Olenko itsekäs jos en lähde miehen suvun mökille juhannuksena?
Tilanne on siis seuraava; olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja nämä kaikki juhannukset vietetty miehen suvun mökillä. On ikään kuin perinne. No, itse en ole mökki-ihminen ollenkaan, mutta olen miehen mieliksi lähtenyt joka kerta kun eipä minulla ole parempiakaan ideoita ollut enkä ole halunnut ns. heittäytyä hankalaksi kun mies aina odottaa mökkijuhannusta.
Välini miehen perheeseen ovat aina olleet viileät. En haluaisi sitä, mutta jostain syystä minun naamani on v*tuttanut heitä koko tämän 7 vuotta, ihan alusta asti. Aluksi yritin lähentyä heidän kanssaan, nyt en enää jaksa olla muuta kuin peruskohtelias. Tänä vuonna tilanne on pahentunut. Miehen veli alkoi alkuvuodesta seurustelemaan erään naisen kanssa, jonka tunnen lapsuudesta asti. Välimme eivät ole ikinä olleet hyvät, hän kiusasi minua koulussa ja jatkoi sitä vielä jopa pitkälle lukioajan. Suoraansanottuna tämä nainen ahdistaa minua älyttömästi. :( Hän on kai puhunut minusta miehen perheelle, koska nykyään miehen perheenjäsenetkin avoimesti v*ttuilevat minulle, heti kun teen pienenkin "mokan", esim. ostan vaikka vääränlaisia kukkia kylään mennessämme. Jotain ihan pientäkin mistä saa väännettyä kiusaa. Jos mennään käymään niin miehen siskot ja miehen veljen tyttöystävä ei puhu mulle sanaakaan. Suurinpiirtein hiljenevät kun astun huoneeseen. Tänään mies puhui isänsä kanssa puhelimessa, ja nukkumajärjestyksestä puhuttaessa isänsä oli todennut että "*minun nimeni* voi nukkua vaikka yksin ullakolla." Tuollaisia pieniä kuitteja ihan koko ajan. Mies toteaa noihin vaan vanhemmilleen jotain tyyliin "Noniin lopeta jo".
Yritin viimeksi tänään sanoa miehelle, etten haluaisi tulla tänä vuonna mukaan juhannuksenviettoon, että jos hän menisi kahdestaan lapsemme kanssa, mutta miehen kommentti oli vain että kaikki kuvittelemani kiusa on vitsiä ja että olen itsekäs jos en osallistu perhejuhlaan. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? En valehtele, erokin on käynyt mielessä sillä en vaan kertakaikkiaan jaksa nähdä noita ihmisiä. :( Anteeksi pitkä ja sekava teksti. En jotenkin osaa puhua tästä tilanteesta ystävilleni. Pakko purkautua johonkin..
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te otatte puolisoksi miehen, jonka suku on persiistä? 😂😏
Koska harvoin on tarjolla täydellisiä ihmisiä, saatika valittavaksi asti.
Kuka on puhunut täydellisestä ihmisestä. Sellaista ei ole olemassakaan.
Te kaivatte esiin surkeista surkeimman suvun, eivätkä hälytyskellot soi seurusteluaikana, sitä ihmettelen.
Kyllä minulle puolison valintaan vaikutti myös hänen kotiolonsa, halusin, että tulevilla yhteisillä lapsillamme on fiksut isovanhemmat.
Niitä fiksuja kyllä löytyy, osoittaa laaja ystävä- ja tuttavapiiriin, kenelläkään ei ole appivanhempinaan moukkia.
Olitkin fiksu, minä en tajunnut olla. Huomasin kyllä heti että muehen vanhemmat todella ilkeitä ja tylyjä ja pahansuopia, mutta oma lapsuudenkoti oli vähän samalainen ja ajattelin että ei noiden kanssa nyt niin tarvi olla tekemisissä kun kahdestaan pärjätään ja lapsia ei ole tulossa meille.
No sittemmin saimme kolme lasta ja nyt meillä ei ole ollenkaan ksovanhempia. Molempien vanhemmat on elossa kyllä mutta ovat edelleen tylyjä ja välinpitämättömiä, ilkeitä ja pahansuopia. Eivät välitä perheestämme yhtään.
