä tajua toiminnassa mitään väärää (kun ovat tottuneet siihen aina, siitä on tullut heille normi), mutta ulkopuolelta tullut tajuaa.

Viittaa narsistiperheen rooleihin. Lapset on roolitettu kultalapseen, syntipukkiin ja näkymättömään. Heidän puolisoitaan ja lapsiaan kohdellaan samoin kuin heitäkin sukuperheen sisällä, narsistivanhemman johdolla.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä myös ”vääränlaiset kukat” -anoppi. Yhden kerran ehti sanoa noin, joten jätin jatkossa kukat ostamatta. Henkilönä hän on alusta asti ollut sellainen mököttävä möläyttelijä: pitkiä aikoja sanomatta mitään - ei saa mitään kontaktia vaikka kuinka yrittää. Ajattelin ensin että hän oli minulle jostakin vihainen. Nyt uskon että hän vain on tuollainen ja nauttii siitä, kun muut joutuvat arvailemaan että mikä on.

Kun tarpeeksi monta kertaa tulee eri tavoin torjutuksi, oppii kyllä. En enää ”tyrkytä” ystävällisyyttäni kun sitä ei kerran haluta. Nyt anoppi jo yli 80 ja vissiin yksinäinen. On yksinäisyytensä kuitenkin itse valinnut.

Minä olen kasvissyöjä. Anoppini kieltäytyi siksi syömästä meillä. Hirvittävän mekkalan kanssa piti etsiä hänelle kelpaava ravintola. Jossa hän sitten tuntien kiukuttelun päätteeksi söi munakkaan.

Tulivat yllätysvierailulle, appi haukkui minut tyhmäksi ja sen jälkeen tämä ravintolaepisodi.

Sen jälkeen en enää tarjonnut hänelle ruokaa kotonani, vaan poikansa vei aina ravintolaan. Tästä anoppi pillastui miten tuhlaan oojan rahat kun ”aina syömme ulkona”.

Että tällaisia mukavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on mun nähdäkseni kaksi vaihtoehtoa:

1) Miehen perhe ei jostakin syystä pidä sinusta. Ehkä olet ihmisenä erilaisempi kuin he ovat tottuneet, he itsekin saattavat jännittää tapaamisiasi ja siksi ”töksäyttelevät” typeryyksiä: esim se oudolta kuulostava kukkajuttu, tai ehkä ne kukat olivat jotakin erikoista lajiketta jota anoppi ei osannut hoitaa oikein?

Kuulostavat omituisilta tyypeiltä ja teillä ei vaan ”klikkaa”. Ehkä hekin suorastaan toivovat ettet menisi mökille: voi olla kaikille osapuolille paras ratkaisu että alat tekemään terveen itsekkäästi omia ratkaisujasi!

2) Liioittelet kiusaamiskokemuksiasi, sekä nyt että nuoruudessasi tapahtuneita.

On olemassa ihmisiä, joita ”aina kiusataan kaikkialla”, siis heidän itsensä mielestä. He kokevat ja näkevät kiusaamista ja väärinkohtelua kaikkialla.

Tilanteet ja ihmiset muuttuvat ja vaihtuvat, mutta subjektiivinen kiusaamiskokemus on ja pysyy, ikuisesti. Herkkänahkaisuus, arkuus, uhriutuminen, oman roolinsa tiedostamattomuus, huono itsetunto ja sen aiheuttamat ongelmat...

3) ovat sivistymättömiä juntteja joilla ei ole itsetuntoa.

Siksi eivät ymmärrä mitään erilaista, eivät osaa käyttäytyä ja purkavat alemmuudentuntonsa vittuiluun.

Minulle vittuiltiin aivan kaikesta aivan koko ajan, mutta juntit työttömät vävynvätykset sai aina olla rauhassa.

T. Akateeminen helsinkiläinen miniä jolla tuollaiset appivanhemmat Savokainuussa

Mulla AIVAN sama juttu. Appikset ja käly kouluttamatonta et sakkia, siis vain kansakoulu käyty (en edes tajua miten tuo voi olla mahdollista), anoppi ollut ikänsä kotirouva eikä päivääkään töissä (puuttuu sosiaaliset taidot kokonaan ja laukoo vain sammakkoja suustaan).

Inhoavat yli kaiken akateemisia ja hirveä herraviha (herra on heidän mielestään siis jo joku korkeasti koulutettu asiantuntija).

Pojasta tuli akateeminen, inhoavat ja kadehtivat, ja minulla miniällä lisurinpaperit, inhoavat vielä enemmämn.

Työtön juoppo vävy jolla rikostuomioita on kyllä mieluisa. Anoppi oli miehelle marissut että miksei ottanut samankaltaista miniää kuin siskonsa on (työtön, lihava, mt-ongelma, kouluttamaton) koska silloin olis voinut tuollaisen miniän hyväksyä. Nyt ei voi. Mikä miniä se sellainen on joka on miesfirmassa teknologiajohtajana eikä lue juorulehtiä, pthyi!

T. Akateeminen sorsittu miniä jota sirsittiin jo ENNEN kuin appikset oli mua edes nähneetkään

Ap täällä taas! Sain vihdoin luettua kaikki kommentit. Tässäpä hiukan tilannepäivitystä.

Juteltiin aamulla kunnolla tilanteesta. Tuntuu että ensimmäisen kerran osasin oikeasti antaa kaikkien negatiivisten tunteiden tulla ulos. Taisin jopa korottaa ääntäni, mitä ei oikeasti tapahdu ikinä. Mies oli aidosti pahoillaan, sanoi ettei ole tainnut ennen oikeasti ymmärtää miten pahan olon sukunsa on saanut minulle. Jotkut täällä hiukan kyseenalaistivat miehenikin järkeä, ja ymmärrän sen, mutta ei hän ole paha tai huono mies. Kohtelee minua yleisesti ottaen ihanasti ja on loistava isä. Hänellä vaan on sama tapa kuin minulla, ohittaa mahdolliset konfliktitilanteet olankohautuksella. Mutta nyt mitä juhannukseen tulee, mies haluaa lähteä minun ja lapsen kanssa äidilleni. Ja aikoo soittaa isälleen tänään ja kertoa selkeästi syyt miksi emme tule.

Tiedän että osa kommentoijista kyseenalaisti senkin että miksi kaikki pitää tehdä yhdessä, mutta ei asia ole ihan niinkään. Teemme paljonkin asioita erillään ja miehellä on työ joka pakottaa reissaamaan paljon, eli mielellämme vietämme juhlapyhiä yhdessä.