TODELLAKIN olisin valinnut eri lailla silloin jos olisin tajunnut. Mutta tyhmä olin enkä ymmärtnyt ja nyt on myöhäistä.
Kannattaa AINA tarkistaa kimppanin vanhemmat jo kättelyssä ja jos ovat perseestä niin suhde poikki vaan.
Välillä on hyvä rikkoa kaavaa ja tavata omiakin sukulaisia. Toiset voivat olla näreissään, kun ovat tottuneet juhlapyhien järjestelyyn, mutta sinne mennään, minne on oikeasti tervetullut.
Ja sen halusin vielä sanoa uudemman kerran että KIITOS! Ei uskoisi että anonyymipalstasta voisi oikeasti olla näin iso apu. Hetken mielijohteesta kirjoitin, ja onneksi kirjoitinkin. Kai jokaisella tulee se raja vastaan joskus, myös meillä "liian kilteillä" ihmisillä. Minun rajani tuli nyt. Ja siihen ehdottomasti auttoi nämä kannustavat kommentit, vaikka ollaan kaikki täällä tuntemattomia toisillemme.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas! Sain vihdoin luettua kaikki kommentit. Tässäpä hiukan tilannepäivitystä.
Juteltiin aamulla kunnolla tilanteesta. Tuntuu että ensimmäisen kerran osasin oikeasti antaa kaikkien negatiivisten tunteiden tulla ulos. Taisin jopa korottaa ääntäni, mitä ei oikeasti tapahdu ikinä. Mies oli aidosti pahoillaan, sanoi ettei ole tainnut ennen oikeasti ymmärtää miten pahan olon sukunsa on saanut minulle. Jotkut täällä hiukan kyseenalaistivat miehenikin järkeä, ja ymmärrän sen, mutta ei hän ole paha tai huono mies. Kohtelee minua yleisesti ottaen ihanasti ja on loistava isä. Hänellä vaan on sama tapa kuin minulla, ohittaa mahdolliset konfliktitilanteet olankohautuksella. Mutta nyt mitä juhannukseen tulee, mies haluaa lähteä minun ja lapsen kanssa äidilleni. Ja aikoo soittaa isälleen tänään ja kertoa selkeästi syyt miksi emme tule.
Tiedän että osa kommentoijista kyseenalaisti senkin että miksi kaikki pitää tehdä yhdessä, mutta ei asia ole ihan niinkään. Teemme paljonkin asioita erillään ja miehellä on työ joka pakottaa reissaamaan paljon, eli mielellämme vietämme juhlapyhiä yhdessä.
Hyvä ap, pidit pintasi! Viettäkää leppoisa juhannus!
Halusin vain kommentoida sitä että älä nyt luule ja odota että miehen puhelu vanhemmilleen muuttaa mitään. Teille todennäköisesti nauretaan selän takana ja teitä pilkataan suvun juhannuksena ”herkkähipiäisiksi”. Mulle on käynyt juuri samoin ja mies muös soitti vanhemmilleen. Se soitto vaan PAHENSI tilannetta ja lisäsi appisten vittuilua, eli jatkossa vittuiltiin sot tuosta mielen pahoittumisesta esim ”nyt olis sauna valmiina, voisitte mennä saunaan ELLETTE nyt siitä hirveästi mieltänne pahoita ja loukkaannu (vittuilunaurua)”.
Eli mikään tuskin muuttuu. Mutta sentään miehesi on puolellasi. Jos mökkeily tärkeää alkakaa katsella omaa mökkiä tai vuokratkaa sellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas! Sain vihdoin luettua kaikki kommentit. Tässäpä hiukan tilannepäivitystä.
Juteltiin aamulla kunnolla tilanteesta. Tuntuu että ensimmäisen kerran osasin oikeasti antaa kaikkien negatiivisten tunteiden tulla ulos. Taisin jopa korottaa ääntäni, mitä ei oikeasti tapahdu ikinä. Mies oli aidosti pahoillaan, sanoi ettei ole tainnut ennen oikeasti ymmärtää miten pahan olon sukunsa on saanut minulle. Jotkut täällä hiukan kyseenalaistivat miehenikin järkeä, ja ymmärrän sen, mutta ei hän ole paha tai huono mies. Kohtelee minua yleisesti ottaen ihanasti ja on loistava isä. Hänellä vaan on sama tapa kuin minulla, ohittaa mahdolliset konfliktitilanteet olankohautuksella. Mutta nyt mitä juhannukseen tulee, mies haluaa lähteä minun ja lapsen kanssa äidilleni. Ja aikoo soittaa isälleen tänään ja kertoa selkeästi syyt miksi emme tule.
Tiedän että osa kommentoijista kyseenalaisti senkin että miksi kaikki pitää tehdä yhdessä, mutta ei asia ole ihan niinkään. Teemme paljonkin asioita erillään ja miehellä on työ joka pakottaa reissaamaan paljon, eli mielellämme vietämme juhlapyhiä yhdessä.
Hienoa! Toivottavasti mies pysyy kannassaan. Juuri tälläiset tilanteet ovat yksi niistä jolloin parisuhdetta punnitaan, onko kumppani tukena vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas! Sain vihdoin luettua kaikki kommentit. Tässäpä hiukan tilannepäivitystä.
Juteltiin aamulla kunnolla tilanteesta. Tuntuu että ensimmäisen kerran osasin oikeasti antaa kaikkien negatiivisten tunteiden tulla ulos. Taisin jopa korottaa ääntäni, mitä ei oikeasti tapahdu ikinä. Mies oli aidosti pahoillaan, sanoi ettei ole tainnut ennen oikeasti ymmärtää miten pahan olon sukunsa on saanut minulle. Jotkut täällä hiukan kyseenalaistivat miehenikin järkeä, ja ymmärrän sen, mutta ei hän ole paha tai huono mies. Kohtelee minua yleisesti ottaen ihanasti ja on loistava isä. Hänellä vaan on sama tapa kuin minulla, ohittaa mahdolliset konfliktitilanteet olankohautuksella. Mutta nyt mitä juhannukseen tulee, mies haluaa lähteä minun ja lapsen kanssa äidilleni. Ja aikoo soittaa isälleen tänään ja kertoa selkeästi syyt miksi emme tule.
Tiedän että osa kommentoijista kyseenalaisti senkin että miksi kaikki pitää tehdä yhdessä, mutta ei asia ole ihan niinkään. Teemme paljonkin asioita erillään ja miehellä on työ joka pakottaa reissaamaan paljon, eli mielellämme vietämme juhlapyhiä yhdessä.
Hyvä ap, pidit pintasi! Viettäkää leppoisa juhannus!
Halusin vain kommentoida sitä että älä nyt luule ja odota että miehen puhelu vanhemmilleen muuttaa mitään. Teille todennäköisesti nauretaan selän takana ja teitä pilkataan suvun juhannuksena ”herkkähipiäisiksi”. Mulle on käynyt juuri samoin ja mies muös soitti vanhemmilleen. Se soitto vaan PAHENSI tilannetta ja lisäsi appisten vittuilua, eli jatkossa vittuiltiin sot tuosta mielen pahoittumisesta esim ”nyt olis sauna valmiina, voisitte mennä saunaan ELLETTE nyt siitä hirveästi mieltänne pahoita ja loukkaannu (vittuilunaurua)”.
Eli mikään tuskin muuttuu. Mutta sentään miehesi on puolellasi. Jos mökkeily tärkeää alkakaa katsella omaa mökkiä tai vuokratkaa sellinen.
Hyvin mahdollista että pilkataan, enkä minä jaksakkaan odottaa että puhelu sinänsä muuttaisi mitään. Kunhan vain saavat tiedoksi että v*ttuilullaan on ollut vaikutusta, ja negatiivista sellaista. Kun nyt jopa heidän poikansa ei halua lähteä mökille enää, tiedän että pettyvät pahasti kun hän ei tule. Tai lapsemme.
Siinähän pilkkaavat sitten, pääasia että minun ei tarvitse sitä olla kuuntelemassa paikan päällä. Huh helpotusta!
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas! Sain vihdoin luettua kaikki kommentit. Tässäpä hiukan tilannepäivitystä.
Juteltiin aamulla kunnolla tilanteesta. Tuntuu että ensimmäisen kerran osasin oikeasti antaa kaikkien negatiivisten tunteiden tulla ulos. Taisin jopa korottaa ääntäni, mitä ei oikeasti tapahdu ikinä. Mies oli aidosti pahoillaan, sanoi ettei ole tainnut ennen oikeasti ymmärtää miten pahan olon sukunsa on saanut minulle. Jotkut täällä hiukan kyseenalaistivat miehenikin järkeä, ja ymmärrän sen, mutta ei hän ole paha tai huono mies. Kohtelee minua yleisesti ottaen ihanasti ja on loistava isä. Hänellä vaan on sama tapa kuin minulla, ohittaa mahdolliset konfliktitilanteet olankohautuksella. Mutta nyt mitä juhannukseen tulee, mies haluaa lähteä minun ja lapsen kanssa äidilleni. Ja aikoo soittaa isälleen tänään ja kertoa selkeästi syyt miksi emme tule.
Tiedän että osa kommentoijista kyseenalaisti senkin että miksi kaikki pitää tehdä yhdessä, mutta ei asia ole ihan niinkään. Teemme paljonkin asioita erillään ja miehellä on työ joka pakottaa reissaamaan paljon, eli mielellämme vietämme juhlapyhiä yhdessä.
Hyvä ap, pidit pintasi! Viettäkää leppoisa juhannus!
Halusin vain kommentoida sitä että älä nyt luule ja odota että miehen puhelu vanhemmilleen muuttaa mitään. Teille todennäköisesti nauretaan selän takana ja teitä pilkataan suvun juhannuksena ”herkkähipiäisiksi”. Mulle on käynyt juuri samoin ja mies muös soitti vanhemmilleen. Se soitto vaan PAHENSI tilannetta ja lisäsi appisten vittuilua, eli jatkossa vittuiltiin sot tuosta mielen pahoittumisesta esim ”nyt olis sauna valmiina, voisitte mennä saunaan ELLETTE nyt siitä hirveästi mieltänne pahoita ja loukkaannu (vittuilunaurua)”.
Eli mikään tuskin muuttuu. Mutta sentään miehesi on puolellasi. Jos mökkeily tärkeää alkakaa katsella omaa mökkiä tai vuokratkaa sellinen.
Pahensi vai paransi tilannetta loppujenlopuksi? Meillä paransi, koska appivanhempien todellinen luonne varmistui pojalleensakin. Näin pääsimme irti piikittelevästä taakasta. Piikkisade tietenkin jatkuu, mutta se ei kohdistu suoraan meihin, koska emme tapaa appivanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekäs, jos et lähde.
Joskus ja jopa useinkin, ihmisen täytyy toimia ja tehdå asioita, niissäkin ympyröissä, jotka ovat kaukana omista mieltymyksistä. Sellaista elämä vain on:
Tokihan voi varata juhlapyhät joskus, vain ja ainoastaan omalle perheelle ja omalle parisuhteelle, eikä muut voi sitä kieltää, vaikka arvostelua tuleekin.
Suhteessa jommalla kummalla on aina läheisempi side sukuunsa, kuin toisella, sitäkin kunnioittasin ja olen kunnioittanutkin. On myös sanottu, että jokaisessa parisuhteessa, aina toinen rakastaa toista, paljon enemmän kuin toinen.
ELämä on täynnä valintoja, jokaisen tulee itse päättää valintsa, parisuhteessa ne pitäisi tehdä yhdessä,
mutta näin ei valitettavasti aina käy.
Mielenkiintoinen trollaus, mutta vastataan nyt kuitenkin. Muuta ei ole pakko kuin kuolla. Ei ole mikään pakko olla missään tekemisissä miehen suvun kanssa vaikka ne olisivat ystävällisiäkin. Tässä tapauksessa on riittävän ystävällistä, että annat miehen valita meneekö lapsen kanssa perheensä mökille vai ei. Mitään velvollisuutta sinulla ei ole heitä kohtaan. Kasvata selkärangan ja toteat ettet lähde sinne. Mies tekee , mitä parhaaksi näkee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te otatte puolisoksi miehen, jonka suku on persiistä? 😂😏
Mieshän se otetaan puolisoksi, ei sen lapsuuden perhettä. Niitä ei tarvitse koskaan edes tavata, mikäli ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto soikoon, minä en todellakaan menisi. Ihmettelen ap, että vielä puntaroit asiaa. Siis toi meininki on ihan älyttömän lapsellista miehen omaisilta. Saisin vaikka "vatsataudin"
Ei näin. Vaan selkeästi kertoa mitä ajattelee. Nukkumspaikka ullakolla ei kelpaa , eikä kiinnosta viettää aikaa kiusaajien ja veetuilijoiden kanssa. Kiitos ja hyvästi. Toki ei kannata lastataan päästää noin myrkyllisen ilmapiiriin. Mies tehköön mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas! Sain vihdoin luettua kaikki kommentit. Tässäpä hiukan tilannepäivitystä.
Juteltiin aamulla kunnolla tilanteesta. Tuntuu että ensimmäisen kerran osasin oikeasti antaa kaikkien negatiivisten tunteiden tulla ulos. Taisin jopa korottaa ääntäni, mitä ei oikeasti tapahdu ikinä. Mies oli aidosti pahoillaan, sanoi ettei ole tainnut ennen oikeasti ymmärtää miten pahan olon sukunsa on saanut minulle. Jotkut täällä hiukan kyseenalaistivat miehenikin järkeä, ja ymmärrän sen, mutta ei hän ole paha tai huono mies. Kohtelee minua yleisesti ottaen ihanasti ja on loistava isä. Hänellä vaan on sama tapa kuin minulla, ohittaa mahdolliset konfliktitilanteet olankohautuksella. Mutta nyt mitä juhannukseen tulee, mies haluaa lähteä minun ja lapsen kanssa äidilleni. Ja aikoo soittaa isälleen tänään ja kertoa selkeästi syyt miksi emme tule.
Tiedän että osa kommentoijista kyseenalaisti senkin että miksi kaikki pitää tehdä yhdessä, mutta ei asia ole ihan niinkään. Teemme paljonkin asioita erillään ja miehellä on työ joka pakottaa reissaamaan paljon, eli mielellämme vietämme juhlapyhiä yhdessä.
Hyvä ap, pidit pintasi! Viettäkää leppoisa juhannus!
Halusin vain kommentoida sitä että älä nyt luule ja odota että miehen puhelu vanhemmilleen muuttaa mitään. Teille todennäköisesti nauretaan selän takana ja teitä pilkataan suvun juhannuksena ”herkkähipiäisiksi”. Mulle on käynyt juuri samoin ja mies muös soitti vanhemmilleen. Se soitto vaan PAHENSI tilannetta ja lisäsi appisten vittuilua, eli jatkossa vittuiltiin sot tuosta mielen pahoittumisesta esim ”nyt olis sauna valmiina, voisitte mennä saunaan ELLETTE nyt siitä hirveästi mieltänne pahoita ja loukkaannu (vittuilunaurua)”.
Eli mikään tuskin muuttuu. Mutta sentään miehesi on puolellasi. Jos mökkeily tärkeää alkakaa katsella omaa mökkiä tai vuokratkaa sellinen.
Meillä mies yritti keskustella koska vaadin. Tuli takaisin ja kertoi kaikki haukkumiset minusta mitä oli lauottu.
Mikään ei muuttunut paitsi että appivanhemmat tulkitsivat voivat ihan avoimesti inhota minua kun olin käynyt hankalaksi.
Olipa kerran kolme miestä. Metsästämässä. Vastaa tuli norsu.
Eka mies ajatteli: (ruotsalainen) Nyt tuli saalista. Minä ammun. Nahkankin voi myydä ja hampaat.
Toinen mies ajatteli: (englantilainen) Valtavan iso ja vaarallinen. Minäpä tästä peräännyin ja juoksen niin lujaa karkuun kuin vain pystyn.
Kolmas mies (suomalainen) ajatteli: Mitähän tuo norsu minusta ajattelee ? Yritän tässä nyt näytellä rohkeaa ja mitä noi kaksikin ajattelee minusta ? Että ammun tai juoksen karkuun.
Ei, minä näytän niille että olen mies ja seison tässä.
Vaimolle vietiin sitten viestiä, että valitettavasti tallaantui niille sijoilleen kun ei ampunut tai juossut karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Kun et kerran ole mökki-ihminen, niin vietä ihmeessä kaikki juhlasi kaupungin pauhussa,
jolloin ei tiedä onko joulu, Vappu vai Juhannus.
Valinta on aivan sinun.
Höpö höpö höpsöttäjä. Ap on tehnyt kompromisseja koko ajan ja mies ei kertaakaan.
Ei tee lapsellekaan hyvää olla ympäristössä, jossa toista vanhempaa syrjitään tai nälvitään. Miksi ihmeessä toinen puoliso sallii omalle perheelleen sellaista kohtelua?
Vierailija kirjoitti:
Ei tee lapsellekaan hyvää olla ympäristössä, jossa toista vanhempaa syrjitään tai nälvitään. Miksi ihmeessä toinen puoliso sallii omalle perheelleen sellaista kohtelua?
Mun mieheni a) ei huomaa ja tai b) on niin koulittu mukautumaan ettei osaa tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tee lapsellekaan hyvää olla ympäristössä, jossa toista vanhempaa syrjitään tai nälvitään. Miksi ihmeessä toinen puoliso sallii omalle perheelleen sellaista kohtelua?
No kun ei mies huomaa sitä, sama nälvintä jarkunut kokolapsuuden ja on normaalitila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tee lapsellekaan hyvää olla ympäristössä, jossa toista vanhempaa syrjitään tai nälvitään. Miksi ihmeessä toinen puoliso sallii omalle perheelleen sellaista kohtelua?
Mun mieheni a) ei huomaa ja tai b) on niin koulittu mukautumaan ettei osaa tehdä mitään.
Koska ei kotona opetettu huomaamaan ja hänestä koulittiin nössykkä seurakuntalainen vanhemmilleen. Opeta sinä miestäsi huomaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te otatte puolisoksi miehen, jonka suku on persiistä? 😂😏
Koska harvoin on tarjolla täydellisiä ihmisiä, saatika valittavaksi asti.
Kuka on puhunut täydellisestä ihmisestä. Sellaista ei ole olemassakaan.
Te kaivatte esiin surkeista surkeimman suvun, eivätkä hälytyskellot soi seurusteluaikana, sitä ihmettelen.
Kyllä minulle puolison valintaan vaikutti myös hänen kotiolonsa, halusin, että tulevilla yhteisillä lapsillamme on fiksut isovanhemmat.
Niitä fiksuja kyllä löytyy, osoittaa laaja ystävä- ja tuttavapiiriin, kenelläkään ei ole appivanhempinaan moukkia.Kuule, kun persoonallisuushäiriöisen aikuisen lapsi ei välttämättä näe vanhempien huonoa käytöstä, koska on aina siihen itse tottunut. Narsistiperhe taasen osaa näytellä mukavaa appiperhettä uudelle suvun jäsenelle. Pitkään voi mennä ennenkun tulokas aavistaa todellisuuden, hääkellojen soidessa tai lapsenlapsen syntyessä yleensä paljastuu todellisuus.[/quote
Joopa joo ja lässyn lässyn.
Traumaattinen lapsius estää sen vastaansanomisen ja puolistautumisen. Mun mies on muuten napakka ja rohkea mutta hän on lapsuudessaan ja hakattu. Kun ollaan appisten kanssa ja anoppi haukkuu päin näköä aivan törkeitä loukkauksia, mies on pelokas nelivuotias joka pissaa housuihin. Lapsuuden takauma, ja tuolloon en todellakaan ole rohkeutta sanoa vastaan mitään. On aivan kauhuissaan. Tunnistan tän koska muakin pahoinpideltiin ja yhä säikähdän ja pelkään isääni ( vaikka on 70v käppänä). Ei voi vaatia miestä olemaan aikuinen kun se ei pysty.
Kuule, kun persoonallisuushäiriöisen aikuisen lapsi ei välttämättä näe vanhempien huonoa käytöstä, koska on aina siihen itse tottunut. Narsistiperhe taasen osaa näytellä mukavaa appiperhettä uudelle suvun jäsenelle. Pitkään voi mennä ennenkun tulokas aavistaa todellisuuden, hääkellojen soidessa tai lapsenlapsen syntyessä yleensä paljastuu todellisuus.